Lue keskustelun säännöt.
Kun mies ei huomioi
08.11.2021 |
Katsoo kaiket illat ohjelmia omalta läppäriltään. Ikinä ei voi mun kanssa tulla katsomaan mitään ohjelmaa TV:stä, mutta ei toisaalta itsekään ehdota mitään. Nöyryyttävää kerjätä toiselta aikaa ja huomiota, kun sen antaminen vaikuttaa selvästi toisesta vastenmieliseltä.
Kotitöitäkin tekee lähinnä vaan ”pakon” edessä, eli esim vaadin että nyt on osallistuttava viikkosiivoukseen. Yleensä silloinkin laittaa hanttiin että on se vaan kumma kun pitäis siivota just silloin kun rouva päättää. Olispa tosiaan ihanaa jos mies päättäisi joku päivä vaan yks kaks alkaa siivota tai ehdottaisi että siivotaan yhdessä! Mutta sellaista ei ole vielä koskaan tapahtunut..
Muutenkin on tosi vaikea, jos vaikka ehdotan että lähdetään kylpylään perheenä/kahdestaan, niin ei voi lähteä koska HÄN ei tykkää kylpylöistä tai sitten lähtee mutta vastahakoisesti ja pahimmassa tapauksessa saa kuunnella sit valitusta koko ”loman” ajan. Itse ei kuitenkin juuri koskaan ehdota mitään vaihtoehtoista tekemistä. Joten vaihtoehto on että möllötetään kotona ja hän istuu koneellaan.
Mietin välillä että vaadinko liikaa, mutta toisaalta ei parisuhteessa varmaan pitäisi tuntea itseään jatkuvasti yksinäiseksi. Mies ei ole läsnä minulle. Hän ei osaa tai halua olla.
Ajatuksia, mielipiteitä?
Kommentit (332)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä palstalla on aina joku, ehkä usein sama ihminen, jonka mielestä se, että parisuhteessa haluaisi viettää aikaa yhdessä on läheisyysriippuvuutta. Parisuhteeseen yleensä päädytään, sen vuoksi, että halutaan olla sen toisen ihmisen kanssa ja tehdä yhdessä asioita.
Minä en ainakaan aloittajan kirjoituksista saanut käsitystä, että olisit läheisyysriippuvainen. Aivan tavalliselta kuulostaa.Mitä se on sitten on jos odottaa, odottaa ja odottaa, että toinen muuttuisi?
Mikä saa ihmisen vaatimaan toisen ihmisen muutosta että olisi parempi itselleen, miksi itse ei voida muuttua vaan vaaditaan sitä toiselta?
Eli ei saa parisuhteessa vaatia että toinen huomioisi myös sitä kenen kanssa on suhteessa tai edes että huolehtisi omista lapsistaan? Edelleenkään en usko siihen että tämä on näin mustavalkoista. Kerro minulle miten minun pitäisi muuttua? Jos huomioin miestäni enemmän, ehdotan vaikka enemmän seksiä, niin hän pitää sitä yhtä lailla itsestäänselvyytenä. T. Ap
Kysy siltä mieheltäsi mitä muutoksia hän haluaisi, en minä hänen haluista tiedä.
Eihän hän halua mitään muuta muutosta kuin lisää seksiä ja että antaisin hänen olla ”oma itsensä”, eli olla möllöttää vaan ja jättää kaiken minun vastuulleen. Niin lapset, kodin kuin parisuhteenkin. T. Ap
Jos mielipiteet omasta miehestä on näin loukkaavia, niin selväähän on että suhde on lopussa.
Niin kyseessähän ei ole mikään mielipideasia. Nämä on kaikki miehen omia valintoja. Ja ajavat eroa kyllä eroa kohti. Että en ymmärrä sitä että mikä tahansa muutos oli huonontaisi miehen nykytilannetta. T. Ap
Eiköhän ala olemaan selvää miksi miehen asenne suhteeseenne on mikä on.
Jep
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä palstalla on aina joku, ehkä usein sama ihminen, jonka mielestä se, että parisuhteessa haluaisi viettää aikaa yhdessä on läheisyysriippuvuutta. Parisuhteeseen yleensä päädytään, sen vuoksi, että halutaan olla sen toisen ihmisen kanssa ja tehdä yhdessä asioita.
Minä en ainakaan aloittajan kirjoituksista saanut käsitystä, että olisit läheisyysriippuvainen. Aivan tavalliselta kuulostaa.Mitä se on sitten on jos odottaa, odottaa ja odottaa, että toinen muuttuisi?
Mikä saa ihmisen vaatimaan toisen ihmisen muutosta että olisi parempi itselleen, miksi itse ei voida muuttua vaan vaaditaan sitä toiselta?
Eli ei saa parisuhteessa vaatia että toinen huomioisi myös sitä kenen kanssa on suhteessa tai edes että huolehtisi omista lapsistaan? Edelleenkään en usko siihen että tämä on näin mustavalkoista. Kerro minulle miten minun pitäisi muuttua? Jos huomioin miestäni enemmän, ehdotan vaikka enemmän seksiä, niin hän pitää sitä yhtä lailla itsestäänselvyytenä. T. Ap
Kysy siltä mieheltäsi mitä muutoksia hän haluaisi, en minä hänen haluista tiedä.
