Lue keskustelun säännöt.
Olenko liian kiinni lapsessani?
28.01.2015 |
Pikkusiskoni (24v, lapseton) tokaisi tänään, että olen liian kiinni lapsessani. Naurahdin, ja sanoin, ettet sinä ymmärrä, kun ei sulla ole vielä omia lapsia. Siihen siskoni sanoi, että "no kaikki muutkin on kyllä sitä mieltä...".
Jäin nyt kovasti pohtimaan noita kommentteja.
Tässä siis faktaa: meillä on yksi lapsi, iältään 1v7kk. Lapsi on kotihoidossa, ja minua ahdistaa ajatuskin, että samanikäiset leikkikaverinsa ovat päiväkodissa. En millään raaskisi jättää noin pientä joka ikinen päivä hoitoon, pois äidin ja isän luota. TÄllä hetkellä olen aika yksin, kun lähes kaikki tutuksi tulleet äitikaverit ovat palanneet vuoden vaihteen jälkeen töihin ja laittaneet lapset hoitoon.
Olemme päivät kaksin mutta puuhaamme ja harrastamme kaikenlaista. Iltaisin olen suurimmaksi osaksi kotona, yhdessä miehen kanssa. Minä harrastan kerran viikossa, mies kerran myöskin. Muuten olemme lähinnä kolmisin.. Joskus toki lähden itsekseni kauppaan/ostoksille/ystäviä tapaamaan.
Lapsi on ollut hoidossa muutaman kerran elämänsä aikana isovanhemmillaan, kuitenkin maksimissaan 4 h kerrallaan (näinkin pitkä aika hyvin harvoin). Eli pisin aika erossa vanhemmistaan on tuo 4h. Yökyläajatukset ahdistaa, sekä minua että miestäni, vaikka mummi välillä lasta kyseleekin yökylään. MIes on ollut pari kertaa työmatkan takia öitä poissa lapsen luota, itse olen ollut kerran yhden yön sairaalassa ja yhden yön "huvireissulla". :) Lapsi on kuitenkin silloin aina ollut kotona toisen vanhemman kanssa. TIedän, että isovanhemmistakin olisi mukavaa saada lapsi yökylään, mutta kun ihan oikeasti se tuntuu vaan pahalta.
Tiedän, että lapsi on suhteellisen vähän kai ollut hoidossa, mutta ei se meitä millään lailla haittaa, päinvastoin. En minä erityisemmin nauti siitä, että lapsi on erossa vanhemmistaan. Joskus on toki mukava käydä jossain kahdestaan miehen kanssa, mutta meidän parisuhde voi erinomaisesti ja olemme onnellisia. Reissaamme, käymme tapahtumissa ja näemme ihmisiä perheenä, emme siis ole erakkoja kuitenkaan. ;)
Voinko olla muka "liian kiinni" 1v7kk ikäisessä lapsessani?! Miksi niin moni tuntuu ihmettelevän tapaamme elää.. eikö sen kuuluisi olla enemmän normaalia, että 1-vuotias on vielä niin pieni ja psyykkisesti kehittymätön, että tarvitsee vanhempiaan vierelleen.
Tuntuuko muista saman ikäisten lasten vanhemmista helpottavalta tms laittaa lapsi hoitoon, vai onko muitakin, joita ajatuskin ahdistaa? :)
Kommentit (75)
Ihmisiä on monenlaisia, perheitä monenlaisia ja lapsia monenlaisia. Meillä suku on läheinen ja ollaan todella paljon tekemisissä. Meille tärkeää on sekin, että lapsemme voi olla sukulaisten kanssa omana itsenään ja luoda omat kontaktit heihin. Lapsi on nyt vajaan vuoden vanha ja ollut yökylässä pari kertaa vanhemmillani ja muutaman tunnin pätkiä jo useita kertoja. Joka kerta lapsi on nauttinut ajastaan ja heillä on ollut mummon kanssa ihan omat jutut ja leikit. Yhtään ei ole ikävöinyt perään, vaan kivaa on ollut.
Samoin itse olen vienyt kummilapsiani päiväretkille kesäisin jo pienestä pitäen ja parivuotiaana ollut yökylässäkin. Jotenkin tuntuisi oudolta, jos en vielä viisivuotiaanakaan olisi viettänyt heidän kanssaan omaa yhteistä aikaa ja tutustunut heihin kunnolla. Minulle se on ollut tärkeää ja lapsille hyvää vaihtelua siihen omaan perhearkeen.
