Lue keskustelun säännöt.
G: Onko sulla ollut itsetuhoisia ajatuksia, laihdutuksen jatkuvan epäonnistumisen vuoksi? Tuntuu, ettei jaksa enää pettymyksiä, paino edelleen 100kg
08.11.2021 |
Vuosien yrittämisen jälkeen.
Alkaa tuntumaan, että hauta seuraava vaihtoehto, kun ei itsekuria laihduttaa. Mies toivoi jo 2016 mun laihtuvan, mutta ei enää edes puhu asiasta, kun paino sen jälkeen vaan nousi 8kg.
Ei jaksa tätä epätoivoa
N 162 cm
Kommentit (137)
Ap, ihmettelen sinua, aikuista ihmistä!
Olin hyvin allerginen lapsi. En saanut syödä munia, juustoa, tai suklaata, en juoda maitoa. Kenenkään muun ruokavaliota perheessä ei tarvinnut rajoittaa. Minä vaan tiesin, miten ihottumani alkaisi kukkia jos söisin kiellettyjä asioita.
Sinä tiedät, että terveytesi takia sinun on laihduttava. Miksi sinulle ei ole mahdollista vain syödä terveellistä ruokaa, ja yleensäkin vain vähemmän? Ja olet siis aikuinen! Vaa‘ankin heitit pois vaikka se olisi hyvin tärkeää omistaa. Mitään koko perheen omistautumista johonkin vegaaniruokaan tämä ei todellakaan vaadi. Pidä sinä pienempää ääntä tästä asiasta ja lopeta mässääminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos syöt pelkkää salaattia ja raejuustoa et voi lihoa.
Ihminen ei pidemmän päälle elä pelkällä salaatilla ja raejuustolla.
Vierailija kirjoitti:
Ap, ihmettelen sinua, aikuista ihmistä!
Olin hyvin allerginen lapsi. En saanut syödä munia, juustoa, tai suklaata, en juoda maitoa. Kenenkään muun ruokavaliota perheessä ei tarvinnut rajoittaa. Minä vaan tiesin, miten ihottumani alkaisi kukkia jos söisin kiellettyjä asioita.
Sinä tiedät, että terveytesi takia sinun on laihduttava. Miksi sinulle ei ole mahdollista vain syödä terveellistä ruokaa, ja yleensäkin vain vähemmän? Ja olet siis aikuinen! Vaa‘ankin heitit pois vaikka se olisi hyvin tärkeää omistaa. Mitään koko perheen omistautumista johonkin vegaaniruokaan tämä ei todellakaan vaadi. Pidä sinä pienempää ääntä tästä asiasta ja lopeta mässääminen.
Se vapaa syöminen ei tuo mulle ihottumaa, vaan hyvän olon! Iloa päivään! Syyn nousta aamulla sängystä.
Siksi siitä on vaikeaa luopua. Tulisikin joku allergia tai keliakia, niin olisi pakko rajoittaa. Ap
Moi!
Mulla oli vuosia sitten samankaltainen tilanne, joka loppui ihan oikeasti vasta terapialla ja syömishäiriökäyttäytymisen löytämisellä ja hoitamisella. Mulla oli binge eating disorder, johon lääkkeet ja terapia auttoivat tosi hyvin, mikään muu ei lainkaan. Dieetit pahensivat ahmimista järkyttävällä tavalla.
Oli myös aika kamalaa mutta ehdottoman tarpeellista jossain vaiheessa kehon pienentyessä ymmärtää ettei itseinho häviä samalla. Kehonkuvan kanssa teen edelleen töitä sekä terapiassa että yksikseni.
Laihtuminen on oikeasti lihaville vaikeaa, ja siihen voi olla todella suuri määrä myös mielenterveyden häiriöihin liittyviä syitä. Tsemppiä kaikkeen mitä vastaan tulee, ja pohdi myös avun hakemisen mahdollisuutta.
Ja tähän Ozempiciin et taaskaan kommentoinut. Ohitit sen, kuten muissakin aloituksissasi, joita tänne olet tehtaillut. Sinä et halua laihtua, et halua oikeasti tehdä elämänmuutosta, haluat vain huomiota ja kannustusviestejä. Olet saanut satoja hyviä neuvoja ja kaikki torppaat heti, koska olet niin erityislaatuinen, etteivät ne sinua auta tai sinulle tehoa. Mt-asiat ovat sinun suurin ongelmasi. Hoida hyvä ihminen se puoli kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laihduin ensin itse 15 kg, sitten diabetespotilaana Ozzylla 16 kg. Nyt bmi on 31. Liikaa sekin. Mutta pääasia on järkevä niukka syönti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ekaksi tähdätä siihen, että ei liho lisää. Siitä voi olla ihan iloinen jo.
