Mikä näitä nykyasuntoja vaivaa
Miten rakentajat kehtaa ja miksi nämä kelpaa ihmisille?
Siis että sanotaan esim 2h+k, mutta totuus on se että ulko-ovesta tullaan suoraan olohuoneeseen ja keittiö on vain yksi seinä siinä huoneessa. Ja juuri näin ilmoituksen, missä luki selvästi 2h+k, mutta se "toinen huone" oli alkovi olohuoneessa. Ja siinäkin keittiö käsitti kaappirivin olohuoneen seinällä. Oli sentään eteinen, sekin näyttää unohtuvan aika monesta asunnosta nykyään.. Tämä on Suomi, täällä tarvitaan paikka kurakengille ja märille takeille vuoden ympäri!
Kommentit (704)
Asun 70-luvun 57 neliön kerrostalokaksiossa. Asunnossa on oikea keittiö, riittävän suuri makuuhuone kaapistolla. Vaatehuonekin on ja olohuone on todella tilava. Eteinen ei vie turhaa tilaa eikä myöskään ole pimeä käytävä. Kylpyhuonetta ei ole sen aikaisten määräysten mukaan tarvinnut rakentaa esteettömäksi, joten siihen ei ole käytetty suurta neliömäärää. Lasitettu parveke on riittävän kokoinen viettää mukavia hetkiä kesäisin (vastapäätä on pieni rauhaisa metsikkö). Olen oikein tyytyväinen hyvin suunniteltuun elementtitalon kotiini!
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti enää ei ole tarkoitus viettää kotona aikaa, ainostaan säilöytyä siksi aikaan kun ei ole töissä.[/quote
Noin se näyttää olevan. Oma kämppä on vaan pieni komero johon mennään nukkumaan ja ehkä syömään jotain pientä, kun keittiössähän ei mahdu mitään isompia aterioita kokkaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos arkkitehti ei osaa suunnitella kylpyhuoneeseen ikkunaa, niin hän voi vaihtaa alaa, tai ottaa mallia niistä taloista, joissa tämä on toteutunut.
Muutenkin ikkunoissa pihistellään. Siitä syntyy kalliita, pimeitä pömpeleitä.Kai se nyt talon koosta on kiinni eikä suunnittelutaidoista! Jos pystyy rakentamaan pitkulaisen talon, niin hyvä juttu. Monesti talon pinta-ala on tarkkaan määrätty ja jokainen rakennuttaja haluaa maksimineliöt käyttöön, kun hyviä tontteja on vaikea saada. Rivitalo on luultavasti ihan hivenen verran helpompi suunnitella niin, että kylppärissä on ikkuna, jos vertaat kerrostaloon.
Tuo ikkunoiden määrä ei pidä paikkaansa. Monissa uusissa taloissa on isot ikkunat, joissakin jopa jättimäinen ikkuna olohuoneessa. Näin ainakin pk-seudulla. Luonnonvaloa pidetään nyt arvossa. Sen sijaan uudemmissa rappukäytävissä ei välttämättä ole ikkunoita, koska niistä tulee turhaa kustannusta. Hyvän ystäväni uusi asunto on aivan ihana, vaikka neliöitä on vähän. Valo oikein tulvii valtavista ikkunoista olohuoneeseen/avokeittiöön. Myös makuuhuoneessa on korkea ikkuna. Kylpyhuoneessa on poreamme ja suihku ja mikä parasta: vessanpönttö ja lavuaari on erillään, siinä on kääntyvä lasiseinämä. Jos toinen makaa poreammeessa, toinen voi käväistä pissalla häiritsemättä, aika kätevää.
Minä olen varmaan vanhanaikainen, mutta koen nuo modernit jätti-ikkunat aika ahdistavina. Varsinkin kun ko. ikkunoilla varustetut talot tönöttävät niillä 400 neliön tonteilla, joten jos ei halua elää kuin näyteikkunassa, jotain verhoja tms. on kuitenkin pidettävä edessä, ettei kahden metrin päästä kävelytieltä näy suoraan sisälle. Meilläkin on kyllä vanhahkossa talossa olohuoneessa suht isot ikkunat, mutta onneksi ne eivät sijaitse ihan suoraan kadun varressa eivätkä kohti naapuritaloja.
