Lue keskustelun säännöt.
Haluaako enää kukaan pysyvään parisuhteeseen?
08.11.2021 |
Tuntuu siltä, että jo lähtökohtaisesti ajatellaan että "katsotaan nyt miten kauan tämä kestää". Eikö enää edes yritetä luoda pysyvää ja kestävää suhdetta? Aiemmin niin tehtiin useinkin, toimittiinko silloin väärin?
Kommentit (271)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan tietysti mutta harjoittelen uskaltamista ja osaamista kahdesta pitkästä vakavasta suhteesta eronneena keski-ikäisenä miehenä.
Tosi vaikeaa on, kun tässä on jo niin monta kolhua sielussa molemmin puolin. Rakkautta on, mutta kyllähän se luottamus, täysi heittäytyminen pelottaa.
Nuorempana ei paljon päätä palellut. Ja ennen vanhaan siihen ensimmäiseen jäätiin, koska ei muuta voitu.
Ehkä nuorena tuli heittäydyttyä liikaakin? Moni ryhtyy suhteeseen ilman minkäänlaista suunnitelmaa tai ajatusta ja sitten ihmettelevät kun se kuivuu kasaan. Parisuhteet ovat vaikein ihmissuhde, joten onnistuminen vaatii tiettyjä parisuhdetaitoja. Mitä läheskään kaikilla ei ole perintönä omilta vanhemmiltaan.
Koulussa pitäisi opettaa ihmissuhde- ja parisuhdetaitoja.
Ei siihen koulua tarvita. Kyllä ne on opetettavissa jos niin haluaa ihan ilman kouluakin.
Koulussa toki tulee opettaa ihan perusasioita vuorovaikutustaidoista ja niistä on hyötyä myös parisuhteessa. Naisilla nuo taidot on yleensä miehiä paremmin hallussa joten jos miehet niihin vähän satsaisi saattaisi parisuhteetkin olla kestävämpiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin pitkän ja pysyvän parisuhteen mutta naiset lähtee aina jos kaikki ei ole täydellistä hänelle. Eräs ystäväni (nainen) sanoi kuvaavasti "miksi nainen jäisi suhteeseen jossa kaikki ei ole täydellistä kun tänä tinder aikakautena nainen saa uuden suhteen tuntien aikana erosta jos hän näin haluaa"
Sama kokemus. Tuntuu siltä, että kun mies keski-ikäistyessään vähän jopa kypsyy ja on ehkä valmis vakiintumaan, saman ikäiset naiset "löytävät itsensä" ja vapautensa. Menokenkä vipattaa eikä varsinkaan kunnollisille miehille ole mitään käyttöä.
Mitä nainen saa nykyaikana sitoutumisesta pitkään suhteeseen? Kumppanin jolle hän on itsestään selvyys? Mitä nainen saa tuosta suhteesta?
Ei oikein mitään jos kerta vaatimuksena on hyötyjä ainoastaan itselle antamatta suhteelle mitään takaisin
Olen itse pitkässä (20 v) ja rakkaudentäyteisessä parisuhteessa ja avioliitossa sekä osa aivan ihanaa perhettä.
Ajatuksena tuntuu jotenkin satuttavalta se, miten ikäiseni (40+) ihmiset eivät näe sitoutumisessa ja pitkässä parisuhteessa mitään arvokasta.
Minulle itselleni parisuhde rakastamaani naiseen on todella tärkeä osa elämääni. Sen ympärille olemme perustaneet perheen ja rakentaneet elämämme.
Minä teen ainakin kaikkeni ja enemmän, että parisuhteeni voisi hyvin, ja rakkautta riittäisi.
Lapsia lukuun ottamatta mikään ei mene parisuhteeni ohi: ei työ, ei harrastukset, eivät kaverit, eikä mikään muukaan asia.
Minä olen itse halunnut sitoutua ja tehdä työtä sen eteen, että parisuhde olisi hyvä. Ja että vaimollani olisi mahdollisimman hyvä olla siinä.
