Jos siskon/veljen lapsi kuolee, onko oikeus olla sairaslomalla

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 20:07"]

Edes oman lapsen kuolema ei oikeuta sairauslomaan. Uskokaa pois, lääkäri sanoo vain että ota omaa lomaa jos et pysty töihin. Suru ei ole sairaus. Maailma on kylmäpaikka elää.

[/quote]

Ei pidä paikkaansa. Saat heti siitä sairaslomaa, jos olet kyvytön töihin. Plus oman lapsen hautaamisen järjestämiseksi saa pari päivää jo käytännön järjestelyihin.

PS: kylmä paikka ei ole yhdyssana.

Sairaslomaa saa jos ei pysty menemään töihin. Jos on vaan niin paha olla. Itse tuntee sen.

Saahan se lääkäri määrätä sitä sairauslomaa, mutta sanoi että suru ei ole sairaus. Hän voi kirjoittaa lomaa  mutta todennäköisesti se tullaa hylkäämään, ja niin tehtiin. Kun minun lapseni kuoli niin lääkäri kirjoitti 2vko sairauslomaa. Kela hylkäsi. 

Olin palkattomalla vapaalla 4kk ja sen jälkeen olen ollut työssä ja yrittänyt elää päivän kerrallaan. Vaihtelevalla menestyksellä on menty eteenpäin. Todellakin näin meitä tässä maassa hyysätään. Jos sanoo olevansa masentunut ja ylirasittunu työn tai koulun takia, niin johan tulee saikkua. Mutta surra ei tässä maassa saa.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 19:30"][quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 19:27"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 19:23"]

Tottakai voit hakea saikkua eikä se kuulu työnantajallesi mikä on sairaslomasi syy

[/quote]

Eikö? Miksi sitten työnantaja saa diagnoosin perusteella päättää, onko se palkallinen vai palkaton sairausloma? Se on lääkärin arvio työkyvyttömyysajasta, se ei ole mikään ehdoton juttu. Työnantajalla on oikeus olla maksamatta, jos hän epäilee, että sairausloma on haettu väärin perustein.

[/quote]

Sairauden syy ei kuulu työnantajalle. Osa lääkäreistä jättää merkkaamatta sairauden syyn saikkupaperiin, toteaa vain työntekijän työkyvyttömäksi ajalle x-y.

Se ei sinulle kuulu, mikä sairaus työntekijällä on. On meinaan nuo työnantajan vaitiolovelvollisuudetkin niin iso vitsi nykyään, luettuaan työntekijän saikkupaperista saikun syyn koko työyhteisö tietää seuraavaksi asiasta.
[/quote]Ei onnistu ainakaan omassa talossa. Jos ei ole diagnoosia ei makseta mitään.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:05"]

Mä pidin palkatonta vapaata kun äiti kuoli puoli vuotta sitten. Työnantaja jousti siinä hyvin. Ei tullut mieleenkään alkaa liksaa vinkumaan siltä ajalta.

Äitiä on ikävä:(.

[/quote]

Mun äiti kuoli ja olisin tehnyt samoin kuin sinä, mutta yksinyrittäjänä vaan oli pakko vetää ruksia työkalenteriin niille päiville/ viikoille, jolloin ei ollut täydessä työkyvyssä tai piti järjestellä asioita. Kävin kaksi kertaa lääkärissä surun fyysisten oireiden vuoksi. Halusin varmistua, että kyseessä on normaalin rajoissa oleva reaktio eikä jotain, mistä pitäisi huolestua isommin. Kummallakaan kerralla ei alkanut lääkäri kysellä, tarvitsenko sairaslomaa vaikka oli selvää, etten ole 40 h/ vko työkykyinen. 

Jos olisin ollut työsuhteessa, eikä työnantaja olisi antanut palkatonta, olisin irtisanoutunut ja ottanut irtisanomisajalle palkatonta sairaslomaa (ja auttanut työnantajaa omien voimieni mukaan töideni hoitamisessa irtisanomisajalla). Ollaanko tässä yhteiskunnassa jo ihan irtaantuneita omasta vastuusta omasta elämästä? Aina pitäisi löytyä korvaaja ja maksaja. Jospa se oletkin joskus ihan sinä itse. 

Ja niin, äitiä on ikävä <3

Jopa on taas ketju.

Koetetaan erottaa kaksi asiaa: se, miten säännöt sanovat ja se, miten asioiden pitäisi olla.