Jo 100 vuoden päästä ihmiset asuvat laivakonteissa, jotka on pinottu kerrostalomaisiksi pinoiksi toistensa päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani muutti kotoa ekaan kämppäänsä, vuokralle 28 neliön yksiöön. Ihan uusi talo. Oli todella hämmentävää. Asunto on muuten hyvä ja tilava, sänky ja sohva mahtuu ilman hankaluuksia, kylppäri on iso ja tilava, mutta kummastuttaa pari ratkaisua.
Uuteen taloon oli laitettu tiskikoneet, induktioliesi, jääpakastinkaappi ja mikrolle paikka kaapiston hyllylle - jonne se mikro ei tietenkään mahtunut, koska ei ne uudet mikrotkaan ole jokainen saman levyisiä. Laskutilaa ei minkäänlaista. Laskutilana on tiskipöytä, jolle mahtuu kahvinkeitin ja liesi siinä vieressä. Kaapisto oli olematon: tiskikaappi 50 cm, mikrohyllyn yläkaappi, viereinen kaappi ja yläkaappi kaappi jääkaapin päällä, alhaalla lusikkalaatikot ja tiskikaappi niiden tiskikoneen ja hellan vieressä. Kaappitilaa astioille siis oli niin vähän, että kun lautaset, lasit ja mukit laittoi kaappiin, ei ollut paikkaa minne laittaa kattilat ja muovikulhot yms.. Kävimme ostamassa kaapin, että sai kattilat jonnekin ja mikronsa sen päälle. "Keittiön", joka on käytävällä, jälkeen on yli kaksi metriä tyhjää seinää.
Miksi sitä keittiötä ei ollut jatkettu sinne vaikka metrin verran työtasona ja päälle seinäkaappeja? Sen ääressä olisi voinut syödä. Tilaa olisi ollut.
Eteiseen oli laitettu hyllykko kattoon asti, siinä ei ollut ovia. Kiva se sitten siihen viikata kalsareita heti vieraiden silmille. Käytiin ostamassa sitten rullaverho siihen näkösuojaksi. Lokerikon vieressä heti siivouskomero ja sitten henkarikaappi. Ei sinne henkarikaappiin niitä sukkia ja kalsareita oikein....? En taaskaan tajunnut, miksi henkarikaappiin ei ollut laitettu hyllyjä ja sitä vanhaa kunnon naulakkoa sen lokerikon tilalle. Nyt ei ole vieraille paikkaa mihin takin laittaa. Järjestys oli ihan epälooginen.
No ei tuo riipu talon iästä vaan siitä että on noin vähän neliöitä. Asuin 25 neliön yksiössä 50-luvun kerrostalossa ja kaappitilaa oli tasan yksi kaappi tiskipöydän yläpuolella. Kuivauskaappia ei ollenkaan. Yksi pieni vetolaatikosto. Alhaalla roskiskaappi ja niemeke meni täysin niin että oli sen tason alla jääkaappi ja vieressä uuni. Siinä tasolla piti sitten astiat kuivata irrallisella telineellä. Oli pakko ostaa vitriini kun muuten astioita ei olisi saanut yhtään minnekään. Säilytystilat oli muutenkin koko asunnossa tuota luokkaa. 1 vaatekaappi ja siivouskaappi. Ei naulakkoa tms.
Kyllä hyvällä suunnittelulla saa pieneenkin mahtumaan kaikenlaista. Asuin itse opiskeluajan 26,5m2 yksiössä. Siinä oli selkeä eteinen, wc/kylppäri, keittokomero johon mahtui 70x70 ruokapöytä ja tietysti se huone. Siihenkin mahtui kirjahylly, jossa telkkari, isohko Muuramen työpöytä ja sänky joka tosin ajoi myös sohvan asiaa ja nojatuoli. Eikä ollut edes ahdasta. Vaatekaappeja oli kolme+siivouskomero. Se oli ehkä kokoonsa nähden fiksuimmin suunniteltu asunto, missä olen asunut. Talo oli rakennettu 60-luvulla.
