Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin harva mies sytyttää?
07.11.2021 |
Sanotaan, että me naiset ollaan niin nirsoja. Mietin tätä tänään, kun treffit ihan kivan nettimiehen kanssa päättyivät jälleen niin, että jouduin kauniisti ilmaisemaan, etten ole kiinnostunut. Mulla ei ole moniakaan ehdottomia kriteerejä miehelle, mutta en voi sille mitään, jos en syty kumppaniehdokkaasta. En voi olla intiimisti henkilön kanssa, joka ei viehätä. Toistuvat treffit erilaisten kokelaiden kanssa ovat yhtä lailla pettymyksiä meille naisille, ainakin minulle - ei pelkästään sille osapuolelle, joka tulee torjutuksi. Kun haluaisi syttyä toisesta - useimmiten tapaan tosi mukavia miehiä - mutta ei…Siinä on vielä kivana lisänä se syyllisyys siitä, että taas jouduin lemppaamaan symppiksen miehen, joka varmasti pitää minua nyt kusipäisenä nirppanokkana. Innostun ani harvasta miehestä, silloin yleensä todellakin sytyn, ja juttu johtaa pitkään suhteeseen. Niitä on ollut elämässäni muutama, ja oikean miehen seurassa olen voimakkaasti seksuaalinen.
Miten teillä muilla vanhemmilla sinkkunaisilla? Olen jo hiukan iäkkäämpi tapaus, mutta näyttäisi vähän nuoremmatkin miehet olevan jonkin verran kiinnostuneita. Mutta sekään ei auta, kun en näköjään livenä kiinnostu edes itseäni nuoremmista. En ole sapioseksuaali. Ravintolassa (silloin harvoin kun käyn) tulee joskus ohimennen vilkaistua jotakin komeaa urosta, mutta olen epävarma ja alan himmailla, jos katsekontaktia syntyy. Nettideittailu on meille ujommille helpompaa, kun asetelma on alun alkaen selvä. Ja kyllä me naisetkin ollaan aika epätoivoisia välillä. Se vaan ei ratkea sillä, että otetaan kuka tahansa, joka tulee vastaan. Ei ole mahdollista laskea rimaa, jos sen paikkaa ei ole itse valinnut.
Kommentit (269)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä sitten joillakin on noin, että heti ensisilmäyksellä tietää, haluaako harrastaa seksiä. Minulla ei kyllä mene noin. Toki ihmisen pitää olla fiksu ja kivannäköinen, mutta se kuuluisa kemia selviää vasta kun on hieman tutustuttu.
Ei välttämättä tiedä ensisilmäyksellä HALUAISIKO harrastaa seksiä, vaan VOISIKO HALUTA. Eli onko mitään seksuaalista kiinnostusta. Seksuaalinen kiinnostus on eri asia kuin seksuaalinen halu.
Tätä minä olen täällä keskustelussa tarkoittanut.
No, mulla tuo ilmeni vasta kolmansilla treffeillä. Ja oikein kivasti on mennyt sen jälkeen, parasta seksiä koskaan :)
Totta kai heti alusta asti toisen ulkonäkö miellytti silmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä sitten joillakin on noin, että heti ensisilmäyksellä tietää, haluaako harrastaa seksiä. Minulla ei kyllä mene noin. Toki ihmisen pitää olla fiksu ja kivannäköinen, mutta se kuuluisa kemia selviää vasta kun on hieman tutustuttu.
Visuaalinen kiihoke on minulla se joka sytyttää seksuaalisen kiinnostuksen. Jos nainen näyttää hyvältä minun silmääni, niin ei muuta kuin hommiin vaan sillä sekunnilla, ei siinä tarvitse välttämättä yhtään sanaa edes vaihtaa. Ja jos nainen ei näytä hyvältä, aivojeni seksuaalinen alue ei stimuloidu eikä kiinnostukseni herää, enkä pystyisi seksiä harrastamaan.
"Kemia" on siis minun tapauksessani yhtä kuin naisen ulkonäkö.
Kyllä mä sytytän saunan kerran viikossa, vähintään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä on ihan sama tilanne, hyvin harva nainen sytyttää. On vain kaksi olennaista eroa: miehet menevät naisen kanssa sänkyyn vaikka ei sytyttäisi ja todella moninaiset tyytyy siihen mitä saa.
