Lue keskustelun säännöt.
Mikä näitä nykyasuntoja vaivaa
Miten rakentajat kehtaa ja miksi nämä kelpaa ihmisille?
Siis että sanotaan esim 2h+k, mutta totuus on se että ulko-ovesta tullaan suoraan olohuoneeseen ja keittiö on vain yksi seinä siinä huoneessa. Ja juuri näin ilmoituksen, missä luki selvästi 2h+k, mutta se "toinen huone" oli alkovi olohuoneessa. Ja siinäkin keittiö käsitti kaappirivin olohuoneen seinällä. Oli sentään eteinen, sekin näyttää unohtuvan aika monesta asunnosta nykyään.. Tämä on Suomi, täällä tarvitaan paikka kurakengille ja märille takeille vuoden ympäri!
Kommentit (704)
Jos arkkitehti ei osaa suunnitella kylpyhuoneeseen ikkunaa, niin hän voi vaihtaa alaa, tai ottaa mallia niistä taloista, joissa tämä on toteutunut.
Muutenkin ikkunoissa pihistellään. Siitä syntyy kalliita, pimeitä pömpeleitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään asunnoista halutaan tehdään kätevämpiä ja kestävämpiä, niihin pitää vain tottua.
Eli siis paskaankin pitää vaan tottua? Joo, ei tarvitse. Ehkä "halutaan" tehdä kätevämpiä ja kestävämpiä, mutta nämä eivät ole sellaisia. Laatu on aina vaan useammin ihan sutta ja sekundaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos arkkitehti ei osaa suunnitella kylpyhuoneeseen ikkunaa, niin hän voi vaihtaa alaa, tai ottaa mallia niistä taloista, joissa tämä on toteutunut.
Muutenkin ikkunoissa pihistellään. Siitä syntyy kalliita, pimeitä pömpeleitä.
Ikkuna porraskäytävään, kun kylppäri ei usein ole ulkoseinällä?
Vierailija kirjoitti:
10v vanha rivari ja löytyy: ikkunat kolmeen suuntaa, isot makkarit kulmissa, ei siis vierekkäin, eikä myöskään naapurin kanssa.
Iso keittiö/olohuone ja eteinen.
Kodinhoitohuone ja erillinen suihkuhuone.
Iso takaterassi.
Kelpaa. En vaihtais pois. Hyvin on neliöt käytetty eikä yksikään asunto ole keskenään samanlainen. Riippuu rakentajasta.
Riippuu myös rakennuspaikasta. Ei täällä ydinkeskustassa ole kodinhoitohuoneita kenelläkään. Tosin ei ole rivareitakaan vaan kerrostaloja. Meillä on luksusasunto, koska on 67 neliöinen kolmio, jossa on oma sauna ja suurehko parveke. Luksusta siis lähinnä se oma sauna ja myös neliöiden määrä, koska tässä talossa kaksiot ovat vain 44 neliötä ja yksiöt muistaakseni 28. Monissa uusissa kerrostaloissa ei edes rakenneta 67-neliöisiä kolmioita taloon tai sitten ylimmässä kerroksessa on pari isoa ökykallista.
Keittiö on meilläkin pimeässä loukossa ikkunoiden suhteen, mutta ruokailutila on suoraan ikkunan edessä. Se on makuasia, haluaako laittaa mieluummin ruokaa luonnonvalossa vai ruokailla ikkunan äärellä.
Kylpyhuoneessa, saunassa tai vessassa meillä ei ole yhtään ikkunaa. Edellisessä kodissa olin tottunut siihen, että kylppärin saa tehokkaasti tuuletettua ikkunan kautta. Kesäisin jätettiin usein kylppärin ikkuna auki, jolloin saatiin raitista ilmaa viilentämään huoneistoa. Tässä uudessa keskustan asunnossa ollaan asuttu nyt yli vuosi ja todettu, että pakokaasut tulee sisälle, jos ikkunaa pitää auki. Lisäksi kesällä etenkin on liikenteen meteliä jonkin verran myös yöllä. Onneksi 4. kerrokseen ei kuulu niin selvästi.
Mitä hyötyä tällaisesta asumisesta sitten on, niin kävelen töihin 5-6 minuutissa. Jos oikein kiire tulee, juoksen 3 minuutissa. Bussit lähtee 300 metrin päästä. Ruokakauppa on kadun toisella puolella, samassa rakennuksessa toisella puolella rakennusta myös lähin kahvila ja esim. vaatekauppoja. Sadan metrin säteellä kotoa löytyy 3 ruokaravintolaa. Jos laajennetaan säde kilometriksi, lähes kaupungin keskustan kaikki ravintolat käytettävissä. Kirjastoon matkaa noin 400 metriä. Löytyy harrastusmahdollisuuksia. Käyn kuntosalilla, joka on melkein naapuritalossa. Seuraavaan kuntosalivaihtoehtoon matkaa alle puoli km. Joskus ollaan ystävän kanssa käyty ihan ex tempore viinilasillisella. Eipä tarvitse miettiä, ajaako autolla, pyörällä, käveleekö monta km ja onko liukkaat kelit vai ottaako taksin. Meillä on parveke sisäpihalle päin ja viime kesänä käytin sitä myös työtilana kuten ehkä jotkut ovat tottuneet rivitalossa.
