Valikoivatko terapeutit asiakkaitaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylen jutussa haastateltu psykoterapeutti kertoi, että hän hoitaa muun muassa ahdistuneisuushäiriöisiä, joista useimmat käyvät terapiassa kerran viikossa, ja vaikeimmin oireilevat, sellaiset jotka tarvitsisivat kaksi käyntiä viikossa, voivat jäädä jonon hännille.

Juuri tämän vuoksi kaikki psykoterapia pitäisi keskittää julkiselle sektorille, että tällainen elitistinen valikointi loppuisi. Käytännössä julkisella ei ole tarjota terapiaa lainkaan.

Miten tässä estettäisiin se että parhaat terapeutit ei jäisi yksityiselle tarjoamaan terapiaa niille joilla on varaa itse maksaa, ja julkiselle jäisi lähinnä sellaiset huonomman pohjaloulutuksen terpat (esim.lähihoitaja, sosionomi, teologi) jotka ei saa työllistettyä itseään yrittäjinä? Entä miten julkisella varmistettaisiin henkilökemioiden toiminta?

Mulla ei ole mitään suoria vastauksia siis, kunhan pohdin.

Tämähän se ongelma onkin. Tällä hetkellä julkisella ei ole edes noita pohjakoulutukseltaan surkeita tapauksia, vaan kaikki rahastavat tavara levällään hillittömiä summia eliitin ”masennuksella”. Ja sitten ihmetellään miten ihmeessä on mahdollista että maamme mielenterveyshoito on niin surkeassa jamassa! Ajatella! Missä ne kaikki ammattilaiset ovat!

Hys! Tätä ei saa sanoa ääneen pahoinvointisuomessa! Täällä saa vain ihmetellä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylen jutussa haastateltu psykoterapeutti kertoi, että hän hoitaa muun muassa ahdistuneisuushäiriöisiä, joista useimmat käyvät terapiassa kerran viikossa, ja vaikeimmin oireilevat, sellaiset jotka tarvitsisivat kaksi käyntiä viikossa, voivat jäädä jonon hännille.

Juuri tämän vuoksi kaikki psykoterapia pitäisi keskittää julkiselle sektorille, että tällainen elitistinen valikointi loppuisi. Käytännössä julkisella ei ole tarjota terapiaa lainkaan.

Miten tässä estettäisiin se että parhaat terapeutit ei jäisi yksityiselle tarjoamaan terapiaa niille joilla on varaa itse maksaa, ja julkiselle jäisi lähinnä sellaiset huonomman pohjaloulutuksen terpat (esim.lähihoitaja, sosionomi, teologi) jotka ei saa työllistettyä itseään yrittäjinä? Entä miten julkisella varmistettaisiin henkilökemioiden toiminta?

Mulla ei ole mitään suoria vastauksia siis, kunhan pohdin.

Tämähän se ongelma onkin. Tällä hetkellä julkisella ei ole edes noita pohjakoulutukseltaan surkeita tapauksia, vaan kaikki rahastavat tavara levällään hillittömiä summia eliitin ”masennuksella”. Ja sitten ihmetellään miten ihmeessä on mahdollista että maamme mielenterveyshoito on niin surkeassa jamassa! Ajatella! Missä ne kaikki ammattilaiset ovat!

Niin psykiatria, oli kyse psykiatreista, psykiatrisista sairaanhoitajista tai terapeuteista ei ole houkuttava ala kunnallisella. Palkka ei riitä kattamaan työntekijöiden turhautumaa siitä, että kokonaistilanteeltaan surkeassa jamassa olevat ihmiset tunkevat ovista ja ikkunoista sisään. Ei sitä köyhää ja yksinäistä virkistä se terapia ja lääkitys, kun se on edelleen kuitenkin köyhä ja yksinäinen.

Ymmärrättekö, että tällä hetkellä psykoterapeutit saavat valtavia määriä kyselyitä viikossa. Jos hänellä on vapautumassa yksi paikka ensi keväänä niin ymmärrätte kai, että yhtälö on vaikea. Tietysti hän valitsee asiakkaan, jota kokee voivansa auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Voisitteko kertoa millaisen potilaan ei edes kannata etsiä terapeuttia, niin säästyisi kaikilta aikaa ja vaivaa.

