Hoitsut! mikä kellonsoittosyy ärsyttää eniten?

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 11:11"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 11:06"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 10:16"]

Ihan ensimmäisenä sanon, että tämä sivu oli tarkoitettu hoitajille (HUOM! "Hoitsut!...) eikä omaisille tai hoitajien äärettömän arvokkaan työn arvostelijoille. Tästä keskustelusta löytyy paljon hoitajien kirjoittamia kommentteja jota ei oikeastaan kukaa muu pysty edes ymmärtämään kuin hoitotyötä tehneet ihmiset.

Jaksan ihmetellä miksi meidän hoitajien työtä joka kerta moititaan. Itse en ole mikään positiivari mutta arvostan kaikkien työtä. Jokaisella ammattiryhmällä on omat juttunsa, jopa jokaisella työpaikalla on omat tavat ja tyyli edetä. Keneenkään muun ei tarvii ymmärtää toisen työtä, riittää, että työntekijä itse ymmärtää mitä tekee.

Useasti päivitellään kuinka hoitaja voi sanoa wc-hädän ilmaisevalle potilaalle: sinulla on vaippa, laske siihen. Ensi kerran kun moista kuulet, niin käy kysymässä hoitajalta, että miksi hän sanoi niin. Voin vannoa, että siihen on erittäin järkevä selitys. On esimerkiksi olemassa erilaisia muistisairauksia, joita suhteellisen isolla prosentilla väestössämme esiintyy. Potilas jolla muistamattomuutta on ei välttämättä muista, että hänet on kaksi minuuttia sitten talutettu wc:stä vuoteelle. Wc:hen mentäessä potilaan vaippa on ollut litimärkä koska potilas ei tunne virtsaamisen saatika sitten ulostamisen tarvetta. Wc-reissun saalis pönttöön on täysi nolla koska kaikki on vaipassa. Hoitajat (sekä tietysti lääkäri) on tutkineet kaiken tarpeellisen: ei ole virtsatieinfektiota, ei nesteenpoistolääkettä käytössä jotka tihentäisi vessassa käynnin tarvetta jne. Me hoitajat tiedämme, että potilaalla on se muistisairaus ja hän tekee tarpeensa vaippaan. Sitä sinä, et välttämättä tiedä jos olet naapuri vuoteen omainen. Päivittelet asiaa ja kirjoitat lehtiin kuinka huonosti potilaita kohdellaan.

Sitten päivitellään kuinka hoitajat istuvat paljon koneella. Kyllä, sen myönnän. Mutta se kuulu meidän työhön ja se vie valitettavan paljon aikaa potilailta. Meille jokaiselle hoitajalle on opetettu, että 'kaikki mitä ei ole kirjattu, niin ei ole tehty ja päinvastoin'. Eli kirjaamme erittäin tarkkaan siitä mitä potilaan kanssa on vuoron aikana tehty, mitä potilas on pystynyt itse tekemään, onko potilaalla kipuja, onko hän syönyt hyvin, mitä potilaan verenpaine oli, omainen kyseli verikokeita ja toivoi hoitopalaveria jnejnejne.. Käymme välillä myös siellä paljon paheksutussa internetissä katsomassa mitä taas tarkoittikaan lääkärin tekstiin kirjaama vaikea latinalainen sanahirviö, jotta osaamme hoitaa potilaan oikeaa sairautta oikealla tavalla.

No. 'Siellä ne kaikki hoitajat istuivat kahvihuoneessa porukalla ainakin tunnin'. Ei pidä paikkaansa. Olitko tunnin kahvihuoneen ovella vahtimassa tätä. Epäilen. Useimmissa kahvihuoneissa soi potilaskellot ja useimmiten saat ruoan mikroon kun kello soi ensimmäisen kerran ja kiiruhdat auttamaan. Pääset takaisin ruokasi ääreen niin se on jo kylmää. Laitat uudelleen mikroon ja taas soi kello ja taas lähdet. Uskallan väittää, että kovinkaan moni muu ammattiryhmä ei joudu kesken lounastauon keskeyttämään ruokailuaan. Joo tiedän kyllä, että näitä on muutama muukin meidän lisäksi.

Tälläkin palstalla joku omainen moitti henkilökuntaa vuodeosastolla jossa isä on hoidossa. Käyppä ensi kerran siinä kansliassa kysymässä hoitajalta, että miksi istut juuri nyt siellä facebookissa. Uskon, että saat siihen niin järkevän selityksen, ettet viiti toista kertaa kirjoittaa tuommoista nettiin. Nykyään myös pyritään hoitamaan pidempään kotona ja näin ollen ollaan paneuduttu yhä monisairaidempien hoitoon kotihoidossa. Jopa neliraajahalvauksen saanut, kaikessa täysin avustettava voi asua kotona. Joten, jos et ole tyytyväinen vuodeosaston hoitoon missä omaisesi on niin hommaa avut (pyydä osaston henkilökunnalta apua tähän jos et itse tiedä mistä aloittaa) ja saattele omaisesi kotiin. Totta on, että koti on ihmisen paras paikka.

Teidän omaisenne/te olette harvoin yksin osastolla vaan yhdellä hoitajalla voi olla vaikka kahdeksan täysin avustettavaa potilasta vuorossaan ja ymmärrätte varmaan ettei kädet tällöin riitä siihen, että olisi jokaisen vierellä koko ajan tai vastaisi salaman nopeesti avun pyntöön. Vika ei ole hoitajissa vaan hoitajien vähyydessä.

Pyytäkää arvostelijat päästä päiväksi tutustumaan hoitajien työhön niin ymmärrätte mistä puhumme.

Uskon, että 99% hoitajista on minun kanssa samaa mieltä asioista. Me teemme työtämme ennenkaikkea sydämellä. Ja ihan takuu varmasti teemme aivan jokainen työvuoro parhaamme sillä onhan käsissämme jotain korvaamatonta, ihminen!

