Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olenko liian kiinni lapsessani?
28.01.2015 |
Pikkusiskoni (24v, lapseton) tokaisi tänään, että olen liian kiinni lapsessani. Naurahdin, ja sanoin, ettet sinä ymmärrä, kun ei sulla ole vielä omia lapsia. Siihen siskoni sanoi, että "no kaikki muutkin on kyllä sitä mieltä...".
Jäin nyt kovasti pohtimaan noita kommentteja.
Tässä siis faktaa: meillä on yksi lapsi, iältään 1v7kk. Lapsi on kotihoidossa, ja minua ahdistaa ajatuskin, että samanikäiset leikkikaverinsa ovat päiväkodissa. En millään raaskisi jättää noin pientä joka ikinen päivä hoitoon, pois äidin ja isän luota. TÄllä hetkellä olen aika yksin, kun lähes kaikki tutuksi tulleet äitikaverit ovat palanneet vuoden vaihteen jälkeen töihin ja laittaneet lapset hoitoon.
Olemme päivät kaksin mutta puuhaamme ja harrastamme kaikenlaista. Iltaisin olen suurimmaksi osaksi kotona, yhdessä miehen kanssa. Minä harrastan kerran viikossa, mies kerran myöskin. Muuten olemme lähinnä kolmisin.. Joskus toki lähden itsekseni kauppaan/ostoksille/ystäviä tapaamaan.
Lapsi on ollut hoidossa muutaman kerran elämänsä aikana isovanhemmillaan, kuitenkin maksimissaan 4 h kerrallaan (näinkin pitkä aika hyvin harvoin). Eli pisin aika erossa vanhemmistaan on tuo 4h. Yökyläajatukset ahdistaa, sekä minua että miestäni, vaikka mummi välillä lasta kyseleekin yökylään. MIes on ollut pari kertaa työmatkan takia öitä poissa lapsen luota, itse olen ollut kerran yhden yön sairaalassa ja yhden yön "huvireissulla". :) Lapsi on kuitenkin silloin aina ollut kotona toisen vanhemman kanssa. TIedän, että isovanhemmistakin olisi mukavaa saada lapsi yökylään, mutta kun ihan oikeasti se tuntuu vaan pahalta.
Tiedän, että lapsi on suhteellisen vähän kai ollut hoidossa, mutta ei se meitä millään lailla haittaa, päinvastoin. En minä erityisemmin nauti siitä, että lapsi on erossa vanhemmistaan. Joskus on toki mukava käydä jossain kahdestaan miehen kanssa, mutta meidän parisuhde voi erinomaisesti ja olemme onnellisia. Reissaamme, käymme tapahtumissa ja näemme ihmisiä perheenä, emme siis ole erakkoja kuitenkaan. ;)
Voinko olla muka "liian kiinni" 1v7kk ikäisessä lapsessani?! Miksi niin moni tuntuu ihmettelevän tapaamme elää.. eikö sen kuuluisi olla enemmän normaalia, että 1-vuotias on vielä niin pieni ja psyykkisesti kehittymätön, että tarvitsee vanhempiaan vierelleen.
Tuntuuko muista saman ikäisten lasten vanhemmista helpottavalta tms laittaa lapsi hoitoon, vai onko muitakin, joita ajatuskin ahdistaa? :)
Kommentit (75)
Just noin se kuuluu ollakin! Täällä sama meno kolmivuotiaan kanssa eikä mikään kiire mihinkään :) kyllä sitä myöhemmin ehtii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 21:53"]
Voi, olet aivan normaali lastaan rakastava äiti. Lapsesi on vielä niin pieni, ettei hän TARVITSE muita läheisiä kuin vanhempansa ja leikkiseuraksikin riittää säännöllinen toisten lasten tapaaminen esim. leikkipuistossa tai perhekerhossa (olettaen, ettei lapsellasi ole sisarusta/sisaruksia/serkkuja/naapureita tms.).
Älä yhtään välitä huono omaatuntoa potevista äideistä, jotka joutuvat antamaan lapsensa hoitoon jo alle vuoden ikäisenä.
[/quote]
Kiitos sanoistasi! <3 Tuli hyvä mieli!
Piti vielä lisätä ekaan viestiini, että miehen sisko laittoi 1v10 kk ikäisen lapsensa neljäksi yöksi hoitoon aikanaan. Siis 4 yötä, ja lähtivät miehensä kanssa lomalle ulkomaille.. :o En saata ymmärtää, miten niin pienen VOI jättää niin pitkäksi aikaa. :(
- AP
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 21:59"]
Just noin se kuuluu ollakin! Täällä sama meno kolmivuotiaan kanssa eikä mikään kiire mihinkään :) kyllä sitä myöhemmin ehtii.
