Miksi painonhallinta ja hoikkana/normaalipainoisena pysyminen on niin helppoa joillekin ihmisille ?

Vierailija kirjoitti:

Joillekin meistä syöminen ei ole mikään erityinen nautinto vaan syöminen on vain syömistä.

Ylipainoisten mantra tuntuukin olevan, että ruoan tulee olla nautinto, ei vain ravintoa. Siinä kohtaa mennään mönkään. Tietysti ruoasta saa myös nauttia, esimerkiksi ravintolassa käydessä (silloin 80-90-luvulla aniharvalla tuli hurjimmissa unelmissaankaan mieleen syödä ravintolassa monta kertaa viikossa) tai juhlapäivinä, mutta joka ikisen aamupalan, lounaan ja päivällisen ei todellakaan tarvitse olla jokin erityinen nautinto.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ollut aina hoikka/laiha vaikka syön mitä sattuu. Käytän paljon kermaa ja juustoa ruoanlaitossa, ruoka on aina liharuokaa, syön joka päivä pullaa, kakkua, keksejä, suklaata jne. Joka viikko pitsaa, hampurilaisia, makkarapottuja jne.

Enkä käy ikinä lenkillä.

Siitähän oli joku tutkimuskin, että aina laihana ollut ja jojo-laihduttaja ovat ihan eri viivalla aineenvaihdunnan suhteen. Jos on joskus päästänyt itsensä lihomaan, elimistö pyrkii takaisin siihen isoimpaan painoon aina sen jälkeenkin, eli ennen lihavana ollut joutuu säätelemään enemmän syömisiään normaalipainossa pysyäkseen kuin aina hoikkana ollut. Tämä on varmaan yksi syy, miksi joillekin painonhallinta on helppoa. Mutta myös se, että luontainen säätely toimii. Jos välillä herkuttelee, kompensoi sen luonnostaan muissa aterioissa. Jos joskus syön vaikka pitsan, en ensinnäkään jaksa sitä kokonaan ja toisekseen sinä päivänä ei sitten tee mieli syödä juuri mitään muuta, korkeintaan jotain hedelmiä ja luonnonjugurttia. Päivän kokonaiskalorit on loppupeleissä varmaan aika samat kuin sellaisena päivänä jona en herkuttele. Makeaa en pysty syömään paljon, tulee pää kipeäksi ja ällö olo. Eli elimistö itse säätelee energian määrää.

Vierailija kirjoitti:

Buffassa pitää olla tarkkana, koska todella helppo ottaa enemmän ruokaa kuin tarvitsen. Kyky lopettaa syöminen ajoissa on tässä todella isossa roolissa. Taannoin auton ollessa renkaidenvaihdossa ja pesussa kävin lounaalla kiinalaisessa. Söin ja sitten pidin vähän taukoa, että syömäni ruoka laskee. Sitten tunnustelin oloani ja totesin, että jaksaisin kyllä vielä syödä mutta nyt olen syönyt riittävästi. 

Buffetissa kavereiden kanssa käydessä näyttää monella olevan ihan pakko syödä niin paljon kuin napa vetää. Sanotaan, että ollaan jo niin täynnä että repeää, pakko avata housun nappia kun housut puristaa, oksettaa jo mutta annetaan vähän aikaa tasaantua, niin mahtuu vielä vähän. Tuollainen syöminenhän on aivan sairasta! Ei mikään ihme, että mahalaukku venyy ja luonnollinen kylläisyydentunne häiriintyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillekin meistä syöminen ei ole mikään erityinen nautinto vaan syöminen on vain syömistä.

Ylipainoisten mantra tuntuukin olevan, että ruoan tulee olla nautinto, ei vain ravintoa. Siinä kohtaa mennään mönkään. Tietysti ruoasta saa myös nauttia, esimerkiksi ravintolassa käydessä (silloin 80-90-luvulla aniharvalla tuli hurjimmissa unelmissaankaan mieleen syödä ravintolassa monta kertaa viikossa) tai juhlapäivinä, mutta joka ikisen aamupalan, lounaan ja päivällisen ei todellakaan tarvitse olla jokin erityinen nautinto.

Mitä ihmettä selität? Tottahan ruoka saa olla nautinto. Sinun mielestäsikö pitäisi syödä jatkuvasti huonoa ruokaa ja kärsiä?

Onko sulla kaikki kotona?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

20v sitten lähes kaikki oli hoikkia. Ja samat geenit edelleen. Runsas ylipaino on mt-puolen ongelma.

Ei todellakaan ollut lähes kaikki normaalipainoisia 20 v sitten. :D Eikä edes 40 v sitten.

