Kun mies ei huomioi

Vierailija kirjoitti:

Kait sä ap ymmärrät että mies on vapaamatkustaja? Sinä ja lapset ette kiinnosta häntä millään tasolla, mutta hänellä elämä rullaa noinkin joten hän ei ainakaan toistaiseksi koe tarvetta muutokseen.

Mitä sinä ap saat tuollaisesta liitosta?

Kyllä lapset millään tasolla häntä kiinnostaa. Hän on myös ylpeä heistä, mutta jaksaa keskittyä ja panostaa heihin vain silloin tällöin kun hänelle itselleen sattuu sopimaan. Ja varmaan perhe-elämäkin sitten kelpaa kun ei ole ottanut eroa. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä palstalla on aina joku, ehkä usein sama ihminen, jonka mielestä se, että parisuhteessa haluaisi viettää aikaa yhdessä on läheisyysriippuvuutta. Parisuhteeseen yleensä päädytään, sen vuoksi, että halutaan olla sen toisen ihmisen kanssa ja tehdä yhdessä asioita.

Minä en ainakaan aloittajan kirjoituksista saanut käsitystä, että olisit läheisyysriippuvainen. Aivan tavalliselta kuulostaa.

Mitä se on sitten on jos odottaa, odottaa ja odottaa, että toinen muuttuisi?

Mikä saa ihmisen vaatimaan toisen ihmisen muutosta että olisi parempi itselleen, miksi itse ei voida muuttua vaan vaaditaan sitä toiselta?

Eli ei saa parisuhteessa vaatia että toinen huomioisi myös sitä kenen kanssa on suhteessa tai edes että huolehtisi omista lapsistaan? Edelleenkään en usko siihen että tämä on näin mustavalkoista. Kerro minulle miten minun pitäisi muuttua? Jos huomioin miestäni enemmän, ehdotan vaikka enemmän seksiä, niin hän pitää sitä yhtä lailla itsestäänselvyytenä. T. Ap

Usko nyt, se mies ei muutu! Hän ei ala kiinnostua luontoretkistä, vaikka ehdottaisit sellaisia tuhat kertaa. Urheilun katsominen on sitä paitsi ihan hyvä ajanviete, se että sinua kiinnostavat muut asiat ei tee siitä vähempiarvoista. Olet tehnyt suin päin lapset miehen kanssa joka ei näköjään sovi sinulle ollenkaan. Lasten vuoksi neuvon, että pidä kuitenkin perheesi koossa vielä. Voihan olla, että kyseessä on joku ohimenevä vaihdevuosijuttu tms. Muutaman vuoden kuluttua saatat ollakin ihan tyytyväinen ja ihmetellä, mitä oikein hötkyilit. 

Nainen valitsee miehen ja toivoo että se muuttuisi ja sitten kun mies ei muutu haetaan eroa ja syytetään miestä joka on ollut ihan samanlainen koko ajan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko sitten aika itsenäistyä ja ottaa sitä todellista vastuuta itsestään? Sinä odotat, että miehesi muuttuisi, että hän tyydyttäisi niitä sinun itsekkäitä tarpeita. Tyydyttäisi sinun läheisyyden kaipuuta, poistaisi sinun yksinäisyyden pelkoa, jne. Mies ei alistu hyväksikäyttäväksi.

Kerrotko vielä, että miksi ihmeessä olla parisuhteessa, jos siinä ei ole tarkoitus viettää aikaa yhdessä ja nimenomaan tyydyttää sitä läheisyyden tarvetta? Mitä varten parisuhde oikein on olemassa?

Voin vastata useimpien miesten puolesta: sitä varten, että saa säännöllistä seksiä. Lisäksi lapsia, jos mies sellaisia sattuu haluamaan. 

Se usein täällä nähty väite, että miehet tarvitsisivat naisen taloudenhoitajaksi, ei yleensä pidä paikkaansa. Miehet pystyvät aivan hyvin huolehtimaan ruoanlaitosta, siivouksesta ja lapsistakin. He tekevät sen vain eri tavalla kuin naiset, jotka eivät tätä yleensä kestä, vaan edellyttävät, että kaikki pitää tehdä heidän tavallaan. Siitä sitten seuraa luonnollisesti miehen osallistumattomuus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä palstalla on aina joku, ehkä usein sama ihminen, jonka mielestä se, että parisuhteessa haluaisi viettää aikaa yhdessä on läheisyysriippuvuutta. Parisuhteeseen yleensä päädytään, sen vuoksi, että halutaan olla sen toisen ihmisen kanssa ja tehdä yhdessä asioita.

