Joku suorittanut oikiksen vuodessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä oikeustieteilijä eri yliopistosta päivää. En tiedä miten Helsingissä tuo oli mahdollista ä, mutta meillä kurssipäällekkäisyyksien, läsnäolopakkojen ja muiden asioiden vuoksi tuo ei olisi ikinä onnistunut. Joko kyseessä on todellakin se valokuvamuisti, tai sitten hän on saanut apua hommaan muualtakin. Ei ole tavatonta, että muistiinpanoja ja opintopäiväkirjoja myös ostetaan toisilta opiskelijoilta (en tuomitse, koska on yleistä).

Unohti mainita Hesarissa, että suoritti jo lukioaikana ison liudan avoimen yliopiston oikiksen kursseja (kandivaiheen), ja ne tietenkin on kirjattu ja hyväksi luettu opintosuoritteeseen.

Hesarilta ihan riman alitus tämä juttu, kun ei kyseenalaisteta yhtään haastateltavaa.

Enpä ihmettele yhtään, että mediassa pääsee läpi näitä ”hirvet Suomen sotaratsuna” -satuja, jos toimittajilla ei ole yhtään kapasiteettia kyseenalaistaa lähdettään käyttämällä maalaisjärkeä.

Kuka tahansa yliopistossa piipahtanutkin tajuaa, ettei tuollaista opintopistemäärää saa vuodessa, vaikka olisi millainen nero, se on matemaattinen fakta.

Onko totta? Siis kandivaiheen suorittanut jo ennen kirjautumista? Ei ehkä ihan noin. Aineopinnot ehkä. Ei kait koko tutkintoa voi avoimessa suorittaa? Oikiksessa ymmärtääkseni suoritetaan yleensä vain kandin tutkinto, voin olla väärässäkin, mutta näin olen ymmärtänyt. Ja sillä pääsee ihan hyviin tehtäviin jo. Siksi suoritusajatkin ovat lyhyitä. Monella on jo aiempia opintoja. Kovin ponnistus on siinä, että pääsee sisään. Jos on jo aiempia opintoja esim aineopinnot, niin tutkielmien ja muiden suorittaminen vuodessa voi ehkä onnistuakin. Täytyy nostaa hattua ensisijaisesti opintopolkujen suunnittelijoille, että tämä on mahdollista. Yleensähän opintojaksot menevät niin pahasti päällekkäin, että opintopolusta poikkeaminen on mahdotonta.

Vierailija kirjoitti:

En yhtään väheksy tämän naisen lahjakkuutta tai ahkeruutta, mutta ihmettelen silti, miten tuo on käytännössä mahdollista. Opiskelen itse oikiksessa töiden ohella, ja se on hetkittäin yhtä tuskaa, kun on pakollisia seminaareja ja ryhmätöitä. Tenttipäiviä on yksi kuukaudessa, eikä siinä yleensä ehdi vastata kuin yhteen tenttiin, vaikka olisi lukenutkin kahteen. Tentit ovat useimmiten viidestä kymmeneen opintopistettä, ja moniin kursseihin vaaditaan lisäksi tehtäviä ja opponointeja ainakin meillä, joten ei siitä nyt satoja pisteitä noin vain tule.

Vaikka Lotta olisi tehnyt 283 opintopistettä ennen varsinaista ensimmäistä vuottaan, olisi hänellä silti jäljellä vielä normaalit 300 opintopistettä, eli laskennallisesti viiden vuoden opinnot. Huippuahkerana ja lahjakkaanakin hänen on tarvinnut saada opinnoissaan sellaisia erityisvapauksia, mitä meille muille ei myönnetä, sillä muuten ei ole mitenkään mahdollista, ettei ikinä olisi kahta pakollista luentoa päällekkäin tai että tenttikertoja olisi riittävän usein.

