Lue keskustelun säännöt.
Haluaako enää kukaan pysyvään parisuhteeseen?
08.11.2021 |
Tuntuu siltä, että jo lähtökohtaisesti ajatellaan että "katsotaan nyt miten kauan tämä kestää". Eikö enää edes yritetä luoda pysyvää ja kestävää suhdetta? Aiemmin niin tehtiin useinkin, toimittiinko silloin väärin?
Kommentit (271)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehille on tärkeintä elämässä oman muurahaispesän rakentaminen ja parisuhde tuhoaa sen koska naiset eroavat ja vievät puolet.
Parempi rakentaa se ihan itsekseen vaan niin sitä ei tuhoa kukaan. Seksiäkin saa wannabetaiteilijoilta sopuhintaan ettei senkään takia kannata mitään lehmää hankkia.
Mikset tee avioehtoa naimisiin mennessä, niin nainen ei voi viedä omaisuuttasi? Eikö nainen halua? Miksi menet sellaisen naisen kanssa naimisiin? Pelkäätkö, että nainen vie lapset ja alkaa kiristää niillä? Miksi menet sellaisen naisen kanssa naimisiin joka tekee näin? Onko vaikea löytää naista, joka olisi reilu ja mukava ja huomioiva?
Ai niin, mutta kun se ulkonäkö...
En mene naimisiin, problem solved.
Sitäpaitsi avioehto on ihan kuollut kirjain. Avioliiton aikana hankittu omaisuus, eli siis se osa johon mies on panostanut parhaat työvuotensa, menee aina puoliksi oli avioehtoa tai ei.
Ps. Suomesta on käytännössä mahdotonta löytää naista joka ei eroaisi, eikä kenenkään otsassa lue sitä, niin, että hyvän elämän varmistamiseksi on toden totta järkevää kiertää tällaiset pommit kaukaa. Ethän sinäkään miinakentän läpi kävele vaikket voi tietää miten siinä tulisi käymään.
Minäkään (n) en mene enää naimisiin enkä ikimaailmassa suostuisi yhteisiin rahoihin puolisoni kanssa (yhteiset kulut maksetaan kyllä puoliksi), mutta ihmettelen lausetta, "se osa, johon mies on panostanut parhaat työvuotensa". Nainenko ei ole?
Nainen on panostanut lapsiin (miehen resursseilla) ja saa ne tilastojen mukaan erossa itselleen. Plus puolet miehen kasaamasta omaisuudesta.
Entäs naisen omaisuus?
Tää on muuten jännä juttu. Ihan kuin naisilla ei olisi pennin latinkia koskaan, pelkästään miehillä voi olla vähän ylimääräistä rahaa. Se oli niin joskus kauan sitten, kun naiset eivät saaneet edes periä omia vanhempiaan vaan perintö meni naisten aviomiehille. Tästä on kuitenkin jo aikaa ja kun nuo isot ikäluokat tuosta tippuilee koko ajan, niin kyllä meillä naisillakin on nykyään rahaa. Mullekin tuli pieni vaatimaton perintö ja sen lisäksi olen parikymppisestä asti maksanut omaa kämpääni. Ihan yksin. En ole rikas, kaukana siitä, mutta en ihan kädestä suuhun ole koskaan joutunut elämään. On ollut muutama miestä asumassa kämpissäni, mutta he vain maksoivat kuluistaan, en edes vuokraa heiltä ottanut koska heidän mielestään se olisi ollut väärin ja hyväksikäyttöä, että mies osallistuu mun omistusasunnon maksamiseen. Ja olin silloin nuorena ihan "okei, on se sit varmaan just niin".
Vastaavissa tilanteissa miehet tunnetusti kuitenkin vaativat naiseltaan vuokraa. Hävettää että päästin ne miehet niin helpolla. Olin liian nuori ja kiltti. Asuivat käytännössä ilmaiseksi luonani ja saivat täyspalvelun. En todellakaan miestä "pelkän rahan takia" valikoi, mutta kokemuksieni kautta en enää täysin rahatontakaan miestä. Ja jos naimisiin mennään, niin ei ilman avioehtoa. Miehet, kyllä kuulkaas niitä rahan perässä olevia miehiä on meillä naisillakin, eikä sitä rahaa edes tarvitse olla paljon. Persaukisia elämäntapatyöttömiä juoppoja, ei edes yhtään komeita tyyppejä (ihan Suomalaisia), jotka haluavat samantien muuttaa yhteen kun tietää naisella olevan talous ok.
Ja sitten esitetään niin ihanaa ihmistä, oikein unelmien aviomieskokelasta, koska avioliittohan on hyvä juttu! Mutta vähän kun pintaa raapaisee, niin sieltä paljastuu pelkkä rahan perässä oleva naisvihaaja pyrkyri, joka ei koskaan ollutkaan tosissaan kanssani vaan sepittelee samoja nyyhkytarinoita onnettomasta lapsuudestaan ja syystään ikityöttömyydelleen monille muillekin naisille. Huvittavasti lopputulos on myös aina sama: NAINEN ajatteli pelkkää rahaa, ei mies.
Näiden mieskokemusten jälkeen myönnän, että todellakin ajattelen nykyään miehissä kymmenien muiden asioiden ohella myös sitä rahaa! En minä ole mikään hemmetin hyväntekeväisyysjärjestö, ilmainen asunto ja -pillu. Haluan aidon ihmissuhteen. Miehenkin tulee osallistua siihen ja kyllä, nykyään myös taloudelisesti. En enää luota noin vain miehiin. Miehet aina valittaa kuinka naiset ajattelee pelkkää rahaa, mutta sitten kun nainen ihastuu mieheen miehen rahattomuudesta huolimatta, saa pitkässä juoksussa vain huonoa kohtelua. Ja toisaalta ne ilmiselvät kullankaivajanaiset saavat ihan kuningattaren kohtelua. Ei yhtään haittaa miehiä, vaikka tietävätkin niiden naisten olevan vain miesten rahojen perässä.