-päihdeongelma

-Pitkäaikaisesti työkyvytön tai syrjäytynyt

-Psykoositausta/skitsofrenia

-Epävakaa Tai muulla tavoin raskas persoonallisuushäiriö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylen jutussa haastateltu psykoterapeutti kertoi, että hän hoitaa muun muassa ahdistuneisuushäiriöisiä, joista useimmat käyvät terapiassa kerran viikossa, ja vaikeimmin oireilevat, sellaiset jotka tarvitsisivat kaksi käyntiä viikossa, voivat jäädä jonon hännille.

Juuri tämän vuoksi kaikki psykoterapia pitäisi keskittää julkiselle sektorille, että tällainen elitistinen valikointi loppuisi. Käytännössä julkisella ei ole tarjota terapiaa lainkaan.

Miten tässä estettäisiin se että parhaat terapeutit ei jäisi yksityiselle tarjoamaan terapiaa niille joilla on varaa itse maksaa, ja julkiselle jäisi lähinnä sellaiset huonomman pohjaloulutuksen terpat (esim.lähihoitaja, sosionomi, teologi) jotka ei saa työllistettyä itseään yrittäjinä? Entä miten julkisella varmistettaisiin henkilökemioiden toiminta?

Mulla ei ole mitään suoria vastauksia siis, kunhan pohdin.

Tämähän se ongelma onkin. Tällä hetkellä julkisella ei ole edes noita pohjakoulutukseltaan surkeita tapauksia, vaan kaikki rahastavat tavara levällään hillittömiä summia eliitin ”masennuksella”. Ja sitten ihmetellään miten ihmeessä on mahdollista että maamme mielenterveyshoito on niin surkeassa jamassa! Ajatella! Missä ne kaikki ammattilaiset ovat!

Niin psykiatria, oli kyse psykiatreista, psykiatrisista sairaanhoitajista tai terapeuteista ei ole houkuttava ala kunnallisella. Palkka ei riitä kattamaan työntekijöiden turhautumaa siitä, että kokonaistilanteeltaan surkeassa jamassa olevat ihmiset tunkevat ovista ja ikkunoista sisään. Ei sitä köyhää ja yksinäistä virkistä se terapia ja lääkitys, kun se on edelleen kuitenkin köyhä ja yksinäinen.

Julkisen sektorin työntekijät ovat hyvin turhautuneita, koska tietävät ettei annettu tuki riitä mitenkään kattamaan sitä tarvetta. Esimerkiksi sairaalapaikkojen lopettaminen ja yleensäkin säästäminen on kurjistanut tilannetta tosi paljon. Ilmeisesti tämä on kuitenkin päättäjien tahtotila. 

Vierailija kirjoitti:

Toki valikoivat ja minusta se on ihan oikein. Ei kukaan ole kaiken asiantuntija. Kannattaa keskittyä sellaisiin asiakkaisiin, joita oikeasti tietää voivansa auttaa.

Paitsi asiantuntemuksella, myös henkilökemioilla on merkitystä. Vaikkei terapeutti ole ystävä eikä asiakkaasta niin hirveästi tarvitse pitää, niin jos tulee heti kättelyssä tunne että: "Ei, tätä ärsyttävää tyyppiä en kyllä kestä viikoittain kuunnella", niin ei ole järkeä aloittaa asiakassuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylen jutussa haastateltu psykoterapeutti kertoi, että hän hoitaa muun muassa ahdistuneisuushäiriöisiä, joista useimmat käyvät terapiassa kerran viikossa, ja vaikeimmin oireilevat, sellaiset jotka tarvitsisivat kaksi käyntiä viikossa, voivat jäädä jonon hännille.

Juuri tämän vuoksi kaikki psykoterapia pitäisi keskittää julkiselle sektorille, että tällainen elitistinen valikointi loppuisi. Käytännössä julkisella ei ole tarjota terapiaa lainkaan.

Miten tässä estettäisiin se että parhaat terapeutit ei jäisi yksityiselle tarjoamaan terapiaa niille joilla on varaa itse maksaa, ja julkiselle jäisi lähinnä sellaiset huonomman pohjaloulutuksen terpat (esim.lähihoitaja, sosionomi, teologi) jotka ei saa työllistettyä itseään yrittäjinä? Entä miten julkisella varmistettaisiin henkilökemioiden toiminta?

