Kun mies ei huomioi

Onkohan olemassa naista, joka olisi käyttänyt seurusteluvaiheen oikeasti miehen luonteeseen ja temperamenttiin tutustumiseen? Missä on se kuuluisa tunneäly juuri silloin, kun sitä eniten kaivataan?

Oletko sinä kiinnostunut miehestäsi, milloin olette tehneet jotain mistä hän pitää?

Täällä palstalla on aina joku, ehkä usein sama ihminen, jonka mielestä se, että parisuhteessa haluaisi viettää aikaa yhdessä on läheisyysriippuvuutta. Parisuhteeseen yleensä päädytään, sen vuoksi, että halutaan olla sen toisen ihmisen kanssa ja tehdä yhdessä asioita.

Minä en ainakaan aloittajan kirjoituksista saanut käsitystä, että olisit läheisyysriippuvainen. Aivan tavalliselta kuulostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läheisriippuva usein odottaa, odottaa ja odottaa, että kumppani muuttuisi. Ottaisi viimein vastuun ja että itse saisi viimein suhteessa sitä, mitä kaipaa.  

Tunnistan kyllä tätä. Mutta millä tavalla se tapahtuu? Jos ei puhe auta, ei pyynnöt, ei mitkään. Välillä on kuin kuuroille korville puhuisi. Mies ei kuulemma tiedä mistä edes puhun. Teeskenteleekö? Jos puhun läheisyydestä, hän sanoo että hänelle läheisyys= seksi. Ja minun pitäisi siihen sitten ilmeisesti tyytyä. Oikeastaan siinä

vaiheessa kun lakkasin yrittämästä saada mieheni ymmärtämään, niin minulta loppui halut. Olen tottunut yksinäisyyteen suhteessa, mutta joskus, aika harvoin se kuitenkin alkaa vaivata ja mietin jopa että voisiko olla jotain muutakin tarjolla. T. Ap

Mietit, että olisi joku toinen johon ripustautua?

Hmm. En ole missään vaiheessa suhdettamme etsinyt ketään muuta. Mutta välillä mietin, että olisiko minulla vielä joskus mahdollisuus sellaiseen lämminhenkiseen suhteeseen, jossa molemmat olisivat tasavertaisia, jossa mies olisi oikeasti kiinnostunut minusta ihmisenä, siitå mistä pidän ja mikä on minulle tärkeää. Ja joka hoitaisi myös tasavertaisesti kotityöt jne. T. Ap

Läheisriippuvuuden taustalla ovat usein heikko käsitys omasta itsestä ja huono itsetunto. Pelätessään hylätyksi tulemista läheisriippuvainen ei pysty sanomaan toisille ei. Siksi häntä voidaan käyttää hyväksi ihmissuhteissa. Hänen on vaikea olla tasavertaisessa suhteessa toisiin ihmisiin, eikä hän kestä yksin jäämistä. Sinulla on edessä pitkä toipuminen ennen kuin kykenet tasavertaiseen suhteeseen. 

Tunnistan itsessäni tuota läheisriippuvaisuutta kyllä, toisaalta olen ollut pitkiä aikoja yksin ja muutenkin sellainen joka pärjää yksinkin. Olenhan nytkin käytännössä kun niin paljon joudun hoitamaan yksin ja emotionaalisesti minut on myös jätetty yksin jo aikoja sitren. Vaikea ajatella että kaikkia jotka on jotenkin rikki tai kokeneet kovia (esim minä, jonka takia ilmeisesti olen läheisriippuvainen) käytetään väistämättä aina vaan hyväksi, eivätkä he voi saada tasavertaista suhdetta. Onko niin että suurin osa ihmisistä on ? Itse en ainakaan ole. Eikä ystävänikään ole. Kyllä he osaavat olla huomaavaisia samalla tavalla kuin itsekin osaan. Oikeastaan suurin osa tuntemistani ihmisistä on huomaavaisia. Mieheni ei ole. Hänelle sopisi paremmin nainen joka on samanlainen joka hän itse on. T. Ap

Olisiko sitten aika itsenäistyä ja ottaa sitä todellista vastuuta itsestään? Sinä odotat, että miehesi muuttuisi, että hän tyydyttäisi niitä sinun itsekkäitä tarpeita. Tyydyttäisi sinun läheisyyden kaipuuta, poistaisi sinun yksinäisyyden pelkoa, jne. Mies ei alistu hyväksikäyttäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Täällä palstalla on aina joku, ehkä usein sama ihminen, jonka mielestä se, että parisuhteessa haluaisi viettää aikaa yhdessä on läheisyysriippuvuutta. Parisuhteeseen yleensä päädytään, sen vuoksi, että halutaan olla sen toisen ihmisen kanssa ja tehdä yhdessä asioita.

