Jos siskon/veljen lapsi kuolee, onko oikeus olla sairaslomalla

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:26"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:23"]

Multa on kuollut 2xisoäiti, 2xisoisä, isoisoisä, serkku, (syntymätön) pikkusisko, erittäin läheinen ja rakas anoppi, pikkuserkku ja muutama muukin läheinen.. Mutta ainuttakaan päivää en ole surun vuoksi ollut pois töistä/koulusta, itkun aika on sitten kotona, jos töissä itkettää, silloin mennään hetkeksi tauolle. Aikuinen ihminen kyllä osaa hallita tunteensa, kun tarvis. Ei siinä ole kyse tunteettomuudesta tai psykopatiasta, vaan ihan normaalista ihmisen elämästä.

[/quote]

No mitäs työnantajat tykkää tästä, että tämä kaveri ravaa ylimääräisillä tauoilla palkan juostessa? Ja miten tämä on oikein muuta työyhteisöä kohtaan?

[/quote]no eipä se poikkea tupakoitsijat/tupakoimattomat-tilanteesta... Röökinvetäjät ramppaa jatkuvasti tauolla,  onko se oikein, meitä jotka emme polta, kohtaan!?

.??.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 19:05"]

Eräs tuttuni menetti erittäin läheisen siskonsa lapsensa. Soitti itkien töihin, ettei voi tulla töihin. Hänen siskonsa oli shokissa, siskon mies järjesti käytännön asioita ja tämä tuttuni meni heidän luokseen. Tämän tuttuni lapset surivat ja itkivät serkkuaan ja kuolleen lapsen perheenjäsenet lastaan/sisarustaan. Lapsilla oli myös kuolemanpelkoa ja muita oireita. Tälle tutulle sanottiin, että tottakai voi olla pois. Oli ihan palkallisella lomalla useamman päivän pois. Paljonko olisi siitä surevasta ihmisestä edes ollut apua töissä?

Ei kukaan halua menettää läheistään, varsinkaan nuorta henkilöä. Onneksi moni ei tuota joudu kokemaan, ainakaan kovin usein.

Käsittämättömiä vastauksia tässä ketjussa, ihan kuin oltaisiin kateellisia jos joltain kuolee läheinen ja joutuu olemaan pois, kun ei kykene töihin.

[/quote]

hemmetti, minäkin taidan soittaa työnantajalle, että tarvitsen pari viikkoa lomaa, kun mun siskonlapset pelkää hiiriä. Kyllähän sitä nyt pitää lähisukulaisia täydellä palkalla päästä auttamaan!

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:45"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:39"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:33"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:25"]Jos joku on  surun takia työkyvytön, niin ei se sairausloma mitään auta. Tuossa vaiheessa hakeudutaan terapiaan hankkimaan apua, mennään psykiatriselle osastolle viikoksi lepäämään ja toimitaan niin kun on oikein eikä hengailla kotona. Ihmeen monesta tulee työkykyinen, kun vaihtoehtona on sairaalajakso. [/quote] sinne psykiatriselle onkin helppo päästä. nimimerkillä: otettiin osastolle vasta itsemurhayrityksen jälkeen

[/quote]

Kuule, jos ihminen ei kykene tekemään töitä surun takia, hän on samassa tilanteessa kuin itsaripotilas. Sinne vaan kriisiyksikköön miettimään, onko nyt kiva olla.

[/quote]

Jaahas, no tässähän nyt nähtiin se tietämystaso.

Ei, ei todellakaan oteta osastolla tuollaisen takia ja läheisen kuolemaa sureminen ei ole rinnastettavissa akuuttiin itsetuhoisuuteen.

Ja siellä kriisikeskuksessa voit käydä juttelemassa noita omia pahoja olojasi, joita nyt kanavoit tähän keskusteluun. Siellä kun järjestetään kuunteluapua ja palveluneuvontaa.

[/quote]

Juuri näin! Siksi suru ei ole syynä palkalliseen vapaaseen, koska edes terveydenhuolto ei määritä sitä sairaudeksi!

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:56"]

Kyllä järkyttää nämä perheet joissa siskon lapsi ei kuulu "perhepiiriin". Wtf? Kyllä ainakin mun siskon lapset. Kuinka vieraantuneita nykyään toisistaan ollaan? Olen todella hämmentynyt tästä ketjusta. Tosissaan viesti viestin perään haukutaan lusmuksi jos ois tollasessa tapauksessa pois töistä! Sairasta. Ite oon se joka on töissä pää kainalossakin mut jos mun lähiomainen (koskee myös siskon lapsia) kuolisi, en pystyis kyllä asiakkaita ottamaan vastaan normaalisti. En pystyis kyllä lässyttämään asiakkaille hymyillen. Eikä mun työssä voi juosta takahuomeeseen itkemään. Riippuu kuulkaas naiset aika paljon työstä mitä pystyy tekemään ja mitä ei. Ja ihan infoksi kun mun pappa kuoli mun miehen pomo tuli hänelle sanoo kesken päivää kun kuuli asiasta että "Hei, kuulin sun vaimon pappasta, otan osaa. Voit lähtee kotiin loppupäiväksi." Että tälläsiäkin pomoja löytyy!

