Iso erimielisyys miehen kanssa
Otettiin heti aamusta yhteen miehen kanssa asiasta, josta on riidelty ennenkin. Meillä on perustavanlaatuinen mielipide-ero meidän suhteen tulevaisuudesta: mies ei aio mennä koskaan naimisiin eikä tiedä haluaako lapsiakaan. Haluaa kyllä elää loppuelämänsä minun kanssani, muttei näe yhtään syytä nykypäivänä avioitua. Minullekaan avioliitto ei ole itsetarkoitus, voin elää ilman sitä PAITSI jos hankimme joskus lapsia. Siinä tapauksessa haluan mennä naimisiin ennen lasten tekoa. Oma isäni ja äitini eivät menneet naimisiin ja koen kärsineeni siitä paljon.
Tähän ketjuun on turha tulla kyseenalaistamaan minun syitäni haluta avioliittoa, sillä minä kysyn teitä vain kertomaan omia kokemuksianne siitä, onko miehenne/oletteko itse muuttaneet mieltänne tällaisen perustavanlaatuisen asiaan suhteen? Olemme molemmat 31v ja yhdessä oltu 5 vuotta.
Kommentit (74)
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 12:06"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 11:51"]
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 11:46"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 11:43"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 11:39"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 11:35"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 11:27"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 11:15"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 11:13"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 11:09"]Oma isäni ja äitini eivät menneet naimisiin ja koen kärsineeni siitä paljon. [/quote] Wtf? [/quote] Mietin samaa. Voisitko hieman nyt avata sitä miksi olet niin kovin kärsinyt siitä ettei vanhempasi olleet avioliitossa? [/quote] Sanoin jo aloituksessa, että tämä ketju ei ole avioliitosta keskustelua varten enkä tule vastaamaan kysymyksiin, jotka koskevat sitä, miksi avioliitto on minulle tärkeä. Ap [/quote] No eihän tätä keskustelua voi käydä jos iso osa-alue aiheesta täytyy jättää pois. [/quote] Keskustelun aihe ei ole avioliitto vaan se, muuttavatko ihmiset mieltään isoissa asioissa. Itse näen tärkeämpänä sen lastenhankinta-asian, ap ei ole ihan nuori enää [/quote] Totta. Mielestäni on tärkeää tietää mihin perustuu ap:n tiukka mielipide. Miten voi keskustella siitä että voiko mielipide muuttua jos ei tiedä että mihin se perustuu. [/quote] Ap kysyi miehen mielipiteen muuttumista, itse ymmärsin että ap jättää miehen jos ei muuta mieltään?? Mene pois ketjusta jos et osaa lukea ja haluat vain vängätä. Mua kiinnostaa aihe koska jätin viime kesänä miehen siksi ettei halunnut tehdä lapsia. [/quote] Eli jos sinulta tulee joku kysymään että voinko satuttaa itseäni enemmän puukolla vai sahalla niin alatko tätä pohtimaan vai koitatko kenties sanoa että voisiko olla satuttamatta ollenkaan? Ap jää pian yksin moisen typeryyden takia. Voi menettää elämänsä miehen moisen typeryyden takia. Joskus vaan täytyy miettiä sitäkin että haluanko pitää pääni/olla oikeassa vai haluanko olla parisuhteessa.
[/quote]
Minkä merkkinen se puukko on? Entä saha? En voi pohtia asiaa kanssasi, ennen kuin kerrot.
[/quote]
Silkkaa lapsellisuutta. Poikani heittäytyy joskus samanlaiseksi kun eväät keskustelusta loppuvat, hän on tosin 12v.
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 11:09"]
onko miehenne/oletteko itse muuttaneet mieltänne tällaisen perustavanlaatuisen asiaan suhteen? Olemme molemmat 31v ja yhdessä oltu 5 vuotta.
[/quote]
Olen 31-vuotias mies enkä tule enää muuttamaan mieltäni lasten hankkimisesta. En myöskään menisi naimisiin, jos kumppani ei olisi lasten hankkimisesta samaa mieltä kanssani. Avioliitto on minullekin täysin merkityksetön instituutio, mutta voisin käväistä maistraatissa, jos puolisolle tulisi siitä parempi mieli.