Joo, mutta 20v sitten sellaiset superlihavat puuskuttajat, joita näkee päivittäin, olivat tosi harvinaisia. Eri.

Höpöhöpö! 20 vuotta sitten oli vuosi 2001 eikä 1971!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillekin meistä syöminen ei ole mikään erityinen nautinto vaan syöminen on vain syömistä.

Ylipainoisten mantra tuntuukin olevan, että ruoan tulee olla nautinto, ei vain ravintoa. Siinä kohtaa mennään mönkään. Tietysti ruoasta saa myös nauttia, esimerkiksi ravintolassa käydessä (silloin 80-90-luvulla aniharvalla tuli hurjimmissa unelmissaankaan mieleen syödä ravintolassa monta kertaa viikossa) tai juhlapäivinä, mutta joka ikisen aamupalan, lounaan ja päivällisen ei todellakaan tarvitse olla jokin erityinen nautinto.

Mitä ihmettä selität? Tottahan ruoka saa olla nautinto. Sinun mielestäsikö pitäisi syödä jatkuvasti huonoa ruokaa ja kärsiä?

Onko sulla kaikki kotona?

Ei kai sitä tarvitse mennä suoraan toiseen ääripäähän? Jos ei ole tarjolla kermaista ja juustoista orgasmiruokaa, joka pistää huokailemaan ja ynisemään syödessä, niin syödään sitten puutikkuja ja raakaa pottua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Buffassa pitää olla tarkkana, koska todella helppo ottaa enemmän ruokaa kuin tarvitsen. Kyky lopettaa syöminen ajoissa on tässä todella isossa roolissa. Taannoin auton ollessa renkaidenvaihdossa ja pesussa kävin lounaalla kiinalaisessa. Söin ja sitten pidin vähän taukoa, että syömäni ruoka laskee. Sitten tunnustelin oloani ja totesin, että jaksaisin kyllä vielä syödä mutta nyt olen syönyt riittävästi. 

Buffetissa kavereiden kanssa käydessä näyttää monella olevan ihan pakko syödä niin paljon kuin napa vetää. Sanotaan, että ollaan jo niin täynnä että repeää, pakko avata housun nappia kun housut puristaa, oksettaa jo mutta annetaan vähän aikaa tasaantua, niin mahtuu vielä vähän. Tuollainen syöminenhän on aivan sairasta! Ei mikään ihme, että mahalaukku venyy ja luonnollinen kylläisyydentunne häiriintyy.

Buffa houkuttaa syömään liikaa, että saat rahoillesi enemmän vastinetta. Itse olen jättänyt mm. sushibuffat nyt väliin, koska todella helposti syöt koko päivän kalorit kerralla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillekin meistä syöminen ei ole mikään erityinen nautinto vaan syöminen on vain syömistä.

Ylipainoisten mantra tuntuukin olevan, että ruoan tulee olla nautinto, ei vain ravintoa. Siinä kohtaa mennään mönkään. Tietysti ruoasta saa myös nauttia, esimerkiksi ravintolassa käydessä (silloin 80-90-luvulla aniharvalla tuli hurjimmissa unelmissaankaan mieleen syödä ravintolassa monta kertaa viikossa) tai juhlapäivinä, mutta joka ikisen aamupalan, lounaan ja päivällisen ei todellakaan tarvitse olla jokin erityinen nautinto.

Mitä ihmettä selität? Tottahan ruoka saa olla nautinto. Sinun mielestäsikö pitäisi syödä jatkuvasti huonoa ruokaa ja kärsiä?

Onko sulla kaikki kotona?

Ei kai sitä tarvitse mennä suoraan toiseen ääripäähän? Jos ei ole tarjolla kermaista ja juustoista orgasmiruokaa, joka pistää huokailemaan ja ynisemään syödessä, niin syödään sitten puutikkuja ja raakaa pottua?

Mikä sulla on siinä ruuasta nauttimisessa niin vastenmielistä, ettei se kuulu syömiseen kuin harvoin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillekin meistä syöminen ei ole mikään erityinen nautinto vaan syöminen on vain syömistä.

Ylipainoisten mantra tuntuukin olevan, että ruoan tulee olla nautinto, ei vain ravintoa. Siinä kohtaa mennään mönkään. Tietysti ruoasta saa myös nauttia, esimerkiksi ravintolassa käydessä (silloin 80-90-luvulla aniharvalla tuli hurjimmissa unelmissaankaan mieleen syödä ravintolassa monta kertaa viikossa) tai juhlapäivinä, mutta joka ikisen aamupalan, lounaan ja päivällisen ei todellakaan tarvitse olla jokin erityinen nautinto.

