Joku suorittanut oikiksen vuodessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieno suoritus kokonaisuudessaan tehdä tuo kaikki työ vain vuodessa (artikkelin mukaan) ja vaatii varmasti myös lahjakkuutta monella saralla. Hän voi olla suorituksestaan ylpeä.

Vastaavanlaisessa tilanteessa kuitenkinkin korostuu yhteiskunnan sisäänrakennettu suorituskeskeisyys ja se miten paljon teet töitä, opiskelet tai saavutat, nostetaan jalustalle tavoitteena, johon jokaisen meistä tulisi pyrkiä. Jos et pääse tähän tavoitteeseen, niin siitä tulee tuntea häpeää, huonommuutta ja epäonnistuneisuutta. Tekemisen tehokkuus ja se, että sinun tulisi suorittaa enemmän ja olla parempi kuin ihmiset ympärilläsi on ainoa oikea tavoiteltava tapa elää. Jos et halua tai pysty olla supersuorittaja, olet yhteiskunnalle vähemmän arvokas opiskelijana, työntekijänä ja ihmisenä.

Minusta tässä on nostettu esille nimenomaan poikkeuksellinen lahjakkuus, perustuu se sitten valokuvamuistiin, erityiseen aivojen rakenteeseen tai mihin tahansa erityisyyteen. Ja jo se, että hänessä on monenlaista, laaja-alaista lahjakkuutta on todella aika poikkeuksellista. Eihän se meiltä muilta vie arvoa, vaikka voimmekin tunnustaa, että on kyseessä poikkeuksellisen lahjakas henkilö. Olisi mielenkiintoista tietää, miten hänen lukioaikaiset opettajat näkivät hänen lahjakkuutensa?

Toivottavasti valoisammin kuin tämän keskustelun osallistujat noin keskimäärin.

Käyttäjä40952 kirjoitti:

Kuten joku varmaan on jo todennut niin 583 op vastaa noin 15 741 tuntia työtä. Vuodessa on kokonaisuudessaan 8 760 tuntia.

Vaikka opiskelija olisi poikkeuksellisen älykäs ja opintotavan omaksuva, on yliopisto myöntänyt poikkeuksellisia etuuksia hänelle. Esim. perinteisesti useampia kursseja ei saa ottaa päällekkäin kuinka vain monta, eikä läsnäolopakkoja poisteta. Muutakin mätää tästä löytyy.

Mikäli yksikään opiskelija kykenee suorittamaan 5 vuoden opinnot ja "vähän" lisääkin vuodessa, on yliopiston otettava pitkä harkintahetki sille onko linjan opinnot oikeasti kandi+maisterin arvoiset. Muuallakin on useampi oikeistieteiden opiskelija ilmoittanut että on opiskellut kandi+maisterin 2 vuodessa. Ja "ennenvanhaan" se on ollut ns. normi käytäntö suorittaa vain parissa vuodessa. Kysymys kuuluu siis, onko oikeustieteissä edes mahdollista suorittaa aidon oikeasti kandi+maisterin tutkinto?

Kenties voitaisiin uudelleen miettiä yliopisto- ja korkeakouluopetusta kokonaisuudessaan. Oikeustieteiden opiskelijoiden opintomäärän kertoman mukaan insinöörin tai DI opinnot olisivat suhteutettuna arvoltaan vähintään 2 kandia ja 3 maisteria, niin paljon enemmän töitä opintopisteiden eteen sielä tehdään. Uskon tämän pätevän myös moneen muuhun alaan.

Olisikohan siis aiheellista evätä Helsingin Yliopistolta oikeus oikeustieteiden opettamiseen kun sielä ei ilmeisesti paljoa mitään opeteta? Ja niille jotka sanoo tämän tuovan hyvää PR arvoa yliopistolle, sanoisin että ainoastaan keski-ikäsille jotka muutenkin pääsivät aikoinaan helpommalla korkeakoulutuksen läpi.

