Lue keskustelun säännöt.
Haluaako enää kukaan pysyvään parisuhteeseen?
08.11.2021 |
Tuntuu siltä, että jo lähtökohtaisesti ajatellaan että "katsotaan nyt miten kauan tämä kestää". Eikö enää edes yritetä luoda pysyvää ja kestävää suhdetta? Aiemmin niin tehtiin useinkin, toimittiinko silloin väärin?
Kommentit (271)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin pitkän ja pysyvän parisuhteen mutta naiset lähtee aina jos kaikki ei ole täydellistä hänelle. Eräs ystäväni (nainen) sanoi kuvaavasti "miksi nainen jäisi suhteeseen jossa kaikki ei ole täydellistä kun tänä tinder aikakautena nainen saa uuden suhteen tuntien aikana erosta jos hän näin haluaa"
Sama kokemus. Tuntuu siltä, että kun mies keski-ikäistyessään vähän jopa kypsyy ja on ehkä valmis vakiintumaan, saman ikäiset naiset "löytävät itsensä" ja vapautensa. Menokenkä vipattaa eikä varsinkaan kunnollisille miehille ole mitään käyttöä.
Mitä nainen saa nykyaikana sitoutumisesta pitkään suhteeseen? Kumppanin jolle hän on itsestään selvyys? Mitä nainen saa tuosta suhteesta?
Tiedoksesi: kunnollisia, luotettavia ja puolisoaan kunnioittavia miehiäkin löytyy. Jopa vapaina.
Mistä, ovatko he myös valmiita sitoutumaan? Itsekin etsin 46 v naisena jo juoksunsa juossutta miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse pitkässä (20 v) ja rakkaudentäyteisessä parisuhteessa ja avioliitossa sekä osa aivan ihanaa perhettä.
Ajatuksena tuntuu jotenkin satuttavalta se, miten ikäiseni (40+) ihmiset eivät näe sitoutumisessa ja pitkässä parisuhteessa mitään arvokasta.
Minulle itselleni parisuhde rakastamaani naiseen on todella tärkeä osa elämääni. Sen ympärille olemme perustaneet perheen ja rakentaneet elämämme.
Minä teen ainakin kaikkeni ja enemmän, että parisuhteeni voisi hyvin, ja rakkautta riittäisi.
Lapsia lukuun ottamatta mikään ei mene parisuhteeni ohi: ei työ, ei harrastukset, eivät kaverit, eikä mikään muukaan asia.
Minä olen itse halunnut sitoutua ja tehdä työtä sen eteen, että parisuhde olisi hyvä. Ja että vaimollani olisi mahdollisimman hyvä olla siinä.
Viimeksi viisi minuuttia sitten kerroin vaimolleni rakastavani häntä (viestillä). Ja teen sen monta kertaa joka päivä. Teen tietenkin myös paljon muuta sen eteen, että hänellä olisi hyvä olla kanssani - annan myös tarvittaessa hänelle tilaa ja aikaa.
En silti pidä häntä minään itsestäänselvyytenä. Joskus, aika ajoin pelkään jopa menettäväni hänet. Pelot ovat olleet aina aiheettomia - mutta pystyn kuvittelemaan sen tilanteen, että jostakin syystä eroaisimme tai ajautuisimme erillemme - ja se tuntuu ajatuksena musertavalta. Sen vuoksi olen valmis vaikka joka päivä luomaan nahkani uudelleen, jotta hän haluaisi ja jaksaisi pysyä vierelläni. Kai sitten rakastan häntä ihan aikuisten oikeasti.
Miksi sitoutumisessa ja pitkässä parisuhteessa pitäisi nähdä arvoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin pitkän ja pysyvän parisuhteen mutta naiset lähtee aina jos kaikki ei ole täydellistä hänelle. Eräs ystäväni (nainen) sanoi kuvaavasti "miksi nainen jäisi suhteeseen jossa kaikki ei ole täydellistä kun tänä tinder aikakautena nainen saa uuden suhteen tuntien aikana erosta jos hän näin haluaa"
Eiköhän tinderin käyttäjät kannata muutenkin karsia kokonaan pois, jos on jotain järkevää suhdetta etsimässä. Ei sen sivuston käyttäjät ole yleensä kauheasti älyllä pilattu.