Oikeasti moni mies haluaisi sen superkauniin ja sympaattisen naisen, mutta kun ei saa, niin sitten valitaan se mikä saadaan.
Taas yksi näista "tyytymisestä" jankkaajista. Myös me miehet rakastumme ja ihastumme ihmisiin jotka ovat jotain muuta kuin täydelliset haavekuvamme. Ja kun ensin ihastuu ja sitten rakastuu niin ei se tunnu yhtään miltään tyytymiseltä vaan silloin saa juuri sen jonka halusikin.
Eiköhän miehissä ja naisissa ole tyytyjiä, mutta itseni on sitä vaikea ymmärtää. Siinä on iskenyt uskonpuute omaan viehätysvoimaan ehkä tai on jo lapsuudesta malli, että parisuhde on ikään kuin välttämätön paha, eikä sen kuulukaan olla aitoa rakkautta?
T. Nirso
Täällä yksi joka on tyytynyt.
En koskaan saanut sitä miestä jonka olisin halunnut, mutta koska halusin ehdottomasti lapsia, minun oli pakko tyytyä siihen mitä pystyin saamaan, eli nykyiseen mieheeni.
Liittomme on arkinen ja ilman mitään intohimoa, mutta rakastan lapsiani yli kaiken, ja uskon tehneeni oikean ratkaisun.
Eli et uskonut voivasi saada suurta rakkautta? Oliko vanhempiesi avioliitto samantyyppinen eli et huomannut heidänkään rakastavan toisiaan intohimoisesti? Entä lapset, ovatko jo isompia? Mitä ajattelet siitä, että miehesi ulkonäkö, luonne ja perimä näkyvät heissä vanhemmiten yhä selvemmin? Anteeksi uteliaisuuteni, mutta käytän tilaisuutta hyväkseni kysyä. T. Nirso
Kyseessä ei ollut uskon asia. Opin jo nuorena että miehet eivät juuri kiinnostu minusta. Olin se joka jäi pöytään istumaan kun tyttökaverit molemmilta puolilta käytiin hakemassa tanssimaan. Ne miehet joista kiinnostuin, eivät edes vilkaisseet minuun päin.
Vanhempieni liitto oli ihan hyvä, kyllä minä uskon heidän rakastaneen toisiaan. Oli heilläkin toki omat kriisinsä.
Meidän lapset on ala-aste ikäisiä nyt. Ovat kaikin puolin fiksuja, terveitä ja kauniita, josta olen suuresti kiitollinen.
Rakastaa voi monin tavoin, toverillisestikin, mutta kysymykselläni tarkoitin oliko vanhempiesi avioliitto järkiliiton tyyppinen, ihan hyvä, mutta heidän välillään ei tuollaista seksuaalista värettä ollut minkä esimerkiksi itse näin vanhempieni liitossa ja monessa muussakin liitossa ja opin ajattelemaan, että niin kuuluu olla.Intohimo ei sulje pois kriisejä, oikeastaan päinvastoin, koska suuret tunteet luovat suuria odotuksia ja tarpeen rehellisyydelle, aitoudelle, kohtaamiselle. Kun taas järkiliitto voi olla tasaisempi.
Eihän näissä asioissa voi olla mitään yhtä ainoaa oikeaa mallia mikä sopisi jokaiselle. Voi hyvin olla, että ihmistä voi oppia rakastamaan todella syvästi, vaikka häntä ei olisi alkuun rakastanut intohimoisesti. Vanhempien parisuhdemalli vaikuttaa, mutta myös persoonallisuus, luonteenpiirteet ja libido, mikä nirsouteen ainakin itselläni vaikuttaa ratkaisevasti. Mutta muiden kokemukset näistä samoista asioista voivat olla ihan erilaiset. Se tekeekin keskustelusta mielekästä.
Ja tuota lapsiin liittyvää kysyin siksi, että olen kuullut aika monta kertaa, että lapsen ominaisuuksia verrataan mieheen, josta on erottu. Eli "hän on kuin isänsä/äitinsä". Aikuisessa tai aikuistuvassa lapsessa nähdään siis miehen tai hänen sukunsa kielteisiä piirteitä. Tavallaan se ei ihan reilua ole, mutta totta toinen puoli, koska me perimme ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä monin tavoin vanhemmiltamme ja suvulta. T. Nirso
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä sitten joillakin on noin, että heti ensisilmäyksellä tietää, haluaako harrastaa seksiä. Minulla ei kyllä mene noin. Toki ihmisen pitää olla fiksu ja kivannäköinen, mutta se kuuluisa kemia selviää vasta kun on hieman tutustuttu.