Mitä tähän kyseiseen henkilöön tulee, hän on selvästi poikkeuksellinen, kenties kuvamuistin omaava ja oppimistavan mestari. Tuolla opintomäärällä hän on kuitenkin riskialtis työnantajalle, hänhän kertoi rivien välistä ettei mitään sisäistänyt. Toki hän myös sanoi ettei oikeustieteet olleet hänen juttu, kenties hän seuraavaksi opiskelee jotain muuta?

En tiedä mihin artikkeliin viittaat tuossa rivien välissä lukemisesta, mutta miksi hän olisi riskialttiimipi kuin joku muukaan opiskelija? Emme me tiedä kenenkään muunkaan sisäistämisestä sen paremmin. Jokainen sieltä oikiksesta ulos päässyt saa lapun suoritetuista jutuista, ei sisäistämisestä.

Millaisesta riskistä puhumme? Että hänet palkataan ja sitten hän vaihtaakin työpaikkaa? Se riski on kaikissa työntekijöissä. Paitsi niissä kaikkein huonommissa. He pitävät kynsin ja hampain kiinni, jos johonkin vaan pääsevät.

Hän valmistui vuodessa sisäänpääsystä. Niin kirjoitetaan, ei, että hän suoritti kaikki opinnot ja tentit yhdessä vuodessa. Hän on siis saattanut saada hyväksiluettua ja suoritettua kursseja avoimessa. Se taas ei ole hänen vika, jos muut eivät käytä sitä omaksi hyödykseen opiskeluissaan.

Maisteri ja ihan missä tahansa muussakin asiassa kyse on lopulta siitä mitä osataan, ei siitä miten tai kauanko jotain opiskellaan. Se on merkki taitotasosta ja se on testattu eri kokeilla ja tehtävillä ja jos ihminen osaa asiansa, niin silloin ei ole mitään syytä olla antamatta siitä sen tason tunnustus, todistus tai sertifikaatti ilman jotain selityksiä, ettei aikataulu nyt kuulosta hyvältä.

Minulle ei olisi mikään ongelma, jos joku superlahjakas tyyppi, joka olisi jo ehkä alakoulusta lähtien valmistanut itseään dippiinsinööriksi kävisi tenttaamassa ja tekemässä tehtävät ja tentit vuodessa. Jos hän ne läpi pääsee, niin kunnia sille, jolle kunnia kuuluu. Se ei ole mikään itseisarvo istuttaa osaavia ihmisiä kursseilla asioissa, jotka he jo osaavat ja joiden tentit he jo läpäisevät yli nelosen arvosanoilla ja selittää kuinka tärkeää se on istua viisi vuotta tuopin edessä opiskelukavereiden kanssa iltaisin.

Vierailija kirjoitti:

Jos on lukion ohella jo lukenut oikiksen kirjoja tehnyt etukäteen avoimessa opintoja ja saanut aivan valtavasti erityisjärjestelyjä, ja lisäksi tehnyt korona-sulun aikaan, jolloin luentojen läsnäoloja ei vahdittu eikä vaadittu, niin kenenkään ei pidä arvioida muiden oikeustieteellisiä tutkintoja tämän perusteella.

totta mutta artikkelissa annettiin ymmärtää, että suorittanut opinnot runsaassa vuodessa. Sitä en kykene uskomaan millään tavalla. On tosiaan voinut tehdä avoimessa suorituksia ja ne on kirjattu opintorekisteriin, kun on saanut tutkinto-oikeuden. Tuolloin toki näkyvät suorituksena tuon vuoden sisällä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieno suoritus kokonaisuudessaan tehdä tuo kaikki työ vain vuodessa (artikkelin mukaan) ja vaatii varmasti myös lahjakkuutta monella saralla. Hän voi olla suorituksestaan ylpeä.

