Haluaako enää kukaan pysyvään parisuhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse pitkässä (20 v) ja rakkaudentäyteisessä parisuhteessa ja avioliitossa sekä osa aivan ihanaa perhettä.

Ajatuksena tuntuu jotenkin satuttavalta se, miten ikäiseni (40+) ihmiset eivät näe sitoutumisessa ja pitkässä parisuhteessa mitään arvokasta.

Minulle itselleni parisuhde rakastamaani naiseen on todella tärkeä osa elämääni. Sen ympärille olemme perustaneet perheen ja rakentaneet elämämme.

Minä teen ainakin kaikkeni ja enemmän, että parisuhteeni voisi hyvin, ja rakkautta riittäisi.

Lapsia lukuun ottamatta mikään ei mene parisuhteeni ohi: ei työ, ei harrastukset, eivät kaverit, eikä mikään muukaan asia.

Minä olen itse halunnut sitoutua ja tehdä työtä sen eteen, että parisuhde olisi hyvä. Ja että vaimollani olisi mahdollisimman hyvä olla siinä.

Viimeksi viisi minuuttia sitten kerroin vaimolleni rakastavani häntä (viestillä). Ja teen sen monta kertaa joka päivä. Teen tietenkin myös paljon muuta sen eteen, että hänellä olisi hyvä olla kanssani - annan myös tarvittaessa hänelle tilaa ja aikaa.

En silti pidä häntä minään itsestäänselvyytenä. Joskus, aika ajoin pelkään jopa menettäväni hänet. Pelot ovat olleet aina aiheettomia - mutta pystyn kuvittelemaan sen tilanteen, että jostakin syystä eroaisimme tai ajautuisimme erillemme - ja se tuntuu ajatuksena musertavalta. Sen vuoksi olen valmis vaikka joka päivä luomaan nahkani uudelleen, jotta hän haluaisi ja jaksaisi pysyä vierelläni. Kai sitten rakastan häntä ihan aikuisten oikeasti.

Miksi sitoutumisessa ja pitkässä parisuhteessa pitäisi nähdä arvoa?

Eiköhän tässä ketjussa nyt jo ole kerrottu esimerkkejä, millaisia asioita ihmiset saavat pitkistä parisuhteistaan. Ehkä sinun on vaikea vastaanottaa informaatiota. Ei sinun ole pakko nähdä arvoa pitkässä parisuhteessa jos et halua, eikä nykyään enää yhteiskunnallisesti tai kulttuurisesti tuomita ihmisiä, jotka eivät halua sitoutua. Anna kuitenkin meidän pitkää parisuhdetta haluavien valita sellainen ja ymmärrä, että kyse on henkilökohtaisista arvoista ja siitä, miten haluaa elämänsä elää.

Ehkä minun sitten on kun en ole löytänyt mitä ovat ne asiat joita voi saada vain pitkästä parisuhteesta.

Pystyt varmasti toistamaan ne kun teidät ne.

Jokainen pitäköön millaisesta suhteesta nyt haluaa. Kysymys kuuluikin miksi juuri pitkä suhde pitäisi nähdä arvokkaana. Tätä on taidettu kysyä jo muutamaan kertaan.

Lue nyt vaikka ajatuksella tämä kommentti jonka alle olemme molemmat vastanneet.

Kun et ymmärrä sen sanomaa, niin minä kerron: Usko parisuhteen kestämiseen tekee onnelliseksi. Rakkaus kumppaniin ja hänen kanssaan rakennettu elämä on jotain, mihin voi aidosti luottaa.

Konkretisoin vielä: Realistisesti ymmärrän että on aivan mahdollista, että joskus tulee aika, että minä ja puolisoni eroamme. Elän kuitenkin jokaisen päivän hänen kanssaan sillä oletuksella, että olemme kuolemaan asti yhdessä. Tämä on asia, jota ei koskaan tule saamaan lyhyessä suhteessa.

Eroavaisuuden joko ymmärtää tai ei.

Ja mikä tuossa on se missä pitäisi nähdä erityinen arvo? Pidätkö siis suhdettasi arvokkaampana kuin jonkun toisen joka rakastaa kumppaniaan ja rakentaa tämän kanssa elämää mutta ei siltä pohjalta että pitäisi olla yhdessä kuolemaan asti?

