Jos siskon/veljen lapsi kuolee, onko oikeus olla sairaslomalla

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:25"]

Jos joku on  surun takia työkyvytön, niin ei se sairausloma mitään auta. Tuossa vaiheessa hakeudutaan terapiaan hankkimaan apua, mennään psykiatriselle osastolle viikoksi lepäämään ja toimitaan niin kun on oikein eikä hengailla kotona. Ihmeen monesta tulee työkykyinen, kun vaihtoehtona on sairaalajakso.

[/quote]

Eiköhän siinä ole enemmän pointtina se, että saa selvitettyä päänsä pahimman shokin yli.

Noup

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:01"]

Ja sitten nämä surijat on niitä, jotka ei millään ennätä hautajaisiin, kun on niin paljon muutakin. Parhaimmillaan juuri ja juuri siunaustilaisuudessa käväistään, mutta sitten on kiire muualle. Kolmikymppiset surijat alkaa olla harvinaisuus, hautajaiset kun ei ole kiva selfiejuhla.

[/quote]hei, äläs nyt, mun miehen veljen (50+)anopin mielestä hautajaiset on mitä parhain selfiejuhla!!! Siellä se kuule tabin kanssa nappaili selfieitä ja päivitteli facebookkia innoissaan, kun me muut surtiin mun anoppia ja mieheni ja veljensä äitiä.. 

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:25"]Jos joku on  surun takia työkyvytön, niin ei se sairausloma mitään auta. Tuossa vaiheessa hakeudutaan terapiaan hankkimaan apua, mennään psykiatriselle osastolle viikoksi lepäämään ja toimitaan niin kun on oikein eikä hengailla kotona. Ihmeen monesta tulee työkykyinen, kun vaihtoehtona on sairaalajakso.
[/quote]
sinne psykiatriselle onkin helppo päästä.
nimimerkillä: otettiin osastolle vasta itsemurhayrityksen jälkeen

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:33"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:25"]Jos joku on  surun takia työkyvytön, niin ei se sairausloma mitään auta. Tuossa vaiheessa hakeudutaan terapiaan hankkimaan apua, mennään psykiatriselle osastolle viikoksi lepäämään ja toimitaan niin kun on oikein eikä hengailla kotona. Ihmeen monesta tulee työkykyinen, kun vaihtoehtona on sairaalajakso. [/quote] sinne psykiatriselle onkin helppo päästä. nimimerkillä: otettiin osastolle vasta itsemurhayrityksen jälkeen

[/quote]

Kuule, jos ihminen ei kykene tekemään töitä surun takia, hän on samassa tilanteessa kuin itsaripotilas. Sinne vaan kriisiyksikköön miettimään, onko nyt kiva olla.

Kyllä on mielestäni. Ainakin omat sisarusten lapset ovat todella läheisiä minulle, suru olisi valtaisa.

Ymmärrän hyvin, ettei palkka juokse joka surun aiheen aikana, mutta kyllä on kylmiä ja tunteettomia osan kirjoitukset täällä.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:23"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:20"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:12"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:11"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:06"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 17:53"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 17:50"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 17:43"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 17:41"]

Että saikkua pitäis saada? Eli raha ratkaisee. "Osannottoni, jos saan sairauslomaa."

[/quote]

Niin ajattelit, että surullinen ei tarvitse rahaa laskuihin? Että hyvin pärjää, kun viikon palkka jää pois?

[/quote]

Tuolla jo sanottiinkin että suru ei ole sairaus. Kumma kun ei nykyihmisellä ole mitään kestokykyä minkäänlaiselle vastoinkäymiselle. Jos jossakin kaukana kuolee yli kolme ihmistä kerralla niin heti ollaan vaatimassa tukipuhelinta ja vertaistukiryhmää. Onhan se lähiomaisen kuolema ikävää ja vakavaa, mutta ihmiset kuolee ja siinä se. Jos on niin säikky että tarvitsee tuollaiseen sairauslomaa niin on ehkä parempi kun ei pistä nenäänsä ulos lainkaan. 

[/quote]

"Jossain kaukana". Ihan tosissaan vertaat sitä nyt sisaruksen lapsen kuolemaan?

