Ajatuksia avioehdosta?

Kannatan ehdottomasti oli sitten kyseessä mies tai nainen. Erot ovat nykyisin niin todennäköisiä että on ihan turha sotkea rahoja. 

En ole perehtynyt avioehtoihin, mutta jos toinen jää kotiin hoitamaan lapsia ja huushollia, pitää siitä saada jonkinlainen korvaus erotilanteessa, esim. avioliittovuosien määrän perusteella.

Meillä on avioehto avioeron varalta. Avioehto on ihan jees, kun kummallakin on yhtäläiset mahdollisuudet kasvattaa varallisuutta. Silloin ei muuteta puolison työn perässä, jos se tarkoittaa toisen irtisanoutumista omasta työstään. Jos toisen reissutyö lisää toisen puolison velvollisuuksia, reissutyöstä pitää luopua ja etsiä muuta. Avioehdossa voidaan ottaa huomioon, jos perheeseen halutaan lapsia ja se vaikuttaa naisen tuloihin.

Avioehdon voi tehdä monenlaisena. Jos tarkoituksena hankkia lapsia, niin avioehdolla voi sopia ettei ole oikeutta perintöihin ja/tai aikaisempaan omaisuuteen. Tällöin avioliiton aikana tuleva omaisuus on yhteistä mikä voi olla reilua, jos hankitaan yhdessä useampia lapsia ja nainen kantaa niistä suuremman vastuun (äitys- ja vanhempainvapaa, urakehitys töissä). Avioehto voi koskea myös vain avioeroa.

Jotenkin tuntuu pahalta että tehdään avioehto eron varalta  jo kättelyssä eli ollaanko tosissaan sitoutumassa kun eroa pohditaan ennen avioitumista .

Avioehdon pitäisi olla pakollinen. Jokainen avioliittohan päättyy joskus, viimeistään puolison kuolemaan.

(Ja itse uskon  romanttiseen rakkauteen, ja olen ollut naimisissa saman miehen kanssa 30 vuotta. Sillä vaan ei ole mitään tekemistä käytännön asioiden kanssa avioliiton joskus päättyessä.)

Kyllä. Vaikka naimisiinmenohetkellä olisi onnensa kukkuloilla ja ajattelisi, ettei koskaan eroaisi niin kyllä se voi silti tapahtua. Kannattaa räätälöidä se tilanteen mukaan, esim. ennen liittoa hankitut varakkuudet (esim sijoitusasunnot) on molempien omia ja jälkeiset yhteisiä.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu pahalta että tehdään avioehto eron varalta  jo kättelyssä eli ollaanko tosissaan sitoutumassa kun eroa pohditaan ennen avioitumista .

Me oltiin oltu yhdessä parikymmentä vuotta ennen avioliittoa, mutta tehtiin silti avioehto eron varalle.

No eipä vaimo suostunut avioehtoon, ei ennen eikä jälkeen. Luuli kyllä että olin köyhä, lähes puilla paljailla. Hän on korkeammin koulutettu mutta ei ole varallisuutta kertynyt läheskään niin paljon kuin voisi odottaa. Reilu vuosikymmen on jo mennyt.

Miksi aloittaja luulee, että se on aina mies, joka ehdottaa avioehtoa? Onko tullut katsottua liikaa amerikkalaisia hömppäsarjoja?

Se on oikein hyvä paperi tehdä. jos ei toinen suostu niin tietääpä heti minkä perässä oltiin.

Vierailija kirjoitti:

Se on oikein hyvä paperi tehdä. jos ei toinen suostu niin tietääpä heti minkä perässä oltiin.

Avioehdon voi räätälöidä sellaiseksi, että se on kummallekin reilu.

Vierailija kirjoitti:

En ole perehtynyt avioehtoihin, mutta jos toinen jää kotiin hoitamaan lapsia ja huushollia, pitää siitä saada jonkinlainen korvaus erotilanteessa, esim. avioliittovuosien määrän perusteella.

Täh?? Toinen saa maata kotona ja siitä pitäisi vielä palkita jotenkin

Avioehto totta kai, jos joskus naimisiin menen (olen nainen). 

Jos olisin naimisissa ja hankkimassa yhteisiä lapsia, laittaisin ehtoon, että kummatkin jäävät hoitamaan lapsia 50/50. Mitä järkeä muuten liitosta olisi, nainen voisi hankkia lapset yksinkin.

Minusta ihan järkevää. Mutta sen vaikutus pitää huomioida sitten koko avioliiton ajan.

Meillä minä jäin hoitamaan lapsia kotiin yhteisellä sopimuksella. Sinä aikana yritys jossa olin töissä meni konkurssiin. Sen jälkeen olen ollut suurimman osan ajasta työttömänä ja tehnyt vain pätkätöitä. Koska meillä on avioehto on ihan yhdessä sovittu että eletään yhteisillä rahoilla ja suurin osa sijoituksista on tehty yhteisiin nimiin. Miehen nimissä on kuitenkin vähän enemmän sijoituksia. Jos mies olisi vaatinut että kaikki maksetaan puoliksi ja kummallakin omat rahat niin minä olisin vaatinut että vanhempainvapaat pidetään puoliksi ja kotityöt tehdään puoliksi myös.

Eli avioehto on ihan hyvä kunhan avioliiton aikana huomioidaan aina isoissa taloudellisissa päätöksissä se että asiat menee reilusti. Eli ei tehdä niin että toinen maksaa ruuat ja sähkön ja toisen nimiin ostetaan elektronikka, autot ja huonekalut jne.

Vierailija kirjoitti:

En ole perehtynyt avioehtoihin, mutta jos toinen jää kotiin hoitamaan lapsia ja huushollia, pitää siitä saada jonkinlainen korvaus erotilanteessa, esim. avioliittovuosien määrän perusteella.

Pitäisi saada korvaus jo avioliiton aikana, ei vasta sen jälkeen. Vähintään pitää olla jonkinlainen lisäeläketurva korvaamaan eläkettä, jonka menettää. 

Vierailija kirjoitti:

En ole perehtynyt avioehtoihin, mutta jos toinen jää kotiin hoitamaan lapsia ja huushollia, pitää siitä saada jonkinlainen korvaus erotilanteessa, esim. avioliittovuosien määrän perusteella.

Miksi? Se on naisen oma valinta, jos haluaa jäädä kotirouvaksi lakisääteistä äitiyslomaa pidemmäksi ajaksi. Niissä perheissä joissa tällainen ratkaisu ylipäätään on taloudellisesti mahdollinen, mies yleensä tienaa sen verran että siinä on korvausta tarpeeksi että hän käytännössä elättää vaimonsa.

Jos jompikumpi ei ole selvästi varakkaampi, ei avioehto ole mitenkään oleellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole perehtynyt avioehtoihin, mutta jos toinen jää kotiin hoitamaan lapsia ja huushollia, pitää siitä saada jonkinlainen korvaus erotilanteessa, esim. avioliittovuosien määrän perusteella.

Täh?? Toinen saa maata kotona ja siitä pitäisi vielä palkita jotenkin

No voihan ne vanhempainvapaatkin jakaa tasan niin ”kumpikin saa maata kotona”.

Ota huomioon että se joka jää kotiin hoitamaan menettää palkkatuloja, eläke jää pienemmäksi ja usein kotona oleva (ainakin jos on nainen) hoitaa suurimman osan kotitöistä. Lisäksi jos molemmat töissä niin yleensä maksetaan yhdessä päivähoitomaksut joten jos toinen hoitaa lasta kotona niin se kulu säästetään.