Mitä ihmettä selität? Tottahan ruoka saa olla nautinto. Sinun mielestäsikö pitäisi syödä jatkuvasti huonoa ruokaa ja kärsiä?

Onko sulla kaikki kotona?

Ruoka voi olla hyvää ilman, että sen pitää olla nautintoa. Esim. makaronilaatikko ei ole mikään nautintoruoka, mutta sen verran hyvää että sitä jaksaa syödä.

- eri

Noin 45v. asti olin hoikka 56 kg kunnes alkoi vaihdevuodet plus kilpirauhasen vajaatoiminta... nyt 63 kg. Onneksi en tee istumatyötä ja käyn lenkillä joka toinen päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillekin meistä syöminen ei ole mikään erityinen nautinto vaan syöminen on vain syömistä.

Ylipainoisten mantra tuntuukin olevan, että ruoan tulee olla nautinto, ei vain ravintoa. Siinä kohtaa mennään mönkään. Tietysti ruoasta saa myös nauttia, esimerkiksi ravintolassa käydessä (silloin 80-90-luvulla aniharvalla tuli hurjimmissa unelmissaankaan mieleen syödä ravintolassa monta kertaa viikossa) tai juhlapäivinä, mutta joka ikisen aamupalan, lounaan ja päivällisen ei todellakaan tarvitse olla jokin erityinen nautinto.

Saatko jotain kiksejä ruuasta, josta et nauti?  Muuten ei tuo viestisi ole selitettävissä.

Väitän että hoikilla/normipainoisilla on lähes aina hyvä sosiaalinen tukiverkosto ja/tai hyvä rahatilanne. Toisin sanoen ei tarvi stressata/masentua/tylsistyä kun löytyy läheisiä tukemaan ja/tai rahaa riittää.

Iso osa ylipainosta johtuu stressistä/yksinäisyydestä jne. Ruoka harvoja asioita jotka tuo pientä nautintoa elämään. Samasta syystä huono-osaiset tupakoi useammin ja käyttää enemmän alkoholia.

Vierailija kirjoitti:

Näin tänään taukohuoneessa, kun ylipainoinen kollegani levitti 2cm kerroksen hilloa leivän päälle ja lisäsi 2 teelusikallista sokeria kahviinsa. 

Kiva tarina, mutta ei vastaa kysymykseen

Oikea vastaus on, että riippuu yksilöstä. On ihmisiä, jotka ei liho helposti. Sitten on niitä, jotka joutuvat tekemään töitä pitääkseen painonsa kurissa.

Normaalipainoisissa ja hoikissakin on monenlaista porukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillekin meistä syöminen ei ole mikään erityinen nautinto vaan syöminen on vain syömistä.

Ylipainoisten mantra tuntuukin olevan, että ruoan tulee olla nautinto, ei vain ravintoa. Siinä kohtaa mennään mönkään. Tietysti ruoasta saa myös nauttia, esimerkiksi ravintolassa käydessä (silloin 80-90-luvulla aniharvalla tuli hurjimmissa unelmissaankaan mieleen syödä ravintolassa monta kertaa viikossa) tai juhlapäivinä, mutta joka ikisen aamupalan, lounaan ja päivällisen ei todellakaan tarvitse olla jokin erityinen nautinto.

Saatko jotain kiksejä ruuasta, josta et nauti?  Muuten ei tuo viestisi ole selitettävissä.

Tulen kylläiseksi ja saatan jopa ajatella, että olipa ihan hyvää. Tarvitseeko joka aterian olla ilotulitusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet ylipainoinen et syö rittävästi! Lahdutaminen lihotta. Laita hakukonellesi sairaalan ruoka ajat. Ala sen mukaan kellon ajat syömään kotiruoaa.Ihan .Välissä et lapaa mitään.Laihdut pysyvästi ja jatkat lopun elämän ruoka rytmiä et liho takaisin ylipainoiseksi!. Aamiainen. lounas. välipala, illalinen ,ilta pala.Suunitele menosi sen mukaan.Ettei mikään jää välistä pois. Ryhdy sokeri lakkoon.Korvaa pakaste marjoilla karkki himosi.Semppiä. Ystävät jotka ylipainoisa vuosi kymmeniä,laihtuivat ruoka rytmillä: 30kg lähti 3 vuodessa .Toisella 40kg kesti 5v.siihen. Kolmas aloitti ruokarytmin: Maaliskuu 21 eli 8kk on poistunnut 10 kg. Kun alkoi syömään ruokaa ruoka- rytmillä kotiruokaa.Eikä vain 1 ateriaa päivässä. Ainenvaihdunta ei toimi ilman ravintoa.

