Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon aikoinaan luitte ylppäreihin?
27.01.2015 |
Tuli vaan mieleen, kun pojalle tuossa moosestelin, että "tee sitten itsellesi lukusuunnitelma. Laita kello soimaan milloin aio aloittaa ja pidä itsellesi oppitunteja, että tulisi luettua. Ja tietokone kiinni sen aikaa. Ettet tekisi kuin äitisi aikoinaan"
Vietin kaikki lukuloman päivät katsomalla parhaan ystävän kanssa kauhuleffoja, joita vuokrasimme. Illat ja yöt olimme töissä ja loppuyöt bilettämässä. Rahaa oli kuin roskaa, kun teimme niin paljon työtunteja. Kävimme kirjoitukset läpi kankkusessa jaffapullo kourassa lukematta sivuakaan.
Kummasti jäi hakematta yliopistoihin ja tyydyin varmasti huonompaan kuin mihin kykyjä olisi ollut :D
Kommentit (76)
Jonkin verran luin, tyyliin 2-6 tuntia päivässä. En kummemmin suunnitellut, lähinnä luin sitä mukaa kun kokeet lähestyi ja kävin välillä lenkillä tms. että aivot tuulettuu. Niistä tuli L mistä pitikin ja ruotsista rimaa hipoen C joka oli kykyjen ylärajalla :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laskin jonkin verran matikkaa ja tankkasin välillä venäjää. Enpä juuri muuta. Vanhemmiltani jos kysyy niin en tehnyt koko lukioaikana koulun eteen mitään. Kirjoitin 2xL, 3xM (v. 1993).
En ymmärrä tätä nykylukiota ollenkaan, meillä aikanaan kirjoitukset tuli ekan kerran mieleen 3. luokan syksyllä. Ei tosiaan opiskeltu koko lukiota vain kirjoituksia varten kuten nykyään kun voi porrastaa milloin kirjoittaa mitäkin.
T. DI
En lukenut ylppäreihin ja koko lukioajan lintsasin paljon ja tein läksyjä kun huvitti, eli aika harvoin. Päättötodistuksen keskiarvo taisi olla 8.6 ja kirjoitin englannista L, äidinkieli, terveystieto ja ruotsi E, historia M.
Luin ehkä max. 2 pv per aine. Lukuloman olin sairaana, enkä jaksanut lukea kuin Aku Ankkaa. 6*L.
En lukenut yhtään. Paperit jäi pari pistettä vaille laudaturin magnaksi. Tämä siis aikana ennen eximiaa. En kehdannut olla harmissani tuosta parin pisteen vajaaksi jäämisestä. Olinhan laiska lusmu ja pienellä lukemisella olisin voinut saada hyvät paperit. Sinänsä papruilla ei ollut väliä, sillä hain yliopistoon vasta yhden ammattitutkinnon ja ammattiuran jälkeen ja pääsin pääsykoekiintiössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut oikeastaan ollenkaan, ei mun oo koskaan tarvinnut. Kirjoitin 2 x L, 3 x E ja yksi M (ruotsi). Hain saman keväänä yliopistoon, selailin pääsykoekirjan kerran läpi ja pääsin sisään (alalle jonne n. 7% hakijoista vuosittain pääsee). Isäni on aina kiukutellut minulle siitä, etten tee läksyjä/lue kokeeseen/kirjoituksiin/tentteihin, eikä lopeta kiukuttelua vaikka näkee että pärjään ilmankin. On ilmeisesti vaikea hyväksyä että toiset omaksuu tiedon jo tunnilla/luennoilla ja pärjää lukemattakin.
Luin aika hyvin koko lukuloman. Olin ollut tosi laiska oppilas esimerkiksi englannissa - mikä tarkoitti siis sitä, että kahlasin koko enkun oppimäärän + kielioppikirjan lukuloman aikana. Kirjoitin enkusta M:n, mikä oli minun tasolleni hyvin, koska minulla oli lähinnä kutosrivi.
Ranskan kieleen olisi pitänyt panostaa, vieläkin harmittaa, että sain vain C:n.