Eihän hän halua mitään muuta muutosta kuin lisää seksiä ja että antaisin hänen olla ”oma itsensä”, eli olla möllöttää vaan ja jättää kaiken minun vastuulleen. Niin lapset, kodin kuin parisuhteenkin. T. Ap
Jos mielipiteet omasta miehestä on näin loukkaavia, niin selväähän on että suhde on lopussa.
Niin kyseessähän ei ole mikään mielipideasia. Nämä on kaikki miehen omia valintoja. Ja ajavat eroa kyllä eroa kohti. Että en ymmärrä sitä että mikä tahansa muutos oli huonontaisi miehen nykytilannetta. T. Ap
Sitä kutsutaan optimoinniksi. Jos seksiä kuitenkin on, mies järkeilee, että lisäseksin rajahyöty on pienempi kuin vaimon sätkynukkena olosta syntyvä lisävaiva. Ei siis kannata muuttaa status quota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä palstalla on aina joku, ehkä usein sama ihminen, jonka mielestä se, että parisuhteessa haluaisi viettää aikaa yhdessä on läheisyysriippuvuutta. Parisuhteeseen yleensä päädytään, sen vuoksi, että halutaan olla sen toisen ihmisen kanssa ja tehdä yhdessä asioita.
Minä en ainakaan aloittajan kirjoituksista saanut käsitystä, että olisit läheisyysriippuvainen. Aivan tavalliselta kuulostaa.Mitä se on sitten on jos odottaa, odottaa ja odottaa, että toinen muuttuisi?
Mikä saa ihmisen vaatimaan toisen ihmisen muutosta että olisi parempi itselleen, miksi itse ei voida muuttua vaan vaaditaan sitä toiselta?
Eli ei saa parisuhteessa vaatia että toinen huomioisi myös sitä kenen kanssa on suhteessa tai edes että huolehtisi omista lapsistaan? Edelleenkään en usko siihen että tämä on näin mustavalkoista. Kerro minulle miten minun pitäisi muuttua? Jos huomioin miestäni enemmän, ehdotan vaikka enemmän seksiä, niin hän pitää sitä yhtä lailla itsestäänselvyytenä. T. Ap
Kysy siltä mieheltäsi mitä muutoksia hän haluaisi, en minä hänen haluista tiedä.
Eihän hän halua mitään muuta muutosta kuin lisää seksiä ja että antaisin hänen olla ”oma itsensä”, eli olla möllöttää vaan ja jättää kaiken minun vastuulleen. Niin lapset, kodin kuin parisuhteenkin. T. Ap
Jos mielipiteet omasta miehestä on näin loukkaavia, niin selväähän on että suhde on lopussa.
Niin kyseessähän ei ole mikään mielipideasia. Nämä on kaikki miehen omia valintoja. Ja ajavat eroa kyllä eroa kohti. Että en ymmärrä sitä että mikä tahansa muutos oli huonontaisi miehen nykytilannetta. T. Ap
Sitä kutsutaan optimoinniksi. Jos seksiä kuitenkin on, mies järkeilee, että lisäseksin rajahyöty on pienempi kuin vaimon sätkynukkena olosta syntyvä lisävaiva. Ei siis kannata muuttaa status quota.
Puhumatta siitä että jos mies kerran suostuu "extraan", siitä tuleekin normaali ja se kun jää hoitamatta alkaa vastaava narina kuin tämä ketju on täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä palstalla on aina joku, ehkä usein sama ihminen, jonka mielestä se, että parisuhteessa haluaisi viettää aikaa yhdessä on läheisyysriippuvuutta. Parisuhteeseen yleensä päädytään, sen vuoksi, että halutaan olla sen toisen ihmisen kanssa ja tehdä yhdessä asioita.
Minä en ainakaan aloittajan kirjoituksista saanut käsitystä, että olisit läheisyysriippuvainen. Aivan tavalliselta kuulostaa.Mitä se on sitten on jos odottaa, odottaa ja odottaa, että toinen muuttuisi?
Mikä saa ihmisen vaatimaan toisen ihmisen muutosta että olisi parempi itselleen, miksi itse ei voida muuttua vaan vaaditaan sitä toiselta?
Eli ei saa parisuhteessa vaatia että toinen huomioisi myös sitä kenen kanssa on suhteessa tai edes että huolehtisi omista lapsistaan? Edelleenkään en usko siihen että tämä on näin mustavalkoista. Kerro minulle miten minun pitäisi muuttua? Jos huomioin miestäni enemmän, ehdotan vaikka enemmän seksiä, niin hän pitää sitä yhtä lailla itsestäänselvyytenä. T. Ap
Kysy siltä mieheltäsi mitä muutoksia hän haluaisi, en minä hänen haluista tiedä.
Eihän hän halua mitään muuta muutosta kuin lisää seksiä ja että antaisin hänen olla ”oma itsensä”, eli olla möllöttää vaan ja jättää kaiken minun vastuulleen. Niin lapset, kodin kuin parisuhteenkin. T. Ap
Jos mielipiteet omasta miehestä on näin loukkaavia, niin selväähän on että suhde on lopussa.
Niin kyseessähän ei ole mikään mielipideasia. Nämä on kaikki miehen omia valintoja. Ja ajavat eroa kyllä eroa kohti. Että en ymmärrä sitä että mikä tahansa muutos oli huonontaisi miehen nykytilannetta. T. Ap
Sitä kutsutaan optimoinniksi. Jos seksiä kuitenkin on, mies järkeilee, että lisäseksin rajahyöty on pienempi kuin vaimon sätkynukkena olosta syntyvä lisävaiva. Ei siis kannata muuttaa status quota.
