Joku suorittanut oikiksen vuodessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt voisi kyllä tehdä jatkojutun ja kertoa että miten tuo käytännön tasolla on mahdollista. Miten muka saa esim. kurssien aikataulut järjestymään?

Siten että korvataan kurssit kirjatenteillä. Enemmän ihmetyttää se miten voi tehdä perus, aine ja syventäviä opintoja yhtäaikaa. Normaalisti täytyy olla se notaarin tutkinto tehty ennen kuin pääsee aloittamaan ne. Maisterivaihetta.

No eikös hän ainakin perusopinnot tehnyt avoimessa kesällä 2020 ennen lukuvuoden alkua, sehän on kerrottukin.

Ja sivuaineet voi suorittaa myös helposti avoimen kautta ja lukea hyväksytyksi sitten vaan kaikki yhdellä päivämäärällä. Todnäk tuo opiskelija on tuolla oikisessa tuon vuoden aikana suorittanut ns syventävät opinnot ja gradu-kurssin. Kaikki muu on ollut jo tehtynä sitä ennen.

HS:ssä oli tästä juttu, oli vieläpä sellainen ilmaisnäyte laatujutuista. Oli avoimessa jotain 65 op tjsp suorittanut ja ne päälle 500 op siinä vähän reilu vuodessa tutkinto-opiskelijana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt voisi kyllä tehdä jatkojutun ja kertoa että miten tuo käytännön tasolla on mahdollista. Miten muka saa esim. kurssien aikataulut järjestymään?

Siten että korvataan kurssit kirjatenteillä. Enemmän ihmetyttää se miten voi tehdä perus, aine ja syventäviä opintoja yhtäaikaa. Normaalisti täytyy olla se notaarin tutkinto tehty ennen kuin pääsee aloittamaan ne. Maisterivaihetta.

No eikös hän ainakin perusopinnot tehnyt avoimessa kesällä 2020 ennen lukuvuoden alkua, sehän on kerrottukin.

Ja sivuaineet voi suorittaa myös helposti avoimen kautta ja lukea hyväksytyksi sitten vaan kaikki yhdellä päivämäärällä. Todnäk tuo opiskelija on tuolla oikisessa tuon vuoden aikana suorittanut ns syventävät opinnot ja gradu-kurssin. Kaikki muu on ollut jo tehtynä sitä ennen.

Paitsi se notaarin tutkielma. Jo näiden töiden tarkastukseen on varattava kuukausia odotteluaikaa. En tiedä oikiksen kandityön vaatimustasosta, mutta eri alalla tähän sitoutui seminaarit opponointeineen, tapaamiset ohjaajan kanssa (milloin saa ajat soviteltua), tiedonhaun kurssi (=osatehtävä kerrallaan harjoitellaan oikeaoppinen viittaustekniikka ja tieteellinen tiedonhaku eri tietokannoista, ei voi edetä seuraavaan ennenkuin kukin tehtävä hyväksytty, tarkastuksessa kestää..) jne. Tätä on se byrokratia. Vaikka tekisi kaiken päivässä, on odoteltava palautusten ja suoritusmerkintöjen kanssa. Ja tämä vain yksi osa-alue. Usein menee useampi vko, ennen kuin saa kurssiarvostelun. Puhumattakaan siitä, että joillain aloilla tosiaan on kursseja, joita valtaosa opiskelijoista ei läpäise läpihuutojuttuna. Tämä tekee sitten myös tunkua näille kursseille jatkossa, varmaan voi arvata että vaikuttaa arvostelutahtiin jälleen. Onko hänen kurssisuoritus arvosteltu aina ensimmäisenä vai mitä ihmettä? Opettajat eivät ole pitäneet lomia?

Älyttömältähän tämä junnaus näin kirjoitettuna vaikuttaa, mutta on totinen tosi. Ja laitoksilla on paljon opiskelijoita, ei voi yleensä tuudittautua siihen, että omat asiat on ne kiireellisimmät ja tärkeimmät, vaan kaikki vuorollaan.

Itseasiassa kun tätä miettii kaaoksenhallinnan kannalta, on jopa ongelma jos hyvin moni poikkeaisi suunnitellusta aikataulusta. Jos useampi esimerkiksi palauttaisi heti kandia, tarvittaisiin ohjaajia lisää arvioimaan töitä, koska on laskettu tietty määrä suorittajia aloituspaikkojen mukaan ja tämän mukaan ohjausresurssi. Sama kurssien osallistumismäärissä: etäopinnoissakin jonkun pitää suoritukset arvioida ja on ongelma jos porukkaa on paljon aiottua enemmän. Mitä enemmän pohtii, sitä selvemmäksi käy ettei tällaista voida lähtökohtaisesti tukea ihan resurssien kannalta. Kuten monen muun kokemus kertookin. Miten siis hänen kohdallaan?

Tätä voi miettiä tosiaan ihan siltäkin pohjalta, että ei ne muutkaan oikikseen päässeet mitään tumpuloita ole opiskelijoina vaikkeivät mitään tällaisia superihmisiä olisikaan. Todistusvalinnassa läpi päästäkseen täytyy löytyä se rivi älliä yo-todistuksesta. Mitkä meriitit ovat siis riittävät oikopolkujen järjestymiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt voisi kyllä tehdä jatkojutun ja kertoa että miten tuo käytännön tasolla on mahdollista. Miten muka saa esim. kurssien aikataulut järjestymään?

