Onko sinulla haaveita sille ajalle kun lapset on maailmalla

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 22:48"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 22:44"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 22:24"]

Eipä oikeastaan. Ehdittiin miehen kanssa matkustella vuosien ajan jo ennen lasten syntymiä. Ehkä alan maalata enemmän. Mutta juuri nyt nautin siitä, että ympärillä on koko ajan vilskettä eikä tarvitse keksiä tekemistä tai rahalle käyttökohteita.

[/quote]

Sama. Ehdin elää pitkitetyn nuoruuden ja koluta kaikki kiintoisat maailmankolkat. Nyt on hyvä just näin.

[/quote]

Joillekin se riittää että on käynyt muutaman kerran etelässä ja pari kertaa jenkeissä ja Thaimaassa. Jotkut rakastavat matkustamista ja haluavat tehdä sitä aina. "Kaikki kiintoisat maailmankolkat" on nähnyt ehkä sitten kun maailman jokainen valtio on tullut kierrettyä. Itsellä kasassa nyt 83 maata, 112 jäljellä. :)

[/quote]

Mun "kiintoisat" ei itse asiassa sisältänyt mitään pohjois-Amerikasta, Alaskaa lukuunottamatta. Ehkä se jää eläkkeelle? Thaimaa oli hyvä läpikulkumaa muualle Aasiaan, usein. En kerännyt maita vaan tunnelmia ja kokemuksia, varsinkin luontokohteita. Vuoria, viidakoita etelämpää, pohjoisesta taigaa sekä Jäämerta.

Kiinostuksen kohteet varmaan kaikilla omat, eikö? Asuttuani useassa maassa en halua matkustaa _aina_ – mutta tavallaan lopun ikääni. Nyt vaan tuntuu hyvältä vuosien tauko.

terv. se ilmausta "kiintoisat maailmankolkat" käyttänyt

En haaveile elän jo elämää, jossa lapset ovat maailmalla, aika pahasti vielä, verenpainelääkkeitä syön kun tiedän missä päin maailmaan nuori tyttö yksin seikkailee. 

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 23:12"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 23:09"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 22:41"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 22:34"]

Kuopus lähtee kotoa ensi syksynä, mutta itsekseni mietin, että miten teillä on varaa matkustella, matkustella ja matkustella? Olen ihan keskipalkkainen asuntolainaton nainen, eikä rahaa tunnu kertyvän sellaisia määriä, että kaiken tuon kertomanne voisi tehdä. Ja mitä on katsonut ikätovereita niin tässä vaiheessa alkaa vähitellen tulla lapsenlapsia käymään ja siitähän seuraa kaikkea sellaista kuin asunnon laittamine lapsiperhemalliin takaisin, ettei kukaan revi mitään tai kiipeä minnekään.

[/quote]

Mihin ihmeeseen laitat rahasi jos asuntokin on jo maksettu?! Minulla on maksettu kolmio Helsingissä, yhtiövastike kuussa on 125e. Puhelin, sähkö, vakuutukset, auto ym. vievät kuussa n. 200 euroa ja sitten ruokaan ym. ostoksiin menee ehkä 500e. Tienaan n. 2000e käteen (käsittääkseni olen keskituloinen) eli "ylimääräistä" jää kuussa reilusti yli tonni... Kyllä sillä reissaa vaikka joka kuukausi. :)

[/quote]

Samaa mietin itsekin. Ja tiedän kyllä, mihin rahaa menee eli ne ihanat opiskelevat nuoret ovat edelleen lähellä äidin sydäntä samoin kuin oma äitini, jolle on mukava ostaa pientä ylellisyyttä.

Enkä ole itse onnistunut hankkimaan asuntoa, jossa yhtiövastike olisi 125 e.

[/quote]

Älä työnnä nuorille tonnia kuussa, selviävät varmasti vähemmälläkin. Laitat kuussa vaikka 300e säätöön ja matkustat pari-kolme kertaa vuodessa. Kannattaa myös hankkia halvempi asunto nyt kun pärjäät jo pienemmässäkin...

[/quote]

Miksi asuisin halvemmassa asunnossa siksi, että voisin matkustella? Mieluummin 350 päivää ylellistä asumista ja 15 päivää matkustamista kuin 250 päivää kituuttamista pienessä kopperossa ja 115 päivää reissussa. Tai miksi vaihtaisin autoni halvempaan tai peräti siirtyisin bussiin vain siksi, että voisin matkustaa. Lisäksi haluan antaa lapsilleni rahaa nyt, kun he opiskelevat ja raha on tiukassa.