Onko teillä rakkaat kyynikot ylipäätään läheisiä ihmisiä? Tuleepa nyt vaan väkisinkin mieleen.

[/quote]

Luit sitten tekstistä kaksi sanaa etkä ymmärtänyt niitäkään. Elämä on ja pitää kestää mutta osalle taitaa jo kynsinauhan katkeaminen olla saikun aihe?

[/quote]

Sinä liität tähän kontekstiin, jossa puhutaan niinkin läheisen kuin sisaruksen lapsen kuolemasta, tuollaisen ajatelman: "Kumma kun ei nykyihmisellä ole mitään kestokykyä minkäänlaiselle vastoinkäymiselle. Jos jossakin kaukana kuolee yli kolme ihmistä kerralla niin heti ollaan vaatimassa tukipuhelinta ja vertaistukiryhmää.".

Lisäksi nyt vielä uudessa kommentissa vertaa tämän *leihen lapsen kuolemaa kynsinauhan katkeamiseen.

Ei ole nyt kyllä ihan tervettä.

[/quote]

*läiheisen

[/quote]

Jos kynsinauhan katkeamista ja kuolemaa ei saisi verrata niin miksi sitten käsittelette jokaista vastoinkäymistä samanarvoisena saikun aiheena? Nuhakuume on samanarvoinen kuin lähiomaisen kuolema, molemmista tulee työkyvyttömäksi?  Aina saikkua kun niin järkyttää kaikki ja masentaa ja on vaikeaa. Maailmassa on asioita jotka pitää vaan kestää ja tehdä silti kaikenmoista, esim. töitä. Mutta olkaa toki saikulla jos siltä tuntuu, mutta palkatta.

[/quote]

Noh, miksipä sitten ei samantien heitetä, ettei kenenkään kuoleman takia ole sopivaa olla saikulla? Puoliso kuolee tänään sydänkohtaukseen tai onnettomuuteen - sinä menet huomenna aamukasiksi töihin ilman mutinoita. Lapsi jää auton alle - sama juttu, menet aamulla normaalisti töihin.

[/quote]

Noin on pakko tehdä. Jos en mene aamulla töihin, pääsen raastupaan,  saan isot sakot ja menetän elinkeinoni.

Oletko koskaan ajatellut, että nykyihminen piilottaa kuoleman oikein tarkasti ja kun sen kohtaa, on elämältä pohja pois. Jos tehtäisiin toisin eli kuolemasta tulisi taas osa elämää, ei surun takia mitään vapaita ruinattaisi.

Tiedän tyypin, jolle työnantaja sanoi, että tulet töihin ja teet sen, minkä jaksat. Itket sivummalla, kun itkettää. No tyyppi meni uudestaan lääkäriin ja valitti flunssaa. Kun se vapaa piti saada!

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:39"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:33"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:25"]Jos joku on  surun takia työkyvytön, niin ei se sairausloma mitään auta. Tuossa vaiheessa hakeudutaan terapiaan hankkimaan apua, mennään psykiatriselle osastolle viikoksi lepäämään ja toimitaan niin kun on oikein eikä hengailla kotona. Ihmeen monesta tulee työkykyinen, kun vaihtoehtona on sairaalajakso. [/quote] sinne psykiatriselle onkin helppo päästä. nimimerkillä: otettiin osastolle vasta itsemurhayrityksen jälkeen

[/quote]

Kuule, jos ihminen ei kykene tekemään töitä surun takia, hän on samassa tilanteessa kuin itsaripotilas. Sinne vaan kriisiyksikköön miettimään, onko nyt kiva olla.

[/quote]

Jaahas, no tässähän nyt nähtiin se tietämystaso.

Ei, ei todellakaan oteta osastolla tuollaisen takia ja läheisen kuolemaa sureminen ei ole rinnastettavissa akuuttiin itsetuhoisuuteen.