Viimeksi viisi minuuttia sitten kerroin vaimolleni rakastavani häntä (viestillä). Ja teen sen monta kertaa joka päivä. Teen tietenkin myös paljon muuta sen eteen, että hänellä olisi hyvä olla kanssani - annan myös tarvittaessa hänelle tilaa ja aikaa.
En silti pidä häntä minään itsestäänselvyytenä. Joskus, aika ajoin pelkään jopa menettäväni hänet. Pelot ovat olleet aina aiheettomia - mutta pystyn kuvittelemaan sen tilanteen, että jostakin syystä eroaisimme tai ajautuisimme erillemme - ja se tuntuu ajatuksena musertavalta. Sen vuoksi olen valmis vaikka joka päivä luomaan nahkani uudelleen, jotta hän haluaisi ja jaksaisi pysyä vierelläni. Kai sitten rakastan häntä ihan aikuisten oikeasti.
Vastakysymys:
Minkä takia vielä nykyäänkin on ihmisiä, joille ”kestävä liitto” on joku meriitti?
Valtaosa pareista on yhdessä koska ei uskalleta olla yksin, täytyy saada status symbolit, sinkkuna ei ole varaa olla, pitää tehdä niin kuin kaikki aina tehnyt, kaikki muutkin on suhde härdelleissä, ei jaksa erota ja alkaa hakea toista koska yksin ei uskalleta olla jne…
Ja ihmiset voi huonosti.
Oppikaa olemaan yksin ja arvostamaan muita ihmissuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan tietysti mutta harjoittelen uskaltamista ja osaamista kahdesta pitkästä vakavasta suhteesta eronneena keski-ikäisenä miehenä.
Tosi vaikeaa on, kun tässä on jo niin monta kolhua sielussa molemmin puolin. Rakkautta on, mutta kyllähän se luottamus, täysi heittäytyminen pelottaa.
Nuorempana ei paljon päätä palellut. Ja ennen vanhaan siihen ensimmäiseen jäätiin, koska ei muuta voitu.
Ehkä nuorena tuli heittäydyttyä liikaakin? Moni ryhtyy suhteeseen ilman minkäänlaista suunnitelmaa tai ajatusta ja sitten ihmettelevät kun se kuivuu kasaan. Parisuhteet ovat vaikein ihmissuhde, joten onnistuminen vaatii tiettyjä parisuhdetaitoja. Mitä läheskään kaikilla ei ole perintönä omilta vanhemmiltaan.
Koulussa pitäisi opettaa ihmissuhde- ja parisuhdetaitoja.
Ei siihen koulua tarvita. Kyllä ne on opetettavissa jos niin haluaa ihan ilman kouluakin.
Koulussa toki tulee opettaa ihan perusasioita vuorovaikutustaidoista ja niistä on hyötyä myös parisuhteessa. Naisilla nuo taidot on yleensä miehiä paremmin hallussa joten jos miehet niihin vähän satsaisi saattaisi parisuhteetkin olla kestävämpiä.
Naisten nalkuttaminen pitäisi jollain keinoin saada vähenemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin pitkän ja pysyvän parisuhteen mutta naiset lähtee aina jos kaikki ei ole täydellistä hänelle. Eräs ystäväni (nainen) sanoi kuvaavasti "miksi nainen jäisi suhteeseen jossa kaikki ei ole täydellistä kun tänä tinder aikakautena nainen saa uuden suhteen tuntien aikana erosta jos hän näin haluaa"
Sama kokemus. Tuntuu siltä, että kun mies keski-ikäistyessään vähän jopa kypsyy ja on ehkä valmis vakiintumaan, saman ikäiset naiset "löytävät itsensä" ja vapautensa. Menokenkä vipattaa eikä varsinkaan kunnollisille miehille ole mitään käyttöä.
Niin. Eli ensin rillutellaan vuosikausia ilman aikomustakaan sitoutua. Nainen hoitaa tällä välin pas kassa parisuhteessa lapset, kodin ja omat työnsä. Kun pennut vihdoin lähtevät pesästä, nainen on vapaa kuin taivaan lintu eikä todellakaan kaipaa uusia riippakiviä elämäänsä.
