Lue keskustelun säännöt.
Ajatuksia avioehdosta?
09.11.2021 |
Ainakin minusta itsestäni avioehto tuntuu hyvin järkevältä, mutta kuinka on asian laita muiden mielestä?
Telkussa naiset tuntuvat aina vetävän herneen nenään kun mies pelaa avioehto-kortin.
Eikö avioehtoa voisi ajatella todellisen rakkauden osoituksena? Haluan vain sinut, en rahojasi? :D
Kommentit (46)
Naiset sitä ja tätä taas…
Meillä on avioehto, koska olen varakkaampi, kuin mieheni. Ei ehkä kannata yleistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole perehtynyt avioehtoihin, mutta jos toinen jää kotiin hoitamaan lapsia ja huushollia, pitää siitä saada jonkinlainen korvaus erotilanteessa, esim. avioliittovuosien määrän perusteella.
Täh?? Toinen saa maata kotona ja siitä pitäisi vielä palkita jotenkin
Siinä tapauksessa kumpikaan ei voi ottaa vastaan mitä tahansa työtä vaan sellaisen, jossa hän pystyy hoitamaan puolet lasten ja kodin asioista. Ulkomailta on hankala lähteä viemään lapsia hoitoon.
Riippuu avioehdon sisällöstä.
Me ei tarvittu eikä haluttu avioehtoa, kun naimisiin mentiin, sillä ihan yhtä rahattomia opiskelijoita olimme. Se mikä on liiton aikana tienattu ja hankittu, on tasan yhtä paljon kummankin, riippumatta siitä kumpi tienaa enemmän ja kumpi vähemmän.
Mutta kun isäni kuoli, perin osuuden saaresta ja mökistä, ja äitini lahjoitti minulle oman osuutensa ennakkoperintönä, ja teimme avioehdon koskien vain mökkiä ja saarta. Suvussa kulkenut minulle hyvin rakas saari, joka siirtyi minulle perintönä, on erillinen asia kaikesta yhteisestä, enkä halua ottaa riskiä sen joutumisesta edes osittain jonkun muun omistukseen. Olimme tästä samaa mieltä.
Kaikki muu omaisuus jätettiin avioehdon ulkopuolelle.
Meillä on avioehto, yhteisiä vuosia takana yli 20.
Olisi aika sääli jos erottaisiin ja mies yhtäkkiä olisi osakkaana minun ja sisarusteni firmassa, jonka toiminnassa tai rahoittamisessa hän ei ole missään vaiheessa ollut mukana.
Samoin minulla olisi oikeus osuuteen hänen sukumökistä ja vastaavasti minun perintö olisi turvassa vanhempien testamentin takia, joka sulkee puolisot pois perinnöstä.
Avioehto on vain järkevä ja hyvä tapa, saisi olla pakollinen.
Ja tosiaan siihen voi tehdä ehtoja ja lisäyksiä esim vaimon kotonaolo aika huomioidaan mahdollisessa jaossa.
Meillä on myös keskinäinen testamentti, jolla suljemme lastemme tulevat puolisot, sekä lesken mahdollinen uusi puoliso pois yhteisestä omaisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Avioehto totta kai, jos joskus naimisiin menen (olen nainen).
Tällä toinen. Jos joskus suunnittelen avioliittoa, tuon itse avioehdon esille, ellei mies ehdi ensin.
Myös testamentissani suljen perijöiden aviopuolisot ulos perinnöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avioehdon pitäisi olla pakollinen. Jokainen avioliittohan päättyy joskus, viimeistään puolison kuolemaan.
(Ja itse uskon romanttiseen rakkauteen, ja olen ollut naimisissa saman miehen kanssa 30 vuotta. Sillä vaan ei ole mitään tekemistä käytännön asioiden kanssa avioliiton joskus päättyessä.)
Mikä järki sen pakollisuudessa olisi, kun sen sisältö voi olla mitä tahansa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole perehtynyt avioehtoihin, mutta jos toinen jää kotiin hoitamaan lapsia ja huushollia, pitää siitä saada jonkinlainen korvaus erotilanteessa, esim. avioliittovuosien määrän perusteella.