Mutta ihan siis opiskelin sen loman ajan. Johtuu osin siitä, että olin ollut niin laiskanpulskea oppilas. Sain sitten paremman yo-todistuksen, mitä arvosanoista olisi voinut päätellä. IHan kiva :)
Kyllä me myös lusmuiltiin, mutta joka päivä tuli 2-3 tuntia luettua ihan tiiviisti. Yleensähän sellainen tahti riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peruskoulussa oli tunnollinen ja lukion eka vuodenkin, mutta sitten lässähti. Minulla oli kuitenkin hyvät pohjat olemassa esim kieliin kun olin aikaisemmin ollut tunnollinen oppilas. Lukulomalla sitten ryhdistäydyin ja luin noin 4 tuntia joka päivä. Kirjoitin L, M, M, M, A. (Tästä on niin kauan ettei E:tä ollut olemassakaan. Muutama noista M:stä olisi ollut varmaan E...) Opettajat oli ihmeissään kun sain näin hyvät paperit kun kaksi viimeistä vuotta oli ollut laiskottelua.
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 09:25"]
En lukenut oikeastaan ollenkaan, ei mun oo koskaan tarvinnut. Kirjoitin 2 x L, 3 x E ja yksi M (ruotsi). Hain saman keväänä yliopistoon, selailin pääsykoekirjan kerran läpi ja pääsin sisään (alalle jonne n. 7% hakijoista vuosittain pääsee). Isäni on aina kiukutellut minulle siitä, etten tee läksyjä/lue kokeeseen/kirjoituksiin/tentteihin, eikä lopeta kiukuttelua vaikka näkee että pärjään ilmankin. On ilmeisesti vaikea hyväksyä että toiset omaksuu tiedon jo tunnilla/luennoilla ja pärjää lukemattakin.
[/quote]
Aika harva kuitenkin selailemalla omaksuu tietoa, ellei kyse ole sitten siitä, että palauttaa mieleen jo aiemmin tuttua asiaa. Esimerkiksi minulle, kun pyrin lukemaan sosiaalityötä, aihepiiri oli melko vieras ennaltaan. Lisäksi kirja oli kohtuullisen vaikeasti ja korkealentoisesti, jopa epäselvästi kirjoitettu (ja olen edelleen tätä mieltä). Epäselvyys vaikeutti sen hahmottamista, mitä kirjoittaja haluaa tuoda esille.
Hyvillä yo-papereilla onkin sikäli kiva pyrkiä, että voi tulla valituksi yhteispisteillä :) Ja toki jos on jo valmiiksi ollut hyvä oppilas ja tehnyt tunneilla muuta kuin levittänyt meikkiä, on oppinut matkan varrella tarpeellisen. Silloin ei niin tarvitse päntätä.
Minä en ollut kovin hyvä oppilas lukiossa ja jouduin lukemaan. Siskoni taas oli hyvä oppilas, eikä tehnyt lukulomalla juuri muuta kuin purjehti. Hänestä tuli silti Laudaturin yo, koska oli niin vankka pohja jo valmiiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin todella vähän, reaalissa tiesin keskittyväni fysiikkaan, kemiaan ja biologiasta perinnöllisyysoppiin. Kirjoitin 5*L, 1*M (80-luvun alkupuolella). M tuli äidinkielestä.
t: myöskin DI
Opiskelin ahkerasti koko lukioajan ja myös lukulomalla. Kirjoitin 6L. Varsinainen luku-urakka alkoi vasta kirjoitusten jälkeen kun luin oikiksen pääsykokeisiin. Kannatti, koska pääsin ensi yrittämällä sisään. Nyt olen ollut työelämässä jo 15+ vuotta ja edelleen tyytyväinen silloisiin valintoihini. Lukeminen kannatti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut. Olin koko lukuloman töissä, josta sain kirjoituspäiviksi vapaat.
Ei tullut huippupapereita, vaan tuskin olisin lukenut vaikken töihin olisi päässytkään.
Itse YO-todistusta on tarvittu vain kerran, kun hain aikuisena kauppikseen niin arvosanat vaikuttivat pisteisiin.
Yliopistoon menin nuorena heittämällä pääsykokeiden kautta.