Monelle saattaa olla ainoa tapa tavata sinkkuja, jos nyt ei jaksa ravata baareissa. Jotain pitää tehdä, ei kukaan tule kotoota hakemaan.
Tinder on vähän kuten kommunismi, hyvä idea mutta toteutus on jotain ihan muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin pitkän ja pysyvän parisuhteen mutta naiset lähtee aina jos kaikki ei ole täydellistä hänelle. Eräs ystäväni (nainen) sanoi kuvaavasti "miksi nainen jäisi suhteeseen jossa kaikki ei ole täydellistä kun tänä tinder aikakautena nainen saa uuden suhteen tuntien aikana erosta jos hän näin haluaa"
Eiköhän tinderin käyttäjät kannata muutenkin karsia kokonaan pois, jos on jotain järkevää suhdetta etsimässä. Ei sen sivuston käyttäjät ole yleensä kauheasti älyllä pilattu.
En minä sitä pano katalogia käytä muutenkaan mutta mistä minä voin tietää mitä nainen tekee puhelimellaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse pitkässä (20 v) ja rakkaudentäyteisessä parisuhteessa ja avioliitossa sekä osa aivan ihanaa perhettä.
Ajatuksena tuntuu jotenkin satuttavalta se, miten ikäiseni (40+) ihmiset eivät näe sitoutumisessa ja pitkässä parisuhteessa mitään arvokasta.
Minulle itselleni parisuhde rakastamaani naiseen on todella tärkeä osa elämääni. Sen ympärille olemme perustaneet perheen ja rakentaneet elämämme.
Minä teen ainakin kaikkeni ja enemmän, että parisuhteeni voisi hyvin, ja rakkautta riittäisi.
Lapsia lukuun ottamatta mikään ei mene parisuhteeni ohi: ei työ, ei harrastukset, eivät kaverit, eikä mikään muukaan asia.
Minä olen itse halunnut sitoutua ja tehdä työtä sen eteen, että parisuhde olisi hyvä. Ja että vaimollani olisi mahdollisimman hyvä olla siinä.
Viimeksi viisi minuuttia sitten kerroin vaimolleni rakastavani häntä (viestillä). Ja teen sen monta kertaa joka päivä. Teen tietenkin myös paljon muuta sen eteen, että hänellä olisi hyvä olla kanssani - annan myös tarvittaessa hänelle tilaa ja aikaa.
En silti pidä häntä minään itsestäänselvyytenä. Joskus, aika ajoin pelkään jopa menettäväni hänet. Pelot ovat olleet aina aiheettomia - mutta pystyn kuvittelemaan sen tilanteen, että jostakin syystä eroaisimme tai ajautuisimme erillemme - ja se tuntuu ajatuksena musertavalta. Sen vuoksi olen valmis vaikka joka päivä luomaan nahkani uudelleen, jotta hän haluaisi ja jaksaisi pysyä vierelläni. Kai sitten rakastan häntä ihan aikuisten oikeasti.
Mitä ihmettä se sinua satuttaa, jos joku random tyyppi ei arvosta sinun elämäntapaasi ja valintojasi?
Minua satuttaa se, että minä arvostaisin perhettä ja parisuhdetta ja silti olen ikisinkku.
Näen sen tärkeänä osana omaa arvomaailmaani.
En ole erityisen uskonnollinen, mutta silti Raamatun sanat rakkaudesta ja sen puutteesta elämässä (..kaikkein suurin on rakkaus..) ovat tärkeä osa omaa maailmankatsomustani.
Näen asian niin, että meidät on tehty rakastamaan toisia ihmisiä, ja ennen kaikkea läheisimpiämme: omia lapsiamme, omaa puolisoamme, omia vanhempiamme, sisaruksiamme, sukulaisiamme ja ystäviämme.
