Lakeus Life YLE

Oli hyvä ohjelma tykkäsin katsoa toivottavasti tulee lisää. 😀

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi voi, pohjalaanen puolustaa omiaan. 😂 Kovasti nää nuoret arvostelivat helsinkiläisten elämää tietämättä siitä oikeasti yhtään mitään.

Miksi ei tietäsi, täältäkin Kauhavan seudulta on useita porukoita käynyt rakentamassa Helsinkiä. Maanrakennusta ja kiinteistöjä.

Helsinki on somalien rakentama!

Ai niin, olin jo unohtanu.

Kiva, että Yle nykyään tekee tällaista tositv:tä, jossa tarkoitus ei ole saattaa ihmisiä huonoon valoon ( Kuten vaikka siinä Yhteen muuttajissa selvästi oli).

Yksi pikku moite kuitenkin. Miksi nimi pitää olla Lakeus Life. Miksei voi olla ihan suomeksi tuokin nimi ?

Vierailija kirjoitti:

Mistä juontaa näin suuri kaupunkilaisviha?

Varmasti siitä kun kaupinkilaiset on kautta aikojen kohdellet maalaisia väheksyvästi.

Kivaa vaihtelua kaikille TIS ja muille perzeen paljastelu ohjelmille.

Ihailen tässä sitä, että joillekin on nuorena jo selkeää, mitä elämältä haluaa. Ei tarvitsisi sitten tässä neljän kympin korvilla paniikissa ruveta perheellistymään ja hankkimaan vakityötä. Sitä, mitä mukamas piti erikoisen elämän toivossa nuoruusvuodet vältellä. 

Hienoja nuoria, arvostan.

Vierailija kirjoitti:

Ihailen tässä sitä, että joillekin on nuorena jo selkeää, mitä elämältä haluaa. Ei tarvitsisi sitten tässä neljän kympin korvilla paniikissa ruveta perheellistymään ja hankkimaan vakityötä. Sitä, mitä mukamas piti erikoisen elämän toivossa nuoruusvuodet vältellä. 

Jos ei ole paljon maailmaa nähnyt niin ei sitä paljon osaa kaivatakaan. Jos ne kaverit on vain ja ainoastaan ne aina samat, elämä pyörii siinä Lakeudella. Se ei vaan kasvata ihmisestä kovin laajakatseista ihmistä kun kokemuksia ei kerry. Tämän vuoksi en olisi itse esim itse ollut valmis jäämään kotikylääni maalle. Vanhemmatkin kannusti opiskelemaan ja näkemään maailmaa. Sanoivat että jos vielä mieli tekee niin sitten tulet takaisin. En ole mennyt.

On näitä tapauksia siellä kotikylässänkin. Ainoat tavoittelemisen arvoiset asiat on se naapurin Matti mieheksi, lapset, ja sit töihin siihen kylän marketiin. Ovat varmasti onnellisia siinä omassa tietämättömyyden kuplassaan. Olen uteliaampi, en voisi jotenkin hukata elämää noin pienellä pyörimiseen.

Pitkään aikaan paras ohjelma! Ihania, järkeviä ja elämänläheisiä nuoria ihmisiä. Kauniita maalaismaisemia. Onneksi huomasin tämän ketjun ja tutustuin ohjelmaan.

Hyvää settiä, kerrankin jotai muuta ku temppareita, bigbrotheria, tähtipyrkyreitä, yms... todellista elämää, mitä eletään lähestulkoon kaikkialla suomessa. Itsekään en moottoriurheilun suuri fani ole, mutta menkääs kokeileen, niin ymmärrätte miksi sitä harrastetaan. Tyypit tekee, tienaa ja asuu omillaan, eikä hussaa vanhempien rahoja vuosikausia rilluttelemalla.

Ihanaa että Suomesta löytyy vielä kunnollisia nuoria.

Tykkäsin myös että näytettiin oikeata elämää iloineen ja suruineen. Se kun Emma ei päässyt yliopistoon ja Kristiina väsyi kun vauva vaan itki vaikka mitä yritti.

Tää on jotenkin leppoisa hyvänmielen ohjelma. Ihanaa, ettei kaikissa tosi-tv-jutuissa aina syrjäydytä ja kännätä ja sekoilla ja rääytä... Jotakin positiivistakin välillä!

