Mikä näitä nykyasuntoja vaivaa
Miten rakentajat kehtaa ja miksi nämä kelpaa ihmisille?
Siis että sanotaan esim 2h+k, mutta totuus on se että ulko-ovesta tullaan suoraan olohuoneeseen ja keittiö on vain yksi seinä siinä huoneessa. Ja juuri näin ilmoituksen, missä luki selvästi 2h+k, mutta se "toinen huone" oli alkovi olohuoneessa. Ja siinäkin keittiö käsitti kaappirivin olohuoneen seinällä. Oli sentään eteinen, sekin näyttää unohtuvan aika monesta asunnosta nykyään.. Tämä on Suomi, täällä tarvitaan paikka kurakengille ja märille takeille vuoden ympäri!
Kommentit (704)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kultainen 60-luku kirjoitti:
Miksei tehdä 60-70 luvun pohjaratkaisuilla ja nyky materiaaleilla?
Asumismukavuuden kannalta aivan ehdoton.Minä taas haluaisin 1920-30-luvun ratkaisuilla ja materiaaleilla rakennettuja taloja joissa olisi kuitenkin nykyajan lämpölasit ja LVI. Mutta meitä on kai liikaa, se maksaisi nykyään tähtitieteellisiä summia.
Ovathan nuo vanhat jugendit kyllä päällepäin kauniita ja sisällä huonekorkeus on yleensä vaikuttava.
Ei ne kuitenkaan läheskään kaikki ole niin laadukkaasti rakennettuja. Niitähän rakennettiin runsain mitoin juuri pulavuosina jolloin laadukkaista rakennustarvikkeista oli kaikkialla huutava pula, joten sinne seinien ja alapohjien täytteiksi päätyi yhtä ja toista sellaista materiaalia, mitä ei minkään rakennuksen seiniin tai perustuksiin tulisi laittaa.
Jugentalon seinen täytteistä puhuva ei taida tietää mistä puhuu. Oman kotini seinät on tiilillä täytetty niin kuin umpitillitaloissa on tapana.
Sama. Umpitiiltähän nuo seinät ovat ja rappaukset päälle. Alapohjissa on välissä kyllä sitä sun tätä eli lähinnä sanomalehteä ja sahanpurua. Enimmäkseen kuitenkin ilmaa, joka osaltaan auttanee siihen, miksi talo on niin hyvin hengittävä ja aikoinaan sattuneet vesivahingot kuivahtaneet itsekseen.
Perustukset on tuolla maan tasolla. Alapohjat ovat eri asia. Ne ovat asuntojen välissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tätä luen niin siunaan jälleen kerran, että elämämme on pikkukaupungissa.
Minä asun omistusasunnossa, rivarissa, 78 m2 päätykolmiossa yksin, olen eläkeläinen, kotini on velaton ja rak. laadukkaasti 1998, naapurista ei kuulu pihahdustakaan, jokaisella on oma ilmanvaihto ja vedenmittaus on asuntokohtainen. Pihoista ei näy toisen pihaan, pihat on porrastettu.
Esikoinen, 42 v, asuu miehensä kanssa 190 m2 omakotitalossa, jonka ovat itse itselleen rakentaneet, talo on n. 2000 m2 tontilla. Ovat talonsa jo maksaneet.
Kuopus, 39 v, rakennuttaa perheensä kanssa parhaillaan uuttaa taloa, koska kohta syntyy kolmas lapsi, talosta tulee 159 m2, tontti on 1700 m2 ja oma. Ensimmäisen talonsa myivät kun kävi ahtaaksi.
Olisi hirveää asua kerrostalokopissa naapureitten mölinöitä kuunnellen.Voi miten ahtaasti asut pikkukaupungissa. Minä asun yksin 106 neliön rivarissa Helsingissä. On teillä surkeaa siellä pöpelikössä. Susien seurassa.
Mutta sulla kestää tunti ruuhkissa Stockalle kahville. Minä taas kävelen lähileipomoon kahdessa minuutissa ja syön pullani linnunlaulua ja järviaaltoja kuunnellen.