Jos koko ajan vain korostetaan yksin pärjäämisen eetosta - omaa mukavuudenhalua, itselleen elämistä ja omien vahvuuksien löytämistä yksin - näen riskinä, että eettisesti ollaan menossa kestämättömään suuntaan. Ihmisten elämästä tulee entistä enemmän itsekeskeistä, omien etujen etsimistä, omien tarpeiden tyydyttämistä. Itselleni tärkeintä on elämässäni se, että voin aidosti rakastaa toisia ihmisiä - ja nimen omaan niin, että voin laittaa rakkaani etusijalle omaan itseeni nähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin pitkän ja pysyvän parisuhteen mutta naiset lähtee aina jos kaikki ei ole täydellistä hänelle. Eräs ystäväni (nainen) sanoi kuvaavasti "miksi nainen jäisi suhteeseen jossa kaikki ei ole täydellistä kun tänä tinder aikakautena nainen saa uuden suhteen tuntien aikana erosta jos hän näin haluaa"
Eiköhän tinderin käyttäjät kannata muutenkin karsia kokonaan pois, jos on jotain järkevää suhdetta etsimässä. Ei sen sivuston käyttäjät ole yleensä kauheasti älyllä pilattu.
Monelle saattaa olla ainoa tapa tavata sinkkuja, jos nyt ei jaksa ravata baareissa. Jotain pitää tehdä, ei kukaan tule kotoota hakemaan.
Tinder on vähän kuten kommunismi, hyvä idea mutta toteutus on jotain ihan muuta.
Itse jumituin tähän limboon, en käy baareissa kun en siellä viihdy ja siellä tinderissä en pärjää ulkonäköni takia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse pitkässä (20 v) ja rakkaudentäyteisessä parisuhteessa ja avioliitossa sekä osa aivan ihanaa perhettä.
Ajatuksena tuntuu jotenkin satuttavalta se, miten ikäiseni (40+) ihmiset eivät näe sitoutumisessa ja pitkässä parisuhteessa mitään arvokasta.
Minulle itselleni parisuhde rakastamaani naiseen on todella tärkeä osa elämääni. Sen ympärille olemme perustaneet perheen ja rakentaneet elämämme.
Minä teen ainakin kaikkeni ja enemmän, että parisuhteeni voisi hyvin, ja rakkautta riittäisi.
Lapsia lukuun ottamatta mikään ei mene parisuhteeni ohi: ei työ, ei harrastukset, eivät kaverit, eikä mikään muukaan asia.
Minä olen itse halunnut sitoutua ja tehdä työtä sen eteen, että parisuhde olisi hyvä. Ja että vaimollani olisi mahdollisimman hyvä olla siinä.
Viimeksi viisi minuuttia sitten kerroin vaimolleni rakastavani häntä (viestillä). Ja teen sen monta kertaa joka päivä. Teen tietenkin myös paljon muuta sen eteen, että hänellä olisi hyvä olla kanssani - annan myös tarvittaessa hänelle tilaa ja aikaa.
En silti pidä häntä minään itsestäänselvyytenä. Joskus, aika ajoin pelkään jopa menettäväni hänet. Pelot ovat olleet aina aiheettomia - mutta pystyn kuvittelemaan sen tilanteen, että jostakin syystä eroaisimme tai ajautuisimme erillemme - ja se tuntuu ajatuksena musertavalta. Sen vuoksi olen valmis vaikka joka päivä luomaan nahkani uudelleen, jotta hän haluaisi ja jaksaisi pysyä vierelläni. Kai sitten rakastan häntä ihan aikuisten oikeasti.
Mitä ihmettä se sinua satuttaa, jos joku random tyyppi ei arvosta sinun elämäntapaasi ja valintojasi?
Minua satuttaa se, että minä arvostaisin perhettä ja parisuhdetta ja silti olen ikisinkku.
Näen sen tärkeänä osana omaa arvomaailmaani.
