Kun mies ei huomioi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta muuten hän on oikein ihana?

En sanonut niin. Silti olen kyllä häntä kaikesta huolimatta rakastanut ja koittanut hyväksyä sellaisena kun on. Mutta nyt huomaan, että raja on tullut vastaan. Seksihalut ja varmaan rakkauskin ovat kuolleet minun puoleltani kun en tunne saavani suhteesta mitään. Miehen yrittäminen on niin väkinäistä ettei sitä voi yrittämiseksi edes sanoa. Esim kun olen vuosia sanonut että läheisyys on se mitä kaipaan ja olen vaikka olen vääntänyt rautalangasta, antanut yksinkertaisia esimerkkejä esim pidän hieronnasta, siitä että katsottaisi yhdessä jotain sarjaa jne.. Niin mies sitten hieroo vastahakoisesti puoli minuuttia ja sitten sanoo että nyt varmaan riittää. Hän on silloin omasta mielestään antanut läheisyyttä ja minun pitäisi olla tyytyväinen. Jos kehtaan olla eri mieltä, niin hän pahoittaa mielensä. Eikä siitä sitten tule mitään.

Yleensäkin tilanteet menee niin, että hän käyttäytyy tökerösti minua kohtaan, epähuomioivasti, jopa törkeästi ja jos siitå huomautan, niin hän on se joka lopulta loukkaantuu. En usko että kaikissa parisuhteissa on nöin vaikeita ihan yksinkertaiset asiat. T. Ap

Eli miehen pitää vastahakoisesti antaa sulle sitä läheisyyttä mitä sä kaipaat, mutta itse et anna vastaavasti sitä mitä mies kaipaa? (Seksiä)

Onko sun tarpeesi jotenkin tärkeämmät kuin miehen?

Miten jos keskustelisitte? Eli yhdessä miettisitte mitä haluatte katsoa TV:stä yhdessä, milloin olisi molemmille sopiva aika siivota ja mikä olisi hyvä lomakohde molemmille.

Vierailija kirjoitti:

Läheisriippuva usein odottaa, odottaa ja odottaa, että kumppani muuttuisi. Ottaisi viimein vastuun ja että itse saisi viimein suhteessa sitä, mitä kaipaa.  

Tunnistan kyllä tätä. Mutta millä tavalla se tapahtuu? Jos ei puhe auta, ei pyynnöt, ei mitkään. Välillä on kuin kuuroille korville puhuisi. Mies ei kuulemma tiedä mistä edes puhun. Teeskenteleekö? Jos puhun läheisyydestä, hän sanoo että hänelle läheisyys= seksi. Ja minun pitäisi siihen sitten ilmeisesti tyytyä. Oikeastaan siinä

vaiheessa kun lakkasin yrittämästä saada mieheni ymmärtämään, niin minulta loppui halut. Olen tottunut yksinäisyyteen suhteessa, mutta joskus, aika harvoin se kuitenkin alkaa vaivata ja mietin jopa että voisiko olla jotain muutakin tarjolla. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ette te kauheen hyvin tunne miestänne kun ehdottelette asioita mistä se ei tykkää. Vai oliko ne semmoisia mitä sinä haluaisit tehdä. Tuosta tv:n katselusta niin oletteko pyytänyt miestä katsomaan jotain temppareita tai jotain muuta vastaavaa

Olen pyytänyt katsomaan myös sellaisia sarjoja joista olen ajatellut että hän tykkäisi. Ja minulle kävisi se että hän itse ehdottaisi myös jotain. Vaikka on kyllä sekin alkanut ärsyttää, että aina tehdään sitä mitä mies haluaa, miehen ehdoilla, eikä häntä edes kiinnosta se mistä minä pidän tai mikä minulle on tärkeää. Jos johonkin joskus suostuu niin hänelle on äärimmäisen tärkeää tehdä selväksi se että HÄN ei tykkää siitä. Mikä idea siinä

on sitten? Kyllä vähemmästäkin menee fiilikset. Enkä siis itsekään katso mitään Temppareita tai vastaavaa. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on myös tyytyväinen omissa oloissaan. Ei koskaan ehdota mitään mutta lähtee kyllä mukaan, jos minä järkkään tekemistä. Mä olen tähän jo tottunut mutta ikävuosina 35-40 kipuilin asiaa paljonkin ja mietin eroa. Nyt 50+ ikäisenä en jaksa enää yrittää muuttaa toista. Myös minä viihdyn omissa puuhissani hyvin ja välillä tehdään yhdessä juttuja, jos jaksan jotain keksiä. Mulla on myös ystäviä, joiden kanssa touhuan kaikennäköistä.

