Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin harva mies sytyttää?
07.11.2021 |
Sanotaan, että me naiset ollaan niin nirsoja. Mietin tätä tänään, kun treffit ihan kivan nettimiehen kanssa päättyivät jälleen niin, että jouduin kauniisti ilmaisemaan, etten ole kiinnostunut. Mulla ei ole moniakaan ehdottomia kriteerejä miehelle, mutta en voi sille mitään, jos en syty kumppaniehdokkaasta. En voi olla intiimisti henkilön kanssa, joka ei viehätä. Toistuvat treffit erilaisten kokelaiden kanssa ovat yhtä lailla pettymyksiä meille naisille, ainakin minulle - ei pelkästään sille osapuolelle, joka tulee torjutuksi. Kun haluaisi syttyä toisesta - useimmiten tapaan tosi mukavia miehiä - mutta ei…Siinä on vielä kivana lisänä se syyllisyys siitä, että taas jouduin lemppaamaan symppiksen miehen, joka varmasti pitää minua nyt kusipäisenä nirppanokkana. Innostun ani harvasta miehestä, silloin yleensä todellakin sytyn, ja juttu johtaa pitkään suhteeseen. Niitä on ollut elämässäni muutama, ja oikean miehen seurassa olen voimakkaasti seksuaalinen.
Miten teillä muilla vanhemmilla sinkkunaisilla? Olen jo hiukan iäkkäämpi tapaus, mutta näyttäisi vähän nuoremmatkin miehet olevan jonkin verran kiinnostuneita. Mutta sekään ei auta, kun en näköjään livenä kiinnostu edes itseäni nuoremmista. En ole sapioseksuaali. Ravintolassa (silloin harvoin kun käyn) tulee joskus ohimennen vilkaistua jotakin komeaa urosta, mutta olen epävarma ja alan himmailla, jos katsekontaktia syntyy. Nettideittailu on meille ujommille helpompaa, kun asetelma on alun alkaen selvä. Ja kyllä me naisetkin ollaan aika epätoivoisia välillä. Se vaan ei ratkea sillä, että otetaan kuka tahansa, joka tulee vastaan. Ei ole mahdollista laskea rimaa, jos sen paikkaa ei ole itse valinnut.
Kommentit (269)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puhut samalla tavalla kuin kirjotat, niin ei ole ihme että ei ketään jaksa sellaista. Blablablabluppblablupp…
Niin, jos luit aloituksen, niin pointti oli se etten itse kiinnostu. Miehet yleensä haluaisivat tavata uudelleen.
ApMinä sanon 90%:lle tapaamistani naisista haluavani tavata uudelleen. Kuitenkin alle 10% sytyttää ensitapaamisella. Se että mies haluaa tavata uudelleen ei kerro vielä mitään.
Yleensä syy haluuni tavata uudelleen on yksinkertaisesti se, että nainen ei ollut vastenmielinen. Parhaat suhteeni ovat syntyneet juuri näistä ei sytyttävistä kohtaamisista. Ensivaikutelma on harvoin oikea.
Sulla on selvästi korkealla taso. Toivottavasti en ole koskaan vahingossa deittaillut tällaista miestä.
Luet niin kuin haluat lukea. Annan mahdollisuuden kaikille jotka eivät ole vastenmielisiä. Se helmi kun ei välttämättä löydy vain ensivaikutelmaan katsomalla. Alun ihastus on useimmiten vain ulkoiseen olemukseen liittyvää ja silloin ei välitä edes itselle tärkeistä epäkohdista toisessa.
Mutta mieti nyt sen naisen kannalta. Miltä hänestä tuntuisi jos sanoisit hänelle ääneen, että haluan jatkaa kanssasi koska et ole vastenmielinen? Niinpä, et sano, koska tiedät itsekin että se olisi loukkaavaa. Minä kyllä haluaisin kuulla suoraan, mikäli deittikumppanini suhtautuminen minuun olisi tuo, sillä tietäisin heti ettei hän olekaan sitä mitä olen etsinyt. Haluan olla haluttava kumppanini silmissä.