Helsingissä Wolt ja Foodora tuovat leipomukset mistä tahansa minne tahansa parissakymmenessä minuutissa vaikka on täällä niitä leipomoitakin ihan mukavasti. Varmaan sadallatuhannella helsinkiläisellä on meren rantaan muutaman minuutin kävelymatka.
Niin on, ja sen huomaa siitä väkimäärästä siellä rannalla.
Sanoo ei paikallinen, joka on turistina suunnannut rantaan silloin samana kesäpäivänä kuin kaikki muutkin turistit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt keksi kummalle vastaan tuosta kaksi rakoa makkariin "huoneesta". Siskoni asui sellaisessa ja näissä oviaukoissa ei ollut edes ovia. Oli siis tämä keittiöhuone jonka yhdellä seinällä se 160cm leveä seinäkaistale jonka taakse sai sängyn. Kaksio se ei mielestäni ole millään tavalla kun huoneita vain yksi. Tai ei ehkä edes sitä kun keittiö ei ole huone?
Esim Kodistolla on tapana merkitä 2h+kk, vaikka kyse on siitä, että keittiökalusteet on olohuoneen seinällä.
Yleensäkin ihmettelen uudempien asuntojen suunnittelua. Ihan kuin joku, joka ei ymmärrä mitään sistuksesta, olisi suunnitelllut hommat. Kummallisia vinoja seiniä, kauheasti ovia niin ettei jää yhtään ehjää seinää jne jotka tekevät sistustamisesta todella vaikeaa. No, ne makuuhuoneet on sitten yks vitsi kanssa.
Niihin ei todellakaan normaali pari vuode mahdu.
Olen päätynyt katselemaan vanhempien talojen tarjontaa. Uusimmista selkeintä ja käytännöllisintä näyttää olevan nuo "aivan kauheiksi" luokitellut 60-70-luvun talot. Niissä huoneet asiallisen kokoisia ja pohjat järkeviä ja käteviä. Sitä vanhemmissa tapaa olla liian pieniä huoneita, paitsi jos on pantu seiniä nurin.
Googlettaa Oulunkylän verso. Pieniä, ahtaita ja vielä lisäksi noita kammottavia vinoja seiniä. Ja junarata jyskyttää yötä-päivää parvekkeen alla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tätä luen niin siunaan jälleen kerran, että elämämme on pikkukaupungissa.
Minä asun omistusasunnossa, rivarissa, 78 m2 päätykolmiossa yksin, olen eläkeläinen, kotini on velaton ja rak. laadukkaasti 1998, naapurista ei kuulu pihahdustakaan, jokaisella on oma ilmanvaihto ja vedenmittaus on asuntokohtainen. Pihoista ei näy toisen pihaan, pihat on porrastettu.
Esikoinen, 42 v, asuu miehensä kanssa 190 m2 omakotitalossa, jonka ovat itse itselleen rakentaneet, talo on n. 2000 m2 tontilla. Ovat talonsa jo maksaneet.
Kuopus, 39 v, rakennuttaa perheensä kanssa parhaillaan uuttaa taloa, koska kohta syntyy kolmas lapsi, talosta tulee 159 m2, tontti on 1700 m2 ja oma. Ensimmäisen talonsa myivät kun kävi ahtaaksi.
Olisi hirveää asua kerrostalokopissa naapureitten mölinöitä kuunnellen.Minulle olisi pieni kuolema muuttaa maalle pikkukaupunkiin johonkin rivarikoppiin. Kun pitkälle toistasataavuotiaassa kodissa on katto 3,5 m korkealla ja ikkunasta näkyy yöllisen kaupungin valoissa kimaltava meri, puistoa ja vanhaa tyylipuhdasta kivikaupunkia Jugend- ja uusrenessanssitaloineen, kynnys nykyaikaiseen suomalaiseen standardiasuntoon muuttamiseen on aika korkealla. Olkoon neliöitä vaikka 1000. Ihminen on siitä kiva otus että hän sopeutuu ja kiintyykin omaan ympäristöönsä. Varmaan olet laittanut kivaksi ja kotoisaksi oman kotisi ja hyvästä syystä viihdyt.