Itse opiskelen eri yliopistossa, mutta kaverini opiskelee Helsingin yliopistossa, ja kyllä heillä oli paljon läsnäolopakollisia seminaareja viime vuonnakin, vaikkakin toki etänä. Lisäksi kursseilla on tietty järjestys, eikä graduseminaariin oteta ennen notaarintyön valmistumista. Meillä ei pääse notaariseminaariin ennen keväällä tehtävää harjoitusseminaaria ja työtä, joten pelkästään näistä syistä opintoihin menisi kolme vuotta, vaikka lukisi kaksituhatta sivua tunnissa. Mietin siis, että mitenhän paljon erivapauksia Lotalle on myönnetty, miksi niitä on myönnetty ja miksi meille muille ei myönnetä vastaavia vapauksia? Olisi minustakin mukavaa vain tenttiä kursseja ilman ryhmätöitä ja seminaareja, mutta ei meillä ainakaan näissä jousteta. Miksi Lotan kohdalla on joustettu?

Olisi tosiaan mielenkiintoista saada tietää miten hän on saanut nämä erityisjärjestelyjt, jotka on saanut ja miksi niitä ei muut saa.Moni muukin haluaisi oikaista sieltä täältä noita pakollisia suoritusjärjästyksiä, esivaatimuksia ja jättäisi pois kursseja joissa on pakollinen läsnäolo vaikkei vuodessa haluaisikaan valmistua.

no kuten joku sanoikin, niin varmasti on suorittanut jo lukiossa ainakin perus- ja aineopinnot oikeustieteestä. Onhan se avoimessa yliopistossa mahdollista. Sitten päässyt tutkinto-opiskelijaksi ja tehnyt maisteriopinnot ja gradun tuon vuoden aikana. Muuten ei varmasti ole teknisesti mahdollista vaikka olisi kuinka huippulahjakas ja älykäs.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä oikeustieteilijä eri yliopistosta päivää. En tiedä miten Helsingissä tuo oli mahdollista ä, mutta meillä kurssipäällekkäisyyksien, läsnäolopakkojen ja muiden asioiden vuoksi tuo ei olisi ikinä onnistunut. Joko kyseessä on todellakin se valokuvamuisti, tai sitten hän on saanut apua hommaan muualtakin. Ei ole tavatonta, että muistiinpanoja ja opintopäiväkirjoja myös ostetaan toisilta opiskelijoilta (en tuomitse, koska on yleistä).

Unohti mainita Hesarissa, että suoritti jo lukioaikana ison liudan avoimen yliopiston oikiksen kursseja (kandivaiheen), ja ne tietenkin on kirjattu ja hyväksi luettu opintosuoritteeseen.

Hesarilta ihan riman alitus tämä juttu, kun ei kyseenalaisteta yhtään haastateltavaa.

Enpä ihmettele yhtään, että mediassa pääsee läpi näitä ”hirvet Suomen sotaratsuna” -satuja, jos toimittajilla ei ole yhtään kapasiteettia kyseenalaistaa lähdettään käyttämällä maalaisjärkeä.

Kuka tahansa yliopistossa piipahtanutkin tajuaa, ettei tuollaista opintopistemäärää saa vuodessa, vaikka olisi millainen nero, se on matemaattinen fakta.

Onko totta? Siis kandivaiheen suorittanut jo ennen kirjautumista? Ei ehkä ihan noin. Aineopinnot ehkä. Ei kait koko tutkintoa voi avoimessa suorittaa? Oikiksessa ymmärtääkseni suoritetaan yleensä vain kandin tutkinto, voin olla väärässäkin, mutta näin olen ymmärtänyt. Ja sillä pääsee ihan hyviin tehtäviin jo. Siksi suoritusajatkin ovat lyhyitä. Monella on jo aiempia opintoja. Kovin ponnistus on siinä, että pääsee sisään. Jos on jo aiempia opintoja esim aineopinnot, niin tutkielmien ja muiden suorittaminen vuodessa voi ehkä onnistuakin. Täytyy nostaa hattua ensisijaisesti opintopolkujen suunnittelijoille, että tämä on mahdollista. Yleensähän opintojaksot menevät niin pahasti päällekkäin, että opintopolusta poikkeaminen on mahdotonta.

