Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin harva mies sytyttää?
07.11.2021 |
Sanotaan, että me naiset ollaan niin nirsoja. Mietin tätä tänään, kun treffit ihan kivan nettimiehen kanssa päättyivät jälleen niin, että jouduin kauniisti ilmaisemaan, etten ole kiinnostunut. Mulla ei ole moniakaan ehdottomia kriteerejä miehelle, mutta en voi sille mitään, jos en syty kumppaniehdokkaasta. En voi olla intiimisti henkilön kanssa, joka ei viehätä. Toistuvat treffit erilaisten kokelaiden kanssa ovat yhtä lailla pettymyksiä meille naisille, ainakin minulle - ei pelkästään sille osapuolelle, joka tulee torjutuksi. Kun haluaisi syttyä toisesta - useimmiten tapaan tosi mukavia miehiä - mutta ei…Siinä on vielä kivana lisänä se syyllisyys siitä, että taas jouduin lemppaamaan symppiksen miehen, joka varmasti pitää minua nyt kusipäisenä nirppanokkana. Innostun ani harvasta miehestä, silloin yleensä todellakin sytyn, ja juttu johtaa pitkään suhteeseen. Niitä on ollut elämässäni muutama, ja oikean miehen seurassa olen voimakkaasti seksuaalinen.
Miten teillä muilla vanhemmilla sinkkunaisilla? Olen jo hiukan iäkkäämpi tapaus, mutta näyttäisi vähän nuoremmatkin miehet olevan jonkin verran kiinnostuneita. Mutta sekään ei auta, kun en näköjään livenä kiinnostu edes itseäni nuoremmista. En ole sapioseksuaali. Ravintolassa (silloin harvoin kun käyn) tulee joskus ohimennen vilkaistua jotakin komeaa urosta, mutta olen epävarma ja alan himmailla, jos katsekontaktia syntyy. Nettideittailu on meille ujommille helpompaa, kun asetelma on alun alkaen selvä. Ja kyllä me naisetkin ollaan aika epätoivoisia välillä. Se vaan ei ratkea sillä, että otetaan kuka tahansa, joka tulee vastaan. Ei ole mahdollista laskea rimaa, jos sen paikkaa ei ole itse valinnut.
Kommentit (269)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen vielä syntymänirsompi kuin ap, eikä sille mitään voi. En ole koskaan halunnut seurustella miehen kanssa, joka ei sytytä, joten olin sitten mieluummin sinkku ihan vapaaehtoisesti. Kohtasin koko elämäni aikana ehkä kolme miestä, joista olisin kiinnostunut, mutta silloin he taas eivät olleet vastaavasti minusta kiinnostuneita, joten ei tullut mitään. Nelikymppisenä tapasin yhden tällaisen sytyttävän miehen ja hänkin halusi minut, joten nyt olen tällaisen harvinaisen miehen kanssa naimisissa. Minusta tämä meni hyvin. Olisi ollut painajaista pakottautua olemaan jonkun kanssa vastoin tahtoaan.
Yhdessä vaiheessa olin varma, että minussa on jotain vikaa, kun kaikki muut vaikuttavat pariutuvan niin helposti tuosta vaan. Ajattelin että ehkä minussa itsessäni ei ole kemiaa tms. Kävin seksuaaliterapeutin tapaamisella ja hän totesi, että olen vain luonnostaan hyvin valikoiva ja että se on täysin ok ja normaalia. Jotkut ihmiset menevät enemmän järjellä paritumisasioossakin ja silloin voi tehdä kompromisseja. Tunteiden kanssa taas ei oikein voi.Monikohan nainen on yhtä aikaa keskivertoa vaatimattomamman näköinen ja hirveän valikoiva? Varmaan sellaisiakin on, mutta nämä naiset, jotka ovat hirveän valikoivia saattavat saada todella paljon kehuja oman tasoisiltaan tavismiehiltä ja tämä pitää yllä mieluista minäkuvaa.
Jos ihmiselle on koko ajan tarjolla jotain ilmaiseksi, miksi hän näkisi vaivaa antaakseen jotain takaisin tai sitoutuakseen mihinkään?