Tasa-arvoinen parisuhde = vaimon sätkynukkena oleminen? Ei taida olla ollenkaan tavoite tämä tasa-arvoinen parisuhde näillä ”miehille”… Kunhan palvelu pelaa. Mikäs sen mukavampaa, kun ei mitään tarvitse itse edes tehdä! Kas kummaa sitten eräs kaunis päivä vaimo ottaa avioeron ”yllättäen” vaikka ei ollut mitään ongelmia miehen mielestä.. Tietenkään 😥
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä palstalla on aina joku, ehkä usein sama ihminen, jonka mielestä se, että parisuhteessa haluaisi viettää aikaa yhdessä on läheisyysriippuvuutta. Parisuhteeseen yleensä päädytään, sen vuoksi, että halutaan olla sen toisen ihmisen kanssa ja tehdä yhdessä asioita.
Minä en ainakaan aloittajan kirjoituksista saanut käsitystä, että olisit läheisyysriippuvainen. Aivan tavalliselta kuulostaa.Mitä se on sitten on jos odottaa, odottaa ja odottaa, että toinen muuttuisi?
Mikä saa ihmisen vaatimaan toisen ihmisen muutosta että olisi parempi itselleen, miksi itse ei voida muuttua vaan vaaditaan sitä toiselta?
Eli ei saa parisuhteessa vaatia että toinen huomioisi myös sitä kenen kanssa on suhteessa tai edes että huolehtisi omista lapsistaan? Edelleenkään en usko siihen että tämä on näin mustavalkoista. Kerro minulle miten minun pitäisi muuttua? Jos huomioin miestäni enemmän, ehdotan vaikka enemmän seksiä, niin hän pitää sitä yhtä lailla itsestäänselvyytenä. T. Ap
Kysy siltä mieheltäsi mitä muutoksia hän haluaisi, en minä hänen haluista tiedä.
Eihän hän halua mitään muuta muutosta kuin lisää seksiä ja että antaisin hänen olla ”oma itsensä”, eli olla möllöttää vaan ja jättää kaiken minun vastuulleen. Niin lapset, kodin kuin parisuhteenkin. T. Ap
Jos mielipiteet omasta miehestä on näin loukkaavia, niin selväähän on että suhde on lopussa.
Niin kyseessähän ei ole mikään mielipideasia. Nämä on kaikki miehen omia valintoja. Ja ajavat eroa kyllä eroa kohti. Että en ymmärrä sitä että mikä tahansa muutos oli huonontaisi miehen nykytilannetta. T. Ap
Sitä kutsutaan optimoinniksi. Jos seksiä kuitenkin on, mies järkeilee, että lisäseksin rajahyöty on pienempi kuin vaimon sätkynukkena olosta syntyvä lisävaiva. Ei siis kannata muuttaa status quota.
Tasa-arvoinen parisuhde = vaimon sätkynukkena oleminen? Ei taida olla ollenkaan tavoite tämä tasa-arvoinen parisuhde näillä ”miehille”… Kunhan palvelu pelaa. Mikäs sen mukavampaa, kun ei mitään tarvitse itse edes tehdä! Kas kummaa sitten eräs kaunis päivä vaimo ottaa avioeron ”yllättäen” vaikka ei ollut mitään ongelmia miehen mielestä.. Tietenkään 😥
Millä lailla se olisi tasa-arvoinen parisuhde, että mies "huomioisi" vaimoaan jatkuvasti, kun ketjussa ei ole tullut ilmi mitenkään se, että vaimokaan huomioisi miestään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läheisriippuva usein odottaa, odottaa ja odottaa, että kumppani muuttuisi. Ottaisi viimein vastuun ja että itse saisi viimein suhteessa sitä, mitä kaipaa.
Tunnistan kyllä tätä. Mutta millä tavalla se tapahtuu? Jos ei puhe auta, ei pyynnöt, ei mitkään. Välillä on kuin kuuroille korville puhuisi. Mies ei kuulemma tiedä mistä edes puhun. Teeskenteleekö? Jos puhun läheisyydestä, hän sanoo että hänelle läheisyys= seksi. Ja minun pitäisi siihen sitten ilmeisesti tyytyä. Oikeastaan siinä
vaiheessa kun lakkasin yrittämästä saada mieheni ymmärtämään, niin minulta loppui halut. Olen tottunut yksinäisyyteen suhteessa, mutta joskus, aika harvoin se kuitenkin alkaa vaivata ja mietin jopa että voisiko olla jotain muutakin tarjolla. T. ApMietit, että olisi joku toinen johon ripustautua?
Hmm. En ole missään vaiheessa suhdettamme etsinyt ketään muuta. Mutta välillä mietin, että olisiko minulla vielä joskus mahdollisuus sellaiseen lämminhenkiseen suhteeseen, jossa molemmat olisivat tasavertaisia, jossa mies olisi oikeasti kiinnostunut minusta ihmisenä, siitå mistä pidän ja mikä on minulle tärkeää. Ja joka hoitaisi myös tasavertaisesti kotityöt jne. T. Ap
Todella harva nainen on sellainen, josta mies voisi kiinnostua ihmisenä, ts. muunakin kuin reikänä. Todennäköisyys sille, että juuri sinä kuuluisit tähän naispuolisten yksisarvisten heimoon, on olematon. Ei siis kannata ihan kevyin perustein hylätä perhettäsi ja lähteä etsimään uutta miestä. Siinä päätyy helposti ojasta allikkoon.
