Lue keskustelun säännöt.
Olenko liian kiinni lapsessani?
28.01.2015 |
Pikkusiskoni (24v, lapseton) tokaisi tänään, että olen liian kiinni lapsessani. Naurahdin, ja sanoin, ettet sinä ymmärrä, kun ei sulla ole vielä omia lapsia. Siihen siskoni sanoi, että "no kaikki muutkin on kyllä sitä mieltä...".
Jäin nyt kovasti pohtimaan noita kommentteja.
Tässä siis faktaa: meillä on yksi lapsi, iältään 1v7kk. Lapsi on kotihoidossa, ja minua ahdistaa ajatuskin, että samanikäiset leikkikaverinsa ovat päiväkodissa. En millään raaskisi jättää noin pientä joka ikinen päivä hoitoon, pois äidin ja isän luota. TÄllä hetkellä olen aika yksin, kun lähes kaikki tutuksi tulleet äitikaverit ovat palanneet vuoden vaihteen jälkeen töihin ja laittaneet lapset hoitoon.
Olemme päivät kaksin mutta puuhaamme ja harrastamme kaikenlaista. Iltaisin olen suurimmaksi osaksi kotona, yhdessä miehen kanssa. Minä harrastan kerran viikossa, mies kerran myöskin. Muuten olemme lähinnä kolmisin.. Joskus toki lähden itsekseni kauppaan/ostoksille/ystäviä tapaamaan.
Lapsi on ollut hoidossa muutaman kerran elämänsä aikana isovanhemmillaan, kuitenkin maksimissaan 4 h kerrallaan (näinkin pitkä aika hyvin harvoin). Eli pisin aika erossa vanhemmistaan on tuo 4h. Yökyläajatukset ahdistaa, sekä minua että miestäni, vaikka mummi välillä lasta kyseleekin yökylään. MIes on ollut pari kertaa työmatkan takia öitä poissa lapsen luota, itse olen ollut kerran yhden yön sairaalassa ja yhden yön "huvireissulla". :) Lapsi on kuitenkin silloin aina ollut kotona toisen vanhemman kanssa. TIedän, että isovanhemmistakin olisi mukavaa saada lapsi yökylään, mutta kun ihan oikeasti se tuntuu vaan pahalta.
Tiedän, että lapsi on suhteellisen vähän kai ollut hoidossa, mutta ei se meitä millään lailla haittaa, päinvastoin. En minä erityisemmin nauti siitä, että lapsi on erossa vanhemmistaan. Joskus on toki mukava käydä jossain kahdestaan miehen kanssa, mutta meidän parisuhde voi erinomaisesti ja olemme onnellisia. Reissaamme, käymme tapahtumissa ja näemme ihmisiä perheenä, emme siis ole erakkoja kuitenkaan. ;)
Voinko olla muka "liian kiinni" 1v7kk ikäisessä lapsessani?! Miksi niin moni tuntuu ihmettelevän tapaamme elää.. eikö sen kuuluisi olla enemmän normaalia, että 1-vuotias on vielä niin pieni ja psyykkisesti kehittymätön, että tarvitsee vanhempiaan vierelleen.
Tuntuuko muista saman ikäisten lasten vanhemmista helpottavalta tms laittaa lapsi hoitoon, vai onko muitakin, joita ajatuskin ahdistaa? :)
Kommentit (75)
Kuulostaa hyvältä! Läsnäolo on parasta mitä lapselle voi antaa, yksikään tuon ikäinen ei hyödy yökyläilystä tai päivähoidosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 22:46"]
Ootkos varma, että siskosi tarkoitti vain noita kyläilyjä? Entäs jos olet vaan curling-mamma, joka ei päästä lasta edes kävelemään koska pelkää että sattuu pahasti?
[/quote]
Kirjoitin ehkä liian suppeasti aloitusviestiin, mutta hän siis ainakin sanoi että kun meidän lapsi on niin vähän hoidossa eikä ole ollut vielä yökylässä, vaikka hänen kaverinkumminsiskonnaapurin lapsi oli jo 3-kuisena viikonloppuhoidossa ja blaablaa...