Tämä oli sikäli kiinnostava, että monet naiset ovat olleet sitä mieltä, ettei ulkonäöllä ole suurta merkitystä, vaan ratkaisevaa ovat muut asiat. Ja nyt kun yksi mies sanoo samaa, niin se koetaan loukkaavaksi eli kun mies tuo ilmi, että vasta tutustuminen herättää kiinnostuksen eikä pelkkä ulkonäkö. Vai? Miten ajattelit, kuulutko itse siihen koulukuntaan naisia, jotka eivät hyväksy, että miehen ulkonäöllä on suuri merkitys? T. Nirso
No mulle nimenomaan miehen ulkonäöllä on suuri merkitys ja olen muutenkin ehkä keskivertoa ulkonäkökeskeisempi ihminen. Haluan että mies todella pitää siitä miltä näytän, en tulla valituksi pelkästään kivan persoonan takia, "ulkonäöstä huolimatta".
Ymmärrän, mutta tilanne on silti se, ettet tiedä sitä kenestäkään. Voi olla, että suurin osa miehistä itse asiassa valitsee seuransa kuten ko. kommentin kirjoittanut mies, mutta mies ei voi koskaan sanoa sitä. Romuttaako se jotenkin koko jutun, jos mies rakastuisikin sinuun myöhemmin eikä olisi heti hullaantunut nimenomaan ulkonäköösi?
Itse ajattelen, että minun haluttavuuteni on minun hallussani, ei kenenkään muun. T. Nirso
No ei se romuttaisi, jos mies olisi kuitenkin pitänyt minua kivannäköisenä. Mutta jos ainoa ajatus ulkonäöstäni olisi ollut, että ei tuo vastenmielinen ole, se kyllä romuttaisi. Käytännössä tuollaiselle miehelle kelpaa lähes minkä näköinen nainen tahansa. Tuntuu, että heittäisin itseni osittain hukkaan tuollaisen kanssa, sillä kokemusteni perusteella tiedän että on miehiä jotka pitävät ulkonäöstäni.
Ymmärrän, harva on kanssasi eri mieltä, mutta tosiasiassa sitä ei voi kuitenkaan tietää vasta kuin jonkin ajan kuluttua miten asia alun perin oli. Sitä tarkoitin.
Omasta mielestäni on tärkeää, ettei ripusta omaa arvoaan kenenkään muun arvioon, vaan kokemus omasta haluttavuudesta on omassa hallussa aina silloinkin, kun mies jota on pitänyt haluttavana ei ajattelekaan vastavuoroisesti samoin, vaan pyrkii suhteeseen muista syistä.
Kukaan meistähän ei tiedä kuinka moni oikeasti pitää meistä, pitää haluttavana jne. Se on realiteetti. Ei asia ole niin, että naiset automaattisesti ovat haluttavia tai hyvännäköisiä suurimmalle osalle miehiä (todennäköisesti suurin osa on ihan kivoja, mutta ei erityisesti säväyttäviä kuten ei naisillekaan suurin osa miehistä), vaikka he haluaisivatkin harrastaa seksiä, jos saavat tilaisuuden, koska heille seksin saaminen konkreettinen todiste omasta haluttavuudestaan.
Sukupuolten ero ei siis välttämättä ole tässäkään niin suuri, suhde seksin harrastamiseen vain on erilainen miehillä ja naisilla keskimäärin eli nainen ei ole valmis harrastamaan seksiä ihan kivan miehen kanssa. T. Nirso
Omakohtainen kokemus siitä, että mies haluaa seksiä kanssani, ei todellakaan ole todiste siitä, että olisin haluttava.
Niin kylmää, tylyä ja törkeää käytöstä on seksin ohessa tullut osaksi, että traumoja on saanut parannella pitkään. On haukuttu ja arvosteltu vartalo, rinnat, takamus ja vagina. On verrattu muihin naisiin seksin aikana. On hylätty kylmästi laukeamisen jälkeen, ei mitään hellyyttä tai lämpöä.
Ja nämä ovat olleet ihan päällisin puolin normaaleja keski-ikäisiä miehiä, joiden kanssa on käyty muutamilla treffeillä ennen seksiä. Ei mitään baaripokaamisia tai yhden illan juttuja.
Eli se, että mies haluaa kanssani seksiä, ei kerro ainakaan mulle yhtään mitään omasta vetovoimastani. Se voi olla mitä vaan vittuilun ja oikean kemian väliltä ja herättää myös aitoa pelkoa. Ei todellakaan mikään ”meriitti” mulle.
N44
Olen pahoillani puolestasi. Montako tällaista miestä on ollut? Ihmettelen, koska minulle ei ole koskaan käynyt noin eikä kukaan ystävänikään ole kertonut tuollaisesta. Voi tietysti olla, että on sen verran kipeä asia, ettei kerrota kenellekään.