No onkin eri juttu muuttaa jugendtalosta merinäköalalla Forssaan pizzerian yläpuolella olevaan kulahtaneeseen kaksioon, kuin muuttaa Itäkeskuksen yksiöstä järvenrantakolmioon arvotaloon Hämeenlinnaan.
Pikkukaupunkeja on monenlaisia ja niissä on monenlaisia taloja.
Hämeenlinna nyt on sellainen eläkeläs mummojen ja pappojen pikku kaupunki ja muutenkin siellä on tosi pienet piirit höystettynä sisäänpäinlämpiävällä ja tylyllä hämäläisyydellä.
Vaikka asuisit ihan keskustassa, ei siellä talviaikaan tapahdu tai liiku juuri ketään ilta 20 jälkeen. Melko kuollut pikkukaupunki se on ja sen takia sieltä saakin sinällään hienolta paikalta kivoja asuntoja huokeaan hintaan.
Jopa siellä Itäkeskuksessa on sentään elämää, nuorisoa ja eteenpäin menemisen meininkiä, ei aavemaisen kuollut tunnelma.
Itäkeskuksessa todellakin on elämää, näinhän se on.
Itäkeskuksessa myös se henki on höllemmässä kuin muualla, jos olet yhtään tiedotusvälineitä seurannut...
Kyllä oma asunto vaikuttaa loistavalta. Rivari pienellä paikkakunnalla 4-5huonetta ja kaapistolla oloh.sta erotettu keittiö. 96 neliötä.
On kodinhoitohuone ja kaksi erillistä vessaa, sauna ja pesuh., oma piha ja autokatos+parkkipaikka vieressä. Pienehkö varasto ulkona, vaatehuonekin on.
Valmistui 1989. Rempattu. Kaukolämpö.
On syytä olla tyytyväinen.
Kyllä maalla on mukavaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä oma asunto vaikuttaa loistavalta. Rivari pienellä paikkakunnalla 4-5huonetta ja kaapistolla oloh.sta erotettu keittiö. 96 neliötä.
On kodinhoitohuone ja kaksi erillistä vessaa, sauna ja pesuh., oma piha ja autokatos+parkkipaikka vieressä. Pienehkö varasto ulkona, vaatehuonekin on.
Valmistui 1989. Rempattu. Kaukolämpö.
On syytä olla tyytyväinen.
Kyllä maalla on mukavaa.
Onhan se varmaan ihan mukava asunto elämiseen, mutta rahallista arvoa noilla ei valitettavasti juuri ole, koska esimerkiksi jo pelkästään tontin arvo on vain luokkaa muutama tonni.
Toinen ongelma on remonttilainojen saaminen taloyhtiölle. Pankit ovat todella nihkeitä myöntämään lainaa pienille rivitaloyhtiöille jopa kasvukeskuksista, puhumattakaan pienemmistä kaupungeista ja syrjäseuduista joissa se onkin liki mahdotonta.
Toinen haaste on se, että kun asuntoja alkaa vapautua pitkäaikaisten asukkaiden siirtyessä palvelutaloihin yms, ei noihin välttämättä niin vain löydykään uusia omistusasujia, jolloin taloyhtiön ylläpidon kulut kasautuvat entistä harvempien niskoille. Tai jos vapautuvaan asuntoon otetaan vuokralaisia (koska kukaan ei osta asuntoja omakseen), alkaa yhtiö hiljalleen muistuttaa vuokrataloyhtiötä ja meininki on sen mukaista.
En siis sano, että juuri sinun talossasi tilanne olisi tämä, mutta se on valitettavasti varsin yleinen ongelma nykypäivänä kautta Suomen, kun omistusasunto markkinat keskittyvät entistä vahvemmin vain kasvukeskuksiin ja niiden liepeille.
No nyt on aloittaja lukenut ylilautaa, kun siellä on täsmälleen sama aihe kuvien kera...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt keksi kummalle vastaan tuosta kaksi rakoa makkariin "huoneesta". Siskoni asui sellaisessa ja näissä oviaukoissa ei ollut edes ovia. Oli siis tämä keittiöhuone jonka yhdellä seinällä se 160cm leveä seinäkaistale jonka taakse sai sängyn. Kaksio se ei mielestäni ole millään tavalla kun huoneita vain yksi. Tai ei ehkä edes sitä kun keittiö ei ole huone?