[/quote]

Ei, nyt luet ihan väärin. Ei sitä haukuta lusmuksi, joka ottaa palkatonta vapaata tai käyttää lomapäivän. Tai jos on oikeasti pahasti masentunut tai shokissa, hakee lääkäriltä saikkua.

Lusmuiluksi tässä ketjussa on kutsuttu asennetta, että tottahan toki AINA pitäisi olla viikon palkallinen vapaa kun joku sukulainen kuolee.

Joillekin siskon lapset ovat läheisiä, toisille taas eivät. Omat sisarukseni ovat minua kymmenkunta vuotta vanhempia ja heidän aikuiset lapsensa näen korkeintaan kerran vuodessa. Ihan varmaan järkyttyisin, jos heistä joku kuolisi yllättäen, mutta työmoraalini on kova, enkä katso, että minulla on oikeutta tuollaisen takia automaattisesti olla palkallisesti pois töistä.

Psykopatian tai tunteettomuuden kanssa tuolla ei ole hittojakaan tekemistä. Ihan samoin kuin en väitä, että jos joku on hoitanut sisarensa lapsia paljon ja näkee heitä vähän väliä, että hänen surunsa olisi lusmuilua. Kyse oli nyt siitä, PITÄÄKÖ SE SUREMINEN TEHDÄ PALKALLA VAI PALKATTA.

Menikö nyt jakeluun?

Johonkin on pakko vetää raja. Kaikkea elämään kuuluvaa alamäkeä ja ylämäkeä ei voi maksattaa työnantajalla ja työtovereilla.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:59"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:52"]Suru ei ole sairaus ja se suru yleensä vain pahenee kotona asiaa märehtiessä.  Ihan normaalia on, että töihin tullaan ihan päivän parin jälkeen jopa lähiomaisenkin kuoltua. Se on yleensä se paras "terapia" eli kiinni normaaliin elämään mahdollisimman pian. Toki vapaata voi joutua pitämään myös asioiden järjestelyyn (hautajaiset ja muut asiat). Nämäkin saa joskus palkallisena vapaana, mutta usein taitaa mennä palkattomana. Taitais olla Suomi melkosessa työvoimapulassa, jos kaikki pitäis viikonkin sairaslomaa jonkun perheenjäsenen tai muun läheisen kuollessa. Surun kanssa pystyy elämään ihan normaalia elämää. Normaalia ei ole, jos antaa sen surun lamaannuttaa elämänsä. Se, että menee töihin mahdollisimman pian läheisen kuoltua on vaan merkki ihmisestä, jolla on terve mieli. Ei se oma elämä lopu läheisen kuolemaan.  [/quote] Kyllä se vaan hetkeksi tuntuu loppuvan. Tuntuu kuin koko maailma pysähtyisi. Se lamaannuttaa, eikä mikään tunnu enää toimivan.

[/quote]

Niinhän se tuntuu. Ja siitä lamaannuksesta pitää vaan pakottaa itsensä pois ja toimimaan. Muuten se maailma pysähtyykin. Ja mitä pidempään antaa itsensä velloa siinä surussa ja lamaannuksessa, sitä vaikeampaa sieltä on nousta. Ei se suru kotona suremalla lopu. Suru vaimenee elämällä. 

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 19:21"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:56"]

Kyllä järkyttää nämä perheet joissa siskon lapsi ei kuulu "perhepiiriin". Wtf? Kyllä ainakin mun siskon lapset. Kuinka vieraantuneita nykyään toisistaan ollaan? Olen todella hämmentynyt tästä ketjusta. Tosissaan viesti viestin perään haukutaan lusmuksi jos ois tollasessa tapauksessa pois töistä! Sairasta. Ite oon se joka on töissä pää kainalossakin mut jos mun lähiomainen (koskee myös siskon lapsia) kuolisi, en pystyis kyllä asiakkaita ottamaan vastaan normaalisti. En pystyis kyllä lässyttämään asiakkaille hymyillen. Eikä mun työssä voi juosta takahuomeeseen itkemään. Riippuu kuulkaas naiset aika paljon työstä mitä pystyy tekemään ja mitä ei. Ja ihan infoksi kun mun pappa kuoli mun miehen pomo tuli hänelle sanoo kesken päivää kun kuuli asiasta että "Hei, kuulin sun vaimon pappasta, otan osaa. Voit lähtee kotiin loppupäiväksi." Että tälläsiäkin pomoja löytyy!