[/quote]

Tässä tuli oikein hyvin esille se, että hoitajia on syytäkin moittia. Moni asia suorastaan virheellinen. Selittelyn makua

[/quote]

siellä taitaa olla joku katkera nyt kommentoimassa joka on hakenut monesti hoitajakouluun mutta ei ole päässyt sisään ;)

[/quote]

täällä oli sh, TtM

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 11:14"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 11:11"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 11:06"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 10:16"]

Ihan ensimmäisenä sanon, että tämä sivu oli tarkoitettu hoitajille (HUOM! "Hoitsut!...) eikä omaisille tai hoitajien äärettömän arvokkaan työn arvostelijoille. Tästä keskustelusta löytyy paljon hoitajien kirjoittamia kommentteja jota ei oikeastaan kukaa muu pysty edes ymmärtämään kuin hoitotyötä tehneet ihmiset.

Jaksan ihmetellä miksi meidän hoitajien työtä joka kerta moititaan. Itse en ole mikään positiivari mutta arvostan kaikkien työtä. Jokaisella ammattiryhmällä on omat juttunsa, jopa jokaisella työpaikalla on omat tavat ja tyyli edetä. Keneenkään muun ei tarvii ymmärtää toisen työtä, riittää, että työntekijä itse ymmärtää mitä tekee.

Useasti päivitellään kuinka hoitaja voi sanoa wc-hädän ilmaisevalle potilaalle: sinulla on vaippa, laske siihen. Ensi kerran kun moista kuulet, niin käy kysymässä hoitajalta, että miksi hän sanoi niin. Voin vannoa, että siihen on erittäin järkevä selitys. On esimerkiksi olemassa erilaisia muistisairauksia, joita suhteellisen isolla prosentilla väestössämme esiintyy. Potilas jolla muistamattomuutta on ei välttämättä muista, että hänet on kaksi minuuttia sitten talutettu wc:stä vuoteelle. Wc:hen mentäessä potilaan vaippa on ollut litimärkä koska potilas ei tunne virtsaamisen saatika sitten ulostamisen tarvetta. Wc-reissun saalis pönttöön on täysi nolla koska kaikki on vaipassa. Hoitajat (sekä tietysti lääkäri) on tutkineet kaiken tarpeellisen: ei ole virtsatieinfektiota, ei nesteenpoistolääkettä käytössä jotka tihentäisi vessassa käynnin tarvetta jne. Me hoitajat tiedämme, että potilaalla on se muistisairaus ja hän tekee tarpeensa vaippaan. Sitä sinä, et välttämättä tiedä jos olet naapuri vuoteen omainen. Päivittelet asiaa ja kirjoitat lehtiin kuinka huonosti potilaita kohdellaan.

Sitten päivitellään kuinka hoitajat istuvat paljon koneella. Kyllä, sen myönnän. Mutta se kuulu meidän työhön ja se vie valitettavan paljon aikaa potilailta. Meille jokaiselle hoitajalle on opetettu, että 'kaikki mitä ei ole kirjattu, niin ei ole tehty ja päinvastoin'. Eli kirjaamme erittäin tarkkaan siitä mitä potilaan kanssa on vuoron aikana tehty, mitä potilas on pystynyt itse tekemään, onko potilaalla kipuja, onko hän syönyt hyvin, mitä potilaan verenpaine oli, omainen kyseli verikokeita ja toivoi hoitopalaveria jnejnejne.. Käymme välillä myös siellä paljon paheksutussa internetissä katsomassa mitä taas tarkoittikaan lääkärin tekstiin kirjaama vaikea latinalainen sanahirviö, jotta osaamme hoitaa potilaan oikeaa sairautta oikealla tavalla.

No. 'Siellä ne kaikki hoitajat istuivat kahvihuoneessa porukalla ainakin tunnin'. Ei pidä paikkaansa. Olitko tunnin kahvihuoneen ovella vahtimassa tätä. Epäilen. Useimmissa kahvihuoneissa soi potilaskellot ja useimmiten saat ruoan mikroon kun kello soi ensimmäisen kerran ja kiiruhdat auttamaan. Pääset takaisin ruokasi ääreen niin se on jo kylmää. Laitat uudelleen mikroon ja taas soi kello ja taas lähdet. Uskallan väittää, että kovinkaan moni muu ammattiryhmä ei joudu kesken lounastauon keskeyttämään ruokailuaan. Joo tiedän kyllä, että näitä on muutama muukin meidän lisäksi.

Tälläkin palstalla joku omainen moitti henkilökuntaa vuodeosastolla jossa isä on hoidossa. Käyppä ensi kerran siinä kansliassa kysymässä hoitajalta, että miksi istut juuri nyt siellä facebookissa. Uskon, että saat siihen niin järkevän selityksen, ettet viiti toista kertaa kirjoittaa tuommoista nettiin. Nykyään myös pyritään hoitamaan pidempään kotona ja näin ollen ollaan paneuduttu yhä monisairaidempien hoitoon kotihoidossa. Jopa neliraajahalvauksen saanut, kaikessa täysin avustettava voi asua kotona. Joten, jos et ole tyytyväinen vuodeosaston hoitoon missä omaisesi on niin hommaa avut (pyydä osaston henkilökunnalta apua tähän jos et itse tiedä mistä aloittaa) ja saattele omaisesi kotiin. Totta on, että koti on ihmisen paras paikka.

Teidän omaisenne/te olette harvoin yksin osastolla vaan yhdellä hoitajalla voi olla vaikka kahdeksan täysin avustettavaa potilasta vuorossaan ja ymmärrätte varmaan ettei kädet tällöin riitä siihen, että olisi jokaisen vierellä koko ajan tai vastaisi salaman nopeesti avun pyntöön. Vika ei ole hoitajissa vaan hoitajien vähyydessä.

Pyytäkää arvostelijat päästä päiväksi tutustumaan hoitajien työhön niin ymmärrätte mistä puhumme.

Uskon, että 99% hoitajista on minun kanssa samaa mieltä asioista. Me teemme työtämme ennenkaikkea sydämellä. Ja ihan takuu varmasti teemme aivan jokainen työvuoro parhaamme sillä onhan käsissämme jotain korvaamatonta, ihminen!

