Iso erimielisyys miehen kanssa

Hankala tapaus AP. Periaatteita saa olla. Toisille avioliitto tai sen solmimatta jättäminen on periaate, toisille se on oman sukunimen pitäminen tai miehen nimen ottaminen. Isompi ongelma on kuitenkin lastenteko: AP, et tule muuttumaan nuoremmaksikaan. Jos haluat useamman lapsen, alkaa olla jo aika aloitella. Onko mies ymmärtänyt sen, että jos muuttaa myöhemmin mieltään, se ei ole sinun kanssani enää mahdollista?

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 12:32"]

Kummallista. Minäkin 31v eivätkä vanhempani olleet naimisissa. Ei minua ole koskaan kiusattu siitä eikä se muutenkaan liikauta minua millään lailla. Tosin minulla on isän sukunimi. Muistan, että se oli joku must-juttu ainakin meidän suvussa, että isän sukunimi piti olla aviottomilla lapsilla. Minulla on kaksi lasta, joilla on isän sukunimi, emmekä ole naimisissa, eikä suunnitteillakaan. Varmaan käymme vain maistraatissa sitten joskus kun alkaa tuntumaan siltä. Jos alkaa.

[/quote]

Tuohan riippuu niin siitä missä asuu. Pienellä paikkakunnalla saattaa olla vielä vanhat asenteet. Onhan tuokin tavallaan asenne, että on "must", että on isän nimi? Jos olisit ollut äidin nimellä, olisitko ollut ympäristön silmissä kevytkenkäisen äidin lapsi?

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 12:43"]Ap siis haluaa avioliiton ja lapsia, mies ei kumpaakaan. Ap:lla aika heikot neuvotteluvaltit, jos kummastakaan ei ole valmis joustamaan.
[/quote]

Minusta taas kuulostaa siltä ettei ap oikein tiedä mitä haluaa. Voi olla menemättä naimisiin mutta JOS lapsia tehdään, sitten pitääkin olla naimisissa? Onko alkanut biologinen kello tikittää ja yhtäkkiä ei tiedäkään että haluaisiko sittenkin niitä lapsia?

Meillä aikalailla sama tilanne.
Ollaan seurusteltu saman aikaa, mies 30 ja minä muutaman vuoden nuorempi.

Mutta ei me riitoja saada aikaan asiasta. Kummankin mielestä avioliitto on vanhentunut instituutti, joka ei toisi suhteeseen mitään lisäarvoa. Jos olen rehellinen itselleni, niin tahtoisin häät vain niiden juhlien (ja mieheni sukunimen) vuoksi, johon mies on sanonut että voidaan vaikka pitää jonkinlaiset parisuhdejuhlat haha.

Lapset mulle ei ole mikään elämän ykköstavoite, ei edes top vitosessa. Tällä hetkellä tuntuu etten niitä ainakaan 5-10 vuoteen tahdo. Eikä haittaa vaikken koskaan saisikaan.
Mies aikalailla samaa mieltä, tosin välillä hän sanoo "ei ikinä" ja välillä taas "sitten kun meillä on skidi".
Noh jokatapauksessa tiedostamme kumpikin ettei rahatilanteemme ole tällä hetkellä otollinen jälkikasvua ajatellen.

Jos jossain vaiheessa kokisin pakottavaa tarvetta avioitua tai lisääntyä, pitäisin perustavanlaatuisen keskustelun mieheni kanssa. Jos mieheni ei suostuisi muuttamaan mieltään, niin pohtisin tarkkaan kumpaa pitäisin itselleni tärkeämpänä, suhdetta vaiko lapsia (ainakin tällä hetkellä suhdetta).

Jos mieheni mieli nyt muuttuisi radikaalisti, niin olisin valmis asiasta keskustelemaan ja mitä luultavimmin myöntyisin ainakin avioliiton suhteen mikäli se tekisi hänet onnelliseksi. Ja luultavasti alkaisin järjestämään elämää silleen, että lapset olisi lähitulevaisuudessa tervetulleita.

