Lue keskustelun säännöt.
Joku suorittanut oikiksen vuodessa
Kommentit (851)
Vierailija kirjoitti:
Nykyaikaan kuuluu, että jos suoritusta epäilee esimerkiksi ihan vain käytännön näkökulmasta, on kateellinen. Silti ihmettelen, miten tuo on mahdollista käytännön näkökulmasta. Eihän opintoja voi suorittaa vapaassa järjestyksessä ja lisäksi on harjoitteluja läsnäoloja.
Se on hyvä ettei kaikkea niele kyselemättä, mutta puhumme siis Helsingin yliopistosta. Onko mahdollista saada paperit ulos ilman vaadittavia kursseja? Voiko joku muu ne tehdä hänen puolestaan tai puolet niistä? Eikö käytännössä voi tenttiä niin paljon kun jaksaa tenttiä niin usein kuin haluaa tai saada niitä avoimen juttuja hyväksiluetuksi. Pitäisikö tässä epäillä ja kyseenalaistaa Helsingin yliopistoa vai häntä itseään? Vai ehkä toimistovirkailijaa?
Ehkä jopa hänen ylioppilas arvosanat ovat mahdottomuus? Voiko itse opiskella pitkän matikan ja saada siitä laudaturin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tuttu, joka sai oikkiksesta hyvät paperit 2 vuodessa, sai tänä aikana opiskellessa lapsen ja opiskeli myös muuta alaa samalla. Opiskeli kuitenkin sitten vielä opettajaksi ja työn ohella vuodessa asianajajaksi. Jäi kuitenkin opettajaksi, koska oli vähän aikaa asianajajana ja oli kumma kyllä saanut opettajaa huonompaa palkkaa. Muutenkin äärilahjakas esim taiteellisesti. Olen varma, että hänellä on valokuvamuisti.
Mitä tarkoittaa "opiskeli vuodessa asianajajaksi"? Asianajajan tittelin saa kun on ollut neljä vuotta lakimiestehtävissä ja suorittanut asianajajatutkinnon. Siihen ei tarvitse oiskella vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyaikaan kuuluu, että jos suoritusta epäilee esimerkiksi ihan vain käytännön näkökulmasta, on kateellinen. Silti ihmettelen, miten tuo on mahdollista käytännön näkökulmasta. Eihän opintoja voi suorittaa vapaassa järjestyksessä ja lisäksi on harjoitteluja läsnäoloja.
Se on hyvä ettei kaikkea niele kyselemättä, mutta puhumme siis Helsingin yliopistosta. Onko mahdollista saada paperit ulos ilman vaadittavia kursseja?
Miten kurssit voi suorittaa, koska niissä on tietty järjestys, eikä järjestystä voi muuttaa.
Miten tämä ihminen on voinut ohittaa järjestyksen ja millä perusteella? Kun järjestyksen mukaan kulkee, opintoihin menee väistämättä useampi vuosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juristi ei ole sosiaalityöntekijä, hän lakiin erikoistunut asiantuntija.
Tottakai jokaisen juristin on osattava neuvotella aina vastapuolen kanssa, mutta on olemassa noissa myös erikseen sovittelijoita.Kyllä se nyt vaan on niin, että asianajaja ne neuvottelut hoitaa... Etenkin lapsiasioissa sanoisin, että työstä on noin 70 % psykologiaa + sossuna toimimista ja ainoastaan loput juridiikkaa. Ensin pitää saada se oma päämies ymmärtämään ja siinä, jos missä, tarvitaan todella psykologiaa (harmi, tätä ei oikiksessa opeteta yhtään). Jos AA:lla ei ole pelisilmää, niin helposti käy niin, että oma päämies lähtee ovet paukkuen, koska hänen AA ei ole hänen puolellaan eikä ymmärrä häntä.
Vasta, kun saat oman päämiehesi ymmärtämään, miten asia olisi parasta ratkaista (mahdollisimman pitkälle sopia), voit lähteä neuvottelemaan vastapuolen kanssa.
En ymmärrä yhtään, mitä edellinen kirjoittaja tarkoittaa "on olemassa noissa myös erikseen sovittelijoita". Ns. Follo -menettelyssä on sovitteluun erikoistunut käräjätuomari + asiantuntija-avustaja (yleensä sossu tai psykologi), mutta eivät he mitään ehdota tai sovittele. Heidän tarkoituksena on kuunnella vanhempia ja yrittää saada vanhemmat näkemään toistensa kantoja. Ei ole olemassa "erikseen sovittelijoita", vaan kyllä ne sopimukset pitkälti on asianajajien viilaamia.