Jos taas tämä sama nainen menettää mielenterveytensä ja lihoo 20kg, hän ei yhtäkkiä enää olekaan ehkä kovin valikoiva, koska ilmainen hehkuttaminen loppuu ja hänenkin pitää tehdä jotain saadakseen hyväksyntää.
Höpön höpön. Minä flippasin, sain kolme mt-diagnoosia ja lihoin lääkkeiden takia 20 kg. Miesten kiinnostus ei muuttunut miksikään. Edelleen ovet aukeaa edessäni ja tuolit ilmestyy maagisesti alleni.
Enkä ollut ennenkään mikään suuri kaunotar.
Te miehet ette kerta kaikkiaan ymmärrä, missä maailmassa me naiset elämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen vielä syntymänirsompi kuin ap, eikä sille mitään voi. En ole koskaan halunnut seurustella miehen kanssa, joka ei sytytä, joten olin sitten mieluummin sinkku ihan vapaaehtoisesti. Kohtasin koko elämäni aikana ehkä kolme miestä, joista olisin kiinnostunut, mutta silloin he taas eivät olleet vastaavasti minusta kiinnostuneita, joten ei tullut mitään. Nelikymppisenä tapasin yhden tällaisen sytyttävän miehen ja hänkin halusi minut, joten nyt olen tällaisen harvinaisen miehen kanssa naimisissa. Minusta tämä meni hyvin. Olisi ollut painajaista pakottautua olemaan jonkun kanssa vastoin tahtoaan.
Yhdessä vaiheessa olin varma, että minussa on jotain vikaa, kun kaikki muut vaikuttavat pariutuvan niin helposti tuosta vaan. Ajattelin että ehkä minussa itsessäni ei ole kemiaa tms. Kävin seksuaaliterapeutin tapaamisella ja hän totesi, että olen vain luonnostaan hyvin valikoiva ja että se on täysin ok ja normaalia. Jotkut ihmiset menevät enemmän järjellä paritumisasioossakin ja silloin voi tehdä kompromisseja. Tunteiden kanssa taas ei oikein voi.Monikohan nainen on yhtä aikaa keskivertoa vaatimattomamman näköinen ja hirveän valikoiva? Varmaan sellaisiakin on, mutta nämä naiset, jotka ovat hirveän valikoivia saattavat saada todella paljon kehuja oman tasoisiltaan tavismiehiltä ja tämä pitää yllä mieluista minäkuvaa.
Jos ihmiselle on koko ajan tarjolla jotain ilmaiseksi, miksi hän näkisi vaivaa antaakseen jotain takaisin tai sitoutuakseen mihinkään?
Jos taas tämä sama nainen menettää mielenterveytensä ja lihoo 20kg, hän ei yhtäkkiä enää olekaan ehkä kovin valikoiva, koska ilmainen hehkuttaminen loppuu ja hänenkin pitää tehdä jotain saadakseen hyväksyntää.
Höpön höpön. Minä flippasin, sain kolme mt-diagnoosia ja lihoin lääkkeiden takia 20 kg. Miesten kiinnostus ei muuttunut miksikään. Edelleen ovet aukeaa edessäni ja tuolit ilmestyy maagisesti alleni.
Enkä ollut ennenkään mikään suuri kaunotar.
Te miehet ette kerta kaikkiaan ymmärrä, missä maailmassa me naiset elämme.
Jopas on suurellista, joko kannattaisi alkaa lihotuskuurille. T. Nirso
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puhut samalla tavalla kuin kirjotat, niin ei ole ihme että ei ketään jaksa sellaista. Blablablabluppblablupp…
Niin, jos luit aloituksen, niin pointti oli se etten itse kiinnostu. Miehet yleensä haluaisivat tavata uudelleen.
ApMinä sanon 90%:lle tapaamistani naisista haluavani tavata uudelleen. Kuitenkin alle 10% sytyttää ensitapaamisella. Se että mies haluaa tavata uudelleen ei kerro vielä mitään.
Yleensä syy haluuni tavata uudelleen on yksinkertaisesti se, että nainen ei ollut vastenmielinen. Parhaat suhteeni ovat syntyneet juuri näistä ei sytyttävistä kohtaamisista. Ensivaikutelma on harvoin oikea.