Ja siellä kriisikeskuksessa voit käydä juttelemassa noita omia pahoja olojasi, joita nyt kanavoit tähän keskusteluun. Siellä kun järjestetään kuunteluapua ja palveluneuvontaa.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:39"][quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:33"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:25"]Jos joku on  surun takia työkyvytön, niin ei se sairausloma mitään auta. Tuossa vaiheessa hakeudutaan terapiaan hankkimaan apua, mennään psykiatriselle osastolle viikoksi lepäämään ja toimitaan niin kun on oikein eikä hengailla kotona. Ihmeen monesta tulee työkykyinen, kun vaihtoehtona on sairaalajakso. [/quote] sinne psykiatriselle onkin helppo päästä. nimimerkillä: otettiin osastolle vasta itsemurhayrityksen jälkeen

[/quote]

Kuule, jos ihminen ei kykene tekemään töitä surun takia, hän on samassa tilanteessa kuin itsaripotilas. Sinne vaan kriisiyksikköön miettimään, onko nyt kiva olla.
[/quote]
Luuletko tosiaan, että suomessa saa apua noin helposti? En mäkään olisi varmaan itsaria yrittänyt, jos sitä apua saisi. Itse olin pitkään työkyvytön ja yritin saada apua. Kuukausia meni, ennen kuin yritin tappaa itseni.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:42"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:23"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:20"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:12"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:11"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:06"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 17:53"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 17:50"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 17:43"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 17:41"]

Että saikkua pitäis saada? Eli raha ratkaisee. "Osannottoni, jos saan sairauslomaa."

[/quote]

Niin ajattelit, että surullinen ei tarvitse rahaa laskuihin? Että hyvin pärjää, kun viikon palkka jää pois?

[/quote]

Tuolla jo sanottiinkin että suru ei ole sairaus. Kumma kun ei nykyihmisellä ole mitään kestokykyä minkäänlaiselle vastoinkäymiselle. Jos jossakin kaukana kuolee yli kolme ihmistä kerralla niin heti ollaan vaatimassa tukipuhelinta ja vertaistukiryhmää. Onhan se lähiomaisen kuolema ikävää ja vakavaa, mutta ihmiset kuolee ja siinä se. Jos on niin säikky että tarvitsee tuollaiseen sairauslomaa niin on ehkä parempi kun ei pistä nenäänsä ulos lainkaan. 

[/quote]

"Jossain kaukana". Ihan tosissaan vertaat sitä nyt sisaruksen lapsen kuolemaan?

Onko teillä rakkaat kyynikot ylipäätään läheisiä ihmisiä? Tuleepa nyt vaan väkisinkin mieleen.

[/quote]

Luit sitten tekstistä kaksi sanaa etkä ymmärtänyt niitäkään. Elämä on ja pitää kestää mutta osalle taitaa jo kynsinauhan katkeaminen olla saikun aihe?

[/quote]

Sinä liität tähän kontekstiin, jossa puhutaan niinkin läheisen kuin sisaruksen lapsen kuolemasta, tuollaisen ajatelman: "Kumma kun ei nykyihmisellä ole mitään kestokykyä minkäänlaiselle vastoinkäymiselle. Jos jossakin kaukana kuolee yli kolme ihmistä kerralla niin heti ollaan vaatimassa tukipuhelinta ja vertaistukiryhmää.".

Lisäksi nyt vielä uudessa kommentissa vertaa tämän *leihen lapsen kuolemaa kynsinauhan katkeamiseen.

Ei ole nyt kyllä ihan tervettä.

[/quote]

*läiheisen

[/quote]

Jos kynsinauhan katkeamista ja kuolemaa ei saisi verrata niin miksi sitten käsittelette jokaista vastoinkäymistä samanarvoisena saikun aiheena? Nuhakuume on samanarvoinen kuin lähiomaisen kuolema, molemmista tulee työkyvyttömäksi?  Aina saikkua kun niin järkyttää kaikki ja masentaa ja on vaikeaa. Maailmassa on asioita jotka pitää vaan kestää ja tehdä silti kaikenmoista, esim. töitä. Mutta olkaa toki saikulla jos siltä tuntuu, mutta palkatta.

[/quote]

Noh, miksipä sitten ei samantien heitetä, ettei kenenkään kuoleman takia ole sopivaa olla saikulla? Puoliso kuolee tänään sydänkohtaukseen tai onnettomuuteen - sinä menet huomenna aamukasiksi töihin ilman mutinoita. Lapsi jää auton alle - sama juttu, menet aamulla normaalisti töihin.