Sinä olet varmaan juuri oikea henkilö selittämään tämän ikuisen paradoksin:
Miehen on saatava parisuhde. Jos ei omaa naista saa, sitä itketään pitkin nettiä, ja joskus pahimmillaan ajaudutaan epätoivosta jopa murhanhimoon samanmielisten kannustamana. Naisista ei kuitenkaan voi pitää. Niitä joten kuten väkisin siedetään, mutta suhtaudutaan lähinnä välttämättömänä pahana ja itsestäänselvyytenä.
Seksin saamisen maksimointi ei kelpaa selitykseksi, koska aina parisuhde/avioliitto ei suinkaan sitä takaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä palstalla on aina joku, ehkä usein sama ihminen, jonka mielestä se, että parisuhteessa haluaisi viettää aikaa yhdessä on läheisyysriippuvuutta. Parisuhteeseen yleensä päädytään, sen vuoksi, että halutaan olla sen toisen ihmisen kanssa ja tehdä yhdessä asioita.
Minä en ainakaan aloittajan kirjoituksista saanut käsitystä, että olisit läheisyysriippuvainen. Aivan tavalliselta kuulostaa.Mitä se on sitten on jos odottaa, odottaa ja odottaa, että toinen muuttuisi?
Mikä saa ihmisen vaatimaan toisen ihmisen muutosta että olisi parempi itselleen, miksi itse ei voida muuttua vaan vaaditaan sitä toiselta?
Eli ei saa parisuhteessa vaatia että toinen huomioisi myös sitä kenen kanssa on suhteessa tai edes että huolehtisi omista lapsistaan? Edelleenkään en usko siihen että tämä on näin mustavalkoista. Kerro minulle miten minun pitäisi muuttua? Jos huomioin miestäni enemmän, ehdotan vaikka enemmän seksiä, niin hän pitää sitä yhtä lailla itsestäänselvyytenä. T. Ap
Kysy siltä mieheltäsi mitä muutoksia hän haluaisi, en minä hänen haluista tiedä.
Eihän hän halua mitään muuta muutosta kuin lisää seksiä ja että antaisin hänen olla ”oma itsensä”, eli olla möllöttää vaan ja jättää kaiken minun vastuulleen. Niin lapset, kodin kuin parisuhteenkin. T. Ap
Jos mielipiteet omasta miehestä on näin loukkaavia, niin selväähän on että suhde on lopussa.
Niin kyseessähän ei ole mikään mielipideasia. Nämä on kaikki miehen omia valintoja. Ja ajavat eroa kyllä eroa kohti. Että en ymmärrä sitä että mikä tahansa muutos oli huonontaisi miehen nykytilannetta. T. Ap
Sitä kutsutaan optimoinniksi. Jos seksiä kuitenkin on, mies järkeilee, että lisäseksin rajahyöty on pienempi kuin vaimon sätkynukkena olosta syntyvä lisävaiva. Ei siis kannata muuttaa status quota.
Tasa-arvoinen parisuhde = vaimon sätkynukkena oleminen? Ei taida olla ollenkaan tavoite tämä tasa-arvoinen parisuhde näillä ”miehille”… Kunhan palvelu pelaa. Mikäs sen mukavampaa, kun ei mitään tarvitse itse edes tehdä! Kas kummaa sitten eräs kaunis päivä vaimo ottaa avioeron ”yllättäen” vaikka ei ollut mitään ongelmia miehen mielestä.. Tietenkään 😥
Millä lailla se olisi tasa-arvoinen parisuhde, että mies "huomioisi" vaimoaan jatkuvasti, kun ketjussa ei ole tullut ilmi mitenkään se, että vaimokaan huomioisi miestään?
Trolloloo. Lue ketjua uudestaan niin eiköhän se käy ilmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuommoisia miehiä on Suomi täynnä. Saa tyytyä. Minä en. Edelleen ennemmin yksin kuin uudelleen tuommoiseen jossa mies ei helli ja huomioi. Tosin edellisessä mies lopetti hellyyden lisäksi seksinkin. 4v katselin sitä kunnes sain erottua. Jälkeenpäin harmittaa että en aiemmin.
En ole lukenut kaikkia viestejä, joten en tiedä, mitä kaikkea on jo keskusteltu. Mutta tuli mieleeni sanoa, etä ei tässä kyseessä ole tilanne, jossa pitäisi joku voittaja ratkaista. Huomasin, että osa vastauksista ainakin oli puolensa valitsevia ja sitä toista puolta syyttäviä. Oikea elämä on välillä juuri tuollaista, kuten ap kuvasi ja liitot muuttuvat laimeiksi, tahmeiksi ja tyydyttymättömiksi. Me itsekin iän myötä muutumme ja tarpeemme muuttuvat.