Kunhan saa edes vähän aikaa omistaa sellaisen herkkupalan niin voi kuolla onnellisena. Mulla se ei mene niin. En etsi miehissä jotain herkkupalaa hetkeksi pureskeltavaksi ja maun kadottua pois syljettäväksi. Ja turha tulla valittamaan että " et vaan saa parempaa", olisin saanut jopa joitakin julkkiksia aikoinani. En halunnut. Halusin aitoa rakkautta. Ajattelin ettei haittaa yhtään jos mies on köyhä. Eikä se mua oikeasti haittaa edelleenkään, mutta en vaan enää luota köyhiin miehiin koska mun miehet on kaikki olleet niitä ja kaikki vain kusettaneet mua rahan takia. Eikä mulla edes ole sitä rahaa mitenkään paljon! Sehän tässä on hassuinta. Ymmärtäisin paremmin jos olisin joku miljonääri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin pitkän ja pysyvän parisuhteen mutta naiset lähtee aina jos kaikki ei ole täydellistä hänelle. Eräs ystäväni (nainen) sanoi kuvaavasti "miksi nainen jäisi suhteeseen jossa kaikki ei ole täydellistä kun tänä tinder aikakautena nainen saa uuden suhteen tuntien aikana erosta jos hän näin haluaa"
Sama kokemus. Tuntuu siltä, että kun mies keski-ikäistyessään vähän jopa kypsyy ja on ehkä valmis vakiintumaan, saman ikäiset naiset "löytävät itsensä" ja vapautensa. Menokenkä vipattaa eikä varsinkaan kunnollisille miehille ole mitään käyttöä.
Mitä nainen saa nykyaikana sitoutumisesta pitkään suhteeseen? Kumppanin jolle hän on itsestään selvyys? Mitä nainen saa tuosta suhteesta?
Turvallisuutta ja luottamusta.
Eli kaiken tärkeän.
Molemmat asiat on varmaankin sellaisia jotka jokainen määrittelee omalla tavallaan eli turvallisuus tai luottamus ei merkitse kaikille täysin samoja asioita. Itselläni sitoutuminen suhteeseen syntyy siitä että nuo asiat on suhteessa olemassa.
Tässä varmasti tullaankin koko keskustelun ytimeen, että turvallisuus ei tarkoita kaikille samoja asioita. Joillekin turvallisuus tarkoittaa sitoutumista, joillekin että ei sitouduta.
Kaikki on varmaa yhtä "oikein" kunhan sitten etsitään se samoin ajatteleva eikä huijata ketään.
Voiko huijaukselle perustaa (pitkän) parisuhteen? Tai voiko parisuhteeseen sitoutua ilman luottamusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse pitkässä (20 v) ja rakkaudentäyteisessä parisuhteessa ja avioliitossa sekä osa aivan ihanaa perhettä.
Ajatuksena tuntuu jotenkin satuttavalta se, miten ikäiseni (40+) ihmiset eivät näe sitoutumisessa ja pitkässä parisuhteessa mitään arvokasta.
Minulle itselleni parisuhde rakastamaani naiseen on todella tärkeä osa elämääni. Sen ympärille olemme perustaneet perheen ja rakentaneet elämämme.
Minä teen ainakin kaikkeni ja enemmän, että parisuhteeni voisi hyvin, ja rakkautta riittäisi.
Lapsia lukuun ottamatta mikään ei mene parisuhteeni ohi: ei työ, ei harrastukset, eivät kaverit, eikä mikään muukaan asia.
Minä olen itse halunnut sitoutua ja tehdä työtä sen eteen, että parisuhde olisi hyvä. Ja että vaimollani olisi mahdollisimman hyvä olla siinä.
Viimeksi viisi minuuttia sitten kerroin vaimolleni rakastavani häntä (viestillä). Ja teen sen monta kertaa joka päivä. Teen tietenkin myös paljon muuta sen eteen, että hänellä olisi hyvä olla kanssani - annan myös tarvittaessa hänelle tilaa ja aikaa.
En silti pidä häntä minään itsestäänselvyytenä. Joskus, aika ajoin pelkään jopa menettäväni hänet. Pelot ovat olleet aina aiheettomia - mutta pystyn kuvittelemaan sen tilanteen, että jostakin syystä eroaisimme tai ajautuisimme erillemme - ja se tuntuu ajatuksena musertavalta. Sen vuoksi olen valmis vaikka joka päivä luomaan nahkani uudelleen, jotta hän haluaisi ja jaksaisi pysyä vierelläni. Kai sitten rakastan häntä ihan aikuisten oikeasti.
Miksi sitoutumisessa ja pitkässä parisuhteessa pitäisi nähdä arvoa?
Vähän sama kuin kysyisi: "Miksi pitkäaikaisessa ystävyydessä pitäisi nähdä arvoa?"
Vastauksena otsikon kysymykseen. Sekä tilastojen että oman - toki rajoittuneen - kokemukseni perusteella on kaksi asiaa, jotka korreloivat vahvasti pitkän parisuhteen kanssa.
Ensimmäisenä tietysti ikä. Paljon on keski-ikäisiä ja etenkin sitä varttuneempia, jotka ovat parhaillaan tai ovat elämänsä aikana olleet vuosikymmenten parisuhteissa.
Toinen on sosioekonominen asema. Hyvin pärjäävillä ihmisillä on korkea elämänhallinnan taso. Osataan myös tehdä kompromisseja, sopia riidat, ei lähdetä joka ihastukseen perään jne. Ja ajatellaan lasten parasta. Alemmissa sosiaaliryhmissä näitä resursseja puuttuu. Ja elämän perspektiivi on lyhyempi, hedonistinen nautinto juuri nyt on parempi kuin pitkäaikainen tyytyväisyyden taso.