En ole hysteerinen vanhempi. Mun lapsi saa kiipeillä ja kokeilla rajojaan, toki koitan välttää riskit ja vaarat..
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 22:44"]
Ihan kuin olisin itse kirjoittanut tuon tekstin! :) Meillä siis myös juuri noin ja saa ollakin vielä hetken aikaa.. :)
[/quote]
Ihana kuulla! :)
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 22:49"]
Kuulostaa hyvältä! Läsnäolo on parasta mitä lapselle voi antaa, yksikään tuon ikäinen ei hyödy yökyläilystä tai päivähoidosta.
[/quote]
Samaa mieltä on ap. <3
Minusta olet aivan normaali, rakastava äiti, joka on onnistunut luomaan terveen kiintymyssuhteen lapseensa. Tuo on lapsellekin tärkeä tulevaisuuden kannalta ja se auttaa sinua myös olemaan hyvä äiti. Kannattaa luottaa niihin vaistoihin, sinulla ne toimivat. Noin pienen lapsen ei tarvitse olla vanhemmistaan erossa eikä vanhemmilla tarvitse olla kaipuuta päästä lapsestaan eroon.
Olin itse aivan samoissa tunnelmissa kun lapseni oli samanikäinen. Pisin ero hänestä taisi olla kahden tunnin luokkaa, kun kävin pikaisesti vaateostoksilla. Miehellä oli välillä työmatkansa, jolloin olimme kahdestaan. Ensimmäisen kerran lapsi oli minusta yötä erossa joskus 4-vuotiaana - silloinkin isänsä kanssa mummolassa. En usko pätkääkään niihin, jotka väittävät että lapsen täytyy totutella yökyläilyyn. Se sujuu kyllä sitten kun lapsi on valmis. Ja kun on pienenä saanut olla riittävästi äidin lähellä, niin siitä on hyvä ponnistaa tutkimaan maailmaa.
Meidän lapsi meni 5-vuotiaana päiväkotiin ja se sujui aika kivuttomasti. 11-vuotiaana hän oli koululuokkansa kanssa ulkomailla, yöpyminen yksin vieraassa perheessä ja kielenä vieras kieli, jota he opiskelevat koulussa. Tuokin reissu sujui ilman mitään ongelmia ja koti-ikävää. Lapsesta on tullut uskomattoman reipas ja rohkea, paljon rohkeampi kuin itse olin tuon ikäisenä. Ne ensimmäiset vuodet on tärkeitä, pidä niistä kiinni!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäpä jos siskosi haluaisi viettää sun kanssa aikaa keskenään ilman sitä lasta? Minulle ainakin on edellern tärkeää, että esikoisen saanut siskoni lähtee vaikka shoppailemaan kanssani ja lapsi jää hoitoon mummolaan.
Kuulostaa hyvälle ja tutulle :) Itsellä lapset kohta 3 ja 5v olleet koko ajan kotihoidossa. Vanhempi joskus (pari kertaa vuodessa) isovanhemmilla yökylässä , nuorempi ei ole muutamaa tuntia kauempaa ollut hoidossa kellään.
Mua kummastuttaa miksi kiirehditään töihin jo silloin kun lapsi on 1v. lapsuus on kuitenkin niin lyhyt aika että haluan viettää sen lasteni kanssa.
Ja ei, emme ole rikkaita. Minä siis kotihoidontuella ja mies töissä tienaa n. 2000e kk. Moni ajattelee, että kuinka on rahallisesti mahdollista olla näin, mutta meillä riittää raha kaikkiin välttämättömiin menoihin, olen erittäin tyytyväinen tilanteeseeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 22:56"]
Minusta olet aivan normaali, rakastava äiti, joka on onnistunut luomaan terveen kiintymyssuhteen lapseensa. Tuo on lapsellekin tärkeä tulevaisuuden kannalta ja se auttaa sinua myös olemaan hyvä äiti. Kannattaa luottaa niihin vaistoihin, sinulla ne toimivat. Noin pienen lapsen ei tarvitse olla vanhemmistaan erossa eikä vanhemmilla tarvitse olla kaipuuta päästä lapsestaan eroon.