Nää nykyiset yksiöt on aivan järkyttäviä pimeitä putkia joissa keittiö alkaa ulko-ovesta, ei mitään eteistä. Ruokapöytä sitten siihen sängyn viereen vissiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani muutti kotoa ekaan kämppäänsä, vuokralle 28 neliön yksiöön. Ihan uusi talo. Oli todella hämmentävää. Asunto on muuten hyvä ja tilava, sänky ja sohva mahtuu ilman hankaluuksia, kylppäri on iso ja tilava, mutta kummastuttaa pari ratkaisua.
Uuteen taloon oli laitettu tiskikoneet, induktioliesi, jääpakastinkaappi ja mikrolle paikka kaapiston hyllylle - jonne se mikro ei tietenkään mahtunut, koska ei ne uudet mikrotkaan ole jokainen saman levyisiä. Laskutilaa ei minkäänlaista. Laskutilana on tiskipöytä, jolle mahtuu kahvinkeitin ja liesi siinä vieressä. Kaapisto oli olematon: tiskikaappi 50 cm, mikrohyllyn yläkaappi, viereinen kaappi ja yläkaappi kaappi jääkaapin päällä, alhaalla lusikkalaatikot ja tiskikaappi niiden tiskikoneen ja hellan vieressä. Kaappitilaa astioille siis oli niin vähän, että kun lautaset, lasit ja mukit laittoi kaappiin, ei ollut paikkaa minne laittaa kattilat ja muovikulhot yms.. Kävimme ostamassa kaapin, että sai kattilat jonnekin ja mikronsa sen päälle. "Keittiön", joka on käytävällä, jälkeen on yli kaksi metriä tyhjää seinää.
Miksi sitä keittiötä ei ollut jatkettu sinne vaikka metrin verran työtasona ja päälle seinäkaappeja? Sen ääressä olisi voinut syödä. Tilaa olisi ollut.
Eteiseen oli laitettu hyllykko kattoon asti, siinä ei ollut ovia. Kiva se sitten siihen viikata kalsareita heti vieraiden silmille. Käytiin ostamassa sitten rullaverho siihen näkösuojaksi. Lokerikon vieressä heti siivouskomero ja sitten henkarikaappi. Ei sinne henkarikaappiin niitä sukkia ja kalsareita oikein....? En taaskaan tajunnut, miksi henkarikaappiin ei ollut laitettu hyllyjä ja sitä vanhaa kunnon naulakkoa sen lokerikon tilalle. Nyt ei ole vieraille paikkaa mihin takin laittaa. Järjestys oli ihan epälooginen.
No ei tuo riipu talon iästä vaan siitä että on noin vähän neliöitä. Asuin 25 neliön yksiössä 50-luvun kerrostalossa ja kaappitilaa oli tasan yksi kaappi tiskipöydän yläpuolella. Kuivauskaappia ei ollenkaan. Yksi pieni vetolaatikosto. Alhaalla roskiskaappi ja niemeke meni täysin niin että oli sen tason alla jääkaappi ja vieressä uuni. Siinä tasolla piti sitten astiat kuivata irrallisella telineellä. Oli pakko ostaa vitriini kun muuten astioita ei olisi saanut yhtään minnekään. Säilytystilat oli muutenkin koko asunnossa tuota luokkaa. 1 vaatekaappi ja siivouskaappi. Ei naulakkoa tms.
Ei riipu neliöistä vaan nimenomaan huonosta suunnittelusta. Eka oma asuntoni oli erinomainen 60-luvun 28m2 yksiö. Oikea keittiö, johon mahtui 4 hengen ruokapöytä, kaappitilaa hyvin. Huoneeseen mahtui vuode, 2 nojatuolia, lipasto, keinutuoli, 2 kaappia. Pieni kylppäri, pieni eteinen. Tosi hyvä pohja oli.
Mulla Hekan kolmio ja siinä on todella iso olohuone, isot makuuhuoneet ja sopivan kokoinen keittiö. Myös kunnon eteinen löytyy. 60-luvun talo, joka peruskorjattu muutama vuosi sitten. Viihdyn hyvin.
arkkitehdin koulutukseksi riittää kun kietoo sateenkaari huivin kaulaansa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun toiveet uudelle asunnolle: keittiö, pieni kodinhoitohuone ja vaatehuone, 3-4 makkaria. Ilmeisen mahdotonta nykysuunnittelijoille/ rakennuttajille. Asutaan sitten tässä vanhassa rivarissa.