Siten että korvataan kurssit kirjatenteillä. Enemmän ihmetyttää se miten voi tehdä perus, aine ja syventäviä opintoja yhtäaikaa. Normaalisti täytyy olla se notaarin tutkinto tehty ennen kuin pääsee aloittamaan ne. Maisterivaihetta.

No eikös hän ainakin perusopinnot tehnyt avoimessa kesällä 2020 ennen lukuvuoden alkua, sehän on kerrottukin.

Ja sivuaineet voi suorittaa myös helposti avoimen kautta ja lukea hyväksytyksi sitten vaan kaikki yhdellä päivämäärällä. Todnäk tuo opiskelija on tuolla oikisessa tuon vuoden aikana suorittanut ns syventävät opinnot ja gradu-kurssin. Kaikki muu on ollut jo tehtynä sitä ennen.

Paitsi se notaarin tutkielma. Jo näiden töiden tarkastukseen on varattava kuukausia odotteluaikaa. En tiedä oikiksen kandityön vaatimustasosta, mutta eri alalla tähän sitoutui seminaarit opponointeineen, tapaamiset ohjaajan kanssa (milloin saa ajat soviteltua), tiedonhaun kurssi (=osatehtävä kerrallaan harjoitellaan oikeaoppinen viittaustekniikka ja tieteellinen tiedonhaku eri tietokannoista, ei voi edetä seuraavaan ennenkuin kukin tehtävä hyväksytty, tarkastuksessa kestää..) jne. Tätä on se byrokratia. Vaikka tekisi kaiken päivässä, on odoteltava palautusten ja suoritusmerkintöjen kanssa. Ja tämä vain yksi osa-alue. Usein menee useampi vko, ennen kuin saa kurssiarvostelun. Puhumattakaan siitä, että joillain aloilla tosiaan on kursseja, joita valtaosa opiskelijoista ei läpäise läpihuutojuttuna. Tämä tekee sitten myös tunkua näille kursseille jatkossa, varmaan voi arvata että vaikuttaa arvostelutahtiin jälleen. Onko hänen kurssisuoritus arvosteltu aina ensimmäisenä vai mitä ihmettä? Opettajat eivät ole pitäneet lomia?

Älyttömältähän tämä junnaus näin kirjoitettuna vaikuttaa, mutta on totinen tosi. Ja laitoksilla on paljon opiskelijoita, ei voi yleensä tuudittautua siihen, että omat asiat on ne kiireellisimmät ja tärkeimmät, vaan kaikki vuorollaan.

Itseasiassa kun tätä miettii kaaoksenhallinnan kannalta, on jopa ongelma jos hyvin moni poikkeaisi suunnitellusta aikataulusta. Jos useampi esimerkiksi palauttaisi heti kandia, tarvittaisiin ohjaajia lisää arvioimaan töitä, koska on laskettu tietty määrä suorittajia aloituspaikkojen mukaan ja tämän mukaan ohjausresurssi. Sama kurssien osallistumismäärissä: etäopinnoissakin jonkun pitää suoritukset arvioida ja on ongelma jos porukkaa on paljon aiottua enemmän. Mitä enemmän pohtii, sitä selvemmäksi käy ettei tällaista voida lähtökohtaisesti tukea ihan resurssien kannalta. Kuten monen muun kokemus kertookin. Miten siis hänen kohdallaan?

Tätä voi miettiä tosiaan ihan siltäkin pohjalta, että ei ne muutkaan oikikseen päässeet mitään tumpuloita ole opiskelijoina vaikkeivät mitään tällaisia superihmisiä olisikaan. Todistusvalinnassa läpi päästäkseen täytyy löytyä se rivi älliä yo-todistuksesta. Mitkä meriitit ovat siis riittävät oikopolkujen järjestymiseen?

Ihan totta, myös Suomessa asiat järjestyvät suhteilla. Mutta tätä ei haluta käsittää, joten se kuitataan kateellisten panetteluna. Muuten, ei ole häpeäkään tuntea kateutta selvistä etuoikeuksista, jotka on evätty itseltä. Tällaisia ovat juurikin käsittämättömät oikopolut opinnoissa.

Yliopistomaailma on täynnä ihmisiä ketkä ovat menettäneet esimerkiksi opintolainalyhennyksen tai promootio-osallistumisen sen takia, että ovat missanneet esim. pakollisen seminaariläsnäolon tai reputtaneet tentin, mikä järjestetään vain kerran 2-3 vuodessa. On myös ihmisiä keiden valmistuminen on saattanut venyä vuodella juuri siksi, ettei kurssien suorittamisjärjestyksestä ole joustettu ja muuten valmis opintokokonaisuus on saanut odottaa tuota yhtä kurssia vuoden. Vakituisiin töihinkään ei ole voinut hakea, koska ei ole ollut papereita eikä opintotukea myönnetä jos opintoja tulee vain joku 5op vuodessa. On myös mahdollista, että professori ei ole jaksanut tarkistaa tenttiä ennen lukuvuoden vaihtumista ja siitä on seurannut isot mätkyt opintotukien takaisinmaksun muodossa. Miksi yhdelle ihmiselle on jaettu näin paljon erioikeuksia tässä asiassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt voisi kyllä tehdä jatkojutun ja kertoa että miten tuo käytännön tasolla on mahdollista. Miten muka saa esim. kurssien aikataulut järjestymään?