Esim Kodistolla on tapana merkitä 2h+kk, vaikka kyse on siitä, että keittiökalusteet on olohuoneen seinällä.
Yleensäkin ihmettelen uudempien asuntojen suunnittelua. Ihan kuin joku, joka ei ymmärrä mitään sistuksesta, olisi suunnitelllut hommat. Kummallisia vinoja seiniä, kauheasti ovia niin ettei jää yhtään ehjää seinää jne jotka tekevät sistustamisesta todella vaikeaa. No, ne makuuhuoneet on sitten yks vitsi kanssa.
Niihin ei todellakaan normaali pari vuode mahdu.
Olen päätynyt katselemaan vanhempien talojen tarjontaa. Uusimmista selkeintä ja käytännöllisintä näyttää olevan nuo "aivan kauheiksi" luokitellut 60-70-luvun talot. Niissä huoneet asiallisen kokoisia ja pohjat järkeviä ja käteviä. Sitä vanhemmissa tapaa olla liian pieniä huoneita, paitsi jos on pantu seiniä nurin.
Olettepa te joustamattomia ja urautuneita. Minä, vanha ihminen, näen paljon hyvääkin näissä uusissa pohjaratkaisuissa. Ainakin on uutta ja erilaista, ei aina sitä tuttua ja ”turvallista”. 🐮
-eläkeläisnainen, joka on asunut aika monenlaisissa systeemeissä elämänsä aikana
On eri juttu asua yksin, silloin sietää omituisempaakin ratkaisua kun ei tarvitse kiinnittää huomiota toisen ihmisen viihtyvyyteen.
Itse en asuisi enää ilman omaa huonetta joka perheenjäsenelle, siis makkarin lisäksi aikuisillekin omat työhuoneet, ja ainakin kahta kylpyhuonetta. Kieltäydyn myös tuijottamasta naapuritalon huoneistoihin, maiseman täytyy olla avara. Ja parveke on oltava, pienikin käy kyllä.
Vierailija kirjoitti:
No nyt on aloittaja lukenut ylilautaa, kun siellä on täsmälleen sama aihe kuvien kera...
On tämä silti lähes kaikkia koskeva aloitus, asumisen älytön hinta pääkaupunkiseudulla. Kenen taskuun rahat tästä lopulta valuvat? Nykyinen tilanne hyödyttää joitakin, useimmille se on haitallinen.
Aloittaja on niin oikeassa.
Ja kun täällä Helsingissä on valtava rakennusbuumi, ihmetellään monien kanssa ilmiötä joka on kai tullut jäädäkseen. Pysäköintipaikkoja on entistä vähemmän per asukasluku uudiskohteissa. On aika hankalaa näin perheelliselle ajatus olla vain julkisten varassa(ihanteellinen ajatus sinänsä) kun se ei käytännössä ikävä kyllä toimi.
Meillä kun tehdään vuoroissa töitä ja roudataan ipanoita päiväkotiin ja harrastuksiin on välillä aikataulut tiukassa. Ilman autoilevaa samassa kaupungissa asuvaa mummoa usein ei onnistuta jos vaikka työpäivä venähtää. (Kiitos mummo! 💜)
Olemme katsastaneet isompia asuntoja uusilta alueilta, mutta toistaiseksi hylänneet monet kohteet em syystä. Koska mies on leguri ja tekee mm vkl työtä ja 3 vuorossa, hänellä on oma auto. Itse hoidan lasten roudailut 80%: sti, eikä sekään työssä käyvälle onnistu julkisilla. Autopaikkoja on silti vain 1 per perhe, perheettömät sitten joutuvat jonoon!
Mietitty muuttaa kehä3 ulkopuolelle missä tilanne parempi, mutta se tarkoittaisi lasten kohdalla suuria muutoksia.
Juu tehkää lapsia uusia veronmaksajia, mutta ei tämän kaupungin strategia siihen kyllä innosta.