[/quote]

Tässä tuli oikein hyvin esille se, että hoitajia on syytäkin moittia. Moni asia suorastaan virheellinen. Selittelyn makua

[/quote]

siellä taitaa olla joku katkera nyt kommentoimassa joka on hakenut monesti hoitajakouluun mutta ei ole päässyt sisään ;)

[/quote]

täällä oli sh, TtM

[/quote]

Aika ikävää että mollaat omien työkavereiden ammattitaitoa. Kyllä niitä itsekin välillä näkee mutta en kyllä lähtisi nettiin kirjoittelemaan syyttävällä sormella että oikein kuin haukutte hoitajia. Edustat kuitenkin itse samaa ryhmää. Missä yhteen hiileen puhallus? Tsemppaaminen ja usko parempaan? Olisiko sinulla tarkempia perusteluita miksi näin teet?

t.sh

Minä haluan sanoa kiitoksen hoitajille. Olen ollut useaan otteeseen lapsesta saakka sairaalassa. Päälle synnytykset.

En muista, että kertaakaan olisi tiuskaistu ja aina olen saanut apua, kun olen kelloa soittanut. Kun olen pyytänyt, että saanko siirrettävän tippatelineen, että pääsen vessaan, se on heti kohta tuotu. Kun olen kysynyt, mistä ne puhtaat yövaatteet sitten löytyy, aina on sanottu. Kipulääkkeitä ja unilääkkeitä olen saanut pyytämällä. 

Joskus neuvot ovat olleet ristiriitaisia, kuten virtsankeräyksessä. Yksi sanoi, että jokainen virtsa pitää erikseen ilmoittaa, koska sen pitoisuudet mitataan. Toinen tuli sanomaan, että miksi et kaada sitä isoon keräilyastiaan ja mitataan koko päiväannos. Asia selkisi, kun sanoin, että anteeksi, en ole lääkäri, enkä hoitaja ja teen juuri niin kuin minulle sanotaan. Jos määräykset muuttuu, niin sitten kaadan virtsat juuri sinne, minne haluatte. Että en voi omista tutkimustavoista päättää. Asia selkisi sillä, että hoitaja kävi tarkistamassa asian ja totesi, että ensimäinen hoitaja oli ollut oikeassa. Hän ei vai ollut muistanut, mitä virtsastani tutkitaan ja se ei ollut pelkästään vuorokausivirtsan keräily, vaan mitattiin jotain arvoja eri vuorokaudenaikana.

Ehkä minulla vain on käynyt tuuri, koska aina olen saanut hyvän hoidon ja hommat ovat toimineet. Pissalle olen päässyt tai aluastia on tuotu, jos en ole kyennyt. Ruokaa olen saanut ja hoidot on hoidettu.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 11:21"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 11:14"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 11:11"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 11:06"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 10:16"]

Ihan ensimmäisenä sanon, että tämä sivu oli tarkoitettu hoitajille (HUOM! "Hoitsut!...) eikä omaisille tai hoitajien äärettömän arvokkaan työn arvostelijoille. Tästä keskustelusta löytyy paljon hoitajien kirjoittamia kommentteja jota ei oikeastaan kukaa muu pysty edes ymmärtämään kuin hoitotyötä tehneet ihmiset.

Jaksan ihmetellä miksi meidän hoitajien työtä joka kerta moititaan. Itse en ole mikään positiivari mutta arvostan kaikkien työtä. Jokaisella ammattiryhmällä on omat juttunsa, jopa jokaisella työpaikalla on omat tavat ja tyyli edetä. Keneenkään muun ei tarvii ymmärtää toisen työtä, riittää, että työntekijä itse ymmärtää mitä tekee.

Useasti päivitellään kuinka hoitaja voi sanoa wc-hädän ilmaisevalle potilaalle: sinulla on vaippa, laske siihen. Ensi kerran kun moista kuulet, niin käy kysymässä hoitajalta, että miksi hän sanoi niin. Voin vannoa, että siihen on erittäin järkevä selitys. On esimerkiksi olemassa erilaisia muistisairauksia, joita suhteellisen isolla prosentilla väestössämme esiintyy. Potilas jolla muistamattomuutta on ei välttämättä muista, että hänet on kaksi minuuttia sitten talutettu wc:stä vuoteelle. Wc:hen mentäessä potilaan vaippa on ollut litimärkä koska potilas ei tunne virtsaamisen saatika sitten ulostamisen tarvetta. Wc-reissun saalis pönttöön on täysi nolla koska kaikki on vaipassa. Hoitajat (sekä tietysti lääkäri) on tutkineet kaiken tarpeellisen: ei ole virtsatieinfektiota, ei nesteenpoistolääkettä käytössä jotka tihentäisi vessassa käynnin tarvetta jne. Me hoitajat tiedämme, että potilaalla on se muistisairaus ja hän tekee tarpeensa vaippaan. Sitä sinä, et välttämättä tiedä jos olet naapuri vuoteen omainen. Päivittelet asiaa ja kirjoitat lehtiin kuinka huonosti potilaita kohdellaan.

Sitten päivitellään kuinka hoitajat istuvat paljon koneella. Kyllä, sen myönnän. Mutta se kuulu meidän työhön ja se vie valitettavan paljon aikaa potilailta. Meille jokaiselle hoitajalle on opetettu, että 'kaikki mitä ei ole kirjattu, niin ei ole tehty ja päinvastoin'. Eli kirjaamme erittäin tarkkaan siitä mitä potilaan kanssa on vuoron aikana tehty, mitä potilas on pystynyt itse tekemään, onko potilaalla kipuja, onko hän syönyt hyvin, mitä potilaan verenpaine oli, omainen kyseli verikokeita ja toivoi hoitopalaveria jnejnejne.. Käymme välillä myös siellä paljon paheksutussa internetissä katsomassa mitä taas tarkoittikaan lääkärin tekstiin kirjaama vaikea latinalainen sanahirviö, jotta osaamme hoitaa potilaan oikeaa sairautta oikealla tavalla.