Paljon näkee myös uusia paritaloja, joissa makuuhuoneet sijaitsevat naapurin makkareiden kanssa seinät vastakkain. Miksi? Ja miksi ihmeessä etupihalle pitää laittaa hukkaneliöitä, kun "takapiha" on metrin terassi, jonka reunassa heti pensasaita. Se aita on tietysti uusi ja kestää vuosia, ennen kuin suojaa yhtään. Naapuritontilla talo heti kiinni rajassa.
Me ostettiin uusi paritalo jossa ei ole ollenkaan yhteisiä seiniä. Asuntojen välissä on autokatokset. En ymmärrä miksei näin voi rakentaa, tai no tietysti jos tontin koko on liian pieni mutta noin muuten.
Tuo onkin hyvä ratkaisu. Paritalo kannattaa ostaa juuri noin rakennettuna, että ne autokatokset on välissä, koska hetken päästä huomaat, että naapurit on kontrollifriikkejä. Naapuririitoja tulee herkästi, kun molemmat maksaa kulut puoliksi.
Meillä oli käsittämättömimmästä päästä naapurit, kun paritalo valmistui. He saivat riidan aikaiseksi jopa siitä, kumpi puoli on A ja kumpi B. Loogisesti me oltaisiin oltu A, mutta se ei naapureita miellyttänyt. Postilaatikko oli ihan pakko laittaa heidän puolelle. Ehtona oli, että paritalon molempien talojen postilaatikot on yhdessä postinjakaja työn helpottamiseksi. Samapa se meille oli, mutta ehkä postimies olisi halunnut mieluummin, että ne laatikot on meidän puolella, tontin rajalla, koska siinä oli naapuritaloyhtiön postilaatikot myös. Kun meillä kävi kylässä vieraita ja ajoivat auton meidän autokatoksen eteen, naapurinrouva valitti, että hänen on vaikea peruuttaa tielle, voi osua kääntäessä kulma siihen toiseen autoon. Hänen autossaan oli kyllä peilit ja olisi mahtunut ajamaan vähän pidemmälle tielle, eikä alkaa kääntää autoaan niin aikaisin. Väliaita meidän ja heidän pihan välillä oli valmiina ennen talon valmistumista jo, mutta naapuri laittoi itse siihen jatkopätkän lopputarkastuksen jälkeen. Me todellakin tiedettiin, ettei niin saa tehdä, mutta meille oli ihan sama. Tuskin niitä aitoja kukaan käy myöhemmin mittaamassa, onko pituus 5 metriä vai 8 metriä. Katolta lumien pudottamisesta alkoivat räyhätä jo ennen joulua jne. Onneksi ei enää asuta siinä, eivätkä asu ne naapuritkaan. Toinen jäi leskeksi ja muutti kuulemma pois. Tiloiltaan se talo oli ihan kiva. Naapurit ei.
Paritalo on kyllä just tuon takia aika riskialtis hankinta. Voi olla tosi kiva jos ne naapurit on kivoja (tai edes järkeviä), mutta aivan kamalaa jos ne ei ole järkeviä tai kivoja. Meillä mies kieltäytyi edes harkitsemasta paritaloa tästä syystä.
Vierailija kirjoitti:
Jos arkkitehti ei osaa suunnitella kylpyhuoneeseen ikkunaa, niin hän voi vaihtaa alaa, tai ottaa mallia niistä taloista, joissa tämä on toteutunut.
Muutenkin ikkunoissa pihistellään. Siitä syntyy kalliita, pimeitä pömpeleitä.
Kerrostalossa pitää priorisoida mihin huoneisiin se ikkuna halutaan. Jonkun on pakko olla siellä rappukäytävän puolella. Ennemmin minä otan kylppärin ilman ikkunaa kuin keittiön, olohuoneen tai makkarin.
Vierailija kirjoitti:
Paritalo on kyllä just tuon takia aika riskialtis hankinta. Voi olla tosi kiva jos ne naapurit on kivoja (tai edes järkeviä), mutta aivan kamalaa jos ne ei ole järkeviä tai kivoja. Meillä mies kieltäytyi edes harkitsemasta paritaloa tästä syystä.