No en ole vuoteen lihonut lisää. Harmittaa, olisi pitänyt alkaa tarkkailemaan painoa silloin, kun se oli 82kg. Mutta seuraavaksi se oli 88kg, sitte 95kg. Siinä meni hermo ja heitin vaa'an roskiin.
Nyt koko elämä pyörii tän painon ja ulkonäön ympärillä, ahdistaa
Ap"Nyt koko elämä pyörii tän painon ja ulkonäön ympärillä"
Tää voi olla myös sun ongelman ydin. Ainakin siinä tapauksessa, jos yrität vain jättää elämästä pois kaiken turhan ja epäterveellisen syömisen mutta et tuo elämääsi mitään mukavaa tilalle. Elämässä pitää olla muutakin sisältöä kuin paino, ulkonäkö, ruoka, ruuan tarkkailu, laihtuminen, lihominen ja vaakalukema. Muuten se on sama kuin alkoholisti, jonka kaikki päivät ja koko elämä on pyörinyt lähinnä alkoholin ympärillä, mutta jättääkin alkoholin ykskaks kokonaan pois ja jäljelle jää pelkkä tyhjyys.
Sinun tilanteessa voisin ehkä ensin lisätä elämään muita mukavia ja tärkeiltä tuntuvia merkityksellisiä asioita, toisin sanoen voimavaroja. Vasta sitten näiden uusien voimavarojen turvin kokeilisin uudelleen laihduttamista maltillisesti. Mahdolliset repsahdukset ja hetkelliset takapakitkin on helpompi ottaa vastaan kun elämässä on muutakin mihin tukeutua kuin oman laihdutusprojektinsa onnistumiseen/epäonnistumiseen.
Esimerkkejä näistä voimavaroista? Tyhmä ap
Yksilöllistä. Mutta jotain mistä tuntuu, että saisit arkeesi enemmän voimaa kuin mitä se ehkä lyhyellä aikavälillä ottaa. Itseä kiinnostavat harrastukset, ihmissuhteet ja työpaikat joissa sinua ei vain ja ainoastaan lytätä yms.
Jotkut ihmiset kokevat lyttäämistä ja selän takana puhumista silloinkin kun sitä ei tapahdu. Minä olen kokenut sairaalloisen ylipainoisenakin olevani arvostettu työyhteisön jäsen. Varmaan joskus selän takanakin on minusta puhuttu, kuten naisvaltaisella alalla on tapana. Itsekin tähän syyllistyn. En ole kuitenkaan koskaan kokenut, että ihmisarvoni olisi muita vähäisempi. Ap:lla taitaa olla isompikin ongelma kuin ylipaino
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ihmettelen sinua, aikuista ihmistä!
Olin hyvin allerginen lapsi. En saanut syödä munia, juustoa, tai suklaata, en juoda maitoa. Kenenkään muun ruokavaliota perheessä ei tarvinnut rajoittaa. Minä vaan tiesin, miten ihottumani alkaisi kukkia jos söisin kiellettyjä asioita.
Sinä tiedät, että terveytesi takia sinun on laihduttava. Miksi sinulle ei ole mahdollista vain syödä terveellistä ruokaa, ja yleensäkin vain vähemmän? Ja olet siis aikuinen! Vaa‘ankin heitit pois vaikka se olisi hyvin tärkeää omistaa. Mitään koko perheen omistautumista johonkin vegaaniruokaan tämä ei todellakaan vaadi. Pidä sinä pienempää ääntä tästä asiasta ja lopeta mässääminen.Se vapaa syöminen ei tuo mulle ihottumaa, vaan hyvän olon! Iloa päivään! Syyn nousta aamulla sängystä.
Siksi siitä on vaikeaa luopua. Tulisikin joku allergia tai keliakia, niin olisi pakko rajoittaa. Ap
Kommenttisi vaikuttavat kyllä siltä, että syöminen nimenomaan EI tuo iloa päivääsi eikä hyvää oloa.