Sukulaiset ovat kauhistelleet, miten te niin kalliin asunnon ostitte. Kaksi pointtia: ensinnäkin keskusta-asunnot säilyttävät hyvin arvonsa. Jostain lähiöstä et voi tietää, onko se suosiossa 20 vuoden päästä vai ei. Toiseksi hintaeroa uuteen vastaavaan asuntoon 5 km (!) päässä ydinkeskustasta oli 100 t euroa. Jonkun mielestä se satatonnia on iso raha, mutta alapa laskea, paljonko menee työmatkoihin, kauppareissuihin, kuntosalille kulkemiseen, leffareissulla parkkimaksuihin yms. rahaa. Pelkästään jo se, ettei meidän tarvitse koskaan maksaa parkkimaksua keskustassa autoillessa, kun ei tarvitse tänne ajaa mistään eikä etsiä sitä parkkipaikkaa. Kyllä se vapaa-ajan autoilu maksaa myös, jos asuu lähiössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
10v vanha rivari ja löytyy: ikkunat kolmeen suuntaa, isot makkarit kulmissa, ei siis vierekkäin, eikä myöskään naapurin kanssa.
Iso keittiö/olohuone ja eteinen.
Kodinhoitohuone ja erillinen suihkuhuone.
Iso takaterassi.
Kelpaa. En vaihtais pois. Hyvin on neliöt käytetty eikä yksikään asunto ole keskenään samanlainen. Riippuu rakentajasta.Riippuu myös rakennuspaikasta. Ei täällä ydinkeskustassa ole kodinhoitohuoneita kenelläkään. Tosin ei ole rivareitakaan vaan kerrostaloja. Meillä on luksusasunto, koska on 67 neliöinen kolmio, jossa on oma sauna ja suurehko parveke. Luksusta siis lähinnä se oma sauna ja myös neliöiden määrä, koska tässä talossa kaksiot ovat vain 44 neliötä ja yksiöt muistaakseni 28. Monissa uusissa kerrostaloissa ei edes rakenneta 67-neliöisiä kolmioita taloon tai sitten ylimmässä kerroksessa on pari isoa ökykallista.
Keittiö on meilläkin pimeässä loukossa ikkunoiden suhteen, mutta ruokailutila on suoraan ikkunan edessä. Se on makuasia, haluaako laittaa mieluummin ruokaa luonnonvalossa vai ruokailla ikkunan äärellä.
Kylpyhuoneessa, saunassa tai vessassa meillä ei ole yhtään ikkunaa. Edellisessä kodissa olin tottunut siihen, että kylppärin saa tehokkaasti tuuletettua ikkunan kautta. Kesäisin jätettiin usein kylppärin ikkuna auki, jolloin saatiin raitista ilmaa viilentämään huoneistoa. Tässä uudessa keskustan asunnossa ollaan asuttu nyt yli vuosi ja todettu, että pakokaasut tulee sisälle, jos ikkunaa pitää auki. Lisäksi kesällä etenkin on liikenteen meteliä jonkin verran myös yöllä. Onneksi 4. kerrokseen ei kuulu niin selvästi.
Mitä hyötyä tällaisesta asumisesta sitten on, niin kävelen töihin 5-6 minuutissa. Jos oikein kiire tulee, juoksen 3 minuutissa. Bussit lähtee 300 metrin päästä. Ruokakauppa on kadun toisella puolella, samassa rakennuksessa toisella puolella rakennusta myös lähin kahvila ja esim. vaatekauppoja. Sadan metrin säteellä kotoa löytyy 3 ruokaravintolaa. Jos laajennetaan säde kilometriksi, lähes kaupungin keskustan kaikki ravintolat käytettävissä. Kirjastoon matkaa noin 400 metriä. Löytyy harrastusmahdollisuuksia. Käyn kuntosalilla, joka on melkein naapuritalossa. Seuraavaan kuntosalivaihtoehtoon matkaa alle puoli km. Joskus ollaan ystävän kanssa käyty ihan ex tempore viinilasillisella. Eipä tarvitse miettiä, ajaako autolla, pyörällä, käveleekö monta km ja onko liukkaat kelit vai ottaako taksin. Meillä on parveke sisäpihalle päin ja viime kesänä käytin sitä myös työtilana kuten ehkä jotkut ovat tottuneet rivitalossa.
Sukulaiset ovat kauhistelleet, miten te niin kalliin asunnon ostitte. Kaksi pointtia: ensinnäkin keskusta-asunnot säilyttävät hyvin arvonsa. Jostain lähiöstä et voi tietää, onko se suosiossa 20 vuoden päästä vai ei. Toiseksi hintaeroa uuteen vastaavaan asuntoon 5 km (!) päässä ydinkeskustasta oli 100 t euroa. Jonkun mielestä se satatonnia on iso raha, mutta alapa laskea, paljonko menee työmatkoihin, kauppareissuihin, kuntosalille kulkemiseen, leffareissulla parkkimaksuihin yms. rahaa. Pelkästään jo se, ettei meidän tarvitse koskaan maksaa parkkimaksua keskustassa autoillessa, kun ei tarvitse tänne ajaa mistään eikä etsiä sitä parkkipaikkaa. Kyllä se vapaa-ajan autoilu maksaa myös, jos asuu lähiössä.
