Hoitsut! mikä kellonsoittosyy ärsyttää eniten?

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 00:23"]

Älkää ihmiset yleistäkö. Hoitajia ja hoitopaikkoja on joka lähtöön, on hyviä ja sitten on niitä vähemmän hyviä. Kellot ovat soittamista varten. Muuta ei täällä ole kukaan väittänytkään. Mutta kun sitä soitellaan niin eri asioissa. Yksi soittaa kipua ja toinen lattialle pudonnutta nenäliinaa vaikka olisi täysi paketti liinoja pöydällä. Kolmannen omainen haluaa keskustella äitinsä uusista lääkkeistä ja hoitolinjauksista. Arvaatteko, mikä näistä on se soitto, joka saattaa ärsyttää hoitajaa? Ja sitten tämä iänikuinen "hoitajat vain rupattelevat kansliassa, juovat kahvia ja pyörivät netissä". Tosiasiassa vuoron vaihteessa käydään läpi jokaisen potilaan kuulumiset, lääkemuutokset ym jotta seuraava vuoro tietää tarkkaan, missä mennään. Ja kiireisenä päivänä se on päivän ensimmäinen ja ainoa hetki, kun saa istua alas ja syödä jotain, muutakin kuin "juoksulounaan". Ainakin meillä kaikista vuoroista on kirjattava jokaisen potilaan potilaspapereihin jotain, vaikkei mitään erikoista olisi voinnissa tapahtunut. Tähän menee yllättävän paljon aikaa. Puhelimessa täytyy roikkua milloin mistäkin syystä, on lääkäriasioita, apteekkitilauksia, Kela-asioita, näitä riittää. Samalla siinä tulee usein juotua kuppi kahvia ja omaisen silmään näyttöä tietenkin siltä, että hoitaja juoruilee puhelimessa. Potilaat hoidetaan kyllä, heidän takiaan sitä hoitajat töissä ovat. Vaikka aikaa olisi pahimpana aamuna vain se 5min per potilas, niin itse pyrin olemaan läsnä senkin pienen hetken. Tiedän kyllä hoitajia, joita se itse potilas ei kiinnosta. Se on sääli, että nämä onnettomat pilaavat meidän muiden maineen. T. Sh

[/quote]

No, eipä ne hoitajat tunnu aina olevan ihan kärryillä siitä, mitä tuossa raportilla puhutaan. Olin ekaa synnyttämässä, mutta ikäni touhunnut lasten kanssa ja hoitanut vauvoja, oli jopa papereissa maininta, etten tarvi vaipanvaihto-ohjausta tms. Olin myös vuotanut synnytyksessä 1200ml (osastolla lisää, mutta en älynny, että siitä vois mainita..) Huimas ja pyysin, että voisko ottaa hb:n, ku olis sitä vuotoakin aika reippaasti, 1200ml. Hoitaja oli sitä mieltä, että kenelläkään ei oo ollu niin paljon vuotoa. Totes sit papereista, että oho, niinpä näkyykin olevan. Ja hb oli jossain 90 kieppeillä. Sitten sama hoitaa tulee: "No niin, katsotaanpa sitten vaipanvaihdot yms" Totesin vaan, että oon ison perheen vanhimmasta päästä, oon hoitanu muutaman vuorokauden ikäisiä jo vaikka kuinka paljon.. Mutta siitä hoitajasta jäi sellainen kuva, että se vaan touhottaa ja unohtaa oikeasti kuunnella.. Pyysin myös kipulääkettä, alapää oli tikkejä täynnä, ni sama tyyppi kysy, että onko jälkisupistuksia. Mä sanoin, että haavaa särkee, ni ihmetteli, että mitä haavaa...

Sen jälkeen oon kyllä saanu synnärillä hyvää palvelua sen mitä oon tarvinnu, neljänneltä toivat jopa ruuat sängyn viereen pyytämättä, vaikka olisin ite ihan hyvin jaksanu hakea. Tosin silloinkin oli reilusti vuotoa, ilmeisesti arvelivat, etten jaksa hakea itse. 

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 09:39"]

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 22:35"]Vessaanmeno, vaikka yksinki pääsis [/quote] Tehän sen ilmeisesti tiedätte potilasta paremmin. Äiti 64 v oli sairaalassa 2 vkoa ja kaatui pahasti kahdella eri vessareissulla, koska hoitaja ei auttanut pyynnöistä huolimatta. Kun potilas ei ole vanhus, voi ulkonäkö pettää luulemaan voinnista parempaa. Teki tosi pahaa, että kuoleva kivulias ihminen joutui vielä kokemaan turhaan nuokin kaatumiset. Mutta ei sitä itsekään voinut päivystää sairaalassa 24/7.

[/quote]

Voi miten ikävää.

Valitettavan usein etenkin erikoissairaanhoidossa jätetään kaikki ihmisen perustarpeet huomioimatta. Huomio kiinnittyy vain lääketieteelliseen hoitoon. Valitettavan usein vanhemmat ihmiset menee tosi huonoon kuntoon (hoidosta huolimatta....), koska ei saa ruokaa (ei viitsitä auttaa), juomaa eikä pääse vessaan. Saati sitten psyykkiset tarpeet. Edes kuolevaa ei haluta auttaa

Apua ei viitsi pyytää, koska asenne on täällä kuvatun kaltainen. Tai sitten apua ei edes saa, vaikka pyytäisi

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 09:25"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 08:27"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 02:39"]

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 22:44"]

Se, kun potilaan omaiset soittaa kelloa kysyäkseen jotain minkä voisivat ihan hyvin kysyä kansliasta a) tullessaan b) lähtiessään. Tai sitten ne voisivat kysyä sen ihan siltä potilaalta itseltään.