Samaan aikaan pera 49 v harmittelee kotona, ettei kukaan halua perustaa hänen kanssaan perhettä nyt kun hän on viimein siihen kypsä ja valmis. Lisääntymisikäiset eivät huoli niin vanhaa, ja samanikäiset ovat jo oman osuutensa tehneet ja elävät nyt miten tahtovat.
Olen tuo ensimmäisen kommentin kirjoittaja niin itse ole halunnut pitkän ja pysyvän parisuhteen koko täysi-ikäisyyteni ajan mutta olen luopunut toivosta pitkään suhteeseen näin 35 vuotiaana
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin pitkän ja pysyvän parisuhteen mutta naiset lähtee aina jos kaikki ei ole täydellistä hänelle. Eräs ystäväni (nainen) sanoi kuvaavasti "miksi nainen jäisi suhteeseen jossa kaikki ei ole täydellistä kun tänä tinder aikakautena nainen saa uuden suhteen tuntien aikana erosta jos hän näin haluaa"
Sama kokemus. Tuntuu siltä, että kun mies keski-ikäistyessään vähän jopa kypsyy ja on ehkä valmis vakiintumaan, saman ikäiset naiset "löytävät itsensä" ja vapautensa. Menokenkä vipattaa eikä varsinkaan kunnollisille miehille ole mitään käyttöä.
Mitä nainen saa nykyaikana sitoutumisesta pitkään suhteeseen? Kumppanin jolle hän on itsestään selvyys? Mitä nainen saa tuosta suhteesta?
Tiedoksesi: kunnollisia, luotettavia ja puolisoaan kunnioittavia miehiäkin löytyy. Jopa vapaina.
Löytyy tietenkin kuten pitkistä parisuhteistakin. Harvoin vain nykyisissä pitkissä suhteissa se pitkäsuhde on mikään itseisarvo. Suhde kestää kun se tyydyttää molempia.
Jos verrataan nykytilannetta siihen mitä nainen sai suhteessa joskus vuosikymmeniä sitten nainen ei tarvitse samalla tavalla pitkän suhteen tuomaa taloudellista turvaa. Nainen ei muuta saanut pitkästä suhteesta silloinkaan sen enempää kuin nykyisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse pitkässä (20 v) ja rakkaudentäyteisessä parisuhteessa ja avioliitossa sekä osa aivan ihanaa perhettä.
Ajatuksena tuntuu jotenkin satuttavalta se, miten ikäiseni (40+) ihmiset eivät näe sitoutumisessa ja pitkässä parisuhteessa mitään arvokasta.
Minulle itselleni parisuhde rakastamaani naiseen on todella tärkeä osa elämääni. Sen ympärille olemme perustaneet perheen ja rakentaneet elämämme.
Minä teen ainakin kaikkeni ja enemmän, että parisuhteeni voisi hyvin, ja rakkautta riittäisi.
Lapsia lukuun ottamatta mikään ei mene parisuhteeni ohi: ei työ, ei harrastukset, eivät kaverit, eikä mikään muukaan asia.
Minä olen itse halunnut sitoutua ja tehdä työtä sen eteen, että parisuhde olisi hyvä. Ja että vaimollani olisi mahdollisimman hyvä olla siinä.
Viimeksi viisi minuuttia sitten kerroin vaimolleni rakastavani häntä (viestillä). Ja teen sen monta kertaa joka päivä. Teen tietenkin myös paljon muuta sen eteen, että hänellä olisi hyvä olla kanssani - annan myös tarvittaessa hänelle tilaa ja aikaa.