Oletko tyhmä? Alhainen älykkyysosamäärä, luetun ymmärtämisen ongelma tai autismi? Vai onko sinulle itsellesi lyhyt suhde sittenkin ongelma, kun koet jatkuvasti tarvetta etsiä merkkejä siitä, että sinua tuomitaan? Minähän olen nimenomaan koko ajan sanonut että kyse on henkilökohtaisista arvoista ja siitä, miten haluaa elämänsä elää. Sillä, pitääkö tässä ajattelutavassani kenenkään muun nähdä erityistä arvoa tai pidänkö suhdettani arvokkaampana kuin muiden suhteita ei ole mitään tekemistä asian kanssa enkä ole sellaista näkemystä missään vaiheessa esiin tuonut.

Et siis ole se langan ensimmäinen jolle kysymys alun perin eritettiin.

Yhä siis odotamme vastausta henkilöltä joka kirjoitti "Ajatuksena tuntuu jotenkin satuttavalta se, miten ikäiseni (40+) ihmiset eivät näe sitoutumisessa ja pitkässä parisuhteessa mitään arvokasta.".

Miksi pitkässä suhteessa pitäisi nähdä arvoa?

Ei kaikki näekään. Ihmiset ovat erilaisia. Onneksi nykyään erilaisuus myös sallitaan. Ennenvanhaan ihmiset menivät naimisiin koska se oli tärkeä status. Kulissiliittokin oli parempi kuin olla halveksittu ikisinkku. Jotkut yrittävät vieläkin viljellä tätä ajatusta. Itse olen sitä mieltä, että hyvä vaan jos ihminen sanoo suoraan ettei edes halua pitkää suhdetta, se on reilumpaa kuin lupailla ikuista rakkautta vaikkei edes usko sellaiseen, saati unelmoi sellaisesta. Ei kaikkia ihmisiä ole edes tarkoitettu pitkiin parisuhteisiin. Itse taas olen kuin kissa. Kiinnyn pysyviin asioihin, paikkoihin ja niihin ihmisiin jotka olen valinnut elämääni. En kaipaa vaihtelua, jatkuva muutos vain stressaa minua. En tylsisty ihmisiin, vaan kiinnyn heihin vuosi vuodelta enemmän. Olen mieluummin yksin kuin suhteessa jossa olen jollekin pelkkä välivaihe, tai vaihtelua tylsään arkeensa. Kun ei minusta tylsä arki edes ole ollenkaan huono juttu. En kaipaa jatkuvia elämyksiä ja jotain uutta ja ihmeellistä, en matkustelua, en uutta sisustusta, en hienoa autoa, en mitään kallista krääsää. Omat läheiset ja lemmikit ovat elämäni keskipiste. Kaikki muu on turhaa. Tällaista elämää on vaikeaa saavuttaa olemalla joku irtosuhdehenkinen bilettäjä.

T:Eri.

Mistä sitä tietää kuka sopii pitkään parisuhteeseen tai tairkeemin sen saa? Kissankin kiintyy uuteen kotiin ja omistajaan.

Et sinäkään osannut kertoa miksi pitkällä parisuhteella ja sitoutumisella pitäisi olla arvoa.

Mitä enemmän miehellä on ollut kumppaneita sitä enemmän hän voi verrata nykyistä muihin naisiin.

Minä haluan ja uskon että olen vihdoin sellaisen myös löytänyt <3 :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret miehet eivät oikein usko parisuhteeseen, koska naisen on niin helppo vaihtaa halutumpaan mieheen. Olin viime viikonloppuna pikkukaupungin baarissa ja sieltäkin naisen kanssa lähti eräs ulkomaalainen mies; ajokortti-ikäiset pojat ja tytöt istuvat omissa porukoissaan ja baareissa on 70% miehiä.

Nuoret naiset taas huvittelevat miesmallien kanssa ja kaiketi hyväksyvät sen, että eivät voi sitouttaa näitä parisuhteeseen, mutta pääsevät nauttimaan useasta miesmallista nuoruudessaan. 