Sitten minä kirjaudun ulos tietokoneelta, juoksen potilashuoneeseen, juoksen takaisin kansliaan, kirjaudun koneelle, katson labrat, kirjaudun ulos koneelta, ja menen sinne potilashuoneeseen kertomaan että joo huomenna otetaan labrat. SITTEN ne kysyy, että koskas se olikaan se neurologin aika. Ja minä juoksen kansliaan, kirjaudun koneelle jne.

[/quote]

Eikö sitä konetta voi lukita (ctrl+alt+delete) siksi aikaa, kun pyörähdät siellä huoneessa? Selostuksessasi kone oli aina vapaa, kun palasit kansilaan :)

[/quote] Ei voi. Koneita on yleensä kanslioissa liian vähän, eli vaikka olisikin yksi hoitajaa kohden (mikä ei yleensä valitettavasti pidä paikkaansa), osaston lääkärit ja osastolla konsultoivaan lääkärit sekä mm.sosiaalityöntekijät käyttävät samoja koneita. Jos kone tököttää lukittuna sillä aikaa kun joku juttelee omaisten kanssa, saattaa toisen hoito esim. sairauskohtauksesta viivästyä, kun hänen teksteihinsä ei pääse.

[/quote]

Kyllä ainakin meidän koneilla pääsee kirjautumaan omilla tunnuksilla potilastietojärjestelmään vaikka kone olisikin kiinnittynyt verkkoon jonkun toisen hoitajan tunnuksilla. Ja näin meillä tekee  esim. lääkärit kun tulevat osastolle poilaita hoitamaan. Ja hätätapauksessa, ihan varmasti teilläkin, potilaan tiedot kaivetaan sen tunnuksilla joilla ne nopeiten saa :-)

[/quote]

Meillä ei toimi koneet kunnolla, jos niihin on kirjautunut useampi samaan aikaan. Sitäpaitsi se ulos kirjautuja ei tiedä lähtiessään, koska tulee takaisin. Kyllä sen hoitajat tietää: käyt vastaamassa kelloon, sitten soi toinen kolmas neljäs, haet tarvittavia jollekin ja alusastian toiselle ja sitä vettä kolmannelle ja sitten kello onkin  jo ihan hirveästi ja lääkkeet on vielä jakamatta ja tarkistamatta jne.

Kiire on vain asenne. Itse olen lähihoitaja ja vanhuspuolella jossa työskentelen, joitakin vanhuksia jotka soittavat kelloa 10min välein.Ihan vain veden vaihdon takia. Usein oikea syy pyytää hoitaja paikalle on yksinäisyys ja siksi veden vaihdon lomassa on kiva rupatella niitä näitä. Työntekijöistä on pulaa mutta onneksi meillä on töissä väkeä, joilla on hyvä stressin sietokyky ja lämmin sydän!

Mä oon varmaan painajaismainen potilas. Menen jotenkin paniikkiin, kun joudun toisten hoidettavaksi. Yritän olla reipas, en osaa olla potilas ja kipukynnykseni on matala. En tiiä mistä tämä tarkalleen johtuu. Onneksi olen synnytysten lisäksi ollut vain yhdessä päiväkirurgisessa leikkauksessa ja viisaudenhampaan poistossa.. Olen kyllä huhuomannut millainen hoitajan asenne auttaa (empaattinen) ja millainen lisää paniikkia (tyly ja äksy).

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 09:59"]

Kiire on vain asenne.

[/quote]

Voi luoja! Mullakin on ollut tuollaisia työkavereita. Ihan kaikessa rauhassa tehdään hommia, kato kun tää potilaslähtöisyys ja hoitotieteet ja uusin suositus ja lässynlää. Sitten muut hoitaa omien potilaidensa lisäksi puolet tän haaveilijan potilaista, että ne saisi edes puoliltapäivin jo kuivaa päälle ja jotain ruokaa suuhun. Kato kun ei tää yks voi millään olla semmonen kylmä ja kiireinen....kun se on ihan asennekysymys. Eikö?

Ihan ensimmäisenä sanon, että tämä sivu oli tarkoitettu hoitajille (HUOM! "Hoitsut!...) eikä omaisille tai hoitajien äärettömän arvokkaan työn arvostelijoille. Tästä keskustelusta löytyy paljon hoitajien kirjoittamia kommentteja jota ei oikeastaan kukaa muu pysty edes ymmärtämään kuin hoitotyötä tehneet ihmiset.

Jaksan ihmetellä miksi meidän hoitajien työtä joka kerta moititaan. Itse en ole mikään positiivari mutta arvostan kaikkien työtä. Jokaisella ammattiryhmällä on omat juttunsa, jopa jokaisella työpaikalla on omat tavat ja tyyli edetä. Keneenkään muun ei tarvii ymmärtää toisen työtä, riittää, että työntekijä itse ymmärtää mitä tekee.