Sori ilmaisin epäselvästi, siis kandivaiheeseen vaadittavan opintopistemäärän, eli päässyt teoriassa aloittamaan fuksivuotena suoraan maisterivaiheen aineopinnoista. Jos olisin itse älynnyt, olisin suorittanut jo fuksisyksyä edeltävän kesän avoimessa omia opintoja.

Suoritin muutaman kurssin avoimen puolella, koska sain samat opintopisteet yhden vknlopun aikana intensiiviopetuksella, kun yliopistolla samaan pistemäärään olisi luennoilla pitänyt istua koko kevätkausi.

Tämä haastateltava on ottanut selvää itse ja edennyt päämäärätietoisesti ja omaa selkeää lahjakkuutta. Mutta yli-ihminen ei hänkään ole, ja tuo pitäisi jutussa kyllä tuoda esille, että hänen lahjakkuutensa on lukupään lisäksi nimenomaan tuossa järjestelmällisessä ajankäytön hallinnassa taikavoimien sijaan.

Ei tuo pistemäärä nollasta aloittamalla vuodessa tule vaikka olisi millainen Jeesus.

Vierailija kirjoitti:

”Kokonaisuudessaan hän kirjoitti laudaturit äidinkielestä, yhteiskuntaopista, historiasta, pitkästä saksasta, keskipitkästä ruotsista, filosofiasta, uskonnosta ja lyhyestä matikasta. Pitkästä englannista ja lyhyestä venäjästä arvosanaksi tuli eximia.” YLE 14.11.2019

Joten jos hän suoritti kaikki nuo kielet, historian, matikan ja äidinkielen ja kaikista joko L tai E ja samalla sitten avoimessa opiskeli ja tenttasi oikiksen kurssit niin puhumme aivan poikkeuksellisista kyvyistä ja älystä. Ai niin, unohdinko sanoa sen L:län filosofiasta, joka vaatii syvällistä ajattelua.

Joo, mutta ei häntä nyt kukaan halua palkata. Ei ole tarpeeksi uskottava. Parikymppisenä liian vähän elämänkemusta ja työkokemusta, jotta kukaan viitsii palkata.

Ei häntä kenenkään tarvitse palkata, hän palkkasi jo itse itsensä, kuten kuvasta näkyy:

https://www.finder.fi/Lakipalvelut/Lotta+Yli-Hukkala+Oy/Helsinki/yhteys…

En lähde spekuloimaan ventovieraan henkilökohtaisella tilanteella mutta kommentoin muutamia asioita yleisellä tasolla.

Kaljalasin ääressä tuskin rakennetaan verkostoja niihin henkilöihin, jotka päättävät valmistumisen jälkeisistä ensimmäisistä työpaikoista. Myöhemmät työpaikat puolestaan hankitaan ensimmäisissä työpaikoissa annettujen näyttöjen eikä kaljanhuuruisten muisteloiden perusteella.

Oikiksessa korostuu jopa lääkistä selvemmin se, että ennen valmistumista ei ole käytännössä asiaa edes sijaisena sellaisiin työtehtäviin, jotka oikeasti kehittäisivät opiskeltujen asioiden järjestelmällistä laaja-alaista haltuunottoa ja itsenäistä soveltamista. Tilanne on aivan eri kuin esim. opettajaksi opiskelevilla, joilla substanssiosaaminen on alusta alkaen overkill-tasolla koululaisiin verrattuna, vaikka pedagogisten valmiuksien opettelu tietysti jatkuu opettajaopintojen loppuun asti. Puhumattakaan generalistitutkinnoista, jotka eivät suoraan pätevöitä mihinkään mutta joilla voi parhaassa tapauksessa ansaita palkankorotuksen ja/tai vakinaisen työpaikan siinä ammatissa, johon on käytännössä kasvanut kiinni opiskeluvuosina.