Visuaalinen kiihoke on minulla se joka sytyttää seksuaalisen kiinnostuksen. Jos nainen näyttää hyvältä minun silmääni, niin ei muuta kuin hommiin vaan sillä sekunnilla, ei siinä tarvitse välttämättä yhtään sanaa edes vaihtaa. Ja jos nainen ei näytä hyvältä, aivojeni seksuaalinen alue ei stimuloidu eikä kiinnostukseni herää, enkä pystyisi seksiä harrastamaan.
"Kemia" on siis minun tapauksessani yhtä kuin naisen ulkonäkö.
No, minulle ei riitä ulkonäkö, myös muut asiat miehen olemuksessa vaikuttavat, paljon. Ja toisaalta ulkonäön ei tarvitse olla "komea", jos sitä kuuluisaa kemiaa on.
Jännää kyllä tuo, että ulkonäkö määrää, eikä esim. henkilön ajatuksilla ole mitään merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä sitten joillakin on noin, että heti ensisilmäyksellä tietää, haluaako harrastaa seksiä. Minulla ei kyllä mene noin. Toki ihmisen pitää olla fiksu ja kivannäköinen, mutta se kuuluisa kemia selviää vasta kun on hieman tutustuttu.
Visuaalinen kiihoke on minulla se joka sytyttää seksuaalisen kiinnostuksen. Jos nainen näyttää hyvältä minun silmääni, niin ei muuta kuin hommiin vaan sillä sekunnilla, ei siinä tarvitse välttämättä yhtään sanaa edes vaihtaa. Ja jos nainen ei näytä hyvältä, aivojeni seksuaalinen alue ei stimuloidu eikä kiinnostukseni herää, enkä pystyisi seksiä harrastamaan.
"Kemia" on siis minun tapauksessani yhtä kuin naisen ulkonäkö.
Noinhan se menee joillain naisillakin. Pelkkä vetävä ulkonäkö riittää. Mulla menee tuo toisin. Pääasiassa ulkoisesta olemuksesta syntyy seksuaalinen kiinnostus, mutta seksuaalinen halu vaatii sitten muitakin asioita - ja paljon. Olen siis itse nainen.
Ap tässä, hauska nähdä, että aloitus on poikinut keskustelua. Yhden tarkennuksen haluaisin tehdä: en etsi mitään jalat alta vievää huumaa, en edes välttämättä mitään vakavaa parisuhdetta. Riittäisi aluksi ihan jonkinlainen hengailu ja tähän hätään vaikka vain seksikin, jos ei muuta ole syntyäkseen. Ja yritetty on myös uusia treffejä saman miehen kanssa, mutta silloin tulee vain vastenmielisyys kuvioihin, ja entistä kurjempi ja kusipäisempi olo, kun mies on saattanut jo alkaa elätellä toiveita. En ole demiseksuaali ja tiedän kyllä, miltä tuntuu kun toiseen ihastuu ensi vilkaisulla, ekan kerran niin kävi, kun olin 17. Nyt lähenen jo kuuttakymmentä, mutta mieli on edelleen teinitytön mieli. Minua pidetään aika nuorekkaana ja viihdyn hyvin nuorten ihmisten kanssa. Toki ikä näkyy omissa kasvoissa ja kropassa, mutta usein tuntuu, että ikäiseni miehet ovat jotenkin uuvahtaneita, pysähdyksissä ja kiinni vanhoissa suhteissaan. Elämä on kuluttavaa, ja itsekin olen aikanaan ollut monta vuotta poissa pelistä, vain yrittänyt jotenkin suoriutua arjesta. Nyt, vaihdevuosissa uudelleen eloon heränneenä, haluaisin vielä uuden mahdollisuuden elää itseni näköistä elämää. Olen monella tavalla epävarma, jännitän treffeille menoa, laittaudun aina niin nätiksi kuin mahdollista, mutta haluaisin kuitenkin antaa toiselle mukavan ja turvallisen olon treffeillä. Ystävällisyyteni ja keskusteluhalukkuuteni saattaa myös hämätä miehiä, ja he mahdollisesti tulkitsevat sen seksuaaliseksi kiinnostukseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä sitten joillakin on noin, että heti ensisilmäyksellä tietää, haluaako harrastaa seksiä. Minulla ei kyllä mene noin. Toki ihmisen pitää olla fiksu ja kivannäköinen, mutta se kuuluisa kemia selviää vasta kun on hieman tutustuttu.