Useasti päivitellään kuinka hoitaja voi sanoa wc-hädän ilmaisevalle potilaalle: sinulla on vaippa, laske siihen. Ensi kerran kun moista kuulet, niin käy kysymässä hoitajalta, että miksi hän sanoi niin. Voin vannoa, että siihen on erittäin järkevä selitys. On esimerkiksi olemassa erilaisia muistisairauksia, joita suhteellisen isolla prosentilla väestössämme esiintyy. Potilas jolla muistamattomuutta on ei välttämättä muista, että hänet on kaksi minuuttia sitten talutettu wc:stä vuoteelle. Wc:hen mentäessä potilaan vaippa on ollut litimärkä koska potilas ei tunne virtsaamisen saatika sitten ulostamisen tarvetta. Wc-reissun saalis pönttöön on täysi nolla koska kaikki on vaipassa. Hoitajat (sekä tietysti lääkäri) on tutkineet kaiken tarpeellisen: ei ole virtsatieinfektiota, ei nesteenpoistolääkettä käytössä jotka tihentäisi vessassa käynnin tarvetta jne. Me hoitajat tiedämme, että potilaalla on se muistisairaus ja hän tekee tarpeensa vaippaan. Sitä sinä, et välttämättä tiedä jos olet naapuri vuoteen omainen. Päivittelet asiaa ja kirjoitat lehtiin kuinka huonosti potilaita kohdellaan.

Sitten päivitellään kuinka hoitajat istuvat paljon koneella. Kyllä, sen myönnän. Mutta se kuulu meidän työhön ja se vie valitettavan paljon aikaa potilailta. Meille jokaiselle hoitajalle on opetettu, että 'kaikki mitä ei ole kirjattu, niin ei ole tehty ja päinvastoin'. Eli kirjaamme erittäin tarkkaan siitä mitä potilaan kanssa on vuoron aikana tehty, mitä potilas on pystynyt itse tekemään, onko potilaalla kipuja, onko hän syönyt hyvin, mitä potilaan verenpaine oli, omainen kyseli verikokeita ja toivoi hoitopalaveria jnejnejne.. Käymme välillä myös siellä paljon paheksutussa internetissä katsomassa mitä taas tarkoittikaan lääkärin tekstiin kirjaama vaikea latinalainen sanahirviö, jotta osaamme hoitaa potilaan oikeaa sairautta oikealla tavalla.

No. 'Siellä ne kaikki hoitajat istuivat kahvihuoneessa porukalla ainakin tunnin'. Ei pidä paikkaansa. Olitko tunnin kahvihuoneen ovella vahtimassa tätä. Epäilen. Useimmissa kahvihuoneissa soi potilaskellot ja useimmiten saat ruoan mikroon kun kello soi ensimmäisen kerran ja kiiruhdat auttamaan. Pääset takaisin ruokasi ääreen niin se on jo kylmää. Laitat uudelleen mikroon ja taas soi kello ja taas lähdet. Uskallan väittää, että kovinkaan moni muu ammattiryhmä ei joudu kesken lounastauon keskeyttämään ruokailuaan. Joo tiedän kyllä, että näitä on muutama muukin meidän lisäksi.

Tälläkin palstalla joku omainen moitti henkilökuntaa vuodeosastolla jossa isä on hoidossa. Käyppä ensi kerran siinä kansliassa kysymässä hoitajalta, että miksi istut juuri nyt siellä facebookissa. Uskon, että saat siihen niin järkevän selityksen, ettet viiti toista kertaa kirjoittaa tuommoista nettiin. Nykyään myös pyritään hoitamaan pidempään kotona ja näin ollen ollaan paneuduttu yhä monisairaidempien hoitoon kotihoidossa. Jopa neliraajahalvauksen saanut, kaikessa täysin avustettava voi asua kotona. Joten, jos et ole tyytyväinen vuodeosaston hoitoon missä omaisesi on niin hommaa avut (pyydä osaston henkilökunnalta apua tähän jos et itse tiedä mistä aloittaa) ja saattele omaisesi kotiin. Totta on, että koti on ihmisen paras paikka.

Teidän omaisenne/te olette harvoin yksin osastolla vaan yhdellä hoitajalla voi olla vaikka kahdeksan täysin avustettavaa potilasta vuorossaan ja ymmärrätte varmaan ettei kädet tällöin riitä siihen, että olisi jokaisen vierellä koko ajan tai vastaisi salaman nopeesti avun pyntöön. Vika ei ole hoitajissa vaan hoitajien vähyydessä.

Pyytäkää arvostelijat päästä päiväksi tutustumaan hoitajien työhön niin ymmärrätte mistä puhumme.

Uskon, että 99% hoitajista on minun kanssa samaa mieltä asioista. Me teemme työtämme ennenkaikkea sydämellä. Ja ihan takuu varmasti teemme aivan jokainen työvuoro parhaamme sillä onhan käsissämme jotain korvaamatonta, ihminen!

Ääh ja niin, en sitten todellakaan tarkoittanut, että kaikki muistamattomat tekevät vaippaan mutta esimerkkinä. 

Toivoisin että jokainen hoitaja ja lääkäri osaisi kuvitella itsensä tai rakkaansa siihen potilaan tilalle. Miten minä haluaisin, että minua tai minulle rakasta ihmistä kohdeltaisiin tällaisessa tilanteessa? Potilaat ovat usein peloissaan, kivuliaita, ahdistuneita tai yksinäisiä, miten minä haluaisin että minulle puhutaan, kun pelkään ja minuun sattuu? Usein ihmiset ovat sekä omaisina että potilaina elämänsä haavoittuvimmissa tilanteissa kun he ovat sairaalassa tai muuten toisten autettavina ja armoilla hoitolaitoksissa. Hoitajien ja lääkäreiden käytös ja sanat piirtyvät mieleen -niin hyvässä kuin pahassakin- jopa loppuelämäksi.

