Valikoivatko terapeutit asiakkaitaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapia on bisnes.

Raha ratkaisee.

Ei sen enemmän bisnes kuin kampaamon tai kynsistudion pitäminenkään. Työstä on saatava palkka, joka riittää vastaanottotilan vuokraan ja siivoukseen, omaan työnohjaukseen ja itsensä jatkokouluttamiseen.

Nythän on viimeaikoina otettu tapetille terapeuttien burnoutit. Joillakin on oman työnsä lisäksi sukulaisia, joita joutuvat hoitamaan vapaa-ajallaan.

Terapeutitkin ovat vain ihmisiä. He käyvät työnohjauksessa ja saavat siellä omaa "terapiaa". Ainakaan työohjauskaan ei riitä, jos elämäntilanne on kuormittunut. Oma terapeuttini keskeytti vastaanoton pitämisen joksikin aikaa läheisen ihmisen itsemurhan jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Ei terapeutit ole mitään taikojia. Kemiat on merkittävä asia, kenen kanssa terapeutin kannattaa lähteä marjaan... eli jos ei natsaa ei kummallekaan hyöytä.

Jotkut ihmisparat eivät pääse edes testaamaan näitä kemioita, koska terapeutit valikoivat heidät pois jo varhaisessa vaiheessa.

Olen sitä mieltä että ei ole mitään väärää valikoida! Ei voi jaksaa jos kaikki asiakkaat on todella vaikeita, on ihan tervettä valikoida sellainen määrä "kevyitä" ja raskaita potilaita jonka itse tuntee kestävänsä. Plus ovat maksaneet koko psykoterapeuttikoulutuksensa omasta pussistaan joten ei ole mitään velvollisuutta mihinkään suuntaan joutua ottamaan kaikkia mahdollisia asiakkaita.

Vierailija kirjoitti:

Jäävätkö siis eniten avun tarpeessa olevat valintaprosessissa "parempien" asiakkaiden jalkoihin?

Usein kyllä. Onhan se mielekkäämpää terapoida hieman uupunutta ja masentunutta mutta sinänsä pärjäävää ja selkeästi asiansa esittävää uraihmistä kuin monisairasta itsetuhoista ahdistunutta pitkäaikaistyötöntä. Jälkimmäisen kohdalla saa tehdä paljon raskaamman työn.

Vierailija kirjoitti:

Toki valikoivat ja minusta se on ihan oikein. Ei kukaan ole kaiken asiantuntija. Kannattaa keskittyä sellaisiin asiakkaisiin, joita oikeasti tietää voivansa auttaa.

Kertooko siis terapeutti asiakkaalle reilusti, että valitettavasti en usko olevani oikea henkilö auttamaan sinua, vai miten prosessi menee käytännössä?

Vierailija kirjoitti:

Tuossa jutussahan sanotaan myös, että Kela-terapiaan ohjautuu joskus liian sairaita ihmisiä, jotka olisivat järeämmän psykiatrisen avun tarpeessa. He tarvitsisivat sosiaalityöntekijää, sairaanhoitajaa, päihdehoitoa, jopa sairaalaa.

Liian sairaat ihmiset tuskin itse kykenevät tuolla hetkellä arvioimaan mitä apua tarvitsevat, joten toivottavasti joku on heitä ohjaamassa oikeaan paikkaan.

Psykoottinen ihminen ei terapiasta hyödy, koska on liian sekaisin. Terapiaa tarjotaan mielestäni tässä suhteessä liian helposti, vaikka ensin pitäisi saada polla siihen kuntoon ettei ajatukset hajoile. Se tarkoittaa lääkehoitoa ja useille psykiatrista osastohoitoa. Pelkällä terapialla ei harhoja paranneta.

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä että ei ole mitään väärää valikoida! Ei voi jaksaa jos kaikki asiakkaat on todella vaikeita, on ihan tervettä valikoida sellainen määrä "kevyitä" ja raskaita potilaita jonka itse tuntee kestävänsä. Plus ovat maksaneet koko psykoterapeuttikoulutuksensa omasta pussistaan joten ei ole mitään velvollisuutta mihinkään suuntaan joutua ottamaan kaikkia mahdollisia asiakkaita.

Tähänpä juuri muutos. Psykoterapeuttikoulutus opintotuen alaiseksi tai kokonaan ilmaiseksi. Ja kokonaan julkiselle sektorille. Yksityiskikkailut pois. Samalla saataisiin tästä hoitomuodosta elitsimi irrotettua - koska se ei siihen sovi.

Monet tuntuvat valittavan, että terapeutit eivät vastaa sähköposteihin, ja että joutuu lähettämään lukuisia sähköposteja ennen kuin saa edes yhden vastauksen.