Kuninkaantammi on hyvä esimerkki nykyasumisesta. Tiiviisti rakennettu, ei tilaa autoileville mutta ei myöskään palveluita. Huonosti hoidettu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin usein myös, että jos on enemmän kuin yksi asukas: mihin laitetaan kesällä talvivaatteet ja kengät? Missä on varavuodevaatteet? Missä esim joulukoristeet? Säilytystilaa yleensä tarvitaan, kun kaikki ei konmarita kaikkea koko ajan.
Menee ärsyttäväksi säätämiseksi, että säilytystilaa pitää sitten olla sängyn alla ja sohvan sisällä ja ties missä.
Häkkivarastossa.
Häkkivarastossa ei voi säilyttää ihan mitä vaan koska tavarat pölyyntyy vaikka kuinka olisi tiiviissä paketissa, ja niihin varastoihina AINA pitää jonkun idiootin murtautua sotkemaan.
Jaa-a. Riippuu varastosta. Omassa talossa häkkivarastot ovat kahden lukitun teräsoven takana (+ulko-ovi), joista toinen on murtamaton palo-ovi. Varastotilassa on erillinen ilmastointi ja suodattimet, jotka pitävät tilan pölyttömänä. Onhan se tarkoitettu myös hätäajan kokoontumispaikaksi. Olen silti laittanut aremmat tekstiilit muoveihin ja/tai suljettuihin laatikoihin.
Toisessa asunnossani on aivan eri meininki, kun kyse 50- luvun rakennuksesta. Onneksi asukkaat ovat kunnon ihmisiä, enkä tiedä että varastotiloihin koskaan olisi murtauduttu. Tärkeintä on, ettei avaimia luovuteta ulkopuolisille ja omista avaimista pidetään hyvä huoli.
Varastomurroista puhutaan ja varastoja ympäröivien lukittujen ovien varmuutta korostetaan, vaikka todellisuudessa ne eivät tarjoa kuin psykologisen turvan. Lähes kaikki varastomurrot tapahtuvat "troijan puuhevonen" -menetelmällä eli talon omat asukkaat tai näiden kaverit käyvät muiden varastokopeissa keikalla. Oman osansa tekevät ne typerät asukkaat, jotka tykkäävät kiilata ovet auki siksi, ettei aina tarvitsisi käyttää avaimia.
Kyllä talon pirtissä pitää sen verran olla tilaa, että sinne mahtuu kangaspuut ja höyläpenkki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen viime kuukausina etsiskellyt yksiötä sijoitukseen ja mahdollisesti tulevaisuudessa jälkikasvun opiskelija-asunnoksi. En tajua tuota, että 25 neliön yksiöön pitää ympätä se ~3metrin seinällinen keittiökalustetta.
Asut ja elät yhdessä huoneessa johon, ainakin opiskelijalle, sängyn lisäksi pitää mahtua jonkinlainen työpöytä. Niiden lisäksi voit valita haluatko tunkea asuntoosi ruokapöydän vai sohvan, molempia ei saa mahtumaan.
Ihmettelen siis sitä, mihin tuota kaikkea keittiötilaa tarvitaan? Harvemmin kai pikkuyksiössä asuva mitään ruokakutsuja järjestää. Satunnaisiin juhliin riittää pienempikin keittiö.
Ihmettelen saamaasi alapeukkujen määrää. Ihan noin pienessä en ole asunut, pienin ollut 28 m2. Mutta siis jokaisessa yksiössäkin jossa olen asunut, on ollut erillinen keittiösyvennys tai keittokomero. Ja siis ihan tarkoituksella valitsin aina sellaisen, että tuli ainakin vähän eri huoneiden tuntua.
Kutsuja tuli järjestettyä kyllä, mutta juomispainotteisiahan ne olivat.
Nykyajan immeiset eivät kokkaa. Ravintola pitää olla kivijalassa ja muuta viihdykettä ja kopissa(=kodissa) käydään vaan palautumassa.