Enemmänkin tarkoitin kysymykselläni sitä, miten ihmisillä voi olla noin paljon lomaa ja noin paljon rahaa käytössä. Itsellä on koko ajan tilillä puskurissa 3 kk palkka, jotta yllättävät menot ei kaada taloutta. Ja kyllä ne pesukoneet hajoaa ja tietokoneet tilttaa, vaikka omistajalla olisi ikää jo yli 45v

Nyt haaveilen ainoastaan siitä ettei kukaan tule kärkkymään, kun yritän syödä rauhassa oman ruokani. :D

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 22:55"]Tällä hetkellä haaveena se että kun lapset on maailmalla niin aion panna mun miestäni ihan vitusti ja joka paikassa ja huoneessa, lattioilla ja pöydillä! :D
[/quote]

Oi että, olisipa tämä minun vaimon haave!

Odotan aikaa että joku lapsista muuttaa omilleen että saan oman työ/askarteluhuoneen. Ompelen, kudon ja neulekonekin löytyy. Joskus tulee se päivä että saan kaikki kankaat, langat, koneet ym yhteen huoneeseen. Eikä tarvitse olla harva se ilta pakkaamassa konetta, kankaita ym pois ruokapöydältä vaan voin jättää työhuoneeseeni, sulkea oven perässä ja jatkaa seuraavana päivänä.
No niin, lapset. Nyt niitä opiskelupaikkoja hakemaan kiireen vilkkaan!

On, vaikken sitä vielä erityisesti odotakaan.
Muutto täältä idyllisestä pikkukaupungista isomman kaupungin keskustaan ja paljon matkoja ulkomaille.

Aijon matkustella ja paljon. Nyt siihen ei ole mahdollisuutta juurikaan.

Joskus huvittelen ajatuksella. En kuitenkaan uskalla liikaa suunnitella, kun ei koskaan tiedä, miten elämä heittelee. Pystyykö esim. edes tekemään sitä, mistä nyt haaveilee. Yritän tehdä nyt asioita, joista nautin. Lasten kanssa ja yksinkin.

Espanja.

Asuntolainaa ei ole eikä todennäköisesti tulekaan. Varallisuutta en ole muutenkaan pienituloisena yksinhuoltajana pystynyt kasvattamaan. Odotan eniten omaa aikaa ja sitä, ettei tarvitse olla kestään vastuussa eikä korjata toisten jälkiä. Matkustelu vähilläkin rahoilla on mahdollista kun ei tarvitse kertoa matkan hintaa kolmella ja miettiä koulujen loma-aikoja. Voi lähteä Lappiin vaeltamaan tai vaikka ajaa skootterilla ympäri Suomea, vapaana!

Me mieheni kanssa vain haluaisimme istua rauhassa paikallamme hetken ilman, että kukaan pyytää meiltä mitään tai vaatii huomiota. Ehkä voisimme lukea taas kirjoja hiljaisessa ja siistissä kodissa. Mikään näistä ei ole ollut mahdollista viiteentoista vuoteen, mutta nyt alkaa taas toivo heräämään: ehkäpä vielä ennen kuolemaamme meillä on hetki vapaa-aikaakin...

Sitten kun lapset on maailmalla niin olen minäkin, matkustan, matkustan ja saatan ottaa miehenikin mukaan. Asunto on jo maksettu.

Käy kyllä sääliksi kun joudutte odottamaan noita asioita... Olen 34-vuotias ja meillä on miehen kanssa asunto maksettu, matkustelemme, nautimme toisistamme ja vapaa-ajasta, kotimme on siisti jne. Teimme jo vuosia sitten valinnan pysyä lapsettomina jotta voisimme nauttia elämästä täysillä jo nyt, jatkuen hamaan tulevaisuuteen. Eikö teitä pelota että olette lasten lähtiessä jo niin vanhoja ja/tai sairaita että unelmien toteuttaminen on jo myöhäistä?

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 22:21"]Käy kyllä sääliksi kun joudutte odottamaan noita asioita... Olen 34-vuotias ja meillä on miehen kanssa asunto maksettu, matkustelemme, nautimme toisistamme ja vapaa-ajasta, kotimme on siisti jne. Teimme jo vuosia sitten valinnan pysyä lapsettomina jotta voisimme nauttia elämästä täysillä jo nyt, jatkuen hamaan tulevaisuuteen. Eikö teitä pelota että olette lasten lähtiessä jo niin vanhoja ja/tai sairaita että unelmien toteuttaminen on jo myöhäistä?
[/quote]
Mutta kyllä ne lapsetkin oli haave mikä piti saada toteuttaa. Ja joskus on haave saada myös lapsenlapsia!