Johtuuko tämä tuosta terapeuttien valikoivuudesta? Eivätkö halua vastata, jos vaikuttaa vääränlaiselta asiakkaalta?

Vai johtuuko kuitenkin kiireestä? Vai ehkä molemmista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa jutussahan sanotaan myös, että Kela-terapiaan ohjautuu joskus liian sairaita ihmisiä, jotka olisivat järeämmän psykiatrisen avun tarpeessa. He tarvitsisivat sosiaalityöntekijää, sairaanhoitajaa, päihdehoitoa, jopa sairaalaa.

Liian sairaat ihmiset tuskin itse kykenevät tuolla hetkellä arvioimaan mitä apua tarvitsevat, joten toivottavasti joku on heitä ohjaamassa oikeaan paikkaan.

Psykoottinen ihminen ei terapiasta hyödy, koska on liian sekaisin. Terapiaa tarjotaan mielestäni tässä suhteessä liian helposti, vaikka ensin pitäisi saada polla siihen kuntoon ettei ajatukset hajoile. Se tarkoittaa lääkehoitoa ja useille psykiatrista osastohoitoa. Pelkällä terapialla ei harhoja paranneta.

Ihan tiedoksi: sitä ei heille tarjota. Ja senkin jälkeen kun ”polla on kasassa”, on tuollaisilla diagnooseilla ja lausunnoilla sitä likipitäen mahdotonta saada.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylen jutussa haastateltu psykoterapeutti kertoi, että hän hoitaa muun muassa ahdistuneisuushäiriöisiä, joista useimmat käyvät terapiassa kerran viikossa, ja vaikeimmin oireilevat, sellaiset jotka tarvitsisivat kaksi käyntiä viikossa, voivat jäädä jonon hännille.

Juuri tämän vuoksi kaikki psykoterapia pitäisi keskittää julkiselle sektorille, että tällainen elitistinen valikointi loppuisi. Käytännössä julkisella ei ole tarjota terapiaa lainkaan.

Miten tässä estettäisiin se että parhaat terapeutit ei jäisi yksityiselle tarjoamaan terapiaa niille joilla on varaa itse maksaa, ja julkiselle jäisi lähinnä sellaiset huonomman pohjaloulutuksen terpat (esim.lähihoitaja, sosionomi, teologi) jotka ei saa työllistettyä itseään yrittäjinä? Entä miten julkisella varmistettaisiin henkilökemioiden toiminta?

Mulla ei ole mitään suoria vastauksia siis, kunhan pohdin.

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapia on _hoito_ mielenterveysongelmiin siinä missä lääkityskin. Nyt meillä on elitistinen psykoterapiakulttuuri, jossa pikkuvaivaiset juoksevat vinkumassa ”ongelmiaan”. Juuri kun tätä koulutettua kalustoa tarvittaisiin ihan siellä rankemissa ongelmissa.

Mahtaisi aika moni vaihtaa alaa, jos tulisi alalle muutos, eivätkä saisikaan enää hoitaa "pikkuvaivaisia", vaan joutuisivat kohtaamaan oikeasti vaikeaongelmaisia potilaita.

Terapeutti on yrittäjä, tietenkin hän valitsee. Toisekseen se tyyppi, joka tarvitsee päihdehoidon ja sossun terapeutin lisäksi tuekseen, ei ole kykenevä vielä terapiaankaan. Hukataan vain kaikkien aikaa ja Kelan rahaa tällaisten kanssa. Päihdehoito ensin ja sitten vasta terapiaan. Eivät psykiatritkaan ala hoitaa ihmisiä, joilla on akuutti päihdeongelma.

Vierailija kirjoitti:

Monet tuntuvat valittavan, että terapeutit eivät vastaa sähköposteihin, ja että joutuu lähettämään lukuisia sähköposteja ennen kuin saa edes yhden vastauksen.

Johtuuko tämä tuosta terapeuttien valikoivuudesta? Eivätkö halua vastata, jos vaikuttaa vääränlaiselta asiakkaalta?

Vai johtuuko kuitenkin kiireestä? Vai ehkä molemmista?

Sekä että, ja siitä että noita tiedusteluita tulee yksinkertaisesti niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylen jutussa haastateltu psykoterapeutti kertoi, että hän hoitaa muun muassa ahdistuneisuushäiriöisiä, joista useimmat käyvät terapiassa kerran viikossa, ja vaikeimmin oireilevat, sellaiset jotka tarvitsisivat kaksi käyntiä viikossa, voivat jäädä jonon hännille.

Juuri tämän vuoksi kaikki psykoterapia pitäisi keskittää julkiselle sektorille, että tällainen elitistinen valikointi loppuisi. Käytännössä julkisella ei ole tarjota terapiaa lainkaan.