Tässä kuulostaa siltä, että ap on kyllästynyt tilanteeseen eikä tiedä, miten toimia. Mies taas on ilmeisen tyytynyt siihen, miten asiat on aina olleet. Vaihtoehtoina siis on joko muutos tai pysyä samassa vanhassa. Ja koska useimmiten huonossa pysyminen ei siihen havahtumisen jälkeen tunnu oikealta, on muutos jollain tapaa väistämätön. Ehdottaisin tähän keskustelua, vakavaa sellaista. Keskustelussa pitäisi nyt molempien saada tärkeimmät tarpeensa sanotuksi ja miettiä yhdessä, miten niihin voitaisiin yhteisellä muutoksella vastata. Sitten voi myös keskustella, onko tarpeita, joita ei tarvitse parisuhteessa tyydyttää (esim. yhteinen matkustus, jota voisi toteuttaa kavereiden kanssa). Pitää hakea kompromissia niissä, missä mahdollista ja löytää ne välttämättömät, joita hyvä suhde vaatii, kummankin osapuolen mielestä.
Keskustelu pitää järjestää jotenkin neutraaliksi tilaksi, jossa "vaimo ei vaan nyt halua taas jutella jostain", vaan että siinä kokoonnutaan yhdessä miettimään parisuhteen tilaa. Ap hieman viittasi, ettei keskustelu onnistu välttämättä. Tämäkin voi olla ihan todellinen ongelma, ja jos keskustelu ei lähde, niin ikävä kyllä, muutostakaan ei ehkä ole mahdollista toteuttaa. Hyvä parisuhde vaatii ihan välttämättä hyvän keskusteluyhteyden. Juuri siksi, koska me ihmisinä muutumme ja haluamme tulla näkyviksi kumppaneillemme sellaisina kuin olemme, me emme pysy niissä lähtöasetuksissa, joissa ollaan oltu esim. silloin parikymppisinä, kun on tutustuttu ja rakastuttu.
Joskus muutos on se, että itse päättää ottaa vastuun ja tehdä muutoksen, jos toinen ei siihen kykene. Ei sekään ole epäonnistumista, jos on parhaansa yrittänyt ja antanut mahdollisuuden. Huomaan, että omassa lähipiirissäni nyt nelikymppisenä aika moni pohtii näitä asioita, kun lapset alkavat olla isompia ja aikaa parisuhteelle alkaisi taas olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuommoisia miehiä on Suomi täynnä. Saa tyytyä. Minä en. Edelleen ennemmin yksin kuin uudelleen tuommoiseen jossa mies ei helli ja huomioi. Tosin edellisessä mies lopetti hellyyden lisäksi seksinkin. 4v katselin sitä kunnes sain erottua. Jälkeenpäin harmittaa että en aiemmin.
Ihan kaikella kunnioituksella, luuletteko oikeasti että naiset olisivat yhtään parempia miehiä kohtaan?
Vierailija kirjoitti:
Tuommoisia miehiä on Suomi täynnä. Saa tyytyä. Minä en. Edelleen ennemmin yksin kuin uudelleen tuommoiseen jossa mies ei helli ja huomioi. Tosin edellisessä mies lopetti hellyyden lisäksi seksinkin. 4v katselin sitä kunnes sain erottua. Jälkeenpäin harmittaa että en aiemmin.
Mitä oikein teit?
Meillä lopui ensin seksi, sitten lähti hellyys koska hei, ollaan rehellisiä...
Tilalle tuli onneksi ihana nettiporno. Huom: tilalle tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä palstalla on aina joku, ehkä usein sama ihminen, jonka mielestä se, että parisuhteessa haluaisi viettää aikaa yhdessä on läheisyysriippuvuutta. Parisuhteeseen yleensä päädytään, sen vuoksi, että halutaan olla sen toisen ihmisen kanssa ja tehdä yhdessä asioita.
Minä en ainakaan aloittajan kirjoituksista saanut käsitystä, että olisit läheisyysriippuvainen. Aivan tavalliselta kuulostaa.Mitä se on sitten on jos odottaa, odottaa ja odottaa, että toinen muuttuisi?
Mikä saa ihmisen vaatimaan toisen ihmisen muutosta että olisi parempi itselleen, miksi itse ei voida muuttua vaan vaaditaan sitä toiselta?
Eli ei saa parisuhteessa vaatia että toinen huomioisi myös sitä kenen kanssa on suhteessa tai edes että huolehtisi omista lapsistaan? Edelleenkään en usko siihen että tämä on näin mustavalkoista. Kerro minulle miten minun pitäisi muuttua? Jos huomioin miestäni enemmän, ehdotan vaikka enemmän seksiä, niin hän pitää sitä yhtä lailla itsestäänselvyytenä. T. Ap
Kysy siltä mieheltäsi mitä muutoksia hän haluaisi, en minä hänen haluista tiedä.
Eihän hän halua mitään muuta muutosta kuin lisää seksiä ja että antaisin hänen olla ”oma itsensä”, eli olla möllöttää vaan ja jättää kaiken minun vastuulleen. Niin lapset, kodin kuin parisuhteenkin. T. Ap
Jos mielipiteet omasta miehestä on näin loukkaavia, niin selväähän on että suhde on lopussa.
Niin kyseessähän ei ole mikään mielipideasia. Nämä on kaikki miehen omia valintoja. Ja ajavat eroa kyllä eroa kohti. Että en ymmärrä sitä että mikä tahansa muutos oli huonontaisi miehen nykytilannetta. T. Ap
Sitä kutsutaan optimoinniksi. Jos seksiä kuitenkin on, mies järkeilee, että lisäseksin rajahyöty on pienempi kuin vaimon sätkynukkena olosta syntyvä lisävaiva. Ei siis kannata muuttaa status quota.