Tuttu pitkän uran tehnyt isännöitsijä kertoi, että riitaisin taloyhtiö hänen koko urallaan on oli juuri paritaloyhtiö.
Jos joskus saan ostettua oman asunnon, niin todellakin ostan sen jostain vanhemmasta talosta jossa on erillinen keittiö ja eteinen. Nämä nykyajan luukut on kuin jotain mahdollisimman pienellä budjetilla väsättyjä opiskelijajämppiä, tarkoitettu ilmeisesti lähinnä nukkumisen.
Kyllä vanhemmat asunnot on normaaleja verrattuna nykyajan asuntoihin,kopeissako Agenda2030 mukaan pitäisi elää??
Rakennusalalla haisee ihmispaska ja virtsa kokoala pelkkää kusettamista ja skeidan rakentamista!
Vierailija kirjoitti:
Mietin usein myös, että jos on enemmän kuin yksi asukas: mihin laitetaan kesällä talvivaatteet ja kengät? Missä on varavuodevaatteet? Missä esim joulukoristeet? Säilytystilaa yleensä tarvitaan, kun kaikki ei konmarita kaikkea koko ajan.
Menee ärsyttäväksi säätämiseksi, että säilytystilaa pitää sitten olla sängyn alla ja sohvan sisällä ja ties missä.
Ja kun se kolmiokin on nykyään käytännössä yksiö. Ei vaan ole saatana sitä tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti enää ei ole tarkoitus viettää kotona aikaa, ainostaan säilöytyä siksi aikaan kun ei ole töissä.[/quote
Noin se näyttää olevan. Oma kämppä on vaan pieni komero johon mennään nukkumaan ja ehkä syömään jotain pientä, kun keittiössähän ei mahdu mitään isompia aterioita kokkaamaan.
Kun sen asuntovelan maksamiseksi täytyy huhkia töitä niin helvetisti, niin kotona käydään vain nukkumassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani muutti kotoa ekaan kämppäänsä, vuokralle 28 neliön yksiöön. Ihan uusi talo. Oli todella hämmentävää. Asunto on muuten hyvä ja tilava, sänky ja sohva mahtuu ilman hankaluuksia, kylppäri on iso ja tilava, mutta kummastuttaa pari ratkaisua.
Uuteen taloon oli laitettu tiskikoneet, induktioliesi, jääpakastinkaappi ja mikrolle paikka kaapiston hyllylle - jonne se mikro ei tietenkään mahtunut, koska ei ne uudet mikrotkaan ole jokainen saman levyisiä. Laskutilaa ei minkäänlaista. Laskutilana on tiskipöytä, jolle mahtuu kahvinkeitin ja liesi siinä vieressä. Kaapisto oli olematon: tiskikaappi 50 cm, mikrohyllyn yläkaappi, viereinen kaappi ja yläkaappi kaappi jääkaapin päällä, alhaalla lusikkalaatikot ja tiskikaappi niiden tiskikoneen ja hellan vieressä. Kaappitilaa astioille siis oli niin vähän, että kun lautaset, lasit ja mukit la
Hyvällä suunnittelulla. Vaikka 50-luvun asunto suunniteltiin kuinka hyvin, niin ei siinä huomioitu suomalaisen 2020-luvun tarpeita, ei edes 1970-luvun tarpeita. Siksi niistä sotien jälkeen rakennetuista asunnoista puuttuu yhtä sun toista, mitä nykyään tarvitaan. 1950-luvulla Suomi rupesi pyrkimään takaisin jaloilleen sodan pommituksista ja miestappioista ja kaikesta materiaalista oli pulaa. Siksi ne 70 vuotta vanhat talot ovat mitä ovat.
Arkkitehdit eivät suunnittele enää asuntoja, vaan joku ei ekonomi, joka saa tekaistuja 45m2 asunnosta saunallisen kolmion. No ainakin ilmoituksista saa sen käsityksen.