Vastaavanlaisessa tilanteessa kuitenkinkin korostuu yhteiskunnan sisäänrakennettu suorituskeskeisyys ja se miten paljon teet töitä, opiskelet tai saavutat, nostetaan jalustalle tavoitteena, johon jokaisen meistä tulisi pyrkiä. Jos et pääse tähän tavoitteeseen, niin siitä tulee tuntea häpeää, huonommuutta ja epäonnistuneisuutta. Tekemisen tehokkuus ja se, että sinun tulisi suorittaa enemmän ja olla parempi kuin ihmiset ympärilläsi on ainoa oikea tavoiteltava tapa elää. Jos et halua tai pysty olla supersuorittaja, olet yhteiskunnalle vähemmän arvokas opiskelijana, työntekijänä ja ihmisenä.

Minusta tässä on nostettu esille nimenomaan poikkeuksellinen lahjakkuus, perustuu se sitten valokuvamuistiin, erityiseen aivojen rakenteeseen tai mihin tahansa erityisyyteen. Ja jo se, että hänessä on monenlaista, laaja-alaista lahjakkuutta on todella aika poikkeuksellista. Eihän se meiltä muilta vie arvoa, vaikka voimmekin tunnustaa, että on kyseessä poikkeuksellisen lahjakas henkilö. Olisi mielenkiintoista tietää, miten hänen lukioaikaiset opettajat näkivät hänen lahjakkuutensa?

Tosiaan meidän arvoa ei vie, mutta voi se viedä resursseja yliopiston opettajilta että yhtä lahjakasta paapotaan, jotta mitä lisäarvoa sillä saavutetaan yleisesti jos muille lahjakkaille ei voida tarjota samaa, aina on jostakin pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En yhtään väheksy tämän naisen lahjakkuutta tai ahkeruutta, mutta ihmettelen silti, miten tuo on käytännössä mahdollista. Opiskelen itse oikiksessa töiden ohella, ja se on hetkittäin yhtä tuskaa, kun on pakollisia seminaareja ja ryhmätöitä. Tenttipäiviä on yksi kuukaudessa, eikä siinä yleensä ehdi vastata kuin yhteen tenttiin, vaikka olisi lukenutkin kahteen. Tentit ovat useimmiten viidestä kymmeneen opintopistettä, ja moniin kursseihin vaaditaan lisäksi tehtäviä ja opponointeja ainakin meillä, joten ei siitä nyt satoja pisteitä noin vain tule.

Vaikka Lotta olisi tehnyt 283 opintopistettä ennen varsinaista ensimmäistä vuottaan, olisi hänellä silti jäljellä vielä normaalit 300 opintopistettä, eli laskennallisesti viiden vuoden opinnot. Huippuahkerana ja lahjakkaanakin hänen on tarvinnut saada opinnoissaan sellaisia erityisvapauksia, mitä meille muille ei myönnetä, sillä muuten ei ole mitenkään mahdollista, ettei ikinä olisi kahta pakollista luentoa päällekkäin tai että tenttikertoja olisi riittävän usein.

Itse opiskelen eri yliopistossa, mutta kaverini opiskelee Helsingin yliopistossa, ja kyllä heillä oli paljon läsnäolopakollisia seminaareja viime vuonnakin, vaikkakin toki etänä. Lisäksi kursseilla on tietty järjestys, eikä graduseminaariin oteta ennen notaarintyön valmistumista. Meillä ei pääse notaariseminaariin ennen keväällä tehtävää harjoitusseminaaria ja työtä, joten pelkästään näistä syistä opintoihin menisi kolme vuotta, vaikka lukisi kaksituhatta sivua tunnissa. Mietin siis, että mitenhän paljon erivapauksia Lotalle on myönnetty, miksi niitä on myönnetty ja miksi meille muille ei myönnetä vastaavia vapauksia? Olisi minustakin mukavaa vain tenttiä kursseja ilman ryhmätöitä ja seminaareja, mutta ei meillä ainakaan näissä jousteta. Miksi Lotan kohdalla on joustettu?

