Lue keskustelun säännöt.
Miksi painonhallinta ja hoikkana/normaalipainoisena pysyminen on niin helppoa joillekin ihmisille ?
08.11.2021 |
Sehän on tietysti itsestään selvää, että lihava ihminen syö liikaa kulutukseensa nähden, mutta miksi se hoikka ihminen tulee kylläiseksi pienemmällä annoksella ja ruokamäärällä kuin lihava ihminen. Kun tuskin normaalipainoiset ihmiset sentään on jatkuvasti nälkäisiä, eivätkä ikinä syö kunnolla,,
Kommentit (144)
Kannattaa googlata Tiede-lehden artikkeli ”Ylipaino syntyy aivoissa”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillakin paino vain kertyy ja toiset pysyvät hoikkina kuin itsestään. Se johtunee geeneistä, henkisestä hyvinvoinnista ja ylipäätään kokonaisuudesta. Itselläni on tällä hetkellä hormonien tuomia ylipainokiloja, mutta siltikään painoni ei heilahtele, vaan se pysyy aika lailla tasassa ihan itsestään. Syön enimmäkseen terveellistä perus-kotiruokaa ja herkuttelen silloin tällöin ihan mitä mieli tekee. Liikun säännöllisesti mutta en ole mikään himourheilija. Nuorena herkuttelin enemmänkin, mutta paino pysyi tasassa, vasta sairastumisen myötä sain lisäkiloja, jotka eivät ole yrityksistä huolimatta lähteneet. En ole kuitenkaan lihonut enää sen jälkeen, kun tilanne saatiin kuntoon.
N45
Empiirisen kokemuksen perusteella kyse ei liene geeneistä, koska minä ja sisareni ollaan kuin molemmat ääripäät tässä asiassa toisistamme ja samat geenit jaamme.
Konkreettisin ero löytyy kun pöydällä on suklaalevy: itselleni riittää yksi tai kaksi, ehdottomasi max yksi rivi kahvin tai veden kanssa, mutta sisareni pystyy syömään kevyesti koko levyn kerralla ja ottaa reilu kulaus limpparia päälle. Ei varmaan tarvitse enempää selittää, mistä syystä sisareni on ylipainoinen.
Sitä en tiedä, miksi minulle riittää pala suklaata kun sisareni syö levyllisen ja hamuaa sen jälkeen lisää. Tuskin on selitettävissä geeneillä.
Monen tekijän summa. On ihmisiä, joille ei kerry painoa herkästi, vaikka syövät rajoituksitta kaikkea. Sitten he, joiden on vartioitava kaikki mitä suuhunsa laittaa, sillä paino nousee herkästi.
Tutkimuksissa on todettu, että oikeanlainen suolistobakteeri takaa heitä, jotka eivät liho, sillä oikeat bakteerit takaavat aineenvaihdunnan toimimisen. Toisilla on on väärät bakteerit.
Ruokailutottumukset noin maalaisjärjellä lienee pätevin keino pysyä normaalipainossa.
Muistan, kun luin jostain lehdestä vuosia sitten jutun, jossa oli haastateltu tavallisia työssäkäyviä ihmisiä heidän päivittäisestä ruokailuista. He olivat hoikkia tai normaalipainoisia. Haastateltavia oli muistaakseni kuusi. Jäi mieleen, että kaikilla oli niukka ruokailu. Aamiainen oli hyvin niukka, vain kupillinen kahvia ja jokin pieni leipä tai ei mitään muuta kuin kahvi. Kaikki syöminen oli " pientä" päivän mittaan, eikä mitään herkuttelua ollut yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Empiirisen kokemuksen perusteella kyse ei liene geeneistä, koska minä ja sisareni ollaan kuin molemmat ääripäät tässä asiassa toisistamme ja samat geenit jaamme.
Konkreettisin ero löytyy kun pöydällä on suklaalevy: itselleni riittää yksi tai kaksi, ehdottomasi max yksi rivi kahvin tai veden kanssa, mutta sisareni pystyy syömään kevyesti koko levyn kerralla ja ottaa reilu kulaus limpparia päälle. Ei varmaan tarvitse enempää selittää, mistä syystä sisareni on ylipainoinen.