Siten että korvataan kurssit kirjatenteillä. Enemmän ihmetyttää se miten voi tehdä perus, aine ja syventäviä opintoja yhtäaikaa. Normaalisti täytyy olla se notaarin tutkinto tehty ennen kuin pääsee aloittamaan ne. Maisterivaihetta.

No eikös hän ainakin perusopinnot tehnyt avoimessa kesällä 2020 ennen lukuvuoden alkua, sehän on kerrottukin.

Ja sivuaineet voi suorittaa myös helposti avoimen kautta ja lukea hyväksytyksi sitten vaan kaikki yhdellä päivämäärällä. Todnäk tuo opiskelija on tuolla oikisessa tuon vuoden aikana suorittanut ns syventävät opinnot ja gradu-kurssin. Kaikki muu on ollut jo tehtynä sitä ennen.

Paitsi se notaarin tutkielma. Jo näiden töiden tarkastukseen on varattava kuukausia odotteluaikaa. En tiedä oikiksen kandityön vaatimustasosta, mutta eri alalla tähän sitoutui seminaarit opponointeineen, tapaamiset ohjaajan kanssa (milloin saa ajat soviteltua), tiedonhaun kurssi (=osatehtävä kerrallaan harjoitellaan oikeaoppinen viittaustekniikka ja tieteellinen tiedonhaku eri tietokannoista, ei voi edetä seuraavaan ennenkuin kukin tehtävä hyväksytty, tarkastuksessa kestää..) jne. Tätä on se byrokratia. Vaikka tekisi kaiken päivässä, on odoteltava palautusten ja suoritusmerkintöjen kanssa. Ja tämä vain yksi osa-alue. Usein menee useampi vko, ennen kuin saa kurssiarvostelun. Puhumattakaan siitä, että joillain aloilla tosiaan on kursseja, joita valtaosa opiskelijoista ei läpäise läpihuutojuttuna. Tämä tekee sitten myös tunkua näille kursseille jatkossa, varmaan voi arvata että vaikuttaa arvostelutahtiin jälleen. Onko hänen kurssisuoritus arvosteltu aina ensimmäisenä vai mitä ihmettä? Opettajat eivät ole pitäneet lomia?

Älyttömältähän tämä junnaus näin kirjoitettuna vaikuttaa, mutta on totinen tosi. Ja laitoksilla on paljon opiskelijoita, ei voi yleensä tuudittautua siihen, että omat asiat on ne kiireellisimmät ja tärkeimmät, vaan kaikki vuorollaan.

Itseasiassa kun tätä miettii kaaoksenhallinnan kannalta, on jopa ongelma jos hyvin moni poikkeaisi suunnitellusta aikataulusta. Jos useampi esimerkiksi palauttaisi heti kandia, tarvittaisiin ohjaajia lisää arvioimaan töitä, koska on laskettu tietty määrä suorittajia aloituspaikkojen mukaan ja tämän mukaan ohjausresurssi. Sama kurssien osallistumismäärissä: etäopinnoissakin jonkun pitää suoritukset arvioida ja on ongelma jos porukkaa on paljon aiottua enemmän. Mitä enemmän pohtii, sitä selvemmäksi käy ettei tällaista voida lähtökohtaisesti tukea ihan resurssien kannalta. Kuten monen muun kokemus kertookin. Miten siis hänen kohdallaan?

Tätä voi miettiä tosiaan ihan siltäkin pohjalta, että ei ne muutkaan oikikseen päässeet mitään tumpuloita ole opiskelijoina vaikkeivät mitään tällaisia superihmisiä olisikaan. Todistusvalinnassa läpi päästäkseen täytyy löytyä se rivi älliä yo-todistuksesta. Mitkä meriitit ovat siis riittävät oikopolkujen järjestymiseen?

Ihan totta, myös Suomessa asiat järjestyvät suhteilla. Mutta tätä ei haluta käsittää, joten se kuitataan kateellisten panetteluna. Muuten, ei ole häpeäkään tuntea kateutta selvistä etuoikeuksista, jotka on evätty itseltä. Tällaisia ovat juurikin käsittämättömät oikopolut opinnoissa.

Pelottavaa ajatella että supersuorittajan opintotahtikin voisi yliopistossa hiipua jos vaikka joku vallanhimoinen tai kapeakatseinen ohjaaja asettuisi poikkiteloin. Aihe ei muka käy, työn jälki on luokatonta tai mitä tahansa. Jutun superopiskelija vaikuttaa siltä, että osaisi vaikka hakea uuden ohjaajan mutta kaikki eivät sellaista osaa.

On outoa vääntää syrjinnän tai suosimisen kaltaiset asiat tunteiluksi. "Kateutta", ei suuttumista epätasa-arvoisesta kohtelusta.

Opintojen jälkeen mielivaltainen kohtelu voi vain lisääntyä kun palkkarahat tai jatko-opiskelijaksi valinta astuvat kuvioihin. Joku voi luulla päässeensä suhteilla tai omalla persoonallaan jos esim. saa täysin kokemattomana töitä yliopistosta ja mieltää sen johtuvan siitä, että joku tuntee tai valitsi hänet. Silloin piiloon jäävät kaikki muut hakijat, joista osa on saattanut olla sekä kokeneita että verkostoja tuntevia.