Omasta kokemuksesta. Useimmat tuttavapiiriini kuuluvat ovat akateemisia helsinkiläisiä ja pitkissä liitoissa. Ja sitten on tämä asuinalue jossa asumme, ns. hyvä alue Helsingissä. Avioliittoisuus on hyvin korkealla tasolla. Pieni otos tästä on lapsemme koululuokka. Siellä on kaksi yksinhuoltajaa.
Vastaan siis otsikon kysymykseen, että puolison valinnalla on iso, tilastollisesti todennettava vaikutus mikäli itsellä on halua pitkään parisuhteeseen. Kaikilla ei tietenkään ole, ja nykyään on muotia sanoa että se on jokaisen oma valinta. Minusta asia ei näin ole, sillä eronneet aiheuttavat erilaisten taloudellisten tukien ja erolasten pahoinvoinnin vuoksi valtavia kustannuksia vakaiden maksettavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan tietysti mutta harjoittelen uskaltamista ja osaamista kahdesta pitkästä vakavasta suhteesta eronneena keski-ikäisenä miehenä.
Tosi vaikeaa on, kun tässä on jo niin monta kolhua sielussa molemmin puolin. Rakkautta on, mutta kyllähän se luottamus, täysi heittäytyminen pelottaa.
Nuorempana ei paljon päätä palellut. Ja ennen vanhaan siihen ensimmäiseen jäätiin, koska ei muuta voitu.
Ehkä nuorena tuli heittäydyttyä liikaakin? Moni ryhtyy suhteeseen ilman minkäänlaista suunnitelmaa tai ajatusta ja sitten ihmettelevät kun se kuivuu kasaan. Parisuhteet ovat vaikein ihmissuhde, joten onnistuminen vaatii tiettyjä parisuhdetaitoja. Mitä läheskään kaikilla ei ole perintönä omilta vanhemmiltaan.
Koulussa pitäisi opettaa ihmissuhde- ja parisuhdetaitoja.
Minkä aineen oppitunneilla opettaisit? Miksi koulussa? Miksei kotona?
Noin 10% ihmistä ei elä parisuhteessa koskaan elämänsä aikana kertoo väestöliitto 🤔
Ihmiset ja yhteiskunta on muuttunut tosi paljon vuosien aikana joten tietenkin myös parisuhteet on muuttuneet. Nykypäivänä se on todella harvinaista että parisuhde kestää useita vuosia.
Minun kaveripiirissäni on muutama ketkä ei ole koskaan edes seurustellut, aiheesta joskus ollaa puhuttu heidän kanssaan ja he ovat vain todenneet että "mihin sitä naista tarvitsee?".
Nykyisin myös monet näkevät parisuhteen asiana mikä rajoittaa elämää tosi paljon kuten myös lapset(?).
Minun kaveripiirii koostuu 30-40 vuotiaista miehistä ja olen itse ollut kerran parisuhteessa mutta nyt noin 5v ollu sinkkuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan tietysti mutta harjoittelen uskaltamista ja osaamista kahdesta pitkästä vakavasta suhteesta eronneena keski-ikäisenä miehenä.
Tosi vaikeaa on, kun tässä on jo niin monta kolhua sielussa molemmin puolin. Rakkautta on, mutta kyllähän se luottamus, täysi heittäytyminen pelottaa.
Nuorempana ei paljon päätä palellut. Ja ennen vanhaan siihen ensimmäiseen jäätiin, koska ei muuta voitu.
Ehkä nuorena tuli heittäydyttyä liikaakin? Moni ryhtyy suhteeseen ilman minkäänlaista suunnitelmaa tai ajatusta ja sitten ihmettelevät kun se kuivuu kasaan. Parisuhteet ovat vaikein ihmissuhde, joten onnistuminen vaatii tiettyjä parisuhdetaitoja. Mitä läheskään kaikilla ei ole perintönä omilta vanhemmiltaan.
Koulussa pitäisi opettaa ihmissuhde- ja parisuhdetaitoja.
Minkä aineen oppitunneilla opettaisit? Miksi koulussa? Miksei kotona?
Onko jokaisessa kodissa ammattiopettaja,? Ei taida olla. Ja siksi juuri koulussa, koska on paljon lapsia, jotka eivät saa opetusta parisuhteeseen kotoa muuten kuin tarkkailemalla vanhempiensa käytöstä eikä lapsi ole paikalla, kun vanhemmat ovat kaksin eikä heillä välttämättä ole hyvä liitto.
Optetaanhan koulussa teeveystietoa, seksuaalivalistusta ja yhteiskuntaoppiakin. Mielestäni tämä on yhtä tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Noin 10% ihmistä ei elä parisuhteessa koskaan elämänsä aikana kertoo väestöliitto 🤔
Ihmiset ja yhteiskunta on muuttunut tosi paljon vuosien aikana joten tietenkin myös parisuhteet on muuttuneet. Nykypäivänä se on todella harvinaista että parisuhde kestää useita vuosia.
Minun kaveripiirissäni on muutama ketkä ei ole koskaan edes seurustellut, aiheesta joskus ollaa puhuttu heidän kanssaan ja he ovat vain todenneet että "mihin sitä naista tarvitsee?".
Nykyisin myös monet näkevät parisuhteen asiana mikä rajoittaa elämää tosi paljon kuten myös lapset(?).
Minun kaveripiirii koostuu 30-40 vuotiaista miehistä ja olen itse ollut kerran parisuhteessa mutta nyt noin 5v ollu sinkkuna.
Oma kaveripiirini koostuu myös 30-40 -vuotiaista miehistä. Heistä valtaosalla on jo kokemus pitkästä ja vakaasta parisuhteesta, melkein kaikki elävät parhaillaan sellaisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehille on tärkeintä elämässä oman muurahaispesän rakentaminen ja parisuhde tuhoaa sen koska naiset eroavat ja vievät puolet.
Parempi rakentaa se ihan itsekseen vaan niin sitä ei tuhoa kukaan. Seksiäkin saa wannabetaiteilijoilta sopuhintaan ettei senkään takia kannata mitään lehmää hankkia.