Jos emotionaalinen ja sosiaalinen turvaverkosto ovat olleet kunnossa, tunneäly voi aivan hyvin olla jo parikymppisellä kehittynyt sellaiselle tasolle, että kykenee toimimaan asianmukaisesti erilaisissa tilanteissa muiden ihmisten kanssa, vaikkei koekaan tarvetta miettiä, mitähän tuo minusta ajattelee, eikä varsinkaan tarvetta olla jatkuvasti mittaamassa asemaansa sosiaalisissa nokkimisjärjestyksissä. Kun onnellisuus ja tyytyväisyys (= nimenomaan ne eikä niiden puuttuminen) ovat vahvasti omassa päässä, elämässä pääsee eteenpäin keskittymällä täysillä omaan juttuunsa.

Se, että tuntee jääneensä vaille opiskelumenestyksensä ansaitsemaa tunnustusta yliopiston/tiedekunnan taholta, on kuitenkin kasvun paikka. Kiitettävät/erinomaiset arvosanathan ovat itsessään se tapa, jolla yliopisto ilmaisee tämän tunnustuksen. Mahtaako oikiksessa vielä olla käytössä erityismaininta "oivallisesti" niille, joilla tutkintotodistuksen yhteispistemäärä ylittää tietyn rajan?

Sekin, kuinka tärkeää "tiedeyhteisöön kiinnittyminen" on opiskeluaikana, riippuu opiskelualasta. Ero selittynee mm. sillä, että tohtoriksi jatkavien prosenttiosuudet perustutkinnon suorittajista vaihtelevat aloittain ja että tohtorintutkinnon vaikutus urakehitykseenkin on eri aloilla kovin erilainen. Tohtorikouluja ei ollut oikiksessa(kaan) vielä 1980-luvulla, mutta nyt on. Sellaiseen haluavan kannattaa toki viritellä verkkojaan jo perustutkintovaiheessa, mutta samalla on hyvä muistaa, että se turvaa työllistymisen vain omaksi kestoajakseen.

Yksittäiseen ventovieraaseen en ota kantaa, mutta se, ettei erityisesti kaipaa opiskelutovereittensa tai myöhemmin työtovereittensa seuraa, ei missään tapauksessa tarkoita yleisellä tasolla sitä, etteikö osaisi käyttäytyä heitä kohtaan asianmukaisesti. Se, että kykenee olemaan ehdollistumatta vääränlaiseen kollegiaalisuuteen, voi olla erityinen avu sellaisissa tehtävissä, joissa edellytetään korostunutta riippumattomuutta ja puolueettomuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä oikeustieteilijä eri yliopistosta päivää. En tiedä miten Helsingissä tuo oli mahdollista ä, mutta meillä kurssipäällekkäisyyksien, läsnäolopakkojen ja muiden asioiden vuoksi tuo ei olisi ikinä onnistunut. Joko kyseessä on todellakin se valokuvamuisti, tai sitten hän on saanut apua hommaan muualtakin. Ei ole tavatonta, että muistiinpanoja ja opintopäiväkirjoja myös ostetaan toisilta opiskelijoilta (en tuomitse, koska on yleistä).

Unohti mainita Hesarissa, että suoritti jo lukioaikana ison liudan avoimen yliopiston oikiksen kursseja (kandivaiheen), ja ne tietenkin on kirjattu ja hyväksi luettu opintosuoritteeseen.

Hesarilta ihan riman alitus tämä juttu, kun ei kyseenalaisteta yhtään haastateltavaa.

Enpä ihmettele yhtään, että mediassa pääsee läpi näitä ”hirvet Suomen sotaratsuna” -satuja, jos toimittajilla ei ole yhtään kapasiteettia kyseenalaistaa lähdettään käyttämällä maalaisjärkeä.

Kuka tahansa yliopistossa piipahtanutkin tajuaa, ettei tuollaista opintopistemäärää saa vuodessa, vaikka olisi millainen nero, se on matemaattinen fakta.

