Jännittää ja pelottaa puhua muiden edessä!
Olen ihan tavallinen kolmikymppinen nainen, olen omasta mielestäni aika sosiaalinen yms, mutta jostain syystä jännitän ihan helvetin paljon puhua ns. yleisön edessä.
Tänään piti ihan muutamalla lauseella kertoa itsestään n. 20 ihmisen edessä vuorotellen, eli aika pieni porukka. Siinä omaa vuoroa odottaessa pelotti, että vierustoverikin kuulee miten kovaa mun sydän hakkaa! Sydän hakkaa kovaa ja ihan suoraan sanottuna tärisen kun pelottaa niin paljon. Korvissa humisee ja sydämmenlyönnit kaikuu pään sisässä. Puhun ääni väristen ja vielä oman vuoron jälkeenkin vapisen paikoillani hetken.
Joudun jonkun verran esiintyyn töiden puolesta mutta joka kerta yhtä hankalaa.... MIKÄ TÄHÄN AUTTAA?
Kommentit (31)
Sama vika täällä. Nelikymppinen, normioloissa ihan riittävän itsevarma, vedän keskustelua kahden kesken helposti ja ystävien keskuudessa varsinainen räpättäjä. Mutta heti, kun läsnä on enemmän kuin pari ihmistä, niin puhumisesta tulee vastenmielistä. Siis vaikka oman työporukan kahvihuoneessa, työpaikassa jossa olen ollut töissä 11 vuotta ja tunnen kaikki oikein hyvin, niin olen ihan tuppisuu. Tai jos pitää vetää viikkopalaveri, niin se on kyllä kaikkea muuta kuin luontevaa, ai kamala... =D Jotenkin siinä pitää ihan liikaa ESIINTYÄ, josta on siis traumat jo ala-asteelta. Yksinlaulukoe opettajan edessä, elämäni kurjimpia koulupäiviä ne... En pelkää tutustua uusiin ihmisiin, asiakaspalvelutilanteet hoidan ihan ammattitaitoisesti, mutta heti kun pitää ESIINTYÄ, niin että muut keskittyvät oikein varta vasten kuuntelemaan, niin morjens. Varsinkin, jos tietää, että oma vuoro tulee kohta, ehtii psyykata itsensä niin kauheaan paniikkiin. Jos taas pitää ihan yhtäkkiä esiintyä ("Mitäs sä olet mieltä tästä?"), niin sitten se menee suht'koht' luontevasti. Se etukäteisjännitys pilaa kaiken. Sitten tulee sellainen tyhjä olo päähän, alan puhua herkästi juurikin puutaheinää, tajuan että kaikki kuuntelee mua ja tyhjää hetkeä ei saa olla (miksei saisi muka, niinpä) ja puhun mitä sylki suuhun tuo, unohdan mistä piti puhua ja lykin lopulta vaan sanoja peräjälkeen kadottaen aiemman lauseen punaisen langan heti seuraavan lauseen alussa.
Hyvä esiintyjä ole minä en.
Ne lääkkeetkään eivät poista jännittämisen oireita (tärinä, hikoilu, tunne hapen loppumisesta, punaisuus jne.) vaan ainoastaan lieventävät niitä.
Ei jännittäminen ole mikään epänormaali olotila. Harjoittelua tai propral oireisiin tai rauhoittava jos on ihan liian paiseissa.
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 12:00"]Ei jännittäminen ole mikään epänormaali olotila. Harjoittelua tai propral oireisiin tai rauhoittava jos on ihan liian paiseissa.
[/quote]
Harjoiteltu on jo 30 vuotta. Oireet vaan pahenee. Jännitys ja paniikki on eri asia. Sitä ei voi käsittää muut kuin ne jotka itse panikoivat.
Kai se harjoittelu ehkä hidastaa ainakin paniikkihäiriön pahenemista?
Betasalpaajat. Mun työterveyslääkäri kertoi just, ettää täällä yliopistolla puolet proffista ja muista luennoitsijoista syö betasalpaajia.
Käännä selkä yleisöön päin ja puhu seinälle.
Tai peitä kasvosi käsilläsi ja hihittele ääneen ja näytä kieltä välillä yleisölle.
Jos tuntuu ettei Propral toimi, kokeilkaa ihan vaan reippaasti isompaa annostusta. Mulle lääkäri määräsi ensin jännitykseen 10mg --> ei mitään vaikutusta. Kokeilin omatoimisesti 20mg, ei taaskaan vaikutusta. Vasta kun nostin annostuksen 40 milligrammaan, jännitysoireet hävisivät. Nykyään saan suoraan reseptin noihin 40mg tabletteihin niin ei tarvii popsia kourakaupalla :D
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 13:44"]Jos tuntuu ettei Propral toimi, kokeilkaa ihan vaan reippaasti isompaa annostusta. Mulle lääkäri määräsi ensin jännitykseen 10mg --> ei mitään vaikutusta. Kokeilin omatoimisesti 20mg, ei taaskaan vaikutusta. Vasta kun nostin annostuksen 40 milligrammaan, jännitysoireet hävisivät. Nykyään saan suoraan reseptin noihin 40mg tabletteihin niin ei tarvii popsia kourakaupalla :D
[/quote]
Minulle nuorena nostettiin vaan koko ajan propralin annostusta. Jännitykseen ei auttanut yhtään, mutta sivuoireita tuli roppakaupalla. Myöhemmin sivuoireita tutkiessa eräs lääkäri oli suorastaan vihainen että miten ihmeessä minulle on voitu syöttää propralia niin paljon. Pari vuotta meni sen jälkeen että sain kroppani kuntoon. Edelleen panikoin esiintyessä mutta lääkkeisiin en koske.
Miksi kaikki puhuvat vain Propralista? Eikös Diapam auta myös jännitykseen yhtä hyvin?
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 00:16"]Propral, tuo lääke jonka olisin tarvinnut jo kymmeniä vuosia sitten. Olen tehnyt elämässäni vääriä valintoja, mennyt sieltä missä aita todellakin oli matalin, koska jo yläasteella alkoi sietämätön jännittäminen :( olisin voinut hakea kouluihin, tai työpaikkoihin mutta en pystynyt menemään haastatteluihin edes
[/quote]
Minulle propral ei auttanut yhtään. Olen myös mennyt aina sieltä missä aita on matalin ja jättänyt koulut kesken sillä en tiedä yhtään koulua missä ei jotuisi esittäytymään muille. Työelämässä onneksi olen pärjännyt ilman koulutustakin, mutta palavereista aina luistan jollain tekosyyllä etten vaan joutuisi puhumaan pienenkään porukan edessä.