Olisi tosiaan mielenkiintoista saada tietää miten hän on saanut nämä erityisjärjestelyjt, jotka on saanut ja miksi niitä ei muut saa.Moni muukin haluaisi oikaista sieltä täältä noita pakollisia suoritusjärjästyksiä, esivaatimuksia ja jättäisi pois kursseja joissa on pakollinen läsnäolo vaikkei vuodessa haluaisikaan valmistua.

Ehkä kyse on siitä kun kaikki mahdolliset kurssit on suoritettu, niin väärinhän se olisi istutta jotain huippulahjakasta pari vuotta odottamassa, että ajallisesti se kuulostaa sopivalta aloittaa jonkun toisen kurssin opiskelu.

Nyt ei ole kyse siitä, että haluttaisiin tehdä osa vitosvuoden juttuja ja jättää välistä joku ekan vuoden kurssi. Mitä pitäisi tehdä kun kaikki ekan, tokan ja kolmannenkin vuoden kurssit on tehty?

Kirjoitin ketjun alkupuolella, että hänellä on pakko olla eideettinen eli valokuvamuisti. En tarkoittanut todellakaan vähätellä saavutusta vaan että erityisestä muistista on ollut hänelle paljon hyötyä muun lahjakkuuden lisäksi ja se on tehnyt saavutuksesta mahdollisen. Tottakai tuossa on vaadittu paljon muutakin kuin erityisen toimivaa muistia. On täytynyt myös ymmärtää mitä muistaa. Muutenhan opiskelusta ei olisi edes mitään hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieno suoritus kokonaisuudessaan tehdä tuo kaikki työ vain vuodessa (artikkelin mukaan) ja vaatii varmasti myös lahjakkuutta monella saralla. Hän voi olla suorituksestaan ylpeä.

Vastaavanlaisessa tilanteessa kuitenkinkin korostuu yhteiskunnan sisäänrakennettu suorituskeskeisyys ja se miten paljon teet töitä, opiskelet tai saavutat, nostetaan jalustalle tavoitteena, johon jokaisen meistä tulisi pyrkiä. Jos et pääse tähän tavoitteeseen, niin siitä tulee tuntea häpeää, huonommuutta ja epäonnistuneisuutta. Tekemisen tehokkuus ja se, että sinun tulisi suorittaa enemmän ja olla parempi kuin ihmiset ympärilläsi on ainoa oikea tavoiteltava tapa elää. Jos et halua tai pysty olla supersuorittaja, olet yhteiskunnalle vähemmän arvokas opiskelijana, työntekijänä ja ihmisenä.

Minusta tässä on nostettu esille nimenomaan poikkeuksellinen lahjakkuus, perustuu se sitten valokuvamuistiin, erityiseen aivojen rakenteeseen tai mihin tahansa erityisyyteen. Ja jo se, että hänessä on monenlaista, laaja-alaista lahjakkuutta on todella aika poikkeuksellista. Eihän se meiltä muilta vie arvoa, vaikka voimmekin tunnustaa, että on kyseessä poikkeuksellisen lahjakas henkilö. Olisi mielenkiintoista tietää, miten hänen lukioaikaiset opettajat näkivät hänen lahjakkuutensa?

Toivottavasti valoisammin kuin tämän keskustelun osallistujat noin keskimäärin.

Uskon, että näkivät, sillä tällaista kampittelua ja epäilyä ei kukaan olisi kestänyt.

Nyt nähtiin kuinka nopeasti sen voi oikeasti suorittaa jos tekee töitä. Ihan onnettomia tunareita tai laiskureita nämä joilta menee monta vuotta maisterin papereihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieno suoritus kokonaisuudessaan tehdä tuo kaikki työ vain vuodessa (artikkelin mukaan) ja vaatii varmasti myös lahjakkuutta monella saralla. Hän voi olla suorituksestaan ylpeä.