Minä en ainakaan aloittajan kirjoituksista saanut käsitystä, että olisit läheisyysriippuvainen. Aivan tavalliselta kuulostaa.

Mitä se on sitten on jos odottaa, odottaa ja odottaa, että toinen muuttuisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä palstalla on aina joku, ehkä usein sama ihminen, jonka mielestä se, että parisuhteessa haluaisi viettää aikaa yhdessä on läheisyysriippuvuutta. Parisuhteeseen yleensä päädytään, sen vuoksi, että halutaan olla sen toisen ihmisen kanssa ja tehdä yhdessä asioita.

Minä en ainakaan aloittajan kirjoituksista saanut käsitystä, että olisit läheisyysriippuvainen. Aivan tavalliselta kuulostaa.

Mitä se on sitten on jos odottaa, odottaa ja odottaa, että toinen muuttuisi?

Mikä saa ihmisen vaatimaan toisen ihmisen muutosta että olisi parempi itselleen, miksi itse ei voida muuttua vaan vaaditaan sitä toiselta?

Vierailija kirjoitti:

Oletko sinä kiinnostunut miehestäsi, milloin olette tehneet jotain mistä hän pitää?

Oltiin lähes koko kesäloma mökillä miehen toiveesta. Vietämme myös jonkin verran aikaa miehen perheen kanssa, joka ei minulle ole niin mieluisaa aina, mutta en tee siitä numeroa.

Edelleenkin toivoisin että mies ehdottaisi enemmän asioita, mutta kun ei tee. Viikonloput vaan olla möllöttää, samalla kun itse hoidan ensisijaisesti juoksevat asiat, lapset. Kaikki ”apu” pitää pyytää. Vaikka siis lapset ovat ihan yhtälailla hänenkin, samoin koti. Jos ehdotan jotain tekemistä perheen kanssa niin aina yrittää keksiä tekosyitä että se ei onnistu. Eli torppaa ideat, mutta ei ehdota mitään parempaa tilalle. Eli toisinsanoen miehelle mieluinen tekeminen on sitä että istuu koneellaan ja katsoo jotain sarjaa/jalkapalloa tai selailee nettiä. Ei siis seurustele edes lasten kanssa tai tee niiden kanssa mitään, vaan minun pitää niille keksiä ohjelmaa, viedä ulos jne jotta eivät hypi seinille. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä teitä sitten yhdistää tai pitää yhdessä?

Kurja tilanne...

Itse kysyn myös, että mikä alunperin yhdisti?

Ihastuminen on kemiaa ja epäsopivaankiin voi ihastua.

Tämän takia perhettä ei pidä perustaa alkuhuumassa.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan olemassa naista, joka olisi käyttänyt seurusteluvaiheen oikeasti miehen luonteeseen ja temperamenttiin tutustumiseen? Missä on se kuuluisa tunneäly juuri silloin, kun sitä eniten kaivataan?

On tutkittu asia, kun muutetaan yhteen tai saadaan lapsia, iso osa ihmisistä alkaa toteuttamaan huomaamattaan lapsuuden kodistaan tuttuja käytösmalleja. Isä vetäytyy kammioonsa tekemään tärkeitä "miesten asioita" ja äiti raivosiivoaa ja nalkuttaa, vaikka seurustellessa ovat olleet ne asiat joille on naureskeltu. Koska naisilla on sitä tunneälyä, niin he usein tunnistavat asian ja pyrkivät tekemään sille jotain, kun mies vaan möllöttää. Toki voi olla yksilötasolla ihan toisinkin päin. Usein ihmiset jäävät lukkoon tilanteeseen ja ainoa apu on ero, jolloin tilanne laukeaa, mies joutuu olemaan lasten kanssa ja naisella ei ole ketään kenelle nalkuttaa. Sitten uusissa parisuhteissa osataan jo välttää se sudenkuoppa. Moni varmasti saisi korjattua asian jo alkuperäisessä suhteessa, jos olisi uskallusta asiaan tarttua, mutta ei sitä saa vaan toinen tehtyä, molempien pitää yrittää. Tässä tarinassa mies ei tunnu huomaavan oman käytöksensä vaikutuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä palstalla on aina joku, ehkä usein sama ihminen, jonka mielestä se, että parisuhteessa haluaisi viettää aikaa yhdessä on läheisyysriippuvuutta. Parisuhteeseen yleensä päädytään, sen vuoksi, että halutaan olla sen toisen ihmisen kanssa ja tehdä yhdessä asioita.