En ole erityisen uskonnollinen, mutta silti Raamatun sanat rakkaudesta ja sen puutteesta elämässä (..kaikkein suurin on rakkaus..) ovat tärkeä osa omaa maailmankatsomustani.
Näen asian niin, että meidät on tehty rakastamaan toisia ihmisiä, ja ennen kaikkea läheisimpiämme: omia lapsiamme, omaa puolisoamme, omia vanhempiamme, sisaruksiamme, sukulaisiamme ja ystäviämme.
Jos koko ajan vain korostetaan yksin pärjäämisen eetosta - omaa mukavuudenhalua, itselleen elämistä ja omien vahvuuksien löytämistä yksin - näen riskinä, että eettisesti ollaan menossa kestämättömään suuntaan. Ihmisten elämästä tulee entistä enemmän itsekeskeistä, omien etujen etsimistä, omien tarpeiden tyydyttämistä. Itselleni tärkeintä on elämässäni se, että voin aidosti rakastaa toisia ihmisiä - ja nimen omaan niin, että voin laittaa rakkaani etusijalle omaan itseeni nähden.
Minä olen uskovainen ja uskon siigen, että tapani elää tätä ajallista elämää suojaa minya ja läheisiäni monelta murheelta, mutta hei, jokainen tekee ihan itse ja vapaasti omat arvovalintansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin pitkän ja pysyvän parisuhteen mutta naiset lähtee aina jos kaikki ei ole täydellistä hänelle. Eräs ystäväni (nainen) sanoi kuvaavasti "miksi nainen jäisi suhteeseen jossa kaikki ei ole täydellistä kun tänä tinder aikakautena nainen saa uuden suhteen tuntien aikana erosta jos hän näin haluaa"
Eiköhän tinderin käyttäjät kannata muutenkin karsia kokonaan pois, jos on jotain järkevää suhdetta etsimässä. Ei sen sivuston käyttäjät ole yleensä kauheasti älyllä pilattu.
En minä sitä pano katalogia käytä muutenkaan mutta mistä minä voin tietää mitä nainen tekee puhelimellaan
Miksi se pitäisi tietää? Ei suhde jossa ei ole luottamusta kestä kovin pitkään. Aina on mahdollisuus epäilyihin vaikka ei olisi edes puhelinta.
Nykyisin kun ihmetellään miksi erotaan niin paljon, miksi hypitään suhteesta toiseen ja miksi sinkkuja on niin paljon niin harva on ottanut sitä seikkaa huomioon että nykyisin naiset ja miehet kohtaavat toisiaan paljon enemmän kuin ennen.
Esimerkiksi työpaikalla,koulussa,harrastuksissa ja tapahtumissa(festarit yms) on nykypäivänä naisia sekä miehiä paljon yhdessä ja sitä kautta monet varatut päätyvät pettämään tai rakastuvat toiseen ihmiseen.
Ennen oli lavatanssit paikka missä naiset ja miehet usein kohtasivat mutta nykyään paikkoja on valtavasti enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Koulussa pitäisi opettaa ihmissuhde- ja parisuhdetaitoja."
Miksi kaikki pitäisi ulkoistaa päiväkodille ja koululle?
Eikö vanhemmat enää ola vastuussa, toimi lapsen tärkeimpänä roolimallina?
Tähän törmää jatkuvasti, asiassa kuin asiassa; koulun vastuu, päiväkodin vastuu.
Kyllä vanhempien tehtävä edelleen on olla kasvatusvastuussa ja mallina.
Vanhemmuus on aika vaikea ja vastuullinen asia.
Koulussa opitaan toki tietoja ja taitoja, mutta pohja terveelle (tai sitten ei niin terveelle) kasvulle luodaan ihan siellä kotona ensimmäisestä elinpäivästä lähtien.
Ei lasta voi luovuttaa kuin jotain materiaalia päiväkodille ja koululle ja sanoa että muovatkaa tästä nyt yhteiskuntakelpoinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kestää niin kauan kun seksi luistaa. Sitten se loppuu. Sellaista se on panohörhöjen elämä.