Vastaavanlaisessa tilanteessa kuitenkinkin korostuu yhteiskunnan sisäänrakennettu suorituskeskeisyys ja se miten paljon teet töitä, opiskelet tai saavutat, nostetaan jalustalle tavoitteena, johon jokaisen meistä tulisi pyrkiä. Jos et pääse tähän tavoitteeseen, niin siitä tulee tuntea häpeää, huonommuutta ja epäonnistuneisuutta. Tekemisen tehokkuus ja se, että sinun tulisi suorittaa enemmän ja olla parempi kuin ihmiset ympärilläsi on ainoa oikea tavoiteltava tapa elää. Jos et halua tai pysty olla supersuorittaja, olet yhteiskunnalle vähemmän arvokas opiskelijana, työntekijänä ja ihmisenä.

Minusta tässä on nostettu esille nimenomaan poikkeuksellinen lahjakkuus, perustuu se sitten valokuvamuistiin, erityiseen aivojen rakenteeseen tai mihin tahansa erityisyyteen. Ja jo se, että hänessä on monenlaista, laaja-alaista lahjakkuutta on todella aika poikkeuksellista. Eihän se meiltä muilta vie arvoa, vaikka voimmekin tunnustaa, että on kyseessä poikkeuksellisen lahjakas henkilö. Olisi mielenkiintoista tietää, miten hänen lukioaikaiset opettajat näkivät hänen lahjakkuutensa?

Tosiaan meidän arvoa ei vie, mutta voi se viedä resursseja yliopiston opettajilta että yhtä lahjakasta paapotaan, jotta mitä lisäarvoa sillä saavutetaan yleisesti jos muille lahjakkaille ei voida tarjota samaa, aina on jostakin pois. 

Eikö muille lahjakkaille tarjota mahdollisuutta jatkaa opiskeluja siitä pisteestä, jossa he ovat, jos ovat suorittaneet vaikka avoimen kurssit? Onko siellä nyt muitakin, jotka valittavat luppoaikaa? Että monta kuukautta on mennyt, eikä vieläkään ole mitään kurssia käytäväksi?

Miltei uskot, että häntä on paapottu ja millaisia resursseja on mahtanut kulua? Puhut itsekin ”voi viedä”, eli viekö vai ei ja mitä se olisi silloin? Yhden tentin lisää korjaaminen, vai onko tenttiminen määrää rajoitettu jokaisessa kokeessa?

Mitä joltain muilta lahjakkaalta on sinusta viety? Sen sijaan, että valmistuu marraskuussa valmistuukin maaliskuussa?

Sinä nyt selvästi ainakin tältä lahjakkaalta olisit halunnut viedä tuon mahdollisuuden mitä on annettu pois. Muille lahjakkaille olet kyllä vaatimassa mahdollisuuksia. Tälle yhdelle et sitten kuitenkaan halua sitä suoda jostain syystä. Ettei vaan joku saa mitään muita enemmän. Tälle on nimensä, mutta jääköön nyt sanomatta.

Vierailija kirjoitti:

Nyt nähtiin kuinka nopeasti sen voi oikeasti suorittaa jos tekee töitä. Ihan onnettomia tunareita tai laiskureita nämä joilta menee monta vuotta maisterin papereihin.

Niinpä. ja mäkin olen uskonut, että kaikki ne selitykset kurssien päällekkäisyyksistä jne. Itseltäkin meni vuosia hukkaan, kun luulin, että ne seminaarit on käytävä järjestyksessä jne. Huoh.

Sukunimestä päätellen savolaista/karjalaista sukua (moni suomalainen on). Havaintojeni mukaan, heidän keskuudessaan on vahvasti pyrkyryyttä - niin hyvässä kuin pahassa.

Monella kova pätemisen tarve, kunnianhimo, ja etenevät ns. pikkupomoiksi, joissa voi kuitenkin olla suhteellisen paljon valtaa (kompleksi siirtolaisuuden ajoilta?). Kääntöpuoli on, että paljon nilkkejä.