Visuaalinen kiihoke on minulla se joka sytyttää seksuaalisen kiinnostuksen. Jos nainen näyttää hyvältä minun silmääni, niin ei muuta kuin hommiin vaan sillä sekunnilla, ei siinä tarvitse välttämättä yhtään sanaa edes vaihtaa. Ja jos nainen ei näytä hyvältä, aivojeni seksuaalinen alue ei stimuloidu eikä kiinnostukseni herää, enkä pystyisi seksiä harrastamaan.
"Kemia" on siis minun tapauksessani yhtä kuin naisen ulkonäkö.
No, minulle ei riitä ulkonäkö, myös muut asiat miehen olemuksessa vaikuttavat, paljon. Ja toisaalta ulkonäön ei tarvitse olla "komea", jos sitä kuuluisaa kemiaa on.
Jännää kyllä tuo, että ulkonäkö määrää, eikä esim. henkilön ajatuksilla ole mitään merkitystä.
Minä olen aina ihastunut aivan täsmälleen tietynnäköisiin miehiin, mutta pelkkä ulkonäkö ei riitä. Ei alkuunkaan. Naiset ovat valikoivia ja asettavat muut asiat ulkonäön edelle ennemmin kuin niin, että ulkonäkö olisi ykkönen. Se on varmasti ihan evoluutiosta peräisin oleva piirre, että valitaan ennen kaikkea miehen henkisten ominaisuuksien perusteella, mitä nettideitit voivat hyvinkin vääristää. T. Nirso
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä on ihan sama tilanne, hyvin harva nainen sytyttää. On vain kaksi olennaista eroa: miehet menevät naisen kanssa sänkyyn vaikka ei sytyttäisi ja todella moninaiset tyytyy siihen mitä saa.
Oikeasti moni mies haluaisi sen superkauniin ja sympaattisen naisen, mutta kun ei saa, niin sitten valitaan se mikä saadaan.
En lähtisi suoraan vertailemaan. Miksi mies menisi sänkyyn naisen kanssa, joka ei sytytä? Miksi nainen ei voi tehdä samoin?
Minusta tässä ap:n jutussa on kyse siitä, että reaaliteetit eivät iske naamalle samalla tavalla, kuin lähes kaikilla miehillä. Ap:sta on jatkuvasti kiinnostunut useampi asiallisen näköinen mies, mutta hän kärsii runsaudenpulasta; koska hänestä on kiinnostunut niin moni, hänen on vaikea tehdä päätöstä ja samalla hän haaveilee, että joku miesmalli kiinnostuisi, kun nuo muutkin yrittävät parhaansa. Vasta sitten, kun toivo miesmallin saamisesta jostain syystä rikkoutuu tai minuus jotenkin muuttuu, voi harkita oman tasoistaan miestä.
Hän saa jatkuvasti rajatonta ja vastikkeetonta itsetunnon kohotusta ja hyvää oloa tavallisilta miehiltä, mikä kummasti paikkaa parisuhteen puuttumista, kun taas miehet saavat positiivisia sukupuolisuuden kokemuksia vain parisuhteessa.
Parisuhteessa itsekin joutuu neuvottelemaan, tekemään kompromisseja ja antamaan jotain eikä vain ottamaan ihailua vastaan, kuten nainen Tinderissä tekee. Tavalliset miehet antavat ihailunsa, huumorinsa ja parhaansa jo ensi kättelyssä, koska heillä ei ole mitään ulkonäköön perustuvaa vipuvoimaa ja valtaa.
Nainen saa ihailua niin monelta tavalliselta mieheltä, että parisuhteeseen rupeaminen sellaisen kanssa voi tuntua vaikealta, koska tavallinen mies on tavisnaisen silmissä ikään kuin täysin nähty ja koluttu ja sen ihailun saa ilman parisuhdettakin; se on halvempaa kuin punalaputettu leipäpussi kaupassa ja sen takia ei haluttaisi uhrata vapautta, vaan jatketaan sitä miesmallin etsimistä. Valitettavasti taas myös miesmallia kiinnostaa naisen ulkonäkö ja ehkä jopa luonne ja naisen luonne ei kehity käymällä treffeillä, joissa tavismies yrittää parhaansa ja nainen tarkkailee ja arvostelee.
