Kuinka paljon aikoinaan luitte ylppäreihin?
Tuli vaan mieleen, kun pojalle tuossa moosestelin, että "tee sitten itsellesi lukusuunnitelma. Laita kello soimaan milloin aio aloittaa ja pidä itsellesi oppitunteja, että tulisi luettua. Ja tietokone kiinni sen aikaa. Ettet tekisi kuin äitisi aikoinaan"
Vietin kaikki lukuloman päivät katsomalla parhaan ystävän kanssa kauhuleffoja, joita vuokrasimme. Illat ja yöt olimme töissä ja loppuyöt bilettämässä. Rahaa oli kuin roskaa, kun teimme niin paljon työtunteja. Kävimme kirjoitukset läpi kankkusessa jaffapullo kourassa lukematta sivuakaan.
Kummasti jäi hakematta yliopistoihin ja tyydyin varmasti huonompaan kuin mihin kykyjä olisi ollut :D
Kommentit (76)
Luin 6h päivä, kirjoitin yhden L:än ja viisi E:tä, opiskelen yliopistossa kauppatieteitä. Mieheni luki 8h/päivä, kirjoitti LLLEEM ja opiskelee lääkäriksi. Kyllä lukeminen kannattaa, hyvä että kannustit lukemaan! :)
Panostin aineisiin, joista pidin ja sen näkee arvosanoista: L tuli äidinkielestä, biologiasta ja psykologiasta. Tosin ne oli helppo oppiakin, kun luki mielellään. Kemiasta tulikin sitten B ja pitkästä matikasta C mutta myt opiskelen teknillisessä, hupsista :D
Huomaa että tähän ketjuun tulee lähinnä niitä, jotka kirjoittivat huippuhyvät paperit: kerrankin jossain kysytään lukioarvosanoja!
liian vähän. lukuloma muuttui "vapauslomaksi" ja kevät oli täynnä ensirakkautta -ah. Lukemisen sijasta selasin kaksi vikkoa kirjoja, tulos C-paperit. Ei se ylppäripaperin tulos ohjaa koko loppuelämää, koska Suomessa joustava koulutussysteemi, mutta myöhemmin joutuu tekemään kahta enemmän töitä ja joku ovi ei aukea niin helpolla enää. Jos poikasi ei tiedä minne hakee opiskelemaan niin tavoitteet jää siihen, että kunhan saa sen lätsän päähän. Vihjaa vähän, että arvosanat merkkaa amk/ylipistoon mentäessä, laskekaa vaikka yhessä ne alkupisteet. Akateemiset äidit aikoinaan haki hakupaperit poikiensa puolesta kotia täyettäväksi. Omena ei kauas putoa puusta.
Ei tullut paljon luettua enää siinä vaiheessa, eli sillä mentiin mitä oli kursseilta jäänyt päähän. Lopputulos: EECCC.
En ollenkaan. Olin ollut masentunut jo pidemmän aikaa eikä minulla ollut motivaatiota eikä jaksamista lukemiseen. Tiesin pääseväni kirjoituksista läpi ja olin tyytyväinen arvosanaan M.
Siis mitä helvettiä, minä vuosina te oikein olette valmistuneet?:D nykypäivänä kun ylioppilas kirjoitukset vaikenevat vuosi vuodelta on todella hankalaa saada edes se yksi L. En vaan pysty ymmärtämään näitä, en lukenut yhtään kirjoitin lleeeem, suoraan sanottuna mitä hittoa :D olen itse keskustan isossa lukiossa ja hyvä jos siellä viime vuonna kukaan kirjoitti edes yhteensä noin montaa ainetta kuin moni täällä, ja vielä parhailla mahdollisilla arvosanoilla.. Ei ole nykyään yleistä ylläolevat rivit, tämä on fakta. Nämä kokeet ovat joka vuosi vain haastavampia.
