Miksi työpaikkaromanssit ovat niin paheksuttaja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun tulee ero niin tunnelma työpaikalla on kiusallinen ja työkaverit joutuvat ikävään tilanteeseen, kun pakotetaan valitsemaan puolensa. Tilanne rauhoittuu vasta kun jompikumpi vaihtaa työpaikkaa.

Työpaikoilla ei riidellä eikä puolia valita missään tilanteessa.

Tässä oli kyse pariutumisesta, ei mahdollisesta erosta. Tiedän kyllä, että niitä riitoja voi olla työpaikoilla ilman, että olisi mitään parisuhdetaustaa. Esimiehen tehtävä lyödä faktat tiskiin riitelijöille ja ilmoittaa seuraukset.

Jopas sinulla on ruusuinen kuva työpaikkaromansseista. Taidat olla juuri aloittanut sellaisen etkä ymmärrä näitä mahdollisia seuraamuksia.

Kyllä minulla on työpaikalla alkanut suhde. Vuosia jo yhdessä oltu ja kumpikaan ei ole enää töissä tuolla.

Jos siitä jotain seuraamuksia on mikä vaikuttaa työntekoon niin esimiehen tehtävä asia hoitaa ihan kuten missä tahansa riidassa. Kaikenmoisia muita riitatilanteita olen joutunut töissä seuraamaan, mutta en tällaista parisuhde riitaa.

Kai se paheksunta liittyy siihen, että työpaikalla ollaan töissä ja kotiasiat kuuluu kotiin. Jos työpaikka on sama, niin kotiasiat heijastuvat selkeämmin töihinkin. Esimerkiksi riitatilanteet tai muut ongelmat voivat tulla konkreettisesti työpaikalle, jos ollaan työkavereita. Toisaalta taas työpaikan jutut voivat heijastua parisuhteeseen, jos toisen työn jälkeen ei olekaan tyytyväinen.

Oma haasteensa on, että pariskunnat todennäköisesti haluavat lomat samaan aikaan. Toisissa työpaikoissa se ei tietenkään ole mikään ongelma mutta esimerkiksi vuorotöissä siitä tulee enemmän päänvaivaa.

Olen kyllä ollut työpaikassa, jossa parisuhde löytyi työpaikalta. Yksi suhde hoitui kaikin puolin hienosti ja suurin osa ei koskaan voi edes tajunnut suhdetta olevan. Myös ero hoitui siististi ja työt jatkuivat, kuten ennenkin. Toinen pariskunta päätyi siihen, että toinen vaihtoi työpaikkaa jonkin ajan kuluttua seurustelun alkamisesta.

Samaa ihmettelen. Itse aina kannustan aloitteeseen jos joku täällä palstalla kertoo olevansa kiinnostunut työkaveristaan ja kysyy neuvoa. Se voi olla elämän rakkaus joten kannattaa yrittää. Toki olettaen että molemmat ovat sinkkuja.

Minäkään en paheksu, löysin itsekin suhteen töistä. Mentiin naimisiinkin. Tosin kumpikaan ei enää siellä olla ja ollaan jo erottukin. Mutta ei se töihin vaikuttanut, ei pyydelty yhteisiä työvuoroja tai lomiakaan. Yksi kunnon kolmiodraama siellä oli, kaikki osapuolet siis siellä töissä. Oli aika kamalaa. Petetty osapuoli sitten vaihtoi työpaikkaa.

Työpaikallani oli kaksi pariskuntaa. Oli varsin huvittavaa ja välillä ärsyttävääkin seurata heidän riitojaan työpaikalla. Toinen pari yritti saada lasta muutaman vuoden ajan ja heillä oli kaikenlaisia lapsettomuushoitoja, nainen söi lisähormoneja ja niin edelleen, niin oli se kyllä aikamoista vierestä katsottavaa, kun nainen oli välillä aivan hermona ja ovet paukkuivat. Sitten menivät neukkariin huutamaan niin että käytävälle kuului. Kaikista säälittävintä oli kun he soittelivat kesken päivän omista työhuoneistaan toisilleen. Kahvitauoilla ns. puhuttiin paskaa aika usein heistä.

Toinen pari taas tuli niin huonosti keskenään toimeen, että järjestivät aina tarkoituksella lomansa eri aikaan. Sekin nauratti työpaikalla muita.

Itse olen ollut yli 20v naimisissa työkaverin kanssa ja toistamiseen sama työpaikka.

Vierailija kirjoitti:

Kateellisten feministien kitinää

Meillä ne oli kyllä ukot jotka suutaan pieksi ja ilkeili kun eräät työkaverit alkoivat seurustella.

Kyllä ilkeilyä ja naureskelua riitti, silloinkin kun he menivät kihloihin ja lopulta vihille.