Mulla ei ole mitään suoria vastauksia siis, kunhan pohdin.

Tämähän se ongelma onkin. Tällä hetkellä julkisella ei ole edes noita pohjakoulutukseltaan surkeita tapauksia, vaan kaikki rahastavat tavara levällään hillittömiä summia eliitin ”masennuksella”. Ja sitten ihmetellään miten ihmeessä on mahdollista että maamme mielenterveyshoito on niin surkeassa jamassa! Ajatella! Missä ne kaikki ammattilaiset ovat!

Niin psykiatria, oli kyse psykiatreista, psykiatrisista sairaanhoitajista tai terapeuteista ei ole houkuttava ala kunnallisella. Palkka ei riitä kattamaan työntekijöiden turhautumaa siitä, että kokonaistilanteeltaan surkeassa jamassa olevat ihmiset tunkevat ovista ja ikkunoista sisään. Ei sitä köyhää ja yksinäistä virkistä se terapia ja lääkitys, kun se on edelleen kuitenkin köyhä ja yksinäinen.

Julkisen sektorin työntekijät ovat hyvin turhautuneita, koska tietävät ettei annettu tuki riitä mitenkään kattamaan sitä tarvetta. Esimerkiksi sairaalapaikkojen lopettaminen ja yleensäkin säästäminen on kurjistanut tilannetta tosi paljon. Ilmeisesti tämä on kuitenkin päättäjien tahtotila. 

Siksi karataan yksityiselle: poissa silmistä, poissa mielestä! Ja oma tilanne on sitten kuitenkin parempi yrittäjänä. Onhan sekin parempi, vaikka iso osa jää ilman apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylen jutussa haastateltu psykoterapeutti kertoi, että hän hoitaa muun muassa ahdistuneisuushäiriöisiä, joista useimmat käyvät terapiassa kerran viikossa, ja vaikeimmin oireilevat, sellaiset jotka tarvitsisivat kaksi käyntiä viikossa, voivat jäädä jonon hännille.

Juuri tämän vuoksi kaikki psykoterapia pitäisi keskittää julkiselle sektorille, että tällainen elitistinen valikointi loppuisi. Käytännössä julkisella ei ole tarjota terapiaa lainkaan.

Miten tässä estettäisiin se että parhaat terapeutit ei jäisi yksityiselle tarjoamaan terapiaa niille joilla on varaa itse maksaa, ja julkiselle jäisi lähinnä sellaiset huonomman pohjaloulutuksen terpat (esim.lähihoitaja, sosionomi, teologi) jotka ei saa työllistettyä itseään yrittäjinä? Entä miten julkisella varmistettaisiin henkilökemioiden toiminta?

Mulla ei ole mitään suoria vastauksia siis, kunhan pohdin.

Tämähän se ongelma onkin. Tällä hetkellä julkisella ei ole edes noita pohjakoulutukseltaan surkeita tapauksia, vaan kaikki rahastavat tavara levällään hillittömiä summia eliitin ”masennuksella”. Ja sitten ihmetellään miten ihmeessä on mahdollista että maamme mielenterveyshoito on niin surkeassa jamassa! Ajatella! Missä ne kaikki ammattilaiset ovat!

Niin psykiatria, oli kyse psykiatreista, psykiatrisista sairaanhoitajista tai terapeuteista ei ole houkuttava ala kunnallisella. Palkka ei riitä kattamaan työntekijöiden turhautumaa siitä, että kokonaistilanteeltaan surkeassa jamassa olevat ihmiset tunkevat ovista ja ikkunoista sisään. Ei sitä köyhää ja yksinäistä virkistä se terapia ja lääkitys, kun se on edelleen kuitenkin köyhä ja yksinäinen.

Julkisen sektorin työntekijät ovat hyvin turhautuneita, koska tietävät ettei annettu tuki riitä mitenkään kattamaan sitä tarvetta. Esimerkiksi sairaalapaikkojen lopettaminen ja yleensäkin säästäminen on kurjistanut tilannetta tosi paljon. Ilmeisesti tämä on kuitenkin päättäjien tahtotila. 