Tykkään eteläpohjalaisesta mentaliteetista, että ollaan toimeliaita ja yritteliäitä ja jotenkin niin virkistävän selväjärkisiä.

Toki se pistää silmään, että ohjelman nuoret ovat niin isoihin asioihin sitoutumassa. Tunnen ihmisiä noilta seuduilta eikä se sielläkään kyllä tavallista ole, että parikymppiset omakotitaloja rakentaa. Tähän ohjelmaan valikoitunut mukaan vähän erityiset tyypit.

Katoin pari jaksoa. Missä tässä on se draamankaari? Yksi ruuvaa pajalla autoja, toinen naputtaa läppäriä, kuvataan kuvaamista eli somettamista... Tylsää!

Söpöllä tavalla rehellisen junttia meininkiä koko sarjan läpi. Junttius ei ole tässä yhteydessä moite tai haukku. 

Elävät niin erilaista elämää kuin vaikkapa stadilaiset nuoret. Itse asiassa helsinkiläisellä ja berliiniläisellä nuorella on enemmän yhteistä kuin näillä pohjalaisilla ja helsinkiläisillä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihailen tässä sitä, että joillekin on nuorena jo selkeää, mitä elämältä haluaa. Ei tarvitsisi sitten tässä neljän kympin korvilla paniikissa ruveta perheellistymään ja hankkimaan vakityötä. Sitä, mitä mukamas piti erikoisen elämän toivossa nuoruusvuodet vältellä. 

Jos ei ole paljon maailmaa nähnyt niin ei sitä paljon osaa kaivatakaan. Jos ne kaverit on vain ja ainoastaan ne aina samat, elämä pyörii siinä Lakeudella. Se ei vaan kasvata ihmisestä kovin laajakatseista ihmistä kun kokemuksia ei kerry. Tämän vuoksi en olisi itse esim itse ollut valmis jäämään kotikylääni maalle. Vanhemmatkin kannusti opiskelemaan ja näkemään maailmaa. Sanoivat että jos vielä mieli tekee niin sitten tulet takaisin. En ole mennyt.

On näitä tapauksia siellä kotikylässänkin. Ainoat tavoittelemisen arvoiset asiat on se naapurin Matti mieheksi, lapset, ja sit töihin siihen kylän marketiin. Ovat varmasti onnellisia siinä omassa tietämättömyyden kuplassaan. Olen uteliaampi, en voisi jotenkin hukata elämää noin pienellä pyörimiseen.

Peräänkuulutat laajakatseisuutta ja samalla sujuvasti tuomitset ohjelman nuorten koko elämäntyylin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihailen tässä sitä, että joillekin on nuorena jo selkeää, mitä elämältä haluaa. Ei tarvitsisi sitten tässä neljän kympin korvilla paniikissa ruveta perheellistymään ja hankkimaan vakityötä. Sitä, mitä mukamas piti erikoisen elämän toivossa nuoruusvuodet vältellä. 

Jos ei ole paljon maailmaa nähnyt niin ei sitä paljon osaa kaivatakaan. Jos ne kaverit on vain ja ainoastaan ne aina samat, elämä pyörii siinä Lakeudella. Se ei vaan kasvata ihmisestä kovin laajakatseista ihmistä kun kokemuksia ei kerry. Tämän vuoksi en olisi itse esim itse ollut valmis jäämään kotikylääni maalle. Vanhemmatkin kannusti opiskelemaan ja näkemään maailmaa. Sanoivat että jos vielä mieli tekee niin sitten tulet takaisin. En ole mennyt.

On näitä tapauksia siellä kotikylässänkin. Ainoat tavoittelemisen arvoiset asiat on se naapurin Matti mieheksi, lapset, ja sit töihin siihen kylän marketiin. Ovat varmasti onnellisia siinä omassa tietämättömyyden kuplassaan. Olen uteliaampi, en voisi jotenkin hukata elämää noin pienellä pyörimiseen.

Joo kaikkien pitäisi suhata maapalloa ristiin rastiin ympäri ämpäri, se auttaa luontoa ja pysäyttää ilmastomuutoksen kun poltetaan kaikki fossiiliset turhaan pyörimiseen.

Yksi lento kuluttaa varmaan saman verran kun koko suomen autourheilu vuodessa.