[/quote]

Ei, nyt luet ihan väärin. Ei sitä haukuta lusmuksi, joka ottaa palkatonta vapaata tai käyttää lomapäivän. Tai jos on oikeasti pahasti masentunut tai shokissa, hakee lääkäriltä saikkua.

Lusmuiluksi tässä ketjussa on kutsuttu asennetta, että tottahan toki AINA pitäisi olla viikon palkallinen vapaa kun joku sukulainen kuolee.

Joillekin siskon lapset ovat läheisiä, toisille taas eivät. Omat sisarukseni ovat minua kymmenkunta vuotta vanhempia ja heidän aikuiset lapsensa näen korkeintaan kerran vuodessa. Ihan varmaan järkyttyisin, jos heistä joku kuolisi yllättäen, mutta työmoraalini on kova, enkä katso, että minulla on oikeutta tuollaisen takia automaattisesti olla palkallisesti pois töistä.

Psykopatian tai tunteettomuuden kanssa tuolla ei ole hittojakaan tekemistä. Ihan samoin kuin en väitä, että jos joku on hoitanut sisarensa lapsia paljon ja näkee heitä vähän väliä, että hänen surunsa olisi lusmuilua. Kyse oli nyt siitä, PITÄÄKÖ SE SUREMINEN TEHDÄ PALKALLA VAI PALKATTA.

Menikö nyt jakeluun?

Johonkin on pakko vetää raja. Kaikkea elämään kuuluvaa alamäkeä ja ylämäkeä ei voi maksattaa työnantajalla ja työtovereilla.

[/quote]

Kerropas nyt yrityksesi nimi, menee meinaan meidän perheeltä samantien boikottiin.

Tottakai voit hakea saikkua eikä se kuulu työnantajallesi mikä on sairaslomasi syy

Eli onko oikeus olla pois vai mikä se kysymys oli. Ei, ei ole mitään subjektiivista oikeutta olla pois töistä. Jossakin sopimuksissa on määritelty että lähiomaisen eli puolison tai lapsen kuolemantapauksessa saa vapaapäivän hautajaisia varten. Muutkin ihmiset voivat olla hyvin läheisiä, mutta tämä rajaus on koettu oikeudenmukaiseksi. Suru ei välttämättä tee työkyvyttömäksi, mutta jos tuntuu siltä että työnteko ei kertakaikkiaan onnistu, voi esimieheltä pyytää palkatonta vapaata tai käydä lääkärissä kertomassa tilanne, jolloin voidaan myöntää sairauslomaa. Suru ei minnekään parissa päivässä häviä, mutta elämän (myös työnteon) täytyy jatkua. Hyvä työnantaja ymmärtää myös sen, ettei järkytyksen kokenut ja sureva ihminen ole välttämättä täysin työkykyinen ja joustaa tarvittaessa jonkin aikaa.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 19:21"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:45"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:39"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:33"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:25"]Jos joku on  surun takia työkyvytön, niin ei se sairausloma mitään auta. Tuossa vaiheessa hakeudutaan terapiaan hankkimaan apua, mennään psykiatriselle osastolle viikoksi lepäämään ja toimitaan niin kun on oikein eikä hengailla kotona. Ihmeen monesta tulee työkykyinen, kun vaihtoehtona on sairaalajakso. [/quote] sinne psykiatriselle onkin helppo päästä. nimimerkillä: otettiin osastolle vasta itsemurhayrityksen jälkeen

[/quote]

Kuule, jos ihminen ei kykene tekemään töitä surun takia, hän on samassa tilanteessa kuin itsaripotilas. Sinne vaan kriisiyksikköön miettimään, onko nyt kiva olla.

[/quote]

Jaahas, no tässähän nyt nähtiin se tietämystaso.

Ei, ei todellakaan oteta osastolla tuollaisen takia ja läheisen kuolemaa sureminen ei ole rinnastettavissa akuuttiin itsetuhoisuuteen.

Ja siellä kriisikeskuksessa voit käydä juttelemassa noita omia pahoja olojasi, joita nyt kanavoit tähän keskusteluun. Siellä kun järjestetään kuunteluapua ja palveluneuvontaa.

[/quote]

Juuri näin! Siksi suru ei ole syynä palkalliseen vapaaseen, koska edes terveydenhuolto ei määritä sitä sairaudeksi!

[/quote]

Sillä perusteella raskauden takiakaan ei tulisi jäädä sairaslomalle kuin max. viikko ennen synnytystä ja toinen viikko synnytyksen jälkeen.

Koska terveydenhuolto ei määritä raskautta ja synnytystä sairaudeksi.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:47"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:42"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:23"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:20"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:12"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:11"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:06"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 17:53"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 17:50"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 17:43"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 17:41"]

Että saikkua pitäis saada? Eli raha ratkaisee. "Osannottoni, jos saan sairauslomaa."