Ymmärrän kyllä, että kaikilla ei tällaisia sukulaissuhteita edes ole, joten siksikin lapsia on hankala jättää hoitoon. Mutta jos on, niin kyllä suosittelisin välillä kyläilyreissuja. Niiden aikana voi sitten vanhemmatkin virkistäytyä ja tehdä aikuisten juttuja. Ei se tarkoita että ei välittäisi lapsestaan tai jotenkin muka hylkäisi hänet. Minusta lapsellakin on oikeus saada itselleen muitakin läheisiä aikuisia kuin äiti ja isä. Se, että lapsi on reipas ja omatoiminen ei minusta nyt kuitenkaan ihan vastaa sitä, että lapsi kehittäisi itse läheisiä suhteita muihin ihmisiin ilman sitä äidin tai isän läsnäoloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 23:31"]
Kiasus, nyt on pikkusisko oikeassa vaikka lapseton onkin. Sama pätee muutamaan muuhunkin ketjuun vastanneeseen. Tuota menoa teette lapsista niin herkkiä, että saatte saattaa ne lukioonkin..Koulun alkaessa on ihan tervettä alkaa opettelemaan vanhemmista irtautumista.
[/quote]
Alle 3v ei tarvi opetella edes. Yli 3v riittää pari-kolme tuntia kerhossa tai harrastuksessa tms. Esikoulussa ja eppuluokalla onkin jo 4 tuntia.
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 23:27"]
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 23:21"]
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 23:04"]
Mielestäni ei pitäisi olla noin mustavalkoinen. Lapsi hyötyy muista ihmiskontakteista, mutta ne varmaan täyttyvät, jos kerran käytte kerhoissa, vierailulla jne. Hoitoonkin kannattaa silloin tällöin hetkeksi jättää, yöksi ei mikään pakko. Lähipiirissä on kuvailemasi mukainen perhe, jossa nyt 3v on niin tottunut olemaan äitinsä kanssa, että hyökkää isänsäkin kimppuun, jos hän yrittää äitiä halata. Itse palasin töihin kun tyttö oli 10kk, mies jäi vielä pariksi kuukaudeksi. Nyt pikkuneiti on ollut hoidossa noin vuoden ja nauttii täysillä muista lapsista ja leikeistä. En ikinä olisi ollut onnellinen kotona, eikä olisi ollut lapsenikaan. Mutta jos teidän tapanne toimii teillä, niin hyvä niin
[/quote]
Niinpä juuri.
Tosin omaan korvaan aina vähän ottaa tuo, että ei olisi onnellinen kotona oman lapsen kanssa, itse kun en voisi olla missään niin onnellinen kuin lapseni kanssa..
[/quote]
Ja mulla korvaan särähtää myös tuo että reilun vuoden ikäinen nauttii muista lapsista ja leikeistä. Noin pieni ei vielä edes osaa leikkiä muiden kanssa, hän leikkii omaa leikkiään ja on ihan sama kuka siinä vieressä leikkii. Eikä silläkään ole oikeastaan väliä vaikkei kukaan leiki siinä vieressä. Kavereita ja yhteisleikkejä lapsi osaa kaivata vasta lähestyessään kolmea vuotta.
Mutta onhan tuolla hyvä selittää sitä miksi vie lapsen hoitoon pienenä, lapsi kun "kaipaa" kavereita.
[/quote]
No nyt kyllä täytyy sanoa, että minun lapsi ainakin kaipasi jo alle vuoden iässä muuta lapsiseuraa! Aina sukulaisissa tai muilla tutuilla kyläillessä oli niin onnessaan saadessaan olla muiden lapsien kanssa. Ei sen leikin tarvitsekaan olla mitään yhteisleikkiä, lapsi on iloinen kun joku toinen lapsi leikkii vieressä. Lapsethan ovat luontaisesti kiinnostuneita toisista lapsista ja heidän seurastaan! Oma lapsi naureskeli ja haki kontaktia toisista lapsista jo puolivuotiaana esim. kaupassa.
Pakko sanoa et nyt kun lasten ja nuorten ohjausta opiskelen, tästä olen kuullut paljon eriäviä mielipiteitä. Itselläni ei ole vielä lapsia, mutta koen että kasvatustyylisi on omista mielipiteistä eroava. Tottakai lapselle on tärkeää antaa paljon aikaa ja rakkautta, mutta mielestäni on tärkeää että myös mummi/pappa/muut läheiset saavat muodostaa suhteen lapseen ja parhaiten se onnistuu kun jätät lapsen silloin tällöin hoitoon. Se ei vähennä lapsen turvallisuuden tunnetta kunhan tehdään pikku hiljaa ja on mielestäni kasvattava kokemus.