Tasa-arvoinen parisuhde = vaimon sätkynukkena oleminen? Ei taida olla ollenkaan tavoite tämä tasa-arvoinen parisuhde näillä ”miehille”… Kunhan palvelu pelaa. Mikäs sen mukavampaa, kun ei mitään tarvitse itse edes tehdä! Kas kummaa sitten eräs kaunis päivä vaimo ottaa avioeron ”yllättäen” vaikka ei ollut mitään ongelmia miehen mielestä.. Tietenkään 😥
Millä lailla se olisi tasa-arvoinen parisuhde, että mies "huomioisi" vaimoaan jatkuvasti, kun ketjussa ei ole tullut ilmi mitenkään se, että vaimokaan huomioisi miestään?
Trolloloo. Lue ketjua uudestaan niin eiköhän se käy ilmi.
En ole tuo kenelle sanoit mutta se ainakin tuli selväksi että nainen katkerana lähtee mukaan jos mies menee tekeen jotain vaikka ilmeisestikin tekee se hyvin selväksi että ei haluaisi ja nyt kiukuttelee kun mies ei tee niin kuin hän haluaisi. Itse en ole huomannut missä hän huomioisi miestä mutta monta asiaa on tullut selväksi että hän olettaa että mies tykkää ja toimii sen mukaan.
Naisilla on nyt muutenkin jännä ajattelu tapa että jos teette jotain itsellenne mistä te tykkäätte niin samalla se on miehen huomioimista vaikka hän ei tiedä koko asian edes tapahtuneen. Otetaan tämä kuuluisa siivous, nainen näkee sotkun jota mies ei huomaa edes ja nainen ilmoittaa että huomioin sinua siivoomalla tuon sotkun jonka olemassa olosta ei oltu tietoisia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuommoisia miehiä on Suomi täynnä. Saa tyytyä. Minä en. Edelleen ennemmin yksin kuin uudelleen tuommoiseen jossa mies ei helli ja huomioi. Tosin edellisessä mies lopetti hellyyden lisäksi seksinkin. 4v katselin sitä kunnes sain erottua. Jälkeenpäin harmittaa että en aiemmin.
Ihan kaikella kunnioituksella, luuletteko oikeasti että naiset olisivat yhtään parempia miehiä kohtaan?
Kaikella kunnioituksella naisviha elää ja voi hyvin täällä Suomessakin. On itsestäänselvyys että nainen hoitaa oman työnsä lisäksi kodin perheen ja lapset. Sitten jos ei jaksakaan enää ”hoitaa miestä” eli harrastaa seksiä, niin naista syyllistetään siitä. Pihtaava vaimo. Mutta miten nainen saa tästä kaikesta muuta kuin lyhyemmän elämän (tutkitusti totta, perheettömänä naiset elävät pidempään kun taas miehet perheellisinä, miksiköhän?!).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuommoisia miehiä on Suomi täynnä. Saa tyytyä. Minä en. Edelleen ennemmin yksin kuin uudelleen tuommoiseen jossa mies ei helli ja huomioi. Tosin edellisessä mies lopetti hellyyden lisäksi seksinkin. 4v katselin sitä kunnes sain erottua. Jälkeenpäin harmittaa että en aiemmin.
Ihan kaikella kunnioituksella, luuletteko oikeasti että naiset olisivat yhtään parempia miehiä kohtaan?
Kaikella kunnioituksella naisviha elää ja voi hyvin täällä Suomessakin. On itsestäänselvyys että nainen hoitaa oman työnsä lisäksi kodin perheen ja lapset. Sitten jos ei jaksakaan enää ”hoitaa miestä” eli harrastaa seksiä, niin naista syyllistetään siitä. Pihtaava vaimo. Mutta miten nainen saa tästä kaikesta muuta kuin lyhyemmän elämän (tutkitusti totta, perheettömänä naiset elävät pidempään kun taas miehet perheellisinä, miksiköhän?!).
Noinhan se menee jos sinulla naisena ei ole miehelle muuta annettavaa kuin seksi ja kun se loppuu niin mitä siihen jää
Joidenkin naisen sinkkuus on kaikkien etu, erityisesti miesten.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tuollainen mies, eikä minullakaan parisuhteet kestä pidemmän päälle, yllätys yllätys. En vain tarvitse mitään reissuja tai retkiä joita normaalit ihmiset ilmeisesti tarvitsevat. Tykkään olla kotona ja seesteisessä olotilassa. Lähden kyllä yleensä mukaan, jos nainen jotain keksii, mutta se keksiminen on hänen niskoillaan ihan siitä syystä että minulla ei ole sisäsyntyistä tarvetta sellaiselle.
Tosin ihan noin paha en ole, että yksinäni möllöttäisin oman ruudun edessä, vaan olen kyllä naisen kanssa ja katselen hänen kanssaan kaikenlaista. Muutenkin olen hellä ja huomioiva ja tykkään keskustella. Olen vain sisäihminen ja vähään tyytyväinen elämässä.
Jos mies on hyvännäköinen niin kyllä sen kanssa voi kotona olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuommoisia miehiä on Suomi täynnä. Saa tyytyä. Minä en. Edelleen ennemmin yksin kuin uudelleen tuommoiseen jossa mies ei helli ja huomioi. Tosin edellisessä mies lopetti hellyyden lisäksi seksinkin. 4v katselin sitä kunnes sain erottua. Jälkeenpäin harmittaa että en aiemmin.