Minulla on ollut se käsitys, että normaali mies on tyytyväinen, jos saa seksiä eikä käyttäydy noin. Mielestäni nuo miehet ovat pahasti häiriintyneitä ja epämaskuliinisia. En tiedä mitään raukkamaisempaa kuin muiden ulkonäön haukkuminen ja seksin jälkeen se on erityisen raskauttavaa. Sinussa ei siis ole vikaa, vaan tuollainen häiriintynyt mies keksii jotain ilkeää vaikka miss universumista. Se on hänen luontonsa, simply.
Jos löytäisit heistä jotain yhteistä niin osaisit varoa jatkossa. Ilkeys harvoin ilmenee vain kerran tai kaksi, vaan merkit siitä on olemassa jo aiemmin, lähinnä siinä miten ihminen puhuu muista ihmisistä ja miten asennoituu elämään ja muihin. Aiemmin ketjussa oli puhetta aggressiivisuudesta. Se voi olla esimerkiksi tapa ottaa aggressiivisesti tilaa, vitseillä, lähentelyllä (vaikka olisikin sopivuuden rajoissa), minkä itse näen varoitusmerkkinä. Aggressiivisuus voi myös näkyä eleiden ja ilmeiden tasolla. Salakavala tyyppi taas on ylenmäärin liehakoiva ja epäaito.
Jotkut naiset tuntevat vetoa huonosti käyttäytyviin miehiin, "karismaattisiin" tyyppeihin, joilla on paljon narsistisia piirteitä. En tiedä onko kohdallasi siitä kyse, mutta väitän, että ilkeys ihmisessä ei tule yllätyksenä, vaan joku ystäväsi saattaisi tunnistaa hyvinkin merkit, vaikka ihastuksesi olisikin sotkenut omat varoitusantennisi.
Olisiko ideaa viedä ehdokkaat ensin näytille jollekin kaverillesi. Myös se kertoo paljon miten mies suhtautuu tällaiseen ehdotukseen ja kaveriisi, jos he tapaavat. Ainakin itselläni on kokemus miehestä, josta tiesin samalla hetkellä hänet nähdessäni, että ystäväni ei tuosta tyypistä saa kuin rupia p-seen. Mies suorastaan pelkäsi minua, en tiedä miksi, mutta valitettavasti ystäväni oli liian ihastunut ja mies paljastui väkivaltaiseksi puolen vuoden kuluttua. Töni, ilkeili ja koetti eristää ystävistä. T. Nirso
Kiitos vastauksestasi Nirso. Mulla On kyllä ollut huono tuuri miesten suhteen, pakko myöntää. Aika paljon olen saanut tehdä henkistä työtä, jotta olen päässyt noista yli ja saanut itsetuntoni kuntoon. Näitä on ollut kolme.
En ole havainnut näissä muuta yhteistä kuin sen, että he ovat olleet (tai näytelleet olevansa) hyvin ihastuneita minuun. Olen ihan ok näköinen ja mukava, ystävällinen ja iloinen, niin olen halunnut uskoa, että se voisi olla tottakin. En ole nähnyt itsessäni mitään sellaista vikaa, miksei minusta voisi olla kiinnostunut. Kai he sitten ovat olleet niitä ns. pelimiehiä. Eivät missään nimessä itse mitään hunkseja tai adoniksia, vaan ihan perusukkoja, isiä, joilla on tyttäriäkin.
Nyt seurustelen, kun uskaltauduin taas treffailemaan. Tapaamisen alusta asti olen ystävien kanssa pohtinut, että uskallanko luottaa häneen. Mutta mies ja ystäväni eivät ole tavanneet. Uskon oman itsetuntemukseni kasvaneen myös. Hän on ollut alusta asti erilainen kuin muut, ja päätin tarttua siihen ja katsoa mihin homma johtaa.
Mieheni on aivan ihana, ja tunnen, että hän on parantanut monta haavaa. Hänen mielestään olen ihan täydellinen just tällaisena. Mutta kyllä se välillä on vaikea uskoa, koska takaraivossa kolkuttaa ne vanhat ”totuudet”.
T. Arvosteltu
Ihana kuulla, että nyt saat nauttia normaalin miehen seurasta ja molemminpuolisesta arvostuksesta. Oikein hyvää syksyä sinulle ja teille. T. Nirso
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä niistä useimmat ei vaan sitten polta...
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset miehet on rumia pääosin ja panostaa liian vähän ulkonäköön.