[/quote]
Ihana! Kiitos! <3
-AP
Mä vedin paniikit jo siitä, että joudun laittamaan 9v, 5v ja melkein 3v ikäiset lapseni naapurin hoitoon VIIDEN tunnin ajaksi työn takia olevan täydennyskoulutuksen takia :D mies on iltavuorossa, mä työskentelen kotona ja lapset on aina olleet kotihoidossa. Heillä on vain yksi mummo, joka hoitaa lapsia max pari tuntia meillä kotona pari kertaa vuodessa. Vanhin on kyllä toisinaan ollut yökylässä kavereilla jo, mutta nuoremmat ei koskaan ole olleet noin kauan erossa molemmista vanhemmistaan kuin nyt tän mun koulutuksen takia tulevat olemaan. Mä tiedän olevani liian kiinni lapsissani, mutta mun lapsethan ne on. Mun tehtävähän se on niitä hoitaa.
muista kuitenkin, että 2-3 vuotiaalle on jo elämys päästä mummulaan yöksi, vaikkei sitä osaa itse ekana ehdottaa. eli varmasti eka kerta tuntuu aina pahalta, tapahtuipa se milloin vain, mutta lapselle on tärkeää, että on ympärillä muitakin rakkaita ihmisiä. ja jos joskus sattuu joku onnettomuus (joo ei sais näin negaa aatella mut silti) että sä joudut sairaalaan ja mies haluaa sun tueksi, ja pakko laittaa lapsi yöhoitoon, ni on hyvä, että on tuttu ja turvallinen paikka, minne laittaa (esim mummula) :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 22:09"]Mä vedin paniikit jo siitä, että joudun laittamaan 9v, 5v ja melkein 3v ikäiset lapseni naapurin hoitoon VIIDEN tunnin ajaksi työn takia olevan täydennyskoulutuksen takia :D mies on iltavuorossa, mä työskentelen kotona ja lapset on aina olleet kotihoidossa. Heillä on vain yksi mummo, joka hoitaa lapsia max pari tuntia meillä kotona pari kertaa vuodessa. Vanhin on kyllä toisinaan ollut yökylässä kavereilla jo, mutta nuoremmat ei koskaan ole olleet noin kauan erossa molemmista vanhemmistaan kuin nyt tän mun koulutuksen takia tulevat olemaan. Mä tiedän olevani liian kiinni lapsissani, mutta mun lapsethan ne on. Mun tehtävähän se on niitä hoitaa.
[/quote]
Eikö 9v saa käydä edes koulussa??
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 22:13"]
muista kuitenkin, että 2-3 vuotiaalle on jo elämys päästä mummulaan yöksi, vaikkei sitä osaa itse ekana ehdottaa. eli varmasti eka kerta tuntuu aina pahalta, tapahtuipa se milloin vain, mutta lapselle on tärkeää, että on ympärillä muitakin rakkaita ihmisiä. ja jos joskus sattuu joku onnettomuus (joo ei sais näin negaa aatella mut silti) että sä joudut sairaalaan ja mies haluaa sun tueksi, ja pakko laittaa lapsi yöhoitoon, ni on hyvä, että on tuttu ja turvallinen paikka, minne laittaa (esim mummula) :)
[/quote]
Olet oikeassa, hyviä pointteja. Ollaankin joskus niistä puhuttu. Mummila on lapselle kuitenkin tosi tuttu paikka, ja ollaan siellä n. kerran viikossa (joskus useammin). Ollaan myös välillä siellä lapsen kanssa yönkin yli oltu, minun kanssani yhdessä siis. Eli ei se niin suuri shokki lapselle edes olisi, jos "joutuisi" sinne yöksi, varsinkaan enää nykyään. :) Kesällä viimeistään varmaan lapsi sitten menee yöksi sinne, kun meillä on mun ystävän häät, joissa olen kaasona ja jonne halutaan ilman lasta. Mutta silloin hän on 2v2kk, ja mä ehdin henkisesti jo tässä kevään mittaan siihen kypsyä. Ehkä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ettekö ikinä lähde ulos viettämään iltaa miehesi kanssa tai sinä ystäviesi??? Siis sillein että lapsi vanhemmillasi yön ja hart seuraavana päivänä.