Täh?? Toinen saa maata kotona ja siitä pitäisi vielä palkita jotenkin
Ainakaan sinä et siis ole ikinä hoitanut lapsia etkä tehnyt kotitöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on avioehto avioeron varalta. Avioehto on ihan jees, kun kummallakin on yhtäläiset mahdollisuudet kasvattaa varallisuutta. Silloin ei muuteta puolison työn perässä, jos se tarkoittaa toisen irtisanoutumista omasta työstään. Jos toisen reissutyö lisää toisen puolison velvollisuuksia, reissutyöstä pitää luopua ja etsiä muuta. Avioehdossa voidaan ottaa huomioon, jos perheeseen halutaan lapsia ja se vaikuttaa naisen tuloihin.
Juuri näin. Muutettiin miehen työn perässä alueelle, jossa omat työmahdollisuudet on huonoja. Lisäksi mies tekee täältä tukikohdasta käsin reissutyötä. Lapsia on, mutta avioehtoa ei todellakaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole perehtynyt avioehtoihin, mutta jos toinen jää kotiin hoitamaan lapsia ja huushollia, pitää siitä saada jonkinlainen korvaus erotilanteessa, esim. avioliittovuosien määrän perusteella.
Miksi? Se on naisen oma valinta, jos haluaa jäädä kotirouvaksi lakisääteistä äitiyslomaa pidemmäksi ajaksi. Niissä perheissä joissa tällainen ratkaisu ylipäätään on taloudellisesti mahdollinen, mies yleensä tienaa sen verran että siinä on korvausta tarpeeksi että hän käytännössä elättää vaimonsa.
Oletan, että tässä tarkoitettiin vanhempainvapaita, ei mitään varsinaista kotiäitiyttä. Eri juttu siis. Vain marginaalisen pieni osa naisista on kiinnostunut olemaan mikään kotirouva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu avioehdon sisällöstä.
Me ei tarvittu eikä haluttu avioehtoa, kun naimisiin mentiin, sillä ihan yhtä rahattomia opiskelijoita olimme. Se mikä on liiton aikana tienattu ja hankittu, on tasan yhtä paljon kummankin, riippumatta siitä kumpi tienaa enemmän ja kumpi vähemmän.
Mutta kun isäni kuoli, perin osuuden saaresta ja mökistä, ja äitini lahjoitti minulle oman osuutensa ennakkoperintönä, ja teimme avioehdon koskien vain mökkiä ja saarta. Suvussa kulkenut minulle hyvin rakas saari, joka siirtyi minulle perintönä, on erillinen asia kaikesta yhteisestä, enkä halua ottaa riskiä sen joutumisesta edes osittain jonkun muun omistukseen. Olimme tästä samaa mieltä.
Kaikki muu omaisuus jätettiin avioehdon ulkopuolelle.
Onko mielestäsi reilua, että yhteisillä rahoillanne myös puolisosi osallistuu saaren ja mökin ylläpitoon? Eikö oikeudenmukaisuuden nimissä hänellekin pitäisi lohkoa jotakin omaa omaisuutta, jota ei avio-oikeus koske?
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu pahalta että tehdään avioehto eron varalta jo kättelyssä eli ollaanko tosissaan sitoutumassa kun eroa pohditaan ennen avioitumista .
Voi hellanlettas. Se nyt on tilastollinen tosiasia että puolet avioliitoista päättyy eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole perehtynyt avioehtoihin, mutta jos toinen jää kotiin hoitamaan lapsia ja huushollia, pitää siitä saada jonkinlainen korvaus erotilanteessa, esim. avioliittovuosien määrän perusteella.
Miksi? Se on naisen oma valinta, jos haluaa jäädä kotirouvaksi lakisääteistä äitiyslomaa pidemmäksi ajaksi. Niissä perheissä joissa tällainen ratkaisu ylipäätään on taloudellisesti mahdollinen, mies yleensä tienaa sen verran että siinä on korvausta tarpeeksi että hän käytännössä elättää vaimonsa.
Eiköhän se ole yleensä ihan yhteinen valinta, josta mies hyötyy paljon uransa kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu avioehdon sisällöstä.