Ap:n ja jokaisen muunkin tulisi vakavasti miettiä elämänsä prioriteetteja ja toimia sen mukaan. Kannattaa myös pohtia, kuinka paljosta on valmis luopumaan/mitä on valmis tekemään suhteensa ja puolisonsa vuoksi.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 12:37"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 12:32"]Kummallista. Minäkin 31v eivätkä vanhempani olleet naimisissa. Ei minua ole koskaan kiusattu siitä eikä se muutenkaan liikauta minua millään lailla. Tosin minulla on isän sukunimi. Muistan, että se oli joku must-juttu ainakin meidän suvussa, että isän sukunimi piti olla aviottomilla lapsilla. Minulla on kaksi lasta, joilla on isän sukunimi, emmekä ole naimisissa, eikä suunnitteillakaan. Varmaan käymme vain maistraatissa sitten joskus kun alkaa tuntumaan siltä. Jos alkaa. [/quote] Kiusaamistarina ei ollut ap:n vaan jonkun muun, ap ei ole kertonut omaa syytään, tainnut poistua ketjusta koska niin harvat ottaneet kantaa hänen kysymykseensä vaan ovat jeesustelleet jotain muuta

[/quote]

Kyllä ap kertoo aloitustekstissään, että kärsi siitä, että vanhemmat eivät olleet naimisissa.

Tollasessa tapauksessa on aina olemassa se riski, että mies vaihtaakin toiseen naiseen, kun sinä olet liian vanha saamaan lapsia. Mies menee naimisiin toisen kanssa ja hankkii lapsiakin.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 12:48"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 12:37"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 12:32"]Kummallista. Minäkin 31v eivätkä vanhempani olleet naimisissa. Ei minua ole koskaan kiusattu siitä eikä se muutenkaan liikauta minua millään lailla. Tosin minulla on isän sukunimi. Muistan, että se oli joku must-juttu ainakin meidän suvussa, että isän sukunimi piti olla aviottomilla lapsilla. Minulla on kaksi lasta, joilla on isän sukunimi, emmekä ole naimisissa, eikä suunnitteillakaan. Varmaan käymme vain maistraatissa sitten joskus kun alkaa tuntumaan siltä. Jos alkaa. [/quote] Kiusaamistarina ei ollut ap:n vaan jonkun muun, ap ei ole kertonut omaa syytään, tainnut poistua ketjusta koska niin harvat ottaneet kantaa hänen kysymykseensä vaan ovat jeesustelleet jotain muuta

[/quote]

Kyllä ap kertoo aloitustekstissään, että kärsi siitä, että vanhemmat eivät olleet naimisissa.
[/quote]

Mutta ei sanonut että se olisi johtunut kiusaamisesta. Emme tiedä miksi ap kärsi.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 12:51"]Tollasessa tapauksessa on aina olemassa se riski, että mies vaihtaakin toiseen naiseen, kun sinä olet liian vanha saamaan lapsia. Mies menee naimisiin toisen kanssa ja hankkii lapsiakin.
[/quote]

Näin kävi meillä. En minäkään naimisiin halunnut ja lastentekokaan ei kiinnostanut suuresti kun mies oli niin ehdottomasti niitä vastaan. Sitten 15v yhdessäolon jälkeen mies jätti minut (olin tasan40) ja sanoi syyksi ett haluaa perustaa perheen. Nyt hällä 30-v nainen jonka kanssa lapsi ja toinen tulossa. Arvatkaa vituttaako