Onko se asunto se, jossa haluat asua myös vanhuutesi päivinä vai ajatteletko silloin asuvasi jossain muualla? Jos et halua asua siinä, millaisessa asunnossa haluaisit asua, kun olet 70-80-vuotias?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä suretti, kun klikkasin toiveikkaana ilmoitusta 50-luvun kerrostalosta. Odotin puulattiaa, vanhanajan vetimiä ovissa, kauniita pariovia olohuoneessa... Ja mitä vielä. Puulattia oli vaihdettu kolisevaan laminaattiin, keittiön seinä purettu ja tilalla ilmoituksen mukaan "trendikäs avokeittiö" mustilla ovilla. Tuntui pahalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
10v vanha rivari ja löytyy: ikkunat kolmeen suuntaa, isot makkarit kulmissa, ei siis vierekkäin, eikä myöskään naapurin kanssa.
Iso keittiö/olohuone ja eteinen.
Kodinhoitohuone ja erillinen suihkuhuone.
Iso takaterassi.
Kelpaa. En vaihtais pois. Hyvin on neliöt käytetty eikä yksikään asunto ole keskenään samanlainen. Riippuu rakentajasta.Riippuu myös rakennuspaikasta. Ei täällä ydinkeskustassa ole kodinhoitohuoneita kenelläkään. Tosin ei ole rivareitakaan vaan kerrostaloja. Meillä on luksusasunto, koska on 67 neliöinen kolmio, jossa on oma sauna ja suurehko parveke. Luksusta siis lähinnä se oma sauna ja myös neliöiden määrä, koska tässä talossa kaksiot ovat vain 44 neliötä ja yksiöt muistaakseni 28. Monissa uusissa kerrostaloissa ei edes rakenneta 67-neliöisiä kolmioita taloon tai sitten ylimmässä kerroksessa on pari isoa ökykallista.
Keittiö on meilläkin pimeässä loukossa ikkunoiden suhteen, mutta ruokailutila on suoraan ikkunan edessä. Se on makuasia, haluaako laittaa mieluummin ruokaa luonnonvalossa vai ruokailla ikkunan äärellä.
Kylpyhuoneessa, saunassa tai vessassa meillä ei ole yhtään ikkunaa. Edellisessä kodissa olin tottunut siihen, että kylppärin saa tehokkaasti tuuletettua ikkunan kautta. Kesäisin jätettiin usein kylppärin ikkuna auki, jolloin saatiin raitista ilmaa viilentämään huoneistoa. Tässä uudessa keskustan asunnossa ollaan asuttu nyt yli vuosi ja todettu, että pakokaasut tulee sisälle, jos ikkunaa pitää auki. Lisäksi kesällä etenkin on liikenteen meteliä jonkin verran myös yöllä. Onneksi 4. kerrokseen ei kuulu niin selvästi.
Mitä hyötyä tällaisesta asumisesta sitten on, niin kävelen töihin 5-6 minuutissa. Jos oikein kiire tulee, juoksen 3 minuutissa. Bussit lähtee 300 metrin päästä. Ruokakauppa on kadun toisella puolella, samassa rakennuksessa toisella puolella rakennusta myös lähin kahvila ja esim. vaatekauppoja. Sadan metrin säteellä kotoa löytyy 3 ruokaravintolaa. Jos laajennetaan säde kilometriksi, lähes kaupungin keskustan kaikki ravintolat käytettävissä. Kirjastoon matkaa noin 400 metriä. Löytyy harrastusmahdollisuuksia. Käyn kuntosalilla, joka on melkein naapuritalossa. Seuraavaan kuntosalivaihtoehtoon matkaa alle puoli km. Joskus ollaan ystävän kanssa käyty ihan ex tempore viinilasillisella. Eipä tarvitse miettiä, ajaako autolla, pyörällä, käveleekö monta km ja onko liukkaat kelit vai ottaako taksin. Meillä on parveke sisäpihalle päin ja viime kesänä käytin sitä myös työtilana kuten ehkä jotkut ovat tottuneet rivitalossa.
Sukulaiset ovat kauhistelleet, miten te niin kalliin asunnon ostitte. Kaksi pointtia: ensinnäkin keskusta-asunnot säilyttävät hyvin arvonsa. Jostain lähiöstä et voi tietää, onko se suosiossa 20 vuoden päästä vai ei. Toiseksi hintaeroa uuteen vastaavaan asuntoon 5 km (!) päässä ydinkeskustasta oli 100 t euroa. Jonkun mielestä se satatonnia on iso raha, mutta alapa laskea, paljonko menee työmatkoihin, kauppareissuihin, kuntosalille kulkemiseen, leffareissulla parkkimaksuihin yms. rahaa. Pelkästään jo se, ettei meidän tarvitse koskaan maksaa parkkimaksua keskustassa autoillessa, kun ei tarvitse tänne ajaa mistään eikä etsiä sitä parkkipaikkaa. Kyllä se vapaa-ajan autoilu maksaa myös, jos asuu lähiössä.
Onko se asunto se, jossa haluat asua myös vanhuutesi päivinä vai ajatteletko silloin asuvasi jossain muualla? Jos et halua asua siinä, millaisessa asunnossa haluaisit asua, kun olet 70-80-vuotias?
Mä ostin 60+ vuotiaana kaksion uudistuotannosta, kaupungin parhaalla paikalla.
Kyllästyin omakotiasumisen "ihanuuteen" eli pakolliseen työmäärään sisällä ja ulkona.