No. 'Siellä ne kaikki hoitajat istuivat kahvihuoneessa porukalla ainakin tunnin'. Ei pidä paikkaansa. Olitko tunnin kahvihuoneen ovella vahtimassa tätä. Epäilen. Useimmissa kahvihuoneissa soi potilaskellot ja useimmiten saat ruoan mikroon kun kello soi ensimmäisen kerran ja kiiruhdat auttamaan. Pääset takaisin ruokasi ääreen niin se on jo kylmää. Laitat uudelleen mikroon ja taas soi kello ja taas lähdet. Uskallan väittää, että kovinkaan moni muu ammattiryhmä ei joudu kesken lounastauon keskeyttämään ruokailuaan. Joo tiedän kyllä, että näitä on muutama muukin meidän lisäksi.

Tälläkin palstalla joku omainen moitti henkilökuntaa vuodeosastolla jossa isä on hoidossa. Käyppä ensi kerran siinä kansliassa kysymässä hoitajalta, että miksi istut juuri nyt siellä facebookissa. Uskon, että saat siihen niin järkevän selityksen, ettet viiti toista kertaa kirjoittaa tuommoista nettiin. Nykyään myös pyritään hoitamaan pidempään kotona ja näin ollen ollaan paneuduttu yhä monisairaidempien hoitoon kotihoidossa. Jopa neliraajahalvauksen saanut, kaikessa täysin avustettava voi asua kotona. Joten, jos et ole tyytyväinen vuodeosaston hoitoon missä omaisesi on niin hommaa avut (pyydä osaston henkilökunnalta apua tähän jos et itse tiedä mistä aloittaa) ja saattele omaisesi kotiin. Totta on, että koti on ihmisen paras paikka.

Teidän omaisenne/te olette harvoin yksin osastolla vaan yhdellä hoitajalla voi olla vaikka kahdeksan täysin avustettavaa potilasta vuorossaan ja ymmärrätte varmaan ettei kädet tällöin riitä siihen, että olisi jokaisen vierellä koko ajan tai vastaisi salaman nopeesti avun pyntöön. Vika ei ole hoitajissa vaan hoitajien vähyydessä.

Pyytäkää arvostelijat päästä päiväksi tutustumaan hoitajien työhön niin ymmärrätte mistä puhumme.

Uskon, että 99% hoitajista on minun kanssa samaa mieltä asioista. Me teemme työtämme ennenkaikkea sydämellä. Ja ihan takuu varmasti teemme aivan jokainen työvuoro parhaamme sillä onhan käsissämme jotain korvaamatonta, ihminen!

[/quote]

Tässä tuli oikein hyvin esille se, että hoitajia on syytäkin moittia. Moni asia suorastaan virheellinen. Selittelyn makua

[/quote]

siellä taitaa olla joku katkera nyt kommentoimassa joka on hakenut monesti hoitajakouluun mutta ei ole päässyt sisään ;)

[/quote]

täällä oli sh, TtM

[/quote]

Aika ikävää että mollaat omien työkavereiden ammattitaitoa. Kyllä niitä itsekin välillä näkee mutta en kyllä lähtisi nettiin kirjoittelemaan syyttävällä sormella että oikein kuin haukutte hoitajia. Edustat kuitenkin itse samaa ryhmää. Missä yhteen hiileen puhallus? Tsemppaaminen ja usko parempaan? Olisiko sinulla tarkempia perusteluita miksi näin teet?

t.sh

[/quote]

Tulihan ne perustelut tuossa lopussa sh, TTM. Eipä siihen muuta tarvita ;-)

Hui pelottaa mennä synnyttämään! En ole ikinä pitänytkään alle 3- vuotiasta sylissä, ja yhden lapsen isä- miehenikin pystyy olla sairaalassa vain rajoitetun ajan, uskaltaako sitä edes pyytää apua ilman, että pidetään kusipäänä? Annanko vauvan sitten vain huutaa nälissään kun en tiedä miten toimia?

Hoitajaäitini kertoi, että ärsyttävintä painelussa on ollut kun eräs asiakas paineli _palohälytintä_ toistuvasti :DD

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 11:51"]

Hui pelottaa mennä synnyttämään! En ole ikinä pitänytkään alle 3- vuotiasta sylissä, ja yhden lapsen isä- miehenikin pystyy olla sairaalassa vain rajoitetun ajan, uskaltaako sitä edes pyytää apua ilman, että pidetään kusipäänä? Annanko vauvan sitten vain huutaa nälissään kun en tiedä miten toimia?

Hoitajaäitini kertoi, että ärsyttävintä painelussa on ollut kun eräs asiakas paineli _palohälytintä_ toistuvasti :DD

[/quote]

No vähän maalaisjärkeäkin kehiin ja oma-aloitteisuutta. Miksi et uskaltaisi pitää vauvaa sylissä. Pari ekaa päivää sinä pidät vauvaa melkein koko ajan vieressäsi ja imetät, kun vauva haluaa. Ei siihen mitään hoitajakutsuja tarvitse. Kun tulet synnytyssalista, otat vauvan kainaloon ja otat torkut, jos pystyt. Kun vauva herää, niin tissiä suuhun vain ja taas torkahdatte yhdessä. Siinä se menee pari päivää. Käyt välillä syömässä ja hakemassa itsellesi juotavaa. Käyt suihkussa (itse otin vauvan matkaan siinä rullakopassa suihkuhuoneeseen). Hoitajaa näin vain, kun kävivät katsomassa alapään ja mittasivat lämmön muistaakseni.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 11:02"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 09:49"]

Hyih. Onneksi en tee ällöttävää osastotyötä, vaan olen leikkaussalissa haastavassa työssä, jota saan tehdä yhdessä ammattitaitoisten työtovereiden ja lääkäreiden kanssa. Leikkaussalissa on ihanaa, potilaat nukkuu eikä kutsukellot soi. Me täällä työskentelevät olemme kyllä aivan eri levelillä vain osastolla märisevien hoitajien rinnalla. Eihän siellä tarvitse edes ammattitaitoa, se työn oppis apinakin. No näkyyhän se työn palkkauksessakin vaativuustason mukaan, joka osastotyössä on nolla.