Mikset tee avioehtoa naimisiin mennessä, niin nainen ei voi viedä omaisuuttasi? Eikö nainen halua? Miksi menet sellaisen naisen kanssa naimisiin? Pelkäätkö, että nainen vie lapset ja alkaa kiristää niillä? Miksi menet sellaisen naisen kanssa naimisiin joka tekee näin? Onko vaikea löytää naista, joka olisi reilu ja mukava ja huomioiva?
Ai niin, mutta kun se ulkonäkö...
En mene naimisiin, problem solved.
Sitäpaitsi avioehto on ihan kuollut kirjain. Avioliiton aikana hankittu omaisuus, eli siis se osa johon mies on panostanut parhaat työvuotensa, menee aina puoliksi oli avioehtoa tai ei.
Ps. Suomesta on käytännössä mahdotonta löytää naista joka ei eroaisi, eikä kenenkään otsassa lue sitä, niin, että hyvän elämän varmistamiseksi on toden totta järkevää kiertää tällaiset pommit kaukaa. Ethän sinäkään miinakentän läpi kävele vaikket voi tietää miten siinä tulisi käymään.
Minäkään (n) en mene enää naimisiin enkä ikimaailmassa suostuisi yhteisiin rahoihin puolisoni kanssa (yhteiset kulut maksetaan kyllä puoliksi), mutta ihmettelen lausetta, "se osa, johon mies on panostanut parhaat työvuotensa". Nainenko ei ole?
Nainen on panostanut lapsiin (miehen resursseilla) ja saa ne tilastojen mukaan erossa itselleen. Plus puolet miehen kasaamasta omaisuudesta.
Entäs naisen omaisuus?
Tää on muuten jännä juttu. Ihan kuin naisilla ei olisi pennin latinkia koskaan, pelkästään miehillä voi olla vähän ylimääräistä rahaa. Se oli niin joskus kauan sitten, kun naiset eivät saaneet edes periä omia vanhempiaan vaan perintö meni naisten aviomiehille. Tästä on kuitenkin jo aikaa ja kun nuo isot ikäluokat tuosta tippuilee koko ajan, niin kyllä meillä naisillakin on nykyään rahaa. Mullekin tuli pieni vaatimaton perintö ja sen lisäksi olen parikymppisestä asti maksanut omaa kämpääni. Ihan yksin. En ole rikas, kaukana siitä, mutta en ihan kädestä suuhun ole koskaan joutunut elämään. On ollut muutama miestä asumassa kämpissäni, mutta he vain maksoivat kuluistaan, en edes vuokraa heiltä ottanut koska heidän mielestään se olisi ollut väärin ja hyväksikäyttöä, että mies osallistuu mun omistusasunnon maksamiseen. Ja olin silloin nuorena ihan "okei, on se sit varmaan just niin".
Vastaavissa tilanteissa miehet tunnetusti kuitenkin vaativat naiseltaan vuokraa. Hävettää että päästin ne miehet niin helpolla. Olin liian nuori ja kiltti. Asuivat käytännössä ilmaiseksi luonani ja saivat täyspalvelun. En todellakaan miestä "pelkän rahan takia" valikoi, mutta kokemuksieni kautta en enää täysin rahatontakaan miestä. Ja jos naimisiin mennään, niin ei ilman avioehtoa. Miehet, kyllä kuulkaas niitä rahan perässä olevia miehiä on meillä naisillakin, eikä sitä rahaa edes tarvitse olla paljon. Persaukisia elämäntapatyöttömiä juoppoja, ei edes yhtään komeita tyyppejä (ihan Suomalaisia), jotka haluavat samantien muuttaa yhteen kun tietää naisella olevan talous ok.
Ja sitten esitetään niin ihanaa ihmistä, oikein unelmien aviomieskokelasta, koska avioliittohan on hyvä juttu! Mutta vähän kun pintaa raapaisee, niin sieltä paljastuu pelkkä rahan perässä oleva naisvihaaja pyrkyri, joka ei koskaan ollutkaan tosissaan kanssani vaan sepittelee samoja nyyhkytarinoita onnettomasta lapsuudestaan ja syystään ikityöttömyydelleen monille muillekin naisille. Huvittavasti lopputulos on myös aina sama: NAINEN ajatteli pelkkää rahaa, ei mies.
Näiden mieskokemusten jälkeen myönnän, että todellakin ajattelen nykyään miehissä kymmenien muiden asioiden ohella myös sitä rahaa! En minä ole mikään hemmetin hyväntekeväisyysjärjestö, ilmainen asunto ja -pillu. Haluan aidon ihmissuhteen. Miehenkin tulee osallistua siihen ja kyllä, nykyään myös taloudelisesti. En enää luota noin vain miehiin. Miehet aina valittaa kuinka naiset ajattelee pelkkää rahaa, mutta sitten kun nainen ihastuu mieheen miehen rahattomuudesta huolimatta, saa pitkässä juoksussa vain huonoa kohtelua. Ja toisaalta ne ilmiselvät kullankaivajanaiset saavat ihan kuningattaren kohtelua. Ei yhtään haittaa miehiä, vaikka tietävätkin niiden naisten olevan vain miesten rahojen perässä.
Kunhan saa edes vähän aikaa omistaa sellaisen herkkupalan niin voi kuolla onnellisena. Mulla se ei mene niin. En etsi miehissä jotain herkkupalaa hetkeksi pureskeltavaksi ja maun kadottua pois syljettäväksi. Ja turha tulla valittamaan että " et vaan saa parempaa", olisin saanut jopa joitakin julkkiksia aikoinani. En halunnut. Halusin aitoa rakkautta. Ajattelin ettei haittaa yhtään jos mies on köyhä. Eikä se mua oikeasti haittaa edelleenkään, mutta en vaan enää luota köyhiin miehiin koska mun miehet on kaikki olleet niitä ja kaikki vain kusettaneet mua rahan takia. Eikä mulla edes ole sitä rahaa mitenkään paljon! Sehän tässä on hassuinta. Ymmärtäisin paremmin jos olisin joku miljonääri.