Enpä lukenut oikeastaan yhtään. Runkkasin lähinnä ja sanoin porukoille että luin kokeisiin! Olin lukioni paras kirjoittaja lopulta ja kun lehtihaastattelussa kysyttiin miten valmistauduin kirjoituksiin niin en kehdannut totuutta sanoa :D
En yhtään. Kävin yhden parin viikon preppaus kurssin ruotsia mut muuten jäi lukematta. Hyvin olen elämästä selvinnyt :D
Kirjoitin vuonna 91 ja luin jonkun verran, lähinnä kieliä. En panostanut niin paljoa kuin olisi ollut mahdollisuuksia ja sitä olen joskus harmitellut. Kirjoitin M:n paperit ja jo silloin ne olivat niin "huonot" etten päässyt opiskelemaan silloiseen opistotasoiseen (nyk amk-tasoinen) koulutukseen, vaikka soveltuvuuskokeessa sainkin täydet pisteet. No, luin sitten yliopiston pääsykokeisiin ja pääsin sisälle. Oikeastaan opiskelin tosissaan ensimmäistä kertaa elämässäni niihin pääsykokeisiin. Nykyisille abeille ja lukiolaisille sanoisin neuvona että kannattaa tehdä aina parhaansa. Ei tarvitse sitten jälkeenpäin harmitella. Kilpailu opiskelupaikoista kiristyy koko ajan ja on nykyisin aivan toista luokkaa kuin ammoin 90-luvulla. Myös yliopistoissa kiintiöivät sisäänpääsyä jne. eli yhä vaikeammaksi käy.
Luin pitkää matikkaa edellisenä iltana ennen koetta, josta pamahti E huolimattomuusvirheiden takia. Fysiikkaa ja kemiaa luin molempia reilun viikon, niistäkin tuli E:t. Äikkää en lukenut ollenkaan, koska en tiennyt mitä siihen olisi voinut lukea, mutta M sieltä läsähti. Enkusta C, en lukenut siihenkään yhtään. Olin siis aika laiska oppilas lukiossa. Onneksi voisin ylioppilastodistuksellani halutessani pyyhkiä jo persettä, sillä opiskelen lääkäriksi. :D
Varmaan pari tuntia. Nyt lukisin paljon enemmän, tuolloin oli masennusta enkä lisäksi oikein pitänyt kokeita arvossa.
Aika tarkka suunnitelma. Eli joka päivä pitkää matikkaa n. 3h. Muuta sitten hajautettuna, kieliä ruotsivoittoisesti, enkku meni itsellään, luin kirjoja ja lehtiä englanniksi ja ruotsiksi, minimaalisesti C-saksaa, reaalista biologiaa, kemiaa ja fysiikkaa, yhteiskuntaopin vaalilaskentatärppi. Äidinkieleen valmistautumista lukemalla Suomen Kuvalehteä ym. Fiksua, käymällä läpi jotain analyysijuttuja, lukemalla vanhoja ylioppilasaineita jne. Paljon oli toki töitä tehty koko lukion ajan ja pitkän matikan, fyssan, kemian parissa melkein kaikki aika meni, kielet meni itsellään. Päättötodistuksen ka 9,9, kirjoitin 6L (ennen eximia-aikaa, reaali sillisalaattina kuten edellä mainittiin). Kirjoitusten jälkeen pääsykokeisiin luku, lääkikseen seuraavana syksynä.
Luin reaalien kirjat läpi 1-2 kertaa. Laskin matikkaa jonkin verran. Tein hommia jo kurssien aikana niin ylppäreihin ei tarvinnut kuin kerrata. Kirjoitin äikästä, psykasta, bilsasta ja matikasta L:n, enkusta E:n ja kemiasta A:n (2013)
Riippui aineesta. Äidinkieleen selailin parissa tunnissa käsikirjan termistöä läpi. Tuli E. Englantiin kertasin kieliopin ja sanastoa muutaman viikon ajan. Tuli E. Kemiaan luin kaksi viikkoa, johon kuului myös kurssi jota en ollut edes aiemmin opiskellut ollenkaan. M sieltä. Maantietoon taisin lukea muutaman viikon. Sain E:n. Fysiikkaan ja pitkään matikkaan luin varmaan kuukauden. Sain M molemmista.
None, nada, zero, ingen.... ja nyt 4v myöhemmin amk:ssa hyvin pyyhkii ja motivaatiotaki löytyy:)