Sitä en tiedä, miksi minulle riittää pala suklaata kun sisareni syö levyllisen ja hamuaa sen jälkeen lisää. Tuskin on selitettävissä geeneillä.
Oletteko identtiset kaksoset? Kyllähän sisaruksilla noin yleensä on eri geenit, vaikka ovatkin samoista vanhemmista peräisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olet ylipainoinen et syö rittävästi! Lahdutaminen lihotta. Laita hakukonellesi sairaalan ruoka ajat. Ala sen mukaan kellon ajat syömään kotiruoaa.Ihan .Välissä et lapaa mitään.Laihdut pysyvästi ja jatkat lopun elämän ruoka rytmiä et liho takaisin ylipainoiseksi!. Aamiainen. lounas. välipala, illalinen ,ilta pala.Suunitele menosi sen mukaan.Ettei mikään jää välistä pois. Ryhdy sokeri lakkoon.Korvaa pakaste marjoilla karkki himosi.Semppiä. Ystävät jotka ylipainoisa vuosi kymmeniä,laihtuivat ruoka rytmillä: 30kg lähti 3 vuodessa .Toisella 40kg kesti 5v.siihen. Kolmas aloitti ruokarytmin: Maaliskuu 21 eli 8kk on poistunnut 10 kg. Kun alkoi syömään ruokaa ruoka- rytmillä kotiruokaa.Eikä vain 1 ateriaa päivässä. Ainenvaihdunta ei toimi ilman ravintoa.
Sairaalat hyötyvät siitä, kun ihmiset sairastuvat ja pysyvät sairaina. Ei niistä kannata ottaa mallia.
Vierailija kirjoitti:
Monen tekijän summa. On ihmisiä, joille ei kerry painoa herkästi, vaikka syövät rajoituksitta kaikkea. Sitten he, joiden on vartioitava kaikki mitä suuhunsa laittaa, sillä paino nousee herkästi.
Tutkimuksissa on todettu, että oikeanlainen suolistobakteeri takaa heitä, jotka eivät liho, sillä oikeat bakteerit takaavat aineenvaihdunnan toimimisen. Toisilla on on väärät bakteerit.
Ruokailutottumukset noin maalaisjärjellä lienee pätevin keino pysyä normaalipainossa.Muistan, kun luin jostain lehdestä vuosia sitten jutun, jossa oli haastateltu tavallisia työssäkäyviä ihmisiä heidän päivittäisestä ruokailuista. He olivat hoikkia tai normaalipainoisia. Haastateltavia oli muistaakseni kuusi. Jäi mieleen, että kaikilla oli niukka ruokailu. Aamiainen oli hyvin niukka, vain kupillinen kahvia ja jokin pieni leipä tai ei mitään muuta kuin kahvi. Kaikki syöminen oli " pientä" päivän mittaan, eikä mitään herkuttelua ollut yhtään.
Suolistovakteerit tukevat ruokavaliosta. Ne eivät ole geneettinen ominaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Empiirisen kokemuksen perusteella kyse ei liene geeneistä, koska minä ja sisareni ollaan kuin molemmat ääripäät tässä asiassa toisistamme ja samat geenit jaamme.
Konkreettisin ero löytyy kun pöydällä on suklaalevy: itselleni riittää yksi tai kaksi, ehdottomasi max yksi rivi kahvin tai veden kanssa, mutta sisareni pystyy syömään kevyesti koko levyn kerralla ja ottaa reilu kulaus limpparia päälle. Ei varmaan tarvitse enempää selittää, mistä syystä sisareni on ylipainoinen.
Sitä en tiedä, miksi minulle riittää pala suklaata kun sisareni syö levyllisen ja hamuaa sen jälkeen lisää. Tuskin on selitettävissä geeneillä.
Oletteko identtiset kaksoset? Kyllähän sisaruksilla noin yleensä on eri geenit, vaikka ovatkin samoista vanhemmista peräisin.