Niinpä. Minullakin on ihan reippaasti varallisuutta, kun olen elellyt ikuisuuden itsekseni ja saanut vastata yksin rahankäytöstä. Lisäksi minulla on naiselta peritty perintö vararahastona. Ilmeisesti nämä rahattomista naisista puhuvat miehet ovat tottuneet pubiruusuihin, joiden elämänhallinta on hukassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian monta kertaa olen joutunut naisten pettämäksi, jotta enää uskoisin pysyvään parisuhteeseen. Toki sellaisen haluaisin, mutta reallistisempaa suhtautua suhteisiin väliaikaisina ihanina ajanjaksoina elämässä.
Tuolla mentaliteetilla et tule sitä pysyvää parisuhdetta koskaan saamaan.
Otan nyt itse tässä opikseni siitä, että lähdin kaltaisesi miehen kanssa rakentamaan suhdetta ja aika pian se typistyi pelkäksi irralliseksi hengailuksi ja seksiksi. Olin tosi, tosi ihastunut, mutta tunteet lässähtivät aika pian, koska niillä ei ollut tilaa kasvaa rakkaudeksi. Mies oli ihan tyytyväinen siihen puolivillaiseen suhteeseen, eikä häntä edes kauheasti painanut se, että tiesi minun kaipaavaan todellista ja pysyvää suhdetta. Tietenkään tapailun alkuvaiheessa ei sellaiseen voi sitoutuakaan, mutta jos olisin tiennyt, että mies on noin kyynistynyt ja passivoitunut, en olisi lähtenyt edes kokeilemaan.
Kyllä tuo varovaisuus varmasti vaikeuttaa suhteen rakentamista. Mutta en vaan enää uskalla antaa itsestäni kaikkea toiselle. Tapailu onnistuu helposti ja suhdekin aika hyvin. Suhteessa vain etenen hyvin varoen ja hitaasti. Teen töitä sen eteen, että uskaltaisin luottaa taas täysillä, mutta vaikeaa se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin pitkän ja pysyvän parisuhteen mutta naiset lähtee aina jos kaikki ei ole täydellistä hänelle. Eräs ystäväni (nainen) sanoi kuvaavasti "miksi nainen jäisi suhteeseen jossa kaikki ei ole täydellistä kun tänä tinder aikakautena nainen saa uuden suhteen tuntien aikana erosta jos hän näin haluaa"
Sama kokemus. Tuntuu siltä, että kun mies keski-ikäistyessään vähän jopa kypsyy ja on ehkä valmis vakiintumaan, saman ikäiset naiset "löytävät itsensä" ja vapautensa. Menokenkä vipattaa eikä varsinkaan kunnollisille miehille ole mitään käyttöä.
Mitä nainen saa nykyaikana sitoutumisesta pitkään suhteeseen? Kumppanin jolle hän on itsestään selvyys? Mitä nainen saa tuosta suhteesta?
Voin vastata vain omalta osaltani, mutta rakkautta, hellyyttä, seksiä, turvallisuutta, huolenpitoa, parhaan ystävän, arjen jakajan, elämänkumppanin, matkakumppanin ja paljon muuta.
Hyvässä suhteessa juuri noin. Hyvät suhteet ovat harvassa. Huonossa suhteessa nainen saa kitisevän riippakiven (joka vaatii ja valittaa jos ei saa aina halutessaan seksiä, hoivaamista, ruokaa, puhtaita vaatteita - toki siten ettei itse tarvitse tehdä mitään) ja sotkevan, kuorsaavan kämppiksen joka määräilee ja päsmäröi ihan pelkkää piruuttaan (täytyyhän akalle näyttää kaapin paikka hehe). Keski-ikäisissä sinkkumiehissä (50+) on paljon em. ominaisuuksilla varustettuja "helmiä", kannattaa kiertää kaukaa oman hyvinvoinnin takia.
Tuolla asenteella ei kumppanista löydäkään kuin vikoja.
Vierailija kirjoitti:
Vastauksena otsikon kysymykseen. Sekä tilastojen että oman - toki rajoittuneen - kokemukseni perusteella on kaksi asiaa, jotka korreloivat vahvasti pitkän parisuhteen kanssa.
Ensimmäisenä tietysti ikä. Paljon on keski-ikäisiä ja etenkin sitä varttuneempia, jotka ovat parhaillaan tai ovat elämänsä aikana olleet vuosikymmenten parisuhteissa.
Toinen on sosioekonominen asema. Hyvin pärjäävillä ihmisillä on korkea elämänhallinnan taso. Osataan myös tehdä kompromisseja, sopia riidat, ei lähdetä joka ihastukseen perään jne. Ja ajatellaan lasten parasta. Alemmissa sosiaaliryhmissä näitä resursseja puuttuu. Ja elämän perspektiivi on lyhyempi, hedonistinen nautinto juuri nyt on parempi kuin pitkäaikainen tyytyväisyyden taso.
Omasta kokemuksesta. Useimmat tuttavapiiriini kuuluvat ovat akateemisia helsinkiläisiä ja pitkissä liitoissa. Ja sitten on tämä asuinalue jossa asumme, ns. hyvä alue Helsingissä. Avioliittoisuus on hyvin korkealla tasolla. Pieni otos tästä on lapsemme koululuokka. Siellä on kaksi yksinhuoltajaa.
Vastaan siis otsikon kysymykseen, että puolison valinnalla on iso, tilastollisesti todennettava vaikutus mikäli itsellä on halua pitkään parisuhteeseen. Kaikilla ei tietenkään ole, ja nykyään on muotia sanoa että se on jokaisen oma valinta. Minusta asia ei näin ole, sillä eronneet aiheuttavat erilaisten taloudellisten tukien ja erolasten pahoinvoinnin vuoksi valtavia kustannuksia vakaiden maksettavaksi.