(Pihinä en voinut ajatella puutqrhurin ja talonmiehen palkkaamista.)
Koin, että se energia ja aika, joka minulla oli itseäni varten, menikin talon hoitoon.
Kun enää ei ole miestä eikä lapsia vaatimassa, se olikin asumus, joka juoksutti minua.
Tämän hoitosuhteen katkaisin myymällä talon ja ostamalla upouuden kämpän.
Nyt on menossa takuukorjaukset, voi pojat niitä on pitkä lista!
En tiedä vielä, jäänkö tähän loppuiäksi. Aika näyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä suretti, kun klikkasin toiveikkaana ilmoitusta 50-luvun kerrostalosta. Odotin puulattiaa, vanhanajan vetimiä ovissa, kauniita pariovia olohuoneessa... Ja mitä vielä. Puulattia oli vaihdettu kolisevaan laminaattiin, keittiön seinä purettu ja tilalla ilmoituksen mukaan "trendikäs avokeittiö" mustilla ovilla. Tuntui pahalta.
I feel you. ❤️
Mulla on 50-luvun asunto, jossa kaapeissa kuttaperkkaiset Irma-vetimet. 🤗
Lattia on kyllä 80-luvun mosaiikkiparketti. Keittiö pieni mutta ERILLINEN! Ja avattava ikkuna on.
Mutta joo, tunnelma on ihan eri kuin näin trendikkäissä taloissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
10v vanha rivari ja löytyy: ikkunat kolmeen suuntaa, isot makkarit kulmissa, ei siis vierekkäin, eikä myöskään naapurin kanssa.
Iso keittiö/olohuone ja eteinen.
Kodinhoitohuone ja erillinen suihkuhuone.
Iso takaterassi.
Kelpaa. En vaihtais pois. Hyvin on neliöt käytetty eikä yksikään asunto ole keskenään samanlainen. Riippuu rakentajasta.Riippuu myös rakennuspaikasta. Ei täällä ydinkeskustassa ole kodinhoitohuoneita kenelläkään. Tosin ei ole rivareitakaan vaan kerrostaloja. Meillä on luksusasunto, koska on 67 neliöinen kolmio, jossa on oma sauna ja suurehko parveke. Luksusta siis lähinnä se oma sauna ja myös neliöiden määrä, koska tässä talossa kaksiot ovat vain 44 neliötä ja yksiöt muistaakseni 28. Monissa uusissa kerrostaloissa ei edes rakenneta 67-neliöisiä kolmioita taloon tai sitten ylimmässä kerroksessa on pari isoa ökykallista.
Keittiö on meilläkin pimeässä loukossa ikkunoiden suhteen, mutta ruokailutila on suoraan ikkunan edessä. Se on makuasia, haluaako laittaa mieluummin ruokaa luonnonvalossa vai ruokailla ikkunan äärellä.
Kylpyhuoneessa, saunassa tai vessassa meillä ei ole yhtään ikkunaa. Edellisessä kodissa olin tottunut siihen, että kylppärin saa tehokkaasti tuuletettua ikkunan kautta. Kesäisin jätettiin usein kylppärin ikkuna auki, jolloin saatiin raitista ilmaa viilentämään huoneistoa. Tässä uudessa keskustan asunnossa ollaan asuttu nyt yli vuosi ja todettu, että pakokaasut tulee sisälle, jos ikkunaa pitää auki. Lisäksi kesällä etenkin on liikenteen meteliä jonkin verran myös yöllä. Onneksi 4. kerrokseen ei kuulu niin selvästi.
Mitä hyötyä tällaisesta asumisesta sitten on, niin kävelen töihin 5-6 minuutissa. Jos oikein kiire tulee, juoksen 3 minuutissa. Bussit lähtee 300 metrin päästä. Ruokakauppa on kadun toisella puolella, samassa rakennuksessa toisella puolella rakennusta myös lähin kahvila ja esim. vaatekauppoja. Sadan metrin säteellä kotoa löytyy 3 ruokaravintolaa. Jos laajennetaan säde kilometriksi, lähes kaupungin keskustan kaikki ravintolat käytettävissä. Kirjastoon matkaa noin 400 metriä. Löytyy harrastusmahdollisuuksia. Käyn kuntosalilla, joka on melkein naapuritalossa. Seuraavaan kuntosalivaihtoehtoon matkaa alle puoli km. Joskus ollaan ystävän kanssa käyty ihan ex tempore viinilasillisella. Eipä tarvitse miettiä, ajaako autolla, pyörällä, käveleekö monta km ja onko liukkaat kelit vai ottaako taksin. Meillä on parveke sisäpihalle päin ja viime kesänä käytin sitä myös työtilana kuten ehkä jotkut ovat tottuneet rivitalossa.
Sukulaiset ovat kauhistelleet, miten te niin kalliin asunnon ostitte. Kaksi pointtia: ensinnäkin keskusta-asunnot säilyttävät hyvin arvonsa. Jostain lähiöstä et voi tietää, onko se suosiossa 20 vuoden päästä vai ei. Toiseksi hintaeroa uuteen vastaavaan asuntoon 5 km (!) päässä ydinkeskustasta oli 100 t euroa. Jonkun mielestä se satatonnia on iso raha, mutta alapa laskea, paljonko menee työmatkoihin, kauppareissuihin, kuntosalille kulkemiseen, leffareissulla parkkimaksuihin yms. rahaa. Pelkästään jo se, ettei meidän tarvitse koskaan maksaa parkkimaksua keskustassa autoillessa, kun ei tarvitse tänne ajaa mistään eikä etsiä sitä parkkipaikkaa. Kyllä se vapaa-ajan autoilu maksaa myös, jos asuu lähiössä.