Vierailija kirjoitti:
Laihduin ensin itse 15 kg, sitten diabetespotilaana Ozzylla 16 kg. Nyt bmi on 31. Liikaa sekin. Mutta pääasia on järkevä niukka syönti.
Minullakin on Ozempic käytössä. 4 kk aikana paino on pudonnut 20 kg. Siitä on ollut hyötyä, kun teen elämäntapamuutosta. Motivaatio on pysynyt vahvana, koska tarve muutokseen on terveyden, liikkuvuuden ja elämänlaadun parantaminen. Minulle on aivan sama miltä näytän muiden silmissä, näytänkö paremmalta hoikkana, alkaako nahka roikkua ym. Haluan vain olla terveempi, välttää sairastumista elintapojeni vuoksi. Kauan tämä ajatustyöni kesti. Voisi ajatella että olisin voinut herätä aiemminkin, ettei olisi niin paljon painoa pudotettavana. Ehkä veriarvojen ja RR-arvojen piti nousta viitearvojen ylärajoille ja liikkumisen vaikeutua, ennenkuin tajusin että nyt joko edesautan itseäni sairaaksi tai ennenaikaisesti hautaan, tai sitten suunta on parempaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja tähän Ozempiciin et taaskaan kommentoinut. Ohitit sen, kuten muissakin aloituksissasi, joita tänne olet tehtaillut. Sinä et halua laihtua, et halua oikeasti tehdä elämänmuutosta, haluat vain huomiota ja kannustusviestejä. Olet saanut satoja hyviä neuvoja ja kaikki torppaat heti, koska olet niin erityislaatuinen, etteivät ne sinua auta tai sinulle tehoa. Mt-asiat ovat sinun suurin ongelmasi. Hoida hyvä ihminen se puoli kuntoon.
Maksa se lääke mulle, niin haen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ihmettelen sinua, aikuista ihmistä!
Olin hyvin allerginen lapsi. En saanut syödä munia, juustoa, tai suklaata, en juoda maitoa. Kenenkään muun ruokavaliota perheessä ei tarvinnut rajoittaa. Minä vaan tiesin, miten ihottumani alkaisi kukkia jos söisin kiellettyjä asioita.
Sinä tiedät, että terveytesi takia sinun on laihduttava. Miksi sinulle ei ole mahdollista vain syödä terveellistä ruokaa, ja yleensäkin vain vähemmän? Ja olet siis aikuinen! Vaa‘ankin heitit pois vaikka se olisi hyvin tärkeää omistaa. Mitään koko perheen omistautumista johonkin vegaaniruokaan tämä ei todellakaan vaadi. Pidä sinä pienempää ääntä tästä asiasta ja lopeta mässääminen.Se vapaa syöminen ei tuo mulle ihottumaa, vaan hyvän olon! Iloa päivään! Syyn nousta aamulla sängystä.
Siksi siitä on vaikeaa luopua. Tulisikin joku allergia tai keliakia, niin olisi pakko rajoittaa. ApKommenttisi vaikuttavat kyllä siltä, että syöminen nimenomaan EI tuo iloa päivääsi eikä hyvää oloa.
Nytkin maha täynnä ja hyvä olo. Vasta olin tarpomassa vesisateessa ja oli kiljuva nälkä ja kiukku. Nyt on hyvä olo.
Olisi parempi, että nälästä tulee hyvä mieli, eikä syömisestä. Ihmisen biologia ei sovi nykypäivään, kun on liikaa yltäkylläisyyttä.
Ja kyllä, haluan laihtua. Tänäänkin jätin suklaat kauppaan, vaikka mieli teki. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laihduin ensin itse 15 kg, sitten diabetespotilaana Ozzylla 16 kg. Nyt bmi on 31. Liikaa sekin. Mutta pääasia on järkevä niukka syönti.
Minullakin on Ozempic käytössä. 4 kk aikana paino on pudonnut 20 kg. Siitä on ollut hyötyä, kun teen elämäntapamuutosta. Motivaatio on pysynyt vahvana, koska tarve muutokseen on terveyden, liikkuvuuden ja elämänlaadun parantaminen. Minulle on aivan sama miltä näytän muiden silmissä, näytänkö paremmalta hoikkana, alkaako nahka roikkua ym. Haluan vain olla terveempi, välttää sairastumista elintapojeni vuoksi. Kauan tämä ajatustyöni kesti. Voisi ajatella että olisin voinut herätä aiemminkin, ettei olisi niin paljon painoa pudotettavana. Ehkä veriarvojen ja RR-arvojen piti nousta viitearvojen ylärajoille ja liikkumisen vaikeutua, ennenkuin tajusin että nyt joko edesautan itseäni sairaaksi tai ennenaikaisesti hautaan, tai sitten suunta on parempaan.