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 12:27"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 12:26"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 12:18"] [quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 12:08"] [quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 11:09"] onko miehenne/oletteko itse muuttaneet mieltänne tällaisen perustavanlaatuisen asiaan suhteen? Olemme molemmat 31v ja yhdessä oltu 5 vuotta. [/quote] Olen 31-vuotias mies enkä tule enää muuttamaan mieltäni lasten hankkimisesta. En myöskään menisi naimisiin, jos kumppani ei olisi lasten hankkimisesta samaa mieltä kanssani. Avioliitto on minullekin täysin merkityksetön instituutio, mutta voisin käväistä maistraatissa, jos puolisolle tulisi siitä parempi mieli. [/quote] Miten voit vielä tietää muuttuuko mielesi? [/quote] Se on sisäsyntyistä. En ole koskaan halunnut lapsia enkä näe mitään syytä, miksi alkaisin haluta niitä tulevaisuudessakaan. Vasektomiankin teetin heti, kun se oli mahdollista. -36 [/quote] Miehillä vauvakuume iskee usein myöhemminkin.

[/quote]

En tee elämääni mullistavia päätöksiä minkään kuumeen perusteella. Vauvakuume nyt on muutenkin hölmö syy henkkiä lapsia, kun eivät lapset oikein tahdo pysyä vauvoina. -36

Jos tosissasi haluat lapsia et voi muuta kuin erota. Niin moni lähipiiristäni on jäänyt lapsettomaksi odotettuaan miehen "kypsymistä" että ainakin kehotan hyvin tarkkaan sinua selvittämään asian itsellesi: mistä olet valmis luopumaan ja millä hinnalla. Ja kuten jo moni on kertonut, miehillä se biologinen kello tikittää paljon kauemmin ja nuoria naisia riittää maailmassa.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 12:59"]

Jos tosissasi haluat lapsia et voi muuta kuin erota. Niin moni lähipiiristäni on jäänyt lapsettomaksi odotettuaan miehen "kypsymistä" että ainakin kehotan hyvin tarkkaan sinua selvittämään asian itsellesi: mistä olet valmis luopumaan ja millä hinnalla. Ja kuten jo moni on kertonut, miehillä se biologinen kello tikittää paljon kauemmin ja nuoria naisia riittää maailmassa.

[/quote]

Näin on. Pyydähän ap kumppanisi lukemaan tämä ketju; viisaiden naisten ja miesten viisaita lauseita :)

Itselleni ei avioliitto sinällään ole mikään suuri asia, mutta sitten kun on yhteiset lainat ja on taloudellisesti suunniteltu yhteinen tulevaisuus saattaa tuo avioliitto olla leskeneläkkeen vuoksi itsellekin tulla.  Eli alla oleva lyhennetynä informaationa, mikäli ette ole naimisissa ei ole myöskään oikeutta leskeneläkkeeseen mikäli puoliso menehtyy. 

"Leskeneläkkeen edellytykset

Nais- ja miesleskellä on oikeus leskeneläkkeeseen, jos leskellä on tai on ollut yhteinen lapsi edunjättäjän kanssa. Lisäksi edellytetään, että puolisot olivat edunjättäjän kuollessa naimisissa, ja avioliitto oli solmittu ennen kuin edunjättäjä oli täyttänyt 65 vuotta.

Lesken iällä ei ole merkitystä. Rekisteröidyn parisuhteen osapuolella on oikeus leskeneläkkeeseen samoin edellytyksin kuin aviopuolisolla.

Leskeneläkeoikeus on myös entisellä puolisolla, jos edunjättäjä oli lainvoimaisen päätöksen perusteella velvollinen maksamaan elatusapua entiselle puolisolleen.

Lapsettoman lesken edellytykset leskeneläkkeeseen

Lapseton leski saa leskeneläkkeen, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät

avioliitto on solmittu ennen kuin leski on täyttänyt 50 vuotta
avioliitto on jatkunut vähintään viisi vuotta
avioliitto on solmittu ennen kuin edunjättäjä täytti 65 vuotta
leski on vähintään 50-vuotias puolison kuollessa tai leski on saanut työkyvyttömyyseläkettä vähintään kolme vuotta.