Me ei tarvittu eikä haluttu avioehtoa, kun naimisiin mentiin, sillä ihan yhtä rahattomia opiskelijoita olimme. Se mikä on liiton aikana tienattu ja hankittu, on tasan yhtä paljon kummankin, riippumatta siitä kumpi tienaa enemmän ja kumpi vähemmän.
Mutta kun isäni kuoli, perin osuuden saaresta ja mökistä, ja äitini lahjoitti minulle oman osuutensa ennakkoperintönä, ja teimme avioehdon koskien vain mökkiä ja saarta. Suvussa kulkenut minulle hyvin rakas saari, joka siirtyi minulle perintönä, on erillinen asia kaikesta yhteisestä, enkä halua ottaa riskiä sen joutumisesta edes osittain jonkun muun omistukseen. Olimme tästä samaa mieltä.
Kaikki muu omaisuus jätettiin avioehdon ulkopuolelle.
Onko mielestäsi reilua, että yhteisillä rahoillanne myös puolisosi osallistuu saaren ja mökin ylläpitoon? Eikö oikeudenmukaisuuden nimissä hänellekin pitäisi lohkoa jotakin omaa omaisuutta, jota ei avio-oikeus koske?
On. Hänkin saa nauttia saaresta ja käyttää sitä vapaasti, jos emme eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä ihmisiä, jotka sanovat, että avioehdon tulisi olla pakollinen. Avioehto on varmasti monessa tilanteessa hyvä ja järkevä tehdä. Mutta ei kaikissa, joten miksi sitä pitäisi muille pakottaa?
Me puolison kanssa naimisiin mennessä päätimme, että avioehtoa ei tehdä, vaan että mahdollisen eron tullessa laitetaan kaikki puoliksi. Halusimme, että meidän ei tarvitse keskenämme laskea tai eritellä rahoja ja omistuksia ja että ei tule ongelmia, jos jompaa kumpaa tarvitsee toisen jossain välissä elättää esim. opiskelun tai sairastumisen vuoksi. Naimisiin mennessä minulla oli isommat tulot mutta puolisolla enemmän omistuksia. Nyt parikymmentä vuotta myöhemmin tilanne on toisinpäin mutta käytännössä meillä kaikki on ollut aina yhteistä. Jos eroaisimme, niin puolitus olisi mielestäni edelleen reilu peli.
Haluan vain sinut, mutta en voi luvata ettemme eroa? Siltä se minulle kuulostaa.
Avioehto kuuluu nykyisin sivistykseen. Kuuluu tehdäoli sitten varallisuus mikä tahansa molemmilla.
Minkä ihmeen takia niin moni haluaisi avioehdon olevan pakollinen?
Ensinnäkään kaikki eivät suinkaan halua avioehtoa, ja toisekseen siinä voi sopia mitä tahansa. Jos se olisi pakollinen, niin ihan turhaan joutuisi maksamaan rekisteröintimaksun 55e, jos avioehdon sisältö olisi, että omaisuus menisi samoin kuin ilman avioehtoa.
Minä haluaisin naimisiin mennessä täysin poissulkevan avioehdon. Itse olen varaton kädestä-suuhun-eläjä ja miesystävälläni on omaisuutta ja isohko palkkatulot. Hänellä myös lapsia, minulla ei ja yhteisiä ei tule. Miksi haluaisin hänen hankkimastaan omaisuudesta mitään, pärjään niukinnaukin omillani ja enempää en tarvitsekaan, rakkaus riittää. Reilu peli ettei kärkytä toisen omaisuutta, olevaa tai tulevaa. Monellakin varmaan tarve toisenlaisille järjestelyille, ymmärrän toki sen. Kukin tilanteensa mukaan.
Asian vierestä kysymys; tietääkö joku voiko avioehdolla sulkea pois puolison elatusvelvollisuuden, joka syntyy "automaattisesti" naimisiin mennessä?
N40
Ex-mieheni ei suostunut millään avioehtoon, vaikka minun ajatukseni oli turvata hänen lapsiensa perintö. Syy selvisi vasta vuosia eron jälkeen; hän oli kärkkynyt minulle aikanaan tulevia, kenties isojakin, perintöjä. Onneksi jätin sen sian, kun lähiomaiseni vielä elää.
Millä hiton perusteella? :D