Mieheni ja hänen veljensä ovat identtiset kaksoset.
Kun he syntyivät, toinen oli hyvin pullea ja toinen laiha. Ihan samassa kohdussa kasvoivat.
Vieläkin toinen heistä lihoo helposti. Toinen ei edes pysty syömään niin paljon että lihoisi.
T. Ohis
Joillekin meistä syöminen ei ole mikään erityinen nautinto vaan syöminen on vain syömistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se jos vedetään täysiä lautasia ruokaa ja vielä santsataan kylässäkin. Tein havainnon mm. parista sukulaisesta asiasta, he lihoivat aika lailla muutamassa vuodessa. Ymmärsivät sitten viimein itsekin sivistyneinä ihmisinä ja laihduttivat
Ei aavistustakaan. Syön mitä haluan enkä välttämättä liiku päivän aikana juurikaan. BMI 19 ja ikää 40.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylipaino on valinta. Kyseessä ei ole valinta, jossa pitäisi valita nälässä olo, vaan valinta, jossa pitäisi luopua ylensyömisen antamasta mielihyvästä. Tämä on nykyihmisellä vaikea rasti. Jotain pitäisi saada tilalle. Hyvä mieli terveysriskien vänemisestä ei pitkälle kanna.
Hoikkana olo ei anna elämään mitään suurta lisäarvoa monellekaan sen jälkeen, kun uuden olomuodon alkuhuuma on ohi. Valinnan nettotuloksena jää luopuminen mielihyvästä.
Tätä kutsutaan nyt tunnesyömiseksi. Ihan kuin lasten himo karkkeihin olisi jotain tunnesyömistä. Kyse on mielihyvästä. Siitä on ikävä luopua, jos ei saa mitään tilalle.
Ei heroiinista luopumisessa kai vaikea rasti ole se, että kärsii vieroitusoireet, vaan se, että mitä se selvänä eläminen sitten antaa, jos ei käytä. Sama se on ruoka-addiktille.
Mielihyvää itse haen syömisestä. Mutta tästä päästään taas siihen, että laihdutus on vaikeaa, kun on pakko saada ravintoa. Olen itse lopettanut tupakoinnin ja suonensisäisen a m feta miinin käytön ihan omin avuin.
Laihdutuksen kanssa olen taistellut vuosia, vain +-3kg. Noita nautintoaineita en tarvitse, syödä on ihmisen hyvä melkein päivittäin.
N 35 ja bmi 38
Vierailija kirjoitti:
Empiirisen kokemuksen perusteella kyse ei liene geeneistä, koska minä ja sisareni ollaan kuin molemmat ääripäät tässä asiassa toisistamme ja samat geenit jaamme.
Konkreettisin ero löytyy kun pöydällä on suklaalevy: itselleni riittää yksi tai kaksi, ehdottomasi max yksi rivi kahvin tai veden kanssa, mutta sisareni pystyy syömään kevyesti koko levyn kerralla ja ottaa reilu kulaus limpparia päälle. Ei varmaan tarvitse enempää selittää, mistä syystä sisareni on ylipainoinen.
Sitä en tiedä, miksi minulle riittää pala suklaata kun sisareni syö levyllisen ja hamuaa sen jälkeen lisää. Tuskin on selitettävissä geeneillä.
Oletteko te identtiset kaksoset? Jos, ette niin kyllä teillä on eri geenit. Kasvuympäristö on todennäköisesti ollut sama, joten sanoisin, että geeneillä voi hyvinkin olla asian kanssa tekemistä. Mulla on sama tilanne siskon kanssa. Hänelle ei juurikaan makea maistu, mutta itse söisin vaikka kuinka paljon. En kuitenkaan syö, koska yritän pitää painon jotenkin normaalina (mun bmi on 25 tienoilla, kun siskolla se on alle 20). Mulla oli myös raskausdiabetes, mutta siskolla ei ollut. Eli sokeriaineenvaihduntamme ei ilmeisesti toimi samalla tavoin, vaikka sisaruksia ollaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupan kassajonossa äsken, hyvin lihava nainen latoi kassahihnalle monenlaista ns. kevyteinestä. Kuinka on mahdollista, että vähäkalorisia elintarvikkeita ostavat ovat yleensä niitä, joilla painoindeksi huitelee korkeuksissa?