Tässä on se ero, että meillä mies sitten keksii miksi minun ideoissa on jotain pielessä, eikä niitä voi toteuttaa. Kaikenlaisia tekosyitä löytyy aina että ei voida lähteä jonnekin tyyliin ei voida lähteä luontopolulle marraskuussa aamupäivällä koska tulee niin nopeasti pimeä. Sanoisi vaikka mielummin että ei nappaa lähteä ja ehdottaisi vaihtoehtoisesti itse jotain, mutta ei.

Joskus harvoin saattaa ehdottaa jotain yhteistä tekemistä ja tietty sitä sitten tehdään. Esim mökille meno on ollut sellainen, että itse en välttämättä niin välittäisi siitä mutta miehen takia suostun. Mies sielläkin tosin sitten puuhailee enimmäkseen omiaan, joten varsinaista yhteistä tekemistä se ei kyllä ole. Käytännössä itse olen lasten kanssa ja miehellä omaa aikaa..

Mutta meillä siis tehdään sitä mitä mies haluaa tai ei tehdä ollenkaan mitään. Hänen ehdoillaan mennään joka asiassa. Ja lempipuuhaa on tosiaan se koneella/sohvalla istuminen. T. Ap

Mulle tulee sellanen mieleen, et ehkäpä sä et huomaa sitä, jos teetkin itse ihan samalla tavalla miestä kohtaan, mistä häntä kritisoit.

Et sinäkään pidä miehen ehdottomista ideoista. Meneekö itselläsikin valittamiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Läheisriippuva usein odottaa, odottaa ja odottaa, että kumppani muuttuisi. Ottaisi viimein vastuun ja että itse saisi viimein suhteessa sitä, mitä kaipaa.  

Niin läheisriippuvainen on alitajuisesti jäänyt kiinni ajatukseen, että turvaa ja läheisyyttä olisi tarjolla, kunhan toinen vain muuttuu. Hän ei näe, että se johon riippuvuus kohdistuu, on usein kykenemätön tasavertaiseen ja aikuiseen suhteeseen. Siksi tällaisessa suhteessa onkin usein kaksi aikuista lasta ja kummallakin osapuolella on oma osuutensa tilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

Miten jos keskustelisitte? Eli yhdessä miettisitte mitä haluatte katsoa TV:stä yhdessä, milloin olisi molemmille sopiva aika siivota ja mikä olisi hyvä lomakohde molemmille.

Ei mies anna selkeää vastausta. Sillon aina tärkeämpää tekemistä siinä puhelimella tai tietokoneella. Kaikki jutut jotenkin aina jää. Tuntuu ikävältä ja nöyryyttävältä kerjätä jotain viettämään aikaa kanssasi. Sen takia yhteinen tekeminen on lähes jäänyt kokonaan, koska en jaksa sellaista. T. Ap

Eipä tunnu kovin paljon olevan teidän liitosta mitään jäljellä.

Olette pikemminkin kämppiksiä, eikö vain?

Kannattaako tuollaista liittoa edes yrittää pitää kasassa, kun vain sinä yrität yksin?

Avioliittohan on kahden kauppa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läheisriippuva usein odottaa, odottaa ja odottaa, että kumppani muuttuisi. Ottaisi viimein vastuun ja että itse saisi viimein suhteessa sitä, mitä kaipaa.  