[/quote]

Kiitos tästä viestistä. Vahvisti taas stereotypiaa ääliöistä leikkaussalihoitajista, jotka on itseään täynnä

[/quote]

No en kyllä usko että tämä tyyppi mikään leikkaussalihoitaja onkaan. Samaa palkkaa siellä nostetaan kuin muuallakin, kuten oikein onkin. Minä ainakin arvostan ja sympatiseeraankin osaston hoitajia, jotka joskus itku kurkussa hakevat kiireiltään potilaita, joita tulee ovista ja ikkunoista, osastolle takaisin.

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 22:49"]Eniten ärsytti potilaat, jotka meni kirjaimellisesti kädettömiks sen jälkeen kun tippa oli väkerretty käteen..kyllä sitä kättä voi edelleen käyttää samalla tavalla kun toistakin :) Ja sitten nämä, jotka soitti että ei pääse vessaan, koska tippateline..oho,kappas vaan telineessä onkin pyörät! :o huoh..
[/quote] Hei! Potilaalla saattaa olla ekaa kertaa tippa, se voi kirvellä ja kipuilla, aristaa. Sitä on hankala käyttää, pelottaa, että irtoaa ja nyrkkiin puristaminen tuntuu pahalta. Potilas ei myöskään ole tottunut tippatelinettä kukuljettamaan. Hän voi olla peloissaan, sairaudesta, sairaalassaolosta, toimenpiteistä. Potilaalta puuttuu hoitajan tieto ja kokemus. Älä IKINÄ aliarvioi potilasta ja hänen tuntemuksiaan.

T.Lähihoitaja, kotihoidosta

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 09:52"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 00:23"]

Älkää ihmiset yleistäkö. Hoitajia ja hoitopaikkoja on joka lähtöön, on hyviä ja sitten on niitä vähemmän hyviä. Kellot ovat soittamista varten. Muuta ei täällä ole kukaan väittänytkään. Mutta kun sitä soitellaan niin eri asioissa. Yksi soittaa kipua ja toinen lattialle pudonnutta nenäliinaa vaikka olisi täysi paketti liinoja pöydällä. Kolmannen omainen haluaa keskustella äitinsä uusista lääkkeistä ja hoitolinjauksista. Arvaatteko, mikä näistä on se soitto, joka saattaa ärsyttää hoitajaa? Ja sitten tämä iänikuinen "hoitajat vain rupattelevat kansliassa, juovat kahvia ja pyörivät netissä". Tosiasiassa vuoron vaihteessa käydään läpi jokaisen potilaan kuulumiset, lääkemuutokset ym jotta seuraava vuoro tietää tarkkaan, missä mennään. Ja kiireisenä päivänä se on päivän ensimmäinen ja ainoa hetki, kun saa istua alas ja syödä jotain, muutakin kuin "juoksulounaan". Ainakin meillä kaikista vuoroista on kirjattava jokaisen potilaan potilaspapereihin jotain, vaikkei mitään erikoista olisi voinnissa tapahtunut. Tähän menee yllättävän paljon aikaa. Puhelimessa täytyy roikkua milloin mistäkin syystä, on lääkäriasioita, apteekkitilauksia, Kela-asioita, näitä riittää. Samalla siinä tulee usein juotua kuppi kahvia ja omaisen silmään näyttöä tietenkin siltä, että hoitaja juoruilee puhelimessa. Potilaat hoidetaan kyllä, heidän takiaan sitä hoitajat töissä ovat. Vaikka aikaa olisi pahimpana aamuna vain se 5min per potilas, niin itse pyrin olemaan läsnä senkin pienen hetken. Tiedän kyllä hoitajia, joita se itse potilas ei kiinnosta. Se on sääli, että nämä onnettomat pilaavat meidän muiden maineen. T. Sh

[/quote]

No, eipä ne hoitajat tunnu aina olevan ihan kärryillä siitä, mitä tuossa raportilla puhutaan. Olin ekaa synnyttämässä, mutta ikäni touhunnut lasten kanssa ja hoitanut vauvoja, oli jopa papereissa maininta, etten tarvi vaipanvaihto-ohjausta tms. Olin myös vuotanut synnytyksessä 1200ml (osastolla lisää, mutta en älynny, että siitä vois mainita..) Huimas ja pyysin, että voisko ottaa hb:n, ku olis sitä vuotoakin aika reippaasti, 1200ml. Hoitaja oli sitä mieltä, että kenelläkään ei oo ollu niin paljon vuotoa. Totes sit papereista, että oho, niinpä näkyykin olevan. Ja hb oli jossain 90 kieppeillä. Sitten sama hoitaa tulee: "No niin, katsotaanpa sitten vaipanvaihdot yms" Totesin vaan, että oon ison perheen vanhimmasta päästä, oon hoitanu muutaman vuorokauden ikäisiä jo vaikka kuinka paljon.. Mutta siitä hoitajasta jäi sellainen kuva, että se vaan touhottaa ja unohtaa oikeasti kuunnella.. Pyysin myös kipulääkettä, alapää oli tikkejä täynnä, ni sama tyyppi kysy, että onko jälkisupistuksia. Mä sanoin, että haavaa särkee, ni ihmetteli, että mitä haavaa...

Sen jälkeen oon kyllä saanu synnärillä hyvää palvelua sen mitä oon tarvinnu, neljänneltä toivat jopa ruuat sängyn viereen pyytämättä, vaikka olisin ite ihan hyvin jaksanu hakea. Tosin silloinkin oli reilusti vuotoa, ilmeisesti arvelivat, etten jaksa hakea itse. 

[/quote]

Tässä tapauksessa en siis hälyttänyt hoitajaa paikalle kelloa soittamalla, vaan hän oli ihan esittäytymässä. Olisin todellakin odottanut, että hän olis edes silmäilly mun paperit läpi ennen kuin tulee huoneeseen. Papereissa kysytään toiveita synnytyksen jälkeiseen osastolla olo aikaan jne, tulee vähän hölmö olo, että niitä kirjataan ylös ja ketään ei kiinnosta lukea niitä. 