Toki noissa mainitsemissani pikkukaupungeissa on edelleen huonoitsetuntoisia naisia, jotka eivät käytä Tinderiä, haaveile ulkomaan matkoista ja halutuimmista miehistä, mutta isoissa kaupungeissa nuorten miesten asema ei näytä hirveän ruusuiselta.

Olen neljää kymppiä lähestyvä neitsytmies ja minut on jo aika armahtanut jollakin tavalla ja keskityn nyt enemmän mentorointiin, kuin murehtimiseen. Haaveilen edelleen parisuhteesta, mutta olen realisti ja ymmärrän, että omassa ikäluokassani ylipaino, lapset, ex-miehet jne. ovat enemmän normi, kuin poikkeus kumppaniehdokkailla. 

Se nyt vaan on niin, että niitä missejä ei riitä kaikille.

Mutta onneksi yksi chad voi hoidella monta naista viikossa. 

Missi = normaalipainoinen

Tutustuttiin miehen kanssa noin 30v iässä. Kummallakin oli muutama seurustelusuhde takana.

Oltiinkohan seurusteltu vielä puolta vuotta kun vietiin miehen suvun haudalle kynttilöitä. Mies sitten esitti että tässä on sukuhauta ja tähän meidätkin sitten haudataan aikanaan. No yhdessä on saateltu sukuhautaan miehen äiti. Ja sillä mielellä eletään yhdessä että sinne haudataan meidätkin vielä joskus vierekkäin.

Ollaan oltu naimisissa jo 20 vuotta. On yhteiset lapset, koti, yritys, harrastuksia. On tehty yhdessä tosi paljon asioita. Tuntuu turvalliselta kun tietää ja tuntee toisensa. Varmasti kumpikin löytäisi uusia ihastumisia ja rakastumisia ja säkenöiviä tunteita jos etsisi uuden suhteen. Mutta kun tässä vanhassakin suhteessa on niin paljon hyvää. Ei ehkä sitä uutuuden viehätystä mutta tosi paljon tuttuutta, turvaa, yhteisiä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Tutustuttiin miehen kanssa noin 30v iässä. Kummallakin oli muutama seurustelusuhde takana.

Oltiinkohan seurusteltu vielä puolta vuotta kun vietiin miehen suvun haudalle kynttilöitä. Mies sitten esitti että tässä on sukuhauta ja tähän meidätkin sitten haudataan aikanaan. No yhdessä on saateltu sukuhautaan miehen äiti. Ja sillä mielellä eletään yhdessä että sinne haudataan meidätkin vielä joskus vierekkäin.

Ollaan oltu naimisissa jo 20 vuotta. On yhteiset lapset, koti, yritys, harrastuksia. On tehty yhdessä tosi paljon asioita. Tuntuu turvalliselta kun tietää ja tuntee toisensa. Varmasti kumpikin löytäisi uusia ihastumisia ja rakastumisia ja säkenöiviä tunteita jos etsisi uuden suhteen. Mutta kun tässä vanhassakin suhteessa on niin paljon hyvää. Ei ehkä sitä uutuuden viehätystä mutta tosi paljon tuttuutta, turvaa, yhteisiä asioita.

Sen parempi mitä vähemmän miehellä on ollut kumppaneita, ei ole niin paljon muisteltavaa.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen useita miehiä, jotka nimen omaan haluaisivat pitkään rakkaudentäyteiseen parisuhteeseen, mutta eivät onnistu sellaista löytämään. Ikäluokka 30-50 vuotta.

Mitä lähempänä 50 vuoden ikää miehet ovat, sitä enemmän he haluavat sitoutua parisuhteeseen (tosin usea haluaa asua erillään). Moni valittaa, että heidän ikäisensä naiset eivät enää halua lainkaan sitoutua, satunnainen hauskanpito- ja seksiseura kyllä kelpaa.

Tämä.