Olin itse aivan samoissa tunnelmissa kun lapseni oli samanikäinen. Pisin ero hänestä taisi olla kahden tunnin luokkaa, kun kävin pikaisesti vaateostoksilla. Miehellä oli välillä työmatkansa, jolloin olimme kahdestaan. Ensimmäisen kerran lapsi oli minusta yötä erossa joskus 4-vuotiaana - silloinkin isänsä kanssa mummolassa. En usko pätkääkään niihin, jotka väittävät että lapsen täytyy totutella yökyläilyyn. Se sujuu kyllä sitten kun lapsi on valmis. Ja kun on pienenä saanut olla riittävästi äidin lähellä, niin siitä on hyvä ponnistaa tutkimaan maailmaa.
Meidän lapsi meni 5-vuotiaana päiväkotiin ja se sujui aika kivuttomasti. 11-vuotiaana hän oli koululuokkansa kanssa ulkomailla, yöpyminen yksin vieraassa perheessä ja kielenä vieras kieli, jota he opiskelevat koulussa. Tuokin reissu sujui ilman mitään ongelmia ja koti-ikävää. Lapsesta on tullut uskomattoman reipas ja rohkea, paljon rohkeampi kuin itse olin tuon ikäisenä. Ne ensimmäiset vuodet on tärkeitä, pidä niistä kiinni!
[/quote]
Kiitos!!! <3 Kuulostat itsekin ihanalta äidiltä. :) Ja mukava kuulla, että lapsestasi on kasvanut reipas ja "täyspäinen", heh. ;) t. ap
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 22:57"]
Mitäpä jos siskosi haluaisi viettää sun kanssa aikaa keskenään ilman sitä lasta? Minulle ainakin on edellern tärkeää, että esikoisen saanut siskoni lähtee vaikka shoppailemaan kanssani ja lapsi jää hoitoon mummolaan.
[/quote]
Voi hyvänen aika, onko lapsellisempaa kuultu!? Eikö nyt aikuinen ihminen muka osaa ostaa vaatteita ilman että pieni lapsi joutuu siksi aikaa vieraalle hoidettavaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 22:57"]
Mitäpä jos siskosi haluaisi viettää sun kanssa aikaa keskenään ilman sitä lasta? Minulle ainakin on edellern tärkeää, että esikoisen saanut siskoni lähtee vaikka shoppailemaan kanssani ja lapsi jää hoitoon mummolaan.
[/quote]
Niin, sait kyllä mut miettimään tätä... mutta me ei olla pikkusiskon kanssa kovin läheisiä eikä hirveesti ennen lastakaan hengailtu yhdessä. Toisin kuin mun isosiskon kanssa, ja hänen kanssa välillä nähdäänkin ilman lapsia. Jotenkin vaikea uskoa että siitä ois kyse.. vaikkei se kai mahdotona oo.
- ap
Mielestäni ei pitäisi olla noin mustavalkoinen. Lapsi hyötyy muista ihmiskontakteista, mutta ne varmaan täyttyvät, jos kerran käytte kerhoissa, vierailulla jne. Hoitoonkin kannattaa silloin tällöin hetkeksi jättää, yöksi ei mikään pakko. Lähipiirissä on kuvailemasi mukainen perhe, jossa nyt 3v on niin tottunut olemaan äitinsä kanssa, että hyökkää isänsäkin kimppuun, jos hän yrittää äitiä halata.
Itse palasin töihin kun tyttö oli 10kk, mies jäi vielä pariksi kuukaudeksi. Nyt pikkuneiti on ollut hoidossa noin vuoden ja nauttii täysillä muista lapsista ja leikeistä. En ikinä olisi ollut onnellinen kotona, eikä olisi ollut lapsenikaan. Mutta jos teidän tapanne toimii teillä, niin hyvä niin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on vanhin kolmesta lapsesta 5v ja ollut ilman äitiä tai isää maksimissaan 3 tuntia. Silti on todella reipas ja omatoiminen sekä rohkea. Hyvin fiksu ikäisekseen. Muut lapset ei oo olleet ollenkaan hoidossa, tuntiakaan. Miksi olisi, kun tarvetta ei ole?