Sairaalat hyötyvät siitä, kun ihmiset sairastuvat ja pysyvät sairaina. Ei niistä kannata ottaa mallia.

No nyt on taloustieteen johdatuskurssin johdatus käyty ainakin puolittain kun näin fiksuja kommentteja osataan heittää tällaisiin asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillekin meistä syöminen ei ole mikään erityinen nautinto vaan syöminen on vain syömistä.

Ylipainoisten mantra tuntuukin olevan, että ruoan tulee olla nautinto, ei vain ravintoa. Siinä kohtaa mennään mönkään. Tietysti ruoasta saa myös nauttia, esimerkiksi ravintolassa käydessä (silloin 80-90-luvulla aniharvalla tuli hurjimmissa unelmissaankaan mieleen syödä ravintolassa monta kertaa viikossa) tai juhlapäivinä, mutta joka ikisen aamupalan, lounaan ja päivällisen ei todellakaan tarvitse olla jokin erityinen nautinto.

Saatko jotain kiksejä ruuasta, josta et nauti?  Muuten ei tuo viestisi ole selitettävissä.

Nälän poistumisesta saa kiksit oli se ruoka mitä tahansa. Jos normaali suolaton kaurapuuro ei maistu hyvältä ei ole oikeasti nälkä.

Kestän hyvin tarvittaessa nälkää, enkä ylipäätään piittaa kovin raskaista ruoista, joten tulee syötyä melko terveellisesti ihan luonnostaan. En myöskään erityisemmin välitä mistään limuista, pullista, suklaasta tai makeasta. Syön niitä kyllä joskus, mutta harvakseltaan. Juon paljon vettä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillekin meistä syöminen ei ole mikään erityinen nautinto vaan syöminen on vain syömistä.

Ylipainoisten mantra tuntuukin olevan, että ruoan tulee olla nautinto, ei vain ravintoa. Siinä kohtaa mennään mönkään. Tietysti ruoasta saa myös nauttia, esimerkiksi ravintolassa käydessä (silloin 80-90-luvulla aniharvalla tuli hurjimmissa unelmissaankaan mieleen syödä ravintolassa monta kertaa viikossa) tai juhlapäivinä, mutta joka ikisen aamupalan, lounaan ja päivällisen ei todellakaan tarvitse olla jokin erityinen nautinto.

Miksi puhut kuin 80-90-luvuilla olisi eletty pula-aikaa?

Silloin sentään lapset saivat vielä välipaloja koulussa. Joskus välipala oli leipä tai hedelmä, joskus jäätelö.

Onhan perheitäkin jossa samanlaiset elintavat, sama ruokavalio ja osa perheenjäsenistä hoikkia, osa ylipainoisia. Kyllä se kertoo, ettei ole välttämättä tietyn yksilön kohdalla vain siitä kyse miten kyseinen ihminen elää. Joku toinen pysyy hoikkana sillä millä toinen ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillekin meistä syöminen ei ole mikään erityinen nautinto vaan syöminen on vain syömistä.

Ylipainoisten mantra tuntuukin olevan, että ruoan tulee olla nautinto, ei vain ravintoa. Siinä kohtaa mennään mönkään. Tietysti ruoasta saa myös nauttia, esimerkiksi ravintolassa käydessä (silloin 80-90-luvulla aniharvalla tuli hurjimmissa unelmissaankaan mieleen syödä ravintolassa monta kertaa viikossa) tai juhlapäivinä, mutta joka ikisen aamupalan, lounaan ja päivällisen ei todellakaan tarvitse olla jokin erityinen nautinto.

Saatko jotain kiksejä ruuasta, josta et nauti?  Muuten ei tuo viestisi ole selitettävissä.

Nälän poistumisesta saa kiksit oli se ruoka mitä tahansa. Jos normaali suolaton kaurapuuro ei maistu hyvältä ei ole oikeasti nälkä.

Miksi niissä maissa joissa syödään maukasta ruokaa, ei ylipaino ole yhtä suuri ongelma kuin mauttoman kaurapuuron Suomessa?

Joskus luin lehdestä jonkun random ulkomaalaisen huomioita suomalaisesta ruokakulttuurista. Hän nosti esiin sellaisen seikan, että Suomessa syödään joko mautonta tai pahaa ruokaa, ja sitten haetaan makuelämyksiä karkeista ja muista herkuista. Ei sille erilliselle herkuttelulle jäisi tarvetta jos pääruoka olisi hyvää ja maukasta.

Hän taisi olla oikeilla jäljillä.

Meillä on joku ihmeellinen luterilainen kärsimyksen ihanne. Siitä kannattaisiko ehkä jo pikkuhiljaa luopua.