N24
Ovat ja panostavat, ei on ja panostaa. Suomalaiset naiset ovat näköjään tyhmiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset miehet on rumia pääosin ja panostaa liian vähän ulkonäköön.
N24
Ovat ja panostavat, ei on ja panostaa. Suomalaiset naiset ovat näköjään tyhmiä.
Kukaan ei ole ruma tai tyhmä, lopetetaan tämä ilkeily samantien :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puhut samalla tavalla kuin kirjotat, niin ei ole ihme että ei ketään jaksa sellaista. Blablablabluppblablupp…
Niin, jos luit aloituksen, niin pointti oli se etten itse kiinnostu. Miehet yleensä haluaisivat tavata uudelleen.
ApMinä sanon 90%:lle tapaamistani naisista haluavani tavata uudelleen. Kuitenkin alle 10% sytyttää ensitapaamisella. Se että mies haluaa tavata uudelleen ei kerro vielä mitään.
Yleensä syy haluuni tavata uudelleen on yksinkertaisesti se, että nainen ei ollut vastenmielinen. Parhaat suhteeni ovat syntyneet juuri näistä ei sytyttävistä kohtaamisista. Ensivaikutelma on harvoin oikea.
Sulla on selvästi korkealla taso. Toivottavasti en ole koskaan vahingossa deittaillut tällaista miestä.
Luet niin kuin haluat lukea. Annan mahdollisuuden kaikille jotka eivät ole vastenmielisiä. Se helmi kun ei välttämättä löydy vain ensivaikutelmaan katsomalla. Alun ihastus on useimmiten vain ulkoiseen olemukseen liittyvää ja silloin ei välitä edes itselle tärkeistä epäkohdista toisessa.
Mutta mieti nyt sen naisen kannalta. Miltä hänestä tuntuisi jos sanoisit hänelle ääneen, että haluan jatkaa kanssasi koska et ole vastenmielinen? Niinpä, et sano, koska tiedät itsekin että se olisi loukkaavaa. Minä kyllä haluaisin kuulla suoraan, mikäli deittikumppanini suhtautuminen minuun olisi tuo, sillä tietäisin heti ettei hän olekaan sitä mitä olen etsinyt. Haluan olla haluttava kumppanini silmissä.
Tämä oli sikäli kiinnostava, että monet naiset ovat olleet sitä mieltä, ettei ulkonäöllä ole suurta merkitystä, vaan ratkaisevaa ovat muut asiat. Ja nyt kun yksi mies sanoo samaa, niin se koetaan loukkaavaksi eli kun mies tuo ilmi, että vasta tutustuminen herättää kiinnostuksen eikä pelkkä ulkonäkö. Vai? Miten ajattelit, kuulutko itse siihen koulukuntaan naisia, jotka eivät hyväksy, että miehen ulkonäöllä on suuri merkitys? T. Nirso
No mulle nimenomaan miehen ulkonäöllä on suuri merkitys ja olen muutenkin ehkä keskivertoa ulkonäkökeskeisempi ihminen. Haluan että mies todella pitää siitä miltä näytän, en tulla valituksi pelkästään kivan persoonan takia, "ulkonäöstä huolimatta".
Ymmärrän, mutta tilanne on silti se, ettet tiedä sitä kenestäkään. Voi olla, että suurin osa miehistä itse asiassa valitsee seuransa kuten ko. kommentin kirjoittanut mies, mutta mies ei voi koskaan sanoa sitä. Romuttaako se jotenkin koko jutun, jos mies rakastuisikin sinuun myöhemmin eikä olisi heti hullaantunut nimenomaan ulkonäköösi?
Itse ajattelen, että minun haluttavuuteni on minun hallussani, ei kenenkään muun. T. Nirso
No ei se romuttaisi, jos mies olisi kuitenkin pitänyt minua kivannäköisenä. Mutta jos ainoa ajatus ulkonäöstäni olisi ollut, että ei tuo vastenmielinen ole, se kyllä romuttaisi. Käytännössä tuollaiselle miehelle kelpaa lähes minkä näköinen nainen tahansa. Tuntuu, että heittäisin itseni osittain hukkaan tuollaisen kanssa, sillä kokemusteni perusteella tiedän että on miehiä jotka pitävät ulkonäöstäni.
Ymmärrän, harva on kanssasi eri mieltä, mutta tosiasiassa sitä ei voi kuitenkaan tietää vasta kuin jonkin ajan kuluttua miten asia alun perin oli. Sitä tarkoitin.