Ihan kaikella kunnioituksella, luuletteko oikeasti että naiset olisivat yhtään parempia miehiä kohtaan?
Kaikella kunnioituksella naisviha elää ja voi hyvin täällä Suomessakin. On itsestäänselvyys että nainen hoitaa oman työnsä lisäksi kodin perheen ja lapset. Sitten jos ei jaksakaan enää ”hoitaa miestä” eli harrastaa seksiä, niin naista syyllistetään siitä. Pihtaava vaimo. Mutta miten nainen saa tästä kaikesta muuta kuin lyhyemmän elämän (tutkitusti totta, perheettömänä naiset elävät pidempään kun taas miehet perheellisinä, miksiköhän?!).
Kuvittele että joku kirjoittaisi kirjan naisvihasta tähän sävyyn.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008176044.html
Mitä taas kysymykseesi tulee niin perheetön nainen elää aktiivisempaa elämää, hän ei laiskistu.
Perheetön mies taas elää vaarallisemmin, ei ole jälkeläisiä tai puolisoa joka itkisi perään kun käy huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä palstalla on aina joku, ehkä usein sama ihminen, jonka mielestä se, että parisuhteessa haluaisi viettää aikaa yhdessä on läheisyysriippuvuutta. Parisuhteeseen yleensä päädytään, sen vuoksi, että halutaan olla sen toisen ihmisen kanssa ja tehdä yhdessä asioita.
Minä en ainakaan aloittajan kirjoituksista saanut käsitystä, että olisit läheisyysriippuvainen. Aivan tavalliselta kuulostaa.Mitä se on sitten on jos odottaa, odottaa ja odottaa, että toinen muuttuisi?
Mikä saa ihmisen vaatimaan toisen ihmisen muutosta että olisi parempi itselleen, miksi itse ei voida muuttua vaan vaaditaan sitä toiselta?
Eli ei saa parisuhteessa vaatia että toinen huomioisi myös sitä kenen kanssa on suhteessa tai edes että huolehtisi omista lapsistaan? Edelleenkään en usko siihen että tämä on näin mustavalkoista. Kerro minulle miten minun pitäisi muuttua? Jos huomioin miestäni enemmän, ehdotan vaikka enemmän seksiä, niin hän pitää sitä yhtä lailla itsestäänselvyytenä. T. Ap
Kysy siltä mieheltäsi mitä muutoksia hän haluaisi, en minä hänen haluista tiedä.
Eihän hän halua mitään muuta muutosta kuin lisää seksiä ja että antaisin hänen olla ”oma itsensä”, eli olla möllöttää vaan ja jättää kaiken minun vastuulleen. Niin lapset, kodin kuin parisuhteenkin. T. Ap
Jos mielipiteet omasta miehestä on näin loukkaavia, niin selväähän on että suhde on lopussa.
Niin kyseessähän ei ole mikään mielipideasia. Nämä on kaikki miehen omia valintoja. Ja ajavat eroa kyllä eroa kohti. Että en ymmärrä sitä että mikä tahansa muutos oli huonontaisi miehen nykytilannetta. T. Ap
Sitä kutsutaan optimoinniksi. Jos seksiä kuitenkin on, mies järkeilee, että lisäseksin rajahyöty on pienempi kuin vaimon sätkynukkena olosta syntyvä lisävaiva. Ei siis kannata muuttaa status quota.
Tasa-arvoinen parisuhde = vaimon sätkynukkena oleminen? Ei taida olla ollenkaan tavoite tämä tasa-arvoinen parisuhde näillä ”miehille”… Kunhan palvelu pelaa. Mikäs sen mukavampaa, kun ei mitään tarvitse itse edes tehdä! Kas kummaa sitten eräs kaunis päivä vaimo ottaa avioeron ”yllättäen” vaikka ei ollut mitään ongelmia miehen mielestä.. Tietenkään 😥
Millä lailla se olisi tasa-arvoinen parisuhde, että mies "huomioisi" vaimoaan jatkuvasti, kun ketjussa ei ole tullut ilmi mitenkään se, että vaimokaan huomioisi miestään?
Trolloloo. Lue ketjua uudestaan niin eiköhän se käy ilmi.
En ole tuo kenelle sanoit mutta se ainakin tuli selväksi että nainen katkerana lähtee mukaan jos mies menee tekeen jotain vaikka ilmeisestikin tekee se hyvin selväksi että ei haluaisi ja nyt kiukuttelee kun mies ei tee niin kuin hän haluaisi. Itse en ole huomannut missä hän huomioisi miestä mutta monta asiaa on tullut selväksi että hän olettaa että mies tykkää ja toimii sen mukaan.
Naisilla on nyt muutenkin jännä ajattelu tapa että jos teette jotain itsellenne mistä te tykkäätte niin samalla se on miehen huomioimista vaikka hän ei tiedä koko asian edes tapahtuneen. Otetaan tämä kuuluisa siivous, nainen näkee sotkun jota mies ei huomaa edes ja nainen ilmoittaa että huomioin sinua siivoomalla tuon sotkun jonka olemassa olosta ei oltu tietoisia
Ruoka kuitenkin maistuu, mielellään istutaan valmiiseen pöytään kun olen käynyt kaupassa ja tehnyt ruoan. Edes kiitosta harvemmin kuulee. Kyllä kokisin tulevani aika hyvin huomioiduksi jos mies päivittäin huolehtisi ruoan pöytään ja miettisi mitä ruokia perhe tykkää syödä ja käyttäisi aikaansa niiden valmistamiseen. Olisipa ihanaa! Samoin mielellään ottaa ne puhtaat kalsarit ja sukat kaapista, olispa ihanaa jos mies laittaisi minulle puhtaita alusvaatteita kaappiin, huolehtisi pyykeistä ja siitå että aina olisi puhtaita vaatteita tarvittaessa.