Itse etsin VAIN vakavaa parisuhdetta ja naiset kertoilevat kuinka miehet etsivät vain hetken hupia ja kuinka heitä on käytetty hyväksi. Vannovat aina ihastusta minuun, kun olen niin ihana ja minuun voi luottaa. Kuitenkin heti alkuhuuman laannuttua jättävät minut ja siinä vaiheessa on käynyt jo ilmi, että en ole ensimmäinen jolle tämän kohtalon ovat suoneet, vaikka alkuun itkevät miten heidät aina jätetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutustuttiin miehen kanssa noin 30v iässä. Kummallakin oli muutama seurustelusuhde takana.

Oltiinkohan seurusteltu vielä puolta vuotta kun vietiin miehen suvun haudalle kynttilöitä. Mies sitten esitti että tässä on sukuhauta ja tähän meidätkin sitten haudataan aikanaan. No yhdessä on saateltu sukuhautaan miehen äiti. Ja sillä mielellä eletään yhdessä että sinne haudataan meidätkin vielä joskus vierekkäin.

Ollaan oltu naimisissa jo 20 vuotta. On yhteiset lapset, koti, yritys, harrastuksia. On tehty yhdessä tosi paljon asioita. Tuntuu turvalliselta kun tietää ja tuntee toisensa. Varmasti kumpikin löytäisi uusia ihastumisia ja rakastumisia ja säkenöiviä tunteita jos etsisi uuden suhteen. Mutta kun tässä vanhassakin suhteessa on niin paljon hyvää. Ei ehkä sitä uutuuden viehätystä mutta tosi paljon tuttuutta, turvaa, yhteisiä asioita.

Sen parempi mitä vähemmän miehellä on ollut kumppaneita, ei ole niin paljon muisteltavaa.

Eikä joku toinen nainen ole ollut parempi esim. suuseksissä, mies ei kehtaa kumminkaan ääneen sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutustuttiin miehen kanssa noin 30v iässä. Kummallakin oli muutama seurustelusuhde takana.

Oltiinkohan seurusteltu vielä puolta vuotta kun vietiin miehen suvun haudalle kynttilöitä. Mies sitten esitti että tässä on sukuhauta ja tähän meidätkin sitten haudataan aikanaan. No yhdessä on saateltu sukuhautaan miehen äiti. Ja sillä mielellä eletään yhdessä että sinne haudataan meidätkin vielä joskus vierekkäin.

Ollaan oltu naimisissa jo 20 vuotta. On yhteiset lapset, koti, yritys, harrastuksia. On tehty yhdessä tosi paljon asioita. Tuntuu turvalliselta kun tietää ja tuntee toisensa. Varmasti kumpikin löytäisi uusia ihastumisia ja rakastumisia ja säkenöiviä tunteita jos etsisi uuden suhteen. Mutta kun tässä vanhassakin suhteessa on niin paljon hyvää. Ei ehkä sitä uutuuden viehätystä mutta tosi paljon tuttuutta, turvaa, yhteisiä asioita.

Sen parempi mitä vähemmän miehellä on ollut kumppaneita, ei ole niin paljon muisteltavaa.

Eikä joku toinen nainen ole ollut parempi esim. suuseksissä, mies ei kehtaa kumminkaan ääneen sanoa.

Ja jos se vehje on ollut monen naisen.... Yök

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No daa! Ei!?!! FWB anaalilla on se mitä tavoitellaan.

Ykkösvaihtoehtoni on pitkä parisuhde anaalilla ja tiheillä suikkarihetkillä höystettynä. FWB anaalilla tulee vasta toisena.

:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä miten parisuhteista toiseen tai monien kanssa säpinöidessä kukaan voi löytää mitään aitoa tunnetta?

Miten voi toista löytää, kun tuskin niissä sekoilussa ehtii edes itseään löytämään?

Ei itsensä löytämiseen parisuhdetta tarvita.

Olet kuitenkin ollut joskus parisuhteessa, eikö niin? Muutenkin ärsyttää tällaiset kommentit, joissa sanotaan asian olevan näin kuin MINÄ SANON, mutta ei perustella ollenkaan.