Siitäkös näillä ukoilla riemu repesi, selän takana tietysti kun lapsikin sitten ilmoitti tulostaan.

Saivat pojan ja liitto on kestänyt ja onnelisia ovat.

Se kateus se kateus.  Onneksi tämä pari ei ole antanut ivan häiritä ja nyt se on jo aika paljon hiljentynytkin. 

Vierailija kirjoitti:

Työpaikallani oli kaksi pariskuntaa. Oli varsin huvittavaa ja välillä ärsyttävääkin seurata heidän riitojaan työpaikalla. Toinen pari yritti saada lasta muutaman vuoden ajan ja heillä oli kaikenlaisia lapsettomuushoitoja, nainen söi lisähormoneja ja niin edelleen, niin oli se kyllä aikamoista vierestä katsottavaa, kun nainen oli välillä aivan hermona ja ovet paukkuivat. Sitten menivät neukkariin huutamaan niin että käytävälle kuului. Kaikista säälittävintä oli kun he soittelivat kesken päivän omista työhuoneistaan toisilleen. Kahvitauoilla ns. puhuttiin paskaa aika usein heistä.

Toinen pari taas tuli niin huonosti keskenään toimeen, että järjestivät aina tarkoituksella lomansa eri aikaan. Sekin nauratti työpaikalla muita.

Kiusasitte siis työkavereitanne? Puhuitte selän takana paskaa ja nauroitte jonkun lapsettomuudelle. Melko ala-arvoista.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikallani oli kaksi pariskuntaa. Oli varsin huvittavaa ja välillä ärsyttävääkin seurata heidän riitojaan työpaikalla. Toinen pari yritti saada lasta muutaman vuoden ajan ja heillä oli kaikenlaisia lapsettomuushoitoja, nainen söi lisähormoneja ja niin edelleen, niin oli se kyllä aikamoista vierestä katsottavaa, kun nainen oli välillä aivan hermona ja ovet paukkuivat. Sitten menivät neukkariin huutamaan niin että käytävälle kuului. Kaikista säälittävintä oli kun he soittelivat kesken päivän omista työhuoneistaan toisilleen. Kahvitauoilla ns. puhuttiin paskaa aika usein heistä.

Toinen pari taas tuli niin huonosti keskenään toimeen, että järjestivät aina tarkoituksella lomansa eri aikaan. Sekin nauratti työpaikalla muita.

Kiusasitte siis työkavereitanne? Puhuitte selän takana paskaa ja nauroitte jonkun lapsettomuudelle. Melko ala-arvoista.  

Ihan normaalia päivitellä ja nauraa pelletouhulle.

Ihan epistä. Ei voi tulla työpaikkaromanssia kun en koskaan ole ollut töissä.

Miten tuo onnistuisi sossutädin kanssa kun olemme usein yhteydessä.

Yhdessä kansainvälisessä firmassa missä työskentelin jos jäi kiini toinen joutui lähtemään.

Itse aloin seurustelemaan esimieheni kanssa vähän ennen lähtöäni. 25v yhdessä

Vierailija kirjoitti:

Jos ollaan tilanteessa, jossa kumpikin osapuoli on pitkäaikaisessa työsuhteessa, työpaikkaromanssissa on aina katastrofin ainekset.

Miettikääpä työyhteisön ilmapiiriä esimerkiksi sen jälkeen, kun parisuhde kariutuu - mahdollisesti riitaisesti - ja molemmat joutuvat edelleen olemaan päivittäin samalla työpaikalla.

Toinen ikävä vaihtoehto on sellainen tilanne, jossa jostakin syystä työntekijät joutuvat keskinäiseen kilpailuasetelmaan.

Tai kolmantena tietysti esimerkiksi kysymykset työvuoroista yms. Parisuhteessa olevat alkavat nopeasti haluamaan samoihin työvuoroihin (että vapaa-aikakin voidaan viettää yhdessä), ja tämä tietysti vaikuttaa muihin työntekijöihin.

Ilman tällaisiä riskejä työpaikkaromanssithan ovat sinänsä ihan ok.

Aloitus koski normaaleja aikuisia ihmisiä, ei persoonallisuushäiriöisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ollaan tilanteessa, jossa kumpikin osapuoli on pitkäaikaisessa työsuhteessa, työpaikkaromanssissa on aina katastrofin ainekset.

Miettikääpä työyhteisön ilmapiiriä esimerkiksi sen jälkeen, kun parisuhde kariutuu - mahdollisesti riitaisesti - ja molemmat joutuvat edelleen olemaan päivittäin samalla työpaikalla.

Toinen ikävä vaihtoehto on sellainen tilanne, jossa jostakin syystä työntekijät joutuvat keskinäiseen kilpailuasetelmaan.