En silti pidä häntä minään itsestäänselvyytenä. Joskus, aika ajoin pelkään jopa menettäväni hänet. Pelot ovat olleet aina aiheettomia - mutta pystyn kuvittelemaan sen tilanteen, että jostakin syystä eroaisimme tai ajautuisimme erillemme - ja se tuntuu ajatuksena musertavalta. Sen vuoksi olen valmis vaikka joka päivä luomaan nahkani uudelleen, jotta hän haluaisi ja jaksaisi pysyä vierelläni. Kai sitten rakastan häntä ihan aikuisten oikeasti.
Mitä ihmettä se sinua satuttaa, jos joku random tyyppi ei arvosta sinun elämäntapaasi ja valintojasi?
Minua satuttaa se, että minä arvostaisin perhettä ja parisuhdetta ja silti olen ikisinkku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan tietysti mutta harjoittelen uskaltamista ja osaamista kahdesta pitkästä vakavasta suhteesta eronneena keski-ikäisenä miehenä.
Tosi vaikeaa on, kun tässä on jo niin monta kolhua sielussa molemmin puolin. Rakkautta on, mutta kyllähän se luottamus, täysi heittäytyminen pelottaa.
Nuorempana ei paljon päätä palellut. Ja ennen vanhaan siihen ensimmäiseen jäätiin, koska ei muuta voitu.
Ehkä nuorena tuli heittäydyttyä liikaakin? Moni ryhtyy suhteeseen ilman minkäänlaista suunnitelmaa tai ajatusta ja sitten ihmettelevät kun se kuivuu kasaan. Parisuhteet ovat vaikein ihmissuhde, joten onnistuminen vaatii tiettyjä parisuhdetaitoja. Mitä läheskään kaikilla ei ole perintönä omilta vanhemmiltaan.
Koulussa pitäisi opettaa ihmissuhde- ja parisuhdetaitoja.
Ei siihen koulua tarvita. Kyllä ne on opetettavissa jos niin haluaa ihan ilman kouluakin.
Koulussa toki tulee opettaa ihan perusasioita vuorovaikutustaidoista ja niistä on hyötyä myös parisuhteessa. Naisilla nuo taidot on yleensä miehiä paremmin hallussa joten jos miehet niihin vähän satsaisi saattaisi parisuhteetkin olla kestävämpiä.Naisten nalkuttaminen pitäisi jollain keinoin saada vähenemään.
Vähenee eikä edes ala, jos mies kommunikoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan tietysti mutta harjoittelen uskaltamista ja osaamista kahdesta pitkästä vakavasta suhteesta eronneena keski-ikäisenä miehenä.
Tosi vaikeaa on, kun tässä on jo niin monta kolhua sielussa molemmin puolin. Rakkautta on, mutta kyllähän se luottamus, täysi heittäytyminen pelottaa.
Nuorempana ei paljon päätä palellut. Ja ennen vanhaan siihen ensimmäiseen jäätiin, koska ei muuta voitu.
Ehkä nuorena tuli heittäydyttyä liikaakin? Moni ryhtyy suhteeseen ilman minkäänlaista suunnitelmaa tai ajatusta ja sitten ihmettelevät kun se kuivuu kasaan. Parisuhteet ovat vaikein ihmissuhde, joten onnistuminen vaatii tiettyjä parisuhdetaitoja. Mitä läheskään kaikilla ei ole perintönä omilta vanhemmiltaan.
Koulussa pitäisi opettaa ihmissuhde- ja parisuhdetaitoja.
Ei siihen koulua tarvita. Kyllä ne on opetettavissa jos niin haluaa ihan ilman kouluakin.
Koulussa toki tulee opettaa ihan perusasioita vuorovaikutustaidoista ja niistä on hyötyä myös parisuhteessa. Naisilla nuo taidot on yleensä miehiä paremmin hallussa joten jos miehet niihin vähän satsaisi saattaisi parisuhteetkin olla kestävämpiä.Naisten nalkuttaminen pitäisi jollain keinoin saada vähenemään.
Eikö se ole aika vähäistä jos ei ole pitkässä parisuhteessa?
Mikään ei voita sitä turvallisuuden tunnetta minkä pysyvässä suhteessa saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se kestää niin kauan kun seksi luistaa. Sitten se loppuu. Sellaista se on panohörhöjen elämä.