Veikkaan, että kaikista pahimpia suosimis-syrjintä-kuvioiden luojia voivat olla juuri he, jotka on valittu kokemattomina ja jotka yrittävät vääntää symppausvalinnan myönteiseksi.

Oikiksen superopiskelijaa ei välttämättä ole suosittu, mutta jos olisi, kuinka monta muuta olisi jäänyt ilman suosintaa? "Mutta kun X oli vuoden paras ylioppilas joskus niin pitihän hänen antaa tehdä."

Vierailija kirjoitti:

Yliopistomaailma on täynnä ihmisiä ketkä ovat menettäneet esimerkiksi opintolainalyhennyksen tai promootio-osallistumisen sen takia, että ovat missanneet esim. pakollisen seminaariläsnäolon tai reputtaneet tentin, mikä järjestetään vain kerran 2-3 vuodessa. On myös ihmisiä keiden valmistuminen on saattanut venyä vuodella juuri siksi, ettei kurssien suorittamisjärjestyksestä ole joustettu ja muuten valmis opintokokonaisuus on saanut odottaa tuota yhtä kurssia vuoden. Vakituisiin töihinkään ei ole voinut hakea, koska ei ole ollut papereita eikä opintotukea myönnetä jos opintoja tulee vain joku 5op vuodessa. On myös mahdollista, että professori ei ole jaksanut tarkistaa tenttiä ennen lukuvuoden vaihtumista ja siitä on seurannut isot mätkyt opintotukien takaisinmaksun muodossa. Miksi yhdelle ihmiselle on jaettu näin paljon erioikeuksia tässä asiassa?

Tämä HS:n artikkeli on samaa sarjaa niiden "19-vuotias asuntosijoittaja aloitti nollasta ja tienaa nyt 100 000 € vuodessa" -juttujen kanssa. Unohdettiin vain mainita, että ensimmäinen asunto oli suvulta peritty ja pääomaakin oli, koska työpaikka järjestyi isän firmasta. Mistä vetoa, että tässä on kyse pohjimmiltaan samasta asiasta, eli joku on avittanut suuresti tätä nopeaa valmistumista. Sellainen olisi reilua tuoda esille, koska nyt luodaan kuvaa tästä henkilöstä jotenkin poikkeuksellisen taitavana, vaikka hän on saanut suuren etulyöntiaseman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistomaailma on täynnä ihmisiä ketkä ovat menettäneet esimerkiksi opintolainalyhennyksen tai promootio-osallistumisen sen takia, että ovat missanneet esim. pakollisen seminaariläsnäolon tai reputtaneet tentin, mikä järjestetään vain kerran 2-3 vuodessa. On myös ihmisiä keiden valmistuminen on saattanut venyä vuodella juuri siksi, ettei kurssien suorittamisjärjestyksestä ole joustettu ja muuten valmis opintokokonaisuus on saanut odottaa tuota yhtä kurssia vuoden. Vakituisiin töihinkään ei ole voinut hakea, koska ei ole ollut papereita eikä opintotukea myönnetä jos opintoja tulee vain joku 5op vuodessa. On myös mahdollista, että professori ei ole jaksanut tarkistaa tenttiä ennen lukuvuoden vaihtumista ja siitä on seurannut isot mätkyt opintotukien takaisinmaksun muodossa. Miksi yhdelle ihmiselle on jaettu näin paljon erioikeuksia tässä asiassa?

Tämä HS:n artikkeli on samaa sarjaa niiden "19-vuotias asuntosijoittaja aloitti nollasta ja tienaa nyt 100 000 € vuodessa" -juttujen kanssa. Unohdettiin vain mainita, että ensimmäinen asunto oli suvulta peritty ja pääomaakin oli, koska työpaikka järjestyi isän firmasta. Mistä vetoa, että tässä on kyse pohjimmiltaan samasta asiasta, eli joku on avittanut suuresti tätä nopeaa valmistumista. Sellainen olisi reilua tuoda esille, koska nyt luodaan kuvaa tästä henkilöstä jotenkin poikkeuksellisen taitavana, vaikka hän on saanut suuren etulyöntiaseman.

Höpsis. Kukaan ei saa tutkintoa lahjaksi. Ihan itse hän on opintonsa tehnyt. Kyse ei ole isän osakesalkusta. Kylläpä ottaa joillekin koville.

Minusta tässä on tärkeää huomata että harvaa ärsyttää itse suoritus tai tämän ihmisen kyvyt, vaan se on tuo että hän on saanut luvan käydä kursseja täysin omaan tahtiin, kyllä tosi moni muukin haluaisi valmistua omien aikataulujen mukaan muttei yksinkertaisesti saa. Meitä kiinnostaa että miten hän sai luvan, tai millainen on oikiksen suoritustapa. Okei, perus-ja aineopinnot kävi avoimessa etukäteen, se on nyt selvä ja ihan ymmärrettävää, mutta kaikki nuo muut, ilmeisesti tosiaan kävi vain syventävän ja gradun heti. Mutta kyllä hän silti teki kandia kai siinä samalla? Tästä halutaan vaan selvitys yliopiston puolelta, ei tämä nainen mitään väärää ole tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistomaailma on täynnä ihmisiä ketkä ovat menettäneet esimerkiksi opintolainalyhennyksen tai promootio-osallistumisen sen takia, että ovat missanneet esim. pakollisen seminaariläsnäolon tai reputtaneet tentin, mikä järjestetään vain kerran 2-3 vuodessa. On myös ihmisiä keiden valmistuminen on saattanut venyä vuodella juuri siksi, ettei kurssien suorittamisjärjestyksestä ole joustettu ja muuten valmis opintokokonaisuus on saanut odottaa tuota yhtä kurssia vuoden. Vakituisiin töihinkään ei ole voinut hakea, koska ei ole ollut papereita eikä opintotukea myönnetä jos opintoja tulee vain joku 5op vuodessa. On myös mahdollista, että professori ei ole jaksanut tarkistaa tenttiä ennen lukuvuoden vaihtumista ja siitä on seurannut isot mätkyt opintotukien takaisinmaksun muodossa. Miksi yhdelle ihmiselle on jaettu näin paljon erioikeuksia tässä asiassa?