Äärimmäisen hyvä postaus, kiitos tästä. Varsinkin tuo lihavoitu kohta selittää hyvin sen, miksi niin suuri osa av:nkin jutuista tuntuu minusta, pitkässä liitossa olevasta ylemmän keskiluokan edustajasta, täysin käsittämättömiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse pitkässä (20 v) ja rakkaudentäyteisessä parisuhteessa ja avioliitossa sekä osa aivan ihanaa perhettä.
Ajatuksena tuntuu jotenkin satuttavalta se, miten ikäiseni (40+) ihmiset eivät näe sitoutumisessa ja pitkässä parisuhteessa mitään arvokasta.
Minulle itselleni parisuhde rakastamaani naiseen on todella tärkeä osa elämääni. Sen ympärille olemme perustaneet perheen ja rakentaneet elämämme.
Minä teen ainakin kaikkeni ja enemmän, että parisuhteeni voisi hyvin, ja rakkautta riittäisi.
Lapsia lukuun ottamatta mikään ei mene parisuhteeni ohi: ei työ, ei harrastukset, eivät kaverit, eikä mikään muukaan asia.
Minä olen itse halunnut sitoutua ja tehdä työtä sen eteen, että parisuhde olisi hyvä. Ja että vaimollani olisi mahdollisimman hyvä olla siinä.
Viimeksi viisi minuuttia sitten kerroin vaimolleni rakastavani häntä (viestillä). Ja teen sen monta kertaa joka päivä. Teen tietenkin myös paljon muuta sen eteen, että hänellä olisi hyvä olla kanssani - annan myös tarvittaessa hänelle tilaa ja aikaa.
En silti pidä häntä minään itsestäänselvyytenä. Joskus, aika ajoin pelkään jopa menettäväni hänet. Pelot ovat olleet aina aiheettomia - mutta pystyn kuvittelemaan sen tilanteen, että jostakin syystä eroaisimme tai ajautuisimme erillemme - ja se tuntuu ajatuksena musertavalta. Sen vuoksi olen valmis vaikka joka päivä luomaan nahkani uudelleen, jotta hän haluaisi ja jaksaisi pysyä vierelläni. Kai sitten rakastan häntä ihan aikuisten oikeasti.
Lohduttava ajatus tietää, että Sinunkin kaltaisia miehiä vielä on olemassa 🙏
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehille on tärkeintä elämässä oman muurahaispesän rakentaminen ja parisuhde tuhoaa sen koska naiset eroavat ja vievät puolet.
Parempi rakentaa se ihan itsekseen vaan niin sitä ei tuhoa kukaan. Seksiäkin saa wannabetaiteilijoilta sopuhintaan ettei senkään takia kannata mitään lehmää hankkia.
Mikset tee avioehtoa naimisiin mennessä, niin nainen ei voi viedä omaisuuttasi? Eikö nainen halua? Miksi menet sellaisen naisen kanssa naimisiin? Pelkäätkö, että nainen vie lapset ja alkaa kiristää niillä? Miksi menet sellaisen naisen kanssa naimisiin joka tekee näin? Onko vaikea löytää naista, joka olisi reilu ja mukava ja huomioiva?
Ai niin, mutta kun se ulkonäkö...
En mene naimisiin, problem solved.
Sitäpaitsi avioehto on ihan kuollut kirjain. Avioliiton aikana hankittu omaisuus, eli siis se osa johon mies on panostanut parhaat työvuotensa, menee aina puoliksi oli avioehtoa tai ei.
Ps. Suomesta on käytännössä mahdotonta löytää naista joka ei eroaisi, eikä kenenkään otsassa lue sitä, niin, että hyvän elämän varmistamiseksi on toden totta järkevää kiertää tällaiset pommit kaukaa. Ethän sinäkään miinakentän läpi kävele vaikket voi tietää miten siinä tulisi käymään.
Minäkään (n) en mene enää naimisiin enkä ikimaailmassa suostuisi yhteisiin rahoihin puolisoni kanssa (yhteiset kulut maksetaan kyllä puoliksi), mutta ihmettelen lausetta, "se osa, johon mies on panostanut parhaat työvuotensa". Nainenko ei ole?
Nainen on panostanut lapsiin (miehen resursseilla) ja saa ne tilastojen mukaan erossa itselleen. Plus puolet miehen kasaamasta omaisuudesta.
Entäs naisen omaisuus?
Tää on muuten jännä juttu. Ihan kuin naisilla ei olisi pennin latinkia koskaan, pelkästään miehillä voi olla vähän ylimääräistä rahaa. Se oli niin joskus kauan sitten, kun naiset eivät saaneet edes periä omia vanhempiaan vaan perintö meni naisten aviomiehille. Tästä on kuitenkin jo aikaa ja kun nuo isot ikäluokat tuosta tippuilee koko ajan, niin kyllä meillä naisillakin on nykyään rahaa. Mullekin tuli pieni vaatimaton perintö ja sen lisäksi olen parikymppisestä asti maksanut omaa kämpääni. Ihan yksin. En ole rikas, kaukana siitä, mutta en ihan kädestä suuhun ole koskaan joutunut elämään. On ollut muutama miestä asumassa kämpissäni, mutta he vain maksoivat kuluistaan, en edes vuokraa heiltä ottanut koska heidän mielestään se olisi ollut väärin ja hyväksikäyttöä, että mies osallistuu mun omistusasunnon maksamiseen. Ja olin silloin nuorena ihan "okei, on se sit varmaan just niin".