Tunnistan kyllä tätä. Mutta millä tavalla se tapahtuu? Jos ei puhe auta, ei pyynnöt, ei mitkään. Välillä on kuin kuuroille korville puhuisi. Mies ei kuulemma tiedä mistä edes puhun. Teeskenteleekö? Jos puhun läheisyydestä, hän sanoo että hänelle läheisyys= seksi. Ja minun pitäisi siihen sitten ilmeisesti tyytyä. Oikeastaan siinä

vaiheessa kun lakkasin yrittämästä saada mieheni ymmärtämään, niin minulta loppui halut. Olen tottunut yksinäisyyteen suhteessa, mutta joskus, aika harvoin se kuitenkin alkaa vaivata ja mietin jopa että voisiko olla jotain muutakin tarjolla. T. Ap

Rakas lapsi, kun se toinen ei muutu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läheisriippuva usein odottaa, odottaa ja odottaa, että kumppani muuttuisi. Ottaisi viimein vastuun ja että itse saisi viimein suhteessa sitä, mitä kaipaa.  

Tunnistan kyllä tätä. Mutta millä tavalla se tapahtuu? Jos ei puhe auta, ei pyynnöt, ei mitkään. Välillä on kuin kuuroille korville puhuisi. Mies ei kuulemma tiedä mistä edes puhun. Teeskenteleekö? Jos puhun läheisyydestä, hän sanoo että hänelle läheisyys= seksi. Ja minun pitäisi siihen sitten ilmeisesti tyytyä. Oikeastaan siinä

vaiheessa kun lakkasin yrittämästä saada mieheni ymmärtämään, niin minulta loppui halut. Olen tottunut yksinäisyyteen suhteessa, mutta joskus, aika harvoin se kuitenkin alkaa vaivata ja mietin jopa että voisiko olla jotain muutakin tarjolla. T. Ap

Mietit, että olisi joku toinen johon ripustautua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on myös tyytyväinen omissa oloissaan. Ei koskaan ehdota mitään mutta lähtee kyllä mukaan, jos minä järkkään tekemistä. Mä olen tähän jo tottunut mutta ikävuosina 35-40 kipuilin asiaa paljonkin ja mietin eroa. Nyt 50+ ikäisenä en jaksa enää yrittää muuttaa toista. Myös minä viihdyn omissa puuhissani hyvin ja välillä tehdään yhdessä juttuja, jos jaksan jotain keksiä. Mulla on myös ystäviä, joiden kanssa touhuan kaikennäköistä.

Tässä on se ero, että meillä mies sitten keksii miksi minun ideoissa on jotain pielessä, eikä niitä voi toteuttaa. Kaikenlaisia tekosyitä löytyy aina että ei voida lähteä jonnekin tyyliin ei voida lähteä luontopolulle marraskuussa aamupäivällä koska tulee niin nopeasti pimeä. Sanoisi vaikka mielummin että ei nappaa lähteä ja ehdottaisi vaihtoehtoisesti itse jotain, mutta ei.

Joskus harvoin saattaa ehdottaa jotain yhteistä tekemistä ja tietty sitä sitten tehdään. Esim mökille meno on ollut sellainen, että itse en välttämättä niin välittäisi siitä mutta miehen takia suostun. Mies sielläkin tosin sitten puuhailee enimmäkseen omiaan, joten varsinaista yhteistä tekemistä se ei kyllä ole. Käytännössä itse olen lasten kanssa ja miehellä omaa aikaa..

Mutta meillä siis tehdään sitä mitä mies haluaa tai ei tehdä ollenkaan mitään. Hänen ehdoillaan mennään joka asiassa. Ja lempipuuhaa on tosiaan se koneella/sohvalla istuminen. T. Ap

Mulle tulee sellanen mieleen, et ehkäpä sä et huomaa sitä, jos teetkin itse ihan samalla tavalla miestä kohtaan, mistä häntä kritisoit.

Et sinäkään pidä miehen ehdottomista ideoista. Meneekö itselläsikin valittamiseksi?

Ei mene. Voin tehdä paljon erilaisia asioita, olen paljon avarakatseisempi kuin mieheni. Ja vuosikausia ollaan tehty vaan sitä mitä mieheni haluaa. Jossain vaiheessa se on vaan alkanut ärsyttää, koska se ei ole reilua tai tasavertaista, ja olen huomannut myös kadottaneeni vähän itseäni samalla.. Miksi se mitä minä haluan tai mistä minä

pidän ei ole miehelleni tärkeää vaan päinvastoin jotain mitä tulee väheksyä? T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten jos keskustelisitte? Eli yhdessä miettisitte mitä haluatte katsoa TV:stä yhdessä, milloin olisi molemmille sopiva aika siivota ja mikä olisi hyvä lomakohde molemmille.

