Lue keskustelun säännöt.
Olenko liian kiinni lapsessani?
28.01.2015 |
Pikkusiskoni (24v, lapseton) tokaisi tänään, että olen liian kiinni lapsessani. Naurahdin, ja sanoin, ettet sinä ymmärrä, kun ei sulla ole vielä omia lapsia. Siihen siskoni sanoi, että "no kaikki muutkin on kyllä sitä mieltä...".
Jäin nyt kovasti pohtimaan noita kommentteja.
Tässä siis faktaa: meillä on yksi lapsi, iältään 1v7kk. Lapsi on kotihoidossa, ja minua ahdistaa ajatuskin, että samanikäiset leikkikaverinsa ovat päiväkodissa. En millään raaskisi jättää noin pientä joka ikinen päivä hoitoon, pois äidin ja isän luota. TÄllä hetkellä olen aika yksin, kun lähes kaikki tutuksi tulleet äitikaverit ovat palanneet vuoden vaihteen jälkeen töihin ja laittaneet lapset hoitoon.
Olemme päivät kaksin mutta puuhaamme ja harrastamme kaikenlaista. Iltaisin olen suurimmaksi osaksi kotona, yhdessä miehen kanssa. Minä harrastan kerran viikossa, mies kerran myöskin. Muuten olemme lähinnä kolmisin.. Joskus toki lähden itsekseni kauppaan/ostoksille/ystäviä tapaamaan.
Lapsi on ollut hoidossa muutaman kerran elämänsä aikana isovanhemmillaan, kuitenkin maksimissaan 4 h kerrallaan (näinkin pitkä aika hyvin harvoin). Eli pisin aika erossa vanhemmistaan on tuo 4h. Yökyläajatukset ahdistaa, sekä minua että miestäni, vaikka mummi välillä lasta kyseleekin yökylään. MIes on ollut pari kertaa työmatkan takia öitä poissa lapsen luota, itse olen ollut kerran yhden yön sairaalassa ja yhden yön "huvireissulla". :) Lapsi on kuitenkin silloin aina ollut kotona toisen vanhemman kanssa. TIedän, että isovanhemmistakin olisi mukavaa saada lapsi yökylään, mutta kun ihan oikeasti se tuntuu vaan pahalta.
Tiedän, että lapsi on suhteellisen vähän kai ollut hoidossa, mutta ei se meitä millään lailla haittaa, päinvastoin. En minä erityisemmin nauti siitä, että lapsi on erossa vanhemmistaan. Joskus on toki mukava käydä jossain kahdestaan miehen kanssa, mutta meidän parisuhde voi erinomaisesti ja olemme onnellisia. Reissaamme, käymme tapahtumissa ja näemme ihmisiä perheenä, emme siis ole erakkoja kuitenkaan. ;)
Voinko olla muka "liian kiinni" 1v7kk ikäisessä lapsessani?! Miksi niin moni tuntuu ihmettelevän tapaamme elää.. eikö sen kuuluisi olla enemmän normaalia, että 1-vuotias on vielä niin pieni ja psyykkisesti kehittymätön, että tarvitsee vanhempiaan vierelleen.
Tuntuuko muista saman ikäisten lasten vanhemmista helpottavalta tms laittaa lapsi hoitoon, vai onko muitakin, joita ajatuskin ahdistaa? :)
Kommentit (75)
Jatka samaan malliin! Lapsi on niin rakas minullekin, että en mielellään anna yökylään. On ollut muutaman kerran mummulassa, mutta mieluiten nukumme yhdessä kotona. Emme puolison kanssa tiedä mitään parempaa kuin poikamme kanssa oleminen! Hän on pian 5, teemme sekä fyysisesti että henkisesti vaativaa työtä ja hoidamme häntä mahdollisimman paljon kotona, ja välillä oli kovaa uhmaakin, mutta kertaakaan emme valittaneet oman ajan puutteesta. Poika on iloinen, sosiaalinen, fiksukäytöksinen ja terve lapsi, ja vanhemmilleen äärettömän rakas. Jos tykkäät olla lapsesi kanssa, niin ole hyvällä omallatunnolla! Siihen käytetty aika ei mene hukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 22:44"]Ihan kuin olisin itse kirjoittanut tuon tekstin! :) Meillä siis myös juuri noin ja saa ollakin vielä hetken aikaa.. :)
[/quote]
Sama täällä!