Tämä viesti ei eriävästä mielipiteestäni huolimatta ole tarkoitettu haukuksi saati syytökseksi, joten älkää sitä sellaiseksi myös vääntäkö :)
Tällaista voi kysyä vain suomalainen äiti. No et todellakaan ole. Tiedät toivottavasti itsekin, että lapsen ei tuon ikäisenä tarvitsisi olla yhtään missään hoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on myös noin pääpiirteittäin, vanhempi lapsi on 2v. Aikansa sisarukset ja vanhemmat jaksoivat sitä ihmetellä ja patistella hoitoon laittamista ja muuta mutta eivät enää. Ovat huomanneet että ollaan ihan tyytyväisiä tilanteeseen ja lapsetkin (ikään nähden) hyvin käyttäytyviä, reippaita mukuloita. Mielestäni alle parivuotias on vielä pieni eikä ole mitään kiirettä mutta kyllä ehkä 2 tai 3-4 vuotiaan voisin päästää hyvillä mielin esim serkkujen luo yökylään silloin tällöin. Kyllä 3-4 vuotias alkaa olemaan jo sen ikäinen että varmasti nauttii ja saa vähän irtikin siitä kunhan on tuttu ja turvallinen paikka. Ja olen nähnyt että sen ikäiselle tekee ihan hyvää esimerkiksi pari tuntia viikossa joku kerho missä ollaan ilman vanhempia. Toki lapsestakin riippuu mutta eräskin reipastui ihan silmissä ja todella paljon nautti kun pääsi sellaiseen, vaikka ihan sosiaalista elämää elivät äidinkin kanssa ja näkivät saman ikäisiäkin. Ja onhan parivuotiaissakin eroja mutta omista lapsistanikin huomaa että vanhemmalle on selvästi parempi kun on saanut olla pidempään kotona. Nuorempi on vielä aika pieni mutta voin hyvin kuvitella että on aiemmin valmis esim tarhaan kun aika tulee, on niin reipas yksilö. Olen nähnyt niitä lapsia jotka hienosti sujahtavat tarhaelämään mukaan jo 1,5-vuotiaana ja niitä joille on parempi aloittaa päivähoito huomattavasti myöhemmin, en usko että voi sanella mitään yleispätevää sääntöä.
Lähipiirissäni oli alkuun selvä oletus että kyllähän munkin nyt täytyy päästä baariin tai tuulettumaan heti kun mahdollista, lapsen syntymän jälkeen. Ja säännöllisesti muutenkin. Mutta itse en koe sitä tarpeelliseksi, lähinnä homma aiheuttaa epämukavuutta ja rahanmenoa. Tietysti joskus on kiva käydä jossain ilman lapsia mutta mulla menee huomaamatta viikkoja ja jopa kuukausia ilman että käyn juuri missään yksin enkä edes huomaan kaivata sitä. Ihmiset on erilaisia, jopa minulla ja miehelläni on erilaiset tarpeet tässä asiassa ja niiden mukaan me eletään. Myönnän kyllä että henk.koht en taas ymmärrä toista ääripäätä että keksitään jatkuvasti tilaisuuksia jättää lapset hoitoon jotta päästään juhliin/matkoille/syömään/jne ilman lapsia, minulle taas on hyvin tärkeää että lapsetkin pienestä asti kokee noita asioita ja saavat irtiottoja arjesta siinä missä mekin. Eikä meillä siitä parisuhde ole kärsinyt, meillä on aikaa hoitaa parisuhdetta esimerkiksi kun lapset nukkuvat, joskus se pitää nipistää kotitöistä tai omasta nukkumisesta mutta kyse on valinnoista. Viimeiseen viikkoonkaan ei ole nyt tainnut tulla päivääkään etteikö oltas ehditty muhinoimaankin kaiken muun ohella ;) Mutta jokainen tyylillään.