Onko totta? Siis kandivaiheen suorittanut jo ennen kirjautumista? Ei ehkä ihan noin. Aineopinnot ehkä. Ei kait koko tutkintoa voi avoimessa suorittaa? Oikiksessa ymmärtääkseni suoritetaan yleensä vain kandin tutkinto, voin olla väärässäkin, mutta näin olen ymmärtänyt. Ja sillä pääsee ihan hyviin tehtäviin jo. Siksi suoritusajatkin ovat lyhyitä. Monella on jo aiempia opintoja. Kovin ponnistus on siinä, että pääsee sisään. Jos on jo aiempia opintoja esim aineopinnot, niin tutkielmien ja muiden suorittaminen vuodessa voi ehkä onnistuakin. Täytyy nostaa hattua ensisijaisesti opintopolkujen suunnittelijoille, että tämä on mahdollista. Yleensähän opintojaksot menevät niin pahasti päällekkäin, että opintopolusta poikkeaminen on mahdotonta.

Oikiksessa se alempi tutkinto taitaa olla notaarin tutkinto. Opintopistemäärä 300 kyllä vastaa sitten muita maisteritutkintoja.

Jatkoa klo 8.26 lähetettyyn kommenttiin

Kuten monet muutkin ovat jo sanoneet, loistavin arvosanoin suoritettu tutkinto on vasta teoriapohja. Mutta se on ehdottomasti vankempi teoriapohja kuin tutkinto, joka on suoritettu kokeilemalla eri aineiden tenteissä kepillä jäätä niin monta kertaa, kunnes menee rimaa hipoen läpi. Hyvälle teoriapohjalle on hyvä rakentaa vankka käytännön ammattitaito. Sen voin kuitenkin sanoa omastakin kokemuksesta, että käytännön lakiasioissa tyyppitilanteet ja niiden tyypilliset muunnelmat on hyvä oppia tunnistamaan suoraviivaisemmin kuin miltä ne näyttävät akateemisten oppirakennelmien läpi katsottuina.

Ihmistuntemus, psykologinen "silmä" ja neuvottelutaito ovat aina hyväksi. Neuvottelutaito on kuitenkin olennaisesti eri asia kuin manipulointitaito - oikeudellisella alalla neuvottelutaidon olennainen osatekijä on asiaosaaminen, jonka perusteella on koko ajan selvillä myös siitä, millaiseksi lopputulos muodostuu, jollei yhteisymmärrykseen päästä. Neuvottelutaidon avulla on sopimusvapauden ja tahdonautonomian piiriin kuuluvilla aloilla mahdollista löytää ratkaisuja, joissa kaikki osapuolet voittavat. Laintulkinta viranomaisissa ei sen sijaan ole neuvottelukysymys, vaikka ihmistuntemus voi silloinkin auttaa oman argumentoinnin "myymisessä".

T: oikiksesta 30+ vuotta sitten valmistunut

Hieno suoritus kokonaisuudessaan tehdä tuo kaikki työ vain vuodessa (artikkelin mukaan) ja vaatii varmasti myös lahjakkuutta monella saralla. Hän voi olla suorituksestaan ylpeä.

Vastaavanlaisessa tilanteessa kuitenkinkin korostuu yhteiskunnan sisäänrakennettu suorituskeskeisyys ja se miten paljon teet töitä, opiskelet tai saavutat, nostetaan jalustalle tavoitteena, johon jokaisen meistä tulisi pyrkiä. Jos et pääse tähän tavoitteeseen, niin siitä tulee tuntea häpeää, huonommuutta ja epäonnistuneisuutta. Tekemisen tehokkuus ja se, että sinun tulisi suorittaa enemmän ja olla parempi kuin ihmiset ympärilläsi on ainoa oikea tavoiteltava tapa elää. Jos et halua tai pysty olla supersuorittaja, olet yhteiskunnalle vähemmän arvokas opiskelijana, työntekijänä ja ihmisenä.