Ehkä shoppaili äidilleen tai vaikka miehelleen reissutöihin viikon ruoat tai lapselleen tai juhlia varten tai ... Mistä tiedät kuka ne syö?
Tämä olisi hyvä jokaisen ostoskärrykyylän muistaa.
Kaikkia ruokia ei osteta omaan käyttöön.
Itse olen ylipainoinen ja ostan energialisää, korkeaenergisiä ruokia, proteiinivalmisteita, vanukkaita ja vaikka mitä hirveää. Suklaatakin.
Ostan sen kaiken alipainosta kärsivälle lapselleni, jonka ruokavalio on säädetty sairaalassa lääkärien ja ravitsemusterapeuttien kanssa. (Toki hänen ruokavalioonsa kuuluu muutakin kuin nuo yllä mainitut. Kaikkea en tähän kuitenkaan listaa.)
Ei ole paino lähtenyt nousuun vaikka syö joka päivä suklaata, energialisiä, pizzaa jne. 5 ateriaa päivässä ja herkkuja niin paljon kuin haluaa.
Hän kasvaa kuitenkin hyvin. Pituus +2 käyrällä. Paino vaihtelee alipainon ja vaikean alipainon välillä 😥
Painokontrollissa käy joka kuukausi.
Emme me kaikki ole samanlaisia. Emme edes samassa perheessä.
Eikä se ostokset tekevä perheenäiti yksin syö koko perheen ruokia.
Omalta kohdaltani olen huomannut muutaman jutun. Ruokavalinnat voitetaan tai hävitään kaupassa. Ellen tuo kotiin liikaa ruokaa tai herkkuja, niin ei niitä tule niin syötyäkään. Niin paljoa ei tee mieli, että siinä hetkessä lähtisin kaupasta hakemaan.
Buffassa pitää olla tarkkana, koska todella helppo ottaa enemmän ruokaa kuin tarvitsen. Kyky lopettaa syöminen ajoissa on tässä todella isossa roolissa. Taannoin auton ollessa renkaidenvaihdossa ja pesussa kävin lounaalla kiinalaisessa. Söin ja sitten pidin vähän taukoa, että syömäni ruoka laskee. Sitten tunnustelin oloani ja totesin, että jaksaisin kyllä vielä syödä mutta nyt olen syönyt riittävästi.
Aika moni juttu on asenteista ja tottumuksista kiinni.
Ylipainoinen ystäväni kutsuu Cafe Picnincin patonkeja sämpylöiksi ja syö useamman kerralla. Hänellä myös annoskoot ovat valtava, ja joka aterialla pitää olla lämmintä liharuokaa, pari leipää, maitoa ja jälkiruokaa. Hän tekee istumatyötä ja liikkuu vähän. Hänelle 2 km:n kävelylenkki on pitkä matka.
Toinen myös ylipainoinen ystäväni valittaa kotitöiden rankkuutta, hän ei käy töissä vaan hoitaa kotia, lapset jo yläkouluiässä. Hänen mielestään imurointi, pyykinpesu ja tiskaaminen ovat raskasta työtä. Hän ajaa joka paikkaan autolla eikä liiku vapaaehtoisesti lainkaan. Hänen mielestään klo 7 herääminen on todella aikainen ym.
Näitä esimerkkejä on todella paljon. Ihmisiltä on jotenkin kadonnut ymmärtämys siitä, miten paljon voi normaalipainoinen syödä ja minkätyyppistä ruokaa. Samoin liikunnan harrastamista ei ymmärretä. Yksi kerta jumppaa ei oikeasti vaikuta yhtään mihinkään. Liikuntaa pitää olla joka päivä, arkiliikuntaa ja kuntoliikuntaa. 5 kilometrin kävelylenkki on hyvin lyhyt.