Mutta muuten siis olen saanut sairaalassa todella hyvää palvelua. Seitsemän oon synnyttäny. Ja viikon ollu joskus sisätautien osastolla

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 11:13"]Mä olen kotihoidossa ja meillä turvarannekkeita painelee jatkuvasti kotona asuva muistisairaat ja joka kerta pitää mennä katsomaan tilannetta. Jos on oikea hätä niin silloin ranneketta ei osata käyttää, joten aivan turhaan näitä turvarannekkeita heille tarjotaan, kun eivät ymmärrä niiden tarkoitusta lainkaan. Myös psyykkisesti sairaat soittelevat milloin mistäkin aiheesta, jotka eivät kotihoidolle kuulu lainkaan, mutta me kiltisti viedään asioita eteenpäin...

Kotihoidossa muutenkin se meininki, että meitä työntekijöitä haukutaan koko ajan, vaikka täällä seudulla homma toimii ihan kohtuullisen hyvin ja teemme todella paljon töitä & paljon ylimääräistäkin. Mutta omaiset on joissakin tapauksissa aivan järkyttäviä meitä kohtaan ja juuri niissä paikoissa missä ei mitään ongelmia edes ole! Ja jos erehdyt sanomaan vastaan miten asiat oikeasti ovat, niin sitten soitellaan esimiehet läpi ja kas vain hoitaja on se syyllinen. Niiin kyllästynyt tähän rumbaan kotihoidossa missä työntekijä on ihan piian asemassa :(
[/quote] harvassa ammatissa muuten pitää hallita huoltomiehen, kokin, hoitajan, etuusneuvojan, postineidin ja siivojan työt. Lisäksi täytyy osata käyttää potilastietojärjestelmää, exeliä ja wordiakin jonkunverran. Pitää osata suunnistaa, osata ajaa ja parkkeerata auto nopeasti (sakot muuten maksetaan itse, vaikka kiekon aika ylittyisi sairauskohtauksen takia). Kahvitaukoa et pidä lainkaan, ja ruokatauonkin autossa tai rappukäytävässä. Toivot, että työlistalla on edes yksi siisti asiakas, jonka luona uskaltaa käydä vessassa. Työpäivän päätteeksi tulet 30 minuuttia myöhässä palaveriin, kuullaksesi, kuinka ylitöitä on liikaa ja ne on otettava aikana pois, rahana ei makseta. Lyhennyspäiviltä töitä ei vähennetä, joten ruokatauko autossa vaihtuu energiajuomaan ajamisen ohessa.

Kurjin kokemus synnytysosastolta. Sain kamalan kätilön jonka takia jouduin olemaan kipuinen, hädässä ja epävarma. Hormonipuuskassa tuo kaikki oli liikaa ja synnytystraumat jäi. Tehtiin kiireellinen sektio eikä kukaan kertonut käytännöistä. Esikoiseen tutustuminen oli sairaalassa etäistä.

En saanut lupaa nousta liikkeelle, ei kannustanut vessaan eikä muutoinkaan auttanut asioissa joista jälkeenpäin on selvinnyt miten pitäisi mennä. En uskaltanut yksin lähteä mihinkään kun en tiennyt mitä voi tehdä ja olotila oli kuitenkin heikko kun ravinnotta pitkään. Vessaan en päässyt vasta kun sain kuulla, että voin vaatia katetrin pois ottamisen. Virtsaputki on ahdas ja katetri tuntui pahalta. Olisin kyennyt vessaan jos vain olisin saanut sen pois. Katetri oli kätilön toimesta kaksi päivää, ei kuunnellut kun sanoin että haluaisin vessaan..

Kätilö häiritsi mun ja vauvan nukkumista turhilla käynneillä. Verikokeet oli eri asia jotka teki eri ihmiset. Kun vauva nukahti tai minä, tuli herättämään meitä monesti ilman syytä kuten esm. olin syöttänyt vauvan ja nukahti niin akka tempoi hereille että nyt pitää syöttää vauvaa. Siinä sitten itkuisena kerroin että juuri nukahdettiin syötöstä. Teki tätä myös toisinpäin. Vauva oli rinnalla ja nukahtamassa niin kätilö repi rinnalta pois ja alkoi huudattaa vauvaa. 

Kun maito nousi, makasin sängyllä likomärässä pyjamassa saamatta uutta. Itkin kun oli paha olo ja kylmä. Peittona sellainen lakana. Kätilö ei tuonut uutta pyjamaa eikä kertonut mistä uuden saa. Siivooja kertoi, auttoi ja näytti huolestuneena kun näki aamulla kipeän naisen jolla valuu maitoa lakanoille. Samoissa lakanoissa haisevana ilman pesulle pääsyä. Kasvot olin viimeksi pessyt kaksi päivää sitten kuten hampaat...Vauvaani ei tuotu syömään vaan natsikätilö kätilö antoi lisämaitoa, Ei kertonut lypsämisestä enkä edes tiennyt semmoisesta huoneesta. Ohje mennä lypsyyn tuli tuolta samalta siivoojalta kun rinnat kovina maitoa herui. Oma hoitajatäti kohteli mua kuin esinettä, kovakouraisesti. Vauvan vei eikä aina kertonut miksi tai mihin. Sain soitella useasti missä mun vauvani on johon naurahteli, täällähän se kanslian lattialla nukkuu. Rintani päät oli matalat joten imuote häiriintyi heti kun vauva tottui pulloon. Kätilö survaisi rintani pyjamasta ja nippaili nänniä pakottaen vauvan suuhun. Itkettiin vauvan kanssa.