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 22:42"][quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 22:37"]Kamalilta hoitajilta kuulostatte. Toivon nyt vain pysyväni kunnossa, etten joudu osastolle teitä ärsyttämään. 
[/quote]

Toivo ennemmin, ettet joudu oikeasti kipeänä osastolle, joilla on näitä turhaan passuuttajia. Hoitajien aika menee silloin näitten pienten pyyntöjen toteuttamiseen/ huoneesta toiseen kellon perässä juoksemiseen. Jää silloin sinun ehkä oikea hoidon tarve toteuttamatta, kirjaamatta (viesti ei silloin kulje seuraavalle vuorolle) ym.
[/quote]

Kulkeeko teillä tieto seuraavalle vuorolle muutenkaan? Oma kokemukseni ensimmäisestä kerrasta lapsivuodeosastolta oli aika ikävä kun synnytyksen jälkeen en kyennyt liikkumaan senttiäkään (en kylkeä kääntämään saati vessaan päässyt) ja jos tosiaan vessaan tai jotain muuta halusi niin piti soittaa kellolla apua. Syynä synnytyksen jälkeen ilmaantuneet järkyttävät liitoskivut. Lähes joka ikinen kerta tuli eri hoitaja paikalle ja sain kerrata taas miksi en pääse itse vessaan/voi muutakaan tehdä vaan tarvitsen apua. Vauva oli hoitajien luona ja se tuotiin syömään minulle, mutta kun halusin vaihtaa rintaa jolla imetän tai muuten apua taas niin sain taas soittaa ja selittää. Onneksi pääsimme seuraavana päivänä perhehuoneeseen ja sain miehen avuksi. Sielläkin pari hoitajaa kehottivat useaan kertaan soittamaan kelloa heti jos tarvitsemme jotain kuten lisämaitoa tmv (ja itsekin toivat ne maidot jne) ja eräs sitten tuhahteli vain ettei perhehuoneessa olevaa kelloa saa käyttää. Eikä siis kokoajan sitä renkutettu vaan lisämaitoa ja muutamaa kysymystä varten vaan kuten aiemmat olivat ohjeistaneet. Ei sitä tiennyt miten päin olisi ollut enää.. Onneksi seuraava synnytys meni ilman komplikaatioita enkä tarvinnut apua joten lyhyt sairaala-aikakin oli paljon mukavampi.

124-125:lle:

Kyllä itse ainakin ymmärrän hoitotyön haasteellisuuden ja suurin osa kohtaamistani hoitajista on ammattitaitoisia ja tekevät työnsä hyvin. Kun tällainen keskustelu avataan, se antaa meille asiakkaille (potilaana tai potilaan omaisena) näkökulmaa, mutta väistämättä se toimii myös meille kanavana antaa palautetta kokemastamme.

Onkin ihan hyvä täällä selittää, että tippatelineessä on pyörät alla tai jollain vanhuksella on vaippa, koska ei tunnista vessahätää, hedelmällisempää se vois olla ihan siinä tilanteessa. Jos asiakkaalle / potilaalle laitetaan tippa, voisi samalla sanoa, että voit kyllä liikkua normaalisti tämän tippatelineen kanssa. Aika harva sairaalassa olija on sellainen konkari, että tietää kaikki käytännöt valmiiksi. Teille hoitajille ne asiat on arkipäivää, asiakkaalle välttämättä ei ja tilanne, jossa on mukana pelkoa ja epävarmuutta, lisää hämmennystä ja saa aikaan monia turhia tai teidän näkökulmasta tyhmiä kysymyksiä. Valitettavasti. Mutta sehän johtuu vain siitä, että te toimitte ammattilaisena ympäristössä, joka on meille asiakkaille vieras. 

Minusta ei olisikaan väärin muistaa, että asiakas on hyvin monesti siellä oudossa, hämmentävässä tilanteessa ja kokee epävarmuutta, kipua ja pelkoa. Joskus riittäisi, jos tulisi olo, että edes se omahoitaja olis perillä asiakkansa tilanteesta ja osaisi neuvoa niissä pikkujutuissa, jotka on itsestään selvyyksiä teille. Tai voisi edes kokea tulleensa kuulluksi. Miksi ihmeessä asioita kirjataan tai niitä kysellään, jos ei kuitekaan olla perillä siitä, mitä papereissa lukee tai ei osoiteta, että on oikeasti kuultu?

Kaikki kunnia siis teille, jotka teette ammattitaidolla hoitotyötä, toivotaan, että asiakkaat ovat vain "vieraita" eikä vakituisia asiakkaita..

se synnyttäjä, jonka omahoitaja ei ollut perillä vuodoista, tikeistä jne..

Mummoni 94v ei uskaltanut soittaa kelloa oli syy mikä tahansa. . Pelkäsi että jos soittaa "turhaan" niin otetaan kello pois niinkuin kävi naapuripetiläiselle. Sitten ei saisi apua vaikka saisi jonkun kohtauksen.. :(

Minäpä kerron esimerkin, jossa hoitajaa ei soitettu turhaan.