Jos ajatellaan vain ko. henkilöä, hänellähän oli harvinaisen vahva strategia... opiskelu oli hänelle kuin peli, jonka voi taktikoida. (Monella muilla taas, toisena ääripäänä, hämmästyttävä puute strategiasta!) Hänelle ei riittänyt vain ne 300 opintopistettä, vaan hän ilmeisesti pyrki maksimiin "pelin hengen vuoksi". On täytynyt kotiolojen sopia hänelle, olla tukena ja "palojen sovittava yhteen", sen sijaan että kokisi ohjauksen alistamisena. Hyvä lukumuisti itsessään ei ole harvinaisuus, mutta motivaatio strategiaan noudattamiseen on. Moni on oivaltanut strategisen ajattelun vaikkapa urheilussa, fitnes-alalla jne, harva haluaa näyttää strategointi-taitonsa tutkinnon suorittamisella. Joillakin ystävilläni on useampi korkeakoulututkinto mutta strategia ei ole liittynyt opintopisteiden keräämisen nopeuteen.

Onko hän muuten sukua Haavistolle?

Hänelle sopisikin ammatti strategisena johtajana (onko muitakin olemassa? Toivottavasti ei! Tarkoitan strategiajohtamista, strategioiden suunnittelua, jotenkin sanan varsinaisemmassa merkityksessä..). Tuntee lakipuoltakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on lukion ohella jo lukenut oikiksen kirjoja tehnyt etukäteen avoimessa opintoja ja saanut aivan valtavasti erityisjärjestelyjä, ja lisäksi tehnyt korona-sulun aikaan, jolloin luentojen läsnäoloja ei vahdittu eikä vaadittu, niin kenenkään ei pidä arvioida muiden oikeustieteellisiä tutkintoja tämän perusteella.

totta mutta artikkelissa annettiin ymmärtää, että suorittanut opinnot runsaassa vuodessa. Sitä en kykene uskomaan millään tavalla. On tosiaan voinut tehdä avoimessa suorituksia ja ne on kirjattu opintorekisteriin, kun on saanut tutkinto-oikeuden. Tuolloin toki näkyvät suorituksena tuon vuoden sisällä. 

Vedät nyt siis pitkälle meneviä johtopäätöksiä jonkun toimittajan tekemän jutun perusteella, joka on sekä selvästi puutteellinen, että pelkästään kirjoitettu. Sanot itsekin, että annetaan ymmärtää ja sitten kuitenkin analysoit kun ne olisi jotain suoria faktoja ja kaikesta on puhuttu ja nyt jotain peitellään ja takana on suuri huijaus. Hän aloitti siellä 2020 ja valmistui 2021. Se tiedetään aivan varmana. Milloin ja missä mikäkin kurssi on tehty sitä ei tiedetä. Eikä sitä rivien välistä kykene faktana lukemaan kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Sukunimestä päätellen savolaista/karjalaista sukua (moni suomalainen on). Havaintojeni mukaan, heidän keskuudessaan on vahvasti pyrkyryyttä - niin hyvässä kuin pahassa.

Monella kova pätemisen tarve, kunnianhimo, ja etenevät ns. pikkupomoiksi, joissa voi kuitenkin olla suhteellisen paljon valtaa (kompleksi siirtolaisuuden ajoilta?). Kääntöpuoli on, että paljon nilkkejä.

Jos ajatellaan vain ko. henkilöä, hänellähän oli harvinaisen vahva strategia... opiskelu oli hänelle kuin peli, jonka voi taktikoida. (Monella muilla taas, toisena ääripäänä, hämmästyttävä puute strategiasta!) Hänelle ei riittänyt vain ne 300 opintopistettä, vaan hän ilmeisesti pyrki maksimiin "pelin hengen vuoksi". On täytynyt kotiolojen sopia hänelle, olla tukena ja "palojen sovittava yhteen", sen sijaan että kokisi ohjauksen alistamisena. Hyvä lukumuisti itsessään ei ole harvinaisuus, mutta motivaatio strategiaan noudattamiseen on. Moni on oivaltanut strategisen ajattelun vaikkapa urheilussa, fitnes-alalla jne, harva haluaa näyttää strategointi-taitonsa tutkinnon suorittamisella. Joillakin ystävilläni on useampi korkeakoulututkinto mutta strategia ei ole liittynyt opintopisteiden keräämisen nopeuteen.