Näin se näyttää menevän.
Surullista.Minulle seksi ei ole ollut koskaan tärkeää, sen takia ollut vaikeaa ”päästä” parisuhteeseen.
Kauhulla luen aina näitä ”seksi loppui ollaan nykyään vain kämppiksiä”.
KÄMPIKSIÄ??
Kämppis voi olla joku täysin tuntematon, joka vain jaksaa asuntoa hetken ajan.Ikävä kyllä - jos et löydä toista aseksuaalia, saat parisuhteen, jossa sinuun suhtaudutaan samalla tavoin kuin kämppikseen.
Niin, aivan.
Eli parisuhteella ja rakkaudella ei ole mitään arvoa.
Eli ei sitä kannata arvostaa.
Tyhjää täynnä koko homma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Koulussa pitäisi opettaa ihmissuhde- ja parisuhdetaitoja."
Miksi kaikki pitäisi ulkoistaa päiväkodille ja koululle?
Eikö vanhemmat enää ola vastuussa, toimi lapsen tärkeimpänä roolimallina?
Tähän törmää jatkuvasti, asiassa kuin asiassa; koulun vastuu, päiväkodin vastuu.
Kyllä vanhempien tehtävä edelleen on olla kasvatusvastuussa ja mallina.
Vanhemmuus on aika vaikea ja vastuullinen asia.
Koulussa opitaan toki tietoja ja taitoja, mutta pohja terveelle (tai sitten ei niin terveelle) kasvulle luodaan ihan siellä kotona ensimmäisestä elinpäivästä lähtien.
Ei lasta voi luovuttaa kuin jotain materiaalia päiväkodille ja koululle ja sanoa että muovatkaa tästä nyt yhteiskuntakelpoinen ihminen.
Koska suomalaisilla vanhemmilla on maailman huonoimmat tunnetaidot, pitäisi ensin julkishallinnollisesti kasvattaa taitavampi ja terveempi sukupolvi. Muuten ainoa toivo on siinä, että perhe kerrallaan hoksaa katkaista sukupolvien kierteen. Mutta sekin on vaikeaa eikä välttämättä kanna, jos ei ole työkaluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen useita miehiä, jotka nimen omaan haluaisivat pitkään rakkaudentäyteiseen parisuhteeseen, mutta eivät onnistu sellaista löytämään. Ikäluokka 30-50 vuotta.
Mitä lähempänä 50 vuoden ikää miehet ovat, sitä enemmän he haluavat sitoutua parisuhteeseen (tosin usea haluaa asua erillään). Moni valittaa, että heidän ikäisensä naiset eivät enää halua lainkaan sitoutua, satunnainen hauskanpito- ja seksiseura kyllä kelpaa.
Joo. Tollaseen itsekin törmäsin. Totuus on se, että mies varmaan kuvittelee, että se rakkaudentäyteinen suhde tupsahtaa taivaasta ilman mitään omaa eforttia. Hän ei myöskään oikeasti halunnut tehdä muuten täyteen elämäänsä tilaa minulle. Sänkyyn toki mahduin oikein hyvin.
Minä olisi kaivannut oikeasti elämänkumppania enkä olla pelkkä seksinukke.
Valintojen maailmassa sinä valitset niitä miehiä, joita kiinnostavaa vain seksi. Kyllä meitä löytyy ihan normaalia tasavertaista kumppania hakeaviakin, mutkun teille me olemme jämämiehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se kestää niin kauan kun seksi luistaa. Sitten se loppuu. Sellaista se on panohörhöjen elämä.
Mutta miten itselleen tärkeää asiaa voi vähätellä tai vaientaa? Ymmärrän että sinusta tuntuu vastenmieliseltä seksi. Mutta eihän se sulje pois vakavaa suhdetta, ei ollenkaan. Hyvässä suhteessa molempien tärkeät tarpeet tulee huomioiduksi. Ja seksi on ainakin itselle yksi niistä.