[/quote]

Niin ajattelit, että surullinen ei tarvitse rahaa laskuihin? Että hyvin pärjää, kun viikon palkka jää pois?

[/quote]

Tuolla jo sanottiinkin että suru ei ole sairaus. Kumma kun ei nykyihmisellä ole mitään kestokykyä minkäänlaiselle vastoinkäymiselle. Jos jossakin kaukana kuolee yli kolme ihmistä kerralla niin heti ollaan vaatimassa tukipuhelinta ja vertaistukiryhmää. Onhan se lähiomaisen kuolema ikävää ja vakavaa, mutta ihmiset kuolee ja siinä se. Jos on niin säikky että tarvitsee tuollaiseen sairauslomaa niin on ehkä parempi kun ei pistä nenäänsä ulos lainkaan. 

[/quote]

"Jossain kaukana". Ihan tosissaan vertaat sitä nyt sisaruksen lapsen kuolemaan?

Onko teillä rakkaat kyynikot ylipäätään läheisiä ihmisiä? Tuleepa nyt vaan väkisinkin mieleen.

[/quote]

Luit sitten tekstistä kaksi sanaa etkä ymmärtänyt niitäkään. Elämä on ja pitää kestää mutta osalle taitaa jo kynsinauhan katkeaminen olla saikun aihe?

[/quote]

Sinä liität tähän kontekstiin, jossa puhutaan niinkin läheisen kuin sisaruksen lapsen kuolemasta, tuollaisen ajatelman: "Kumma kun ei nykyihmisellä ole mitään kestokykyä minkäänlaiselle vastoinkäymiselle. Jos jossakin kaukana kuolee yli kolme ihmistä kerralla niin heti ollaan vaatimassa tukipuhelinta ja vertaistukiryhmää.".

Lisäksi nyt vielä uudessa kommentissa vertaa tämän *leihen lapsen kuolemaa kynsinauhan katkeamiseen.

Ei ole nyt kyllä ihan tervettä.

[/quote]

*läiheisen

[/quote]

Jos kynsinauhan katkeamista ja kuolemaa ei saisi verrata niin miksi sitten käsittelette jokaista vastoinkäymistä samanarvoisena saikun aiheena? Nuhakuume on samanarvoinen kuin lähiomaisen kuolema, molemmista tulee työkyvyttömäksi?  Aina saikkua kun niin järkyttää kaikki ja masentaa ja on vaikeaa. Maailmassa on asioita jotka pitää vaan kestää ja tehdä silti kaikenmoista, esim. töitä. Mutta olkaa toki saikulla jos siltä tuntuu, mutta palkatta.

[/quote]

Noh, miksipä sitten ei samantien heitetä, ettei kenenkään kuoleman takia ole sopivaa olla saikulla? Puoliso kuolee tänään sydänkohtaukseen tai onnettomuuteen - sinä menet huomenna aamukasiksi töihin ilman mutinoita. Lapsi jää auton alle - sama juttu, menet aamulla normaalisti töihin.

[/quote]

Noin on pakko tehdä. Jos en mene aamulla töihin, pääsen raastupaan,  saan isot sakot ja menetän elinkeinoni.

Oletko koskaan ajatellut, että nykyihminen piilottaa kuoleman oikein tarkasti ja kun sen kohtaa, on elämältä pohja pois. Jos tehtäisiin toisin eli kuolemasta tulisi taas osa elämää, ei surun takia mitään vapaita ruinattaisi.

Tiedän tyypin, jolle työnantaja sanoi, että tulet töihin ja teet sen, minkä jaksat. Itket sivummalla, kun itkettää. No tyyppi meni uudestaan lääkäriin ja valitti flunssaa. Kun se vapaa piti saada!

[/quote]

Esimerkissäsi nyt näytit hienosti, mihin ihmiset ajetaan. On pakko hakea sairaslomaa tekaistulla sairaudella, koska sitä aikaa akuuttien surutunteiden käsittelyyn ei saa.

Ja missähän ammatissa joudut raastupaan, mikäli jäät pois? Vai oletko taas yksi näistä, jotka menevät töihin vaikka vatsatautisena paska housussa, koska kuvittelevat olevansa korvaamattomia?

[/quote]

Oletko koskaan kuullut eläinsuojelurikoksesta? Kun ei ruoki ja lypsä lehmiä, niin on turha sanoa, että kun on tämä suru. Raastupa odottaa. Vai oikeastiko luulet, että joku kriisiryhmä pyyhältää paikalle?