[/quote]

Noin on pakko tehdä. Jos en mene aamulla töihin, pääsen raastupaan,  saan isot sakot ja menetän elinkeinoni.

Oletko koskaan ajatellut, että nykyihminen piilottaa kuoleman oikein tarkasti ja kun sen kohtaa, on elämältä pohja pois. Jos tehtäisiin toisin eli kuolemasta tulisi taas osa elämää, ei surun takia mitään vapaita ruinattaisi.

Tiedän tyypin, jolle työnantaja sanoi, että tulet töihin ja teet sen, minkä jaksat. Itket sivummalla, kun itkettää. No tyyppi meni uudestaan lääkäriin ja valitti flunssaa. Kun se vapaa piti saada!

[/quote]

Esimerkissäsi nyt näytit hienosti, mihin ihmiset ajetaan. On pakko hakea sairaslomaa tekaistulla sairaudella, koska sitä aikaa akuuttien surutunteiden käsittelyyn ei saa.

Ja missähän ammatissa joudut raastupaan, mikäli jäät pois? Vai oletko taas yksi näistä, jotka menevät töihin vaikka vatsatautisena paska housussa, koska kuvittelevat olevansa korvaamattomia?

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:42"]

Ymmärrän hyvin, ettei palkka juokse joka surun aiheen aikana, mutta kyllä on kylmiä ja tunteettomia osan kirjoitukset täällä.

[/quote]

Saisi kyllä pari tyyppiä käydä itse juttelemassa psykiatrin kanssa, että mistä tuollainen vakava empatiakyvyttömyys juontuu. Lapsuudestahan yleensä tuollaisten syyt kumpuavat.

Suru ei ole sairaus ja se suru yleensä vain pahenee kotona asiaa märehtiessä. 

Ihan normaalia on, että töihin tullaan ihan päivän parin jälkeen jopa lähiomaisenkin kuoltua. Se on yleensä se paras "terapia" eli kiinni normaaliin elämään mahdollisimman pian. Toki vapaata voi joutua pitämään myös asioiden järjestelyyn (hautajaiset ja muut asiat). Nämäkin saa joskus palkallisena vapaana, mutta usein taitaa mennä palkattomana.

Taitais olla Suomi melkosessa työvoimapulassa, jos kaikki pitäis viikonkin sairaslomaa jonkun perheenjäsenen tai muun läheisen kuollessa. Surun kanssa pystyy elämään ihan normaalia elämää. Normaalia ei ole, jos antaa sen surun lamaannuttaa elämänsä.

Se, että menee töihin mahdollisimman pian läheisen kuoltua on vaan merkki ihmisestä, jolla on terve mieli. Ei se oma elämä lopu läheisen kuolemaan. 

Kyllä mä töihin voin tulla jos työnantaja ei maksa paria palkallista vapaapäivää. Voitte sitten itse päätellä miten hauskaa on olla itkevän ja hysteerisen sairaanhoitajan paikattavana...

Mun siskonlapsi kuoli kesällä. Sain kolme päivää sairaslomaa ja hautajaiset olin sit palkattomalla. Olin päivän töissä, mutta olin niin murtunut, että päätin sit kuitenkin mennä lääkäriin.

Kyllä järkyttää nämä perheet joissa siskon lapsi ei kuulu "perhepiiriin". Wtf? Kyllä ainakin mun siskon lapset. Kuinka vieraantuneita nykyään toisistaan ollaan? Olen todella hämmentynyt tästä ketjusta. Tosissaan viesti viestin perään haukutaan lusmuksi jos ois tollasessa tapauksessa pois töistä! Sairasta. Ite oon se joka on töissä pää kainalossakin mut jos mun lähiomainen (koskee myös siskon lapsia) kuolisi, en pystyis kyllä asiakkaita ottamaan vastaan normaalisti. En pystyis kyllä lässyttämään asiakkaille hymyillen. Eikä mun työssä voi juosta takahuomeeseen itkemään. Riippuu kuulkaas naiset aika paljon työstä mitä pystyy tekemään ja mitä ei. Ja ihan infoksi kun mun pappa kuoli mun miehen pomo tuli hänelle sanoo kesken päivää kun kuuli asiasta että "Hei, kuulin sun vaimon pappasta, otan osaa. Voit lähtee kotiin loppupäiväksi." Että tälläsiäkin pomoja löytyy!