Olin ollut selkäleikkauksessa. Leikkauksen jälkeisenä aamuna, jolloin olin ollut jo 1,5 vrk ravinnotta, sairaala-apulainen (?) toi aamiaistarjottimen ja länttäsi sen siihen yöpöydän kääntyvälle osalle jättäen sen juuri niin kauas, että en millään ylettynyt siihen. En siis päässyt vielä ylös vuoteesta. Pyysin häntä siirtämään tarjotinta n. 10 cm, jotta ylettyisin siihen. Tähän apulainen tiuskaisi: Soita hoitaja! Eikä siis siirtänyt tarjotinta vaan poistui huoneesta ovi paukkuen.

No, tietenkään en soittanut tuollaisen asian takia. Onneksi yksi jo jalkeilla oleva huonetoveri kävi siirtämässä tarjottimen, niin että sain aamiaiseni.

Muutenkin hoitajat voisivat muistaa, että sellaiset asiat jotka heille - tietenkin - ovat peruskauraa, voivat sairaalassa ensimmäistä kertaa olevalle, käytäntöjä tuntemattomalle potilaalle olla outoja. Esimerkiksi tuo aikaisemmissa postauksissa mainittu tippatelineen kanssa liikkuminen. Itselleni on sairaalaan tullessa näytetty, että tuossa on sänkysi, tuossa kaappisi, laitapa pyjama päälle ja jää sitten rauhassa odottelemaan. Mutta ei kerrottu mistä sen pyjaman löytää. Onneksi tässäkin tapauksessa apu löytyi kanssapotilaalta. 

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 10:43"]

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 22:42"][quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 22:37"]Kamalilta hoitajilta kuulostatte. Toivon nyt vain pysyväni kunnossa, etten joudu osastolle teitä ärsyttämään.  [/quote] Toivo ennemmin, ettet joudu oikeasti kipeänä osastolle, joilla on näitä turhaan passuuttajia. Hoitajien aika menee silloin näitten pienten pyyntöjen toteuttamiseen/ huoneesta toiseen kellon perässä juoksemiseen. Jää silloin sinun ehkä oikea hoidon tarve toteuttamatta, kirjaamatta (viesti ei silloin kulje seuraavalle vuorolle) ym. [/quote] Kulkeeko teillä tieto seuraavalle vuorolle muutenkaan? Oma kokemukseni ensimmäisestä kerrasta lapsivuodeosastolta oli aika ikävä kun synnytyksen jälkeen en kyennyt liikkumaan senttiäkään (en kylkeä kääntämään saati vessaan päässyt) ja jos tosiaan vessaan tai jotain muuta halusi niin piti soittaa kellolla apua. Syynä synnytyksen jälkeen ilmaantuneet järkyttävät liitoskivut. Lähes joka ikinen kerta tuli eri hoitaja paikalle ja sain kerrata taas miksi en pääse itse vessaan/voi muutakaan tehdä vaan tarvitsen apua. Vauva oli hoitajien luona ja se tuotiin syömään minulle, mutta kun halusin vaihtaa rintaa jolla imetän tai muuten apua taas niin sain taas soittaa ja selittää. Onneksi pääsimme seuraavana päivänä perhehuoneeseen ja sain miehen avuksi. Sielläkin pari hoitajaa kehottivat useaan kertaan soittamaan kelloa heti jos tarvitsemme jotain kuten lisämaitoa tmv (ja itsekin toivat ne maidot jne) ja eräs sitten tuhahteli vain ettei perhehuoneessa olevaa kelloa saa käyttää. Eikä siis kokoajan sitä renkutettu vaan lisämaitoa ja muutamaa kysymystä varten vaan kuten aiemmat olivat ohjeistaneet. Ei sitä tiennyt miten päin olisi ollut enää.. Onneksi seuraava synnytys meni ilman komplikaatioita enkä tarvinnut apua joten lyhyt sairaala-aikakin oli paljon mukavampi.

[/quote]

En ole synnärillä, mutta tiedonkulku on kai aika yleinen ongelma kaikkialla. Juttu menee näin: kaikki pitäisi kirjata. Mutta kun kaikkea ei ehdi/muista kirjata, ja kirjaaminen keskeytyy noin 20 kertaa joka päivä. Jos nyt kuitenkin saadaan kirjattua, että potilas ei voi liikkua, niin sen lukee vain se hoitaja, joka kussakin vuorossa on sinulle "nimetty" kun potilaat vuoron aluksi jaetaan. Jos hän on kiinni jossain haavanhoidossa, lääkkeidenjaossa tmv, ja soittoosi vastaa joku muu, hän ei välttämättä tiedä sinusta mitään.

Tässä kaikista eniten ärsyttäviä soittoja:

-paljonko kello on?

-mikä päivä tänään on?

-onko teillä ollut rauhallista nyt?

-tuletko käymään, on tilanne päällä. Sitten kun juokset kiireen vilkkaan niin asia onkin "voitko avata ikkunan" "voitko pöyhiä tyynyä"

IHAN OIKEESTI KUN SE ON HÄTÄKELLO! SILLOIN JOS ON HÄTÄ!!!!! Näistä mikään ei ole OIKEA HÄTÄ!

Ei siinä muuten mitään mutta kun näitä tulee päivittäin ja olisi paljon muutakin hommaa. :)

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 09:49"]

Hyih. Onneksi en tee ällöttävää osastotyötä, vaan olen leikkaussalissa haastavassa työssä, jota saan tehdä yhdessä ammattitaitoisten työtovereiden ja lääkäreiden kanssa. Leikkaussalissa on ihanaa, potilaat nukkuu eikä kutsukellot soi. Me täällä työskentelevät olemme kyllä aivan eri levelillä vain osastolla märisevien hoitajien rinnalla. Eihän siellä tarvitse edes ammattitaitoa, se työn oppis apinakin. No näkyyhän se työn palkkauksessakin vaativuustason mukaan, joka osastotyössä on nolla.