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 19:18"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 19:05"]

Eräs tuttuni menetti erittäin läheisen siskonsa lapsensa. Soitti itkien töihin, ettei voi tulla töihin. Hänen siskonsa oli shokissa, siskon mies järjesti käytännön asioita ja tämä tuttuni meni heidän luokseen. Tämän tuttuni lapset surivat ja itkivät serkkuaan ja kuolleen lapsen perheenjäsenet lastaan/sisarustaan. Lapsilla oli myös kuolemanpelkoa ja muita oireita. Tälle tutulle sanottiin, että tottakai voi olla pois. Oli ihan palkallisella lomalla useamman päivän pois. Paljonko olisi siitä surevasta ihmisestä edes ollut apua töissä?

Ei kukaan halua menettää läheistään, varsinkaan nuorta henkilöä. Onneksi moni ei tuota joudu kokemaan, ainakaan kovin usein.

Käsittämättömiä vastauksia tässä ketjussa, ihan kuin oltaisiin kateellisia jos joltain kuolee läheinen ja joutuu olemaan pois, kun ei kykene töihin.

[/quote]

hemmetti, minäkin taidan soittaa työnantajalle, että tarvitsen pari viikkoa lomaa, kun mun siskonlapset pelkää hiiriä. Kyllähän sitä nyt pitää lähisukulaisia täydellä palkalla päästä auttamaan!

[/quote]

Jos menisit oikeasti johonkin juttelemaan. Sulla on joku oikeasti pahasti hätänä.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 19:23"]

Tottakai voit hakea saikkua eikä se kuulu työnantajallesi mikä on sairaslomasi syy

[/quote]

Eikö? Miksi sitten työnantaja saa diagnoosin perusteella päättää, onko se palkallinen vai palkaton sairausloma? Se on lääkärin arvio työkyvyttömyysajasta, se ei ole mikään ehdoton juttu. Työnantajalla on oikeus olla maksamatta, jos hän epäilee, että sairausloma on haettu väärin perustein.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 19:18"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:26"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:23"]

Multa on kuollut 2xisoäiti, 2xisoisä, isoisoisä, serkku, (syntymätön) pikkusisko, erittäin läheinen ja rakas anoppi, pikkuserkku ja muutama muukin läheinen.. Mutta ainuttakaan päivää en ole surun vuoksi ollut pois töistä/koulusta, itkun aika on sitten kotona, jos töissä itkettää, silloin mennään hetkeksi tauolle. Aikuinen ihminen kyllä osaa hallita tunteensa, kun tarvis. Ei siinä ole kyse tunteettomuudesta tai psykopatiasta, vaan ihan normaalista ihmisen elämästä.

[/quote]

No mitäs työnantajat tykkää tästä, että tämä kaveri ravaa ylimääräisillä tauoilla palkan juostessa? Ja miten tämä on oikein muuta työyhteisöä kohtaan?

[/quote]no eipä se poikkea tupakoitsijat/tupakoimattomat-tilanteesta... Röökinvetäjät ramppaa jatkuvasti tauolla,  onko se oikein, meitä jotka emme polta, kohtaan!?

.??.

[/quote]

Niin. Kun mietitään tupakoitsijan käyttämää työaikaa tupakkataukoihinsa, niin siinähän kivasti ne tunnit tasoittuvat niin, että tupakoimaton läheisensä menettänyt voi hyvin jäädä palkalliselle lomalle.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 20:19"]

Eihän tää kylmä markkinayhteiskunta sellaista ymmärrä, että äiti voi mennä sekaisin kun menettää lapsensa. Sitä pitäsi vain tsempata vaikka ei tiedä miten. Ihme kun olet jaksanu. Voimia

[/quote]

mihin se sisarus katos? Nytkö puhutaan jo omista lapsista?

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 19:21"][quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:45"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:39"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:33"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:25"]Jos joku on  surun takia työkyvytön, niin ei se sairausloma mitään auta. Tuossa vaiheessa hakeudutaan terapiaan hankkimaan apua, mennään psykiatriselle osastolle viikoksi lepäämään ja toimitaan niin kun on oikein eikä hengailla kotona. Ihmeen monesta tulee työkykyinen, kun vaihtoehtona on sairaalajakso. [/quote] sinne psykiatriselle onkin helppo päästä. nimimerkillä: otettiin osastolle vasta itsemurhayrityksen jälkeen

[/quote]

Kuule, jos ihminen ei kykene tekemään töitä surun takia, hän on samassa tilanteessa kuin itsaripotilas. Sinne vaan kriisiyksikköön miettimään, onko nyt kiva olla.

[/quote]

Jaahas, no tässähän nyt nähtiin se tietämystaso.

Ei, ei todellakaan oteta osastolla tuollaisen takia ja läheisen kuolemaa sureminen ei ole rinnastettavissa akuuttiin itsetuhoisuuteen.