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 12:08"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 11:09"]
onko miehenne/oletteko itse muuttaneet mieltänne tällaisen perustavanlaatuisen asiaan suhteen? Olemme molemmat 31v ja yhdessä oltu 5 vuotta.
[/quote]
Olen 31-vuotias mies enkä tule enää muuttamaan mieltäni lasten hankkimisesta. En myöskään menisi naimisiin, jos kumppani ei olisi lasten hankkimisesta samaa mieltä kanssani. Avioliitto on minullekin täysin merkityksetön instituutio, mutta voisin käväistä maistraatissa, jos puolisolle tulisi siitä parempi mieli.
[/quote]
Tätä mäkin mietin. Jos asia on merkityksetön, eikö voi toisen mieliksi käväistä siellä maistraatissa? Näin minä tein kun miehelle sormukset ja avioliitto oli tärkeitä. Ei se minulta ole pois, ihanaahan se oli huomata miten onnelliseksi mieheni asiasta tuli.
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 12:11"]
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 12:08"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 11:09"] onko miehenne/oletteko itse muuttaneet mieltänne tällaisen perustavanlaatuisen asiaan suhteen? Olemme molemmat 31v ja yhdessä oltu 5 vuotta. [/quote] Olen 31-vuotias mies enkä tule enää muuttamaan mieltäni lasten hankkimisesta. En myöskään menisi naimisiin, jos kumppani ei olisi lasten hankkimisesta samaa mieltä kanssani. Avioliitto on minullekin täysin merkityksetön instituutio, mutta voisin käväistä maistraatissa, jos puolisolle tulisi siitä parempi mieli. [/quote] Tätä mäkin mietin. Jos asia on merkityksetön, eikö voi toisen mieliksi käväistä siellä maistraatissa? Näin minä tein kun miehelle sormukset ja avioliitto oli tärkeitä. Ei se minulta ole pois, ihanaahan se oli huomata miten onnelliseksi mieheni asiasta tuli.
[/quote]
Mutta aloittajan miehelle avioliitto ei välttämättä ole merkityksetön vaan negatiivisesti latautunut instituutio. Ymmärrän minä senkin, jos joku ei halua sellaiseen osallistua. Itsekin vierastan ajatusta, että valtio ja muu yhteisö sotkeutuu yksityiselmääni ja että joudun mahdollisen eron tapahtuessa käyttämään ERONNUT-statusta häpeämerkkinä. En vain välitä asiasta kovin paljon. -36
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 12:08"]
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 12:06"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 11:51"] [quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 11:46"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 11:43"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 11:39"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 11:35"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 11:27"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 11:15"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 11:13"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 11:09"]Oma isäni ja äitini eivät menneet naimisiin ja koen kärsineeni siitä paljon. [/quote] Wtf? [/quote] Mietin samaa. Voisitko hieman nyt avata sitä miksi olet niin kovin kärsinyt siitä ettei vanhempasi olleet avioliitossa? [/quote] Sanoin jo aloituksessa, että tämä ketju ei ole avioliitosta keskustelua varten enkä tule vastaamaan kysymyksiin, jotka koskevat sitä, miksi avioliitto on minulle tärkeä. Ap [/quote] No eihän tätä keskustelua voi käydä jos iso osa-alue aiheesta täytyy jättää pois. [/quote] Keskustelun aihe ei ole avioliitto vaan se, muuttavatko ihmiset mieltään isoissa asioissa. Itse näen tärkeämpänä sen lastenhankinta-asian, ap ei ole ihan nuori enää [/quote] Totta. Mielestäni on tärkeää tietää mihin perustuu ap:n tiukka mielipide. Miten voi keskustella siitä että voiko mielipide muuttua jos ei tiedä että mihin se perustuu. [/quote] Ap kysyi miehen mielipiteen muuttumista, itse ymmärsin että ap jättää miehen jos ei muuta mieltään?? Mene pois ketjusta jos et osaa lukea ja haluat vain vängätä. Mua kiinnostaa aihe koska jätin viime kesänä miehen siksi ettei halunnut tehdä lapsia. [/quote] Eli jos sinulta tulee joku kysymään että voinko satuttaa itseäni enemmän puukolla vai sahalla niin alatko tätä pohtimaan vai koitatko kenties sanoa että voisiko olla satuttamatta ollenkaan? Ap jää pian yksin moisen typeryyden takia. Voi menettää elämänsä miehen moisen typeryyden takia. Joskus vaan täytyy miettiä sitäkin että haluanko pitää pääni/olla oikeassa vai haluanko olla parisuhteessa. [/quote] Minkä merkkinen se puukko on? Entä saha? En voi pohtia asiaa kanssasi, ennen kuin kerrot. [/quote] Silkkaa lapsellisuutta. Poikani heittäytyy joskus samanlaiseksi kun eväät keskustelusta loppuvat, hän on tosin 12v.