Minä en ainakaan aloittajan kirjoituksista saanut käsitystä, että olisit läheisyysriippuvainen. Aivan tavalliselta kuulostaa.

Mitä se on sitten on jos odottaa, odottaa ja odottaa, että toinen muuttuisi?

Niinpä! Ap kuulostaa aika lapselliselta ja ajattelemattomalta. Perhe on perustettu miehen kanssa, koska oli tähän rakastunut. Ja ilmeisesti taustalla dysfunktionaalinen oma lapsuudenperhe, joten kun ensimmäinen ei-väkivaltainen yms. mies vähänkään osoittaa huomiota, niin se tuntuu niin uudelta ja ihmeelliseltä, että "rakastuminen" seuraa jo siitä, vaikka luonteet ja arvostukset ovat täysin vastakkaisia. 

Mies on luultavasti havainnut ap:n kokemattomuuden ja hyväuskoisuuden, ja ajatellut että saa tästä vähällä vaivalla vakip*llun. Kuten ilmeisesti saikin. Mitä kannustimia miehellä edes olisi itsensä muuttamiseen? Hänen näkökulmastaanhan mikä tahansa muutos olisi huononnus nykytilanteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä palstalla on aina joku, ehkä usein sama ihminen, jonka mielestä se, että parisuhteessa haluaisi viettää aikaa yhdessä on läheisyysriippuvuutta. Parisuhteeseen yleensä päädytään, sen vuoksi, että halutaan olla sen toisen ihmisen kanssa ja tehdä yhdessä asioita.

Minä en ainakaan aloittajan kirjoituksista saanut käsitystä, että olisit läheisyysriippuvainen. Aivan tavalliselta kuulostaa.

Mitä se on sitten on jos odottaa, odottaa ja odottaa, että toinen muuttuisi?

Mikä saa ihmisen vaatimaan toisen ihmisen muutosta että olisi parempi itselleen, miksi itse ei voida muuttua vaan vaaditaan sitä toiselta?

Eli ei saa parisuhteessa vaatia että toinen huomioisi myös sitä kenen kanssa on suhteessa tai edes että huolehtisi omista lapsistaan? Edelleenkään en usko siihen että tämä on näin mustavalkoista. Kerro minulle miten minun pitäisi muuttua? Jos huomioin miestäni enemmän, ehdotan vaikka enemmän seksiä, niin hän pitää sitä yhtä lailla itsestäänselvyytenä. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä palstalla on aina joku, ehkä usein sama ihminen, jonka mielestä se, että parisuhteessa haluaisi viettää aikaa yhdessä on läheisyysriippuvuutta. Parisuhteeseen yleensä päädytään, sen vuoksi, että halutaan olla sen toisen ihmisen kanssa ja tehdä yhdessä asioita.

Minä en ainakaan aloittajan kirjoituksista saanut käsitystä, että olisit läheisyysriippuvainen. Aivan tavalliselta kuulostaa.

Mitä se on sitten on jos odottaa, odottaa ja odottaa, että toinen muuttuisi?

Niinpä! Ap kuulostaa aika lapselliselta ja ajattelemattomalta. Perhe on perustettu miehen kanssa, koska oli tähän rakastunut. Ja ilmeisesti taustalla dysfunktionaalinen oma lapsuudenperhe, joten kun ensimmäinen ei-väkivaltainen yms. mies vähänkään osoittaa huomiota, niin se tuntuu niin uudelta ja ihmeelliseltä, että "rakastuminen" seuraa jo siitä, vaikka luonteet ja arvostukset ovat täysin vastakkaisia. 