Minä en ainakaan aloittajan kirjoituksista saanut käsitystä, että olisit läheisyysriippuvainen. Aivan tavalliselta kuulostaa.

Mitä se on sitten on jos odottaa, odottaa ja odottaa, että toinen muuttuisi?

Mikä saa ihmisen vaatimaan toisen ihmisen muutosta että olisi parempi itselleen, miksi itse ei voida muuttua vaan vaaditaan sitä toiselta?

Eli ei saa parisuhteessa vaatia että toinen huomioisi myös sitä kenen kanssa on suhteessa tai edes että huolehtisi omista lapsistaan? Edelleenkään en usko siihen että tämä on näin mustavalkoista. Kerro minulle miten minun pitäisi muuttua? Jos huomioin miestäni enemmän, ehdotan vaikka enemmän seksiä, niin hän pitää sitä yhtä lailla itsestäänselvyytenä. T. Ap

Kysy siltä mieheltäsi mitä muutoksia hän haluaisi, en minä hänen haluista tiedä.

Eihän hän halua mitään muuta muutosta kuin lisää seksiä ja että antaisin hänen olla ”oma itsensä”, eli olla möllöttää vaan ja jättää kaiken minun vastuulleen. Niin lapset, kodin kuin parisuhteenkin. T. Ap

No niin, eli kysyn vielä uudestaan: miksi ihmeessä edes oletat, että mies muuttuisi? Kaikki muutoksethan olisivat hänen kannaltaan huononnuksia nykytilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko sitten aika itsenäistyä ja ottaa sitä todellista vastuuta itsestään? Sinä odotat, että miehesi muuttuisi, että hän tyydyttäisi niitä sinun itsekkäitä tarpeita. Tyydyttäisi sinun läheisyyden kaipuuta, poistaisi sinun yksinäisyyden pelkoa, jne. Mies ei alistu hyväksikäyttäväksi.

Kerrotko vielä, että miksi ihmeessä olla parisuhteessa, jos siinä ei ole tarkoitus viettää aikaa yhdessä ja nimenomaan tyydyttää sitä läheisyyden tarvetta? Mitä varten parisuhde oikein on olemassa?

Voin vastata useimpien miesten puolesta: sitä varten, että saa säännöllistä seksiä. Lisäksi lapsia, jos mies sellaisia sattuu haluamaan. 

Se usein täällä nähty väite, että miehet tarvitsisivat naisen taloudenhoitajaksi, ei yleensä pidä paikkaansa. Miehet pystyvät aivan hyvin huolehtimaan ruoanlaitosta, siivouksesta ja lapsistakin. He tekevät sen vain eri tavalla kuin naiset, jotka eivät tätä yleensä kestä, vaan edellyttävät, että kaikki pitää tehdä heidän tavallaan. Siitä sitten seuraa luonnollisesti miehen osallistumattomuus. 

Tarkennan vielä, että miehille läheisyys = seksi, eli läheisyyden tarve on seksin tarvetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä palstalla on aina joku, ehkä usein sama ihminen, jonka mielestä se, että parisuhteessa haluaisi viettää aikaa yhdessä on läheisyysriippuvuutta. Parisuhteeseen yleensä päädytään, sen vuoksi, että halutaan olla sen toisen ihmisen kanssa ja tehdä yhdessä asioita.

Minä en ainakaan aloittajan kirjoituksista saanut käsitystä, että olisit läheisyysriippuvainen. Aivan tavalliselta kuulostaa.

Mitä se on sitten on jos odottaa, odottaa ja odottaa, että toinen muuttuisi?

Niinpä! Ap kuulostaa aika lapselliselta ja ajattelemattomalta. Perhe on perustettu miehen kanssa, koska oli tähän rakastunut. Ja ilmeisesti taustalla dysfunktionaalinen oma lapsuudenperhe, joten kun ensimmäinen ei-väkivaltainen yms. mies vähänkään osoittaa huomiota, niin se tuntuu niin uudelta ja ihmeelliseltä, että "rakastuminen" seuraa jo siitä, vaikka luonteet ja arvostukset ovat täysin vastakkaisia. 

