G: Onko sulla ollut itsetuhoisia ajatuksia, laihdutuksen jatkuvan epäonnistumisen vuoksi? Tuntuu, ettei jaksa enää pettymyksiä, paino edelleen 100kg

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ravitsemusterapia on ihan turhaa. Korkeakoulututkinto syömisestä!

Jos 60% aikuisista suomalaisista on vähintään ylipainoisia, niin ehkä se korkeakoulututkinto ravitsemuksesta todellakin on tarpeen meidän maallikoiden paimentamiseksi.

Jos haluat keskustella (entisen?) syömishäiriöisen kanssa syömisestä, mene ravitsemusterapeutille.

Vierailija kirjoitti:

Toiset ovat saamattomia velttop3rseitä ja toiset eivät. Se on sitten ihan oma valinta kumman vaihtoehdon valitsee.

Minä valitsen olla laiha ja sporttimimmi. Miksi minusta ei ole sellaista tullut, vaikka olen vuosia tehnyt töitä sen eteen? Aina on tullut ruoka ja voittanut. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiset ovat saamattomia velttop3rseitä ja toiset eivät. Se on sitten ihan oma valinta kumman vaihtoehdon valitsee.

Minä valitsen olla laiha ja sporttimimmi. Miksi minusta ei ole sellaista tullut, vaikka olen vuosia tehnyt töitä sen eteen? Aina on tullut ruoka ja voittanut. Ap

Eli olet jälkimmäinen vaihtoehto. Otat itseäsi niskasta kiinni ja lopetat sen tyypillisen tekosyiden keksimisen. Sinun pitää vielä valita, että haluat oikeasti päästä tavoitteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiset ovat saamattomia velttop3rseitä ja toiset eivät. Se on sitten ihan oma valinta kumman vaihtoehdon valitsee.

Minä valitsen olla laiha ja sporttimimmi. Miksi minusta ei ole sellaista tullut, vaikka olen vuosia tehnyt töitä sen eteen? Aina on tullut ruoka ja voittanut. Ap

Et sinä mitää töitä ole tehnyt tavoitteesi eteen.

Ei ole koska en ajattele olevani lihava! Kenellekään kuulu kiloni. Minä ne itse kannan. Ainua on se hiukan vit...aa kun lihavalla nuo taudit tahtoo kestää. Täss jo kärsinyt jostai leskasta reilusti yli 3:tta viikkoa... Joo, laihtusin ilmomielin jo voisin mutta se on turhaa. on kokeiltu muutamia kertoja ja kaikki on turhaa. Vähempää ei voi syödä sillä sitten iskee vasta karmee nälkä... Päiväni: Aamupuuro kahvi ja banaani. Päivällinen joku pikainen valmislaatikko kaupasta. Sellanen normijuttu. Ei mikään hehtaarilaatikko. Olisiko 3-4 desiä annos? + banaani. Sitten kotona taas töistä tultua syön jotain keittoa lautasellisen(normi koko), 3-4 viipaletta ruisleipää, pari karjalanpiirakkaa juustolla ja... banaanin. Ei herkkuja ei pullaa. Ei mitään sokereita mitä ei jo ruuassa ole. Illalliseksi 19-20 aikoihin yleensä syön omenan sokerittomalla maustetulla rahkalla. Siinä ne ja lähes aina tuommoisena toistuu. SILTI EN LAIHDU!  Ne on kaikki tuossa ihan varmasti, kun en mitään napostele! En syö todellakaan mitään sipsejä enkä hörpi kolaa tai kaljaa/viinaa. En syö karkkeja, en jäätelöä, en pullaa. En juo maitoa muutoin kuin kahvissa.

Toisen ylipainosta tulee herkästi koko perheen pulma. Olen itse normaalipainoinen, puolisoni vakavasti ylipainoinen.

Meillä ei mässytä kukaan muu, paitsi puoliso. Perheemme olosuhteet ovat omasta mielestäni painonpudotuksen mahdollistavat jos puoliso niin haluaisi, mutta asiasta ei tule mitään kun puolison kaikki ajatukset pyörivät painonpudotuksesta stressaamisen ja itseinhon kourissa.