Mies on luultavasti havainnut ap:n kokemattomuuden ja hyväuskoisuuden, ja ajatellut että saa tästä vähällä vaivalla vakip*llun. Kuten ilmeisesti saikin. Mitä kannustimia miehellä edes olisi itsensä muuttamiseen? Hänen näkökulmastaanhan mikä tahansa muutos olisi huononnus nykytilanteeseen. 

Eikö ketään miestä kannusta se että tekisi toisen ihmisen onnelliseksi? Oman elämänkumppaninsa? Lastensa äidin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

erailija]

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läheisriippuva usein odottaa, odottaa ja odottaa, että kumppani muuttuisi. Ottaisi viimein vastuun ja että itse saisi viimein suhteessa sitä, mitä kaipaa.  

Tunnistan kyllä tätä. Mutta millä tavalla se tapahtuu? Jos ei puhe auta, ei pyynnöt, ei mitkään. Välillä on kuin kuuroille korville puhuisi. Mies ei kuulemma tiedä mistä edes puhun. Teeskenteleekö? Jos puhun läheisyydestä, hän sanoo että hänelle läheisyys= seksi. Ja minun pitäisi siihen sitten ilmeisesti tyytyä. Oikeastaan siinä

vaiheessa kun lakkasin yrittämästä saada mieheni ymmärtämään, niin minulta loppui halut. Olen tottunut yksinäisyyteen suhteessa, mutta joskus, aika harvoin se kuitenkin alkaa vaivata ja mietin jopa että voisiko olla jotain muutakin tarjolla. T. Ap

Mietit, että olisi joku toinen johon ripustautua?

Hmm. En ole missään vaiheessa suhdettamme etsinyt ketään muuta. Mutta välillä mietin, että olisiko minulla vielä joskus mahdollisuus sellaiseen lämminhenkiseen suhteeseen, jossa molemmat olisivat tasavertaisia, jossa mies olisi oikeasti kiinnostunut minusta ihmisenä, siitå mistä pidän ja mikä on minulle tärkeää. Ja joka hoitaisi myös tasavertaisesti kotityöt jne. T. Ap

Todella harva nainen on sellainen, josta mies voisi kiinnostua ihmisenä, ts. muunakin kuin reikänä. Todennäköisyys sille, että juuri sinä kuuluisit tähän naispuolisten yksisarvisten heimoon, on olematon. Ei siis kannata ihan kevyin perustein hylätä perhettäsi ja lähteä etsimään uutta miestä. Siinä päätyy helposti ojasta allikkoon. 

Sulla ilmeisesti kokemusta monestakin naisesta kun tällaiseen lopputulokseen olet päätynyt? Se että sulla ei ole mitään yhteistä naisten kanssa ei tarkoita etteikö muilla olisi. Taidat olla harvinaisen tylsä mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läheisriippuva usein odottaa, odottaa ja odottaa, että kumppani muuttuisi. Ottaisi viimein vastuun ja että itse saisi viimein suhteessa sitä, mitä kaipaa.  

Tunnistan kyllä tätä. Mutta millä tavalla se tapahtuu? Jos ei puhe auta, ei pyynnöt, ei mitkään. Välillä on kuin kuuroille korville puhuisi. Mies ei kuulemma tiedä mistä edes puhun. Teeskenteleekö? Jos puhun läheisyydestä, hän sanoo että hänelle läheisyys= seksi. Ja minun pitäisi siihen sitten ilmeisesti tyytyä. Oikeastaan siinä

vaiheessa kun lakkasin yrittämästä saada mieheni ymmärtämään, niin minulta loppui halut. Olen tottunut yksinäisyyteen suhteessa, mutta joskus, aika harvoin se kuitenkin alkaa vaivata ja mietin jopa että voisiko olla jotain muutakin tarjolla. T. Ap

Mietit, että olisi joku toinen johon ripustautua?