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:52"]Suru ei ole sairaus ja se suru yleensä vain pahenee kotona asiaa märehtiessä. 

Ihan normaalia on, että töihin tullaan ihan päivän parin jälkeen jopa lähiomaisenkin kuoltua. Se on yleensä se paras "terapia" eli kiinni normaaliin elämään mahdollisimman pian. Toki vapaata voi joutua pitämään myös asioiden järjestelyyn (hautajaiset ja muut asiat). Nämäkin saa joskus palkallisena vapaana, mutta usein taitaa mennä palkattomana.

Taitais olla Suomi melkosessa työvoimapulassa, jos kaikki pitäis viikonkin sairaslomaa jonkun perheenjäsenen tai muun läheisen kuollessa. Surun kanssa pystyy elämään ihan normaalia elämää. Normaalia ei ole, jos antaa sen surun lamaannuttaa elämänsä.

Se, että menee töihin mahdollisimman pian läheisen kuoltua on vaan merkki ihmisestä, jolla on terve mieli. Ei se oma elämä lopu läheisen kuolemaan. 
[/quote]

Kyllä se vaan hetkeksi tuntuu loppuvan. Tuntuu kuin koko maailma pysähtyisi. Se lamaannuttaa, eikä mikään tunnu enää toimivan.

Eräs tuttuni menetti erittäin läheisen siskonsa lapsensa. Soitti itkien töihin, ettei voi tulla töihin. Hänen siskonsa oli shokissa, siskon mies järjesti käytännön asioita ja tämä tuttuni meni heidän luokseen. Tämän tuttuni lapset surivat ja itkivät serkkuaan ja kuolleen lapsen perheenjäsenet lastaan/sisarustaan. Lapsilla oli myös kuolemanpelkoa ja muita oireita. Tälle tutulle sanottiin, että tottakai voi olla pois. Oli ihan palkallisella lomalla useamman päivän pois. Paljonko olisi siitä surevasta ihmisestä edes ollut apua töissä?

Ei kukaan halua menettää läheistään, varsinkaan nuorta henkilöä. Onneksi moni ei tuota joudu kokemaan, ainakaan kovin usein.

Käsittämättömiä vastauksia tässä ketjussa, ihan kuin oltaisiin kateellisia jos joltain kuolee läheinen ja joutuu olemaan pois, kun ei kykene töihin.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:56"]

Kyllä järkyttää nämä perheet joissa siskon lapsi ei kuulu "perhepiiriin". Wtf? Kyllä ainakin mun siskon lapset. Kuinka vieraantuneita nykyään toisistaan ollaan? Olen todella hämmentynyt tästä ketjusta.

[/quote]

Kyllähän tuo yksi nero päästi aivopierun, etteivät edes sisarukset olisi lähisukulaisia.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 19:05"]

Eräs tuttuni menetti erittäin läheisen siskonsa lapsensa. Soitti itkien töihin, ettei voi tulla töihin. Hänen siskonsa oli shokissa, siskon mies järjesti käytännön asioita ja tämä tuttuni meni heidän luokseen. Tämän tuttuni lapset surivat ja itkivät serkkuaan ja kuolleen lapsen perheenjäsenet lastaan/sisarustaan. Lapsilla oli myös kuolemanpelkoa ja muita oireita. Tälle tutulle sanottiin, että tottakai voi olla pois. Oli ihan palkallisella lomalla useamman päivän pois. Paljonko olisi siitä surevasta ihmisestä edes ollut apua töissä?

Ei kukaan halua menettää läheistään, varsinkaan nuorta henkilöä. Onneksi moni ei tuota joudu kokemaan, ainakaan kovin usein.

Käsittämättömiä vastauksia tässä ketjussa, ihan kuin oltaisiin kateellisia jos joltain kuolee läheinen ja joutuu olemaan pois, kun ei kykene töihin.

[/quote]

Normaali suomalainen mentaliteetti. Kateellisia ollaan mistä tahansa.