Kysymykseen miksi pitkällä suhteella pitäisi olla arvoa on saatu vain "minun suhde" vastauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin pitkän ja pysyvän parisuhteen mutta naiset lähtee aina jos kaikki ei ole täydellistä hänelle. Eräs ystäväni (nainen) sanoi kuvaavasti "miksi nainen jäisi suhteeseen jossa kaikki ei ole täydellistä kun tänä tinder aikakautena nainen saa uuden suhteen tuntien aikana erosta jos hän näin haluaa"

Sama kokemus.  Tuntuu siltä, että kun mies keski-ikäistyessään vähän jopa kypsyy ja on ehkä valmis vakiintumaan, saman ikäiset naiset "löytävät itsensä" ja vapautensa.  Menokenkä vipattaa eikä varsinkaan kunnollisille miehille ole mitään käyttöä.

Mitä nainen saa nykyaikana sitoutumisesta pitkään suhteeseen? Kumppanin jolle hän on itsestään selvyys? Mitä nainen saa tuosta suhteesta?

Turvallisuutta ja luottamusta.

Eli kaiken tärkeän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä miten parisuhteista toiseen tai monien kanssa säpinöidessä kukaan voi löytää mitään aitoa tunnetta?

Miten voi toista löytää, kun tuskin niissä sekoilussa ehtii edes itseään löytämään?

Ei itsensä löytämiseen parisuhdetta tarvita.

Olet kuitenkin ollut joskus parisuhteessa, eikö niin? Muutenkin ärsyttää tällaiset kommentit, joissa sanotaan asian olevan näin kuin MINÄ SANON, mutta ei perustella ollenkaan.

Kysymykseen miksi pitkällä suhteella pitäisi olla arvoa on saatu vain "minun suhde" vastauksia.

Tutkimustietoa asiasta taitaa olla melko vähän joten lähes kaikki joutuu vastaamaan kysymykseen vain omasta puolestaan onko suhteen pituudella minulle tai suhteessa jotain arvoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan tietysti mutta harjoittelen uskaltamista ja osaamista kahdesta pitkästä vakavasta suhteesta eronneena keski-ikäisenä miehenä.

Tosi vaikeaa on, kun tässä on jo niin monta kolhua sielussa molemmin puolin. Rakkautta on, mutta kyllähän se luottamus, täysi heittäytyminen pelottaa.

Nuorempana ei paljon päätä palellut. Ja ennen vanhaan siihen ensimmäiseen jäätiin, koska ei muuta voitu.

Ehkä nuorena tuli heittäydyttyä liikaakin? Moni ryhtyy suhteeseen ilman minkäänlaista suunnitelmaa tai ajatusta ja sitten ihmettelevät kun se kuivuu kasaan. Parisuhteet ovat vaikein ihmissuhde, joten onnistuminen vaatii tiettyjä parisuhdetaitoja. Mitä läheskään kaikilla ei ole perintönä omilta vanhemmiltaan. 

Koulussa pitäisi opettaa ihmissuhde- ja parisuhdetaitoja.

Ei siihen koulua tarvita. Kyllä ne on opetettavissa jos niin haluaa ihan ilman kouluakin.

Koulussa toki tulee opettaa ihan perusasioita vuorovaikutustaidoista ja niistä on hyötyä myös parisuhteessa. Naisilla nuo taidot on yleensä miehiä paremmin hallussa joten jos miehet niihin vähän satsaisi saattaisi parisuhteetkin olla kestävämpiä.

Naisten nalkuttaminen pitäisi jollain keinoin saada vähenemään.

Vähenee eikä edes ala, jos mies kommunikoi.

Ja paskan latingit!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin pitkän ja pysyvän parisuhteen mutta naiset lähtee aina jos kaikki ei ole täydellistä hänelle. Eräs ystäväni (nainen) sanoi kuvaavasti "miksi nainen jäisi suhteeseen jossa kaikki ei ole täydellistä kun tänä tinder aikakautena nainen saa uuden suhteen tuntien aikana erosta jos hän näin haluaa"

Sama kokemus.  Tuntuu siltä, että kun mies keski-ikäistyessään vähän jopa kypsyy ja on ehkä valmis vakiintumaan, saman ikäiset naiset "löytävät itsensä" ja vapautensa.  Menokenkä vipattaa eikä varsinkaan kunnollisille miehille ole mitään käyttöä.