Itse katsellut kolmioita ja haluaisin suht uuden mutta keittiöt aivan surkeita kuten täälläkin todettu. Liian vähän laskutilaa tai esim. tilaa leipomiselle. Olohuoneetkin sellasia rikkonaisia välitiloja joista mennään huoneisiin ja toisella seinällä se keittiö joten huonekalujen sijoittelu hankalaa. Just ja just mahtuu sohva ja ruokailuryhmä.
Makuuhuoneet aina vierekkäin tai sitten näkee juurikin niitä tupla-aukollisia koppeja jonne heitetään vain sänky, ei muuta. Kolmioissa yksi hieman isompi makkari ja toinen makuuhuone on kooltaan minityöhuone.
Aivan surkeaa..joten ei auta kuin alkaa katselemaan vanhempia asuntoja.
Aivan samaa olen ihmetellyt. Että kuka ostaa näitä olohuoneettlmia asuntoja? Niitähän on ihan suht isoissakin asunnoissa. Eli keittiö vielä yhden seinän olohuoneesta, isot ikkunat yhden, käytävä eteiseen kolmannen ja neljännellä on makkarin seinät. Ajatteleeko ihmiset ollenkaan, miten sisustaa asunto, kun ostavat asuntoa. Miten tuollaiseen tilaan laitetaan sohja ja kirjahylly ja televisio?
Ilmeisesti keskelle tilaa sohva, joka on sitten kuin halvassa usalaisessa sitcomissa. Televisio sitten ikkunan eteen? Ja kirjahyllyille ei enää ole ollenkaan tilaa.
Rakennetaan omakotitaloa ja suunnittelin itse pohjan, nyt on kaksi ehjää seinää olohuoneessa kalusteille. Suurimmassa osassa valmiista malleista oli juuri tuollainen mahdoton olohuone, vaikka neliöitä oli vaikka kuinka paljon.
Nuo avlimet tilat näyttävät hienolta paperilla, mutta käytännössä ovat varsin hankalia. Isot ikkunat eivät oikein ole käytössä jos edessä on sohvaa ja televisiota. Puhumattakaan siitä, miten tyhmältä näyttää ulospäin tuollainen ratkaisu.
Yksi mikä stressaa säilytystilan puutteen lisäksi, on kipsilevyseinät.
Tarvitaan ihan mahdottomat viritykset että voi edes taulun ripustaa seinälle. Ja jos vedät sen virityksen -jota myös kipsilevyruuviksi sanotaan- sadasosamillin liian tiukkaan niin seinään tulee hirveä reikä kun ruuvi rikkoo seinän.
Laita siinä sitten hylly tai telkkari seinälle kun ei seinä kestä edes taulua.
Ei kiinosta valita hyllyjen ja taulujen paikkoja sen mukaan missä koolaukset menee seinän sisällä.
No, onhan ne kipsilevyt kevyitä käsitellä ja helppo asentaa. Ennen kaikkea ne ovat halpoja.
Täällä käytetään rinnakkain kahta termiä, tupakeittiö ja avokeittiö. Tupakeittiö ei ole se mitä näissä nykyasunnoissa harrastetaan. Itselläni on tupakeittiö, muodoltaan L-kirjain, jossa keittiön ruoanlaitto on nurkan takana piilossa ja vain ruokapöytä näkyy olohuoneeseen. Erittäin toimiva ratkaisu, toisin kuin nykyiset "seinäkeittiöt"
Etsimme uutta asuntoa pitkään ja tämä juuri siitä syystä, ettei aiottu muuttaa nykyajan tilaihmeisiin, jossa kaikki osat on yhdistetty tilansäästön vuoksi.
Meillä kävi lopulta tuuri. Löysimme Tapiolasta huoneiston, jossa kaikki kohdallaan: on eteinen, olohuone, keittiö ja makuuhuoneet eri puolella asuntoa sekä tilava kylpyhuone. Päätyhuoneisto kolmeen ilmansuuntaan. Keittiö on oma erkkerinsä, jossa paljon kaappi- ja työtilaa, ikkunallinen sekin.
Asunto on erityisen valoisa.
Niissä monissa pikkuasunnoissa oli ennen alkovi ja keittokomero tai keittosyvennys.