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 23:27"][quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 23:21"]
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 23:04"]
Mielestäni ei pitäisi olla noin mustavalkoinen. Lapsi hyötyy muista ihmiskontakteista, mutta ne varmaan täyttyvät, jos kerran käytte kerhoissa, vierailulla jne. Hoitoonkin kannattaa silloin tällöin hetkeksi jättää, yöksi ei mikään pakko. Lähipiirissä on kuvailemasi mukainen perhe, jossa nyt 3v on niin tottunut olemaan äitinsä kanssa, että hyökkää isänsäkin kimppuun, jos hän yrittää äitiä halata. Itse palasin töihin kun tyttö oli 10kk, mies jäi vielä pariksi kuukaudeksi. Nyt pikkuneiti on ollut hoidossa noin vuoden ja nauttii täysillä muista lapsista ja leikeistä. En ikinä olisi ollut onnellinen kotona, eikä olisi ollut lapsenikaan. Mutta jos teidän tapanne toimii teillä, niin hyvä niin
[/quote]
Niinpä juuri.
Tosin omaan korvaan aina vähän ottaa tuo, että ei olisi onnellinen kotona oman lapsen kanssa, itse kun en voisi olla missään niin onnellinen kuin lapseni kanssa..
[/quote]
Ja mulla korvaan särähtää myös tuo että reilun vuoden ikäinen nauttii muista lapsista ja leikeistä. Noin pieni ei vielä edes osaa leikkiä muiden kanssa, hän leikkii omaa leikkiään ja on ihan sama kuka siinä vieressä leikkii. Eikä silläkään ole oikeastaan väliä vaikkei kukaan leiki siinä vieressä. Kavereita ja yhteisleikkejä lapsi osaa kaivata vasta lähestyessään kolmea vuotta.
Mutta onhan tuolla hyvä selittää sitä miksi vie lapsen hoitoon pienenä, lapsi kun "kaipaa" kavereita.
[/quote]
En ole aiempia kommentoijia mutta kyllä alle vuoden ikäinenkin kaipaa yleensä muita lapsia seurakseen vaikka ei osaa vielä yheisleikkejä. Se on ihan yhtä tärkeää sosiaalisten kontaktien luomisessa kuin ne läheiset, tärkeät aikuiset. Ja lapset imevät toisiltaan aivan valtavasti oppia vähän joka saralla. Meillä ainakin on pari kertaa viikossa käyty muskareissa ja kerhoissa (ihan vanhemman kanssa siis) jostain puolivuotiaasta asti ja lapset on hyötyneet siitä todella paljon, monella tapaa. Vanhempi on sellainen ujopiimä ja todella paljon reipastuu ja oppii niitä sosiaalisia kontakteja ja uusia leikkejä ja asioita, ja saavat tietysti purettua energiaa. Toki ulkoillaan, kyläillään sukulaisilla ja kavereilla, leikitään ja luetaan muutenkin paljon mutta mielestäni mikään ei korvaa sitä että lapsen kanssa käydään viettämässä aikaa muidenkin lasten kanssa ja myös opetellaan ryhmässä olemista. Ja olisin huolissani 1-vuotiaasta joka ei kaipaa ketään vaan yksin leikkii jossain nurkassa päivät pitkät, hehän opettelevat ihan valtavasti asioita sen ikäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet. Siis liian kiinni lapsessasi.
Tai oikeammin et rakasta tai kunnioita lastasi vaan pidät häntä lelunasi, jolla "muut ei saa leikkiä".
Toivoisin jokaiselle lapselle parempaa alkua elämälleen... Tuo pikkuinen saa maksaa traumoistasi vuosikymmeniä, jos ei loppuelämänsä ajan.
Just joo. Minulle sanottiin myös, että eikö pitäisi jättää lasta hoitoon ja tulee epäsosiaalisia lapsia jne.. Ei se ole niin yksiselitteistä, että olisi yksinkertainen sääntö joka pätisi jokaiseen lapseen.
Lapsiamme on hoidettu kotona. Kahta on imetetty kaksivuotiaaksi. Kerhoissa ja joissain harrastuksissa on käytetty ja tottakai sukulaisten ja tuttavien luona kyläilty. Ovat nukkuneet perhepedissä n. 3 vuotiaaksi ja sen jälkeen ovat saaneet tulla viereen, jos on sattunut paha painajainen olemaan. Toisaalta täytyy sanoa, että ylisuojelevia ei olla oltu. Kaikkea ovat saaneet tehdä, jos ei ole hengenvaaraa tai vakavan loukkaantumisen vaaraa ollut.