Ja siellä kriisikeskuksessa voit käydä juttelemassa noita omia pahoja olojasi, joita nyt kanavoit tähän keskusteluun. Siellä kun järjestetään kuunteluapua ja palveluneuvontaa.

[/quote]

Juuri näin! Siksi suru ei ole syynä palkalliseen vapaaseen, koska edes terveydenhuolto ei määritä sitä sairaudeksi!
[/quote]
jos suru on voimakas, ettei kykene työhön, voi lääkäri katsoa sairausloman tarpeelliseksi. Osastolle vain on todella vaikea päästä.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 19:27"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 19:23"]

Tottakai voit hakea saikkua eikä se kuulu työnantajallesi mikä on sairaslomasi syy

[/quote]

Eikö? Miksi sitten työnantaja saa diagnoosin perusteella päättää, onko se palkallinen vai palkaton sairausloma? Se on lääkärin arvio työkyvyttömyysajasta, se ei ole mikään ehdoton juttu. Työnantajalla on oikeus olla maksamatta, jos hän epäilee, että sairausloma on haettu väärin perustein.

[/quote]

Sairauden syy ei kuulu työnantajalle. Osa lääkäreistä jättää merkkaamatta sairauden syyn saikkupaperiin, toteaa vain työntekijän työkyvyttömäksi ajalle x-y.

Se ei sinulle kuulu, mikä sairaus työntekijällä on. On meinaan nuo työnantajan vaitiolovelvollisuudetkin niin iso vitsi nykyään, luettuaan työntekijän saikkupaperista saikun syyn koko työyhteisö tietää seuraavaksi asiasta.

Siis täällä on aivan törkeitä vastauksia!

Yrittäkää hei jotkut ymmärtää, että vaikka sinä et rakasta siskon lapsiasi kovinkaan paljon, joku toinen voi rakastaa niitä kuin omiaan.

On aivan oikein olla sairauslomalla 2-3päivää jos sisaren lapsi kuolee, JOS et ole työkykyinen. Suru ei ole sairaus, mutta kyllä lääkäreillä on tälläisille tapauksille diagnoosit, joita käytetään. Esim joku akuutti stressireaktio.

Se että joku on saikulla sisaren lapsen kuoleman vuoksi, ei tarkoita, että kaikkien pitää olla. Ihmiset ovat erilaisia. Ihme katkeruutta siitä, jos joku on saikulla jonkun toisen KUOLEMAN vuoksi!

Voin sanoa lukeutuvani näihin ihmisiin, joiden oma elämä pysähtyisi hetkeksi sisaren lapsen kuolemaan. En todellakaan kokisi huonoa omaatuntoa saikusta silloin. En edes ajatellut että ihmiset voivat olla näin julmia ja mustavalkoisia kuoleman tapauksissa, ennenkuin luin tämän ketjun.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 19:25"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:47"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:42"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:23"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:20"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:12"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:11"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:06"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 17:53"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 17:50"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 17:43"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 17:41"]

Että saikkua pitäis saada? Eli raha ratkaisee. "Osannottoni, jos saan sairauslomaa."

[/quote]

Niin ajattelit, että surullinen ei tarvitse rahaa laskuihin? Että hyvin pärjää, kun viikon palkka jää pois?

[/quote]

Tuolla jo sanottiinkin että suru ei ole sairaus. Kumma kun ei nykyihmisellä ole mitään kestokykyä minkäänlaiselle vastoinkäymiselle. Jos jossakin kaukana kuolee yli kolme ihmistä kerralla niin heti ollaan vaatimassa tukipuhelinta ja vertaistukiryhmää. Onhan se lähiomaisen kuolema ikävää ja vakavaa, mutta ihmiset kuolee ja siinä se. Jos on niin säikky että tarvitsee tuollaiseen sairauslomaa niin on ehkä parempi kun ei pistä nenäänsä ulos lainkaan. 

[/quote]

"Jossain kaukana". Ihan tosissaan vertaat sitä nyt sisaruksen lapsen kuolemaan?

Onko teillä rakkaat kyynikot ylipäätään läheisiä ihmisiä? Tuleepa nyt vaan väkisinkin mieleen.

[/quote]

Luit sitten tekstistä kaksi sanaa etkä ymmärtänyt niitäkään. Elämä on ja pitää kestää mutta osalle taitaa jo kynsinauhan katkeaminen olla saikun aihe?

[/quote]

Sinä liität tähän kontekstiin, jossa puhutaan niinkin läheisen kuin sisaruksen lapsen kuolemasta, tuollaisen ajatelman: "Kumma kun ei nykyihmisellä ole mitään kestokykyä minkäänlaiselle vastoinkäymiselle. Jos jossakin kaukana kuolee yli kolme ihmistä kerralla niin heti ollaan vaatimassa tukipuhelinta ja vertaistukiryhmää.".