Ei ne muut asiat ole sen tärkeämpiä, syvempiä tai arvokkaampia. Tämä kun menisi jakeluun enemmän, että pelkän kumppanuuden kanssa ei tule hommista mitään. Tai että miksi sen pitää sulkea joitain juttuja pois. Kyllä viikossa on tunteja siihen hyvään yhdessäoloonkin, vaikka muutaman kerran panisikin.
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin kun ihmetellään miksi erotaan niin paljon, miksi hypitään suhteesta toiseen ja miksi sinkkuja on niin paljon niin harva on ottanut sitä seikkaa huomioon että nykyisin naiset ja miehet kohtaavat toisiaan paljon enemmän kuin ennen.
Esimerkiksi työpaikalla,koulussa,harrastuksissa ja tapahtumissa(festarit yms) on nykypäivänä naisia sekä miehiä paljon yhdessä ja sitä kautta monet varatut päätyvät pettämään tai rakastuvat toiseen ihmiseen.
Ennen oli lavatanssit paikka missä naiset ja miehet usein kohtasivat mutta nykyään paikkoja on valtavasti enemmän.
Miksi sitten suhde jossa ei voi luottaa toiseen ja jossa lähetään heti toisen matkaan kun vain tavataan joku uusi tyyppi, pitäisi kestää pitkään/loppuelämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kestää niin kauan kun seksi luistaa. Sitten se loppuu. Sellaista se on panohörhöjen elämä.
Näin se näyttää menevän.
Surullista.Minulle seksi ei ole ollut koskaan tärkeää, sen takia ollut vaikeaa ”päästä” parisuhteeseen.
Kauhulla luen aina näitä ”seksi loppui ollaan nykyään vain kämppiksiä”.
KÄMPIKSIÄ??
Kämppis voi olla joku täysin tuntematon, joka vain jaksaa asuntoa hetken ajan.Ikävä kyllä - jos et löydä toista aseksuaalia, saat parisuhteen, jossa sinuun suhtaudutaan samalla tavoin kuin kämppikseen.
Niin, aivan.
Eli parisuhteella ja rakkaudella ei ole mitään arvoa.
Eli ei sitä kannata arvostaa.
Tyhjää täynnä koko homma.
Samaa mieltä!
Vierailija kirjoitti:
Tunnen useita miehiä, jotka nimen omaan haluaisivat pitkään rakkaudentäyteiseen parisuhteeseen, mutta eivät onnistu sellaista löytämään. Ikäluokka 30-50 vuotta.
Mitä lähempänä 50 vuoden ikää miehet ovat, sitä enemmän he haluavat sitoutua parisuhteeseen (tosin usea haluaa asua erillään). Moni valittaa, että heidän ikäisensä naiset eivät enää halua lainkaan sitoutua, satunnainen hauskanpito- ja seksiseura kyllä kelpaa.
Voih, tutustuta minut heihin. Erillään asuminen ok, mutta haluan sitoutua.
N45
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kestää niin kauan kun seksi luistaa. Sitten se loppuu. Sellaista se on panohörhöjen elämä.
Mutta miten itselleen tärkeää asiaa voi vähätellä tai vaientaa? Ymmärrän että sinusta tuntuu vastenmieliseltä seksi. Mutta eihän se sulje pois vakavaa suhdetta, ei ollenkaan. Hyvässä suhteessa molempien tärkeät tarpeet tulee huomioiduksi. Ja seksi on ainakin itselle yksi niistä.
Ei ne muut asiat ole sen tärkeämpiä, syvempiä tai arvokkaampia. Tämä kun menisi jakeluun enemmän, että pelkän kumppanuuden kanssa ei tule hommista mitään. Tai että miksi sen pitää sulkea joitain juttuja pois. Kyllä viikossa on tunteja siihen hyvään yhdessäoloonkin, vaikka muutaman kerran panisikin.
No en minä ainakaan vaarantaisi kaikkea, jossa joku genitaalien yhteen hankaaminen on se mikä tekee tai jättää tekemättä parisuhteen.