Nyt meillä asuu 10-vuotias, joka ei tahdo kotona nenäänsä ehtiä näyttää kun harrastaa ja on niin paljon kavereita joiden kanssa touhuta. Hän on joskus liiankin omatoiminen. Ja sitten on 6-vuotias, joka osaa esim. junassa leikkivaunussa mennä juttelemaan samanikäisille ja saa leikkikaverin noin viidessä minuutissa. Ja pahnan nuorimpana on 4-vuotias, joka on juuri ollut ensimmäiset kerrat yökylässä ihan ilman ongelmia. Häntä saa olla toppuuttelemessa, koska on niin älyttömän puhelias ja juttelisi ihan kaikille.
ps. Niin ja kaikki nukkuvat omissa sängyissään. Sekä siirtyivät omiin sänkyihinsä ihan ilman opetteluja tai unikouluja :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 14:05"]
Vaikutat just semmoselta rasittavalta yli-äidiltä. Tiedoksi että ei siitä sun kakarastas yhtään hienompaa ihmistä kasva vaikka et koskaan antais sitä yökylään :D päinvastoin..äidistä riippuvainen pentu ja näitä katselen päiväkodissa kun äidit tuovat sitten näitä 4-5v kullannuppujaan ekan kerran hoitoon. Kyllä se sopeutuminen on niin paljon vaikeampaa kun 2-3vuotiailla. Että tsemppiä vaan :) Ja ei miehet jaksa katella tollasia akkoja kauaa joiden elämässä on pelkät muksut. Siinä alkaa silmät vilkkumaan lapsettomien naisten.perään ;)
[/quote]
Heh. :) Mun mies on vielä arempi laittamaan lasta hoitoon, kuin mä itse. :) Meillä on kyllä oikein hyvin parisuhdeasiat, lapsi menee klo 20 nukkumaan joten meille jää yllin kyllin kahdenkeskistä aikaa iltaisin. ;) Koskaan ei ole sanonut olevansaa tyytymätön, päinvastoin. Ei hän ole muutenkaan baareissa roikkuja-tyyppiä. Hänelle perhe ja lapsi on tärkein, sen nyt näkee hänestä kilometrinkin päähän. Kaikki ei tarvitse tota "kerran viikossa ulos tuulettumaan"-meininkiä siihen, että itse ja parisuhde voi hyvin.
-ap
Niin ja musta tuntuu, että jos noin aggressiivisesti ja naiivisti kirjoittelee, niin ehkä vähän itse puolustelee sillä tavoin omia valintojaan..? :)
On upeaa että olet lapsesi elämässä läsnä!! Nykyään lapsi viedään hoitoon monesti liian aikaisin vain siksi ettei vanhemmat muka jaksa hoitaa. Totuus on se että vanhemmilla oma elämä vaan menee edelle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ihan sama homma, tosin sillä erotuksella, ettei kohta 1,5-vuotias ole ollut oikeastaan kenenkään hoidossa. Meillä isovanhemmat asuvat niin kaukana, etteivät he pysty hoitamaan, joten aina täällä käydessään katsovat lapsen perään esim. sillä aikaa, kun me vanhemmat käydään saunassa. Minua asia ei kuitenkaan haittaa, koska haluan olla lapseni kanssa oikeastaan koko ajan, pienet irtiotot riittää.
Kirjoituksestasi huomaa kahdesta kohtaa, että olet liian kiinni lapsessasi. Kuvaat, että eri asiat "ahdistavat sinua". Vaikuttaa siltä, että teet siis lapsesi hoitoon liittyviä päätöksiä oman ahdistuksesi perusteella ja pahan olosi ohjaamana. Mutta et silti kuullosta mitenkään huonolta äidiltä, relaa ja jätä muiden kommentit arvoonsa! Mutta älä myöskään anna ahdistukselle ja pelolle valtaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ymmärtänyt, että kun lasta vie jo nuorena sosiaalisiin tilanteisiin (päiväkoti), silloin sosiaaliset taidot kehittyvät nopeammin, varsinkin kun ei hänellä ole sisaruksia, minusta päiväkotiin meneminen ja muiden lasten kanssa sosialisointi olisi lapsen henkisen puolen kehityksen kannalta hyväksi.
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 22:28"]
Huoh.just tommosista roikkuvista äideistä johtuen on suomi täynnä peräkanmarin poikia ja uusavuttomia jotka ei edes vettä osaa keittää..