Itsellä näitä lapsiasioita on nykyään noin 70 % kaikista työtehtävistä. En tarkoittanut näin käyvän, vaan "rakastan" rikoksia ja itsellä syyttäjätausta, mutta sana on kiirinyt, että olen taitava lapsiasioita hoitamaan ja saan yleensä neuvoteltua asiat päämieheni kannalta edullisiksi. Ennen kaikkea olen taitava siinä, että saan oman päämieheni asenteen muuttumaan sovittelulle suostuvaiseksi. Lähtökohtahan lapsiasioissa on se, että vanhemmat ovat täydellisessä pattitilanteessa ja haukkuvat toisiaan. Sen lähtökohdan muuttaminen on pitkien työtuntien takana.
Ja vaikka oikeuteen mennäänkin, niin ns. rönsyilevät oksat pyritään sopimaan mahdollisimman pitkälle, jotta oikeudessa tapellaan sitten vain itse ytimestä, esim. huoltajuudesta ja tapaamisten laajuuksista tarkemmin.
F, asianajaja, joka alalla jo yli 20 vuotta ja oma toimisto 15 vuotta
ps. Olen monesti miettinyt tuota, että miten minusta "lapsiasioita hoitava asianajaja". Minähän olen rikoksiin erikoistunut... Itsellä ei ole lapsia eli näenköhän juuri sen vuoksi asiat jotenkin selvemmin... (?)
Hieman kalskahti korvaan, että asianajajien työ olisi psykologina tai sossuna toimimista. Kaikki alat kuitenkin vaativat samanpituiset (psykologiassa itseasiassa hieman laajemmat) maisteriopinnot omalla alallaan, joten mikään näistä aloista ei ole yleistiedon varassa, oman työn sivussa, hoidettavia tehtäviä.
Vaikka sosiaalityöntekijän työ perustuu täysin tiettyihin lakeihin ja niiden soveltamiseen, en lähtisi itse sanomaan toimivani juristina työssäni (asiakkaiden "asianajajana" toimimisesta lähinnä vertauskuvallisesti kyllä joskus puhutaan, painottaen ettemme ole lainoppineita, vaan juristeja ja oikeuselimiä konsultoidaan tarvittaessa).
Henkilökohtaiset ominaisuudet ja kokemus ihmisten kohtaamisessa taas on suotavaa monellakin alalla, se ei ole erityisesti sossujen yksinoikeus. Sovitteleva kohtaaminen ei myöskään ole aina mahdollista viranomaisvaltaa käytettäessä, mm. nämä valtasuhteet ja eettiset kysymykset ovat opinnoissa teoreettisesti ja syvällisesti käsiteltyjä teemoja ja tärkeitä sellaisia kun tehdään ihmisiä ja perheitä koskevia päätöksiä.
Ymmärsit minua väärin.
Jos ajatuksella luet kirjoitukseni, niin tajuat kyllä, mitä ajan takaa. Kirjoituksessani puhun nimenomaan lapsiasioista. Ja siitä lähtökohdasta, että ollaan pattitilanteessa ja pitää oma päämies saada toisen osapuolen haukkumisen sijasta keskittymään siihen, mikä on olennaista. Miten lapsen asia jatkossa hoidetaan?
Kuten totesin, itse alalla jo vuodesta -97 ja oma näkemykseni asiasta on se, että lapsiasioissa on psykologia erittäin suuressa osassa. En tarkoita tällä sitä, että aliarvioisin koulutusta niin juristeilla kuin psykologeillakaan.
Jotta päästään lapsiasioissa tekemään rakentavia ratkaisuja, se vaatii erityisesti sitä, että oma päämies ymmärtää sen toisen osapuolen näkökulman ja lapsen edun. Siinä ei juridiikka ole isossa osassa. Puhun näkökulman muuttamisesta, mikä on edellytyksenä neuvotteluille.
Tietenkin juridiikkaa vaaditaan, jotta pystyy koko hommaa tekemään. En todellakaan aliarvioi omaa koulutustani.