Totta. Lähiössä asumisessa tulee niitä muita kuluja. Toisaalta täälläpä on enemmän vaihtoehtoja asunnon suhteen. Mainitsit, että keittiö on pimeässä loukossa. Jos katsoo uudempia asuntoja lähiöissä, voi jopa saada kämpän, jossa on ikkunoita melkein joka suuntaan. Hiljaisuus on myös yksi tekijä, joka voi vaikuttaa valintaan. En väitä, että lähiöt on hiljaista asumista automaattisesti, mutta täällä ei ihmiset hillu kaduilla neljään asti aamulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostettiin 15 v sitten rivarinpääty ja silloin ajattelin sen olevan vain muutaman vuoden ensiasunto. Tässä kuitenkin ollaan edelleen, sillä uutta asuntoa etsiessä on valjennut, että puolivahingossa tuli aikoinaan ostettua "kultaa".
Tässä n 110 m2 rivarissa on valoisa pohja ja riittävän iso takapiha ja jopa 2 autopaikkaa kuuluu osakkeeseen. Keittiö on erillinen tila, jossa tilaa ja toimivuutta ja arkiruokapöytä mahtuu. Olohuoneessa iso kulmasohva ja toinen ruokapöytä. Kaksi vessaa ja erillinen kylppäri-sauna-khh. Vaatehuone ja iso lämmin varasto. Parveke ja pihapatio. Kylmää säilytystilaa lasitetulla etuporstualla. Hyvänkokoiset makkarit kunnon vaatekaapilla.
Ei vaan ole tullut vastaavia toiminnallisuuksia vastaan, uusissa asunnoissa on aina jotain outoa. En ymmärrä mihin ne neliöt nykyään häviää? En ole myöskään avokeittiöfani, toimii ainostaan jos riittävästi neliöitä eikä niin että keittiö on kirjaimelllisesti olohuoneessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
10v vanha rivari ja löytyy: ikkunat kolmeen suuntaa, isot makkarit kulmissa, ei siis vierekkäin, eikä myöskään naapurin kanssa.
Iso keittiö/olohuone ja eteinen.
Kodinhoitohuone ja erillinen suihkuhuone.
Iso takaterassi.
Kelpaa. En vaihtais pois. Hyvin on neliöt käytetty eikä yksikään asunto ole keskenään samanlainen. Riippuu rakentajasta.Riippuu myös rakennuspaikasta. Ei täällä ydinkeskustassa ole kodinhoitohuoneita kenelläkään. Tosin ei ole rivareitakaan vaan kerrostaloja. Meillä on luksusasunto, koska on 67 neliöinen kolmio, jossa on oma sauna ja suurehko parveke. Luksusta siis lähinnä se oma sauna ja myös neliöiden määrä, koska tässä talossa kaksiot ovat vain 44 neliötä ja yksiöt muistaakseni 28. Monissa uusissa kerrostaloissa ei edes rakenneta 67-neliöisiä kolmioita taloon tai sitten ylimmässä kerroksessa on pari isoa ökykallista.
Keittiö on meilläkin pimeässä loukossa ikkunoiden suhteen, mutta ruokailutila on suoraan ikkunan edessä. Se on makuasia, haluaako laittaa mieluummin ruokaa luonnonvalossa vai ruokailla ikkunan äärellä.
Kylpyhuoneessa, saunassa tai vessassa meillä ei ole yhtään ikkunaa. Edellisessä kodissa olin tottunut siihen, että kylppärin saa tehokkaasti tuuletettua ikkunan kautta. Kesäisin jätettiin usein kylppärin ikkuna auki, jolloin saatiin raitista ilmaa viilentämään huoneistoa. Tässä uudessa keskustan asunnossa ollaan asuttu nyt yli vuosi ja todettu, että pakokaasut tulee sisälle, jos ikkunaa pitää auki. Lisäksi kesällä etenkin on liikenteen meteliä jonkin verran myös yöllä. Onneksi 4. kerrokseen ei kuulu niin selvästi.
Mitä hyötyä tällaisesta asumisesta sitten on, niin kävelen töihin 5-6 minuutissa. Jos oikein kiire tulee, juoksen 3 minuutissa. Bussit lähtee 300 metrin päästä. Ruokakauppa on kadun toisella puolella, samassa rakennuksessa toisella puolella rakennusta myös lähin kahvila ja esim. vaatekauppoja. Sadan metrin säteellä kotoa löytyy 3 ruokaravintolaa. Jos laajennetaan säde kilometriksi, lähes kaupungin keskustan kaikki ravintolat käytettävissä. Kirjastoon matkaa noin 400 metriä. Löytyy harrastusmahdollisuuksia. Käyn kuntosalilla, joka on melkein naapuritalossa. Seuraavaan kuntosalivaihtoehtoon matkaa alle puoli km. Joskus ollaan ystävän kanssa käyty ihan ex tempore viinilasillisella. Eipä tarvitse miettiä, ajaako autolla, pyörällä, käveleekö monta km ja onko liukkaat kelit vai ottaako taksin. Meillä on parveke sisäpihalle päin ja viime kesänä käytin sitä myös työtilana kuten ehkä jotkut ovat tottuneet rivitalossa.