Sulla on selvästi korkealla taso. Toivottavasti en ole koskaan vahingossa deittaillut tällaista miestä.
Luet niin kuin haluat lukea. Annan mahdollisuuden kaikille jotka eivät ole vastenmielisiä. Se helmi kun ei välttämättä löydy vain ensivaikutelmaan katsomalla. Alun ihastus on useimmiten vain ulkoiseen olemukseen liittyvää ja silloin ei välitä edes itselle tärkeistä epäkohdista toisessa.
Mutta mieti nyt sen naisen kannalta. Miltä hänestä tuntuisi jos sanoisit hänelle ääneen, että haluan jatkaa kanssasi koska et ole vastenmielinen? Niinpä, et sano, koska tiedät itsekin että se olisi loukkaavaa. Minä kyllä haluaisin kuulla suoraan, mikäli deittikumppanini suhtautuminen minuun olisi tuo, sillä tietäisin heti ettei hän olekaan sitä mitä olen etsinyt. Haluan olla haluttava kumppanini silmissä.
Tämä oli sikäli kiinnostava, että monet naiset ovat olleet sitä mieltä, ettei ulkonäöllä ole suurta merkitystä, vaan ratkaisevaa ovat muut asiat. Ja nyt kun yksi mies sanoo samaa, niin se koetaan loukkaavaksi eli kun mies tuo ilmi, että vasta tutustuminen herättää kiinnostuksen eikä pelkkä ulkonäkö. Vai? Miten ajattelit, kuulutko itse siihen koulukuntaan naisia, jotka eivät hyväksy, että miehen ulkonäöllä on suuri merkitys? T. Nirso
No mulle nimenomaan miehen ulkonäöllä on suuri merkitys ja olen muutenkin ehkä keskivertoa ulkonäkökeskeisempi ihminen. Haluan että mies todella pitää siitä miltä näytän, en tulla valituksi pelkästään kivan persoonan takia, "ulkonäöstä huolimatta".
Ymmärrän, mutta tilanne on silti se, ettet tiedä sitä kenestäkään. Voi olla, että suurin osa miehistä itse asiassa valitsee seuransa kuten ko. kommentin kirjoittanut mies, mutta mies ei voi koskaan sanoa sitä. Romuttaako se jotenkin koko jutun, jos mies rakastuisikin sinuun myöhemmin eikä olisi heti hullaantunut nimenomaan ulkonäköösi?
Itse ajattelen, että minun haluttavuuteni on minun hallussani, ei kenenkään muun. T. Nirso
No ei se romuttaisi, jos mies olisi kuitenkin pitänyt minua kivannäköisenä. Mutta jos ainoa ajatus ulkonäöstäni olisi ollut, että ei tuo vastenmielinen ole, se kyllä romuttaisi. Käytännössä tuollaiselle miehelle kelpaa lähes minkä näköinen nainen tahansa. Tuntuu, että heittäisin itseni osittain hukkaan tuollaisen kanssa, sillä kokemusteni perusteella tiedän että on miehiä jotka pitävät ulkonäöstäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puhut samalla tavalla kuin kirjotat, niin ei ole ihme että ei ketään jaksa sellaista. Blablablabluppblablupp…
Niin, jos luit aloituksen, niin pointti oli se etten itse kiinnostu. Miehet yleensä haluaisivat tavata uudelleen.
ApMinä sanon 90%:lle tapaamistani naisista haluavani tavata uudelleen. Kuitenkin alle 10% sytyttää ensitapaamisella. Se että mies haluaa tavata uudelleen ei kerro vielä mitään.
Yleensä syy haluuni tavata uudelleen on yksinkertaisesti se, että nainen ei ollut vastenmielinen. Parhaat suhteeni ovat syntyneet juuri näistä ei sytyttävistä kohtaamisista. Ensivaikutelma on harvoin oikea.
Sulla on selvästi korkealla taso. Toivottavasti en ole koskaan vahingossa deittaillut tällaista miestä.