Mies on luultavasti havainnut ap:n kokemattomuuden ja hyväuskoisuuden, ja ajatellut että saa tästä vähällä vaivalla vakip*llun. Kuten ilmeisesti saikin. Mitä kannustimia miehellä edes olisi itsensä muuttamiseen? Hänen näkökulmastaanhan mikä tahansa muutos olisi huononnus nykytilanteeseen. 

Eikö ketään miestä kannusta se että tekisi toisen ihmisen onnelliseksi? Oman elämänkumppaninsa? Lastensa äidin?

Jos se vähentää omaa onnellisuutta, niin ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä palstalla on aina joku, ehkä usein sama ihminen, jonka mielestä se, että parisuhteessa haluaisi viettää aikaa yhdessä on läheisyysriippuvuutta. Parisuhteeseen yleensä päädytään, sen vuoksi, että halutaan olla sen toisen ihmisen kanssa ja tehdä yhdessä asioita.

Minä en ainakaan aloittajan kirjoituksista saanut käsitystä, että olisit läheisyysriippuvainen. Aivan tavalliselta kuulostaa.

Mitä se on sitten on jos odottaa, odottaa ja odottaa, että toinen muuttuisi?

Mikä saa ihmisen vaatimaan toisen ihmisen muutosta että olisi parempi itselleen, miksi itse ei voida muuttua vaan vaaditaan sitä toiselta?

Eli ei saa parisuhteessa vaatia että toinen huomioisi myös sitä kenen kanssa on suhteessa tai edes että huolehtisi omista lapsistaan? Edelleenkään en usko siihen että tämä on näin mustavalkoista. Kerro minulle miten minun pitäisi muuttua? Jos huomioin miestäni enemmän, ehdotan vaikka enemmän seksiä, niin hän pitää sitä yhtä lailla itsestäänselvyytenä. T. Ap

Kysy siltä mieheltäsi mitä muutoksia hän haluaisi, en minä hänen haluista tiedä.

Eihän hän halua mitään muuta muutosta kuin lisää seksiä ja että antaisin hänen olla ”oma itsensä”, eli olla möllöttää vaan ja jättää kaiken minun vastuulleen. Niin lapset, kodin kuin parisuhteenkin. T. Ap

Jos mielipiteet omasta miehestä on näin loukkaavia, niin selväähän on että suhde on lopussa.

Miksi päädyitte yhteen? 

Aivan, luotettava mies joka viihtyy kotona eikä hassaa rahojasi, korjaan rahojaan aivan mihin sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Nainen valitsee miehen ja toivoo että se muuttuisi ja sitten kun mies ei muutu haetaan eroa ja syytetään miestä joka on ollut ihan samanlainen koko ajan

Jep, sitten tulee päälle "kaikki miehet on paskoja" vaikka oma taso ei riittänyt muuhun.

Naiset: sanokaa tyttärillenne että kannattaa edes yrittää parikymppisenä. SIlloin ne hyvät miehet varataan.

Vierailija kirjoitti:

Sanoit, että olette yhdessä lasten takia? Mitä lapset tekee tuollaisella isällä?

Olipa paksua! Sinä et tiedä yhtään mitään siitä, millainen isä hän on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä palstalla on aina joku, ehkä usein sama ihminen, jonka mielestä se, että parisuhteessa haluaisi viettää aikaa yhdessä on läheisyysriippuvuutta. Parisuhteeseen yleensä päädytään, sen vuoksi, että halutaan olla sen toisen ihmisen kanssa ja tehdä yhdessä asioita.

Minä en ainakaan aloittajan kirjoituksista saanut käsitystä, että olisit läheisyysriippuvainen. Aivan tavalliselta kuulostaa.

Mitä se on sitten on jos odottaa, odottaa ja odottaa, että toinen muuttuisi?

Niinpä! Ap kuulostaa aika lapselliselta ja ajattelemattomalta. Perhe on perustettu miehen kanssa, koska oli tähän rakastunut. Ja ilmeisesti taustalla dysfunktionaalinen oma lapsuudenperhe, joten kun ensimmäinen ei-väkivaltainen yms. mies vähänkään osoittaa huomiota, niin se tuntuu niin uudelta ja ihmeelliseltä, että "rakastuminen" seuraa jo siitä, vaikka luonteet ja arvostukset ovat täysin vastakkaisia. 