Viimeksi tänään olin Vantaa KäOssa lapsiasiassa, keskiviikkona Espoon KäO lapsiasiassa. Ja pitäisi tässä vääntää kolmannessa asiassa Vantaan oikeuteen saavutettu sopimus lapsen tapaamisten täytäntöönpanokanteessa + sopimus tapaamisista 1.1.2022 alkaen. Neljännessä lapsiasiassa on vastaus määräpäivä 15.11. Vantaalle (muistaakseni).
Kyllä näiden lapsiasioiden osalta väitän, että jonkun verran voin kertoa oman näkemykseni.
F, asianajaja
En epäile yhtään etteikö olisi lahjakas, osaisi keskittyä olennaiseen ja omaisi ilmiömäistä itsensä johtamista. Toivottavasti lähtee tekemään väitöskirjaa, tuolla tahdilla voisi olla tohtori 25v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osaako nyt toimia ammatissa vai oliko vain kova opettelemaan ulkoa tekstejä?
Ilmeisesti ei ole edes päättänyt missä "ammatissa" haluaa toimia eikä tarvitsekaan. Ehtii oppia kaiken ja vielä enemmän tehdessään mitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
En epäile yhtään etteikö olisi lahjakas, osaisi keskittyä olennaiseen ja omaisi ilmiömäistä itsensä johtamista. Toivottavasti lähtee tekemään väitöskirjaa, tuolla tahdilla voisi olla tohtori 25v
Enpä usko, että menee niin kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Listalta puuttuu kaikki käytännön kokemus. Mitä hyötyä on suoltaa teoriaa nopeasti. Muiss opinnoissa labratyöt voi viedä jo neljä vuotta. Ja kesätyö on pakollisia alalta. Mitä lukutoukka tietää käytännön juristin töistä. Tämä ei edes tullut toimeen tiedekunnassa muiden kanssa. Miten tämä voi selvitä elämästä. Tällaisten kohtalo on usein huono jo mielenterveys asioissa. Ei jatkoon.
Oikiksessa ei ole käytännön harjoitteluja, kuin ihan suppeasti. Käytäntö opitaan työelämässä. Oikis on siinä mielessä poikkeus, että opiskelu on pelkkää lukua muihin verrattuna. Kun itse opiskelin, joku suoritti kahdessa vuodessa. Se oli kova. Mietin vain, miten saa niitä tenttejä niin tiuhaan kalenteriin, kun silloin niitä oli vain tietty määrä kutakin lukukaudessa. Eli käytännössä on ollut pakko lukea päällekkäin moneen ja alueet ovat todella laajoja joissain, kuten prosessi, siviili, hallinto-oikeus. Ja joitain opintoja on pakko olla saanut hyväksiluettua esim. avoimesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Listalta puuttuu kaikki käytännön kokemus. Mitä hyötyä on suoltaa teoriaa nopeasti. Muiss opinnoissa labratyöt voi viedä jo neljä vuotta. Ja kesätyö on pakollisia alalta. Mitä lukutoukka tietää käytännön juristin töistä. Tämä ei edes tullut toimeen tiedekunnassa muiden kanssa. Miten tämä voi selvitä elämästä. Tällaisten kohtalo on usein huono jo mielenterveys asioissa. Ei jatkoon.
Oikiksessa ei ole käytännön harjoitteluja, kuin ihan suppeasti. Käytäntö opitaan työelämässä. Oikis on siinä mielessä poikkeus, että opiskelu on pelkkää lukua muihin verrattuna. Kun itse opiskelin, joku suoritti kahdessa vuodessa. Se oli kova. Mietin vain, miten saa niitä tenttejä niin tiuhaan kalenteriin, kun silloin niitä oli vain tietty määrä kutakin lukukaudessa. Eli käytännössä on ollut pakko lukea päällekkäin moneen ja alueet ovat todella laajoja joissain, kuten prosessi, siviili, hallinto-oikeus. Ja joitain opintoja on pakko olla saanut hyväksiluettua esim. avoimesta.
Epäilyttää voiko noin lyhyessä ajassa todella sulattaa kaiken oppimansa ja soveltaa sitä käytäntöön vs. ne jotka opiskelee 3-5v? Ja kai tuohon jonkinlainen työharjoittelukin kuuluu? Mutta kuten ketjussa jo todettu mm. valokuvamuisti jelppaa varmasti ja veikkaan, että monella usean ällän ja kympin tytöllä tai pojalla on valokuvamuisti tai vastaavan kaltainen ajatteluprosessi taustalla. Ehkä mieli on muovautunut tuon kaltaiseen ajatteluun, kun on nuorena lapsena aloittanut kovan pänttäämisen vrt. viulunsoitto...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka wammasia ihmisiä täällä oikein kirjoittelee? Lol, pitäiskö paskoa housuun kartsalla?