Sukulaiset ovat kauhistelleet, miten te niin kalliin asunnon ostitte. Kaksi pointtia: ensinnäkin keskusta-asunnot säilyttävät hyvin arvonsa. Jostain lähiöstä et voi tietää, onko se suosiossa 20 vuoden päästä vai ei. Toiseksi hintaeroa uuteen vastaavaan asuntoon 5 km (!) päässä ydinkeskustasta oli 100 t euroa. Jonkun mielestä se satatonnia on iso raha, mutta alapa laskea, paljonko menee työmatkoihin, kauppareissuihin, kuntosalille kulkemiseen, leffareissulla parkkimaksuihin yms. rahaa. Pelkästään jo se, ettei meidän tarvitse koskaan maksaa parkkimaksua keskustassa autoillessa, kun ei tarvitse tänne ajaa mistään eikä etsiä sitä parkkipaikkaa. Kyllä se vapaa-ajan autoilu maksaa myös, jos asuu lähiössä.
Onko se asunto se, jossa haluat asua myös vanhuutesi päivinä vai ajatteletko silloin asuvasi jossain muualla? Jos et halua asua siinä, millaisessa asunnossa haluaisit asua, kun olet 70-80-vuotias?
Kyllä vaan, juuri tässä ajattelen haluavani asua vanhana. Talossa on tietenkin hissi ja ulko-ovet aina lukittuna. Vähän huonommassakin kunnossa pääsisin köpöttelemään kauppaan tien toiselle puolelle tai ravintolaan syömään. Minulle on ollut tärkeää elää elämää myös oman asunnon ulkopuolella, mutta oikeastaan tässä reilun vuoden aikana, kun muutettiin ihan ydinkeskustaan, se on konkretisoitunut itsellekin, kuinka paljon helpompaa on liikkua palveluihin ilman autoa. Kerrostalossa joku muu tekee lumityöt ja hiekoittaa pihan, eli sekin on senioreille plussaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ostettiin 15 v sitten rivarinpääty ja silloin ajattelin sen olevan vain muutaman vuoden ensiasunto. Tässä kuitenkin ollaan edelleen, sillä uutta asuntoa etsiessä on valjennut, että puolivahingossa tuli aikoinaan ostettua "kultaa".
Tässä n 110 m2 rivarissa on valoisa pohja ja riittävän iso takapiha ja jopa 2 autopaikkaa kuuluu osakkeeseen. Keittiö on erillinen tila, jossa tilaa ja toimivuutta ja arkiruokapöytä mahtuu. Olohuoneessa iso kulmasohva ja toinen ruokapöytä. Kaksi vessaa ja erillinen kylppäri-sauna-khh. Vaatehuone ja iso lämmin varasto. Parveke ja pihapatio. Kylmää säilytystilaa lasitetulla etuporstualla. Hyvänkokoiset makkarit kunnon vaatekaapilla.
Ei vaan ole tullut vastaavia toiminnallisuuksia vastaan, uusissa asunnoissa on aina jotain outoa. En ymmärrä mihin ne neliöt nykyään häviää? En ole myöskään avokeittiöfani, toimii ainostaan jos riittävästi neliöitä eikä niin että keittiö on kirjaimelllisesti olohuoneessa.
Tuon kokoinen rivariasunto on todella iso. Meidän entinen rivariasunto oli 99 neliötä: 3 mh, oh, keittokomero, 2 vessaa, kylpyhuone, pieni sauna, vaatehuone ja lasitettu terassi. Erikoisuutena oli kuraeteinen sisään tullessa, joka rivarissa harvinainen toiminto.
Kuraeteisen puolella oli korkeat kaapistot, jonne kevyesti mahtui kaikki tuulilasinpesunesteet, polkupyörän vararenkaat, imuri, siivousvälineet, hiihtomonot ja rullaluistimet, pyöräilykypärät jne. Ei semmoista uudemmissa rivareissa olekaan. Mutta se sijainti alkoi tympiä. Kun ikkunasta ei näy muuta kuin takapiha orapihlaja-aitaukseen asti ja toisella puolella näkymät parkkipaikalle ja sen takana olevaan toiseen rivitaloon. Ollaan luonnon keskellä olevinaan, mutta ikkunasta katsoessa ei paljon luontoa näy. Joka paikkaan piti lähteä autolla: ruokaostoksille, harrastukseen, uimahalliin, töihin. Tai no oli meillä grillikioski parinsadan metrin päässä. Tulihan siellä käytyä 2 kertaa vuodessa, jippii.
Voit olla ihan mitä mieltä vaan nykyajan asunnoista, mutta joka vuosikymmenellä on ollut omat haasteet.