Oma taloni on täydellinen, mutta sillä on ikää pian 40 vuotta. Talosta ei löydy hukka tilaa, eli käytäviä, kahteen makuuhuoneeseen mahtuu parivuode ja muihin huoneisiin kaksi erillistä sänkyä, kaappitilaa on joka huoneessa ja erillinen vaatehuone. Kodinhoitohuone on nykyisin tainnut kadota asunnoista, mutta se on todella tärkeä ja ennen muuta sen sijainti ratkaisee kodin toimivuuden. Erillinen varasto ja kellarikerros on harraste käytössä, voiko asunnolta enempää vaatia. Asumisen kustannukset noin 300 euroa kk, mihin sisältyy kaikki kulut aina veroihin ja vakuutukseen saakka.
Vierailija kirjoitti:
Hyvällä suunnittelulla. Vaikka 50-luvun asunto suunniteltiin kuinka hyvin, niin ei siinä huomioitu suomalaisen 2020-luvun tarpeita, ei edes 1970-luvun tarpeita. Siksi niistä sotien jälkeen rakennetuista asunnoista puuttuu yhtä sun toista, mitä nykyään tarvitaan. 1950-luvulla Suomi rupesi pyrkimään takaisin jaloilleen sodan pommituksista ja miestappioista ja kaikesta materiaalista oli pulaa. Siksi ne 70 vuotta vanhat talot ovat mitä ovat.
Suurimmassa osassa 2020-luvun kerrostaloista on priorisoitu rakennusyhtiön omistajien ja asuntosijoittajien tarpeet asukkaan tarpeiden edelle. Eli on maksimoitu hinta ja minimoitu neliöt ja yritetty saada talossa olevien asuntojen määrä mahdollisimman suureksi. Tuloksena on putkimaisia, ahtaita koppeja. Tilan tuntua yritetään luoda näyteikkunamaisen isolla ikkunalla, joka aukeaa suoraan ulko-ovea vastapäätä. Ei ole mikään ihme, että asukkaat eivät näissä asunnoissa viihdy, vaan valitsevat mieluummin vähän vanhempia asuntoja, joiden suunnittelussa on otettu huomioon myös asukkaan tarpeet.
Tuo onkin hyvä ratkaisu. Paritalo kannattaa ostaa juuri noin rakennettuna, että ne autokatokset on välissä, koska hetken päästä huomaat, että naapurit on kontrollifriikkejä. Naapuririitoja tulee herkästi, kun molemmat maksaa kulut puoliksi.
Meillä oli käsittämättömimmästä päästä naapurit, kun paritalo valmistui. He saivat riidan aikaiseksi jopa siitä, kumpi puoli on A ja kumpi B. Loogisesti me oltaisiin oltu A, mutta se ei naapureita miellyttänyt. Postilaatikko oli ihan pakko laittaa heidän puolelle. Ehtona oli, että paritalon molempien talojen postilaatikot on yhdessä postinjakaja työn helpottamiseksi. Samapa se meille oli, mutta ehkä postimies olisi halunnut mieluummin, että ne laatikot on meidän puolella, tontin rajalla, koska siinä oli naapuritaloyhtiön postilaatikot myös. Kun meillä kävi kylässä vieraita ja ajoivat auton meidän autokatoksen eteen, naapurinrouva valitti, että hänen on vaikea peruuttaa tielle, voi osua kääntäessä kulma siihen toiseen autoon. Hänen autossaan oli kyllä peilit ja olisi mahtunut ajamaan vähän pidemmälle tielle, eikä alkaa kääntää autoaan niin aikaisin. Väliaita meidän ja heidän pihan välillä oli valmiina ennen talon valmistumista jo, mutta naapuri laittoi itse siihen jatkopätkän lopputarkastuksen jälkeen. Me todellakin tiedettiin, ettei niin saa tehdä, mutta meille oli ihan sama. Tuskin niitä aitoja kukaan käy myöhemmin mittaamassa, onko pituus 5 metriä vai 8 metriä. Katolta lumien pudottamisesta alkoivat räyhätä jo ennen joulua jne. Onneksi ei enää asuta siinä, eivätkä asu ne naapuritkaan. Toinen jäi leskeksi ja muutti kuulemma pois. Tiloiltaan se talo oli ihan kiva. Naapurit ei.