Onko hän muuten sukua Haavistolle?

Huhhuh…sankkaa tekstiä. Että ”kovin moni” ei strategisesti optimoi koulutustaan? 😂

Tervemenoa tsekkaamaan tkk:lle, lääkikseen, kauppikseen, oikikseen. Ehtii niitä lihaksia pumpata sivutoimenakin. Lol.

Ice cold -tason megaveto tältä formulamaisterilta. Hatsoff sanoo insinöörinplanttu Dmitri Hatsoff.

Amerikassa tuo tutkinto olisi ostettu, ainakin osittain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukunimestä päätellen savolaista/karjalaista sukua (moni suomalainen on). Havaintojeni mukaan, heidän keskuudessaan on vahvasti pyrkyryyttä - niin hyvässä kuin pahassa.

Monella kova pätemisen tarve, kunnianhimo, ja etenevät ns. pikkupomoiksi, joissa voi kuitenkin olla suhteellisen paljon valtaa (kompleksi siirtolaisuuden ajoilta?). Kääntöpuoli on, että paljon nilkkejä.

Jos ajatellaan vain ko. henkilöä, hänellähän oli harvinaisen vahva strategia... opiskelu oli hänelle kuin peli, jonka voi taktikoida. (Monella muilla taas, toisena ääripäänä, hämmästyttävä puute strategiasta!) Hänelle ei riittänyt vain ne 300 opintopistettä, vaan hän ilmeisesti pyrki maksimiin "pelin hengen vuoksi". On täytynyt kotiolojen sopia hänelle, olla tukena ja "palojen sovittava yhteen", sen sijaan että kokisi ohjauksen alistamisena. Hyvä lukumuisti itsessään ei ole harvinaisuus, mutta motivaatio strategiaan noudattamiseen on. Moni on oivaltanut strategisen ajattelun vaikkapa urheilussa, fitnes-alalla jne, harva haluaa näyttää strategointi-taitonsa tutkinnon suorittamisella. Joillakin ystävilläni on useampi korkeakoulututkinto mutta strategia ei ole liittynyt opintopisteiden keräämisen nopeuteen.

Onko hän muuten sukua Haavistolle?

Huhhuh…sankkaa tekstiä. Että ”kovin moni” ei strategisesti optimoi koulutustaan? 😂

Tervemenoa tsekkaamaan tkk:lle, lääkikseen, kauppikseen, oikikseen. Ehtii niitä lihaksia pumpata sivutoimenakin. Lol.

Ice cold -tason megaveto tältä formulamaisterilta. Hatsoff sanoo insinöörinplanttu Dmitri Hatsoff.

En tiedä, mistä puhut. Mutta moni menee lukioon tietämättä, mihin sen jälkeen - se on melkoista strategian puutetta. Lotta varmasti tiesi, mitä halusi!

Vierailija kirjoitti:

Nyt nähtiin kuinka nopeasti sen voi oikeasti suorittaa jos tekee töitä. Ihan onnettomia tunareita tai laiskureita nämä joilta menee monta vuotta maisterin papereihin.

Hiukan malttia ja suhteellisuudentajua kehiin! Ketjussa on jo verrattu tätä yksittäistapausta esimerkiksi upseeriksi opiskeluun. Kenraalikuntaan kuuluvista monet ovat toki erottuneet joukosta jo kadettiaikaisella opiskelumenestyksellään, mutta kadeteista vain murto-osa on opiskeluaikoinaan selvää kenraaliainesta. Järjestelmä tarvitsee silti riittävän määrän niitäkin, joiden kyvyt ja tavoitteet kantavat pomppamajuriksi asti. Sama periaate pätee varmasti myös oikeudellisella alalla. 

Strategia-taito on poikkeuksellinen lahjakkuus, tuskin se oletettu muisti. Monella opiskelijalla on erinomainen muisti.