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 22:09"]
Mä vedin paniikit jo siitä, että joudun laittamaan 9v, 5v ja melkein 3v ikäiset lapseni naapurin hoitoon VIIDEN tunnin ajaksi työn takia olevan täydennyskoulutuksen takia :D mies on iltavuorossa, mä työskentelen kotona ja lapset on aina olleet kotihoidossa. Heillä on vain yksi mummo, joka hoitaa lapsia max pari tuntia meillä kotona pari kertaa vuodessa. Vanhin on kyllä toisinaan ollut yökylässä kavereilla jo, mutta nuoremmat ei koskaan ole olleet noin kauan erossa molemmista vanhemmistaan kuin nyt tän mun koulutuksen takia tulevat olemaan. Mä tiedän olevani liian kiinni lapsissani, mutta mun lapsethan ne on. Mun tehtävähän se on niitä hoitaa.
[/quote]
Voih, tsemppiä! :) Ja totta, sinun lapset he ovat, ja omani mun ainokainen, maailman kallein aarre. <3
Mua ahdistaa myös se, että lapsi loukkaa esim. tai ei tule ymmärretyksi, ja vanhempi ei ole läsnä.. :( Vaikka osaa se mummikin varmasti lohduttaa, niin silti..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 22:22"]
Siis ettekö ikinä lähde ulos viettämään iltaa miehesi kanssa tai sinä ystäviesi??? Siis sillein että lapsi vanhemmillasi yön ja hart seuraavana päivänä.
[/quote]
No ei.. siis jäikö se epäselväksi aloitusviestistäni? Ei ole lapsi vielä ollut yön yli erossa kuin toisesta vanhemmastaan kerralaan.
Kyllä me kavereita ollaan silti nähty, itse olin viime viikonloppuna ystävän luona yöhön asti jne. Mutta ei, emme ole vieneet lasta yöksi hoitoon eikä kukaan muu ole ikinä häntä nukuttanut yöunille kuin äiti tai isä.
Huoh.just tommosista roikkuvista äideistä johtuen on suomi täynnä peräkanmarin poikia ja uusavuttomia jotka ei edes vettä osaa keittää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole liian kiinni lapsessa, mutta lapselle tekee hyvää olla muidenkin ihmisien kanssa ja ei se yökyläkään silloin tällöin lapselle pahaa tee.
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 22:28"]
Huoh.just tommosista roikkuvista äideistä johtuen on suomi täynnä peräkanmarin poikia ja uusavuttomia jotka ei edes vettä osaa keittää..
[/quote]
Hehe. :)
Uusavuttomuus on siis väkisin seurausta kiinteästä suhteesta vanhempiin. ;) Taidat puolustella omia valintojasi nyt tuolla tavoin..
Mun lapseni on varsin omatoiminen ollakseen 1-vuotias, eikä mulla ole aikomus "passata" häntä aikuisikään saakka ja mennä vessaan mukaan pyykimään hänen ollessa 15-vuotias.. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 22:32"]
Et ole liian kiinni lapsessa, mutta lapselle tekee hyvää olla muidenkin ihmisien kanssa ja ei se yökyläkään silloin tällöin lapselle pahaa tee.
[/quote]
Kiitos kommentista, olet varmasti oikeassa kyllä. Omani kyllä näkee paljon ihmisiä ja on oikein reipas sosiaalisissa tilanteissa.
Kyllähän historiallisesti tilanteesi on hyvin poikkeuksellinen, mutta nyt tosiaan hyvinvointivaltio mahdollistaa sen. Ennen on siis ollut tavallista, että lapsia tupsahtelusi enemmän, sulla olisi karja hoidettavana, samassa huushollissa asuisi muitakin ellet siis olisi köyhempää sakkia, joka kävisi piikomassa tai tehtaalla.
Mä en nyt näe yökyläilylyjä tai kokopäivähoitoa mitenkään tarpeellisena, mutta sen sijaan säännöllisiä kontakteja muihin perheisiin ja lapsiin. Ihminen on laumaeläin, ei ole tarkoitettu että pitäydytään vain hyvin omissa oloissa. Kasvatuksessa on tärkeää, että lapsi oppii pikku hiljaa toimimaan muiden kanssa ja alkaa tutustumaan muihin lapsiin.
Voisitteko käydä perhekerhoissa tai avoimissa päiväkodeissa? Mä opettelisin myös tuota hoitoon jättämistä, ensin vaikka pari tuntia keskellä päivää tms. Kaikista huonoin vaihtoehto on se, että tulee joku pakkosauma ja joutuu yhtäkkiä jättämään koko päiväksi.