Mies on luultavasti havainnut ap:n kokemattomuuden ja hyväuskoisuuden, ja ajatellut että saa tästä vähällä vaivalla vakip*llun. Kuten ilmeisesti saikin. Mitä kannustimia miehellä edes olisi itsensä muuttamiseen? Hänen näkökulmastaanhan mikä tahansa muutos olisi huononnus nykytilanteeseen. 

Eikö ketään miestä kannusta se että tekisi toisen ihmisen onnelliseksi? Oman elämänkumppaninsa? Lastensa äidin?

Jos se vähentää omaa onnellisuutta, niin ei. 

Jos se parantaisi yleistä ilmapiiriä, saisi perheen puhaltamaan yhteen hiileen, lisäisi vaimon halukkuutta ja ajaisi kaikki kierteeseen, jossa toiselle halutaan hyvää, niin se voisi hyvinkin lisätä omaa onnellisuutta.

Mutta jos on päättänyt olla kuin murahteleva teini-ikäinen joka odottaa palvelun pelaavan mutta pitää huoneensa oven lukossa, niin minkäs sille voi. Noin se on sitten oma tulevaisuus pedattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä palstalla on aina joku, ehkä usein sama ihminen, jonka mielestä se, että parisuhteessa haluaisi viettää aikaa yhdessä on läheisyysriippuvuutta. Parisuhteeseen yleensä päädytään, sen vuoksi, että halutaan olla sen toisen ihmisen kanssa ja tehdä yhdessä asioita.

Minä en ainakaan aloittajan kirjoituksista saanut käsitystä, että olisit läheisyysriippuvainen. Aivan tavalliselta kuulostaa.

Mitä se on sitten on jos odottaa, odottaa ja odottaa, että toinen muuttuisi?

Niinpä! Ap kuulostaa aika lapselliselta ja ajattelemattomalta. Perhe on perustettu miehen kanssa, koska oli tähän rakastunut. Ja ilmeisesti taustalla dysfunktionaalinen oma lapsuudenperhe, joten kun ensimmäinen ei-väkivaltainen yms. mies vähänkään osoittaa huomiota, niin se tuntuu niin uudelta ja ihmeelliseltä, että "rakastuminen" seuraa jo siitä, vaikka luonteet ja arvostukset ovat täysin vastakkaisia. 

Mies on luultavasti havainnut ap:n kokemattomuuden ja hyväuskoisuuden, ja ajatellut että saa tästä vähällä vaivalla vakip*llun. Kuten ilmeisesti saikin. Mitä kannustimia miehellä edes olisi itsensä muuttamiseen? Hänen näkökulmastaanhan mikä tahansa muutos olisi huononnus nykytilanteeseen. 

Eikö ketään miestä kannusta se että tekisi toisen ihmisen onnelliseksi? Oman elämänkumppaninsa? Lastensa äidin?

Jos se vähentää omaa onnellisuutta, niin ei. 

Jos se parantaisi yleistä ilmapiiriä, saisi perheen puhaltamaan yhteen hiileen, lisäisi vaimon halukkuutta ja ajaisi kaikki kierteeseen, jossa toiselle halutaan hyvää, niin se voisi hyvinkin lisätä omaa onnellisuutta.

Mutta jos on päättänyt olla kuin murahteleva teini-ikäinen joka odottaa palvelun pelaavan mutta pitää huoneensa oven lukossa, niin minkäs sille voi. Noin se on sitten oma tulevaisuus pedattu.

Oletko ajatellut miksi moiseen tilanteeseen on päädytty?

Naiset ottavat miehen huomion itsestäänselvyytenä ja voi itku mikä poru alkaa kun se mies lakkaa toimimasta kuin koulutettu puudeli Sirkus Parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan olemassa naista, joka olisi käyttänyt seurusteluvaiheen oikeasti miehen luonteeseen ja temperamenttiin tutustumiseen? Missä on se kuuluisa tunneäly juuri silloin, kun sitä eniten kaivataan?