Tämä HS:n artikkeli on samaa sarjaa niiden "19-vuotias asuntosijoittaja aloitti nollasta ja tienaa nyt 100 000 € vuodessa" -juttujen kanssa. Unohdettiin vain mainita, että ensimmäinen asunto oli suvulta peritty ja pääomaakin oli, koska työpaikka järjestyi isän firmasta. Mistä vetoa, että tässä on kyse pohjimmiltaan samasta asiasta, eli joku on avittanut suuresti tätä nopeaa valmistumista. Sellainen olisi reilua tuoda esille, koska nyt luodaan kuvaa tästä henkilöstä jotenkin poikkeuksellisen taitavana, vaikka hän on saanut suuren etulyöntiaseman.

Toimittajat käväiskööt kysymässä yliopistolla että onko teknisesti mahdollista suorittaa vuodessa ja saako apuja suunnitelmaan, vai joko se on tekoälylle valjastettu, että vain syöttää tavoiteajan ja tulee valmis lista missä järjestyksessä mitäkin alkaa paahtamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Yliopistomaailma on täynnä ihmisiä ketkä ovat menettäneet esimerkiksi opintolainalyhennyksen tai promootio-osallistumisen sen takia, että ovat missanneet esim. pakollisen seminaariläsnäolon tai reputtaneet tentin, mikä järjestetään vain kerran 2-3 vuodessa. On myös ihmisiä keiden valmistuminen on saattanut venyä vuodella juuri siksi, ettei kurssien suorittamisjärjestyksestä ole joustettu ja muuten valmis opintokokonaisuus on saanut odottaa tuota yhtä kurssia vuoden. Vakituisiin töihinkään ei ole voinut hakea, koska ei ole ollut papereita eikä opintotukea myönnetä jos opintoja tulee vain joku 5op vuodessa. On myös mahdollista, että professori ei ole jaksanut tarkistaa tenttiä ennen lukuvuoden vaihtumista ja siitä on seurannut isot mätkyt opintotukien takaisinmaksun muodossa. Miksi yhdelle ihmiselle on jaettu näin paljon erioikeuksia tässä asiassa?

Minä sanoisi toisin päin. Miksi ihmeessä muiden asioita ei ole hoidettu parhaalla mahdollisella tavalla, vaan tuollaista suoranaista haitantekoa on voitu hyväksyä yliopiston puolelta? Sen ei pitäisi olla normi, että kaikki on niin äärettömän vaikeaa , vaan että pyritään kaikki tekemään mahdollisimman sujuvaksi.

On väärin ettei ole joustettu, ei se, että joustetaan. Siitä pitäisi olla vihainen. Ajatus, että kun muilla on mennyt väärin jutut, niin ikuisuuksiin asti jatketaan samalla linjalla.

Tästä pitää tulla normi, ei erikoisoikeus. Jos joku haluaa tehdä nopeasti, niin laitoksen pitää tehdä kaikkensa, että se onnistuu. Ei hankaloittaa sitä, koska 90-luvullakin se oli vaikeaa, ellei mahdotonta.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tässä on tärkeää huomata että harvaa ärsyttää itse suoritus tai tämän ihmisen kyvyt, vaan se on tuo että hän on saanut luvan käydä kursseja täysin omaan tahtiin, kyllä tosi moni muukin haluaisi valmistua omien aikataulujen mukaan muttei yksinkertaisesti saa. Meitä kiinnostaa että miten hän sai luvan, tai millainen on oikiksen suoritustapa. Okei, perus-ja aineopinnot kävi avoimessa etukäteen, se on nyt selvä ja ihan ymmärrettävää, mutta kaikki nuo muut, ilmeisesti tosiaan kävi vain syventävän ja gradun heti. Mutta kyllä hän silti teki kandia kai siinä samalla? Tästä halutaan vaan selvitys yliopiston puolelta, ei tämä nainen mitään väärää ole tehnyt.

Lue edes juttu. Siitä käy ilmi, että valmistui ensin kandiksi. Ja kuka haluaa selvityksen? Sinäkö? Senkus vaadit yliopistolta.

https://www.ess.fi/uutissuomalainen/4359695

Vierailija kirjoitti:

Yliopistomaailma on täynnä ihmisiä ketkä ovat menettäneet esimerkiksi opintolainalyhennyksen tai promootio-osallistumisen sen takia, että ovat missanneet esim. pakollisen seminaariläsnäolon tai reputtaneet tentin, mikä järjestetään vain kerran 2-3 vuodessa. On myös ihmisiä keiden valmistuminen on saattanut venyä vuodella juuri siksi, ettei kurssien suorittamisjärjestyksestä ole joustettu ja muuten valmis opintokokonaisuus on saanut odottaa tuota yhtä kurssia vuoden. Vakituisiin töihinkään ei ole voinut hakea, koska ei ole ollut papereita eikä opintotukea myönnetä jos opintoja tulee vain joku 5op vuodessa. On myös mahdollista, että professori ei ole jaksanut tarkistaa tenttiä ennen lukuvuoden vaihtumista ja siitä on seurannut isot mätkyt opintotukien takaisinmaksun muodossa. Miksi yhdelle ihmiselle on jaettu näin paljon erioikeuksia tässä asiassa?