Minulle puolisoni on ihanin, seksikkäin, hurmaavin ja valovoimaisin ihminen koko maailmassa ja kerron sen hänelle usein. En ole mennyt naimisiin hänen kanssaan hänen ruumiinsa, vaan sielunsa takia. Olen aivan hulluna häneen siitä huolimatta että hänen BMInsä on 42. En itse edes tietäisi tätä lukua, ellei puoliso kohkaisi asiasta ihan koko ajan. Hänen inhonsa itseään kohtaan on niin suurta, ettei muulle elämälle oikein jää tilaa.

Rakkaat ylipainoiset ihmiset, te olette tärkeitä ja ihania omana itsenänne. Itseinho ei auta teitä, mutta tekee rakastamisenne ajoittain hiivatin hankalaksi. En aio kokea syyllisyyttä siitä, et rakastan reilusti ylipainoista ihmistä. Väylä eteenpäin on siinä, että annat muiden rakastaa sinua sellaisen kuin olet ja annat itsesikin toimia samoin. Jos kaipaat muutosta, tule ensin sinuiksi nykytilanteen kanssa. Edes vähimmässä määrin niin, että vaikket itse pitäisi itseäsi ihanana, joku muu saattaa tuntea aidosti niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiset ovat saamattomia velttop3rseitä ja toiset eivät. Se on sitten ihan oma valinta kumman vaihtoehdon valitsee.

Minä valitsen olla laiha ja sporttimimmi. Miksi minusta ei ole sellaista tullut, vaikka olen vuosia tehnyt töitä sen eteen? Aina on tullut ruoka ja voittanut. Ap

Et sinä mitää töitä ole tehnyt tavoitteesi eteen.

Punninnut syömiset, laskenut kalorit, suunnitellut syömiset, kävellyt 1h 20min 5x vko

Ja mikä lopputulos : syöminen. En kestä nälkää. Eli turhaa työtä vuodesta toiseen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Toisen ylipainosta tulee herkästi koko perheen pulma. Olen itse normaalipainoinen, puolisoni vakavasti ylipainoinen.

Meillä ei mässytä kukaan muu, paitsi puoliso. Perheemme olosuhteet ovat omasta mielestäni painonpudotuksen mahdollistavat jos puoliso niin haluaisi, mutta asiasta ei tule mitään kun puolison kaikki ajatukset pyörivät painonpudotuksesta stressaamisen ja itseinhon kourissa.

Minulle puolisoni on ihanin, seksikkäin, hurmaavin ja valovoimaisin ihminen koko maailmassa ja kerron sen hänelle usein. En ole mennyt naimisiin hänen kanssaan hänen ruumiinsa, vaan sielunsa takia. Olen aivan hulluna häneen siitä huolimatta että hänen BMInsä on 42. En itse edes tietäisi tätä lukua, ellei puoliso kohkaisi asiasta ihan koko ajan. Hänen inhonsa itseään kohtaan on niin suurta, ettei muulle elämälle oikein jää tilaa.

Rakkaat ylipainoiset ihmiset, te olette tärkeitä ja ihania omana itsenänne. Itseinho ei auta teitä, mutta tekee rakastamisenne ajoittain hiivatin hankalaksi. En aio kokea syyllisyyttä siitä, et rakastan reilusti ylipainoista ihmistä. Väylä eteenpäin on siinä, että annat muiden rakastaa sinua sellaisen kuin olet ja annat itsesikin toimia samoin. Jos kaipaat muutosta, tule ensin sinuiksi nykytilanteen kanssa. Edes vähimmässä määrin niin, että vaikket itse pitäisi itseäsi ihanana, joku muu saattaa tuntea aidosti niin.

No mun mies rakastui normaalipainoiseen aikoinaan, ei satakiloiseen mitä nyt olen. Teen kaikkeni, mutta saa itsekuria pidettyä niin kauan, että laihduin edes 5kg

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiset ovat saamattomia velttop3rseitä ja toiset eivät. Se on sitten ihan oma valinta kumman vaihtoehdon valitsee.

Minä valitsen olla laiha ja sporttimimmi. Miksi minusta ei ole sellaista tullut, vaikka olen vuosia tehnyt töitä sen eteen? Aina on tullut ruoka ja voittanut. Ap

Eli olet jälkimmäinen vaihtoehto. Otat itseäsi niskasta kiinni ja lopetat sen tyypillisen tekosyiden keksimisen. Sinun pitää vielä valita, että haluat oikeasti päästä tavoitteeseen.