Ennen 1.7.1950 syntynyt lapseton naisleski voi saada leskeneläkkeen lievemmin ehdoin, jos avioliitto oli solmittu ennen 1.7.1990.

Ei oikeutta leskeneläkkeeseen

Avoliitossa eläneillä ei ole työeläkelakien mukaista leskeneläkeoikeutta.

Jos 50 vuotta täyttänyt leski menee uudelleen naimisiin, ei uudesta avioliitosta synny leskeneläkeoikeutta, vaan aikaisempi maksussa oleva leskeneläke jatkuu."

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 13:07"]Itselleni ei avioliitto sinällään ole mikään suuri asia, mutta sitten kun on yhteiset lainat ja on taloudellisesti suunniteltu yhteinen tulevaisuus saattaa tuo avioliitto olla leskeneläkkeen vuoksi itsellekin tulla.  Eli alla oleva lyhennetynä informaationa, mikäli ette ole naimisissa ei ole myöskään oikeutta leskeneläkkeeseen mikäli puoliso menehtyy. 

"Leskeneläkkeen edellytykset

Nais- ja miesleskellä on oikeus leskeneläkkeeseen, jos leskellä on tai on ollut yhteinen lapsi edunjättäjän kanssa. Lisäksi edellytetään, että puolisot olivat edunjättäjän kuollessa naimisissa, ja avioliitto oli solmittu ennen kuin edunjättäjä oli täyttänyt 65 vuotta.

Lesken iällä ei ole merkitystä. Rekisteröidyn parisuhteen osapuolella on oikeus leskeneläkkeeseen samoin edellytyksin kuin aviopuolisolla.

Leskeneläkeoikeus on myös entisellä puolisolla, jos edunjättäjä oli lainvoimaisen päätöksen perusteella velvollinen maksamaan elatusapua entiselle puolisolleen.

Lapsettoman lesken edellytykset leskeneläkkeeseen

Lapseton leski saa leskeneläkkeen, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät

avioliitto on solmittu ennen kuin leski on täyttänyt 50 vuotta
avioliitto on jatkunut vähintään viisi vuotta
avioliitto on solmittu ennen kuin edunjättäjä täytti 65 vuotta
leski on vähintään 50-vuotias puolison kuollessa tai leski on saanut työkyvyttömyyseläkettä vähintään kolme vuotta.
Ennen 1.7.1950 syntynyt lapseton naisleski voi saada leskeneläkkeen lievemmin ehdoin, jos avioliitto oli solmittu ennen 1.7.1990.

Ei oikeutta leskeneläkkeeseen

Avoliitossa eläneillä ei ole työeläkelakien mukaista leskeneläkeoikeutta.

Jos 50 vuotta täyttänyt leski menee uudelleen naimisiin, ei uudesta avioliitosta synny leskeneläkeoikeutta, vaan aikaisempi maksussa oleva leskeneläke jatkuu."
[/quote]

Rahan takia naimisiin. Romanttista!

Iso talolaina on aika iso sitoumus. Kannattaisi keskustella lapsiasia kuntoon ennen sitä. Ja jos itse niitä haluaa ja kumppani ei, niin erityisesti naisen olisi syytä miettiä kuinka kovasti niitä lapsia haluaa. Jos on varma että haluaa lapsia, niin sitten täytyy ruveta toimimaan siten että niitä olisi mahdollista saada. Eli ukko vaihtoon. Missään tapauksessa ei kannata jäädä odottelemaan että josko se muuttaisi mieltään. Mies voi tehdä lapsia myöhemminkin, mutta ei välttämättä sun kanssa. Ja mikäli mies ei muuta mieltään, sinä tulet katkeraksi jos joudut luopumaan lapsihaaveistasi. Perheen perustamisasia on kyllä niin iso asia että parisuhteessa tulisi olla siitä samaa mieltä.