En taida ymmärtää kommenttiasi. Eiköhän se luonne ja temperamentti siinä seurusteluaikana nimenomaan tule tutuksi ihan ilman, että siihen erityisesti tarvitsisi sitä seurusteluvaihetta käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä palstalla on aina joku, ehkä usein sama ihminen, jonka mielestä se, että parisuhteessa haluaisi viettää aikaa yhdessä on läheisyysriippuvuutta. Parisuhteeseen yleensä päädytään, sen vuoksi, että halutaan olla sen toisen ihmisen kanssa ja tehdä yhdessä asioita.

Minä en ainakaan aloittajan kirjoituksista saanut käsitystä, että olisit läheisyysriippuvainen. Aivan tavalliselta kuulostaa.

Mitä se on sitten on jos odottaa, odottaa ja odottaa, että toinen muuttuisi?

Mikä saa ihmisen vaatimaan toisen ihmisen muutosta että olisi parempi itselleen, miksi itse ei voida muuttua vaan vaaditaan sitä toiselta?

Eli ei saa parisuhteessa vaatia että toinen huomioisi myös sitä kenen kanssa on suhteessa tai edes että huolehtisi omista lapsistaan? Edelleenkään en usko siihen että tämä on näin mustavalkoista. Kerro minulle miten minun pitäisi muuttua? Jos huomioin miestäni enemmän, ehdotan vaikka enemmän seksiä, niin hän pitää sitä yhtä lailla itsestäänselvyytenä. T. Ap

Kysy siltä mieheltäsi mitä muutoksia hän haluaisi, en minä hänen haluista tiedä.

Eihän hän halua mitään muuta muutosta kuin lisää seksiä ja että antaisin hänen olla ”oma itsensä”, eli olla möllöttää vaan ja jättää kaiken minun vastuulleen. Niin lapset, kodin kuin parisuhteenkin. T. Ap

No niin, eli kysyn vielä uudestaan: miksi ihmeessä edes oletat, että mies muuttuisi? Kaikki muutoksethan olisivat hänen kannaltaan huononnuksia nykytilanteeseen.

Olet väärässä. Jo melko pienellä huomioimisella hän esim saisi seksiä enemmän. Lisäksi hänen vaimonsa olisi onnellisempi ja tyytyväisempi, ja tämä tietenkin vaikuttaa ihan koko perheen hyvinvointiin. Mutta ilmeisesti on liian paljon pyydetty. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä palstalla on aina joku, ehkä usein sama ihminen, jonka mielestä se, että parisuhteessa haluaisi viettää aikaa yhdessä on läheisyysriippuvuutta. Parisuhteeseen yleensä päädytään, sen vuoksi, että halutaan olla sen toisen ihmisen kanssa ja tehdä yhdessä asioita.

Minä en ainakaan aloittajan kirjoituksista saanut käsitystä, että olisit läheisyysriippuvainen. Aivan tavalliselta kuulostaa.

Mitä se on sitten on jos odottaa, odottaa ja odottaa, että toinen muuttuisi?

Mikä saa ihmisen vaatimaan toisen ihmisen muutosta että olisi parempi itselleen, miksi itse ei voida muuttua vaan vaaditaan sitä toiselta?

Eli ei saa parisuhteessa vaatia että toinen huomioisi myös sitä kenen kanssa on suhteessa tai edes että huolehtisi omista lapsistaan? Edelleenkään en usko siihen että tämä on näin mustavalkoista. Kerro minulle miten minun pitäisi muuttua? Jos huomioin miestäni enemmän, ehdotan vaikka enemmän seksiä, niin hän pitää sitä yhtä lailla itsestäänselvyytenä. T. Ap

Kysy siltä mieheltäsi mitä muutoksia hän haluaisi, en minä hänen haluista tiedä.

Eihän hän halua mitään muuta muutosta kuin lisää seksiä ja että antaisin hänen olla ”oma itsensä”, eli olla möllöttää vaan ja jättää kaiken minun vastuulleen. Niin lapset, kodin kuin parisuhteenkin. T. Ap

Jos mielipiteet omasta miehestä on näin loukkaavia, niin selväähän on että suhde on lopussa.