Miten tässä estettäisiin se että parhaat terapeutit ei jäisi yksityiselle tarjoamaan terapiaa niille joilla on varaa itse maksaa, ja julkiselle jäisi lähinnä sellaiset huonomman pohjaloulutuksen terpat (esim.lähihoitaja, sosionomi, teologi) jotka ei saa työllistettyä itseään yrittäjinä? Entä miten julkisella varmistettaisiin henkilökemioiden toiminta?

Mulla ei ole mitään suoria vastauksia siis, kunhan pohdin.

Tämähän se ongelma onkin. Tällä hetkellä julkisella ei ole edes noita pohjakoulutukseltaan surkeita tapauksia, vaan kaikki rahastavat tavara levällään hillittömiä summia eliitin ”masennuksella”. Ja sitten ihmetellään miten ihmeessä on mahdollista että maamme mielenterveyshoito on niin surkeassa jamassa! Ajatella! Missä ne kaikki ammattilaiset ovat!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valikoivuus saattaa näkyä asiakkaille päin esimerkiksi siten, että kun etsit terapeuttia, ja jos vaikutat sähköpostisi perusteella ns. vaikealta tapaukselta, niin et saa vastauksia lähettämiisi sähköpostikyselyihin.

Oletko terapeutti vai puhutko omia näkemyksiäsi muka terapeuttien suulla?

Olen eri, mutta miten sitten ajattelit valikoivuuden näkyvän asiakkaille päin kuin esimerkiksi juuri noina vastausta vailla olevina sähköpostikyselyinä? Ja ehkä myös "en pysty juuri nyt ottamaanuusia asiakkaita" sähköposteina?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapia on bisnes.

Raha ratkaisee.

Ei sen enemmän bisnes kuin kampaamon tai kynsistudion pitäminenkään. Työstä on saatava palkka, joka riittää vastaanottotilan vuokraan ja siivoukseen, omaan työnohjaukseen ja itsensä jatkokouluttamiseen.

Kulujen, kuten vuokran ym lisäksi pitää jäädä myös rahaa elämiseen. Myös pitää säästää lomia varten itsenäisenä ammatinharjoittajana.

Muistakaa se, että yrittäjä haluaa rahat helposti. Ja konstit on monet.

Ei ne mitään hyväntekijöitä ole vaikka joku niin saattaisi väittää.

Ne kusettaa missä voi ja kerkiää.

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa se, että yrittäjä haluaa rahat helposti. Ja konstit on monet.

Ei ne mitään hyväntekijöitä ole vaikka joku niin saattaisi väittää.

Ne kusettaa missä voi ja kerkiää.

Tämä. Niin kauan kuin terapeutti on yrittäjä, on hän myös pyrkyri ja hyväksikäyttäjä. Tässä on aika suuri ongelma.

Voisitteko kertoa millaisen potilaan ei edes kannata etsiä terapeuttia, niin säästyisi kaikilta aikaa ja vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylen jutussa haastateltu psykoterapeutti kertoi, että hän hoitaa muun muassa ahdistuneisuushäiriöisiä, joista useimmat käyvät terapiassa kerran viikossa, ja vaikeimmin oireilevat, sellaiset jotka tarvitsisivat kaksi käyntiä viikossa, voivat jäädä jonon hännille.

Juuri tämän vuoksi kaikki psykoterapia pitäisi keskittää julkiselle sektorille, että tällainen elitistinen valikointi loppuisi. Käytännössä julkisella ei ole tarjota terapiaa lainkaan.

Miten tässä estettäisiin se että parhaat terapeutit ei jäisi yksityiselle tarjoamaan terapiaa niille joilla on varaa itse maksaa, ja julkiselle jäisi lähinnä sellaiset huonomman pohjaloulutuksen terpat (esim.lähihoitaja, sosionomi, teologi) jotka ei saa työllistettyä itseään yrittäjinä? Entä miten julkisella varmistettaisiin henkilökemioiden toiminta?

Mulla ei ole mitään suoria vastauksia siis, kunhan pohdin.

Tämähän se ongelma onkin. Tällä hetkellä julkisella ei ole edes noita pohjakoulutukseltaan surkeita tapauksia, vaan kaikki rahastavat tavara levällään hillittömiä summia eliitin ”masennuksella”. Ja sitten ihmetellään miten ihmeessä on mahdollista että maamme mielenterveyshoito on niin surkeassa jamassa! Ajatella! Missä ne kaikki ammattilaiset ovat!

Musta on kyllä hassua että teologit, perushoitajat ja valtiotieteen kandit toimii terapeutteina, eihän pohjakoulutus ole mitenkään soveltuva. En ikinä harkitsisi itse terapeutiksi muuta kuin psykologia tai psykiatrisn erikoislääkäriä, pitkän linjan psykiatrinen erikoissairaanhoitaja voisi joskus toimia.