Tavallisilta miehiltä saatu ihailu ja tsemppaus on ponnahduslauta, jota käytetään hyppäämiseksi Chadin syliin. Saatu ihailu ei palaudu tavallisille miehille, vaan nainen käyttää tämän itsetunnon kohotuksen Chadin tavoittelemiseen. Jos tavalliset miehet eivät olisi tsemppaamassa, eivät tavalliset naiset välttämättä tavoittelisi Chadejä samalla tavalla, kuin nyt tapahtuu. Ennen someaikaa asiat olivat ehkä vähän eri tavalla; nainen sai suitsutusta vain rajalliselta määrältä miehiä ja tuo suitsutus palautui useammin molemminpuolisena hyötynä sille miehelle, joka oli ottanut riskin vihaisesta palautteesta kehuttuaan naista. Nykyään Tinder yms. on eräänlainen elektroninen meikki, jolla kohotetaan käsitystä omasta arvosta. Tavallisen miehen kehut ovat nyt itsestäänselvyys ja ilman huumorin ja kehujen ilotulitusta tavallinen mies ei saa itseään näkyville enää ollenkaan. Nainen nauraa tavallisen miehen jestermaxxing-jutuille ja harrastaa sitten seksin Chadin kanssa eli saa palvelut useammalta eri luukulta.
Itselläni ei ole kokemusta, mutta tuli vielä mieleen, että eivätkö naiset ennemminkin ole julkisuudessa puhuneet miten paljon häirintää nettideittailu on tuonut. Ei siis suitsutusta ja kehuja, vaan ilkeyksiä. Luulen, että naisten kokemus poikkeaa tästä sinun teoriastasi jonkin verran, vaikka luvut puhuvat sinun teoriasi puolesta eli noissa palveluissa on paljon enemmän miehiä kuin naisia. T. Nirso
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kemia ei ole lainkaan sama asia kuin ulkonäkö, vaikka juuri miehet useasti luulevat niin. Kemia on täysin eri juttu. Se on jokin kahden ihmisen geneettinen yhteensopivuus, että luonto tietää, että heidän perintötekijänsä saisivat yhdessä terveitä jälkeläisiä. Miehen ulkonäöllä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, joenko kemiaa vai en. Olen tapaillut miesmalleja, joihin en ole onnistunut tuntemaan kemiaa, ja vastaavasti yhdenkin rumahkon ja vammautuneen miehen, johon tunsin voimakasta kemiaa.
Kemiaa ei voi aistia netin kautta, on pakko nähdä livenä. Siksi luonnostaan nirsojen naisten kannattaa jättää koko tinderi turhana ja käyttää se aika vaikka kävelemään kaduilla tuntikausia joka päivä katsomassa miehiä tms. Siis maksimoida livekohtaamiset ja sitten kun näkee oikean miehen, tehdä itse aloite
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä sitten joillakin on noin, että heti ensisilmäyksellä tietää, haluaako harrastaa seksiä. Minulla ei kyllä mene noin. Toki ihmisen pitää olla fiksu ja kivannäköinen, mutta se kuuluisa kemia selviää vasta kun on hieman tutustuttu.
Visuaalinen kiihoke on minulla se joka sytyttää seksuaalisen kiinnostuksen. Jos nainen näyttää hyvältä minun silmääni, niin ei muuta kuin hommiin vaan sillä sekunnilla, ei siinä tarvitse välttämättä yhtään sanaa edes vaihtaa. Ja jos nainen ei näytä hyvältä, aivojeni seksuaalinen alue ei stimuloidu eikä kiinnostukseni herää, enkä pystyisi seksiä harrastamaan.
"Kemia" on siis minun tapauksessani yhtä kuin naisen ulkonäkö.
No, minulle ei riitä ulkonäkö, myös muut asiat miehen olemuksessa vaikuttavat, paljon. Ja toisaalta ulkonäön ei tarvitse olla "komea", jos sitä kuuluisaa kemiaa on.