[/quote]
Äiti? Mitä sä täällä?
Vaikea aihe, AP. Me olemme kyllä naimisissa jo mutta lasten hankinnasta on erimielisyyksiä. Olen vasta 29 mutta paine alkaa silti tuntua jo ja hirvittää vanhemman synnyttäjän riskit. Mies muuttaa mieltään kerran kuussa.
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 12:06"]
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 12:03"]Ap saa haluta naimisiin, ei siinä mitään. Minä itse en kuitenkaan ymmärrä mikä vanhempien avoliitossa on sellainen asia, josta lapsi suoranaisesti kärsii? Miten se allekirjoitettu paperi poistaa lapsen kärsimyksen? [/quote] En ole ap mutta minua kiusattiin siitä että perheessämme oli kahta eri sukunimeä. Kiusaamiseen osallistuivat opettajatkin, ei hyväksynyt isäni nimikirjoitusta todistuksissa kun oli eri sukunimi kuin minulla. Isä meni myöhemmin erottuaan äidistäni naimisiin ja sai lapsia vaimonsa kanssa, tämä ensinnäkin loukkasi meitä (miksei halunnut äitimme kanssa naimisiin jne) enkä edes tiedä miten monimutkaiseksi perintöasiat muuttuvat vai muuttuvatko.
[/quote]
Naimisiin voi mennä vaihtamatta sukunimeä. Itse asiassa erittäin monet tekevät niin.
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 12:15"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 12:06"]
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 12:03"]Ap saa haluta naimisiin, ei siinä mitään. Minä itse en kuitenkaan ymmärrä mikä vanhempien avoliitossa on sellainen asia, josta lapsi suoranaisesti kärsii? Miten se allekirjoitettu paperi poistaa lapsen kärsimyksen? [/quote] En ole ap mutta minua kiusattiin siitä että perheessämme oli kahta eri sukunimeä. Kiusaamiseen osallistuivat opettajatkin, ei hyväksynyt isäni nimikirjoitusta todistuksissa kun oli eri sukunimi kuin minulla. Isä meni myöhemmin erottuaan äidistäni naimisiin ja sai lapsia vaimonsa kanssa, tämä ensinnäkin loukkasi meitä (miksei halunnut äitimme kanssa naimisiin jne) enkä edes tiedä miten monimutkaiseksi perintöasiat muuttuvat vai muuttuvatko.
[/quote]
Naimisiin voi mennä vaihtamatta sukunimeä. Itse asiassa erittäin monet tekevät niin.
[/quote]
Nykyään. Vuoteen 91 asti laissa määrättiin että nainen ottaa miehen sukunimen. Eli sitä ennen syntyneillä on vähän ei tausta asian suhteen
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 12:08"]
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 11:09"]
onko miehenne/oletteko itse muuttaneet mieltänne tällaisen perustavanlaatuisen asiaan suhteen? Olemme molemmat 31v ja yhdessä oltu 5 vuotta.