Näin se näyttää menevän.
Surullista.
Minulle seksi ei ole ollut koskaan tärkeää, sen takia ollut vaikeaa ”päästä” parisuhteeseen.
Kauhulla luen aina näitä ”seksi loppui ollaan nykyään vain kämppiksiä”.
KÄMPIKSIÄ??
Kämppis voi olla joku täysin tuntematon, joka vain jaksaa asuntoa hetken ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vastakysymys:
Minkä takia vielä nykyäänkin on ihmisiä, joille ”kestävä liitto” on joku meriitti?
Valtaosa pareista on yhdessä koska ei uskalleta olla yksin, täytyy saada status symbolit, sinkkuna ei ole varaa olla, pitää tehdä niin kuin kaikki aina tehnyt, kaikki muutkin on suhde härdelleissä, ei jaksa erota ja alkaa hakea toista koska yksin ei uskalleta olla jne…
Ja ihmiset voi huonosti.
Oppikaa olemaan yksin ja arvostamaan muita ihmissuhteita.
Kuka voi huonosti, kuka ei.
Sellaiset ihmiset, joilla on hyvä ja turvallinen parisuhde, eivät ehkä tule avaamaan tätä ketjua tai kirjoittamaan positiivisista kokemuksistaan.
Isolle osalle pitkässä parisuhteissa elävistä ihmisistä juuri se parisuhde on tärkeä voimavara, eikä mikään näppärä käytännön järjestely, jota jatketaan ainoastaan sen vuoksi, että saadaan esitellä elintasoa muille ihmisille.
Pitkiin parisuhteisiin kuuluu erilaisia kausia - sekä myötä- että vastoinkäymisiä ja paljon tylsää tasamaata. Mutta jos suhde on aidosti kestävä ja hyvä, ne huonotkin ajat yleensä vain vahvistavat sitä, jos molemmilla on aitoa ja pyytetöntä rakkautta - sitä, että halutaan juuri sille toiselle hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan tietysti mutta harjoittelen uskaltamista ja osaamista kahdesta pitkästä vakavasta suhteesta eronneena keski-ikäisenä miehenä.
Tosi vaikeaa on, kun tässä on jo niin monta kolhua sielussa molemmin puolin. Rakkautta on, mutta kyllähän se luottamus, täysi heittäytyminen pelottaa.
Nuorempana ei paljon päätä palellut. Ja ennen vanhaan siihen ensimmäiseen jäätiin, koska ei muuta voitu.
Ehkä nuorena tuli heittäydyttyä liikaakin? Moni ryhtyy suhteeseen ilman minkäänlaista suunnitelmaa tai ajatusta ja sitten ihmettelevät kun se kuivuu kasaan. Parisuhteet ovat vaikein ihmissuhde, joten onnistuminen vaatii tiettyjä parisuhdetaitoja. Mitä läheskään kaikilla ei ole perintönä omilta vanhemmiltaan.
Koulussa pitäisi opettaa ihmissuhde- ja parisuhdetaitoja.
Ei siihen koulua tarvita. Kyllä ne on opetettavissa jos niin haluaa ihan ilman kouluakin.
Koulussa toki tulee opettaa ihan perusasioita vuorovaikutustaidoista ja niistä on hyötyä myös parisuhteessa. Naisilla nuo taidot on yleensä miehiä paremmin hallussa joten jos miehet niihin vähän satsaisi saattaisi parisuhteetkin olla kestävämpiä.Naisten nalkuttaminen pitäisi jollain keinoin saada vähenemään.
Vähenee eikä edes ala, jos mies kommunikoi.
Eli nainen ei nalkuta vain silloin kun mies toimii niin kuin nainen haluaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kestää niin kauan kun seksi luistaa. Sitten se loppuu. Sellaista se on panohörhöjen elämä.
Näin se näyttää menevän.
Surullista.Minulle seksi ei ole ollut koskaan tärkeää, sen takia ollut vaikeaa ”päästä” parisuhteeseen.