Sitenkö ihminen takaisi sen ”oikian peli_silmän” ja ”sydämmem sivistyksen” jottei tulisi ”yli_kävellyksi” ”tyä_elämässä”? 😂
Hienoja mielipiteitä, hei! Nostaa entisestään uskoani harkitun pakkoabortoinnin hyödyllisyyteen.
Sulla myös hieno mielipide, hei!
Objektiivisesti laadukas, kiva, hei, että tykkäät. Nyt voitkin kaivautua takaisin likaisiin lakanoihisi, huomenna on taas uusi päivä tuhlattavaksi 🙂
🤮
Vierailija kirjoitti:
Ehkä jopa hänen ylioppilas arvosanat ovat mahdottomuus? Voiko itse opiskella pitkän matikan ja saada siitä laudaturin?
Miksi ei voisi?
Pohjimmiltaan kaikki opiskelu on itseopiskelua. Ei opettaja voi avata kalloa ja kaataa tietoa päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Listalta puuttuu kaikki käytännön kokemus. Mitä hyötyä on suoltaa teoriaa nopeasti. Muiss opinnoissa labratyöt voi viedä jo neljä vuotta. Ja kesätyö on pakollisia alalta. Mitä lukutoukka tietää käytännön juristin töistä. Tämä ei edes tullut toimeen tiedekunnassa muiden kanssa. Miten tämä voi selvitä elämästä. Tällaisten kohtalo on usein huono jo mielenterveys asioissa. Ei jatkoon.
Oikiksessa ei ole käytännön harjoitteluja, kuin ihan suppeasti. Käytäntö opitaan työelämässä. Oikis on siinä mielessä poikkeus, että opiskelu on pelkkää lukua muihin verrattuna. Kun itse opiskelin, joku suoritti kahdessa vuodessa. Se oli kova. Mietin vain, miten saa niitä tenttejä niin tiuhaan kalenteriin, kun silloin niitä oli vain tietty määrä kutakin lukukaudessa. Eli käytännössä on ollut pakko lukea päällekkäin moneen ja alueet ovat todella laajoja joissain, kuten prosessi, siviili, hallinto-oikeus. Ja joitain opintoja on pakko olla saanut hyväksiluettua esim. avoimesta.
Epäilyttää voiko noin lyhyessä ajassa todella sulattaa kaiken oppimansa ja soveltaa sitä käytäntöön vs. ne jotka opiskelee 3-5v? Ja kai tuohon jonkinlainen työharjoittelukin kuuluu? Mutta kuten ketjussa jo todettu mm. valokuvamuisti jelppaa varmasti ja veikkaan, että monella usean ällän ja kympin tytöllä tai pojalla on valokuvamuisti tai vastaavan kaltainen ajatteluprosessi taustalla. Ehkä mieli on muovautunut tuon kaltaiseen ajatteluun, kun on nuorena lapsena aloittanut kovan pänttäämisen vrt. viulunsoitto...
Oikiksessa ei ole työharjoittelua.
Valmistunut on suoraan valmis juristi. Ei vaadi mitään käytännön työkokemusta/harjoittelua.
Auskultointi ei kuulu opiskeluun, vaan on tuomioistuinharjoittelu 1 v, minkä jälkeen hovi myöntää varatuomarin arvonimen. Tämä ei siis kuulu koulutukseen.
F, asianajaja
Ehkä hän on jo kesällä suorittanut avoimessa kursseja samalla intensiteetillä, jolloin aika paljon on ollut jo kasassa ennen kuin opiskelut on edes alkaneet syksyllä.
Lukenut viikot ja viikonloput. Kun on tietty rutiini: herää klo 8 joka päivä ja alkaa lukea, niin se jää päälle ja siitä on helpompi jatkaa, kun on jo lukion ja pääsykokeisiin valmistautumisen hoitanut niin. Ma-su.
Jos ne kielet on saanut hyväksiluettua myös samantien.
Eihän koronan aikaan ole päässyt mihinkään baariin. Kaikki on ollut etänä. Kaveri on Rovaniemen oikiksessa ja asuu Helsingissä. Ehkä ekana vuonna oli kursseja, joissa piti olla paikalla. Ei mene aikaa siirtymisiin, ei ole lomia, lukee joulun välipäivätkin, kun on rutiini muodostunut.