Luet niin kuin haluat lukea. Annan mahdollisuuden kaikille jotka eivät ole vastenmielisiä. Se helmi kun ei välttämättä löydy vain ensivaikutelmaan katsomalla. Alun ihastus on useimmiten vain ulkoiseen olemukseen liittyvää ja silloin ei välitä edes itselle tärkeistä epäkohdista toisessa.
Mutta mieti nyt sen naisen kannalta. Miltä hänestä tuntuisi jos sanoisit hänelle ääneen, että haluan jatkaa kanssasi koska et ole vastenmielinen? Niinpä, et sano, koska tiedät itsekin että se olisi loukkaavaa. Minä kyllä haluaisin kuulla suoraan, mikäli deittikumppanini suhtautuminen minuun olisi tuo, sillä tietäisin heti ettei hän olekaan sitä mitä olen etsinyt. Haluan olla haluttava kumppanini silmissä.
Tämä oli sikäli kiinnostava, että monet naiset ovat olleet sitä mieltä, ettei ulkonäöllä ole suurta merkitystä, vaan ratkaisevaa ovat muut asiat. Ja nyt kun yksi mies sanoo samaa, niin se koetaan loukkaavaksi eli kun mies tuo ilmi, että vasta tutustuminen herättää kiinnostuksen eikä pelkkä ulkonäkö. Vai? Miten ajattelit, kuulutko itse siihen koulukuntaan naisia, jotka eivät hyväksy, että miehen ulkonäöllä on suuri merkitys? T. Nirso
No mulle nimenomaan miehen ulkonäöllä on suuri merkitys ja olen muutenkin ehkä keskivertoa ulkonäkökeskeisempi ihminen. Haluan että mies todella pitää siitä miltä näytän, en tulla valituksi pelkästään kivan persoonan takia, "ulkonäöstä huolimatta".
Ymmärrän, mutta tilanne on silti se, ettet tiedä sitä kenestäkään. Voi olla, että suurin osa miehistä itse asiassa valitsee seuransa kuten ko. kommentin kirjoittanut mies, mutta mies ei voi koskaan sanoa sitä. Romuttaako se jotenkin koko jutun, jos mies rakastuisikin sinuun myöhemmin eikä olisi heti hullaantunut nimenomaan ulkonäköösi?
Itse ajattelen, että minun haluttavuuteni on minun hallussani, ei kenenkään muun. T. Nirso
No ei se romuttaisi, jos mies olisi kuitenkin pitänyt minua kivannäköisenä. Mutta jos ainoa ajatus ulkonäöstäni olisi ollut, että ei tuo vastenmielinen ole, se kyllä romuttaisi. Käytännössä tuollaiselle miehelle kelpaa lähes minkä näköinen nainen tahansa. Tuntuu, että heittäisin itseni osittain hukkaan tuollaisen kanssa, sillä kokemusteni perusteella tiedän että on miehiä jotka pitävät ulkonäöstäni.
Ymmärrän, harva on kanssasi eri mieltä, mutta tosiasiassa sitä ei voi kuitenkaan tietää vasta kuin jonkin ajan kuluttua miten asia alun perin oli. Sitä tarkoitin.
Omasta mielestäni on tärkeää, ettei ripusta omaa arvoaan kenenkään muun arvioon, vaan kokemus omasta haluttavuudesta on omassa hallussa aina silloinkin, kun mies jota on pitänyt haluttavana ei ajattelekaan vastavuoroisesti samoin, vaan pyrkii suhteeseen muista syistä.
Kukaan meistähän ei tiedä kuinka moni oikeasti pitää meistä, pitää haluttavana jne. Se on realiteetti. Ei asia ole niin, että naiset automaattisesti ovat haluttavia tai hyvännäköisiä suurimmalle osalle miehiä (todennäköisesti suurin osa on ihan kivoja, mutta ei erityisesti säväyttäviä kuten ei naisillekaan suurin osa miehistä), vaikka he haluaisivatkin harrastaa seksiä, jos saavat tilaisuuden, koska heille seksin saaminen konkreettinen todiste omasta haluttavuudestaan.