Miten se sairaalakaan potilasta parantaa, jos se edelleen on köyhä, kipeä ja yksinäinen sen ulkopuolella ja esim. lääkevastainen? Sairaalassa voidaan hakea hetki vastetta lääkitykselle, mutta mitä se hyödyttää, että majoitetaan näitä pitkäaikaisesti kalliissa osastohoidossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki valikoivat ja minusta se on ihan oikein. Ei kukaan ole kaiken asiantuntija. Kannattaa keskittyä sellaisiin asiakkaisiin, joita oikeasti tietää voivansa auttaa.

Paitsi asiantuntemuksella, myös henkilökemioilla on merkitystä. Vaikkei terapeutti ole ystävä eikä asiakkaasta niin hirveästi tarvitse pitää, niin jos tulee heti kättelyssä tunne että: "Ei, tätä ärsyttävää tyyppiä en kyllä kestä viikoittain kuunnella", niin ei ole järkeä aloittaa asiakassuhdetta.

Vain elitistillä on varaa valkata. Mene lässyttämään tuota psyk. polin psykologille.

Vierailija kirjoitti:

Kriisilinjoja saisi tulla enemmän. Sekaisin chättikin on kuulemma tukossa. Linjojen hyötypuoli: edullisuus.

Jokaisella tulee olla oikeus tulla kuulluksi.

Olen seurannut näitä juttuja ja en ihmettele, jos ovat tukossa; monet fiksut ihmiset eivät kelpaa noille; mennään pärstäkertoimen mukaan tai kiusataan ihmisiä pois porukasta. Siinä mielessä ymmärrän niitä, jotka eivät halua tehdä mitään vapaaehtoista; jos et tee työtä palkallisena tittelin takaa, jäät helposti sylkykupiksi ja sinua syyllistetään älyttömistä asioista. 

Kelan tukemalla psykoterapialla pyritään saamaan ihminen työ- tai opiskelukykyiseksi, tai säilyttämään hänen psyykkisistä syistä uhattuna oleva työ- tai opiskelukykynsä. Jos ihminen ei ole töissä, eikä opiskele, eikä ole tehnyt kumpaakaan pitkään aikaan, niin hänen katsotaan olevan liian kaukana tästä tavoitteesta, ja silloin on turha edes haaveilla Kela-tuettuun terapiaan pääsystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylen jutussa haastateltu psykoterapeutti kertoi, että hän hoitaa muun muassa ahdistuneisuushäiriöisiä, joista useimmat käyvät terapiassa kerran viikossa, ja vaikeimmin oireilevat, sellaiset jotka tarvitsisivat kaksi käyntiä viikossa, voivat jäädä jonon hännille.

Juuri tämän vuoksi kaikki psykoterapia pitäisi keskittää julkiselle sektorille, että tällainen elitistinen valikointi loppuisi. Käytännössä julkisella ei ole tarjota terapiaa lainkaan.

Miten tässä estettäisiin se että parhaat terapeutit ei jäisi yksityiselle tarjoamaan terapiaa niille joilla on varaa itse maksaa, ja julkiselle jäisi lähinnä sellaiset huonomman pohjaloulutuksen terpat (esim.lähihoitaja, sosionomi, teologi) jotka ei saa työllistettyä itseään yrittäjinä? Entä miten julkisella varmistettaisiin henkilökemioiden toiminta?

Mulla ei ole mitään suoria vastauksia siis, kunhan pohdin.

Tämähän se ongelma onkin. Tällä hetkellä julkisella ei ole edes noita pohjakoulutukseltaan surkeita tapauksia, vaan kaikki rahastavat tavara levällään hillittömiä summia eliitin ”masennuksella”. Ja sitten ihmetellään miten ihmeessä on mahdollista että maamme mielenterveyshoito on niin surkeassa jamassa! Ajatella! Missä ne kaikki ammattilaiset ovat!

Niin psykiatria, oli kyse psykiatreista, psykiatrisista sairaanhoitajista tai terapeuteista ei ole houkuttava ala kunnallisella. Palkka ei riitä kattamaan työntekijöiden turhautumaa siitä, että kokonaistilanteeltaan surkeassa jamassa olevat ihmiset tunkevat ovista ja ikkunoista sisään. Ei sitä köyhää ja yksinäistä virkistä se terapia ja lääkitys, kun se on edelleen kuitenkin köyhä ja yksinäinen.