Se on tietenkin harmillista jos opiskelut venyy, mutta jos reputtaa tentin ja sitten joutuu odottamaan vuoden, jotta voi uusia tentin ja vasta sitten saa paperit ulos, niin se ei ole yliopiston vika. Jos se tentti on niin tärkeä ja kaikki on siitä kiinni, niin silloin siihen lukemiseen on vaan satsattava niin paljon, ettei reputa siinä. Koska kenellekään ei varmaan tule yllätyksenä määrätyt tentit ja kuinka usein niitä järjestetään.

En tiedä miksi ihmiset missaavat pakollisia läsnäoloja, mutta nuo on niitä asioita, jotka on mietittävä etukäteen, jos tavoitteena on nopea valmistuminen. Nopeassa valmistumisessa ei ole varaa reputtaa, eikä olla katsomatta milloin mikäkin tentti järjestetään ja käytettävä hyväksi vielä ne avoimen opinnot ja valittava oikea sivuaine.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Gradun otsikko ja tiivistelmä löytyy eivätkä vaikuta mitenkään erityisen laadukkailta.

Otsikko: Onko uusi Yle-laki typerä ja huono?

Ja nolointa on, että otsikko on suora kopio Ylen artikkelista aiheesta. Kuinkahan paljon muutoin gradu sisältää plagiointia? Tämä alkaa hieman muistuttaa Tytti Yli-viikarin tapausta.

Vaikuttaako tämä sinusta plagiaatilta?

”Yleisradio nousi otsikoihin kesällä 2020, kun Medialiiton tekemästä kantelusta kimmokkeensa saanut hallituksen esitys yleisradiolain muuttamisesta eteni lausuntokierrokselle. Hallituksen esityksessä esitettiin Yleisradio Oy:stä annetun lain 7 §:ää muutettavaksi siten, että se rajoittaisi Yleisradion mahdollisuutta julkaista tekstimuotoisia sisältöjä osana julkisen palvelun tehtävää. Tämä mediahuomio aloitti Yleisradiota koskevan yhteiskunnallisen keskustelun. Tutkielmassani olen perehtynyt kolmeen kysymykseen, jotka koskevat Yleisradion sääntelyn kehitystä sotien jälkeisessä Suomessa, Yleisradion ja sananvapauden historian liitännäisyyttä sekä Medialiiton ja Sanoman tekemien kanteluiden sisältöä.

Sotien jälkeisessä Suomessa Yleisradion sääntelystä erotetaan yleensä viisi vaihetta: Vuodet 1934–1945 eli Yleisradion aika valtionyhtiönä ennen Lex Jahvettia, Lex Jahvetti, vuodet 1950–1993 eli komiteoiden aika ja Yleisradion hallintoneuvoston asemaa sekä yhtiön hallintomuotoa koskevat kiistat, laki Yleisradiosta ja pääjohtaja Paasilinnan erottaminen vuonna 1993 ja vuodet 2000-edelleen eli parlamentaaristen työryhmien aika, rahoitusratkaisu ja eduskunnan aseman vahvistuminen. Merkittävää sääntelyn muuttumisessa on ollut, että Yleisradiosta on tullut yhä voimakkaammin parlamentaristisesti hallittu toimija, kun suhteellisen merkittävistäkin asioista päättäminen siirrettiin 2000-luvulla komiteoilta parlamentaarisille työryhmille. Eduskunnan merkitys Yleisradion hallinnollisissa asioissa onkin kasvanut ja voimistunut merkittävästi sotien jälkeisessä Suomessa.

Medialiitto jätti vuonna 2017 Euroopan unionin komissiolle kantelun Yleisradion toiminnasta ja Yle-laista. Kantelu koski Yleisradion verkkosanomalehteä eli laajamittaista tekstimuotoisen journalistisen verkkosisällön julkaisutoimintaa, jonka Medialiitto epäili olevan EU:n valtiontukisääntelyn vastaista. Kantelu osoitettiin komissiolle, sillä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) artiklojen 107 ja 108 mukaan EU:n valtiontukisääntely kuuluu komission toimivaltaan. Sääntelyn tavoitteena on taata EU-alueella toimivien yritysten yhdenvertaiset kilpailuolosuhteet ja vähentää jäsenvaltioiden välillä tapahtuvaa tukikilpailua. Valtiontukia valvoo komissio siten, että jäsenvaltioiden on tehtävä valtiontuista erillinen ilmoitus komissiolle, joka päättää tuen soveltuvuudesta sisämarkkinoille. Komissio vastasi Medialiiton kanteluun toteamalla, ettei nykyisin voimassa oleva Yle-laki (1380/1993) ole EU:n valtiontukisääntelyn mukainen. Mediakonserni Sanoma teki Yleisradiosta valtiontukikantelun EU:n kilpailuviranomaiselle toukokuussa 2021. Kantelun tarkoituksena on selvittää, noudattaako Yleisradion toiminta EU:n valtiontukisääntelyä. Sanoman kantelun keskuudessa ovat Yle Areena ja Ylen oppimisen sisällöt. Tutkimukseni tärkeimmät havainnot koskevat uuden Yleisradio-lain hallituksen esitystä, joka ei tutkimustulosteni perusteella ole tarpeeksi perusteltu.”