Vastaavissa tilanteissa miehet tunnetusti kuitenkin vaativat naiseltaan vuokraa. Hävettää että päästin ne miehet niin helpolla. Olin liian nuori ja kiltti. Asuivat käytännössä ilmaiseksi luonani ja saivat täyspalvelun. En todellakaan miestä "pelkän rahan takia" valikoi, mutta kokemuksieni kautta en enää täysin rahatontakaan miestä. Ja jos naimisiin mennään, niin ei ilman avioehtoa. Miehet, kyllä kuulkaas niitä rahan perässä olevia miehiä on meillä naisillakin, eikä sitä rahaa edes tarvitse olla paljon. Persaukisia elämäntapatyöttömiä juoppoja, ei edes yhtään komeita tyyppejä (ihan Suomalaisia), jotka haluavat samantien muuttaa yhteen kun tietää naisella olevan talous ok.
Ja sitten esitetään niin ihanaa ihmistä, oikein unelmien aviomieskokelasta, koska avioliittohan on hyvä juttu! Mutta vähän kun pintaa raapaisee, niin sieltä paljastuu pelkkä rahan perässä oleva naisvihaaja pyrkyri, joka ei koskaan ollutkaan tosissaan kanssani vaan sepittelee samoja nyyhkytarinoita onnettomasta lapsuudestaan ja syystään ikityöttömyydelleen monille muillekin naisille. Huvittavasti lopputulos on myös aina sama: NAINEN ajatteli pelkkää rahaa, ei mies.
Näiden mieskokemusten jälkeen myönnän, että todellakin ajattelen nykyään miehissä kymmenien muiden asioiden ohella myös sitä rahaa! En minä ole mikään hemmetin hyväntekeväisyysjärjestö, ilmainen asunto ja -pillu. Haluan aidon ihmissuhteen. Miehenkin tulee osallistua siihen ja kyllä, nykyään myös taloudelisesti. En enää luota noin vain miehiin. Miehet aina valittaa kuinka naiset ajattelee pelkkää rahaa, mutta sitten kun nainen ihastuu mieheen miehen rahattomuudesta huolimatta, saa pitkässä juoksussa vain huonoa kohtelua. Ja toisaalta ne ilmiselvät kullankaivajanaiset saavat ihan kuningattaren kohtelua. Ei yhtään haittaa miehiä, vaikka tietävätkin niiden naisten olevan vain miesten rahojen perässä.
Kunhan saa edes vähän aikaa omistaa sellaisen herkkupalan niin voi kuolla onnellisena. Mulla se ei mene niin. En etsi miehissä jotain herkkupalaa hetkeksi pureskeltavaksi ja maun kadottua pois syljettäväksi. Ja turha tulla valittamaan että " et vaan saa parempaa", olisin saanut jopa joitakin julkkiksia aikoinani. En halunnut. Halusin aitoa rakkautta. Ajattelin ettei haittaa yhtään jos mies on köyhä. Eikä se mua oikeasti haittaa edelleenkään, mutta en vaan enää luota köyhiin miehiin koska mun miehet on kaikki olleet niitä ja kaikki vain kusettaneet mua rahan takia. Eikä mulla edes ole sitä rahaa mitenkään paljon! Sehän tässä on hassuinta. Ymmärtäisin paremmin jos olisin joku miljonääri.
Ei se ole sen ihmeellisempi juttu kuin oletus, ettei mies hoida lapsia tai tee kunnolla kotitöitä. Kyllä nuokin hommat hoitavia miehiä on nykyään, mutta niin monilla on toisenlaista kokemusta että se on se yleinen "totuus".
On myös naisia, joilla on omaisuutta, mutta harva mies on sellaiseen törmännyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehille on tärkeintä elämässä oman muurahaispesän rakentaminen ja parisuhde tuhoaa sen koska naiset eroavat ja vievät puolet.
Parempi rakentaa se ihan itsekseen vaan niin sitä ei tuhoa kukaan. Seksiäkin saa wannabetaiteilijoilta sopuhintaan ettei senkään takia kannata mitään lehmää hankkia.
Mikset tee avioehtoa naimisiin mennessä, niin nainen ei voi viedä omaisuuttasi? Eikö nainen halua? Miksi menet sellaisen naisen kanssa naimisiin? Pelkäätkö, että nainen vie lapset ja alkaa kiristää niillä? Miksi menet sellaisen naisen kanssa naimisiin joka tekee näin? Onko vaikea löytää naista, joka olisi reilu ja mukava ja huomioiva?
Ai niin, mutta kun se ulkonäkö...
En mene naimisiin, problem solved.
Sitäpaitsi avioehto on ihan kuollut kirjain. Avioliiton aikana hankittu omaisuus, eli siis se osa johon mies on panostanut parhaat työvuotensa, menee aina puoliksi oli avioehtoa tai ei.
Ps. Suomesta on käytännössä mahdotonta löytää naista joka ei eroaisi, eikä kenenkään otsassa lue sitä, niin, että hyvän elämän varmistamiseksi on toden totta järkevää kiertää tällaiset pommit kaukaa. Ethän sinäkään miinakentän läpi kävele vaikket voi tietää miten siinä tulisi käymään.
Minäkään (n) en mene enää naimisiin enkä ikimaailmassa suostuisi yhteisiin rahoihin puolisoni kanssa (yhteiset kulut maksetaan kyllä puoliksi), mutta ihmettelen lausetta, "se osa, johon mies on panostanut parhaat työvuotensa". Nainenko ei ole?
Nainen on panostanut lapsiin (miehen resursseilla) ja saa ne tilastojen mukaan erossa itselleen. Plus puolet miehen kasaamasta omaisuudesta.
Entäs naisen omaisuus?
Tää on muuten jännä juttu. Ihan kuin naisilla ei olisi pennin latinkia koskaan, pelkästään miehillä voi olla vähän ylimääräistä rahaa. Se oli niin joskus kauan sitten, kun naiset eivät saaneet edes periä omia vanhempiaan vaan perintö meni naisten aviomiehille. Tästä on kuitenkin jo aikaa ja kun nuo isot ikäluokat tuosta tippuilee koko ajan, niin kyllä meillä naisillakin on nykyään rahaa. Mullekin tuli pieni vaatimaton perintö ja sen lisäksi olen parikymppisestä asti maksanut omaa kämpääni. Ihan yksin. En ole rikas, kaukana siitä, mutta en ihan kädestä suuhun ole koskaan joutunut elämään. On ollut muutama miestä asumassa kämpissäni, mutta he vain maksoivat kuluistaan, en edes vuokraa heiltä ottanut koska heidän mielestään se olisi ollut väärin ja hyväksikäyttöä, että mies osallistuu mun omistusasunnon maksamiseen. Ja olin silloin nuorena ihan "okei, on se sit varmaan just niin".