Mitä nainen saa nykyaikana sitoutumisesta pitkään suhteeseen? Kumppanin jolle hän on itsestään selvyys? Mitä nainen saa tuosta suhteesta?

Turvallisuutta ja luottamusta.

Eli kaiken tärkeän.

Molemmat asiat on varmaankin sellaisia jotka jokainen määrittelee omalla tavallaan eli turvallisuus tai luottamus ei merkitse kaikille täysin samoja asioita. Itselläni sitoutuminen suhteeseen syntyy siitä että nuo asiat on suhteessa olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen useita miehiä, jotka nimen omaan haluaisivat pitkään rakkaudentäyteiseen parisuhteeseen, mutta eivät onnistu sellaista löytämään. Ikäluokka 30-50 vuotta.

Mitä lähempänä 50 vuoden ikää miehet ovat, sitä enemmän he haluavat sitoutua parisuhteeseen (tosin usea haluaa asua erillään). Moni valittaa, että heidän ikäisensä naiset eivät enää halua lainkaan sitoutua, satunnainen hauskanpito- ja seksiseura kyllä kelpaa.

Liian vähän liian myöhään. Parasta ennen päiväys meni siinä parikymppisenä. Varsinkin ne 40-50 vuotiaat naiset ovat useimmiten jo sen parisuhde-elämän kokeneet ja hankkiutuneet siitä eroon. Samaa riesaa ei halua toista kertaa.

Tämä sivusto saa minut aina pahalle mielelle. Niin surullista katkeruutta.

Siirrynpä katsomaan random acts of kindnesseja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin pitkän ja pysyvän parisuhteen mutta naiset lähtee aina jos kaikki ei ole täydellistä hänelle. Eräs ystäväni (nainen) sanoi kuvaavasti "miksi nainen jäisi suhteeseen jossa kaikki ei ole täydellistä kun tänä tinder aikakautena nainen saa uuden suhteen tuntien aikana erosta jos hän näin haluaa"

Sama kokemus.  Tuntuu siltä, että kun mies keski-ikäistyessään vähän jopa kypsyy ja on ehkä valmis vakiintumaan, saman ikäiset naiset "löytävät itsensä" ja vapautensa.  Menokenkä vipattaa eikä varsinkaan kunnollisille miehille ole mitään käyttöä.

En usko ensimmäisen lainauksen logiikkaan. Todennäköisesti seuraava suhde ei ole yhtään sen täydellisempi. Ja kääntäen, taydellisyyden puute ei ole syy vaihtaa nopeasti kumppania. Syyt ovat muualla, hauskanpidossa, vaivattomuudessa, myös elämän mukanaan tuomissa pettymyksissä ja peloissa. Jotkut voivat jopa maksaa nuoruuden kokemuksensa keski-ikäisenä takaisin vastakkaiselle sukupuolelle. Eli sikaillaan kuin miehet nuorena.

Toinen lainaus - kannattaisiko miehen pyrkiä kypsään ja toista kunnioittavaan käytökseen jo parikymppisenä, kun sinkkuja on vielä paljon ympärillä? Jos on elänyt pitkän nuoruuden sitoutumatta kehenkään, ei plussapisteitä heru naismarkkinoilla keski-iässä. Itse kun olin tinderissä vielä kolme vuotta sitten ja deittailin, kyllä ne samanikäiset miehet, jotka ei koskaan olleet asuneet naisen kanssa, putosivat kokemattomuuden vuoksi pois. Tässä kokemattomuus tarkoittaa siis kokemattomuutta pitkästä, vakavasta parisuhteesta. Minut hurmasi sitten kolmen lapsen iskä. Sopivasti aitoa kokemusta elämästä.

Eli siis omia kriteereitä pitää madaltaa, jos ei ole itsekään antaa sellaista, mitä parisuhdemarkkinoilla haetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehillä on paljon kumppaneita nykyään. Kuka haluaa seksitauteja ja miestä joka vertailee nykyistä naista naisiin, joiden kanssa on aiemmin sekstaillut.