Aivan ihania kommentteja ja kokemuksia tänne tullut! Kiitos niistä!
-Ap
ps. jatketaan me kaikki samalla linjalla olevat juuri näin! Ei pientä lasta voi pilata läsnäololla, rakkaudella ja turvallisuuden tunteella. Isovanhemmat ja sukulaiset ovat tärkeitä, ja heitä on hyvä nähdä, mutta hoitoon jättämisestä jokainen tehköön oman arvionsa ja päätöksensä.. :)
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 12:58"]
Aivan ihania kommentteja ja kokemuksia tänne tullut! Kiitos niistä!
-Ap
ps. jatketaan me kaikki samalla linjalla olevat juuri näin! Ei pientä lasta voi pilata läsnäololla, rakkaudella ja turvallisuuden tunteella. Isovanhemmat ja sukulaiset ovat tärkeitä, ja heitä on hyvä nähdä, mutta hoitoon jättämisestä jokainen tehköön oman arvionsa ja päätöksensä.. :)
[/quote]
Juuri näin ap! Antaa muiden (siskosi) olla mitä mieltä haluavat. Se mieli voi muuttua kun on omia lapsia..
Tämä lapsissa roikkuminen on liiallisen hyvinvoinnin surullinen lieveilmiö. Luullaan että ollaan hyviäkin vanhempia ja että lapset jotenkin tarvitsee sen roikkuvan vanhemman. Siinä on kysymys ainoastaan vanhemman tarpeesta/riippuvaisuudesta ei lapsen todellisesta tarpeesta. Suuri on se määrä avioliittoja jotka kariutuvat kun parisuhde unohtuu ja roikutaan lapsissa. Monesti juuri naiset väittävät että vaikka roikumme lapsissa olemme onnellisia. Tämä harvoin on miehen kohdalla todellisuutta. Nainen saattaa luulla niin mutta totuus on toinen. Miehelle se suhde vaimoon on ihan erityisessä asemassa aivan samoin kuin nainenkin muodostaa eritysen suhteen siihen lapseen ja monesti unohtaa miehensä.
Lapsissa roikkuminen aiheuttaa ongelmia itsenäistymisen ja omatoimisuuden kanssa. Tämä on jo aivan selkeästi havaittavissa meidän yhteiskunnassa ja tulevaisuudessa kysymyksessä on todellinen ja käsiinräjähtävä ongelma!! Suurin osa ihmisistä ei edes tiedosta tämän ongelman olemassaoloa mutta kun osaa riittävän laajasti katsoja ja oikeita asioita niin tulevaisuus hirvittää..
Nykyinen hyvinvointi on aivan uutta koko maailman laajuisesti joten ne jotka sanovat että "kaikkia tulevia sukupolvia on sanottu pullamössöksi" erehtyvät. Ollaan aivan uudenlaisten hyvinvoinnin tuomien ongelmien edessä ja jälki ei tule olemaan mukavaa eikä kaunista. Nykyiset kohta aikuistuvat nuoret ovat niitä ensimmäisiä joiden vanhemmilla on ollut varaa riippua ja roikkua heissä. Tulevista ongelmista on vasta alkusoitto nähty, paljon enemmän on vielä luvassa.
Saarisia, Auvisia, myyrmanneja ja hyvinkään tapauksia tulee riittämään väsymiseen asti kun vanhempien yliholhotut aikuiset lapset yrittävät räpistellä pesästään lentoon siivillä joilla ei pysty lentämään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä olet liian kiinni lapsessasi
Varhaisen vuorovaikutuksen onnistuminen kantaa hedelmää jatkossa. Jatka valitsemallasi tiellä, toki lapselle esim. rakastavat isovanhemmat ovat suuri rikkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja, täysin normaalia! :) Mikään kiire yökyläilyillä tai hoidolla ei ole, lapsi on pieni vain hetken. Kuullostat rakastavalta ja hyvältä äidiltä. Nykyisin pitäs kai tykätä lapsi jo 1 kk iässä kerran viikossa yökylään ja lähteä ite "tuulettumaan" ettei leimattais takertuvaksi äidiksi... hohhoi.