Ehkä on voinut neuvotella kaikkien kanssa, että miten suoritetaan opiskelu, kun kerran lukiosta on näyttöjä ja tulokset on kursseista nelosta ja vitosta. Jos opettajat on sitä mieltä, että potentiaalia on, niin miksi estäisivät opiskelun sen vuoksi, että joku "kuuluu" suorittaa vasta vitosvuonna? Jos kerran tulokset puhuu puolestaan eikä mitään ole tehty vasemmalla kädellä, vaan paremmin kuin muut opiskelijat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaa se, miten tuo on käytännössä voitu toteuttaa. Meillä oli pilvin pimein kursseja, jotka oli pakko suorittaa peräkkäin, eikä poikkeuksia sallittu. Hyvinkin kolme vuotta meni siihen, että perustukset saatiin valmiiksi.
Missä muualla kuin oikiksessa voi tehdä kaiken kerralla? Teknillisillä aloilla?
Ei todellakaan voi teknillisillä aloilla tehdä kerralla kaikkea. Pitää ne peruskurssit käydä ensin läpi joka tapauksessa. Ja jos on luovaa työskentelyä opiskellessa, esim. arkkitehtuuri, niin ei todellakaan voi pelkästään ulkoaopiskellen paahtaa menemään.
Joopajoo, ei tullut vielä burnoutia.
En yhtään väheksy tämän naisen lahjakkuutta tai ahkeruutta, mutta ihmettelen silti, miten tuo on käytännössä mahdollista. Opiskelen itse oikiksessa töiden ohella, ja se on hetkittäin yhtä tuskaa, kun on pakollisia seminaareja ja ryhmätöitä. Tenttipäiviä on yksi kuukaudessa, eikä siinä yleensä ehdi vastata kuin yhteen tenttiin, vaikka olisi lukenutkin kahteen. Tentit ovat useimmiten viidestä kymmeneen opintopistettä, ja moniin kursseihin vaaditaan lisäksi tehtäviä ja opponointeja ainakin meillä, joten ei siitä nyt satoja pisteitä noin vain tule.
Vaikka Lotta olisi tehnyt 283 opintopistettä ennen varsinaista ensimmäistä vuottaan, olisi hänellä silti jäljellä vielä normaalit 300 opintopistettä, eli laskennallisesti viiden vuoden opinnot. Huippuahkerana ja lahjakkaanakin hänen on tarvinnut saada opinnoissaan sellaisia erityisvapauksia, mitä meille muille ei myönnetä, sillä muuten ei ole mitenkään mahdollista, ettei ikinä olisi kahta pakollista luentoa päällekkäin tai että tenttikertoja olisi riittävän usein.
Itse opiskelen eri yliopistossa, mutta kaverini opiskelee Helsingin yliopistossa, ja kyllä heillä oli paljon läsnäolopakollisia seminaareja viime vuonnakin, vaikkakin toki etänä. Lisäksi kursseilla on tietty järjestys, eikä graduseminaariin oteta ennen notaarintyön valmistumista. Meillä ei pääse notaariseminaariin ennen keväällä tehtävää harjoitusseminaaria ja työtä, joten pelkästään näistä syistä opintoihin menisi kolme vuotta, vaikka lukisi kaksituhatta sivua tunnissa. Mietin siis, että mitenhän paljon erivapauksia Lotalle on myönnetty, miksi niitä on myönnetty ja miksi meille muille ei myönnetä vastaavia vapauksia? Olisi minustakin mukavaa vain tenttiä kursseja ilman ryhmätöitä ja seminaareja, mutta ei meillä ainakaan näissä jousteta. Miksi Lotan kohdalla on joustettu?
Nostan hattua tälle opintosuoritukselle, mutta minusta hän on jäänyt paitsi yhdestä tärkeästä asiasta, nimittäin opiskelijaelämästä ja sen kautta kontaktien luomisesta ja verkostoitumisesta oman tulevan alansa ihmisiin.
Rehellisesti sanottuna sairasta.
Pakko olla eideettinen muisti eli valokuvamuisti. Ei onnistu muuten.
Ei ole yhdysnimi. Puolisolle oli tullut miehen sukunimi. Ei esim. Virtanen Lahtinen Miina.
Vaan pelkkä Virtanen Miina.