Kun asuimme 70-luvulla rakennetussa kerrostaloasunnossa, olohuone oli pimeä kuin kellari. Syynä lähinnä se, että edessä massiivinen betoniparveke ja reuna peltiä rintakehän korkeudelle saakka. Puulaudoitus parvekkeen molemmilla sivuilla lattiasta kattoon asti. Ei silloin 70-luvulla ollut ajatuksenakaan, että lasia tai jotain läpikuultavaa materiaalissa olisi käytetty. Toinen juttu vielä, että kylpyhuone oli todella pieni koppi. Siinä oli amme, lavuaari ja vessanpönttö. Täysikokoinen pyykinpesukone ei mahtunut, piti ostaa pienempi päältä täytettävä. Kun poistatettiin amme, jouduttiin hankkimaan muovinen suihkukaappi, koska vesieristyksiä yms. ei ole 70-luvun taloissa eikä kannata kallista remppaa tehdä, kun putkiremontti varma juttu tulevina vuosina.
Sitten kun asuttiin v. 87 rakennetussa kerrostalossa, joka kaapisto oli ihmeellistä lastulevyhöttöä, lieneekö päällystetty teipillä vai millä, mutta kun me siihen taloon muutettiin v. 2000, kaikki kaapistot oli ihan risana vasta 13 vuotta vanhassa talossa. Laatu ihan toista kuin aiempien vuosikymmenten kaapistoissa.
Vuonna 2006 muutettiin taas ja sillä kertaa talo oli rakennettu -95 tai -96, Joka huoneessa oli tapetit ja ne todellakin repsotti. Harmaat ovet. Ei muuten käy minkäänlaiseen asuntoon vaaleanharmaat ovet, tulee sairaala- tai vankilatunnelma. Myös lattiat oli harmaata, pilkullista muovimattoa, paitsi kylppärissä, jonne oli valittu ”ihana” beige ja ruusukuvioisia laattoja korosteeksi. Keittiön kaapeissa oli tilaa vaikka olisi kokonaisen lampaan työntänyt, mutta kuka niiden jättikaappien perälle ylettää. Samoin eteisessä oli jättimäiset vaatekaapit, jotka tukki eteisen niin, että kulkuväylä ehkä 70 cm. Ne eteisen kaapit oli jopa niin isot, että hukkasin yhden silityslaudan sinne takkien taakse ja lauta löytyi vasta muutossa.
Siitä asunnosta muutettiin isompaan v. 2014, kun nuorempi lapsi aloitti koulun ja tarvitsi oman huoneen. Tuurilla saatiin v. 2002 valmistunut kahden kerroksen rivari. Tässä ollaan nyt asuttu pitkään. Ei tämäkään ole virheetön. Ensinnäkin kunnon eteinen puuttuu käytännössä kokonaan. Ulko-ovesta tullaan suoraan tavallaan keskelle kaikkea: ovet keittiöön ja vessaan vastakkaisilla puolilla, portaat yläkertaan vessan vieressä ja suoraan avoin näkymä olohuoneeseen. Vähän kuin tupsahtaisi keskelle asuntoa, tyypillistä 2000-luvun tehoajattelua. Ulkovaatteet pitää jättää naulakoihin, joita on aina liian vähän.Kengille on vain kevyt kenkäteline ja kapea seinähylly, koska ei ole seinätilaa, johon saisi kunnon kaapistot. Kurakeleillä tosi usein siivottava. Rappusten alle ollaan teetetty vetolaatikostot pipoille, hanskoille, muille tärkeille tavaroille. Se vaan harmitus, että portaiden alla on myös pieni pakastin, koska se ei mahdu keittiön puolelle. Yksi ärsyttävä asia on myös yksityisyyden puute, koska meitä ylempänä takapihan puolella on toinen 2-kerroksinen rivitalo. Heidän yläkerran ikkunoista on suora näköyhteys meidän talon kaikkiin takapihan puolen ikkunoihin. Kun vastapäisen rivitalon yläkerrassa tekee nuori neiti läksyjä, hän katsoo suoraan ikkunasta meille olohuoneeseen, ruokailutilaan ja kahteen yläkerran makuuhuoneeseen. Olen ihmetellyt, miksi 2000-luvulla talot annetaan rakentaa näin, että toisesta näkee suoraan toiseen. Erityisesti silloin kun toinen talo on korkeammalla, sieltähän on suora näkymä alemman talon joka huoneeseen. Ei sillä että alasti kotona hiippailisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Järjetön sulloa perheensä kärsimään ahtaaseen kt koppiin.
Tästä riemusta sitten maksaa hki sen 180 ...450 000 euroa. Kanakopista!
Järki käteen ja ostakaa ihan oma okt.
Muutin hki yksiöstä pois, nyt alla oma okt 5h +k + pukuh+kph+s+at+var...
3 terassia, palju, parveke, autotalli, mp talli, leikkimökki, grilli... lista jatkuu vaan...Kerrostaloluukku on täysin järjetön ostos.
Okt on kurkan valinta.
Ehtiikö niistä paljuista ym nauttia, eikö kaikki vapaa aika mene siivoamiseen ja huoltotöihin?
Vierailija kirjoitti:
Eikö korona yhtään muuttanut tätä?Normi pariskuntakin tarvitsee vähintään kolmion nykyisin (etätyö).Lapsia jos on niin 4-5h on minimi.Näitä ei pk seudulle tunnuta tekevän ollenkaan.
Elät kyllä jossain kuplassa, jos luulet että kaikki "normaalit" etäilee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä suretti, kun klikkasin toiveikkaana ilmoitusta 50-luvun kerrostalosta. Odotin puulattiaa, vanhanajan vetimiä ovissa, kauniita pariovia olohuoneessa... Ja mitä vielä. Puulattia oli vaihdettu kolisevaan laminaattiin, keittiön seinä purettu ja tilalla ilmoituksen mukaan "trendikäs avokeittiö" mustilla ovilla. Tuntui pahalta.