Ei mies anna selkeää vastausta. Sillon aina tärkeämpää tekemistä siinä puhelimella tai tietokoneella. Kaikki jutut jotenkin aina jää. Tuntuu ikävältä ja nöyryyttävältä kerjätä jotain viettämään aikaa kanssasi. Sen takia yhteinen tekeminen on lähes jäänyt kokonaan, koska en jaksa sellaista. T. Ap

Ei jaksa? Sitä ei kiin-nos-ta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten jos keskustelisitte? Eli yhdessä miettisitte mitä haluatte katsoa TV:stä yhdessä, milloin olisi molemmille sopiva aika siivota ja mikä olisi hyvä lomakohde molemmille.

Ei mies anna selkeää vastausta. Sillon aina tärkeämpää tekemistä siinä puhelimella tai tietokoneella. Kaikki jutut jotenkin aina jää. Tuntuu ikävältä ja nöyryyttävältä kerjätä jotain viettämään aikaa kanssasi. Sen takia yhteinen tekeminen on lähes jäänyt kokonaan, koska en jaksa sellaista. T. Ap

Jos ette kykene keskustelemaan noin helpoista aiheista, niin ette tule myöskään löytämään molempia tyydyttävää kompromissia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läheisriippuva usein odottaa, odottaa ja odottaa, että kumppani muuttuisi. Ottaisi viimein vastuun ja että itse saisi viimein suhteessa sitä, mitä kaipaa.  

Tunnistan kyllä tätä. Mutta millä tavalla se tapahtuu? Jos ei puhe auta, ei pyynnöt, ei mitkään. Välillä on kuin kuuroille korville puhuisi. Mies ei kuulemma tiedä mistä edes puhun. Teeskenteleekö? Jos puhun läheisyydestä, hän sanoo että hänelle läheisyys= seksi. Ja minun pitäisi siihen sitten ilmeisesti tyytyä. Oikeastaan siinä

vaiheessa kun lakkasin yrittämästä saada mieheni ymmärtämään, niin minulta loppui halut. Olen tottunut yksinäisyyteen suhteessa, mutta joskus, aika harvoin se kuitenkin alkaa vaivata ja mietin jopa että voisiko olla jotain muutakin tarjolla. T. Ap

Mietit, että olisi joku toinen johon ripustautua?

Hmm. En ole missään vaiheessa suhdettamme etsinyt ketään muuta. Mutta välillä mietin, että olisiko minulla vielä joskus mahdollisuus sellaiseen lämminhenkiseen suhteeseen, jossa molemmat olisivat tasavertaisia, jossa mies olisi oikeasti kiinnostunut minusta ihmisenä, siitå mistä pidän ja mikä on minulle tärkeää. Ja joka hoitaisi myös tasavertaisesti kotityöt jne. T. Ap

Tuo on kuin mun ex. Nyt mulla tindertreffit miehen kanssa joka on itse innokas ja varmasti vaihtaessa paranee.

Ex kanssa mä olin se aktiivinen deittailuvaiheessa ja olin se aktiivisempi koko suhteen ajan. Ennemmin yksin kuin se että pitää kerjätä läheisyyttä/ huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten jos keskustelisitte? Eli yhdessä miettisitte mitä haluatte katsoa TV:stä yhdessä, milloin olisi molemmille sopiva aika siivota ja mikä olisi hyvä lomakohde molemmille.

Ei mies anna selkeää vastausta. Sillon aina tärkeämpää tekemistä siinä puhelimella tai tietokoneella. Kaikki jutut jotenkin aina jää. Tuntuu ikävältä ja nöyryyttävältä kerjätä jotain viettämään aikaa kanssasi. Sen takia yhteinen tekeminen on lähes jäänyt kokonaan, koska en jaksa sellaista. T. Ap

Ei jaksa? Sitä ei kiin-nos-ta.