Fakta on, että äkillisen suuren surun takia voi hakea sairaslomaa, ja sitä myös yleensä saa. Mitään automaattista oikeutta olla palkallisesti pois töistä sisaren tai veljen lasten kuoleman takia ei kuitenkaan ole. Työehtosopimuksissa sanotaan, että läheisen omaisen kuoleman takia voi olla lyhyen aikaa poissa palkallisesti, mutta ainakin täällä valtion yhtiössä sisarusten lapsia ei tulkita läheiseksi omaiseksi, vaan oman perheen jäsenet ja vanhemmat.

Jokainen saa sitten olla omaa mieltään siitä, pitäisikö sisarusten lapset laskea läheisiksi omaisiksi. Joillekin he sitä varmaan ovat, toisille taas eivät ole. Ehkä tuo on kumminkin hyvä rajaus sen takia, että jonnekin on pakko määrittää raja. On se raja sitten sisarusten lapsissa tai serkuissa tai pikkuserkuissa. Jos sisarusten lapset ovat oikein tosi läheisiä ja kuolemansa suuri suru, rajauksella ei kumminkaan ole isoa merkitystä, koska saikkuakin voi tosiaan aina hakea.

Ihan turhaa nyt raivota ja haukkua ketään, noin se menee. Jos haluat laajentaa palkallisen poissaolon oikeutta, vaikuta ammattiyhdistyksesi kautta.

Eihän tää kylmä markkinayhteiskunta sellaista ymmärrä, että äiti voi mennä sekaisin kun menettää lapsensa. Sitä pitäsi vain tsempata vaikka ei tiedä miten. Ihme kun olet jaksanu. Voimia

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 20:13"]

Saahan se lääkäri määrätä sitä sairauslomaa, mutta sanoi että suru ei ole sairaus. Hän voi kirjoittaa lomaa  mutta todennäköisesti se tullaa hylkäämään, ja niin tehtiin. Kun minun lapseni kuoli niin lääkäri kirjoitti 2vko sairauslomaa. Kela hylkäsi. 

Olin palkattomalla vapaalla 4kk ja sen jälkeen olen ollut työssä ja yrittänyt elää päivän kerrallaan. Vaihtelevalla menestyksellä on menty eteenpäin. Todellakin näin meitä tässä maassa hyysätään. Jos sanoo olevansa masentunut ja ylirasittunu työn tai koulun takia, niin johan tulee saikkua. Mutta surra ei tässä maassa saa.

[/quote]

Mitä tekemistä Kelalla on asian kanssa? Työnantaja maksaa sen palkan, hiukan alasta riippuen, esim. 3 kk sairastumisesta.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 20:16"]

Jopa on taas ketju.

Koetetaan erottaa kaksi asiaa: se, miten säännöt sanovat ja se, miten asioiden pitäisi olla.

Fakta on, että äkillisen suuren surun takia voi hakea sairaslomaa, ja sitä myös yleensä saa. Mitään automaattista oikeutta olla palkallisesti pois töistä sisaren tai veljen lasten kuoleman takia ei kuitenkaan ole. Työehtosopimuksissa sanotaan, että läheisen omaisen kuoleman takia voi olla lyhyen aikaa poissa palkallisesti, mutta ainakin täällä valtion yhtiössä sisarusten lapsia ei tulkita läheiseksi omaiseksi, vaan oman perheen jäsenet ja vanhemmat.

Jokainen saa sitten olla omaa mieltään siitä, pitäisikö sisarusten lapset laskea läheisiksi omaisiksi. Joillekin he sitä varmaan ovat, toisille taas eivät ole. Ehkä tuo on kumminkin hyvä rajaus sen takia, että jonnekin on pakko määrittää raja. On se raja sitten sisarusten lapsissa tai serkuissa tai pikkuserkuissa. Jos sisarusten lapset ovat oikein tosi läheisiä ja kuolemansa suuri suru, rajauksella ei kumminkaan ole isoa merkitystä, koska saikkuakin voi tosiaan aina hakea.

Ihan turhaa nyt raivota ja haukkua ketään, noin se menee. Jos haluat laajentaa palkallisen poissaolon oikeutta, vaikuta ammattiyhdistyksesi kautta.

[/quote]

ASIAA!