Muutakin oli lukioaikana kyky, että jossain maantiedossa pystyin opettelemaan koealueen ulkolukemalla. Sitten kokeesta 9-10. Tämän jälkeen kyllä kaikki opittu unohdettiin aika nopeasti. Voi olla, että kuukauden päästä ei muistanut paljoa mitään.

Siinä mielessä tämmöinen pikaopiskelu ei ole hyvä juttu.

Muutakin = mullakin. Automaattinen korjaus...

Vierailija kirjoitti:

Nimi googleen niin löytyy artikkeli lehdestä jossa ei ole maksumuurin takana. 538 opintopistetta, kun tutkinto yleensä on 300. Ihmettelen miten sieltä edes vuoteen löytyy noin paljon valittavia kursseja. Eikö noissa joudu tekemään gradua?

Eikö yksi ECTS ole yhtä kuin 28 opiskelutuntia? 538 x 28 = 15 064 opiskelutuntia. 15 064 / 395 päivää (suoritusaikahan oli 13 kk?) = 38 tuntia vuorokaudessa. Jossain nyt mättää.

Eikö tuo sano jotain yliopiston tasosta, jos kurssit on sellaista pilipalihöttöä että pisteet saa ihan juosten ksten? Noihin työtunteihinhan pitäisi sisältyä myös kaikki esseet, harjoittelut jne. eikä vain kirjojen läpisutaisua.

Omassa yliopistossa nuo työtuntimäärät per piste oli kyllä otettu vakavasti ja ne vastasivat kurssien realistista työmäärää. Teknillinen huippuyliopisto ulkomailla. Jopa nopeimpien tahti oli vain se 60-70 pistettä per vuosi. Gradun teko oli 12kk. Herättäisi vain kysymyksiä yliopiston laadusta jos joku voisi tahkota satoja pisteitä SEKÄ gradun vain vähän yli vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nimi googleen niin löytyy artikkeli lehdestä jossa ei ole maksumuurin takana. 538 opintopistetta, kun tutkinto yleensä on 300. Ihmettelen miten sieltä edes vuoteen löytyy noin paljon valittavia kursseja. Eikö noissa joudu tekemään gradua?

Eikö yksi ECTS ole yhtä kuin 28 opiskelutuntia? 538 x 28 = 15 064 opiskelutuntia. 15 064 / 395 päivää (suoritusaikahan oli 13 kk?) = 38 tuntia vuorokaudessa. Jossain nyt mättää.

Eikö tuo sano jotain yliopiston tasosta, jos kurssit on sellaista pilipalihöttöä että pisteet saa ihan juosten ksten? Noihin työtunteihinhan pitäisi sisältyä myös kaikki esseet, harjoittelut jne. eikä vain kirjojen läpisutaisua.

Omassa yliopistossa nuo työtuntimäärät per piste oli kyllä otettu vakavasti ja ne vastasivat kurssien realistista työmäärää. Teknillinen huippuyliopisto ulkomailla. Jopa nopeimpien tahti oli vain se 60-70 pistettä per vuosi. Gradun teko oli 12kk. Herättäisi vain kysymyksiä yliopiston laadusta jos joku voisi tahkota satoja pisteitä SEKÄ gradun vain vähän yli vuodessa.

Eikö Helsingin yliopiston laatua sitten tunneta? Tai heidän oikeustieteellisen laatua siis.

Pitäsikö tässä nyt alkaa kyseenalaistamaan heidän tenttinsä vai niiden arvostelijat vai ovatko kurssit ihan liian helppoja ja sieltä valmistuneet oikeasti ovatkin ihan pilipali oikeustieteen maistereita? Koska en nyt ihan usko, että hänelle sentään omia tenttejä ja tehtäviä oli järjestelty ja muille jotain ihan muuta.