Kauhulla luen aina näitä ”seksi loppui ollaan nykyään vain kämppiksiä”.
KÄMPIKSIÄ??
Kämppis voi olla joku täysin tuntematon, joka vain jaksaa asuntoa hetken ajan.
Ikävä kyllä - jos et löydä toista aseksuaalia, saat parisuhteen, jossa sinuun suhtaudutaan samalla tavoin kuin kämppikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kestää niin kauan kun seksi luistaa. Sitten se loppuu. Sellaista se on panohörhöjen elämä.
Näin se näyttää menevän.
Surullista.Minulle seksi ei ole ollut koskaan tärkeää, sen takia ollut vaikeaa ”päästä” parisuhteeseen.
Kauhulla luen aina näitä ”seksi loppui ollaan nykyään vain kämppiksiä”.
KÄMPIKSIÄ??
Kämppis voi olla joku täysin tuntematon, joka vain jaksaa asuntoa hetken ajan.
Parisuhteet rakentuu suomessa naisten ehdoilla naisia varten niin mitä miehellä suhteesta jää jos seksi loppuu? Naisen huomioiminen ja palvelu ilman vastakaikua
Älypuhelinten myötä ihmisten dopamiinitoiminta on paskana. Dopamiini vastaa mm. motivaatiosta ja merkityksen tunteesta. Kun sen toiminta falskaa, ihmiset hyppivät ärsykkeestä toiseen, eivätkä pysty sitoutumaan mihinkään pitkäksi aikaa, koska motivaation ja merkityksen tunteet loistavat poissaolollaan autoloadaavan instafeedin skrollaamisen takia.
On vaikea löytää naista, joka olisi selvästi muita parempi. Löytyy vain tasaisesti "pantavia" naisia, mutta ei sellaista joka todella säväyttäisi.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse pitkässä (20 v) ja rakkaudentäyteisessä parisuhteessa ja avioliitossa sekä osa aivan ihanaa perhettä.
Ajatuksena tuntuu jotenkin satuttavalta se, miten ikäiseni (40+) ihmiset eivät näe sitoutumisessa ja pitkässä parisuhteessa mitään arvokasta.
Minulle itselleni parisuhde rakastamaani naiseen on todella tärkeä osa elämääni. Sen ympärille olemme perustaneet perheen ja rakentaneet elämämme.
Minä teen ainakin kaikkeni ja enemmän, että parisuhteeni voisi hyvin, ja rakkautta riittäisi.
Lapsia lukuun ottamatta mikään ei mene parisuhteeni ohi: ei työ, ei harrastukset, eivät kaverit, eikä mikään muukaan asia.
Minä olen itse halunnut sitoutua ja tehdä työtä sen eteen, että parisuhde olisi hyvä. Ja että vaimollani olisi mahdollisimman hyvä olla siinä.
Viimeksi viisi minuuttia sitten kerroin vaimolleni rakastavani häntä (viestillä). Ja teen sen monta kertaa joka päivä. Teen tietenkin myös paljon muuta sen eteen, että hänellä olisi hyvä olla kanssani - annan myös tarvittaessa hänelle tilaa ja aikaa.
En silti pidä häntä minään itsestäänselvyytenä. Joskus, aika ajoin pelkään jopa menettäväni hänet. Pelot ovat olleet aina aiheettomia - mutta pystyn kuvittelemaan sen tilanteen, että jostakin syystä eroaisimme tai ajautuisimme erillemme - ja se tuntuu ajatuksena musertavalta. Sen vuoksi olen valmis vaikka joka päivä luomaan nahkani uudelleen, jotta hän haluaisi ja jaksaisi pysyä vierelläni. Kai sitten rakastan häntä ihan aikuisten oikeasti.
muista sitten ettet tapa kaikkia kun akka lähtee ja oma maailma romahtaa.
Tiedoksesi: kunnollisia, luotettavia ja puolisoaan kunnioittavia miehiäkin löytyy. Jopa vapaina.