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 23:00"]
Kuulostaa hyvälle ja tutulle :) Itsellä lapset kohta 3 ja 5v olleet koko ajan kotihoidossa. Vanhempi joskus (pari kertaa vuodessa) isovanhemmilla yökylässä , nuorempi ei ole muutamaa tuntia kauempaa ollut hoidossa kellään.
Mua kummastuttaa miksi kiirehditään töihin jo silloin kun lapsi on 1v. lapsuus on kuitenkin niin lyhyt aika että haluan viettää sen lasteni kanssa.
Ja ei, emme ole rikkaita. Minä siis kotihoidontuella ja mies töissä tienaa n. 2000e kk. Moni ajattelee, että kuinka on rahallisesti mahdollista olla näin, mutta meillä riittää raha kaikkiin välttämättömiin menoihin, olen erittäin tyytyväinen tilanteeseeni.
[/quote]
Niinpä!! Mä en kans ymmärrä, miten mikään raha menee varhaislapsuuden edelle.. :( Meillä kyllä mies tienaa ihan mukavasti, mutta meillä on iso asuntolainakin. Me tingimme monesta asiasta nyt kun olen kh-tuella. Onneksi mulla on hyvä mies joka on samoilla linjoilla näistä asioista ja pitää tärkeänä sitä, että olen kotona lapsen kanssa..-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 22:57"]
Mitäpä jos siskosi haluaisi viettää sun kanssa aikaa keskenään ilman sitä lasta? Minulle ainakin on edellern tärkeää, että esikoisen saanut siskoni lähtee vaikka shoppailemaan kanssani ja lapsi jää hoitoon mummolaan.
[/quote]
No miksei lapsi vois jäädä siksi aikaa isän kans kotiin?
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 23:04"]
Mielestäni ei pitäisi olla noin mustavalkoinen. Lapsi hyötyy muista ihmiskontakteista, mutta ne varmaan täyttyvät, jos kerran käytte kerhoissa, vierailulla jne. Hoitoonkin kannattaa silloin tällöin hetkeksi jättää, yöksi ei mikään pakko. Lähipiirissä on kuvailemasi mukainen perhe, jossa nyt 3v on niin tottunut olemaan äitinsä kanssa, että hyökkää isänsäkin kimppuun, jos hän yrittää äitiä halata. Itse palasin töihin kun tyttö oli 10kk, mies jäi vielä pariksi kuukaudeksi. Nyt pikkuneiti on ollut hoidossa noin vuoden ja nauttii täysillä muista lapsista ja leikeistä. En ikinä olisi ollut onnellinen kotona, eikä olisi ollut lapsenikaan. Mutta jos teidän tapanne toimii teillä, niin hyvä niin
[/quote]
Tuo 3v. isänsä kimppuun hyökkääminen on aika normaali vaihe lapsella. 3v. pojat näet usein rakastuu äitiinsä ja yrittää olla äidille se ainut mies (tytöt taas isäänsä). Meilläkin nuorin sai aina hepulin kun isänsä halasi minua, työnsi isäänsä pois ja oli vihainen. Tuo meni ohi pojan kasvaessa ja tajutessa että hän ei ole eikä tule olemaan äidin mies. Oidipaalivaiheko tuo on psykologiassa. Eikä se taida riippua siitä onko lapsi ollut yökylässä vai missä. Toisilla se on helpompi, ei meilläkään toinen poika ikinä isäänsä pois ajanut. Oli vaan menossa mun kanssa naimisiin ja rakasti hirveästi. Toinen sitten päätti ajaa kilpailijan pois. Nykyään poika on oikein hyvissä väleissä isänsä kanssa :)
No me elämme ihan samalla tavalla ja lapsi on 2v7kk. Hoidossa on ollut elämänsä aikana 2x2h, eli eipä juuri mitään. Mutta ei niitä hoitajiakaan kauheasti tarjolla ole.