Sama kätilö jätti katetrini paikoilleen mun jalan alle. Yövuorolainen nosti  kiemuraisen johdon ja pussin jalan alta pois ja sanoi että voi hyvänen aika, varmaan tehnyt kipeää kun virtsa ei mene pussiin. En yltänyt liikuttamaan itse. En myöskään saanut lääkkeitä tuskallisiin ilmavaivoihin enkä osannut sellaisia pyytää. Tämän hoitajan toimesta sain katetrin pois kun oma hoitajaa ei asia liikuttanut.

Lähdin sairaalasta väsyneenä ja puolikuntoisena koska olin niin haavoittuvainen. Inhoan edelleen sitä hoitajaa ja jos vielä joudun törmäämään siihen niin hän ei muhun tai mun vauvaani koske. Viimeisenä päivänä tiuskaisin tuolle akalle, että nyt riittää ja mun nänneihin et koske ja anna meille rauha. Tunkee silloin kun apua ei pyydetä mutta ei auttanut missään mihin soitin apua. Se kello soi todella harvoin kun en uskaltanut soittaa ja pelkäsin että tulee huoneeseen. Ne muut hoitajat oli hyviä. Oma hoitaja oli ihan ihmeissään kun uskalsin sen monen päivän helvetin jälkeen sanoa jotain takaisin.

On vissiin av-mammalle ihan mahdotonta ymmärtää, että jos jotkut kellonsoitot ärsyttävät, ei se tarkoita sitä että vihaisi työtään, potilaitaan, omaisia ja kaikkia kellonsoittoja. Olen töissä infektio-osastolla ja nimenomaan aina painotan potilaille ja omaisille, että kelloa saa soittaa jos on hätä tai muutakin asiaa, eikä tarvitse lähteä hortoilemaan käytäville. Suurin osa meidän potilaista ja omaisista on aivan ihania ja joskus saisivat soittaa herkemminkin sitä kelloa, mutta ainahan joukkoon mahtuu niitä, jotka ärsyttävät. Potilaat eivät ole mikään homogeeninen joukko, jossa kaikki ovat herttaisia ja ihania, siellä on myös niitä, jotka ovat itsekkäitä ja kiusallaan passuuttavia. En minä mene heille tiuskimaan, että mitä nyt tuosta soitat kelloa, mutta ei se tarkoita etteikö se voi ärsyttää.

Ja jotkut soitot voivat ärsyttää, vaikka kyseessä olisi oikea asiakin. Esimerkiksi jos samasta asiasta soitetaan puolen minuutin välein kelloa. Esimerkki: potilas soittaa ja pyytää kipulääkettä, lupaan tuoda sen. Lähden huoneesta ja menen koneelle tarkistamaan määrätyn lääkeannoksen. Menen lääkehuoneeseen, avaan lääkekaapin ja huumekaapin. Otan oikean määrän lääkettä, merkitsen potilaan nimen, lääkemäärän, määränneen lääkärin nimen ja oman nimeni lääkekorttiin ja pyydän vielä kollegan tuplatarkistamaan lääkkeen. Merkitsen lääkkeen päälle, mitä lääkettä olen ottanut, ja otan muut mahdollisesti tarvittavat tavarat kuten huuhteluruiskun mukaan, joskus lääkettä itseäänkin pitää vielä jotenkin valmistaa tai laimentaa. Lähden takaisin potilashuoneeseen, puen mahdollisesti eristyskamppeet päälle ja menen antamaan lääkkeen. Kaikki varmaan ymmärtävät, että vaikka en tekisi mitään ylimääräistä välissä, tähän kaikkeen menee hetki aikaa. Jos potilas sitten soittaa kelloa minuutin kuluttua, juuri kun olen ottanut lääkepaketin pöydälle, joudun laittamaan lääkkeen takaisin kaappiin, lukitsemaan kaapin, menemään kysymään mikä hätä on (mahdollisesti jälleen pukemaan eristyskamat) vain kuullakseni, että potilas kaipaa edelleen kipulääkettä. Jos kipu on kova, on tämä sinällään ymmärrettävää, mutta aiheuttaa turhaa työtä JA hidastaa lääkkeensaantia. 

Eniten kyllä ärsyttää se, että jokaisesta ei-kiireellisestä asiasta pitää soittaa kelloa erikseen. Yleensä kun olen lähdössä huoneesta, kysyn vielä, tarvitaanko jotakin, voisinko tehdä jotakin, mutta siitä huolimatta kello saattaa soida juuri kun olen mennyt pois tekemään toista asiaa. Joissakin tapauksissa tämä on ymmärrettävää ja pakollista, mutta jokainen tyynyliinan pöyhiminen sitä ei ole. No jaa, ehkä kaikkein eniten ärsyttää juuri ne, jotka kiusallaan soittelevat siirtämään peittoa 1 cm johonkin suuntaan tai kutittamaan korvan takaa, jos pystyisivät sen ihan itsekin tekemään (erittäin kipeät, halvaantuneet ym. jotka eivät voi asialle mitään tehdä ovat tietenkin asia erikseen).

Oliko tää ketju nyt hoitajien kommenteille vai teidän huonoille hoitokokemuksille?

Ah, muistan niin miten joskus 6-vuotiaana olin ollut leikkauksessa ja keskellä yötä iski kauhea vessahätä. Olin vielä niin lääkkeiden vaikutuksen alaisena, etten pystynyt itse kävelemään. Siinä sitten rakko poltellen emmin varmaan reilun tunnin, että kehtaanko soittaa kelloa tällaisen asian takia :D

Kehtasinpa sitten lopulta kun tuntui ettei kohta pysty enää pidätellä, ja oikein mukava hoitaja tuli kannattelemaan minua ja pääsin vessaan.

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 22:44"]Se, kun potilaan omaiset soittaa kelloa kysyäkseen jotain minkä voisivat ihan hyvin kysyä kansliasta a) tullessaan b) lähtiessään. Tai sitten ne voisivat kysyä sen ihan siltä potilaalta itseltään.

Sitten minä kirjaudun ulos tietokoneelta, juoksen potilashuoneeseen, juoksen takaisin kansliaan, kirjaudun koneelle, katson labrat, kirjaudun ulos koneelta, ja menen sinne potilashuoneeseen kertomaan että joo huomenna otetaan labrat. SITTEN ne kysyy, että koskas se olikaan se neurologin aika. Ja minä juoksen kansliaan, kirjaudun koneelle jne.