Jännää kyllä tuo, että ulkonäkö määrää, eikä esim. henkilön ajatuksilla ole mitään merkitystä.
Minä olen aina ihastunut aivan täsmälleen tietynnäköisiin miehiin, mutta pelkkä ulkonäkö ei riitä. Ei alkuunkaan. Naiset ovat valikoivia ja asettavat muut asiat ulkonäön edelle ennemmin kuin niin, että ulkonäkö olisi ykkönen. Se on varmasti ihan evoluutiosta peräisin oleva piirre, että valitaan ennen kaikkea miehen henkisten ominaisuuksien perusteella, mitä nettideitit voivat hyvinkin vääristää. T. Nirso
Tilastollisesti ajatellen ja muussakin mielessä ulkonäkö ratkaisee sen, että tapahtuuko tutustumista vai ei. Nainen ei koskaan rupea ottamaan selvää rumasta tai tavallisesta miehestä miettien, että "mitähän hyviä henkisiä ominaisuuksia tuolla miehellä olisi?" ja tämä näkyy myös harrastuksissa ja työnhaussa; miehen pitää aggressiivisesti tuoda itseään esiin ja korjata ulkonäön luomia ennakkokäsityksiä, koska nainen ei todellakaan sitä tee.
Naisilla on enemmän taipumusta kaunistella asioita, koska heillä on siihen mahdollisuus ja väkivallan pelko tms. on myös syynä tälle, että halutaan peittää oma pinnallisuus. Naiset elävät enemmän Disney-todellisuudessa, kuin miehet, koska naisille asiat useammin tapahtuvat "itsestään" siten, että miehet näkevät työn kehittääkseen itseään ja nainen nauttii sen työn hedelmät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen vielä syntymänirsompi kuin ap, eikä sille mitään voi. En ole koskaan halunnut seurustella miehen kanssa, joka ei sytytä, joten olin sitten mieluummin sinkku ihan vapaaehtoisesti. Kohtasin koko elämäni aikana ehkä kolme miestä, joista olisin kiinnostunut, mutta silloin he taas eivät olleet vastaavasti minusta kiinnostuneita, joten ei tullut mitään. Nelikymppisenä tapasin yhden tällaisen sytyttävän miehen ja hänkin halusi minut, joten nyt olen tällaisen harvinaisen miehen kanssa naimisissa. Minusta tämä meni hyvin. Olisi ollut painajaista pakottautua olemaan jonkun kanssa vastoin tahtoaan.
Yhdessä vaiheessa olin varma, että minussa on jotain vikaa, kun kaikki muut vaikuttavat pariutuvan niin helposti tuosta vaan. Ajattelin että ehkä minussa itsessäni ei ole kemiaa tms. Kävin seksuaaliterapeutin tapaamisella ja hän totesi, että olen vain luonnostaan hyvin valikoiva ja että se on täysin ok ja normaalia. Jotkut ihmiset menevät enemmän järjellä paritumisasioossakin ja silloin voi tehdä kompromisseja. Tunteiden kanssa taas ei oikein voi.
Monikohan nainen on yhtä aikaa keskivertoa vaatimattomamman näköinen ja hirveän valikoiva? Varmaan sellaisiakin on, mutta nämä naiset, jotka ovat hirveän valikoivia saattavat saada todella paljon kehuja oman tasoisiltaan tavismiehiltä ja tämä pitää yllä mieluista minäkuvaa.
Jos ihmiselle on koko ajan tarjolla jotain ilmaiseksi, miksi hän näkisi vaivaa antaakseen jotain takaisin tai sitoutuakseen mihinkään?
Jos taas tämä sama nainen menettää mielenterveytensä ja lihoo 20kg, hän ei yhtäkkiä enää olekaan ehkä kovin valikoiva, koska ilmainen hehkuttaminen loppuu ja hänenkin pitää tehdä jotain saadakseen hyväksyntää.
Vierailija kirjoitti:
. Naiset elävät enemmän Disney-todellisuudessa, kuin miehet, koska naisille asiat useammin tapahtuvat "itsestään" siten, että miehet näkevät työn kehittääkseen itseään ja nainen nauttii sen työn hedelmät.
Naiset kouluttautuvat korkeammalle kuin miehet. Naisista pienempi osa on ylipainoisia kuin miehistä. Naiset käyttävät enemmän aikaa ulkonäkönsä puunaamiseen kuin miehet.