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 23:04"]
Mielestäni ei pitäisi olla noin mustavalkoinen. Lapsi hyötyy muista ihmiskontakteista, mutta ne varmaan täyttyvät, jos kerran käytte kerhoissa, vierailulla jne. Hoitoonkin kannattaa silloin tällöin hetkeksi jättää, yöksi ei mikään pakko. Lähipiirissä on kuvailemasi mukainen perhe, jossa nyt 3v on niin tottunut olemaan äitinsä kanssa, että hyökkää isänsäkin kimppuun, jos hän yrittää äitiä halata. Itse palasin töihin kun tyttö oli 10kk, mies jäi vielä pariksi kuukaudeksi. Nyt pikkuneiti on ollut hoidossa noin vuoden ja nauttii täysillä muista lapsista ja leikeistä. En ikinä olisi ollut onnellinen kotona, eikä olisi ollut lapsenikaan. Mutta jos teidän tapanne toimii teillä, niin hyvä niin
[/quote]
Niinpä juuri.
Tosin omaan korvaan aina vähän ottaa tuo, että ei olisi onnellinen kotona oman lapsen kanssa, itse kun en voisi olla missään niin onnellinen kuin lapseni kanssa..
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 23:21"]
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 23:04"]
Mielestäni ei pitäisi olla noin mustavalkoinen. Lapsi hyötyy muista ihmiskontakteista, mutta ne varmaan täyttyvät, jos kerran käytte kerhoissa, vierailulla jne. Hoitoonkin kannattaa silloin tällöin hetkeksi jättää, yöksi ei mikään pakko. Lähipiirissä on kuvailemasi mukainen perhe, jossa nyt 3v on niin tottunut olemaan äitinsä kanssa, että hyökkää isänsäkin kimppuun, jos hän yrittää äitiä halata. Itse palasin töihin kun tyttö oli 10kk, mies jäi vielä pariksi kuukaudeksi. Nyt pikkuneiti on ollut hoidossa noin vuoden ja nauttii täysillä muista lapsista ja leikeistä. En ikinä olisi ollut onnellinen kotona, eikä olisi ollut lapsenikaan. Mutta jos teidän tapanne toimii teillä, niin hyvä niin
[/quote]
Niinpä juuri.
Tosin omaan korvaan aina vähän ottaa tuo, että ei olisi onnellinen kotona oman lapsen kanssa, itse kun en voisi olla missään niin onnellinen kuin lapseni kanssa..
[/quote]
Ja mulla korvaan särähtää myös tuo että reilun vuoden ikäinen nauttii muista lapsista ja leikeistä. Noin pieni ei vielä edes osaa leikkiä muiden kanssa, hän leikkii omaa leikkiään ja on ihan sama kuka siinä vieressä leikkii. Eikä silläkään ole oikeastaan väliä vaikkei kukaan leiki siinä vieressä. Kavereita ja yhteisleikkejä lapsi osaa kaivata vasta lähestyessään kolmea vuotta.
Mutta onhan tuolla hyvä selittää sitä miksi vie lapsen hoitoon pienenä, lapsi kun "kaipaa" kavereita.
Kiasus, nyt on pikkusisko oikeassa vaikka lapseton onkin. Sama pätee muutamaan muuhunkin ketjuun vastanneeseen. Tuota menoa teette lapsista niin herkkiä, että saatte saattaa ne lukioonkin..Koulun alkaessa on ihan tervettä alkaa opettelemaan vanhemmista irtautumista.
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 22:38"]
Vähän vanhempana kannattaa jo oikeasti harkita sitä yökyläilyä. Se on lapsestakin varmaan hirveän kivaa ja jos on lyhyitä aikoja kyläillyt niin ei tule sitä ikäväitkua niin herkästi. Oma lapseni oli noin 4v hoidossa mummulla ja oli sitten hiekkatiellä lentänyt ihan naamalleen. Hirveä itkuhan siitä oli tullut kun polvet ja vähän naamakin naarmuilla. Mummo oli sitten ottanut syliin ja rauhoitellut kysyen että haluaako hän että äiti tulee hakemaan kun haavat on sisällä putsattu. Lapsi oli tuijottanut mummoa ja todennut että "Pöh! Kyllä sinäkin mummo nyt laastarit osaat laittaa. Äiti voi tulla sitten illalla tarkastamaan."
[/quote]
Ihana!! <3 Ja kyllä varmaan mäkin sitten 4-vuotiaana voin tuon lapsen pari kertaa vuodessa (ehkä ;) ) laittaa yökylään, jos hän itse nauttii siitä. :)