Joka päivä valitsen, silti ruoka voittaa 5x viikossa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisen ylipainosta tulee herkästi koko perheen pulma. Olen itse normaalipainoinen, puolisoni vakavasti ylipainoinen.

Meillä ei mässytä kukaan muu, paitsi puoliso. Perheemme olosuhteet ovat omasta mielestäni painonpudotuksen mahdollistavat jos puoliso niin haluaisi, mutta asiasta ei tule mitään kun puolison kaikki ajatukset pyörivät painonpudotuksesta stressaamisen ja itseinhon kourissa.

Minulle puolisoni on ihanin, seksikkäin, hurmaavin ja valovoimaisin ihminen koko maailmassa ja kerron sen hänelle usein. En ole mennyt naimisiin hänen kanssaan hänen ruumiinsa, vaan sielunsa takia. Olen aivan hulluna häneen siitä huolimatta että hänen BMInsä on 42. En itse edes tietäisi tätä lukua, ellei puoliso kohkaisi asiasta ihan koko ajan. Hänen inhonsa itseään kohtaan on niin suurta, ettei muulle elämälle oikein jää tilaa.

Rakkaat ylipainoiset ihmiset, te olette tärkeitä ja ihania omana itsenänne. Itseinho ei auta teitä, mutta tekee rakastamisenne ajoittain hiivatin hankalaksi. En aio kokea syyllisyyttä siitä, et rakastan reilusti ylipainoista ihmistä. Väylä eteenpäin on siinä, että annat muiden rakastaa sinua sellaisen kuin olet ja annat itsesikin toimia samoin. Jos kaipaat muutosta, tule ensin sinuiksi nykytilanteen kanssa. Edes vähimmässä määrin niin, että vaikket itse pitäisi itseäsi ihanana, joku muu saattaa tuntea aidosti niin.

No mun mies rakastui normaalipainoiseen aikoinaan, ei satakiloiseen mitä nyt olen. Teen kaikkeni, mutta saa itsekuria pidettyä niin kauan, että laihduin edes 5kg

Ap

Minä en ole rakastunut puolisooni siksi, että hänen painonsa olisi tai ei olisi jotain. Rakastuin häneen ihmisenä, joka oli tosin jo tavatessamme reilusti ylipainoinen. Painoeromme oli hänelle problemaattinen jo silloinkin, mutta vasta näin vuosia jälkikäteen hän on alkanut asiasta puhua ja arki pyöriä vain hänen painoasioittensa ympärillä. Hän kertoo kokevansa painonsa takia häpeää kun liikumme kylillä. Samoissa tilanteissa koen iyse ylpeyttä, kun olen saanut niin upean ihmisen puolisokseni. Ristiriitaista, eikö?

sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tähän Ozempiciin et taaskaan kommentoinut. Ohitit sen, kuten muissakin aloituksissasi, joita tänne olet tehtaillut. Sinä et halua laihtua, et halua oikeasti tehdä elämänmuutosta, haluat vain huomiota ja kannustusviestejä. Olet saanut satoja hyviä neuvoja ja kaikki torppaat heti, koska olet niin erityislaatuinen, etteivät ne sinua auta tai sinulle tehoa. Mt-asiat ovat sinun suurin ongelmasi. Hoida hyvä ihminen se puoli kuntoon.

Maksa se lääke mulle, niin haen.

Ap

Ozempic torpattu siis :D

Selvästikään et rakasta itseäsi. Opettele rakastamaan itseäsi. Ymmärrä että olet rakkauden arvoinen vaikka olisit minkä kokoinen. Tiedosta, että ihmisen tärkein ominaisuus on hänen sydämensä hyvyys, ei ulkomuoto. Uskon, että kun hyväksyt itsesi sellaisena kuin nyt olet, sinun syömisesi muuttuu normaaliksi. Sinun ei tarvitse hakea lohtua ruuasta, kun olet terve mieleltäsi. Eli hyväksyt ja rakastat itseäsi.

Vierailija kirjoitti:

Toiset ovat saamattomia velttop3rseitä ja toiset eivät. Se on sitten ihan oma valinta kumman vaihtoehdon valitsee.