Ja kyllä varmasti hyvää tekee aikuisillekin ylläpitää ystävyyssuhteita? Onnistuisiko leikkitreffit tai vaikka leffaan? Mistä nyt pidät?
Vähän vanhempana kannattaa jo oikeasti harkita sitä yökyläilyä. Se on lapsestakin varmaan hirveän kivaa ja jos on lyhyitä aikoja kyläillyt niin ei tule sitä ikäväitkua niin herkästi.
Oma lapseni oli noin 4v hoidossa mummulla ja oli sitten hiekkatiellä lentänyt ihan naamalleen. Hirveä itkuhan siitä oli tullut kun polvet ja vähän naamakin naarmuilla. Mummo oli sitten ottanut syliin ja rauhoitellut kysyen että haluaako hän että äiti tulee hakemaan kun haavat on sisällä putsattu. Lapsi oli tuijottanut mummoa ja todennut että "Pöh! Kyllä sinäkin mummo nyt laastarit osaat laittaa. Äiti voi tulla sitten illalla tarkastamaan."
Ihan kuin olisin itse kirjoittanut tuon tekstin! :) Meillä siis myös juuri noin ja saa ollakin vielä hetken aikaa.. :)
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 22:37"]
Kyllähän historiallisesti tilanteesi on hyvin poikkeuksellinen, mutta nyt tosiaan hyvinvointivaltio mahdollistaa sen. Ennen on siis ollut tavallista, että lapsia tupsahtelusi enemmän, sulla olisi karja hoidettavana, samassa huushollissa asuisi muitakin ellet siis olisi köyhempää sakkia, joka kävisi piikomassa tai tehtaalla. Mä en nyt näe yökyläilylyjä tai kokopäivähoitoa mitenkään tarpeellisena, mutta sen sijaan säännöllisiä kontakteja muihin perheisiin ja lapsiin. Ihminen on laumaeläin, ei ole tarkoitettu että pitäydytään vain hyvin omissa oloissa. Kasvatuksessa on tärkeää, että lapsi oppii pikku hiljaa toimimaan muiden kanssa ja alkaa tutustumaan muihin lapsiin. Voisitteko käydä perhekerhoissa tai avoimissa päiväkodeissa? Mä opettelisin myös tuota hoitoon jättämistä, ensin vaikka pari tuntia keskellä päivää tms. Kaikista huonoin vaihtoehto on se, että tulee joku pakkosauma ja joutuu yhtäkkiä jättämään koko päiväksi. Ja kyllä varmasti hyvää tekee aikuisillekin ylläpitää ystävyyssuhteita? Onnistuisiko leikkitreffit tai vaikka leffaan? Mistä nyt pidät?
[/quote]
Kiitos kommentista, ja hyvin pohdittu tuota aikaa ennen.. hui! kamala ajatus! :o
Kirjoittelinkin jo, että meillä on kyllä siis harrastuksia ja aktiviteetteja. :) Käymme uimassa kerran viikossa, kerhossa kerran viikossa ja lisäksi kirjastossa, kauppakeskuksissa, ja tietysti leikkipuistoissa usein. Lisäksi lapsi näkee serkkujaan melko usein ja meillä on pari kaveria, joita nähdään ilta-aikaan tai joskus päivälläkin.
Itse käyn sulkapallossa kerran viikossa ja välillä itsekseni lenkillä. Usein kyllä lapsi lenkillä mukana rattaissa. Ja kavereiden kanssa tosiaan välillä käyn ulkona, ehkä parin kk:n välein jossain koko illan ystävien kanssa. Joskus lähden yksinäni kaupungille tai kauppaan tms.
Nämä asiat on siis mielestäni ihan kunnossa, ei olla erakkoja. ;)
Ootkos varma, että siskosi tarkoitti vain noita kyläilyjä? Entäs jos olet vaan curling-mamma, joka ei päästä lasta edes kävelemään koska pelkää että sattuu pahasti?
Alue: Aihe vapaa
Voi, olet aivan normaali lastaan rakastava äiti. Lapsesi on vielä niin pieni, ettei hän TARVITSE muita läheisiä kuin vanhempansa ja leikkiseuraksikin riittää säännöllinen toisten lasten tapaaminen esim. leikkipuistossa tai perhekerhossa (olettaen, ettei lapsellasi ole sisarusta/sisaruksia/serkkuja/naapureita tms.).
Älä yhtään välitä huono omaatuntoa potevista äideistä, jotka joutuvat antamaan lapsensa hoitoon jo alle vuoden ikäisenä.