[/quote]
Olen 31-vuotias mies enkä tule enää muuttamaan mieltäni lasten hankkimisesta. En myöskään menisi naimisiin, jos kumppani ei olisi lasten hankkimisesta samaa mieltä kanssani. Avioliitto on minullekin täysin merkityksetön instituutio, mutta voisin käväistä maistraatissa, jos puolisolle tulisi siitä parempi mieli.
[/quote]
Miten voit vielä tietää muuttuuko mielesi?
Jos avioliitto toisi ap:lle jotain hänen tarvitsemaansa esim. juridista tukea, puolison elatusvelvollisuuteen liittyvää turvaa ja ihan henkistä yhteenkuuluvaisuutta, ja on valmis arkiseen siviilivihkimiseen ja minimaaliseen juhlintaan esim. hääkammoisen miehen takia, niin ap:n pitää kyllä ilmaista itsensä tarkkaan ja jämäkästä tälle miehelleen. Lasten haluaminen on kaikin puolin luonnollista (itse halusin vasta yli 3-kymppisenä) ja siihen on jokaisella oikeus kuten olla ilmankin. Miehen on syytä ymmärtää, miten tärkeitä asioita nämä sinulle ovat tai lähdet suhteesta.
Talokaupat nyt jäihin ja keskustelut alulle!
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 12:18"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 12:15"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 12:06"]
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 12:03"]Ap saa haluta naimisiin, ei siinä mitään. Minä itse en kuitenkaan ymmärrä mikä vanhempien avoliitossa on sellainen asia, josta lapsi suoranaisesti kärsii? Miten se allekirjoitettu paperi poistaa lapsen kärsimyksen? [/quote] En ole ap mutta minua kiusattiin siitä että perheessämme oli kahta eri sukunimeä. Kiusaamiseen osallistuivat opettajatkin, ei hyväksynyt isäni nimikirjoitusta todistuksissa kun oli eri sukunimi kuin minulla. Isä meni myöhemmin erottuaan äidistäni naimisiin ja sai lapsia vaimonsa kanssa, tämä ensinnäkin loukkasi meitä (miksei halunnut äitimme kanssa naimisiin jne) enkä edes tiedä miten monimutkaiseksi perintöasiat muuttuvat vai muuttuvatko.
[/quote]
Naimisiin voi mennä vaihtamatta sukunimeä. Itse asiassa erittäin monet tekevät niin.
[/quote]
Nykyään. Vuoteen 91 asti laissa määrättiin että nainen ottaa miehen sukunimen. Eli sitä ennen syntyneillä on vähän ei tausta asian suhteen
[/quote]
Tuli itseasiassa jo 1986 mutta ei silti kovin vanha juttu ole. Ja tilastojen mukaan vain 18% pareista nykyän pitää omat sukunimensä naimisiin mennessään.
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 12:15"]
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 12:06"]
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 12:03"]Ap saa haluta naimisiin, ei siinä mitään. Minä itse en kuitenkaan ymmärrä mikä vanhempien avoliitossa on sellainen asia, josta lapsi suoranaisesti kärsii? Miten se allekirjoitettu paperi poistaa lapsen kärsimyksen? [/quote] En ole ap mutta minua kiusattiin siitä että perheessämme oli kahta eri sukunimeä. Kiusaamiseen osallistuivat opettajatkin, ei hyväksynyt isäni nimikirjoitusta todistuksissa kun oli eri sukunimi kuin minulla. Isä meni myöhemmin erottuaan äidistäni naimisiin ja sai lapsia vaimonsa kanssa, tämä ensinnäkin loukkasi meitä (miksei halunnut äitimme kanssa naimisiin jne) enkä edes tiedä miten monimutkaiseksi perintöasiat muuttuvat vai muuttuvatko.
[/quote]
Naimisiin voi mennä vaihtamatta sukunimeä. Itse asiassa erittäin monet tekevät niin.
[/quote]
Nimenomaan. Esim minun vanhemmillani on eri sukunimet, vaikka naimisissa ovatkin. Nyt on pakko kyllä ihmetellä ihmisiä jotka eri sukunimistä kiusaavat? Jopa opettajat? :o Ihme touhua.