Sukupuolten ero ei siis välttämättä ole tässäkään niin suuri, suhde seksin harrastamiseen vain on erilainen miehillä ja naisilla keskimäärin eli nainen ei ole valmis harrastamaan seksiä ihan kivan miehen kanssa. T. Nirso
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puhut samalla tavalla kuin kirjotat, niin ei ole ihme että ei ketään jaksa sellaista. Blablablabluppblablupp…
Niin, jos luit aloituksen, niin pointti oli se etten itse kiinnostu. Miehet yleensä haluaisivat tavata uudelleen.
ApMinä sanon 90%:lle tapaamistani naisista haluavani tavata uudelleen. Kuitenkin alle 10% sytyttää ensitapaamisella. Se että mies haluaa tavata uudelleen ei kerro vielä mitään.
Yleensä syy haluuni tavata uudelleen on yksinkertaisesti se, että nainen ei ollut vastenmielinen. Parhaat suhteeni ovat syntyneet juuri näistä ei sytyttävistä kohtaamisista. Ensivaikutelma on harvoin oikea.
Sulla on selvästi korkealla taso. Toivottavasti en ole koskaan vahingossa deittaillut tällaista miestä.
Luet niin kuin haluat lukea. Annan mahdollisuuden kaikille jotka eivät ole vastenmielisiä. Se helmi kun ei välttämättä löydy vain ensivaikutelmaan katsomalla. Alun ihastus on useimmiten vain ulkoiseen olemukseen liittyvää ja silloin ei välitä edes itselle tärkeistä epäkohdista toisessa.
Mutta mieti nyt sen naisen kannalta. Miltä hänestä tuntuisi jos sanoisit hänelle ääneen, että haluan jatkaa kanssasi koska et ole vastenmielinen? Niinpä, et sano, koska tiedät itsekin että se olisi loukkaavaa. Minä kyllä haluaisin kuulla suoraan, mikäli deittikumppanini suhtautuminen minuun olisi tuo, sillä tietäisin heti ettei hän olekaan sitä mitä olen etsinyt. Haluan olla haluttava kumppanini silmissä.
Tämä oli sikäli kiinnostava, että monet naiset ovat olleet sitä mieltä, ettei ulkonäöllä ole suurta merkitystä, vaan ratkaisevaa ovat muut asiat. Ja nyt kun yksi mies sanoo samaa, niin se koetaan loukkaavaksi eli kun mies tuo ilmi, että vasta tutustuminen herättää kiinnostuksen eikä pelkkä ulkonäkö. Vai? Miten ajattelit, kuulutko itse siihen koulukuntaan naisia, jotka eivät hyväksy, että miehen ulkonäöllä on suuri merkitys? T. Nirso
No mulle nimenomaan miehen ulkonäöllä on suuri merkitys ja olen muutenkin ehkä keskivertoa ulkonäkökeskeisempi ihminen. Haluan että mies todella pitää siitä miltä näytän, en tulla valituksi pelkästään kivan persoonan takia, "ulkonäöstä huolimatta".
Ymmärrän, mutta tilanne on silti se, ettet tiedä sitä kenestäkään. Voi olla, että suurin osa miehistä itse asiassa valitsee seuransa kuten ko. kommentin kirjoittanut mies, mutta mies ei voi koskaan sanoa sitä. Romuttaako se jotenkin koko jutun, jos mies rakastuisikin sinuun myöhemmin eikä olisi heti hullaantunut nimenomaan ulkonäköösi?
Itse ajattelen, että minun haluttavuuteni on minun hallussani, ei kenenkään muun. T. Nirso
No ei se romuttaisi, jos mies olisi kuitenkin pitänyt minua kivannäköisenä. Mutta jos ainoa ajatus ulkonäöstäni olisi ollut, että ei tuo vastenmielinen ole, se kyllä romuttaisi. Käytännössä tuollaiselle miehelle kelpaa lähes minkä näköinen nainen tahansa. Tuntuu, että heittäisin itseni osittain hukkaan tuollaisen kanssa, sillä kokemusteni perusteella tiedän että on miehiä jotka pitävät ulkonäöstäni.