Teknillinen huippuyliopisto on teknillinen huippuyliopisto ja heillä on oma ohjelmansa ja omat vaatimuksensa. Jossain muussa koulussa ei pystyisi jostain syystä edes heidän aikataulussaan valmistua. Niin ne yliopistot ovat. Erilaisia ja eri ohjelmilla ja eri aikatauluilla. Todella monessa yliopistossa kyllä pääsee tuon 60 pisteen yli vaikkei ehkä siellä sinun huippuyliopistossa sitä tekisikään. Sen lisäksi monessa kalliissa yliopistossa ei ole kenenkään intresseissä, että porukka valmistuu vuodessa. Sen verran niillä lukukausimaksuilla tienataan, eikä siitä koulusta haluta mitään vuodessa valmistuneiden opinahjoa ja kymmeniätuhansia joka vuosi valmistuneita opiskelijoita sieltä työmarkkinoille. Joten jos gradun tekemiseen vaaditaan vuosi, niin kyse on muustakin kuin siitä etteikö sitä joku halutessa älyllisesti kykenisi tekemään.

Kuten joku varmaan on jo todennut niin 583 op vastaa noin 15 741 tuntia työtä. Vuodessa on kokonaisuudessaan 8 760 tuntia.

Vaikka opiskelija olisi poikkeuksellisen älykäs ja opintotavan omaksuva, on yliopisto myöntänyt poikkeuksellisia etuuksia hänelle. Esim. perinteisesti useampia kursseja ei saa ottaa päällekkäin kuinka vain monta, eikä läsnäolopakkoja poisteta. Muutakin mätää tästä löytyy.

Mikäli yksikään opiskelija kykenee suorittamaan 5 vuoden opinnot ja "vähän" lisääkin vuodessa, on yliopiston otettava pitkä harkintahetki sille onko linjan opinnot oikeasti kandi+maisterin arvoiset. Muuallakin on useampi oikeistieteiden opiskelija ilmoittanut että on opiskellut kandi+maisterin 2 vuodessa. Ja "ennenvanhaan" se on ollut ns. normi käytäntö suorittaa vain parissa vuodessa. Kysymys kuuluu siis, onko oikeustieteissä edes mahdollista suorittaa aidon oikeasti kandi+maisterin tutkinto?

Kenties voitaisiin uudelleen miettiä yliopisto- ja korkeakouluopetusta kokonaisuudessaan. Oikeustieteiden opiskelijoiden opintomäärän kertoman mukaan insinöörin tai DI opinnot olisivat suhteutettuna arvoltaan vähintään 2 kandia ja 3 maisteria, niin paljon enemmän töitä opintopisteiden eteen sielä tehdään. Uskon tämän pätevän myös moneen muuhun alaan.

Olisikohan siis aiheellista evätä Helsingin Yliopistolta oikeus oikeustieteiden opettamiseen kun sielä ei ilmeisesti paljoa mitään opeteta? Ja niille jotka sanoo tämän tuovan hyvää PR arvoa yliopistolle, sanoisin että ainoastaan keski-ikäsille jotka muutenkin pääsivät aikoinaan helpommalla korkeakoulutuksen läpi.

Mitä tähän kyseiseen henkilöön tulee, hän on selvästi poikkeuksellinen, kenties kuvamuistin omaava ja oppimistavan mestari. Tuolla opintomäärällä hän on kuitenkin riskialtis työnantajalle, hänhän kertoi rivien välistä ettei mitään sisäistänyt. Toki hän myös sanoi ettei oikeustieteet olleet hänen juttu, kenties hän seuraavaksi opiskelee jotain muuta?

Vierailija kirjoitti:

Muutakin oli lukioaikana kyky, että jossain maantiedossa pystyin opettelemaan koealueen ulkolukemalla. Sitten kokeesta 9-10. Tämän jälkeen kyllä kaikki opittu unohdettiin aika nopeasti. Voi olla, että kuukauden päästä ei muistanut paljoa mitään.

Siinä mielessä tämmöinen pikaopiskelu ei ole hyvä juttu.