Ihan liian vähän. Piti kirjottaa kaikki pakolliset yhdellä kertaa ja siinä samalla mun tytär oli alle puoli vuotias. Ja olin yksinhuoltaja. En oikeestaan saanut luettua kun vaan vauvan päikkäreiden aikana (Silloin tosin piti tehdä kotityötkin). Eli oikeestaan ehin lukea ehkä tunnin päivässä plus sitten joskus aina vanhempani ottivat lapsen hoitoon niin sain vaikka kolme-neljäkin tuntia lukea ihan rauhassa. Näin tosin ehkä kerran viikossa. Kirjotukset meni sitten tosi huonosti. Pelkkiä A:ta ja B:tä. Mutta korottelin kaikki paitsi äidinkielen sitten jälkikäteen yksi kerrallaan niin ettei tarvinut sitten lukea kun yhtä ainetta kerralla. Ja toki helpompi lukea kun lapsi oli vähän isompi, paremmilla mielin voi laittaa hoitoon vaikka pari-kolmekin kertaa viikossa ja kun sai ne kotityöt hoidettua lapsen ollessa hereilläkin niin päikkäriajat jäi lukemiselle. Hoitovapaan loputtua oli kaikki korotettu ja ihan hyvin arvosanoin :)
Mutta pakko kyllä sanoa että olen vähän ollut järkyttynyt pikkuveljeni lukumotivaatiosta (kirjoittaa tänä keväänä). Ei kuulemma ole lukenut hetkeäkään ajatellen kirjoituksia. Saavutus on jo että istuu tunnin tekemässä rästiin jääneitä läksyjä :/ En usko että on juhlia tänä keväänä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mulla oli lukusuunnitelma ja viimeisinä päivinä luin ihan tosissani ja ehkä vähän tyhmästikin; opiskelin yleensä johonkin aamukolmeen, jonka jälkeen menin unisena kirjoituksiin ja kotona kaaduin sänkyyn nukkumaan pitkälle iltapäivään, jonka jälkeen alkoi uusi luku-urakka. Sain ~ M:n paperit ja yliopistoonkin pääsin, lähinnä ahkeruudella.
En lukenut ollenkaan, tai siis samana aamuna paniikkilukemiset :D Tein läksyt hyvin ja opiskelin asiat kursseille. Tulos: 2*L, 4*E ja 1*M.
En lukenut juurikaan. Vähän kertasin matikkaa ja fysiikkaa. Kirjottelin suurinpiirtein E-M paperi ja vuonna 2007. Yliopistoon sitten pääsykoepisteillä sisään.
Nykyään DI
Muinaisella 1990-luvulla...
En lukenut juurikaan ylppäreihin. Vähän ruotsia ja reaalin maantietoa, biologiaa ja uskontoa.
Magnan paperit tuli. Lukemalla olis voinut ehkä saada enkusta L:n, nyt jäi pisteen päähän.
Luin ehkä 2-3 tuntia päivässä enkä edes joka päivä. Viikonloput ja keskiviikot meni bilettäessä.
YO vm. 1992
En lukenut lainkaan saamattomuuttani. Lottorivi oli lopulta LEMMA. A arvatenkin reaalista, mutta yleissivistys siivitti senkin läpi.
Muistaakseni parina kolmena viimeisenä iltana pari kolme tuntia jokaisena. Arvosanat eivät olleet päätähuimaavia, mutta päästin kuitenkin kirjoituksista läpi ja siten ylioppilaaksi. Minulla ei tosin muita tavoitteita kirjoitusten suhteen ollutkaan, kuin pelkkä läpipääsy, joten olin tulokseeni tyytyväinen.
Antaisin sellaisen vinkin, että jos tavoitteena on läpipääsyä korkeammat arvosanat tai kirjoitusten asiat tuntuvat vaikeilta/läpipääsemiseksikin saa ponnistella, niin silloin suosittelen lukemaan huomattavasti enemmän kuin tuo minun 2-3 päivää ennen koetta 2-3 tuntia päivässä :)
No, sen verran, että kerran jo äitinikin hermostui ja karjui: "mä en ala mitään juhlia valmistella, kun et sinä pääse ylioppilaaksikaan kun et lue". Vastasin, että anna minä hoidan ne kirjoitukset, hoida sinä vaan muut jutut... No, eihän sitä tietysti lukematta saanut kuin C:n paperit, yksi M vain eksyi joukkoon.
Kirjoitukset olivat 1991, eli vanhanmalliset, joissa ei eximiaa ollutkaan, ja reaali on kaikkien aineiden sillisalaatti kymmenellä esseevastauksella.
Kyllähän sitä lukemalla olisi helposti ne M:n paperit saanut, minun kohdallani. On kyllä harmittanut sitten, kun vanheni ja viisastui.