Lotan gradun tiivistelmä.

Suomessa valmistellaan Yleisradiota koskevaa lakimuutosta. Taustalla on Medialiiton EU-komissiolle tekemä kantelu, jonka mukaan Yleisradio julkaisee suurta verkkosanomalehteä ja vääristää kilpailua media-alalla. Ratkaisuksi Medialiitto esittää rajuja rajoituksia Ylen verkkosisältöihin.

Lukuisat asiantuntijat ovat esittäneet lakimuutosta koskevissa kuulemisissa eriävän mielipiteensä ja todenneet, että kaavailtu lakimuutos rajoittaa kansalaisten tiedonsaantia ja sananvapautta. Yle-lakia vastustava Tieto on meidän -kansalaisaloite puolestaan on kerännyt muutamassa kuukaudessa yli 31 000 allekirjoitusta.

Medialiiton ajamassa mallissa Ylen verkkosisällöt saisivat olla olemassa vain, jos ne liittyisivät suoraan johonkin tv- tai radiosisältöön. Vaatimus Ylen palauttamisesta analogiseen aikaan kuulostaa enemmän kaipuulta We love the 90’s -festareille kuin varteenotettavalta lakimuutokselta.

Medialiitto on kaupallisen median edunvalvontajärjestö. Sen jäseniä ovat lehtitalot, kuten Helsingin Sanomia julkaiseva Sanoma Media Finland, Iltalehteä julkaiseva Alma Media ja Etelä-Suomen Sanomia julkaiseva Mediatalo ESA sekä lukuisat kirjankustantajat. Yhteensä jäseniä on pari sataa.

Lakimuutos on ylipäätään tekeillä, koska Medialiitto niin toivoo. Mutta minkälaisia nuo muutostoiveet ovat? Itse tunsin uusinta ulostuloa lukiessani syvää, kainalot hikoiluttavaa myötähäpeää.

Medialiiton mukaan Ylen ei tulisi jatkossa julkaista verkossa edes esimerkiksi nopeisiin ja nopeasti kehittyviin uutistilanteisiin liittyviä uutissisältöjä, ruotsinkielisiä paikallisuutisia, kulttuurin tai oppimisen sisältöjä, elleivät ne liity suoraan johonkin radio- tai tv-sisältöön. Lopetettavaksi vaaditaan esimerkiksi Ylen abiturienttien tueksi rakentamaa Abitreenit-sivustoa. Ronja Salmi

Jatkuu

Perustelu on kaikissa kohdissa pitkälti sama: markkinat hoitaa. Medialiitto tuntuu uskovan, että jos ilmaisia verkkouutisia ei ole, kaikilla on maagisesti varaa maksaa lukuisten paikallislehtien vuositilaukset ja nettilukuoikeudet. Ikään kuin lukiolaisilla olisi rahaa ostaa oppikirjavalmistajalta preppaus ylioppilaskokeisiin. Uutinen teille hyvät median edustajat: ei ole.

Käytännössä tuhannet ja tuhannet suomalaiset jäisivät ilman uutisia ja muita sisältöjä. Tuntuu pähkähullulta, että kaikista tahoista juuri mediayhtiöt eivät ymmärtäisi tällaisen kehityksen pitkäaikaisia vaikutuksia.

Mediatutkija Anu Koivunen kirjoitti Suomen Kuvalehdessä joulukuussa, kuinka tällä toiminnalla ”kansalaisten viestinnällinen epätasa-arvo lisääntyy, kun koulutetut ja hyvätuloiset maksavat premium-sisällöistä ja muille jää se, mitä maksutta saa.” (Kolumnin voi muuten lukea, jos maksaa lukuoikeudesta.)

Ahdinkoa tulee toki myös ymmärtää.

Internet-aika ollut vaikeaa perinteisille mediataloille. Vastassa ovat kansainväliset alustajätit, ja kotimaisella kentällä maakuntalehdet joutuvat operoimaan Goljat-Ylen varjossa.

Yle on myös läsnä osa-alueilla, joista markkinoilla on ylitarjontaa. Se tuuttaa kansalle musiikkiohjelmia ja sketsiviihdettä, jossa nuorisokanavien kasvot vääntävät vitsiä kännäämisestä ja Temppareista. Tällaista sisältöä tuntuu kieltämättä toisinaan hieman hankalalta puolustaa.

Juhlapuheissa Medialiiton edustamat tahot ymmärtävät journalismin ja laadukkaiden sisältöjen merkityksen demokratialle ja yhteiskuntarauhalle. Kabineteissa tunnelma näyttäisi olevan toinen.

Ehkä poskettomin vaatimuksista oli esitys siitä, ettei Yle voisi enää jatkossa valvoa itse itseään, kuten riippumattoman median kuuluu. Medialiiton ehdotuksessa valvontaelimeksi määrättäisiin Kilpailu- ja kuluttajavirasto.