Et ole liian kiinni lapsessasi. Tunnen yhden tapauksen, jonka napanuora äitiinsä ei ole katkennu vaikka muija on jo 27v.. asuu kyllä omillaan (ja miehen kanssa!), mutta ei voi edes paskalla käydä ilman että äitinsä tietää.. joka kerta soittaa äidilleen (jopa keskellä yötä) että on nyt päässyt töistä turvallisesti kotiin tai tullut ajelemasta jonkun kanssa, ja mitään ei sattunut.. ja aamuisin sitten soitellaan huomenet. Mitään ei muija osaa tehdä itsenäisesti, eikä ajatella maalaisjärjellä, vaan aina soitetaan äidille että mitä teen? Puheluita heidön välillään taitaa tulla lähemmäs 20 pv aikana. Raivostuttavaa. Joillakin napanuora ei ilmeisedti katkea koskaan...
Kyllä siis kerkeät päästää lapsesi myöhemminkin yökylään :) elä nyt hetkessä, ja tee niinkun parhaalta tuntuu :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikutat just semmoselta rasittavalta yli-äidiltä. Tiedoksi että ei siitä sun kakarastas yhtään hienompaa ihmistä kasva vaikka et koskaan antais sitä yökylään :D päinvastoin..äidistä riippuvainen pentu ja näitä katselen päiväkodissa kun äidit tuovat sitten näitä 4-5v kullannuppujaan ekan kerran hoitoon. Kyllä se sopeutuminen on niin paljon vaikeampaa kun 2-3vuotiailla. Että tsemppiä vaan :)
Ja ei miehet jaksa katella tollasia akkoja kauaa joiden elämässä on pelkät muksut. Siinä alkaa silmät vilkkumaan lapsettomien naisten.perään ;)
64 taitaa olla lievästi katkera jostain :'D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut ihan siinä uskossa, että suurin osa alle 2-vuotiaista ei ole vielä ollut missään yökylässä. Kuvittelisin, ettei niin pieni yökyläilyä vielä mihinkään tarvitse. Ehtiihän sitä myöhemminkin. Isommalle lapselle yökyläily voi olla hauska seikkailu, mutta noin pieni ei vielä käsitä, mihin vanhemmat ovat kadonneet ja tulevatko koskaan enää takaisin.
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 14:22"]64 taitaa olla lievästi katkera jostain :'D
[/quote]
Juu..äiti jolla säilyi järki päässä vauva- ja taaperoajan eikä lähtenyt tähän nykyajan curling-vanhemmuuteen :) lapsikin pääsi 1.5v yökylään mummolaan ja tarhaan meni reilu 2v. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
63!!!! Aivan loistava kirjoitus!! Tässä mennään suoraan asian ytimeen!! 10+ :) Minä tiedän myös näitä tapauksia joista vanhin on 44v eikä napanuora ole katkennut omaan äitiin! Omaa 9v lastaan kasvattaa saman malin mukaan!! Lapsi hätääntyy jollei äiti tule lapsen huoneeseen nukkumaan patjan kanssa lattialle...
Eli kuten 63 kirjoitti Eläkää vaan siinä hetkessä ja tehkää niinkuin parhaalle tuntuu. :)
ps. Asiat kannattaisi päättää järjellä eikä sillä miltä sattuu tuntumaan...
pss myös 64 kirjoitti hyvin asiasta...
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 17:41"]
Olen ymmärtänyt, että kun lasta vie jo nuorena sosiaalisiin tilanteisiin (päiväkoti), silloin sosiaaliset taidot kehittyvät nopeammin, varsinkin kun ei hänellä ole sisaruksia, minusta päiväkotiin meneminen ja muiden lasten kanssa sosialisointi olisi lapsen henkisen puolen kehityksen kannalta hyväksi.
[/quote]
Ai jopa kun puhutaan 1-vuotiaasta? :D no ei kai ny sentään.. ja ap:han nimenomaan sanoi, että käyvät paljon sosiaalisissa tilanteissa lapsen kanssa.. ei siihen nyt aina päiväkotia tarvita...