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 11:13"]
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 11:09"]Oma isäni ja äitini eivät menneet naimisiin ja koen kärsineeni siitä paljon. [/quote] Wtf?
[/quote]
En ole ap, mutta ymmärrän täysin tuon tunteen. Onhan parisuhteita niin monenlaisia. Tunnen itsekin pariskunnan, joilla on lapsi ja suhteen laatu on arvoitus. Kumpikin menee omia menojaan, yhteisiä juttuja kodin ulkopuolella on vähän. Jokin sitoutuneisuus suhteeseen, ainakin ulkopuolisen silmin, näyttäisi puuttuvan. Miksi kyseenalaistaisimme ap:n lapsuuden kokemusta kärsimyksestä? Esim jos kaikkien muiden lasten vanhemmat olivat naimisissa ja hänen vanhempansa ainoina avosuhteessa?
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 12:18"]
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 12:08"]
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 11:09"]
onko miehenne/oletteko itse muuttaneet mieltänne tällaisen perustavanlaatuisen asiaan suhteen? Olemme molemmat 31v ja yhdessä oltu 5 vuotta.
[/quote]
Olen 31-vuotias mies enkä tule enää muuttamaan mieltäni lasten hankkimisesta. En myöskään menisi naimisiin, jos kumppani ei olisi lasten hankkimisesta samaa mieltä kanssani. Avioliitto on minullekin täysin merkityksetön instituutio, mutta voisin käväistä maistraatissa, jos puolisolle tulisi siitä parempi mieli.
[/quote]
Miten voit vielä tietää muuttuuko mielesi?
[/quote]
Se on sisäsyntyistä. En ole koskaan halunnut lapsia enkä näe mitään syytä, miksi alkaisin haluta niitä tulevaisuudessakaan. Vasektomiankin teetin heti, kun se oli mahdollista. -36
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 12:26"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 12:18"]
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 12:08"]
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 11:09"]
onko miehenne/oletteko itse muuttaneet mieltänne tällaisen perustavanlaatuisen asiaan suhteen? Olemme molemmat 31v ja yhdessä oltu 5 vuotta.
[/quote]
Olen 31-vuotias mies enkä tule enää muuttamaan mieltäni lasten hankkimisesta. En myöskään menisi naimisiin, jos kumppani ei olisi lasten hankkimisesta samaa mieltä kanssani. Avioliitto on minullekin täysin merkityksetön instituutio, mutta voisin käväistä maistraatissa, jos puolisolle tulisi siitä parempi mieli.
[/quote]
Miten voit vielä tietää muuttuuko mielesi?
[/quote]
Se on sisäsyntyistä. En ole koskaan halunnut lapsia enkä näe mitään syytä, miksi alkaisin haluta niitä tulevaisuudessakaan. Vasektomiankin teetin heti, kun se oli mahdollista. -36
[/quote]
Miehillä vauvakuume iskee usein myöhemminkin.
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 12:06"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 12:03"]Ap saa haluta naimisiin, ei siinä mitään. Minä itse en kuitenkaan ymmärrä mikä vanhempien avoliitossa on sellainen asia, josta lapsi suoranaisesti kärsii? Miten se allekirjoitettu paperi poistaa lapsen kärsimyksen?
[/quote]
En ole ap mutta minua kiusattiin siitä että perheessämme oli kahta eri sukunimeä. Kiusaamiseen osallistuivat opettajatkin, ei hyväksynyt isäni nimikirjoitusta todistuksissa kun oli eri sukunimi kuin minulla. Isä meni myöhemmin erottuaan äidistäni naimisiin ja sai lapsia vaimonsa kanssa, tämä ensinnäkin loukkasi meitä (miksei halunnut äitimme kanssa naimisiin jne) enkä edes tiedä miten monimutkaiseksi perintöasiat muuttuvat vai muuttuvatko.
[/quote]
Tää on kyllä perseestä. Ihmiset jotka sanoo ettei mielipide avioliitosta/lapsista tule muuttumaan, muutta sitten muuttuukin jo heti seuraavan kumppanin kohdalla. Se syö ihmistä niin paljon ettei mitään rajaa!