Omasta mielestäni on tärkeää, ettei ripusta omaa arvoaan kenenkään muun arvioon, vaan kokemus omasta haluttavuudesta on omassa hallussa aina silloinkin, kun mies jota on pitänyt haluttavana ei ajattelekaan vastavuoroisesti samoin, vaan pyrkii suhteeseen muista syistä.
Kukaan meistähän ei tiedä kuinka moni oikeasti pitää meistä, pitää haluttavana jne. Se on realiteetti. Ei asia ole niin, että naiset automaattisesti ovat haluttavia tai hyvännäköisiä suurimmalle osalle miehiä (todennäköisesti suurin osa on ihan kivoja, mutta ei erityisesti säväyttäviä kuten ei naisillekaan suurin osa miehistä), vaikka he haluaisivatkin harrastaa seksiä, jos saavat tilaisuuden, koska heille seksin saaminen konkreettinen todiste omasta haluttavuudestaan.
Sukupuolten ero ei siis välttämättä ole tässäkään niin suuri, suhde seksin harrastamiseen vain on erilainen miehillä ja naisilla keskimäärin eli nainen ei ole valmis harrastamaan seksiä ihan kivan miehen kanssa. T. Nirso
Aika monta kertaa elämäni aikana tuntematon mies on pysäyttänyt jossain, kehunut ulkonäköäni ja pyytäyt treffeille. Selvin päin. Veikkaanpa että aika harva mies tekee tuollaista, jos ei oikeasti pidä naisen ulkonäöstä - eihän hän silloin tiedä naisesta mitään muuta. Vai ihanko tosissaan joku pyytelee ulos tuntemattomia vastakkaisen sukupuolen edustajia ihan sillä perusteella, että he eivät herätä vastenmielisyyttä? Että se riittää?
Oikeastaan nyt kun mietin asiaa, olisi aika kiva jos suhde alkaisikin tuolla tavalla. Ainakin voisi olla suht varma, että toinen pitää siitä miltä näytän.
T: Se kenelle vastasit
Muiden ajatuksia ei voi lukea, vaan useimmiten tuntemattomiin ihmisiin peilaa ennemminkin omia toiveitaan, pelkojaan jne. Ehkä olen vähän epäluuloisempi ihminen kuin sinä, koska minulle tulisi ensimmäisenä mieleen kadulla treffeille pyytävästä mieleen, että montaakohan hän on pyytänyt treffeille ja kehunut kauniiksi ennen minua :)
Pointti ei ole pitäisikö se riittää, ettei toisen mielestä ole vastenmielinen, vaan koetin kiinnittää huomiotasi siihen, että mistä syystä olet epävarma itsestäsi. Sillä on aina mahdollista, että kokee pettymyksiä eivätkä sanat ole todiste mistään. Se miten paljon niihin voi luottaa riippuu sanojasta eikä tuntematonta tunne. T. Nirso
Toki tuokin on tullut minulle mieleen, mutta todennäköisesti ne miehen aiemmin pyytämätkin naiset ovat miellyttäneet hänen silmäänsä. Pointtini oli, että hyvin harva tekee lähestymistä ulkonäön perusteella, jos ei ulkonäöstä oikeasti pidä. Toki varmasti on niitäkin jotka pyytävät läpällä ja sitten nauravat kaveriporukalla, mutta en usko että tätä aikuisten maailmassa kovin suurissa määrin tapahtuu.
En minä odota että olisin kenenkään silmissä mikään maailman kaunein mutta haluan että elämäni tärkein ihminen pitää ulkonöstäni. Minusta sen ei pitäisi olla liikaa vaadittu. Ja kuten aiemmin sanoin, olen ulkonäkökeskeinen ihminen. Olen tarkka ulkonäöstäni ja teen sen eteen töitä, joten olisihan se paskaa jos toiselle ulkonäköni olisikin ihan se ja sama.
Vastaus tähänkin kommenttiin miehen näkökulmasta.
Suomessa lienee aika vähän miehiä, jotka harrastavat naisten lähestymistä arkisissa tilanteissa toistuvasti tai usein.
Siitä huolimatta varmaan suhteellisen isokin osa miehistä on edes JOSKUS lähestynyt ja pyytänyt jotakuta naista arkisissa tilanteissa: kadulla, kirjastossa, kahvilassa, junassa jne. Ainakin useampi kaverini on kertonut tehneensä joskus näin, ja olemme jutelleet siitä, mikä tilanteeseen on johtanut.