[/quote]

Kiitos tästä viestistä. Vahvisti taas stereotypiaa ääliöistä leikkaussalihoitajista, jotka on itseään täynnä

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 10:16"]

Ihan ensimmäisenä sanon, että tämä sivu oli tarkoitettu hoitajille (HUOM! "Hoitsut!...) eikä omaisille tai hoitajien äärettömän arvokkaan työn arvostelijoille. Tästä keskustelusta löytyy paljon hoitajien kirjoittamia kommentteja jota ei oikeastaan kukaa muu pysty edes ymmärtämään kuin hoitotyötä tehneet ihmiset.

Jaksan ihmetellä miksi meidän hoitajien työtä joka kerta moititaan. Itse en ole mikään positiivari mutta arvostan kaikkien työtä. Jokaisella ammattiryhmällä on omat juttunsa, jopa jokaisella työpaikalla on omat tavat ja tyyli edetä. Keneenkään muun ei tarvii ymmärtää toisen työtä, riittää, että työntekijä itse ymmärtää mitä tekee.

Useasti päivitellään kuinka hoitaja voi sanoa wc-hädän ilmaisevalle potilaalle: sinulla on vaippa, laske siihen. Ensi kerran kun moista kuulet, niin käy kysymässä hoitajalta, että miksi hän sanoi niin. Voin vannoa, että siihen on erittäin järkevä selitys. On esimerkiksi olemassa erilaisia muistisairauksia, joita suhteellisen isolla prosentilla väestössämme esiintyy. Potilas jolla muistamattomuutta on ei välttämättä muista, että hänet on kaksi minuuttia sitten talutettu wc:stä vuoteelle. Wc:hen mentäessä potilaan vaippa on ollut litimärkä koska potilas ei tunne virtsaamisen saatika sitten ulostamisen tarvetta. Wc-reissun saalis pönttöön on täysi nolla koska kaikki on vaipassa. Hoitajat (sekä tietysti lääkäri) on tutkineet kaiken tarpeellisen: ei ole virtsatieinfektiota, ei nesteenpoistolääkettä käytössä jotka tihentäisi vessassa käynnin tarvetta jne. Me hoitajat tiedämme, että potilaalla on se muistisairaus ja hän tekee tarpeensa vaippaan. Sitä sinä, et välttämättä tiedä jos olet naapuri vuoteen omainen. Päivittelet asiaa ja kirjoitat lehtiin kuinka huonosti potilaita kohdellaan.

Sitten päivitellään kuinka hoitajat istuvat paljon koneella. Kyllä, sen myönnän. Mutta se kuulu meidän työhön ja se vie valitettavan paljon aikaa potilailta. Meille jokaiselle hoitajalle on opetettu, että 'kaikki mitä ei ole kirjattu, niin ei ole tehty ja päinvastoin'. Eli kirjaamme erittäin tarkkaan siitä mitä potilaan kanssa on vuoron aikana tehty, mitä potilas on pystynyt itse tekemään, onko potilaalla kipuja, onko hän syönyt hyvin, mitä potilaan verenpaine oli, omainen kyseli verikokeita ja toivoi hoitopalaveria jnejnejne.. Käymme välillä myös siellä paljon paheksutussa internetissä katsomassa mitä taas tarkoittikaan lääkärin tekstiin kirjaama vaikea latinalainen sanahirviö, jotta osaamme hoitaa potilaan oikeaa sairautta oikealla tavalla.

No. 'Siellä ne kaikki hoitajat istuivat kahvihuoneessa porukalla ainakin tunnin'. Ei pidä paikkaansa. Olitko tunnin kahvihuoneen ovella vahtimassa tätä. Epäilen. Useimmissa kahvihuoneissa soi potilaskellot ja useimmiten saat ruoan mikroon kun kello soi ensimmäisen kerran ja kiiruhdat auttamaan. Pääset takaisin ruokasi ääreen niin se on jo kylmää. Laitat uudelleen mikroon ja taas soi kello ja taas lähdet. Uskallan väittää, että kovinkaan moni muu ammattiryhmä ei joudu kesken lounastauon keskeyttämään ruokailuaan. Joo tiedän kyllä, että näitä on muutama muukin meidän lisäksi.

Tälläkin palstalla joku omainen moitti henkilökuntaa vuodeosastolla jossa isä on hoidossa. Käyppä ensi kerran siinä kansliassa kysymässä hoitajalta, että miksi istut juuri nyt siellä facebookissa. Uskon, että saat siihen niin järkevän selityksen, ettet viiti toista kertaa kirjoittaa tuommoista nettiin. Nykyään myös pyritään hoitamaan pidempään kotona ja näin ollen ollaan paneuduttu yhä monisairaidempien hoitoon kotihoidossa. Jopa neliraajahalvauksen saanut, kaikessa täysin avustettava voi asua kotona. Joten, jos et ole tyytyväinen vuodeosaston hoitoon missä omaisesi on niin hommaa avut (pyydä osaston henkilökunnalta apua tähän jos et itse tiedä mistä aloittaa) ja saattele omaisesi kotiin. Totta on, että koti on ihmisen paras paikka.