Kummallista. Minäkin 31v eivätkä vanhempani olleet naimisissa. Ei minua ole koskaan kiusattu siitä eikä se muutenkaan liikauta minua millään lailla. Tosin minulla on isän sukunimi. Muistan, että se oli joku must-juttu ainakin meidän suvussa, että isän sukunimi piti olla aviottomilla lapsilla. Minulla on kaksi lasta, joilla on isän sukunimi, emmekä ole naimisissa, eikä suunnitteillakaan. Varmaan käymme vain maistraatissa sitten joskus kun alkaa tuntumaan siltä. Jos alkaa.
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 12:32"]Kummallista. Minäkin 31v eivätkä vanhempani olleet naimisissa. Ei minua ole koskaan kiusattu siitä eikä se muutenkaan liikauta minua millään lailla. Tosin minulla on isän sukunimi. Muistan, että se oli joku must-juttu ainakin meidän suvussa, että isän sukunimi piti olla aviottomilla lapsilla. Minulla on kaksi lasta, joilla on isän sukunimi, emmekä ole naimisissa, eikä suunnitteillakaan. Varmaan käymme vain maistraatissa sitten joskus kun alkaa tuntumaan siltä. Jos alkaa.
[/quote]
Kiusaamistarina ei ollut ap:n vaan jonkun muun, ap ei ole kertonut omaa syytään, tainnut poistua ketjusta koska niin harvat ottaneet kantaa hänen kysymykseensä vaan ovat jeesustelleet jotain muuta
Ap siis haluaa avioliiton ja lapsia, mies ei kumpaakaan. Ap:lla aika heikot neuvotteluvaltit, jos kummastakaan ei ole valmis joustamaan.
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 12:06"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 11:51"]
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 11:46"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 11:43"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 11:39"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 11:35"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 11:27"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 11:15"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 11:13"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 11:09"]Oma isäni ja äitini eivät menneet naimisiin ja koen kärsineeni siitä paljon. [/quote] Wtf? [/quote] Mietin samaa. Voisitko hieman nyt avata sitä miksi olet niin kovin kärsinyt siitä ettei vanhempasi olleet avioliitossa? [/quote] Sanoin jo aloituksessa, että tämä ketju ei ole avioliitosta keskustelua varten enkä tule vastaamaan kysymyksiin, jotka koskevat sitä, miksi avioliitto on minulle tärkeä. Ap [/quote] No eihän tätä keskustelua voi käydä jos iso osa-alue aiheesta täytyy jättää pois. [/quote] Keskustelun aihe ei ole avioliitto vaan se, muuttavatko ihmiset mieltään isoissa asioissa. Itse näen tärkeämpänä sen lastenhankinta-asian, ap ei ole ihan nuori enää [/quote] Totta. Mielestäni on tärkeää tietää mihin perustuu ap:n tiukka mielipide. Miten voi keskustella siitä että voiko mielipide muuttua jos ei tiedä että mihin se perustuu. [/quote] Ap kysyi miehen mielipiteen muuttumista, itse ymmärsin että ap jättää miehen jos ei muuta mieltään?? Mene pois ketjusta jos et osaa lukea ja haluat vain vängätä. Mua kiinnostaa aihe koska jätin viime kesänä miehen siksi ettei halunnut tehdä lapsia. [/quote] Eli jos sinulta tulee joku kysymään että voinko satuttaa itseäni enemmän puukolla vai sahalla niin alatko tätä pohtimaan vai koitatko kenties sanoa että voisiko olla satuttamatta ollenkaan? Ap jää pian yksin moisen typeryyden takia. Voi menettää elämänsä miehen moisen typeryyden takia. Joskus vaan täytyy miettiä sitäkin että haluanko pitää pääni/olla oikeassa vai haluanko olla parisuhteessa.
[/quote]
Minkä merkkinen se puukko on? Entä saha? En voi pohtia asiaa kanssasi, ennen kuin kerrot.
[/quote]
Painukaa vittuun täältä