Lue keskustelun säännöt.
Mikä on ilkeintä mitä teit pienenä?
27.01.2015 |
Tällanen kysely. Ja mitä siitä seurasi? Itse olen haukkunu ihmisiä muutaman kerran mutta en mitenkään kamalan pahasti (en tiedä miksi, en muista mitään syytä. ) ja jotain pientä kepposta tehny pari kertaa. Sekä riidelly veljen kanssa. Lisäksi oon huutanu vanhemmille aika pahasti, en nyt muista sanatarkkaan mitä. Joskus jätettiin yks kaveri ulkopuolelle porukasta ja syrjittiin sitä vaikka se oli tosi mukava ja jälkeenpäin siitä on ollu tosi huono omatunto (en muista tähän edes syytä).
Kommentit (92)
Sotkin naapurin postilaatikon -paskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löin yhtä poikaa naamaan ihan täysillä.
Soittelin kaverin kanssa pilapuheluita. Silloin kun oli vielä vanha kunnon lankapuhelinaika.
Varastin vahingossa tiimarista 4 korttipohjaa. Piti ottaa 10 ja niitä sai muutamalla markalla sen verran mutta koska en vielä kunnolla osannut laskea niin otin 14.
Pakotin äitini seuraavana päivänä viemään minut tiimariin että saan palauttaa ne kartongin palaset. Sain siitä hyvästä 50 markan lahjakortin :'D
Olin 6-7 vuotiaana hetken yksin kotona, kun perheeni omakotitalo paloi. Syytä selviteltiin pitkään, mutta tuloksetta. En ole uskaltanut kertoa kenellekään, että aiheutin yksin koko jutun leikkimällä tähtisädetikulla olohuoneessa. Nyt myöhemmin on ollut tapahtuneesta huono omatunto, koska tulipalo oli ehtinyt levitä niin laajalle alueelle että lähes koko omaisuus meni :/
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 19:06"]
Olin 6-7 vuotiaana hetken yksin kotona, kun perheeni omakotitalo paloi. Syytä selviteltiin pitkään, mutta tuloksetta. En ole uskaltanut kertoa kenellekään, että aiheutin yksin koko jutun leikkimällä tähtisädetikulla olohuoneessa. Nyt myöhemmin on ollut tapahtuneesta huono omatunto, koska tulipalo oli ehtinyt levitä niin laajalle alueelle että lähes koko omaisuus meni :/
[/quote]
no mutta missä ilkeys?
Tämähän on vahinko ja sen seuraukset ovat karmeat, mutta minulla on ilkeilystä hiukka erilainen kuva...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin pikkutyttönä yksinviihtyvä ja aika samanlainen olen yhä. Koulun jälkeen en olisi jaksanut leikkiä kylä tyttösten kanssa. Lisäksi minulla oli parin kilometrin matka koulusta kotiin. Eräs mukava luokkakaverini halusi usein viettää aikaansa minun kanssani koulun jälkeen ja minussa ei ollut jämäkkyyttä kertomaan, että en vaan jaksanut enää koulun jälkeen leikkiä ja pitää seuraa. Kerrankin hän tuli meille asti mukanani. Jostain kumman syystä meidän suuri seinäkello oli tunnin edellä oikeaa aikaa. No tämä kaverini ei sitä tiennyt ja lähti kotiinsa siten tuntia suunnittelemaansa aiemmin tietämättä asian oikeaa laitaa. Hänen äitinsä hieman puhutteli minua asiasta myöhemmin, mutta tämä kaverini ei sanonut koskaan mitään.
Vieläkin tuntuu inhottavalta tuollainen huijaaminen. Toisaalta kodissani kielteisten asioiden ilmaiseminen oli vaikeaa. Äitini oli lapsuutensa traumatisoima ja kestääkseen elämää hän koetti olla aina iloinen. Niinpä opimme olemaan valittamatta, ilmaisematta miltä oikeasti tuntui. Tuo pieni kelloepisodi oli yksi ilmentymä toteuttaa omaa tahtoa neuvottelematta.
Kaadettiin vettä kadulla kävelijöiden päälle ja nakattiin koiran paskaa perään. Semmoiselta kalliolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 19:26"]
Olin pikkutyttönä yksinviihtyvä ja aika samanlainen olen yhä. Koulun jälkeen en olisi jaksanut leikkiä kylä tyttösten kanssa. Lisäksi minulla oli parin kilometrin matka koulusta kotiin. Eräs mukava luokkakaverini halusi usein viettää aikaansa minun kanssani koulun jälkeen ja minussa ei ollut jämäkkyyttä kertomaan, että en vaan jaksanut enää koulun jälkeen leikkiä ja pitää seuraa. Kerrankin hän tuli meille asti mukanani. Jostain kumman syystä meidän suuri seinäkello oli tunnin edellä oikeaa aikaa. No tämä kaverini ei sitä tiennyt ja lähti kotiinsa siten tuntia suunnittelemaansa aiemmin tietämättä asian oikeaa laitaa. Hänen äitinsä hieman puhutteli minua asiasta myöhemmin, mutta tämä kaverini ei sanonut koskaan mitään.
Vieläkin tuntuu inhottavalta tuollainen huijaaminen. Toisaalta kodissani kielteisten asioiden ilmaiseminen oli vaikeaa. Äitini oli lapsuutensa traumatisoima ja kestääkseen elämää hän koetti olla aina iloinen. Niinpä opimme olemaan valittamatta, ilmaisematta miltä oikeasti tuntui. Tuo pieni kelloepisodi oli yksi ilmentymä toteuttaa omaa tahtoa neuvottelematta.
[/quote]
wtf?
Tämä ilkeintä mitä teit? Itke itsesi uneen! Minä kiusasin sokeaa isomummoani huutelemalla, että olen pulassa ja juoksemalla karkuun. Varastin myös rahaa muorin pussista.
Tapoin hyönteisiä. Mummolassa näin, kun joku liiskasi hyttysen. Avasin sitten ikkunan niin, että sisälle tuli mahdollisimman monta hyttystä ja aloin sitten lytätä niitä.
Myöhemmällä iällä tapoin muurahaisia, koska halusin rakentaa niille hautoja. Olin päivät yksin kesälomalla ja olin pitkästynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soitin naapureiden ovikelloja ja juoksin karkuun. Soitin myös puhelimella pilareita puhelinkopista. Fiksu tapa käyttää viikkorahoja. Kerran huutelin naapurin ilmanvaihtohormiin ulkoa, että ovat vitun kusipäitä ja haistakaa paska. Jäin kiinni, nolotti.
Kaveri vittuili. Löin hiekkalapiolla. Se muistaa sen vieläkin.