[/quote]Hei kamoon, ei varmasti kenestäkään sen takia tule peräkammarin poikaa, että ei alle 2 vuotiaana ole ollut muualla kuin kotona hoidossa. Me ei ikinä oltu missään hoidossa muualla kuin kotona ja niin vaan on osattu maailmalle lähteä kun aika on tullut. Omat lapset ei ikinä ole oleet hoidossa muualla kuin kotona, koska hoitoapua ei ole ollut(sukulaiset asuu kaukana) , mutta niin vaan on kaksi vanhinta jo muuttanut kotoa. Ei ole kenestäkään meistä tullut uusavuttomia eikä peräkammarin asukkeja vaikka ei ikinä olla oltu muualla kuin kotona.Ap on ihan normi vanhempi. Hyvä sellainen.
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 14:05"]
Vaikutat just semmoselta rasittavalta yli-äidiltä. Tiedoksi että ei siitä sun kakarastas yhtään hienompaa ihmistä kasva vaikka et koskaan antais sitä yökylään :D päinvastoin..äidistä riippuvainen pentu ja näitä katselen päiväkodissa kun äidit tuovat sitten näitä 4-5v kullannuppujaan ekan kerran hoitoon. Kyllä se sopeutuminen on niin paljon vaikeampaa kun 2-3vuotiailla. Että tsemppiä vaan :) Ja ei miehet jaksa katella tollasia akkoja kauaa joiden elämässä on pelkät muksut. Siinä alkaa silmät vilkkumaan lapsettomien naisten.perään ;)
[/quote]Aika ihana ;) Jos äiti hoitaa lastaan , ei normaali mies sitä jaksa ,vaan alkaa vilkuilla lapsettomia:D. Miehenhän pitäisi olla vaan mielissään kun hänen jälkikasvustaan pidetään hyvää huolta. Sellainen mies joka on mustasukkainen omalle lapselleen ei ole kypsä isäksi.
Meillä on kolme lasta, jotka ovat olleet kotihoidossa kunnes nuorin täytti 3. Eivät ole yökyläilleen pienenä, nyt kouluikäisinä ehkä 5 kertaa vuodessa.
Olen imettänyt jokaista pitkään ja ollut paljon läsnä, hyvin samalla tavoin olemme eläneet kuin ap.
Uskon että läsnäolo ja tiivis yhteys on saanut aikaan sen, että lapsista on kaikista kasvanut reippaita koululaisia, ovat rohkeita, sosiaalisia, luottavaisia, ennakkoluulottomia ja hyvällä itsetunnolla varustettuja. Kaikki ovat ulospäin suuntautuneita ja lasten käytöksestä ja koulunkäynnistä on tullut vain positiivista palautetta.
Yksikään ei ole ripustautuva tai ei uskaltaisi tehdä normaaleja ikätasoon kuuluvia asioita.
Ap: lle sanoisin että tee kuten itsestäsi tuntuu parhaalta. Yökyläilyä tai hoitoon jättämistä ei tarvita siihen että lapsi saa kiinteät suhteet isovanhempiin tai sosiaalisia taitoja.
Tervettä välittää lapsestaan ja viihtyä hänen seurassaan. Sano yökylään pyytäjille, että hupimielessä noin pienelle se on turhaa mutta sitten kun on tositarve, esim toisen lapsen syntymä, niin toivot saavasi apua.
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 03:16"]
Olet. Siis liian kiinni lapsessasi.
Tai oikeammin et rakasta tai kunnioita lastasi vaan pidät häntä lelunasi, jolla "muut ei saa leikkiä".
Toivoisin jokaiselle lapselle parempaa alkua elämälleen... Tuo pikkuinen saa maksaa traumoistasi vuosikymmeniä, jos ei loppuelämänsä ajan.
[/quote]
HAHHAA , ketjun paras. :D (HUUTONAURUA!)
Muut tietävät muka aina niin paljon paremmin. Jos hoidat lastasi, niin muut ovat huutamassa kuinka symbioottinen äiti olet. Ehdotat, että he voivat hoitaa, niin heillä ei ole haluja tai aikaa ja sanovat, että itse ne olet hankkinut ja itse ne hoidat.
Lapsesi ei saa olla tiellä kun toiset aikuiset tarvitsevat/haluavat/vaativat aikaasi. Sen lisäksi sinulta ei edes kysytä haluatko mennä sinne ravintolaan istumaan, mutta silti sinun pitäisi jättää lapsesi yöksi jonnekin ja mennä tai muuten olet liian kiintynyt lapseesi.
Pienen lapsen äitinä et vaan voi voittaa. Joku tulee ja arvostelee sinut aina.