Useampikin on ollut sitä mieltä, että tällainen random-lähestyminen on ollut satunnaista, ex tempore -tyyppistä. Kukaan ei ole ainakaan myöntänyt, että lähtiessään juttelemaan jollekin naiselle olisi jotenkin erityisesti viehättynyt juuri tästä naisesta, tai tullut sellaista oloa, että juuri tuota naista olisi yritettävä saada treffeille.
Useammin tilanteet ovat johtuneet miehen omista tunnetiloista: on vain tullut sellainen fiilis, että "tänään uskallan pyytää jotakuta naista treffeille" tai satunnaisesta päähänpistosta - "hei, mut just nyt koetankin onneani vaikka esim. tuon naisen kanssa". On saattanut olla hyvä päivä, liian vähän tekemistä, rento fiilis, vaihtelunhalua, tai sitten juuri sitä näyttämisen halua, eli halua viestittää kavereille, että uskaltaa tehdä juuri noin.
Eli voidaan päätellä, että mies voi lähestyä spontaanisti myös ulkoisesti täysin epäkiinnostavaa naista. Riittää kun on päättänyt että tänään lähestyn jotakuta, sitten summamutikassa otetaan eka suunnilleen omaan ikäluokkaan kuuluva vastaantulija. Vaikka sitten rumahko.
Onpa hyvä että olen aina antanut noille lähestyjille pakit.
T: Se kenelle vastasit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puhut samalla tavalla kuin kirjotat, niin ei ole ihme että ei ketään jaksa sellaista. Blablablabluppblablupp…
Niin, jos luit aloituksen, niin pointti oli se etten itse kiinnostu. Miehet yleensä haluaisivat tavata uudelleen.
ApMinä sanon 90%:lle tapaamistani naisista haluavani tavata uudelleen. Kuitenkin alle 10% sytyttää ensitapaamisella. Se että mies haluaa tavata uudelleen ei kerro vielä mitään.
Yleensä syy haluuni tavata uudelleen on yksinkertaisesti se, että nainen ei ollut vastenmielinen. Parhaat suhteeni ovat syntyneet juuri näistä ei sytyttävistä kohtaamisista. Ensivaikutelma on harvoin oikea.
Sulla on selvästi korkealla taso. Toivottavasti en ole koskaan vahingossa deittaillut tällaista miestä.
Luet niin kuin haluat lukea. Annan mahdollisuuden kaikille jotka eivät ole vastenmielisiä. Se helmi kun ei välttämättä löydy vain ensivaikutelmaan katsomalla. Alun ihastus on useimmiten vain ulkoiseen olemukseen liittyvää ja silloin ei välitä edes itselle tärkeistä epäkohdista toisessa.
Mutta mieti nyt sen naisen kannalta. Miltä hänestä tuntuisi jos sanoisit hänelle ääneen, että haluan jatkaa kanssasi koska et ole vastenmielinen? Niinpä, et sano, koska tiedät itsekin että se olisi loukkaavaa. Minä kyllä haluaisin kuulla suoraan, mikäli deittikumppanini suhtautuminen minuun olisi tuo, sillä tietäisin heti ettei hän olekaan sitä mitä olen etsinyt. Haluan olla haluttava kumppanini silmissä.
Tämä oli sikäli kiinnostava, että monet naiset ovat olleet sitä mieltä, ettei ulkonäöllä ole suurta merkitystä, vaan ratkaisevaa ovat muut asiat. Ja nyt kun yksi mies sanoo samaa, niin se koetaan loukkaavaksi eli kun mies tuo ilmi, että vasta tutustuminen herättää kiinnostuksen eikä pelkkä ulkonäkö. Vai? Miten ajattelit, kuulutko itse siihen koulukuntaan naisia, jotka eivät hyväksy, että miehen ulkonäöllä on suuri merkitys? T. Nirso
No mulle nimenomaan miehen ulkonäöllä on suuri merkitys ja olen muutenkin ehkä keskivertoa ulkonäkökeskeisempi ihminen. Haluan että mies todella pitää siitä miltä näytän, en tulla valituksi pelkästään kivan persoonan takia, "ulkonäöstä huolimatta".
Ymmärrän, mutta tilanne on silti se, ettet tiedä sitä kenestäkään. Voi olla, että suurin osa miehistä itse asiassa valitsee seuransa kuten ko. kommentin kirjoittanut mies, mutta mies ei voi koskaan sanoa sitä. Romuttaako se jotenkin koko jutun, jos mies rakastuisikin sinuun myöhemmin eikä olisi heti hullaantunut nimenomaan ulkonäköösi?