Hmm. En ole missään vaiheessa suhdettamme etsinyt ketään muuta. Mutta välillä mietin, että olisiko minulla vielä joskus mahdollisuus sellaiseen lämminhenkiseen suhteeseen, jossa molemmat olisivat tasavertaisia, jossa mies olisi oikeasti kiinnostunut minusta ihmisenä, siitå mistä pidän ja mikä on minulle tärkeää. Ja joka hoitaisi myös tasavertaisesti kotityöt jne. T. Ap

Läheisriippuvuuden taustalla ovat usein heikko käsitys omasta itsestä ja huono itsetunto. Pelätessään hylätyksi tulemista läheisriippuvainen ei pysty sanomaan toisille ei. Siksi häntä voidaan käyttää hyväksi ihmissuhteissa. Hänen on vaikea olla tasavertaisessa suhteessa toisiin ihmisiin, eikä hän kestä yksin jäämistä. Sinulla on edessä pitkä toipuminen ennen kuin kykenet tasavertaiseen suhteeseen. 

Tunnistan itsessäni tuota läheisriippuvaisuutta kyllä, toisaalta olen ollut pitkiä aikoja yksin ja muutenkin sellainen joka pärjää yksinkin. Olenhan nytkin käytännössä kun niin paljon joudun hoitamaan yksin ja emotionaalisesti minut on myös jätetty yksin jo aikoja sitren. Vaikea ajatella että kaikkia jotka on jotenkin rikki tai kokeneet kovia (esim minä, jonka takia ilmeisesti olen läheisriippuvainen) käytetään väistämättä aina vaan hyväksi, eivätkä he voi saada tasavertaista suhdetta. Onko niin että suurin osa ihmisistä on ? Itse en ainakaan ole. Eikä ystävänikään ole. Kyllä he osaavat olla huomaavaisia samalla tavalla kuin itsekin osaan. Oikeastaan suurin osa tuntemistani ihmisistä on huomaavaisia. Mieheni ei ole. Hänelle sopisi paremmin nainen joka on samanlainen joka hän itse on. T. Ap

Olisiko sitten aika itsenäistyä ja ottaa sitä todellista vastuuta itsestään? Sinä odotat, että miehesi muuttuisi, että hän tyydyttäisi niitä sinun itsekkäitä tarpeita. Tyydyttäisi sinun läheisyyden kaipuuta, poistaisi sinun yksinäisyyden pelkoa, jne. Mies ei alistu hyväksikäyttäväksi.

Hyväksikäytettäväksi? Mene takaisin ylikselle trollaamaan. Onko parisuhteen idea mielestäsi se, että siinä ollaan samassa asunnossa yksin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä teitä sitten yhdistää tai pitää yhdessä?

Kurja tilanne...

Itse kysyn myös, että mikä alunperin yhdisti?

Oli hauskaa yhdessä. Olin rakastunut. Mies halusi nopeasti naimisiin ja perheen.. Otin vähän riskin siinä tietty. T. Ap

Lisään myös tähän että olin vielä aika nuori. En varmasti tänä päivänä enää valitsisi samanlaista kumppania kuin silloin. Toki miehenikin on vähän sentään edes aikuistunut. T. Ap

Kait sä ap ymmärrät että mies on vapaamatkustaja? Sinä ja lapset ette kiinnosta häntä millään tasolla, mutta hänellä elämä rullaa noinkin joten hän ei ainakaan toistaiseksi koe tarvetta muutokseen.

Mitä sinä ap saat tuollaisesta liitosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä palstalla on aina joku, ehkä usein sama ihminen, jonka mielestä se, että parisuhteessa haluaisi viettää aikaa yhdessä on läheisyysriippuvuutta. Parisuhteeseen yleensä päädytään, sen vuoksi, että halutaan olla sen toisen ihmisen kanssa ja tehdä yhdessä asioita.

Minä en ainakaan aloittajan kirjoituksista saanut käsitystä, että olisit läheisyysriippuvainen. Aivan tavalliselta kuulostaa.

Mitä se on sitten on jos odottaa, odottaa ja odottaa, että toinen muuttuisi?

Mikä saa ihmisen vaatimaan toisen ihmisen muutosta että olisi parempi itselleen, miksi itse ei voida muuttua vaan vaaditaan sitä toiselta?