Hän suunnitteli opintonta "out of the box" ja siihen ei kuka tahansa pysty! Tuo suoritus oli luova teko. Miettikää, kuinka hyvin hän voisi organisoida jotain ammatissa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En yhtään väheksy tämän naisen lahjakkuutta tai ahkeruutta, mutta ihmettelen silti, miten tuo on käytännössä mahdollista. Opiskelen itse oikiksessa töiden ohella, ja se on hetkittäin yhtä tuskaa, kun on pakollisia seminaareja ja ryhmätöitä. Tenttipäiviä on yksi kuukaudessa, eikä siinä yleensä ehdi vastata kuin yhteen tenttiin, vaikka olisi lukenutkin kahteen. Tentit ovat useimmiten viidestä kymmeneen opintopistettä, ja moniin kursseihin vaaditaan lisäksi tehtäviä ja opponointeja ainakin meillä, joten ei siitä nyt satoja pisteitä noin vain tule.

Vaikka Lotta olisi tehnyt 283 opintopistettä ennen varsinaista ensimmäistä vuottaan, olisi hänellä silti jäljellä vielä normaalit 300 opintopistettä, eli laskennallisesti viiden vuoden opinnot. Huippuahkerana ja lahjakkaanakin hänen on tarvinnut saada opinnoissaan sellaisia erityisvapauksia, mitä meille muille ei myönnetä, sillä muuten ei ole mitenkään mahdollista, ettei ikinä olisi kahta pakollista luentoa päällekkäin tai että tenttikertoja olisi riittävän usein.

Itse opiskelen eri yliopistossa, mutta kaverini opiskelee Helsingin yliopistossa, ja kyllä heillä oli paljon läsnäolopakollisia seminaareja viime vuonnakin, vaikkakin toki etänä. Lisäksi kursseilla on tietty järjestys, eikä graduseminaariin oteta ennen notaarintyön valmistumista. Meillä ei pääse notaariseminaariin ennen keväällä tehtävää harjoitusseminaaria ja työtä, joten pelkästään näistä syistä opintoihin menisi kolme vuotta, vaikka lukisi kaksituhatta sivua tunnissa. Mietin siis, että mitenhän paljon erivapauksia Lotalle on myönnetty, miksi niitä on myönnetty ja miksi meille muille ei myönnetä vastaavia vapauksia? Olisi minustakin mukavaa vain tenttiä kursseja ilman ryhmätöitä ja seminaareja, mutta ei meillä ainakaan näissä jousteta. Miksi Lotan kohdalla on joustettu?

Olisi tosiaan mielenkiintoista saada tietää miten hän on saanut nämä erityisjärjestelyjt, jotka on saanut ja miksi niitä ei muut saa.Moni muukin haluaisi oikaista sieltä täältä noita pakollisia suoritusjärjästyksiä, esivaatimuksia ja jättäisi pois kursseja joissa on pakollinen läsnäolo vaikkei vuodessa haluaisikaan valmistua.

Ehkä kyse on siitä kun kaikki mahdolliset kurssit on suoritettu, niin väärinhän se olisi istutta jotain huippulahjakasta pari vuotta odottamassa, että ajallisesti se kuulostaa sopivalta aloittaa jonkun toisen kurssin opiskelu.

Nyt ei ole kyse siitä, että haluttaisiin tehdä osa vitosvuoden juttuja ja jättää välistä joku ekan vuoden kurssi. Mitä pitäisi tehdä kun kaikki ekan, tokan ja kolmannenkin vuoden kurssit on tehty?

Ongelmahan tässä on se ,että normaalisti ei voi suorittaa kaikkia kursseja yhtäaikaa. On tietty järjestys missä kurssit joutuu suorittamaan laitoksen määrittämässä tahdissa. On läsnäolopakkoja koko lukuvuoden kestävillä kursseilla jne. Mutta KSI yhdelle opiskelijalle on järjestetty ohituskaista ja muut joutuvat lusimaan kurssit , seminariit, kandit ja Pro seminaarit ja gradut tietyllä tavalla.