Viraston alaisuudessa Ylen journalismi voisi olla tuote tuotteiden joukossa, kuin maitopurkki kylmähyllyssä. Journalismilla on kuitenkin itseisarvo, eikä sitä voi kutistaa vain kulutustuotteeksi.

Suomi on toistuvasti sijoittunut kärkikahinoihin lehdistönvapautta mittaavan kansainvälisen Toimittajat ilman rajoja -järjestön vertailussa.

Vuonna 2021 media puuhastelee Suomessa rajoituksia toiminnalleen aivan itse. Koska jos Medialiitto saisi päättää, media olisi ehkä vapaa, mutta ei missään nimessä ilmainen.

Ronja Salmi, Ylioppilaslehti

Voisin lyödä vetoa, ettei saavutusta vähäteltäisi näin jos tyyppi olisi ollut miespuolinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tässä on tärkeää huomata että harvaa ärsyttää itse suoritus tai tämän ihmisen kyvyt, vaan se on tuo että hän on saanut luvan käydä kursseja täysin omaan tahtiin, kyllä tosi moni muukin haluaisi valmistua omien aikataulujen mukaan muttei yksinkertaisesti saa. Meitä kiinnostaa että miten hän sai luvan, tai millainen on oikiksen suoritustapa. Okei, perus-ja aineopinnot kävi avoimessa etukäteen, se on nyt selvä ja ihan ymmärrettävää, mutta kaikki nuo muut, ilmeisesti tosiaan kävi vain syventävän ja gradun heti. Mutta kyllä hän silti teki kandia kai siinä samalla? Tästä halutaan vaan selvitys yliopiston puolelta, ei tämä nainen mitään väärää ole tehnyt.

Lue edes juttu. Siitä käy ilmi, että valmistui ensin kandiksi. Ja kuka haluaa selvityksen? Sinäkö? Senkus vaadit yliopistolta.

Aivan. Hesarin jutussa sanotaan, että notaarin ja gradun tekeminen samana vuonna vaati erityisjärjestelyjä. Normaalisti tämä ei ole mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Voisin lyödä vetoa, ettei saavutusta vähäteltäisi näin jos tyyppi olisi ollut miespuolinen.

Kuka tässä vähättelee? Lähinnä kiinnostusta on herättänyt tämän saamat erityisjärjestelyt ja se miten nämä oikotiet ovat toisten opiskelijoiden käytettävissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseinen opiskelija piti välivuoden. Toimittaja ei sanallakaan kysellyt, mitä muuta noin tehokas ihminen sai silloin aikaan kuin yhden yo-arvosanan korottamisen.

Hieno juttu, että maisterin tutkinto on jo kasassa ja nyt on jo uudet projektit tulilla.

Ulkomailla maisteriksi valmistutaan tyypillisesti noin 22-23 -vuotiaana. Suomi on kummallinen poikkeus, jossa oletetaan opintojen kestävän jonnekin kolmekymppiseksi.

Ulkomailla valmistutaan aika usein pelkäksi kandiksi (BA, BSc jne), kun taas Suomessa yliopistojen perustutkinto on maisterintutkinto (vastaa ulkomailla MA, MSc).  Ei siis ole mikään ihme, että ulkomailla valmistutaan nopeammin. Nykyjärjestelmässä Suomessakin suoritetaan kanditutkinto, mutta juuri kukaan ei jätä opintojaan siihen, vaan jatkaa maisteriksi. Suomessa on vähän kerrassaan siirrytty tutkintoihin, jotka vastaavat eurooppalaisia tutkintoja, mutta suomalaiset suorittavat silti keskimäärin korkeamman tutkinnon kuin monissa muissa maissa. 

Suomalaisten tutkintojen vaatimustaso on aiemmin ollut selvästi korkeampi kuin vastaavien tutkintojen muissa maissa. Maisterintutkinto oli työmäärältään isompi kuin maisterintutkinnot ulkomailla. Samoin tohtorintutkinto oli vielä 1990-luvulla vaativa suoritus. Suomessa vaadittiin väitöskirjaan 3 tai 4 ykköskirjoittaja-artikkelia tieteellisissä lehdissä ja lisäksi piti olla kirjoittajana vähintään kahdessa muussa artikkelissa, kun ulkomailla riitti 1 artikkeli. Ennen väittelyä piti lisäksi suorittaa aika laajoja lisäopintoja. Nykyään väitöskirjaan vaaditaan muistaakseni 2+3 tai 3+1 artikkelia ja jatko-opintovaatimuksia on löysätty. Lisäksi ennen väitöskirja tehtiin yleensä oman työn ohessa tai sitten apurahalla melko itsenäisesti, kun taas nykyään on tohtorikouluja, joissa tulevia tohtoreita opastetaan melkein kädestäpitäen niin, että jatko-opinnot ja väitöskirja saadaan tehtyä korkeintaan 5 vuodessa. Tuollaisesta ohjauksesta sai ennen vain haaveilla.

Et voi olla tosissasi. Mitä tarkoitat ulkomailla? Usaa, eikö niin? Keskieuroopassa ei valmistuta nopeammin, eikä kandidaatti riitä työelämään. Päinvastoin, he ihmettelevät, miten Suomessa puuttuu se parin vuoden harjoittuaika, joka tulee 5-6 vuotisen ylemmän korkeakoulututkinnon päälle (opettajat, Juristin, papit jne).