Oman hoikkuuteni salaisuus on juuri terveelliset elämäntavat ja etenkin se, että tykkään liikkua paljon ja rääkätä itseäni. Hyvä kunto auttaa jaksamaan muutenkin, eikä kotityötkään tunnu raskailta.
Tämän vuoksi ravitsemukseen, liikuntaan ja myös painoon on syytä kiinnittää huomiota ihan lapsesta saakka. Kun ei missään vaiheessa pääse lihomaan, on paino helpompi pitää normaalina. Ajattelu, että "ei painonnousu tässä tilanteessa haittaa, laihdutan sitten kun minulla on siihen energiaa" ei koskaan ole hyvä idea.
Keho tottuu siihen mihinkä sen opettaa. Lihavankin annoskoot pienenee jos niitä pienentää. Sokeriakaan ei kaipaa kunhan pystyy hillitsemään itsensä pari viikkoa.
Vierailija kirjoitti:
Aika moni juttu on asenteista ja tottumuksista kiinni.
Ylipainoinen ystäväni kutsuu Cafe Picnincin patonkeja sämpylöiksi ja syö useamman kerralla. Hänellä myös annoskoot ovat valtava, ja joka aterialla pitää olla lämmintä liharuokaa, pari leipää, maitoa ja jälkiruokaa. Hän tekee istumatyötä ja liikkuu vähän. Hänelle 2 km:n kävelylenkki on pitkä matka.
Toinen myös ylipainoinen ystäväni valittaa kotitöiden rankkuutta, hän ei käy töissä vaan hoitaa kotia, lapset jo yläkouluiässä. Hänen mielestään imurointi, pyykinpesu ja tiskaaminen ovat raskasta työtä. Hän ajaa joka paikkaan autolla eikä liiku vapaaehtoisesti lainkaan. Hänen mielestään klo 7 herääminen on todella aikainen ym.
Näitä esimerkkejä on todella paljon. Ihmisiltä on jotenkin kadonnut ymmärtämys siitä, miten paljon voi normaalipainoinen syödä ja minkätyyppistä ruokaa. Samoin liikunnan harrastamista ei ymmärretä. Yksi kerta jumppaa ei oikeasti vaikuta yhtään mihinkään. Liikuntaa pitää olla joka päivä, arkiliikuntaa ja kuntoliikuntaa. 5 kilometrin kävelylenkki on hyvin lyhyt.
Oman hoikkuuteni salaisuus on juuri terveelliset elämäntavat ja etenkin se, että tykkään liikkua paljon ja rääkätä itseäni. Hyvä kunto auttaa jaksamaan muutenkin, eikä kotityötkään tunnu raskailta.
Itsensä rääkkäämisessä ei ole mitään mieltä. Liikkua voi fiksumminkin. Ja paino riippuu syödystä ruuasta enimmäkseen.
Ylipaino on valinta. Kyseessä ei ole valinta, jossa pitäisi valita nälässä olo, vaan valinta, jossa pitäisi luopua ylensyömisen antamasta mielihyvästä. Tämä on nykyihmisellä vaikea rasti. Jotain pitäisi saada tilalle. Hyvä mieli terveysriskien vänemisestä ei pitkälle kanna.
Hoikkana olo ei anna elämään mitään suurta lisäarvoa monellekaan sen jälkeen, kun uuden olomuodon alkuhuuma on ohi. Valinnan nettotuloksena jää luopuminen mielihyvästä.
Tätä kutsutaan nyt tunnesyömiseksi. Ihan kuin lasten himo karkkeihin olisi jotain tunnesyömistä. Kyse on mielihyvästä. Siitä on ikävä luopua, jos ei saa mitään tilalle.
Ei heroiinista luopumisessa kai vaikea rasti ole se, että kärsii vieroitusoireet, vaan se, että mitä se selvänä eläminen sitten antaa, jos ei käytä. Sama se on ruoka-addiktille.