Sinulle se ei selvästi sopinut, mutta se ei kerro vielä muista paljoakaan. Toiset eivät vaadi useiden kuukausien lukemista ja paljon kertaamista, jotta asia jää mieleen.

Toisaalla kävi ymmärtääkseni ilmi, että olikin suorittanut osan jo etukäteen avoimessa yliopistossa. Suoritus on edelleen käsittämätön. Mutta tämä selittää kyllä osan suorituksesta ja lehdessä tämä olisi kyllä pitänyt mainita.

Jos on lukion ohella jo lukenut oikiksen kirjoja tehnyt etukäteen avoimessa opintoja ja saanut aivan valtavasti erityisjärjestelyjä, ja lisäksi tehnyt korona-sulun aikaan, jolloin luentojen läsnäoloja ei vahdittu eikä vaadittu, niin kenenkään ei pidä arvioida muiden oikeustieteellisiä tutkintoja tämän perusteella.

Vierailija kirjoitti:

no kuten joku sanoikin, niin varmasti on suorittanut jo lukiossa ainakin perus- ja aineopinnot oikeustieteestä. Onhan se avoimessa yliopistossa mahdollista. Sitten päässyt tutkinto-opiskelijaksi ja tehnyt maisteriopinnot ja gradun tuon vuoden aikana. Muuten ei varmasti ole teknisesti mahdollista vaikka olisi kuinka huippulahjakas ja älykäs.

Maailman tehokkain supertietokone tekee 20 qvadriljoonaa laskua sekunnissa. Sitten kun ne oppii vielä ihte ja plärää lakikirjat ja pilkut niin mistä juristeille duunia?

Eikös se moraali ja järki tule aina ennen niitä laskutoimituksia. Muutoin seurauksena on kaaos ja maailmanloppu.

Äly ilman moraalia on sama kuin uskonpiikki ilman vastuuta. Minkit jonottaa piikkiä vastaan ilmaisia ämpäreitä.

Hyvä että pystyy keskittymään täysin ja ainoastaan opiskeluun, välittämättä  elinkustannuksista yms , se jo helpottaa aika 100-0.

Toivottavasti tuo hyödyntää lahjojaan töissä kans,  eikä vain suorittamisen kautti tutkintoja keräillen.

Vierailija kirjoitti:

Hieno suoritus kokonaisuudessaan tehdä tuo kaikki työ vain vuodessa (artikkelin mukaan) ja vaatii varmasti myös lahjakkuutta monella saralla. Hän voi olla suorituksestaan ylpeä.

Vastaavanlaisessa tilanteessa kuitenkinkin korostuu yhteiskunnan sisäänrakennettu suorituskeskeisyys ja se miten paljon teet töitä, opiskelet tai saavutat, nostetaan jalustalle tavoitteena, johon jokaisen meistä tulisi pyrkiä. Jos et pääse tähän tavoitteeseen, niin siitä tulee tuntea häpeää, huonommuutta ja epäonnistuneisuutta. Tekemisen tehokkuus ja se, että sinun tulisi suorittaa enemmän ja olla parempi kuin ihmiset ympärilläsi on ainoa oikea tavoiteltava tapa elää. Jos et halua tai pysty olla supersuorittaja, olet yhteiskunnalle vähemmän arvokas opiskelijana, työntekijänä ja ihmisenä.

Minusta tässä on nostettu esille nimenomaan poikkeuksellinen lahjakkuus, perustuu se sitten valokuvamuistiin, erityiseen aivojen rakenteeseen tai mihin tahansa erityisyyteen. Ja jo se, että hänessä on monenlaista, laaja-alaista lahjakkuutta on todella aika poikkeuksellista. Eihän se meiltä muilta vie arvoa, vaikka voimmekin tunnustaa, että on kyseessä poikkeuksellisen lahjakas henkilö. Olisi mielenkiintoista tietää, miten hänen lukioaikaiset opettajat näkivät hänen lahjakkuutensa?