Kukahan se näkikään enemmän vaivaa kehittääkseen itseään, ja kuka nauttii työn hedelmistä? ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syttyminen on monen asian summa. Itselläni vaikuttaa valtavasti miehen käytös. Olen saanut elämäni viettää hyvin käyttäytyvien miesten kanssa (sukulaiset, ystävät, ex), joten huono käytös pistää heti silmään ja saa torjuntavaihteen päälle. Siinä ei auta miehen ulkonäkö eikä lompakon paksuus. Kenellä mikäkin asia vaikuttaa, kannattaa pohtia omaa historiaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä sitten joillakin on noin, että heti ensisilmäyksellä tietää, haluaako harrastaa seksiä. Minulla ei kyllä mene noin. Toki ihmisen pitää olla fiksu ja kivannäköinen, mutta se kuuluisa kemia selviää vasta kun on hieman tutustuttu.
Visuaalinen kiihoke on minulla se joka sytyttää seksuaalisen kiinnostuksen. Jos nainen näyttää hyvältä minun silmääni, niin ei muuta kuin hommiin vaan sillä sekunnilla, ei siinä tarvitse välttämättä yhtään sanaa edes vaihtaa. Ja jos nainen ei näytä hyvältä, aivojeni seksuaalinen alue ei stimuloidu eikä kiinnostukseni herää, enkä pystyisi seksiä harrastamaan.
"Kemia" on siis minun tapauksessani yhtä kuin naisen ulkonäkö.
No, minulle ei riitä ulkonäkö, myös muut asiat miehen olemuksessa vaikuttavat, paljon. Ja toisaalta ulkonäön ei tarvitse olla "komea", jos sitä kuuluisaa kemiaa on.
Jännää kyllä tuo, että ulkonäkö määrää, eikä esim. henkilön ajatuksilla ole mitään merkitystä.
Minä olen aina ihastunut aivan täsmälleen tietynnäköisiin miehiin, mutta pelkkä ulkonäkö ei riitä. Ei alkuunkaan. Naiset ovat valikoivia ja asettavat muut asiat ulkonäön edelle ennemmin kuin niin, että ulkonäkö olisi ykkönen. Se on varmasti ihan evoluutiosta peräisin oleva piirre, että valitaan ennen kaikkea miehen henkisten ominaisuuksien perusteella, mitä nettideitit voivat hyvinkin vääristää. T. Nirso
Tilastollisesti ajatellen ja muussakin mielessä ulkonäkö ratkaisee sen, että tapahtuuko tutustumista vai ei. Nainen ei koskaan rupea ottamaan selvää rumasta tai tavallisesta miehestä miettien, että "mitähän hyviä henkisiä ominaisuuksia tuolla miehellä olisi?" ja tämä näkyy myös harrastuksissa ja työnhaussa; miehen pitää aggressiivisesti tuoda itseään esiin ja korjata ulkonäön luomia ennakkokäsityksiä, koska nainen ei todellakaan sitä tee.
Naisilla on enemmän taipumusta kaunistella asioita, koska heillä on siihen mahdollisuus ja väkivallan pelko tms. on myös syynä tälle, että halutaan peittää oma pinnallisuus. Naiset elävät enemmän Disney-todellisuudessa, kuin miehet, koska naisille asiat useammin tapahtuvat "itsestään" siten, että miehet näkevät työn kehittääkseen itseään ja nainen nauttii sen työn hedelmät.
Vai tarkoitatko, ettei kaunis nainen koskaan ala ottamaan selvää rumasta tai tavallisesta miehestä? Väitän että useimmalle tavalliselle tai rumalle naiselle kelpaa aivan hyvin tavallinen tai ruma mies. Käypä siellä Prismassa katsomassa.
Nainen päättää syntyykö suhde vai ei. Se on niin yksinkertaista.
Sinä vain käytät tuota oikeutta enemmän kuin suurin osa naisista. Hormonit ja feromonit yms. pitää huolen siitä.
Ns. kemiaan vaikuttaa moni asia, tässä oma kokemus mitkä asiat siihen vaikuttavat, tärkein ensimmäisenä:
- sama aallonpituus ajattelussa, ns. tuttuuden tunne
- äly
- ulkonäkö
- fyysinen yhteensopivuus (esim. suuteleminen tuntuu hyvältä)
- ääni
- eleet
Ei ole yksinkertainen asia siis ;) Ollapa niin simppeli, että pelkkä ulkonäkö määräisi kenestä kiinnostun. Valitettavasti en kuitenkaan moiseen kykene.