Teidän omaisenne/te olette harvoin yksin osastolla vaan yhdellä hoitajalla voi olla vaikka kahdeksan täysin avustettavaa potilasta vuorossaan ja ymmärrätte varmaan ettei kädet tällöin riitä siihen, että olisi jokaisen vierellä koko ajan tai vastaisi salaman nopeesti avun pyntöön. Vika ei ole hoitajissa vaan hoitajien vähyydessä.

Pyytäkää arvostelijat päästä päiväksi tutustumaan hoitajien työhön niin ymmärrätte mistä puhumme.

Uskon, että 99% hoitajista on minun kanssa samaa mieltä asioista. Me teemme työtämme ennenkaikkea sydämellä. Ja ihan takuu varmasti teemme aivan jokainen työvuoro parhaamme sillä onhan käsissämme jotain korvaamatonta, ihminen!

[/quote]

Tässä tuli oikein hyvin esille se, että hoitajia on syytäkin moittia. Moni asia suorastaan virheellinen. Selittelyn makua

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 11:06"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 10:16"]

Ihan ensimmäisenä sanon, että tämä sivu oli tarkoitettu hoitajille (HUOM! "Hoitsut!...) eikä omaisille tai hoitajien äärettömän arvokkaan työn arvostelijoille. Tästä keskustelusta löytyy paljon hoitajien kirjoittamia kommentteja jota ei oikeastaan kukaa muu pysty edes ymmärtämään kuin hoitotyötä tehneet ihmiset.

Jaksan ihmetellä miksi meidän hoitajien työtä joka kerta moititaan. Itse en ole mikään positiivari mutta arvostan kaikkien työtä. Jokaisella ammattiryhmällä on omat juttunsa, jopa jokaisella työpaikalla on omat tavat ja tyyli edetä. Keneenkään muun ei tarvii ymmärtää toisen työtä, riittää, että työntekijä itse ymmärtää mitä tekee.

Useasti päivitellään kuinka hoitaja voi sanoa wc-hädän ilmaisevalle potilaalle: sinulla on vaippa, laske siihen. Ensi kerran kun moista kuulet, niin käy kysymässä hoitajalta, että miksi hän sanoi niin. Voin vannoa, että siihen on erittäin järkevä selitys. On esimerkiksi olemassa erilaisia muistisairauksia, joita suhteellisen isolla prosentilla väestössämme esiintyy. Potilas jolla muistamattomuutta on ei välttämättä muista, että hänet on kaksi minuuttia sitten talutettu wc:stä vuoteelle. Wc:hen mentäessä potilaan vaippa on ollut litimärkä koska potilas ei tunne virtsaamisen saatika sitten ulostamisen tarvetta. Wc-reissun saalis pönttöön on täysi nolla koska kaikki on vaipassa. Hoitajat (sekä tietysti lääkäri) on tutkineet kaiken tarpeellisen: ei ole virtsatieinfektiota, ei nesteenpoistolääkettä käytössä jotka tihentäisi vessassa käynnin tarvetta jne. Me hoitajat tiedämme, että potilaalla on se muistisairaus ja hän tekee tarpeensa vaippaan. Sitä sinä, et välttämättä tiedä jos olet naapuri vuoteen omainen. Päivittelet asiaa ja kirjoitat lehtiin kuinka huonosti potilaita kohdellaan.

Sitten päivitellään kuinka hoitajat istuvat paljon koneella. Kyllä, sen myönnän. Mutta se kuulu meidän työhön ja se vie valitettavan paljon aikaa potilailta. Meille jokaiselle hoitajalle on opetettu, että 'kaikki mitä ei ole kirjattu, niin ei ole tehty ja päinvastoin'. Eli kirjaamme erittäin tarkkaan siitä mitä potilaan kanssa on vuoron aikana tehty, mitä potilas on pystynyt itse tekemään, onko potilaalla kipuja, onko hän syönyt hyvin, mitä potilaan verenpaine oli, omainen kyseli verikokeita ja toivoi hoitopalaveria jnejnejne.. Käymme välillä myös siellä paljon paheksutussa internetissä katsomassa mitä taas tarkoittikaan lääkärin tekstiin kirjaama vaikea latinalainen sanahirviö, jotta osaamme hoitaa potilaan oikeaa sairautta oikealla tavalla.

No. 'Siellä ne kaikki hoitajat istuivat kahvihuoneessa porukalla ainakin tunnin'. Ei pidä paikkaansa. Olitko tunnin kahvihuoneen ovella vahtimassa tätä. Epäilen. Useimmissa kahvihuoneissa soi potilaskellot ja useimmiten saat ruoan mikroon kun kello soi ensimmäisen kerran ja kiiruhdat auttamaan. Pääset takaisin ruokasi ääreen niin se on jo kylmää. Laitat uudelleen mikroon ja taas soi kello ja taas lähdet. Uskallan väittää, että kovinkaan moni muu ammattiryhmä ei joudu kesken lounastauon keskeyttämään ruokailuaan. Joo tiedän kyllä, että näitä on muutama muukin meidän lisäksi.