Ymmärrän, harva on kanssasi eri mieltä, mutta tosiasiassa sitä ei voi kuitenkaan tietää vasta kuin jonkin ajan kuluttua miten asia alun perin oli. Sitä tarkoitin.
Omasta mielestäni on tärkeää, ettei ripusta omaa arvoaan kenenkään muun arvioon, vaan kokemus omasta haluttavuudesta on omassa hallussa aina silloinkin, kun mies jota on pitänyt haluttavana ei ajattelekaan vastavuoroisesti samoin, vaan pyrkii suhteeseen muista syistä.
Kukaan meistähän ei tiedä kuinka moni oikeasti pitää meistä, pitää haluttavana jne. Se on realiteetti. Ei asia ole niin, että naiset automaattisesti ovat haluttavia tai hyvännäköisiä suurimmalle osalle miehiä (todennäköisesti suurin osa on ihan kivoja, mutta ei erityisesti säväyttäviä kuten ei naisillekaan suurin osa miehistä), vaikka he haluaisivatkin harrastaa seksiä, jos saavat tilaisuuden, koska heille seksin saaminen konkreettinen todiste omasta haluttavuudestaan.
Sukupuolten ero ei siis välttämättä ole tässäkään niin suuri, suhde seksin harrastamiseen vain on erilainen miehillä ja naisilla keskimäärin eli nainen ei ole valmis harrastamaan seksiä ihan kivan miehen kanssa. T. Nirso
Omakohtainen kokemus siitä, että mies haluaa seksiä kanssani, ei todellakaan ole todiste siitä, että olisin haluttava.
Niin kylmää, tylyä ja törkeää käytöstä on seksin ohessa tullut osaksi, että traumoja on saanut parannella pitkään. On haukuttu ja arvosteltu vartalo, rinnat, takamus ja vagina. On verrattu muihin naisiin seksin aikana. On hylätty kylmästi laukeamisen jälkeen, ei mitään hellyyttä tai lämpöä.
Ja nämä ovat olleet ihan päällisin puolin normaaleja keski-ikäisiä miehiä, joiden kanssa on käyty muutamilla treffeillä ennen seksiä. Ei mitään baaripokaamisia tai yhden illan juttuja.
Eli se, että mies haluaa kanssani seksiä, ei kerro ainakaan mulle yhtään mitään omasta vetovoimastani. Se voi olla mitä vaan vittuilun ja oikean kemian väliltä ja herättää myös aitoa pelkoa. Ei todellakaan mikään ”meriitti” mulle.
N44
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puhut samalla tavalla kuin kirjotat, niin ei ole ihme että ei ketään jaksa sellaista. Blablablabluppblablupp…
Niin, jos luit aloituksen, niin pointti oli se etten itse kiinnostu. Miehet yleensä haluaisivat tavata uudelleen.
ApMinä sanon 90%:lle tapaamistani naisista haluavani tavata uudelleen. Kuitenkin alle 10% sytyttää ensitapaamisella. Se että mies haluaa tavata uudelleen ei kerro vielä mitään.
Yleensä syy haluuni tavata uudelleen on yksinkertaisesti se, että nainen ei ollut vastenmielinen. Parhaat suhteeni ovat syntyneet juuri näistä ei sytyttävistä kohtaamisista. Ensivaikutelma on harvoin oikea.
Sulla on selvästi korkealla taso. Toivottavasti en ole koskaan vahingossa deittaillut tällaista miestä.
Luet niin kuin haluat lukea. Annan mahdollisuuden kaikille jotka eivät ole vastenmielisiä. Se helmi kun ei välttämättä löydy vain ensivaikutelmaan katsomalla. Alun ihastus on useimmiten vain ulkoiseen olemukseen liittyvää ja silloin ei välitä edes itselle tärkeistä epäkohdista toisessa.
Mutta mieti nyt sen naisen kannalta. Miltä hänestä tuntuisi jos sanoisit hänelle ääneen, että haluan jatkaa kanssasi koska et ole vastenmielinen? Niinpä, et sano, koska tiedät itsekin että se olisi loukkaavaa. Minä kyllä haluaisin kuulla suoraan, mikäli deittikumppanini suhtautuminen minuun olisi tuo, sillä tietäisin heti ettei hän olekaan sitä mitä olen etsinyt. Haluan olla haluttava kumppanini silmissä.