Niin kyseessähän ei ole mikään mielipideasia. Nämä on kaikki miehen omia valintoja. Ja ajavat eroa kyllä eroa kohti. Että en ymmärrä sitä että mikä tahansa muutos oli huonontaisi miehen nykytilannetta. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä palstalla on aina joku, ehkä usein sama ihminen, jonka mielestä se, että parisuhteessa haluaisi viettää aikaa yhdessä on läheisyysriippuvuutta. Parisuhteeseen yleensä päädytään, sen vuoksi, että halutaan olla sen toisen ihmisen kanssa ja tehdä yhdessä asioita.

Minä en ainakaan aloittajan kirjoituksista saanut käsitystä, että olisit läheisyysriippuvainen. Aivan tavalliselta kuulostaa.

Mitä se on sitten on jos odottaa, odottaa ja odottaa, että toinen muuttuisi?

Niinpä! Ap kuulostaa aika lapselliselta ja ajattelemattomalta. Perhe on perustettu miehen kanssa, koska oli tähän rakastunut. Ja ilmeisesti taustalla dysfunktionaalinen oma lapsuudenperhe, joten kun ensimmäinen ei-väkivaltainen yms. mies vähänkään osoittaa huomiota, niin se tuntuu niin uudelta ja ihmeelliseltä, että "rakastuminen" seuraa jo siitä, vaikka luonteet ja arvostukset ovat täysin vastakkaisia. 

Mies on luultavasti havainnut ap:n kokemattomuuden ja hyväuskoisuuden, ja ajatellut että saa tästä vähällä vaivalla vakip*llun. Kuten ilmeisesti saikin. Mitä kannustimia miehellä edes olisi itsensä muuttamiseen? Hänen näkökulmastaanhan mikä tahansa muutos olisi huononnus nykytilanteeseen. 

Eikö ketään miestä kannusta se että tekisi toisen ihmisen onnelliseksi? Oman elämänkumppaninsa? Lastensa äidin?

Jos se vähentää omaa onnellisuutta, niin ei. 

Jos se parantaisi yleistä ilmapiiriä, saisi perheen puhaltamaan yhteen hiileen, lisäisi vaimon halukkuutta ja ajaisi kaikki kierteeseen, jossa toiselle halutaan hyvää, niin se voisi hyvinkin lisätä omaa onnellisuutta.

Mutta jos on päättänyt olla kuin murahteleva teini-ikäinen joka odottaa palvelun pelaavan mutta pitää huoneensa oven lukossa, niin minkäs sille voi. Noin se on sitten oma tulevaisuus pedattu.

Oletko ajatellut miksi moiseen tilanteeseen on päädytty?

Naiset ottavat miehen huomion itsestäänselvyytenä ja voi itku mikä poru alkaa kun se mies lakkaa toimimasta kuin koulutettu puudeli Sirkus Parisuhteessa.

Miten on moiseen tilanteeseen päädytty? Mukavuusalueelle ankkuroitumalla, ei siihen sen ihmeempää tarvita.   Lisäksi, mitä ihmettä jankutat täällä, että kumppanin huomioiminen on joku "uhraus" ja "alistumista" kun tälle miehellehän kotona palvelu pelaa, yhteiset asiat hoidetaan hänen puolestaan, säännöllisesti tiedustellaan mitä hän haluaisi, ja hän itse vain passivoituu omiin maailmoihinsa.

Aikuiset ihmiset kykenevät pitämään TOISIAAN hyvänä, ja se yleensä  parantaa MOLEMPIEN hyvinvointia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä palstalla on aina joku, ehkä usein sama ihminen, jonka mielestä se, että parisuhteessa haluaisi viettää aikaa yhdessä on läheisyysriippuvuutta. Parisuhteeseen yleensä päädytään, sen vuoksi, että halutaan olla sen toisen ihmisen kanssa ja tehdä yhdessä asioita.

Minä en ainakaan aloittajan kirjoituksista saanut käsitystä, että olisit läheisyysriippuvainen. Aivan tavalliselta kuulostaa.

Mitä se on sitten on jos odottaa, odottaa ja odottaa, että toinen muuttuisi?

Mikä saa ihmisen vaatimaan toisen ihmisen muutosta että olisi parempi itselleen, miksi itse ei voida muuttua vaan vaaditaan sitä toiselta?