Vastaavissa tilanteissa miehet tunnetusti kuitenkin vaativat naiseltaan vuokraa. Hävettää että päästin ne miehet niin helpolla. Olin liian nuori ja kiltti. Asuivat käytännössä ilmaiseksi luonani ja saivat täyspalvelun. En todellakaan miestä "pelkän rahan takia" valikoi, mutta kokemuksieni kautta en enää täysin rahatontakaan miestä. Ja jos naimisiin mennään, niin ei ilman avioehtoa. Miehet, kyllä kuulkaas niitä rahan perässä olevia miehiä on meillä naisillakin, eikä sitä rahaa edes tarvitse olla paljon. Persaukisia elämäntapatyöttömiä juoppoja, ei edes yhtään komeita tyyppejä (ihan Suomalaisia), jotka haluavat samantien muuttaa yhteen kun tietää naisella olevan talous ok.
Ja sitten esitetään niin ihanaa ihmistä, oikein unelmien aviomieskokelasta, koska avioliittohan on hyvä juttu! Mutta vähän kun pintaa raapaisee, niin sieltä paljastuu pelkkä rahan perässä oleva naisvihaaja pyrkyri, joka ei koskaan ollutkaan tosissaan kanssani vaan sepittelee samoja nyyhkytarinoita onnettomasta lapsuudestaan ja syystään ikityöttömyydelleen monille muillekin naisille. Huvittavasti lopputulos on myös aina sama: NAINEN ajatteli pelkkää rahaa, ei mies.
Näiden mieskokemusten jälkeen myönnän, että todellakin ajattelen nykyään miehissä kymmenien muiden asioiden ohella myös sitä rahaa! En minä ole mikään hemmetin hyväntekeväisyysjärjestö, ilmainen asunto ja -pillu. Haluan aidon ihmissuhteen. Miehenkin tulee osallistua siihen ja kyllä, nykyään myös taloudelisesti. En enää luota noin vain miehiin. Miehet aina valittaa kuinka naiset ajattelee pelkkää rahaa, mutta sitten kun nainen ihastuu mieheen miehen rahattomuudesta huolimatta, saa pitkässä juoksussa vain huonoa kohtelua. Ja toisaalta ne ilmiselvät kullankaivajanaiset saavat ihan kuningattaren kohtelua. Ei yhtään haittaa miehiä, vaikka tietävätkin niiden naisten olevan vain miesten rahojen perässä.
Kunhan saa edes vähän aikaa omistaa sellaisen herkkupalan niin voi kuolla onnellisena. Mulla se ei mene niin. En etsi miehissä jotain herkkupalaa hetkeksi pureskeltavaksi ja maun kadottua pois syljettäväksi. Ja turha tulla valittamaan että " et vaan saa parempaa", olisin saanut jopa joitakin julkkiksia aikoinani. En halunnut. Halusin aitoa rakkautta. Ajattelin ettei haittaa yhtään jos mies on köyhä. Eikä se mua oikeasti haittaa edelleenkään, mutta en vaan enää luota köyhiin miehiin koska mun miehet on kaikki olleet niitä ja kaikki vain kusettaneet mua rahan takia. Eikä mulla edes ole sitä rahaa mitenkään paljon! Sehän tässä on hassuinta. Ymmärtäisin paremmin jos olisin joku miljonääri.
Aika monta kertaa on mies haukuttu kylmäksi ja laskelmoivaksi jos hän on samalla tavalla ilmoittanut, että katsoo myös rahaa naisessa. Mies silloin ajattelee vain rahaa, jos ei halua toimia sossuna toiselle. Kun nainen tekee samaa, niin hän on vain varovainen, ettei tule huijatuksi.
Minulla on seuran treenit 5 päivänä viikossa, joten arki-iltani ovat aikalailla varatut. En koe minulla olevan hirveästi annettavaa toiselle ihmiselle parisuhdemielessä. Sunnuntaityttöystävä voisi olla, mutta koska tilanne ei olisi minusta reilu naiselle, niin keskityn omiin harrastuksiini ennemmin.
Kuinka esimerkiksi aikuisviihde ja irtoseksi vaikuttaa ihmisten pariutumiseen?
Nykyaikana sukupuolierot ovat oikeastaan siinä että seksi on asia mihin vastakkaista sukupuolta tarvitsee niin miten aikuisviihde ja irtoseksi vaikuttaa pariutumiseen?
Vierailija kirjoitti:
Kuinka esimerkiksi aikuisviihde ja irtoseksi vaikuttaa ihmisten pariutumiseen?
Nykyaikana sukupuolierot ovat oikeastaan siinä että seksi on asia mihin vastakkaista sukupuolta tarvitsee niin miten aikuisviihde ja irtoseksi vaikuttaa pariutumiseen?
Tuskin kummemmin ja kyllä itse haluaisin naisystävän kanssa tehdä muutakin kuin peuhata punkassa. Moniko ihminen katsoo ollenkaan aikuisviihdettä tai mitenkään merkittävästi? Tarjontaan toki on valtavasti.
Tässä varmasti tullaankin koko keskustelun ytimeen, että turvallisuus ei tarkoita kaikille samoja asioita. Joillekin turvallisuus tarkoittaa sitoutumista, joillekin että ei sitouduta.
Kaikki on varmaa yhtä "oikein" kunhan sitten etsitään se samoin ajatteleva eikä huijata ketään.