Ja toki on tämä kuuluisia siivous myös… Ihanko olisi ok lasten kanssa asua ja elää vaan, eikä koskaan siivota? Johan siitä varmaan joku tekisi jo ilmoituksen jonnekin kun lapset joutuvat paskan keskellä elämään ja asumaan. Ja lasten asiat muutenkin, olispa ihanaa jos mies edes oman osuutensa hoitaisi yhteisten (miehen enemmän toivomien!!) lasten asioista. Kyllä sekin olisi huomioimista kun mies miettisi että ottaa enemmän hoitaakseen jotta vaimo ei rasitu liikaa. Tarjoutuisi vaikka itse viemään lapsen lääkäriin kun hän on sairaana. Tällaisen toki itse hoidan ilman muuta jos huomaan että miehellä ollut raskas päivä töissä ja itse olen päässyt vähän helpommalla.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tuollainen mies, eikä minullakaan parisuhteet kestä pidemmän päälle, yllätys yllätys. En vain tarvitse mitään reissuja tai retkiä joita normaalit ihmiset ilmeisesti tarvitsevat. Tykkään olla kotona ja seesteisessä olotilassa. Lähden kyllä yleensä mukaan, jos nainen jotain keksii, mutta se keksiminen on hänen niskoillaan ihan siitä syystä että minulla ei ole sisäsyntyistä tarvetta sellaiselle.
Tosin ihan noin paha en ole, että yksinäni möllöttäisin oman ruudun edessä, vaan olen kyllä naisen kanssa ja katselen hänen kanssaan kaikenlaista. Muutenkin olen hellä ja huomioiva ja tykkään keskustella. Olen vain sisäihminen ja vähään tyytyväinen elämässä.
Jos mies on hyvännäköinen niin kyllä sen kanssa voi kotona olla.
Olen 170 cm pitkä joten 167 cm pitkä mies vielä käy, jos on mukava ja hyvännäköiset kasvot.
Tässä on taas niin selvästi jollain ankealla rouvalla kova tarve oikeuttaa kiukuttelunsa ja väkivaltaisuutensa siis erouhkailunsa oikein naisten joukkovoimalla. Reilukerho koollq siis!
Ja tämä kaikki vihamykkänä ja oman aviomiehen selän takana jurputtaen ja marttyyrikruunua kiillottaen. Kunnihan kaikki kotityöt ja lapsetkin! Siinä se on ihana vaimo ja miehen hellyyden kohde kerrassaan!
Ja kyllä, arvioisin kriittisesti tämän vuorovaikutuksesta vetäytyneen miehenkin, jos häneltä yhdenkään oman lauseen tähän olisimme saaneet näytteeksi.
Mies on tästä rikki menneen vaginansa ahdistavasta monologista paennut jo aikaa sitten henkisesti kauas pois ja ei enää elä vaan lähinnä on. Kun ei kuolemakaan ole korjannut.
Kyllähän tämän toimimattoman parisuhteen molemmissa osapuolissa on hurjasti vikaa. Kypsymättömyyttä, itsekkyyttä, tyhmyyttä.
Tämä rouva ei ole ikinä onnellinen, vaikka minkä Reissumiehen käsivarsille kaatuisi. Kun prinsessaleikit loppuvat arjen realiteetteihin eikä kukaan mies loputtomiin vain hiero hartioita ja pitele kädestä heinäladin viattomuudessa.
Mieskään ei pääse koskaan ihannoimaansa 1950-luvun amerikkalaiseen perheidylliin, jossa isän osuus on tehty kun vain jaksaa raahatua töistä kotisohvalle iloisen missivaimon ja rauhallisten lasten elämäntarkoitukseksi ja supersankariksi.
Kyllä on parisuhteen molemmilla osapuolilla pitkä tie edessä sekä erikseen että yhdessä, kun noin mitättömistä ongelmista kriisitunnelmoidaan ja lamaannutaan. Joillakin oikeasti täällä kuolee lapsia ynn muuta hirveää.
Kannattaisi nyt poistaa mielestään ensimmäisenä kaikki typerät haihattelut ja oletukset suoraan Reginasta ja Jallusta ja alkaa elämään ihan vain sitä Tiina ja Teppo Tavallisen tylsää elämää, jossa ensinnäkin vastuu omista tunteista ja viihtymisestä kannetaan aikuiseen tapaan itse.
Kun tuon edes saisitte kuntoon niin kyllä voisin neuvoa lisääkin. Mutta erotahan se teidänkin pitää, lapsista viis, kun kaikki muutkin ja mä haluuuuuyn...
Taitaa pikkurouvalla pikkuisen jo olla katsottunakin työpaikalta joku ah niin huomioiva ja iloluontoinen vieras mies... Puutteessa lipileeraa! Onhan nämä nähty.
Mutta tyhmyys ja kiittämättömyys ovat ikuisia. Ja ei, en minä pidä kuvion miehestäkään yhtään. On vain aavistuksen fiksumpi kuva - vain siksi kun ei ole täällä "suutaan" avannut.