Julkisen sektorin työntekijät ovat hyvin turhautuneita, koska tietävät ettei annettu tuki riitä mitenkään kattamaan sitä tarvetta. Esimerkiksi sairaalapaikkojen lopettaminen ja yleensäkin säästäminen on kurjistanut tilannetta tosi paljon. Ilmeisesti tämä on kuitenkin päättäjien tahtotila. 

Miten se sairaalakaan potilasta parantaa, jos se edelleen on köyhä, kipeä ja yksinäinen sen ulkopuolella ja esim. lääkevastainen? Sairaalassa voidaan hakea hetki vastetta lääkitykselle, mutta mitä se hyödyttää, että majoitetaan näitä pitkäaikaisesti kalliissa osastohoidossa?

Okei? Eli ei terapiaa eikä osaatohoitoa koska se ”turhauttaa ammattilaisia”? Mitäpä sitten? Olisiko lyijynappihoito navetan takana? Loppuisi se kärsimys perkele?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylen jutussa haastateltu psykoterapeutti kertoi, että hän hoitaa muun muassa ahdistuneisuushäiriöisiä, joista useimmat käyvät terapiassa kerran viikossa, ja vaikeimmin oireilevat, sellaiset jotka tarvitsisivat kaksi käyntiä viikossa, voivat jäädä jonon hännille.

Juuri tämän vuoksi kaikki psykoterapia pitäisi keskittää julkiselle sektorille, että tällainen elitistinen valikointi loppuisi. Käytännössä julkisella ei ole tarjota terapiaa lainkaan.

Miten tässä estettäisiin se että parhaat terapeutit ei jäisi yksityiselle tarjoamaan terapiaa niille joilla on varaa itse maksaa, ja julkiselle jäisi lähinnä sellaiset huonomman pohjaloulutuksen terpat (esim.lähihoitaja, sosionomi, teologi) jotka ei saa työllistettyä itseään yrittäjinä? Entä miten julkisella varmistettaisiin henkilökemioiden toiminta?

Mulla ei ole mitään suoria vastauksia siis, kunhan pohdin.

Tämähän se ongelma onkin. Tällä hetkellä julkisella ei ole edes noita pohjakoulutukseltaan surkeita tapauksia, vaan kaikki rahastavat tavara levällään hillittömiä summia eliitin ”masennuksella”. Ja sitten ihmetellään miten ihmeessä on mahdollista että maamme mielenterveyshoito on niin surkeassa jamassa! Ajatella! Missä ne kaikki ammattilaiset ovat!

Niin psykiatria, oli kyse psykiatreista, psykiatrisista sairaanhoitajista tai terapeuteista ei ole houkuttava ala kunnallisella. Palkka ei riitä kattamaan työntekijöiden turhautumaa siitä, että kokonaistilanteeltaan surkeassa jamassa olevat ihmiset tunkevat ovista ja ikkunoista sisään. Ei sitä köyhää ja yksinäistä virkistä se terapia ja lääkitys, kun se on edelleen kuitenkin köyhä ja yksinäinen.

Julkisen sektorin työntekijät ovat hyvin turhautuneita, koska tietävät ettei annettu tuki riitä mitenkään kattamaan sitä tarvetta. Esimerkiksi sairaalapaikkojen lopettaminen ja yleensäkin säästäminen on kurjistanut tilannetta tosi paljon. Ilmeisesti tämä on kuitenkin päättäjien tahtotila. 

Miten se sairaalakaan potilasta parantaa, jos se edelleen on köyhä, kipeä ja yksinäinen sen ulkopuolella ja esim. lääkevastainen? Sairaalassa voidaan hakea hetki vastetta lääkitykselle, mutta mitä se hyödyttää, että majoitetaan näitä pitkäaikaisesti kalliissa osastohoidossa?

Eipä se toki mitään autakaan, jos tyyppi ei ole motivoitunut hoitoonsa. Toki hieman alentamalla pakkohoidon kriteerejä saataisiin osa ympäristölleen vaarallisista noukittua kaduilta pois kuten ennen vanhaan. Nykyäänhän hoitoon ei pääset tai joudu mitenkään, kaduilla liikkuu aikapommeja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki valikoivat ja minusta se on ihan oikein. Ei kukaan ole kaiken asiantuntija. Kannattaa keskittyä sellaisiin asiakkaisiin, joita oikeasti tietää voivansa auttaa.