Minulla on kaikki arvot hyvät.
Mutta koskaan ei muutenkaan ole terveysasiat kiinnostaneet, pääasia että oli normaalipainoinen, keinoja kaihtamatta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Moi!
Mulla oli vuosia sitten samankaltainen tilanne, joka loppui ihan oikeasti vasta terapialla ja syömishäiriökäyttäytymisen löytämisellä ja hoitamisella. Mulla oli binge eating disorder, johon lääkkeet ja terapia auttoivat tosi hyvin, mikään muu ei lainkaan. Dieetit pahensivat ahmimista järkyttävällä tavalla.
Oli myös aika kamalaa mutta ehdottoman tarpeellista jossain vaiheessa kehon pienentyessä ymmärtää ettei itseinho häviä samalla. Kehonkuvan kanssa teen edelleen töitä sekä terapiassa että yksikseni.
Laihtuminen on oikeasti lihaville vaikeaa, ja siihen voi olla todella suuri määrä myös mielenterveyden häiriöihin liittyviä syitä. Tsemppiä kaikkeen mitä vastaan tulee, ja pohdi myös avun hakemisen mahdollisuutta.
Pelottaa tuollainen terapia. Mistä sitten sisältöä elämään, kun ei voisi leipoa mitään hyvää viikonloppuisin? Tai joulun aikaan?
Olen jouluhullu ja testaan kymmeniä eri leivontarepsetejä ennen aattoa. En tiedä mistä saisi sitten iloa, kun pitäisi vaan tehdä jotain salaatteja tai mautonta leivontaa.
Tämä joulunaika on vain yksi esimerkki. Koskee esim sunnuntaita, silloin yleensä pitsaa/lasagnea jne, hyvää jälkkäriksi, sitä syödään sitten illallakin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuntosaleilla on lihavia ihmisiä, roikkuvanahkaisia vanhuksia, huonoryhtisiä toimistotyöntekijöitä, ja on siellä niitä lihaksikkaita sali-jennicoitakin. Ihan sama näky kuin uimahallissa. Sinne vaan joukkoon!
Hirveät traumat koululiikunnasta, en pysty liikkumaan julkisesti. Yritin mennä miehen kanssa salille, kädet tärisi, tuli kyyneleet silmiin, oli pakko karata pukkariin
Mies tietysti suuttui ap
1) Lääkäriin
2) Terapiaan
3) Ravitsemusterapeutille
Mikäli sut on lääkärissä terveeksi todettu, niin sitten sun syömisessä on kyse henkisen puolen asioista. Ne on hyvä käsitellä terapiassa, jotta lopetat mielialoihin syömisen. Se kun tapahtuu ihan huomaamattomasti. Sitten menet ravitsemusterapiaan keskustelemaan siitä, mitä oikeasti syöt ja miten paljon ja miten ruokasuhteesi korjataan normaaliksi.
Ravitsemusterapia on ihan turhaa. Korkeakoulututkinto syömisestä!
Vierailija kirjoitti:
Ravitsemusterapia on ihan turhaa. Korkeakoulututkinto syömisestä!
Jos 60% aikuisista suomalaisista on vähintään ylipainoisia, niin ehkä se korkeakoulututkinto ravitsemuksesta todellakin on tarpeen meidän maallikoiden paimentamiseksi.
Toiset ovat saamattomia velttop3rseitä ja toiset eivät. Se on sitten ihan oma valinta kumman vaihtoehdon valitsee.
Vierailija kirjoitti:
Ravitsemusterapia on ihan turhaa. Korkeakoulututkinto syömisestä!
Sen verran moni on täysin hukassa syömisen kanssa, että ehkä ei sittenkään ole turhaa.
Jos laihduttamisesta ei kerta kaikkiaan tule yhtikäs mitään niin kannattaa ehkä hakeutua lääkäriin kyselemään vaikkapa siitä laihdutuslääkkeestä (se joka on alunperin diabeteslääke) tai lihavuusleikkauksesta. Eihän ne ihanteellisia vaihtoehtoja ole, mutta parempia kuin 100-kiloisuuden terveysriskit + itsetuhoisuus.