Haha. Käyn 4 kertaa viikossa salilla treenaamassa lihasvoimaa. Lisäksi kävelen päivittäin 10 000 - 15 000 askelta, käyn töissä ja elän aika vauhdikasta taaperoarkea. Olen myös lihava, enkä siedä vihjailua siitä että painoni johtuisi siitä että "olen saamaton velttoperse" :D

Tervetuloa todellisuuteen. Ihmiset puhuvat aina, oli mistä tahansa kyse. Tosiasia kuitenkin on, että läski on epäterveellisitä ja rumaa, oli se sitten kenen päällä tahansa. Mitään hyvää ei saa helpolla. Laihtua ei voi ennen kuin kokee sen tarpeeksi tärkeäksi asiaksi.  Jos kokee, että vanhoista elintavoista luopuminen on mahdotonta, niin sitten ylipainoisena olo on se vaihtoehto. 

kaksi vaatekokoa pienempi kirjoitti:

Tervetuloa todellisuuteen. Ihmiset puhuvat aina, oli mistä tahansa kyse. Tosiasia kuitenkin on, että läski on epäterveellisitä ja rumaa, oli se sitten kenen päällä tahansa. Mitään hyvää ei saa helpolla. Laihtua ei voi ennen kuin kokee sen tarpeeksi tärkeäksi asiaksi.  Jos kokee, että vanhoista elintavoista luopuminen on mahdotonta, niin sitten ylipainoisena olo on se vaihtoehto. 

Mun vaihtoehdot on laihuus tai oman käden kautta hautaan.

T: vaatekoosta 38,kokoon 52 AP

Aina kun tekee mieli syödä juo lasillinen vettä. Sama ennen ruokailua. Lasillinen vettä ensin. Mahalaukku täyttyy eikä voi syödä yhtä paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vegaaniruokavalio, napostelu pois, kävelylenkki joka päivä. Kuntopyörä tai crosstrainer kotiin ja painovanne. Uimahalliin, jos on lähellä. Tee jotain venyttelya ja syvien vatsalihasten ja lantionpohjalihasten vahvistamista. Osta kahvakuula ja opettele esim. netistä muutama perusliike sillä, esim. peruskahvakuulaheilautus. Nuku hyvin, juo paljon vettä ja vihreää teetä. Älä stressaa, vaan rakasta iteäsi.

Tällä alkuun. Sitten voisi jossain vaiheessa ehkä miettiä ruokapäiväkirjan pitoa, jos se tuntuu hyvältä ja monipuolistaa vielä lisää liikuntaa.

Ole hyvä. Pitäisi toimia. <3

Hyvä idea jos haluat kuluttaa rautavarastotkin ja potea siitä johtuvaa loputonta väsymystä

Ja onko henkilökohtaista kokemusta asiasta? Paljon maitotuotteita sisältävällä lakto-ovoruokavaliolla voi niin käydäkin, koska maito estää raudan imeytymistä. Ei ole tyypillistä vegaaneilla!

Vierailija kirjoitti:

 Mun vaihtoehdot on laihuus tai oman käden kautta hautaan.

T: vaatekoosta 38,kokoon 52 AP

Muut ei voi toisten puolesta valita eikä tehdä kumpaakaan. Jokainen itse voi. 

kaksi vaatekokoa pienempi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Mun vaihtoehdot on laihuus tai oman käden kautta hautaan.

T: vaatekoosta 38,kokoon 52 AP

Muut ei voi toisten puolesta valita eikä tehdä kumpaakaan. Jokainen itse voi. 

Olen valinnut hoikkuuden mutta en sitä saa

Ap

Vierailija kirjoitti:

Laihdutushullu taas vauhdissa. Pyydä lääkäriltä resepti Ozempiciin. Tätä sinulle on ehdotettu ennenkin, mutta tähän et ole koskaan kommentoinut mitään. Sinä haluat olla surkea ja haet huomiota. Ozempic, mitäs sanot?

Mulla ollu 5 viikkoa Ozempic käytössä, paino pudonnut 8 kg. Ruokailu muuttunut terveelliseksi ja melko vähäiseksi.

Lähtöpaino oli 115 kg.

Pudotettavaa on n. 40 kg. Kyllä tässä hyvin voi parikin vuotta mennä mutta ei haittaa. Haluan ja aion onnistua