Eli ei saa parisuhteessa vaatia että toinen huomioisi myös sitä kenen kanssa on suhteessa tai edes että huolehtisi omista lapsistaan? Edelleenkään en usko siihen että tämä on näin mustavalkoista. Kerro minulle miten minun pitäisi muuttua? Jos huomioin miestäni enemmän, ehdotan vaikka enemmän seksiä, niin hän pitää sitä yhtä lailla itsestäänselvyytenä. T. Ap

Kysy siltä mieheltäsi mitä muutoksia hän haluaisi, en minä hänen haluista tiedä.

Eihän hän halua mitään muuta muutosta kuin lisää seksiä ja että antaisin hänen olla ”oma itsensä”, eli olla möllöttää vaan ja jättää kaiken minun vastuulleen. Niin lapset, kodin kuin parisuhteenkin. T. Ap

Jos mielipiteet omasta miehestä on näin loukkaavia, niin selväähän on että suhde on lopussa.

Niin kyseessähän ei ole mikään mielipideasia. Nämä on kaikki miehen omia valintoja. Ja ajavat eroa kyllä eroa kohti. Että en ymmärrä sitä että mikä tahansa muutos oli huonontaisi miehen nykytilannetta. T. Ap

Eiköhän ala olemaan selvää miksi miehen asenne suhteeseenne on mikä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä palstalla on aina joku, ehkä usein sama ihminen, jonka mielestä se, että parisuhteessa haluaisi viettää aikaa yhdessä on läheisyysriippuvuutta. Parisuhteeseen yleensä päädytään, sen vuoksi, että halutaan olla sen toisen ihmisen kanssa ja tehdä yhdessä asioita.

Minä en ainakaan aloittajan kirjoituksista saanut käsitystä, että olisit läheisyysriippuvainen. Aivan tavalliselta kuulostaa.

Mitä se on sitten on jos odottaa, odottaa ja odottaa, että toinen muuttuisi?

Mikä saa ihmisen vaatimaan toisen ihmisen muutosta että olisi parempi itselleen, miksi itse ei voida muuttua vaan vaaditaan sitä toiselta?

Eli ei saa parisuhteessa vaatia että toinen huomioisi myös sitä kenen kanssa on suhteessa tai edes että huolehtisi omista lapsistaan? Edelleenkään en usko siihen että tämä on näin mustavalkoista. Kerro minulle miten minun pitäisi muuttua? Jos huomioin miestäni enemmän, ehdotan vaikka enemmän seksiä, niin hän pitää sitä yhtä lailla itsestäänselvyytenä. T. Ap

Kysy siltä mieheltäsi mitä muutoksia hän haluaisi, en minä hänen haluista tiedä.

Eihän hän halua mitään muuta muutosta kuin lisää seksiä ja että antaisin hänen olla ”oma itsensä”, eli olla möllöttää vaan ja jättää kaiken minun vastuulleen. Niin lapset, kodin kuin parisuhteenkin. T. Ap

Jos mielipiteet omasta miehestä on näin loukkaavia, niin selväähän on että suhde on lopussa.

Niin kyseessähän ei ole mikään mielipideasia. Nämä on kaikki miehen omia valintoja. Ja ajavat eroa kyllä eroa kohti. Että en ymmärrä sitä että mikä tahansa muutos oli huonontaisi miehen nykytilannetta. T. Ap

Aivan kuten naisen teot, jotka ovat ajaneet miehen omaan yksinäisyyteensä, ovat naisen omia valintoja.

Ehkä ap:n kannattaisi analysoida omaa käytöstään ja pyytää mieheltä anteeksi? 

Tämä toki vain jos ap edes on koskaan rakastanut miestään.

Minä olen tuollainen mies, eikä minullakaan parisuhteet kestä pidemmän päälle, yllätys yllätys. En vain tarvitse mitään reissuja tai retkiä joita normaalit ihmiset ilmeisesti tarvitsevat. Tykkään olla kotona ja seesteisessä olotilassa. Lähden kyllä yleensä mukaan, jos nainen jotain keksii, mutta se keksiminen on hänen niskoillaan ihan siitä syystä että minulla ei ole sisäsyntyistä tarvetta sellaiselle.

Tosin ihan noin paha en ole, että yksinäni möllöttäisin oman ruudun edessä, vaan olen kyllä naisen kanssa ja katselen hänen kanssaan kaikenlaista. Muutenkin olen hellä ja huomioiva ja tykkään keskustella. Olen vain sisäihminen ja vähään tyytyväinen elämässä.