Ei kiitos

Eihän yksikään nainen halua kuulla miehen entisistä naisista Mutta miehille muistutetaan jatkuvasti mitkä asiat oli minkä ex:än kanssa paremmin

Niin, miehet ei puhu ääneen, että ex-naisella oli timmimpi vartalo, riita siitä tulisi.

Luuletteko te miehet ettei myös naisilla ole ollut se timmivartaloinen mies ennen teitä löysälihaisia vitjapalleja roikkuvine miestisseineen ja harvahiuksineen?

Minusta on asiatonta tuoda exiä esille jatkuvasti koska ei kukaan halua sellaista kuulla, mutta toki tietyistä asioista pitää kertoa, varsinkin jos on yhteisiä lapsia exän kanssa. Että vähän käydään läpi sitä historiaa, miten asiat meni ja kuinka päädyttiin eroon.

Jos se on tuollaisia asioita, että mitkä kaikki asiat olivat exän kanssa paremmin, ei ole toinen työstänyt eroaan vielä vaan hypännyt laastarisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä miten parisuhteista toiseen tai monien kanssa säpinöidessä kukaan voi löytää mitään aitoa tunnetta?

Miten voi toista löytää, kun tuskin niissä sekoilussa ehtii edes itseään löytämään?

Ei itsensä löytämiseen parisuhdetta tarvita.

Olet kuitenkin ollut joskus parisuhteessa, eikö niin? Muutenkin ärsyttää tällaiset kommentit, joissa sanotaan asian olevan näin kuin MINÄ SANON, mutta ei perustella ollenkaan.

Kysymykseen miksi pitkällä suhteella pitäisi olla arvoa on saatu vain "minun suhde" vastauksia.

Tutkimustietoa asiasta taitaa olla melko vähän joten lähes kaikki joutuu vastaamaan kysymykseen vain omasta puolestaan onko suhteen pituudella minulle tai suhteessa jotain arvoa.

Vaikea tällaisia asioita on edes lähteä tutkimaan. Tunnen sellaisia pareja joista toinen on kuollut ja toinen menetti sen jälkeen kokonaan elämänhalunsa ja kuoli joko nopeasti perässä, tai eli vuosikymmeniä yksin masentuneena. Toisaalta tunnen myös ihmisiä, joilla puoliso kuoli ja he pärjäsivät hyvin, ehkä jopa paremmin jatkossa. Joko yksin, tai löysivät uuden kumppanin.

Ei nämä asiat ole ollenkaan yksinkertaisia, koska ihmiset ovat niin valtavan erilaisia. Paljon tietysti vaikuttaa myös tukiverkko. Mutta yleensä niillä vahvoilla tyypeillä onkin edes jonkinlainen tukiverkosto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen useita miehiä, jotka nimen omaan haluaisivat pitkään rakkaudentäyteiseen parisuhteeseen, mutta eivät onnistu sellaista löytämään. Ikäluokka 30-50 vuotta.

Mitä lähempänä 50 vuoden ikää miehet ovat, sitä enemmän he haluavat sitoutua parisuhteeseen (tosin usea haluaa asua erillään). Moni valittaa, että heidän ikäisensä naiset eivät enää halua lainkaan sitoutua, satunnainen hauskanpito- ja seksiseura kyllä kelpaa.

Tämä.

Itse etsin VAIN vakavaa parisuhdetta ja naiset kertoilevat kuinka miehet etsivät vain hetken hupia ja kuinka heitä on käytetty hyväksi. Vannovat aina ihastusta minuun, kun olen niin ihana ja minuun voi luottaa. Kuitenkin heti alkuhuuman laannuttua jättävät minut ja siinä vaiheessa on käynyt jo ilmi, että en ole ensimmäinen jolle tämän kohtalon ovat suoneet, vaikka alkuun itkevät miten heidät aina jätetään.

Sinulla ei soi ollenkaan hälytyskellot, kun naiset heti alkajaisiksi alkavat puhua tuollaisia? Milloin luulisit oppivasi, tarvitaanko vielä monta samanlaista naista ennen kuin tajuat, että vakavaa parisuhdetta etsivät naiset eivät vanno ihastusta eivätkä avaudu entisistä suhteista?