I feel you. ❤️
Mulla on 50-luvun asunto, jossa kaapeissa kuttaperkkaiset Irma-vetimet. 🤗
Lattia on kyllä 80-luvun mosaiikkiparketti. Keittiö pieni mutta ERILLINEN! Ja avattava ikkuna on.
Mutta joo, tunnelma on ihan eri kuin näin trendikkäissä taloissa.
Millaiset ovat nämä Irma-vetimet?
Kuulostaa ihanalta asunnolta!
Poikani muutti kotoa ekaan kämppäänsä, vuokralle 28 neliön yksiöön. Ihan uusi talo. Oli todella hämmentävää. Asunto on muuten hyvä ja tilava, sänky ja sohva mahtuu ilman hankaluuksia, kylppäri on iso ja tilava, mutta kummastuttaa pari ratkaisua.
Uuteen taloon oli laitettu tiskikoneet, induktioliesi, jääpakastinkaappi ja mikrolle paikka kaapiston hyllylle - jonne se mikro ei tietenkään mahtunut, koska ei ne uudet mikrotkaan ole jokainen saman levyisiä. Laskutilaa ei minkäänlaista. Laskutilana on tiskipöytä, jolle mahtuu kahvinkeitin ja liesi siinä vieressä. Kaapisto oli olematon: tiskikaappi 50 cm, mikrohyllyn yläkaappi, viereinen kaappi ja yläkaappi kaappi jääkaapin päällä, alhaalla lusikkalaatikot ja tiskikaappi niiden tiskikoneen ja hellan vieressä. Kaappitilaa astioille siis oli niin vähän, että kun lautaset, lasit ja mukit laittoi kaappiin, ei ollut paikkaa minne laittaa kattilat ja muovikulhot yms.. Kävimme ostamassa kaapin, että sai kattilat jonnekin ja mikronsa sen päälle. "Keittiön", joka on käytävällä, jälkeen on yli kaksi metriä tyhjää seinää.
Miksi sitä keittiötä ei ollut jatkettu sinne vaikka metrin verran työtasona ja päälle seinäkaappeja? Sen ääressä olisi voinut syödä. Tilaa olisi ollut.
Eteiseen oli laitettu hyllykko kattoon asti, siinä ei ollut ovia. Kiva se sitten siihen viikata kalsareita heti vieraiden silmille. Käytiin ostamassa sitten rullaverho siihen näkösuojaksi. Lokerikon vieressä heti siivouskomero ja sitten henkarikaappi. Ei sinne henkarikaappiin niitä sukkia ja kalsareita oikein....? En taaskaan tajunnut, miksi henkarikaappiin ei ollut laitettu hyllyjä ja sitä vanhaa kunnon naulakkoa sen lokerikon tilalle. Nyt ei ole vieraille paikkaa mihin takin laittaa. Järjestys oli ihan epälooginen.
Olen itse hyvin tyytyväinen 70-luvun kämpässä. Neliöitä 100 ja makkareita neljä. Iso olohuone, 10 neliön u-mallinen keittiö, josta on osa seinää poistettu olkkarin ja keittiön välistä. Keittiö loppuu ruokailutilaan. Iso ruokailutila, mahtuu 2 vitriinikaappiakin ihan iloisesti. Kylppäri ja vessa, ja kylppäriin olemme lisänneet pienen saunan. Makkarit tilavia ja komerotilaa mahtuu myös käytävälle. Vaatehuonekin löytyy. Putkiremppa tehty.
Ei voi kun kiitellä arkkitehtiä pohjaratkaisusta....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Yhdistetty” keittiö ja olohuone on kaikkein oksettavinta mitä voi olla. Kuka helwetti haluaisi ruoankäryt koko huusholliin ja muutenkaan kokata käytännössä olkkarissa. Keittokomeroita vain huusholleihin, kiitos!
Minä halusin ns. avokeittiön. Meillä on keittiön puoli ja olohuoneesta sen erottaa vain vitriini, siis avonainen rakennelma, jossa kuitenkin on alaosassa säilytystilaa. Ruuankäry ei todellakaan nykyaikaisilla liesituuletinsysteemeillä leviä yhtään minnekään, imu on tehokas. Tykkään siitä, että luonnonvalo leviää ympäri taloa, mutta toki ikkunoiden pesu vaatii työtä, koska olohuoneen puolella meillä on jättikokoiset ikkunat.
Leviää se vaikka olisi millanen turbiini lieden yllä. Voit valehdella itsellesi, mutta muille on turha väittää faktoja muuksi.
Minä halusin ns. avokeittiön. Meillä on keittiön puoli ja olohuoneesta sen erottaa vain vitriini, siis avonainen rakennelma, jossa kuitenkin on alaosassa säilytystilaa. Ruuankäry ei todellakaan nykyaikaisilla liesituuletinsysteemeillä leviä yhtään minnekään, imu on tehokas. Tykkään siitä, että luonnonvalo leviää ympäri taloa, mutta toki ikkunoiden pesu vaatii työtä, koska olohuoneen puolella meillä on jättikokoiset ikkunat.