Eli ei saa parisuhteessa vaatia että toinen huomioisi myös sitä kenen kanssa on suhteessa tai edes että huolehtisi omista lapsistaan? Edelleenkään en usko siihen että tämä on näin mustavalkoista. Kerro minulle miten minun pitäisi muuttua? Jos huomioin miestäni enemmän, ehdotan vaikka enemmän seksiä, niin hän pitää sitä yhtä lailla itsestäänselvyytenä. T. Ap

Kysy siltä mieheltäsi mitä muutoksia hän haluaisi, en minä hänen haluista tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko sitten aika itsenäistyä ja ottaa sitä todellista vastuuta itsestään? Sinä odotat, että miehesi muuttuisi, että hän tyydyttäisi niitä sinun itsekkäitä tarpeita. Tyydyttäisi sinun läheisyyden kaipuuta, poistaisi sinun yksinäisyyden pelkoa, jne. Mies ei alistu hyväksikäyttäväksi.

Kerrotko vielä, että miksi ihmeessä olla parisuhteessa, jos siinä ei ole tarkoitus viettää aikaa yhdessä ja nimenomaan tyydyttää sitä läheisyyden tarvetta? Mitä varten parisuhde oikein on olemassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä palstalla on aina joku, ehkä usein sama ihminen, jonka mielestä se, että parisuhteessa haluaisi viettää aikaa yhdessä on läheisyysriippuvuutta. Parisuhteeseen yleensä päädytään, sen vuoksi, että halutaan olla sen toisen ihmisen kanssa ja tehdä yhdessä asioita.

Minä en ainakaan aloittajan kirjoituksista saanut käsitystä, että olisit läheisyysriippuvainen. Aivan tavalliselta kuulostaa.

Mitä se on sitten on jos odottaa, odottaa ja odottaa, että toinen muuttuisi?

Mikä saa ihmisen vaatimaan toisen ihmisen muutosta että olisi parempi itselleen, miksi itse ei voida muuttua vaan vaaditaan sitä toiselta?

Eli ei saa parisuhteessa vaatia että toinen huomioisi myös sitä kenen kanssa on suhteessa tai edes että huolehtisi omista lapsistaan? Edelleenkään en usko siihen että tämä on näin mustavalkoista. Kerro minulle miten minun pitäisi muuttua? Jos huomioin miestäni enemmän, ehdotan vaikka enemmän seksiä, niin hän pitää sitä yhtä lailla itsestäänselvyytenä. T. Ap

Kysy siltä mieheltäsi mitä muutoksia hän haluaisi, en minä hänen haluista tiedä.

Eihän hän halua mitään muuta muutosta kuin lisää seksiä ja että antaisin hänen olla ”oma itsensä”, eli olla möllöttää vaan ja jättää kaiken minun vastuulleen. Niin lapset, kodin kuin parisuhteenkin. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä palstalla on aina joku, ehkä usein sama ihminen, jonka mielestä se, että parisuhteessa haluaisi viettää aikaa yhdessä on läheisyysriippuvuutta. Parisuhteeseen yleensä päädytään, sen vuoksi, että halutaan olla sen toisen ihmisen kanssa ja tehdä yhdessä asioita.

Minä en ainakaan aloittajan kirjoituksista saanut käsitystä, että olisit läheisyysriippuvainen. Aivan tavalliselta kuulostaa.

Mitä se on sitten on jos odottaa, odottaa ja odottaa, että toinen muuttuisi?

Mikä saa ihmisen vaatimaan toisen ihmisen muutosta että olisi parempi itselleen, miksi itse ei voida muuttua vaan vaaditaan sitä toiselta?

Eli ei saa parisuhteessa vaatia että toinen huomioisi myös sitä kenen kanssa on suhteessa tai edes että huolehtisi omista lapsistaan? Edelleenkään en usko siihen että tämä on näin mustavalkoista. Kerro minulle miten minun pitäisi muuttua? Jos huomioin miestäni enemmän, ehdotan vaikka enemmän seksiä, niin hän pitää sitä yhtä lailla itsestäänselvyytenä. T. Ap

Kysy siltä mieheltäsi mitä muutoksia hän haluaisi, en minä hänen haluista tiedä.

Eihän hän halua mitään muuta muutosta kuin lisää seksiä ja että antaisin hänen olla ”oma itsensä”, eli olla möllöttää vaan ja jättää kaiken minun vastuulleen. Niin lapset, kodin kuin parisuhteenkin. T. Ap

Tyypillinen mieslapsi. Seksiä pitäisi saada, mutta mitään vastuuta perhe-elämästä ei kiinnosta ottaa.