Paitsi asiantuntemuksella, myös henkilökemioilla on merkitystä. Vaikkei terapeutti ole ystävä eikä asiakkaasta niin hirveästi tarvitse pitää, niin jos tulee heti kättelyssä tunne että: "Ei, tätä ärsyttävää tyyppiä en kyllä kestä viikoittain kuunnella", niin ei ole järkeä aloittaa asiakassuhdetta.

Alapeukuttajille tiedoksi, että totta kai se vaikuttaa myös terapian sujumiseen ja hoitotulokseen, "synkkaako" asiakkaalla ja terapeutilla ja kokeeko terapeutti kykenevänsä auttamaan juuri tätä asiakasta. Että onko se valikointi muka pahasta?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrättekö, että tällä hetkellä psykoterapeutit saavat valtavia määriä kyselyitä viikossa. Jos hänellä on vapautumassa yksi paikka ensi keväänä niin ymmärrätte kai, että yhtälö on vaikea. Tietysti hän valitsee asiakkaan, jota kokee voivansa auttaa.

Eli sen vaivattomimman ja helpoimman 🤷🏻‍♀️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylen jutussa haastateltu psykoterapeutti kertoi, että hän hoitaa muun muassa ahdistuneisuushäiriöisiä, joista useimmat käyvät terapiassa kerran viikossa, ja vaikeimmin oireilevat, sellaiset jotka tarvitsisivat kaksi käyntiä viikossa, voivat jäädä jonon hännille.

Juuri tämän vuoksi kaikki psykoterapia pitäisi keskittää julkiselle sektorille, että tällainen elitistinen valikointi loppuisi. Käytännössä julkisella ei ole tarjota terapiaa lainkaan.

Miten tässä estettäisiin se että parhaat terapeutit ei jäisi yksityiselle tarjoamaan terapiaa niille joilla on varaa itse maksaa, ja julkiselle jäisi lähinnä sellaiset huonomman pohjaloulutuksen terpat (esim.lähihoitaja, sosionomi, teologi) jotka ei saa työllistettyä itseään yrittäjinä? Entä miten julkisella varmistettaisiin henkilökemioiden toiminta?

Mulla ei ole mitään suoria vastauksia siis, kunhan pohdin.

Tämähän se ongelma onkin. Tällä hetkellä julkisella ei ole edes noita pohjakoulutukseltaan surkeita tapauksia, vaan kaikki rahastavat tavara levällään hillittömiä summia eliitin ”masennuksella”. Ja sitten ihmetellään miten ihmeessä on mahdollista että maamme mielenterveyshoito on niin surkeassa jamassa! Ajatella! Missä ne kaikki ammattilaiset ovat!

Niin psykiatria, oli kyse psykiatreista, psykiatrisista sairaanhoitajista tai terapeuteista ei ole houkuttava ala kunnallisella. Palkka ei riitä kattamaan työntekijöiden turhautumaa siitä, että kokonaistilanteeltaan surkeassa jamassa olevat ihmiset tunkevat ovista ja ikkunoista sisään. Ei sitä köyhää ja yksinäistä virkistä se terapia ja lääkitys, kun se on edelleen kuitenkin köyhä ja yksinäinen.

Julkisen sektorin työntekijät ovat hyvin turhautuneita, koska tietävät ettei annettu tuki riitä mitenkään kattamaan sitä tarvetta. Esimerkiksi sairaalapaikkojen lopettaminen ja yleensäkin säästäminen on kurjistanut tilannetta tosi paljon. Ilmeisesti tämä on kuitenkin päättäjien tahtotila. 

Miten se sairaalakaan potilasta parantaa, jos se edelleen on köyhä, kipeä ja yksinäinen sen ulkopuolella ja esim. lääkevastainen? Sairaalassa voidaan hakea hetki vastetta lääkitykselle, mutta mitä se hyödyttää, että majoitetaan näitä pitkäaikaisesti kalliissa osastohoidossa?

Okei? Eli ei terapiaa eikä osaatohoitoa koska se ”turhauttaa ammattilaisia”? Mitäpä sitten? Olisiko lyijynappihoito navetan takana? Loppuisi se kärsimys perkele?