 Tämänhän voisi oikeasti selittäää omaisille, että mikä olisi hyvä käytäntö. Teettekö niin? Eri asia jos moneen kertaan pyydetty.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 12:05"]

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 22:49"]Eniten ärsytti potilaat, jotka meni kirjaimellisesti kädettömiks sen jälkeen kun tippa oli väkerretty käteen..kyllä sitä kättä voi edelleen käyttää samalla tavalla kun toistakin :) Ja sitten nämä, jotka soitti että ei pääse vessaan, koska tippateline..oho,kappas vaan telineessä onkin pyörät! :o huoh.. [/quote] Hei! Potilaalla saattaa olla ekaa kertaa tippa, se voi kirvellä ja kipuilla, aristaa. Sitä on hankala käyttää, pelottaa, että irtoaa ja nyrkkiin puristaminen tuntuu pahalta. Potilas ei myöskään ole tottunut tippatelinettä kukuljettamaan. Hän voi olla peloissaan, sairaudesta, sairaalassaolosta, toimenpiteistä. Potilaalta puuttuu hoitajan tieto ja kokemus. Älä IKINÄ aliarvioi potilasta ja hänen tuntemuksiaan. T.Lähihoitaja, kotihoidosta

[/quote]

Onneksi alalla on sentään vielä kaltaisiasi ihmisiä, jotka eivät oleta että potilaan tulisi tietää kaikki mahdollinen sairaalahoidosta ennen hoitoon tulemistaan.

Itsellänikin tippaletku oli ärsyttävä, enkä uskaltanut kättä ihan liikoja liikutella. Minäkään en myöskään varmaan uskaltaisi lähteä tippaletkun kanssa seikkailemaan tietämättä ensin, että saako niin tehdä.

Ihme valitusta hoitajilta. Kätilöopistolla oli ainakin kivoja hoitajia, kun olin siellä mukana synnytyshommissa viime syksynä. Paitsi yksi vaikutti hieman tärähtäneeltä ja aliarvioi minun vauvanhoitoskilssejä, koska kyseessä oli ensimmäinen lapseni. Puhui minulle kuin vajaamieliselle ja piti kädestä kun vaihdoin vaippaa.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 10:49"]

Minäpä kerron esimerkin, jossa hoitajaa ei soitettu turhaan.

Olin ollut selkäleikkauksessa. Leikkauksen jälkeisenä aamuna, jolloin olin ollut jo 1,5 vrk ravinnotta, sairaala-apulainen (?) toi aamiaistarjottimen ja länttäsi sen siihen yöpöydän kääntyvälle osalle jättäen sen juuri niin kauas, että en millään ylettynyt siihen. En siis päässyt vielä ylös vuoteesta. Pyysin häntä siirtämään tarjotinta n. 10 cm, jotta ylettyisin siihen. Tähän apulainen tiuskaisi: Soita hoitaja! Eikä siis siirtänyt tarjotinta vaan poistui huoneesta ovi paukkuen.

[/quote]

TÄH? Kai teit valituksen? Tuollainen on niin pelkkää kiusantekoa, että potkut perseelle pitäisi antaa. Mitä helvettiä noihin töihin hakeutuvat ihmiset, jotka selkeästi inhoavat muita ihmisiä??

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 14:28"]

Oliko tää ketju nyt hoitajien kommenteille vai teidän huonoille hoitokokemuksille?

[/quote]

Hoitajat kertoi niin paljon kokemusiaan, että niistä välittyi muistoja mieleen. Ärsyyntymis viesteistä saa ikävän kuvan hoitajista. Jos haluaa pitää keskustelun vain hoitajien sisäisenä, kannattaa mennä ihan eri foorumille. Esin. hoitajat.net on hyvä!

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 07:52"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 00:06"]Itse potilaana ollessa huomasin, että hoitajia ärsytti suunnattomasti kun pyysin kipupiikkiä. Ensimmäisen piikin vaikutus kesti n. 15 min. oli tosi kovat tuskat. Soitin kelloa ja pyysin, että saisin lisää lääkettä. Hoitaja sanoi, että lääkäri määrännyt piikin 2h välein. Ok, eli soittelin sitten kelloa parin tunnin välein sitä piikkiä koska ei sitä pyytämättäkään tullut. Kyllä tuli hoitaja aina niin kyllästyneenä ja ärsyyntyneenä piikittämään että jos en niin heikossa hapessa olisi ollut niin hieman olisin palautetta jakanut. Oli sekin omituista, että lääkitystä ei säädetty vaikka sanoin, että vaikutus kestää vain hetken. Ehkä eivät uskoneet sitä, kun muutenkin hoito oli niin ala-arvoista. [/quote] Mulla samanlainen kokemus. Kipu oli niin hirveä etten pystynyt puhumaan tai kunnolla hengittämään... Hoitaja oli sitä mieltä ettei mulla voi olla kipua kun on kerran epiduraali laitettu. Mies kävi pikkuisen juttelemassa siellä kansliassa jonka jälkeen saatiin anestesialääkäri paikalle ja huomattiin että kipupumppu ei ollutkaan paikallaan... Hups! No tämä hoitaja tuli sentään nöyrästi pyytämään anteeksi. Mutta just toi asenne... Kyllä me tiedämme voiko sinulla olla kipua...

[/quote]

Tulee vaan kyllä mieleen, että jos hoidossa ei suostuta antamaan kipulääkettä kipujaan huutavalle potilaalle, vaikkei mitään hyvää syytä ole olla antamatta, niin eikö melkein voisi käydä jo poliisille juttelemassa saisiko pahoinpitelysyytteen aikaiseksi.

Onhan tuollainen nimittäin kidutukseen verrattavissa, jos toinen huutaa kipua ja hoitohenkilökuntaan kuuluva vain hymyilee omahyväisenä, että ei sinulla mitään kipuja voi olla.