Tälläkin palstalla joku omainen moitti henkilökuntaa vuodeosastolla jossa isä on hoidossa. Käyppä ensi kerran siinä kansliassa kysymässä hoitajalta, että miksi istut juuri nyt siellä facebookissa. Uskon, että saat siihen niin järkevän selityksen, ettet viiti toista kertaa kirjoittaa tuommoista nettiin. Nykyään myös pyritään hoitamaan pidempään kotona ja näin ollen ollaan paneuduttu yhä monisairaidempien hoitoon kotihoidossa. Jopa neliraajahalvauksen saanut, kaikessa täysin avustettava voi asua kotona. Joten, jos et ole tyytyväinen vuodeosaston hoitoon missä omaisesi on niin hommaa avut (pyydä osaston henkilökunnalta apua tähän jos et itse tiedä mistä aloittaa) ja saattele omaisesi kotiin. Totta on, että koti on ihmisen paras paikka.

Teidän omaisenne/te olette harvoin yksin osastolla vaan yhdellä hoitajalla voi olla vaikka kahdeksan täysin avustettavaa potilasta vuorossaan ja ymmärrätte varmaan ettei kädet tällöin riitä siihen, että olisi jokaisen vierellä koko ajan tai vastaisi salaman nopeesti avun pyntöön. Vika ei ole hoitajissa vaan hoitajien vähyydessä.

Pyytäkää arvostelijat päästä päiväksi tutustumaan hoitajien työhön niin ymmärrätte mistä puhumme.

Uskon, että 99% hoitajista on minun kanssa samaa mieltä asioista. Me teemme työtämme ennenkaikkea sydämellä. Ja ihan takuu varmasti teemme aivan jokainen työvuoro parhaamme sillä onhan käsissämme jotain korvaamatonta, ihminen!

[/quote]

Tässä tuli oikein hyvin esille se, että hoitajia on syytäkin moittia. Moni asia suorastaan virheellinen. Selittelyn makua

[/quote]

siellä taitaa olla joku katkera nyt kommentoimassa joka on hakenut monesti hoitajakouluun mutta ei ole päässyt sisään ;)

Mä olen kotihoidossa ja meillä turvarannekkeita painelee jatkuvasti kotona asuva muistisairaat ja joka kerta pitää mennä katsomaan tilannetta. Jos on oikea hätä niin silloin ranneketta ei osata käyttää, joten aivan turhaan näitä turvarannekkeita heille tarjotaan, kun eivät ymmärrä niiden tarkoitusta lainkaan. Myös psyykkisesti sairaat soittelevat milloin mistäkin aiheesta, jotka eivät kotihoidolle kuulu lainkaan, mutta me kiltisti viedään asioita eteenpäin...

Kotihoidossa muutenkin se meininki, että meitä työntekijöitä haukutaan koko ajan, vaikka täällä seudulla homma toimii ihan kohtuullisen hyvin ja teemme todella paljon töitä & paljon ylimääräistäkin. Mutta omaiset on joissakin tapauksissa aivan järkyttäviä meitä kohtaan ja juuri niissä paikoissa missä ei mitään ongelmia edes ole! Ja jos erehdyt sanomaan vastaan miten asiat oikeasti ovat, niin sitten soitellaan esimiehet läpi ja kas vain hoitaja on se syyllinen. Niiin kyllästynyt tähän rumbaan kotihoidossa missä työntekijä on ihan piian asemassa :(

Olen tuo 124-125 kirjoittaja. Kiitos 128 kirjottaja palautteesta. Sen verran piti vastata, että itse ainakin selitän aina kävelevälle potilaalle tippatelineestä ja tipasta kuinka niiden kanssa voi ns. viettää normaalia 'sairaala arkea' koska useasti olen tullut tilanteeseen jossa potilas makaa hievahtamatta sängyssä selällään eikä uskalla liikahtaakkaan koska 'tuo tippa tuossa tippuu'. On varmasti totta, että aina ei tule huomattua sitä, että miten itsestä yksinkertaisimmat asiat jäävät selimättä potilaalle vaikka potilas selitystä kaipaisikin.

On myös ikävä lukea kokemustasi siitä kuinka omahoitaja ei ole synnytyksen jälkeen tiennyt oikeastaan mitään. En tunne tietysti hoitajaa enkä hänen työyhteisöä mutta useasti on itse joutunut tilanteeseen, että menen töihin, saan raportin esim. 15 potilaasta. Heti kun raportti loppuu kohtaan käytävällä omaisen/ potilaan joka kysyy tilanteesta. Tällöin joudun sanomaan, että pieni hetki, mennäänpä koneen äärellä. On täysin mahdotonta muistaa 15 eri potilaan tänään tulleet verikokeiden arvot, sovitut kotiutuspäivät, keuhkokuvien tulokset, miltä lonkan haava juuri tällä potilaalla tänään näytti, millon ne hakaset piti poistaa, miten mummun viime yö nyt olikaan mennyt.. Tällöin monesti kuulee niitä tuhahduksia ja epätoivoa toisen suusta vaikka myös itsellä hoitajana voi olla kamala olo kun ei juuri nyt voi muistaa juuri kaikkien 15 potilaiden asioita. Potilaana ollessa voi tuntua turhalta selittää asia kerta toisensa jälkeen uudestaan ja uudestaan seuraavalle hoitajalle mutta myös hoitajana toivomme kärsivällisyyttä potilailta. (Itse olen vajaa vuosi sitten ollut potilaan roolissa keskenmenon jälkeen vuodeosastolla tyhjennyksessä. Jokaiselle uudelle hoitajalle piti kertoa raskas tarina kyynelten saattelemana ja se otti päähän mutta tietysti ymmärsin, että heidän kuuluu kysyä siitä.)

Me hoitajatkin ollaan ihmisiä..