Tai kolmantena tietysti esimerkiksi kysymykset työvuoroista yms. Parisuhteessa olevat alkavat nopeasti haluamaan samoihin työvuoroihin (että vapaa-aikakin voidaan viettää yhdessä), ja tämä tietysti vaikuttaa muihin työntekijöihin.

Ilman tällaisiä riskejä työpaikkaromanssithan ovat sinänsä ihan ok.

Aloitus koski normaaleja aikuisia ihmisiä, ei persoonallisuushäiriöisiä.

Normaalit ihmiset eivät koskaan riitele tai ole vihaisia toisilleen? Saatikka näytä negatiivisia tunteitaan? Kyllä jokaisella henkilökohtainen elämä peilautuu työelämään, joillain enemmän joillain vähemmän. Ei kukaan ole niin tunteeton superihminen ettei niin kävisi.

Noissa on aina jotain nihkeetä olivat osapuolet sitten kuinka normaaleja tahansa.

Täällä olikin jo aika tyhjentävästi vastattu. Itse koen lisäksi että kollegoihin pitäisi pitää lähtökohtaisesti asialliset ja ammattimaiset suhteet. En sen takia oikein henkilökohtaisella tasolla ymmärrä työkavereiden kanssa saunomisia jne. intiimimpiä kanssakäymisiä. En koe sitä ammattimaiseksi. Sellaiset kaverit itse ainakin hankin ihan muualta kuin töistä - samoin parisuhteen kanssa. Mutta olenkin ehkä keskivertoa introvertimpi muutenkin. Töissä olen tekemässä työtäni, en luomassa ihmissuhteita sen kummemmin. Toki kaikille olen ystävällinen ja pyrin pitämään välit hyvinä, työn ulkopuolella olen tekemissä ainoastaan lähimpien kollegoiden kanssa lähinnä somessa seuraillen, mutta en muuten. Toki ihastumisia voi tullakin, kaikille joskus, mutta en lähtökohtaisesti moiseen ryhtyisi vaikka olisin sinkku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne mitään paheksuttavia ole. Sen verran tietty rajaa, ettei neukkareissa paneskella. Ainakaan työaikana

Ja onhan sekin aika paheksuttavaa, kun isi on "töissä" ilta illan jälkeen  ja perhe odottelee kotona.

Kuitenkin isi kirkkain silmin huokailee kotona, miten kiirettä töissä on.

Meillä rouvalla alkoi olla jatkuvaan yli- ja vkonloppu töitä, nykyisin hän on exrouva ainakin minulle. Ja ei jäänyt ikävä.

Ai, että, bongasin mieheni työpaikalta v. -92. Kukaan ei tajunnut, että pidettiin seuraa. Oltiin kuin ei mitään. Muutanan kk jälkeen ylenin ja jouduin vaihtamaan toiseen toimipisteeseen, mikä selkiytti asiat. Hyviä muistoja, hyvä löytö!

Ei se nyt aina ole niin ihmeellistä. Olen kokenut työuralla sekä samaan työpaikkaan jäämisen exän kanssa vielä eron jälkeen että myöhemmin pitkän, edelleen jatkuvan suhteen. Se erotapaus meni siististi ja kohtelimme toisiamme täysin asiallisesti töissä, vaikka ero olikin hankala. Tietenkään riitoja ei tuoda työpaikalle.

Nykyisen kanssa alettiin pitää yhtä koronan aikoihin etätyöaikaan. Eipä meidän käytöksestä varmaan kukaan arvaisi mitään työpaikalla kun ei olla siellä juuri tekemisissä. Työtehtävät ei siis liity juurikaan toisiinsa ja isompi työpaikka.

Ei siis aina tarvitse olla suurta draamaa.

Riippuu ihan työpaikasta ja just asemasta.

Jos on joku isompi työpaikka, en näe siinä mitään ongelmaa. Eronkin sattuessa voi tehdä erivuoroja. Toinen aamua ja toinen iltaa, niin ei tarvitse edes enää töissäkään nähdä.

Ehkä jos on pienempi työyhteisö, voi suhde jonkun verran häiritä, jos riitoja yms. ei osata olla tuomatta työpaikalle.

Ja asema myöskin vaikuttaa, jos molemmat tekevät töitä samalla nimikkeellä, ei ongelmaa. Mutta juuri alainen ja esimies yhdistelmä voi olla aika hankala.

Olin suhteessa kollegan kanssa pari vuotta. Hoidettiin homma aikuismaisesti ja pidettiin se kaikilta salassa. Erottiin hyvissä väleissä ja kukaan entisessä työpaikassa ei koskaan saanut tietää. Työt vei aikanaan erilleen, mutta tilanteen muuttuessa voitaisiin tehdä jälleen töitä yhdessä ilman mitään ongelmaa. Työpaikkaromanssitkin voi hoitaa asiallisesti ilman, että siitä koituu ongelmia työyhteisölle tai muille.