Lisäksi nyt vielä uudessa kommentissa vertaa tämän *leihen lapsen kuolemaa kynsinauhan katkeamiseen.

Ei ole nyt kyllä ihan tervettä.

[/quote]

*läiheisen

[/quote]

Jos kynsinauhan katkeamista ja kuolemaa ei saisi verrata niin miksi sitten käsittelette jokaista vastoinkäymistä samanarvoisena saikun aiheena? Nuhakuume on samanarvoinen kuin lähiomaisen kuolema, molemmista tulee työkyvyttömäksi?  Aina saikkua kun niin järkyttää kaikki ja masentaa ja on vaikeaa. Maailmassa on asioita jotka pitää vaan kestää ja tehdä silti kaikenmoista, esim. töitä. Mutta olkaa toki saikulla jos siltä tuntuu, mutta palkatta.

[/quote]

Noh, miksipä sitten ei samantien heitetä, ettei kenenkään kuoleman takia ole sopivaa olla saikulla? Puoliso kuolee tänään sydänkohtaukseen tai onnettomuuteen - sinä menet huomenna aamukasiksi töihin ilman mutinoita. Lapsi jää auton alle - sama juttu, menet aamulla normaalisti töihin.

[/quote]

Noin on pakko tehdä. Jos en mene aamulla töihin, pääsen raastupaan,  saan isot sakot ja menetän elinkeinoni.

Oletko koskaan ajatellut, että nykyihminen piilottaa kuoleman oikein tarkasti ja kun sen kohtaa, on elämältä pohja pois. Jos tehtäisiin toisin eli kuolemasta tulisi taas osa elämää, ei surun takia mitään vapaita ruinattaisi.

Tiedän tyypin, jolle työnantaja sanoi, että tulet töihin ja teet sen, minkä jaksat. Itket sivummalla, kun itkettää. No tyyppi meni uudestaan lääkäriin ja valitti flunssaa. Kun se vapaa piti saada!

[/quote]

Esimerkissäsi nyt näytit hienosti, mihin ihmiset ajetaan. On pakko hakea sairaslomaa tekaistulla sairaudella, koska sitä aikaa akuuttien surutunteiden käsittelyyn ei saa.

Ja missähän ammatissa joudut raastupaan, mikäli jäät pois? Vai oletko taas yksi näistä, jotka menevät töihin vaikka vatsatautisena paska housussa, koska kuvittelevat olevansa korvaamattomia?

[/quote]

Oletko koskaan kuullut eläinsuojelurikoksesta? Kun ei ruoki ja lypsä lehmiä, niin on turha sanoa, että kun on tämä suru. Raastupa odottaa. Vai oikeastiko luulet, että joku kriisiryhmä pyyhältää paikalle?

[/quote]

No se on sinun asiasi. Ammatinvalintakysymys, ei ole minun syyni että olet valinnut työksesi tuollaisen ja nyt kihiset katkertuudesta, kun et itse voisi jäädä pienellä varoitusajalla pois töistä.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 19:23"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 19:21"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:56"]

Kyllä järkyttää nämä perheet joissa siskon lapsi ei kuulu "perhepiiriin". Wtf? Kyllä ainakin mun siskon lapset. Kuinka vieraantuneita nykyään toisistaan ollaan? Olen todella hämmentynyt tästä ketjusta. Tosissaan viesti viestin perään haukutaan lusmuksi jos ois tollasessa tapauksessa pois töistä! Sairasta. Ite oon se joka on töissä pää kainalossakin mut jos mun lähiomainen (koskee myös siskon lapsia) kuolisi, en pystyis kyllä asiakkaita ottamaan vastaan normaalisti. En pystyis kyllä lässyttämään asiakkaille hymyillen. Eikä mun työssä voi juosta takahuomeeseen itkemään. Riippuu kuulkaas naiset aika paljon työstä mitä pystyy tekemään ja mitä ei. Ja ihan infoksi kun mun pappa kuoli mun miehen pomo tuli hänelle sanoo kesken päivää kun kuuli asiasta että "Hei, kuulin sun vaimon pappasta, otan osaa. Voit lähtee kotiin loppupäiväksi." Että tälläsiäkin pomoja löytyy!

[/quote]

Ei, nyt luet ihan väärin. Ei sitä haukuta lusmuksi, joka ottaa palkatonta vapaata tai käyttää lomapäivän. Tai jos on oikeasti pahasti masentunut tai shokissa, hakee lääkäriltä saikkua.

Lusmuiluksi tässä ketjussa on kutsuttu asennetta, että tottahan toki AINA pitäisi olla viikon palkallinen vapaa kun joku sukulainen kuolee.