Katsoin pari jaksoa ja tokassa jaksossa jäin hämmästelemään valtuustoryhmän keskustelua. Täällä etelässä Emman saamat kommentit vauvan teosta ja kehoitus mennä kotiin peiton alle vauvaa puuhaamaan laskettaisiin seksuaaliseksi häirinnäksi. Epäasiallista käytöstä omalta valtuustoryhmältä! Emma ei oikein osannut reagoida, näinhän näissä tilanteissa aina käy.

Tämä on juuri sitä tunkkaista 70-lukua josta on pakko päästä eroon jos pikkupaikat haluavat lisää asukkaita!

Vierailija kirjoitti:

Söpöllä tavalla rehellisen junttia meininkiä koko sarjan läpi. Junttius ei ole tässä yhteydessä moite tai haukku. 

Elävät niin erilaista elämää kuin vaikkapa stadilaiset nuoret. Itse asiassa helsinkiläisellä ja berliiniläisellä nuorella on enemmän yhteistä kuin näillä pohjalaisilla ja helsinkiläisillä on.

Minä taas ajattelin, että onpa se pari-kolmekymppisten nuorten elämä loppujen lopuksi aika samanlaista eri puolilla Suomea tai oikeastaan koko Eurooppaa. Ammattihaaveet, kouluun pyrkiminen, opiskelut, poika- ja tyttöystävät, yhteenmuutto, perhesuunnitelmat, somettaminen... Maisemat ja murre ovat erilaisia, teemat ja puheenaiheet ihan samoja.

Niille, jotka ihmettelevät maalle "jäämistä", tässä hiukan erilaista näkökulmaa.

Olen itse varttunut pienellä paikkakunnalla "erilaisena nuorena" ja nyrpistellen niille, jotka siellä jo nuorena viihtyivät. Halusin jotain "suurempaa", halusin "maailmalle". Lähdin sitten isoon kaupunkiin opiskelemaan. Ja joo, tulihan niitä opintopisteitä, uusia samantyyppisistä asioista kiinnostuneita kavereita, pääsi tapahtumiin ja oppi rakentamaan identiteettiään kulutusvalintojen ympärille.

Mutta kääntöpuolikin asioilla oli. Yliopistokavereistani monet halveksuivat vanhoja kotipaikkakuntiaan, mutta eivät oikein löytäneet kaupungistakaan paikkaa, johon juurtua. Opinnot venyivät, valmistuminen ei tuonut työpaikkaa vaan pientä silppua ja asiointia Kelan kanssa. Kodin virkaa hoisi pieni vuokra-asunto, jonka tiesi joidenkin vuosien päästä vaihtuvan toiseen. Naisvaltaisissa piireissä kaikille ei löytynyt puolisoa, joten lapsiakaan ei tullut. Minkään jatkuvuuteen ei voinut luottaa ja mielenterveysongelmat olivat tavallisia. Osa sanoi, että ystävät olivat heidän perheensä. Ja silti oli tavallista, että joku aina katosi harrastusporukoiden illanvietoista ja vasta myöhemmin selvisi, että hän oli potenut masennusta neljän seinän sisällä. Jos et jaksanut itse hankkiutua muiden seuraan, sinut unohdettiin nopeasti. Ja se avoin ja laajakatseinen ilmapiiri merkitsi kaupungissakin sitä, että kaikki tiesivät, mitä tulee ihannoida ja mitä halveksua.

Minulle kotiseutu löytyi lopulta juuri Pohjamaan maakunnasta. Tapasin täältä kotoisin olevan miehen yliopistolla. Pelkäsin hänen ensin olevan tuomitseva juntti, kunnes huomasin olevani sitä itse. Saimme lapsia ja muutimme maaseutupaikkakunnalle miehen kotiseudulle. Sain sillä korkeakoulutuksellani heti töitä ja puolen vuoden päästä jo viran. Viihdyn ulkona enemmän kuin koskaan. Esikoinen on jopa oppinut täällä uuden kielen. Nyt elämällä on pohja, jolta ponnistaa.

Tahdon sanoa, että ymmärrän maaseutua koskevat ennakkoluulot, koska niitä on ollut minulla itsellänikin. Se on minusta nykyään sitä tietämättömyyttä ja kapeakatseisuutta. Näen tämän ohjelman yhtenä mahdollisuutena lisätä tietämystä siitä, miten antoisaa elämää maalla voi elää. Siitä kiitos Ylelle ja ohjelman nuorille.