Itse ajattelen, että minun haluttavuuteni on minun hallussani, ei kenenkään muun. T. Nirso
No ei se romuttaisi, jos mies olisi kuitenkin pitänyt minua kivannäköisenä. Mutta jos ainoa ajatus ulkonäöstäni olisi ollut, että ei tuo vastenmielinen ole, se kyllä romuttaisi. Käytännössä tuollaiselle miehelle kelpaa lähes minkä näköinen nainen tahansa. Tuntuu, että heittäisin itseni osittain hukkaan tuollaisen kanssa, sillä kokemusteni perusteella tiedän että on miehiä jotka pitävät ulkonäöstäni.
Ymmärrän, harva on kanssasi eri mieltä, mutta tosiasiassa sitä ei voi kuitenkaan tietää vasta kuin jonkin ajan kuluttua miten asia alun perin oli. Sitä tarkoitin.
Omasta mielestäni on tärkeää, ettei ripusta omaa arvoaan kenenkään muun arvioon, vaan kokemus omasta haluttavuudesta on omassa hallussa aina silloinkin, kun mies jota on pitänyt haluttavana ei ajattelekaan vastavuoroisesti samoin, vaan pyrkii suhteeseen muista syistä.
Kukaan meistähän ei tiedä kuinka moni oikeasti pitää meistä, pitää haluttavana jne. Se on realiteetti. Ei asia ole niin, että naiset automaattisesti ovat haluttavia tai hyvännäköisiä suurimmalle osalle miehiä (todennäköisesti suurin osa on ihan kivoja, mutta ei erityisesti säväyttäviä kuten ei naisillekaan suurin osa miehistä), vaikka he haluaisivatkin harrastaa seksiä, jos saavat tilaisuuden, koska heille seksin saaminen konkreettinen todiste omasta haluttavuudestaan.
Sukupuolten ero ei siis välttämättä ole tässäkään niin suuri, suhde seksin harrastamiseen vain on erilainen miehillä ja naisilla keskimäärin eli nainen ei ole valmis harrastamaan seksiä ihan kivan miehen kanssa. T. Nirso
Aika monta kertaa elämäni aikana tuntematon mies on pysäyttänyt jossain, kehunut ulkonäköäni ja pyytäyt treffeille. Selvin päin. Veikkaanpa että aika harva mies tekee tuollaista, jos ei oikeasti pidä naisen ulkonäöstä - eihän hän silloin tiedä naisesta mitään muuta. Vai ihanko tosissaan joku pyytelee ulos tuntemattomia vastakkaisen sukupuolen edustajia ihan sillä perusteella, että he eivät herätä vastenmielisyyttä? Että se riittää?
Oikeastaan nyt kun mietin asiaa, olisi aika kiva jos suhde alkaisikin tuolla tavalla. Ainakin voisi olla suht varma, että toinen pitää siitä miltä näytän.
T: Se kenelle vastasit
Muiden ajatuksia ei voi lukea, vaan useimmiten tuntemattomiin ihmisiin peilaa ennemminkin omia toiveitaan, pelkojaan jne. Ehkä olen vähän epäluuloisempi ihminen kuin sinä, koska minulle tulisi ensimmäisenä mieleen kadulla treffeille pyytävästä mieleen, että montaakohan hän on pyytänyt treffeille ja kehunut kauniiksi ennen minua :)
Pointti ei ole pitäisikö se riittää, ettei toisen mielestä ole vastenmielinen, vaan koetin kiinnittää huomiotasi siihen, että mistä syystä olet epävarma itsestäsi. Sillä on aina mahdollista, että kokee pettymyksiä eivätkä sanat ole todiste mistään. Se miten paljon niihin voi luottaa riippuu sanojasta eikä tuntematonta tunne. T. Nirso
Toki tuokin on tullut minulle mieleen, mutta todennäköisesti ne miehen aiemmin pyytämätkin naiset ovat miellyttäneet hänen silmäänsä. Pointtini oli, että hyvin harva tekee lähestymistä ulkonäön perusteella, jos ei ulkonäöstä oikeasti pidä. Toki varmasti on niitäkin jotka pyytävät läpällä ja sitten nauravat kaveriporukalla, mutta en usko että tätä aikuisten maailmassa kovin suurissa määrin tapahtuu.