Sehän on selvää. Ei kiinnosta minä tai mistä minä pidän. Ja olen jo tavallaan niin tottunut siihen, että jo vuosia olen vaan elänyt näin, enkä edes pitkiin aikoihin ole miettinyt asiaa. Olen keskittynyt lapsiini, opiskeluuni, harrastuksiini, työhön…

Miksi sitten kuitenkin väittää muuta, eikä halua erota? Luulisi että hänkin olisi onnellisempi toisaalla. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies oli tuollainen myös. Oli tosi vastahakoinen mihinkään mun ehdottamaan juttuun. Kaveriporukalla lähti innoissaan mihin vaan. Niiltä reissuilta löysi toisen naisen.

T. Ap

Siisti kiva koti, ruoka pöydässä, puhtaat vaatteet päällä ja seksiä. Kuka noin hyvästä tilanteesta haluaisi lähteä?

Oletko muute itse reilu miestäsi kohtaan? Olet avoimesti keskustellut hänen kanssa miten sinä koet asiat tällä hetkellä?

Narsisti. Heti kun mies hankkii toisen naisen, hän lähtee. Vaikka se on paras elämä, joka hänellä on koskaan ollut naisen kanssa, jotkut miehet ovat riippuvaisia ​​uuden naisen hankkimisesta koko ajan. He ovat matkapuhelimessa muiden naisten kanssa, kunnes he löytävät korvaajan. Se on todella surullista. Traagista tosiaan.

Sanoit, että olette yhdessä lasten takia? Mitä lapset tekee tuollaisella isällä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läheisriippuva usein odottaa, odottaa ja odottaa, että kumppani muuttuisi. Ottaisi viimein vastuun ja että itse saisi viimein suhteessa sitä, mitä kaipaa.  

Tunnistan kyllä tätä. Mutta millä tavalla se tapahtuu? Jos ei puhe auta, ei pyynnöt, ei mitkään. Välillä on kuin kuuroille korville puhuisi. Mies ei kuulemma tiedä mistä edes puhun. Teeskenteleekö? Jos puhun läheisyydestä, hän sanoo että hänelle läheisyys= seksi. Ja minun pitäisi siihen sitten ilmeisesti tyytyä. Oikeastaan siinä

vaiheessa kun lakkasin yrittämästä saada mieheni ymmärtämään, niin minulta loppui halut. Olen tottunut yksinäisyyteen suhteessa, mutta joskus, aika harvoin se kuitenkin alkaa vaivata ja mietin jopa että voisiko olla jotain muutakin tarjolla. T. Ap

Rakas lapsi, kun se toinen ei muutu. 

Ymmärrän sen että perusluonne ei muutu. Mutta kyllähän tuollaisia perus käytöstapoja ja toisen huomioimista pitää pystyä oppimaan jos ei ole kotona sellaista opetettu! Mä en ajattele että asia on näin mustavalkoinen ollenkaan. Ihminenhän päinvastoin muuttuu kokoajan. Tietysti jos ei koe tarvetta muuttua tai ei halua, niin se on eri asia. Joskus pitää tosi kokea kovia ja sitten vasta on valmis muuttumaan. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten jos keskustelisitte? Eli yhdessä miettisitte mitä haluatte katsoa TV:stä yhdessä, milloin olisi molemmille sopiva aika siivota ja mikä olisi hyvä lomakohde molemmille.

Ei mies anna selkeää vastausta. Sillon aina tärkeämpää tekemistä siinä puhelimella tai tietokoneella. Kaikki jutut jotenkin aina jää. Tuntuu ikävältä ja nöyryyttävältä kerjätä jotain viettämään aikaa kanssasi. Sen takia yhteinen tekeminen on lähes jäänyt kokonaan, koska en jaksa sellaista. T. Ap

Ei jaksa? Sitä ei kiin-nos-ta.

Sehän on selvää. Ei kiinnosta minä tai mistä minä pidän. Ja olen jo tavallaan niin tottunut siihen, että jo vuosia olen vaan elänyt näin, enkä edes pitkiin aikoihin ole miettinyt asiaa. Olen keskittynyt lapsiini, opiskeluuni, harrastuksiini, työhön…

Miksi sitten kuitenkin väittää muuta, eikä halua erota? Luulisi että hänkin olisi onnellisempi toisaalla. T. Ap

Ei miehet etsi mitään onnellisuutta. Heille riittää, että perustarpeet tulee tyydytettyä eli miehelläsi on kaikki hyvin.