Ja mikä sun ratkaisu on? Jos ihmiset eivät halua olla töissä kunnallisella mielenterveyspuolella? Jos lääkärit eivät halua erikoistua psykiatriaan? Tai sairaanhoitajat, terapeutit. Mieluummin hoitavat vaikka syöpäsairaita tai lapsia. Terapeutti valitsee sen työkykyisen asiakkaan, kun valinnanvaraa on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitteko kertoa millaisen potilaan ei edes kannata etsiä terapeuttia, niin säästyisi kaikilta aikaa ja vaivaa.

-päihdeongelma

-Pitkäaikaisesti työkyvytön tai syrjäytynyt

-Psykoositausta/skitsofrenia

-Epävakaa tai muulla tavoin raskas persoonallisuushäiriö

Lisätään listaan vielä vakavasti masentuneet joilla itsemurha-ajatuksia

Terapiaa todennäköisesti löytyy helpommin jos olet:

-Koulutettu tai ok sosioekonomisessa asemassa (yliopisto-opiskelijat, työelämässä olevat aikuiset)

-Psyykkisesti pääosin tasapainoinen

-Ongelmana työuupumus, ruuhkavuosiuupumus, avioerokriisi, urapohdinnat tms ”pikkujuttu”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki valikoivat ja minusta se on ihan oikein. Ei kukaan ole kaiken asiantuntija. Kannattaa keskittyä sellaisiin asiakkaisiin, joita oikeasti tietää voivansa auttaa.

Paitsi asiantuntemuksella, myös henkilökemioilla on merkitystä. Vaikkei terapeutti ole ystävä eikä asiakkaasta niin hirveästi tarvitse pitää, niin jos tulee heti kättelyssä tunne että: "Ei, tätä ärsyttävää tyyppiä en kyllä kestä viikoittain kuunnella", niin ei ole järkeä aloittaa asiakassuhdetta.

Vain elitistillä on varaa valkata. Mene lässyttämään tuota psyk. polin psykologille.

Psyk. polin psykologi tuskin tarjoaa psykoterapiaa. Mikä tahansa keskusteluapu ei ole sitä.

Jos huomasit, niin puhuin sen yksityisvastaanottoa pitävän *terapeutin* oikeudesta valita, rupeaako kuuntelemaan ruikutuksiasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrättekö, että tällä hetkellä psykoterapeutit saavat valtavia määriä kyselyitä viikossa. Jos hänellä on vapautumassa yksi paikka ensi keväänä niin ymmärrätte kai, että yhtälö on vaikea. Tietysti hän valitsee asiakkaan, jota kokee voivansa auttaa.

Eli sen vaivattomimman ja helpoimman 🤷🏻‍♀️

Jos olisin terapeutti, tekisin varmaan samoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki valikoivat ja minusta se on ihan oikein. Ei kukaan ole kaiken asiantuntija. Kannattaa keskittyä sellaisiin asiakkaisiin, joita oikeasti tietää voivansa auttaa.

Paitsi asiantuntemuksella, myös henkilökemioilla on merkitystä. Vaikkei terapeutti ole ystävä eikä asiakkaasta niin hirveästi tarvitse pitää, niin jos tulee heti kättelyssä tunne että: "Ei, tätä ärsyttävää tyyppiä en kyllä kestä viikoittain kuunnella", niin ei ole järkeä aloittaa asiakassuhdetta.

Alapeukuttajille tiedoksi, että totta kai se vaikuttaa myös terapian sujumiseen ja hoitotulokseen, "synkkaako" asiakkaalla ja terapeutilla ja kokeeko terapeutti kykenevänsä auttamaan juuri tätä asiakasta. Että onko se valikointi muka pahasta?

Kyllä se on, koska käytännössä tämä on vain terapeutin valikointia; näillä markkinoilla ei asiakkaalla ole käytännössä varaa valita. Siksi tosi moni terapia menee päin helvettiä tai keskeytyy. Pahimmillaan ollaan kokonaan väärässä suuntauksessa, terapeutik pohjakoulutus ei riitä etc. Ja ei! Terapeutti ei tällaisia tunnusta! Käytännössä valinnan pitäisi tulla ulkopuoliselta taholta, jolla on arvio sekä potilaasta että terapeutista.