Joillekin siskon lapset ovat läheisiä, toisille taas eivät. Omat sisarukseni ovat minua kymmenkunta vuotta vanhempia ja heidän aikuiset lapsensa näen korkeintaan kerran vuodessa. Ihan varmaan järkyttyisin, jos heistä joku kuolisi yllättäen, mutta työmoraalini on kova, enkä katso, että minulla on oikeutta tuollaisen takia automaattisesti olla palkallisesti pois töistä.

Psykopatian tai tunteettomuuden kanssa tuolla ei ole hittojakaan tekemistä. Ihan samoin kuin en väitä, että jos joku on hoitanut sisarensa lapsia paljon ja näkee heitä vähän väliä, että hänen surunsa olisi lusmuilua. Kyse oli nyt siitä, PITÄÄKÖ SE SUREMINEN TEHDÄ PALKALLA VAI PALKATTA.

Menikö nyt jakeluun?

Johonkin on pakko vetää raja. Kaikkea elämään kuuluvaa alamäkeä ja ylämäkeä ei voi maksattaa työnantajalla ja työtovereilla.

[/quote]

Kerropas nyt yrityksesi nimi, menee meinaan meidän perheeltä samantien boikottiin.

[/quote]

Täh? Kuule, en ole yksityisyrittäjä, vaan ihan palkkatyöläinen. Huonosti näyt kestävän sitä, että sinun kanssasi ollaan eri mieltä.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 19:36"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 19:23"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 19:21"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:56"]

Kyllä järkyttää nämä perheet joissa siskon lapsi ei kuulu "perhepiiriin". Wtf? Kyllä ainakin mun siskon lapset. Kuinka vieraantuneita nykyään toisistaan ollaan? Olen todella hämmentynyt tästä ketjusta. Tosissaan viesti viestin perään haukutaan lusmuksi jos ois tollasessa tapauksessa pois töistä! Sairasta. Ite oon se joka on töissä pää kainalossakin mut jos mun lähiomainen (koskee myös siskon lapsia) kuolisi, en pystyis kyllä asiakkaita ottamaan vastaan normaalisti. En pystyis kyllä lässyttämään asiakkaille hymyillen. Eikä mun työssä voi juosta takahuomeeseen itkemään. Riippuu kuulkaas naiset aika paljon työstä mitä pystyy tekemään ja mitä ei. Ja ihan infoksi kun mun pappa kuoli mun miehen pomo tuli hänelle sanoo kesken päivää kun kuuli asiasta että "Hei, kuulin sun vaimon pappasta, otan osaa. Voit lähtee kotiin loppupäiväksi." Että tälläsiäkin pomoja löytyy!

[/quote]

Ei, nyt luet ihan väärin. Ei sitä haukuta lusmuksi, joka ottaa palkatonta vapaata tai käyttää lomapäivän. Tai jos on oikeasti pahasti masentunut tai shokissa, hakee lääkäriltä saikkua.

Lusmuiluksi tässä ketjussa on kutsuttu asennetta, että tottahan toki AINA pitäisi olla viikon palkallinen vapaa kun joku sukulainen kuolee.

Joillekin siskon lapset ovat läheisiä, toisille taas eivät. Omat sisarukseni ovat minua kymmenkunta vuotta vanhempia ja heidän aikuiset lapsensa näen korkeintaan kerran vuodessa. Ihan varmaan järkyttyisin, jos heistä joku kuolisi yllättäen, mutta työmoraalini on kova, enkä katso, että minulla on oikeutta tuollaisen takia automaattisesti olla palkallisesti pois töistä.

Psykopatian tai tunteettomuuden kanssa tuolla ei ole hittojakaan tekemistä. Ihan samoin kuin en väitä, että jos joku on hoitanut sisarensa lapsia paljon ja näkee heitä vähän väliä, että hänen surunsa olisi lusmuilua. Kyse oli nyt siitä, PITÄÄKÖ SE SUREMINEN TEHDÄ PALKALLA VAI PALKATTA.

Menikö nyt jakeluun?

Johonkin on pakko vetää raja. Kaikkea elämään kuuluvaa alamäkeä ja ylämäkeä ei voi maksattaa työnantajalla ja työtovereilla.

[/quote]

Kerropas nyt yrityksesi nimi, menee meinaan meidän perheeltä samantien boikottiin.

[/quote]

Täh? Kuule, en ole yksityisyrittäjä, vaan ihan palkkatyöläinen. Huonosti näyt kestävän sitä, että sinun kanssasi ollaan eri mieltä.

[/quote]

Aa eli olet vain klassinen tossu. Raivokkaan vänkäämisesi perusteella luulisi vähemmästäkin sinun olevan yrittäjä, mutta kuulutkin näihin matoihin jotka kumartaen menevät vaikka vatsataudissa ja 40 asteen kuumeessa töihin, kun ollaan olevinaan niin korvaamattomia.