Hullun touhua.
Mutta muuten ihan jees sun tekstisi.
En enää anna paino arvoa suhteissa oleville.
Tiedän nyt kuinka heikoilla jäillä ja tiukoilla säännöillä horjuvat siellä.
👍🏻
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse pitkässä (20 v) ja rakkaudentäyteisessä parisuhteessa ja avioliitossa sekä osa aivan ihanaa perhettä.
Ajatuksena tuntuu jotenkin satuttavalta se, miten ikäiseni (40+) ihmiset eivät näe sitoutumisessa ja pitkässä parisuhteessa mitään arvokasta.
Minulle itselleni parisuhde rakastamaani naiseen on todella tärkeä osa elämääni. Sen ympärille olemme perustaneet perheen ja rakentaneet elämämme.
Minä teen ainakin kaikkeni ja enemmän, että parisuhteeni voisi hyvin, ja rakkautta riittäisi.
Lapsia lukuun ottamatta mikään ei mene parisuhteeni ohi: ei työ, ei harrastukset, eivät kaverit, eikä mikään muukaan asia.
Minä olen itse halunnut sitoutua ja tehdä työtä sen eteen, että parisuhde olisi hyvä. Ja että vaimollani olisi mahdollisimman hyvä olla siinä.
Viimeksi viisi minuuttia sitten kerroin vaimolleni rakastavani häntä (viestillä). Ja teen sen monta kertaa joka päivä. Teen tietenkin myös paljon muuta sen eteen, että hänellä olisi hyvä olla kanssani - annan myös tarvittaessa hänelle tilaa ja aikaa.
En silti pidä häntä minään itsestäänselvyytenä. Joskus, aika ajoin pelkään jopa menettäväni hänet. Pelot ovat olleet aina aiheettomia - mutta pystyn kuvittelemaan sen tilanteen, että jostakin syystä eroaisimme tai ajautuisimme erillemme - ja se tuntuu ajatuksena musertavalta. Sen vuoksi olen valmis vaikka joka päivä luomaan nahkani uudelleen, jotta hän haluaisi ja jaksaisi pysyä vierelläni. Kai sitten rakastan häntä ihan aikuisten oikeasti.
Mitä ihmettä se sinua satuttaa, jos joku random tyyppi ei arvosta sinun elämäntapaasi ja valintojasi?
Minua satuttaa se, että minä arvostaisin perhettä ja parisuhdetta ja silti olen ikisinkku.
Näen sen tärkeänä osana omaa arvomaailmaani.
En ole erityisen uskonnollinen, mutta silti Raamatun sanat rakkaudesta ja sen puutteesta elämässä (..kaikkein suurin on rakkaus..) ovat tärkeä osa omaa maailmankatsomustani.
Näen asian niin, että meidät on tehty rakastamaan toisia ihmisiä, ja ennen kaikkea läheisimpiämme: omia lapsiamme, omaa puolisoamme, omia vanhempiamme, sisaruksiamme, sukulaisiamme ja ystäviämme.
Jos koko ajan vain korostetaan yksin pärjäämisen eetosta - omaa mukavuudenhalua, itselleen elämistä ja omien vahvuuksien löytämistä yksin - näen riskinä, että eettisesti ollaan menossa kestämättömään suuntaan. Ihmisten elämästä tulee entistä enemmän itsekeskeistä, omien etujen etsimistä, omien tarpeiden tyydyttämistä. Itselleni tärkeintä on elämässäni se, että voin aidosti rakastaa toisia ihmisiä - ja nimen omaan niin, että voin laittaa rakkaani etusijalle omaan itseeni nähden.
Tiesitkö että rakkautta on muissakin kuin suhteissa joissa ollaan yhdessä siksi että se olisi mahdollisimman pitkä?
Eiköhän tinderin käyttäjät kannata muutenkin karsia kokonaan pois, jos on jotain järkevää suhdetta etsimässä. Ei sen sivuston käyttäjät ole yleensä kauheasti älyllä pilattu.