1. Kuka saa olla kotona itkemässä? Lääkäri, MediHelin lentäjä, sairaanhoitaja, nimeäkään nämä ammatit?

Mielestäni te, jotka laitatte oman surunne koko yhteiskunnan edelle vain sen takia, että juuri teillä oma suru on niin paljon suurempi kuin vaikka jonkun toisen hengenlelastainen olette niitä narsisteja. Miten ihminen ei ymmärrä, että kuoleminen kuuluu elämään? En minäkään voisi täysipainoisesti todellakaan tehdä työtä, jos lapseni tai mieheni kuolisivat. Tämä vaatisi erotyisjärjestelyjä. Mutta työni on niin keskittymistä vaativaa ja oikeasti tärkeää, että varmasti menisin töihin tekemään sen mitä täytyy. Ja surisin sen jälkeen.

Jos työ on toimistossa muiden akkojen kanssa juoruamista, niin who gives a shit jos olette poissa päivän tai parin? Tai pari viikkoa?

[/quote]

Mitä tekemistä Kelalla on asian kanssa? Työnantaja maksaa sen palkan, hiukan alasta riippuen, esim. 3 kk sairastumisesta.

 
[/quote]

Ota vähän selvää asioista ennen ku huutelet täällä. Noloa.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 20:23"]

[/quote] Mitä tekemistä Kelalla on asian kanssa? Työnantaja maksaa sen palkan, hiukan alasta riippuen, esim. 3 kk sairastumisesta.   [/quote] Ota vähän selvää asioista ennen ku huutelet täällä. Noloa.

[/quote]

Niin. Joillakin työpaikoilla on käytäntö, että sairasloma on aina sairasloma eli oikeus olla pois töistä ilman irtisanomisen vaaraa. Sen sijaan se, onko loma palkallinen vai ei, määräytyy siitä katsooko KELA sairausloman olevan sairauspäivärahaan oikeutettu, jolloin se korvaa yönantajalle osan sairausloman kustannuksista. Jos KELA ei korvaa, katsoo työnantaja ettei ole velvollinen sekään palkanmaksuun. Ja tämän hyväksyy ainakin osa liitoista. 

Haluatko sinä olla 15 hengen firman omistaja, jonka tehtävä on maksaa x vkoa jokaiselle 15 työntekijälle n määrän sukulaisten menehtymisten, erojen, vanhempainlomien, normaalien sairaslomien, vuosilomien jne. vuoksi? Aikamoinen riski pienyrittäjälle sälytetty kannettavaksi. 

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 17:58"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 17:52"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 17:48"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 17:43"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 17:41"]

Että saikkua pitäis saada? Eli raha ratkaisee. "Osannottoni, jos saan sairauslomaa."

[/quote]

Niin ajattelit, että surullinen ei tarvitse rahaa laskuihin? Että hyvin pärjää, kun viikon palkka jää pois?

[/quote]

Ja sinä ajattelit, että työnantajasta on kiva maksaa toisen suru ja palkata tilalle sijainen? Eli loppupelissä jonkun surullisesta viikosta koituu työnantajalle  hyvinkin 2000 euron lasku (maksaa kahdelle palkkaa, sijainen ei osaa töitä yhtä hyvin kuin vakkari). Että voi voi kun et pääse töihin, mutta ilman muuta me palkka maksetaan.

Entä jos surija on yksinyrittäjä, silloinko voi laskuttaa asiakkaita, vaikka ei tee töitä? vetoaa vain suruun ja siihen, että ei ole rahaa laskuihin.

[/quote]

Samalla periaatteella sinun tulisi marista, että kyllä sairaan työntekijän pitää töihin tulla. Vatsatautiselle vaikkapa ämpäri työpöydän viereen ja vaipat housuun, niin hyvin onnistuu työnteko.

Masentuneet työntekijät myös pois sairaslomalta, koska hei - eihän se ole sairaus.

Työnantajasta ei varmaan mikään ole kivaa, paitsi tietty jos työntekijä tekee ilmaista ylityötä (ja jos kehtaa saada tämän johdosta burnoutin, niin kengänkuva hanuriin), mutta koitapa vaan rakas kestää se etteivät ihmiset ole koneita.

[/quote]

Työntekijä voi ihan itse valita: joko tulee töihin tai sitten irtisanoo itsensä ja hyväksyy sen, että nyt on surun aika. Miksi työnantajan täytyy maksaa siitä, että työntekijä valitsee surun?

Ja tämän kirjoitan isovanhempani, isäni, siskoni, parhaan ystäväni ja lasteni serkun menettäneenä. Silti ei ole käynyt mielessä, että työnantaja on se, jonka täytyy maksaa siitä, että en suostu tekemään töitä.

[/quote]

Samaa mieltä sun kanssasi. T. äidin,isän ja ystävän menettänyt.