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisi kuunnella jos kotona nainen jankuttaisi ja puhua pälpättäisi kuin aloittaja. Luoja auta, ettei kohdalleni osu pälättävää naista enää koskaaaan!!!!!!!
Ja sehän on nimenomaan Luojan käsissä, sillä sinulla itselläsihän ei ole päätäntävaltaa siinä, millaisen naisen kassa päädyt kimppaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä sitten joillakin on noin, että heti ensisilmäyksellä tietää, haluaako harrastaa seksiä. Minulla ei kyllä mene noin. Toki ihmisen pitää olla fiksu ja kivannäköinen, mutta se kuuluisa kemia selviää vasta kun on hieman tutustuttu.
Visuaalinen kiihoke on minulla se joka sytyttää seksuaalisen kiinnostuksen. Jos nainen näyttää hyvältä minun silmääni, niin ei muuta kuin hommiin vaan sillä sekunnilla, ei siinä tarvitse välttämättä yhtään sanaa edes vaihtaa. Ja jos nainen ei näytä hyvältä, aivojeni seksuaalinen alue ei stimuloidu eikä kiinnostukseni herää, enkä pystyisi seksiä harrastamaan.
"Kemia" on siis minun tapauksessani yhtä kuin naisen ulkonäkö.
No, minulle ei riitä ulkonäkö, myös muut asiat miehen olemuksessa vaikuttavat, paljon. Ja toisaalta ulkonäön ei tarvitse olla "komea", jos sitä kuuluisaa kemiaa on.
Jännää kyllä tuo, että ulkonäkö määrää, eikä esim. henkilön ajatuksilla ole mitään merkitystä.
Ei tuo ole mahdotonta miehenkään tuntea noin. Itse ainakin pidän oleellisena että ajatusmaailmassa on jotain vetoavaa. Seksikin on tällöin potenssiin kaksi, kun pääsee toisen lähelle oikeasti. Sekä järki- että tunnepuolella. Se kun voi luottaa toiseen ihan satavarmasti on ainakin mulle sellanen viagra ettei ole tosissaan. Ja en siis käytä noin muuten, että tuo oli kielikuva.
Ainakin mulle ap:stä tulee tosi hyvät fiilikset, harkitseva ihminen joka hakee sitä just oikeaa on kiinnostava. En itsekään syty läheskään kaikista naisista, enkä ole osannut sitä kemian puutetta sen tarkemmin analysoida... Joku aivoaaltojuttu varmaankin, tai kokonaisuus joka muodostuu monesta pienestä palasesta, ihminen joka soittaa ihan kaikkia koskettimia minussa...
Ei tee vähempää krantuksi tämä ajattelumalli, mutta toisaalta semihyvää ei kannata ottaa.
Minä olen vielä syntymänirsompi kuin ap, eikä sille mitään voi. En ole koskaan halunnut seurustella miehen kanssa, joka ei sytytä, joten olin sitten mieluummin sinkku ihan vapaaehtoisesti. Kohtasin koko elämäni aikana ehkä kolme miestä, joista olisin kiinnostunut, mutta silloin he taas eivät olleet vastaavasti minusta kiinnostuneita, joten ei tullut mitään. Nelikymppisenä tapasin yhden tällaisen sytyttävän miehen ja hänkin halusi minut, joten nyt olen tällaisen harvinaisen miehen kanssa naimisissa. Minusta tämä meni hyvin. Olisi ollut painajaista pakottautua olemaan jonkun kanssa vastoin tahtoaan.
Yhdessä vaiheessa olin varma, että minussa on jotain vikaa, kun kaikki muut vaikuttavat pariutuvan niin helposti tuosta vaan. Ajattelin että ehkä minussa itsessäni ei ole kemiaa tms. Kävin seksuaaliterapeutin tapaamisella ja hän totesi, että olen vain luonnostaan hyvin valikoiva ja että se on täysin ok ja normaalia. Jotkut ihmiset menevät enemmän järjellä paritumisasioossakin ja silloin voi tehdä kompromisseja. Tunteiden kanssa taas ei oikein voi.