En minä odota että olisin kenenkään silmissä mikään maailman kaunein mutta haluan että elämäni tärkein ihminen pitää ulkonöstäni. Minusta sen ei pitäisi olla liikaa vaadittu. Ja kuten aiemmin sanoin, olen ulkonäkökeskeinen ihminen. Olen tarkka ulkonäöstäni ja teen sen eteen töitä, joten olisihan se paskaa jos toiselle ulkonäköni olisikin ihan se ja sama.
Vastaus tähänkin kommenttiin miehen näkökulmasta.
Suomessa lienee aika vähän miehiä, jotka harrastavat naisten lähestymistä arkisissa tilanteissa toistuvasti tai usein.
Siitä huolimatta varmaan suhteellisen isokin osa miehistä on edes JOSKUS lähestynyt ja pyytänyt jotakuta naista arkisissa tilanteissa: kadulla, kirjastossa, kahvilassa, junassa jne. Ainakin useampi kaverini on kertonut tehneensä joskus näin, ja olemme jutelleet siitä, mikä tilanteeseen on johtanut.
Useampikin on ollut sitä mieltä, että tällainen random-lähestyminen on ollut satunnaista, ex tempore -tyyppistä. Kukaan ei ole ainakaan myöntänyt, että lähtiessään juttelemaan jollekin naiselle olisi jotenkin erityisesti viehättynyt juuri tästä naisesta, tai tullut sellaista oloa, että juuri tuota naista olisi yritettävä saada treffeille.
Useammin tilanteet ovat johtuneet miehen omista tunnetiloista: on vain tullut sellainen fiilis, että "tänään uskallan pyytää jotakuta naista treffeille" tai satunnaisesta päähänpistosta - "hei, mut just nyt koetankin onneani vaikka esim. tuon naisen kanssa". On saattanut olla hyvä päivä, liian vähän tekemistä, rento fiilis, vaihtelunhalua, tai sitten juuri sitä näyttämisen halua, eli halua viestittää kavereille, että uskaltaa tehdä juuri noin.
Eli voidaan päätellä, että mies voi lähestyä spontaanisti myös ulkoisesti täysin epäkiinnostavaa naista. Riittää kun on päättänyt että tänään lähestyn jotakuta, sitten summamutikassa otetaan eka suunnilleen omaan ikäluokkaan kuuluva vastaantulija. Vaikka sitten rumahko.
Onpa hyvä että olen aina antanut noille lähestyjille pakit.
T: Se kenelle vastasit
Vielä jos olisi jotenkin järkevästi selitettävissä, miksi nämä "spontaanit lähestymiset" kohdistuvat niin usein samoihin naisiin. Osalla meistä on kokemuksia noista niin paljon että tuskin edes muistaa jokaisen, sitten on ne naiset jotka eivät koe yhtäkään lähestymistä koko elämänsä aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastauksia otsikkoon: Prinsessasyndrooma, hypergamia ja mihin sitä miestä nykynainen edes tarvitsee.
Kiitos vastauksestasi Nirso. Mulla On kyllä ollut huono tuuri miesten suhteen, pakko myöntää. Aika paljon olen saanut tehdä henkistä työtä, jotta olen päässyt noista yli ja saanut itsetuntoni kuntoon. Näitä on ollut kolme.
En ole havainnut näissä muuta yhteistä kuin sen, että he ovat olleet (tai näytelleet olevansa) hyvin ihastuneita minuun. Olen ihan ok näköinen ja mukava, ystävällinen ja iloinen, niin olen halunnut uskoa, että se voisi olla tottakin. En ole nähnyt itsessäni mitään sellaista vikaa, miksei minusta voisi olla kiinnostunut. Kai he sitten ovat olleet niitä ns. pelimiehiä. Eivät missään nimessä itse mitään hunkseja tai adoniksia, vaan ihan perusukkoja, isiä, joilla on tyttäriäkin.
Nyt seurustelen, kun uskaltauduin taas treffailemaan. Tapaamisen alusta asti olen ystävien kanssa pohtinut, että uskallanko luottaa häneen. Mutta mies ja ystäväni eivät ole tavanneet. Uskon oman itsetuntemukseni kasvaneen myös. Hän on ollut alusta asti erilainen kuin muut, ja päätin tarttua siihen ja katsoa mihin homma johtaa.
Mieheni on aivan ihana, ja tunnen, että hän on parantanut monta haavaa. Hänen mielestään olen ihan täydellinen just tällaisena. Mutta kyllä se välillä on vaikea uskoa, koska takaraivossa kolkuttaa ne vanhat ”totuudet”.
T. Arvosteltu