Tämä oli sikäli kiinnostava, että monet naiset ovat olleet sitä mieltä, ettei ulkonäöllä ole suurta merkitystä, vaan ratkaisevaa ovat muut asiat. Ja nyt kun yksi mies sanoo samaa, niin se koetaan loukkaavaksi eli kun mies tuo ilmi, että vasta tutustuminen herättää kiinnostuksen eikä pelkkä ulkonäkö. Vai? Miten ajattelit, kuulutko itse siihen koulukuntaan naisia, jotka eivät hyväksy, että miehen ulkonäöllä on suuri merkitys? T. Nirso
No mulle nimenomaan miehen ulkonäöllä on suuri merkitys ja olen muutenkin ehkä keskivertoa ulkonäkökeskeisempi ihminen. Haluan että mies todella pitää siitä miltä näytän, en tulla valituksi pelkästään kivan persoonan takia, "ulkonäöstä huolimatta".
Ymmärrän, mutta tilanne on silti se, ettet tiedä sitä kenestäkään. Voi olla, että suurin osa miehistä itse asiassa valitsee seuransa kuten ko. kommentin kirjoittanut mies, mutta mies ei voi koskaan sanoa sitä. Romuttaako se jotenkin koko jutun, jos mies rakastuisikin sinuun myöhemmin eikä olisi heti hullaantunut nimenomaan ulkonäköösi?
Itse ajattelen, että minun haluttavuuteni on minun hallussani, ei kenenkään muun. T. Nirso
No ei se romuttaisi, jos mies olisi kuitenkin pitänyt minua kivannäköisenä. Mutta jos ainoa ajatus ulkonäöstäni olisi ollut, että ei tuo vastenmielinen ole, se kyllä romuttaisi. Käytännössä tuollaiselle miehelle kelpaa lähes minkä näköinen nainen tahansa. Tuntuu, että heittäisin itseni osittain hukkaan tuollaisen kanssa, sillä kokemusteni perusteella tiedän että on miehiä jotka pitävät ulkonäöstäni.
Ymmärrän, harva on kanssasi eri mieltä, mutta tosiasiassa sitä ei voi kuitenkaan tietää vasta kuin jonkin ajan kuluttua miten asia alun perin oli. Sitä tarkoitin.
Omasta mielestäni on tärkeää, ettei ripusta omaa arvoaan kenenkään muun arvioon, vaan kokemus omasta haluttavuudesta on omassa hallussa aina silloinkin, kun mies jota on pitänyt haluttavana ei ajattelekaan vastavuoroisesti samoin, vaan pyrkii suhteeseen muista syistä.
Kukaan meistähän ei tiedä kuinka moni oikeasti pitää meistä, pitää haluttavana jne. Se on realiteetti. Ei asia ole niin, että naiset automaattisesti ovat haluttavia tai hyvännäköisiä suurimmalle osalle miehiä (todennäköisesti suurin osa on ihan kivoja, mutta ei erityisesti säväyttäviä kuten ei naisillekaan suurin osa miehistä), vaikka he haluaisivatkin harrastaa seksiä, jos saavat tilaisuuden, koska heille seksin saaminen konkreettinen todiste omasta haluttavuudestaan.
Sukupuolten ero ei siis välttämättä ole tässäkään niin suuri, suhde seksin harrastamiseen vain on erilainen miehillä ja naisilla keskimäärin eli nainen ei ole valmis harrastamaan seksiä ihan kivan miehen kanssa. T. Nirso
Omakohtainen kokemus siitä, että mies haluaa seksiä kanssani, ei todellakaan ole todiste siitä, että olisin haluttava.
Niin kylmää, tylyä ja törkeää käytöstä on seksin ohessa tullut osaksi, että traumoja on saanut parannella pitkään. On haukuttu ja arvosteltu vartalo, rinnat, takamus ja vagina. On verrattu muihin naisiin seksin aikana. On hylätty kylmästi laukeamisen jälkeen, ei mitään hellyyttä tai lämpöä.
Ja nämä ovat olleet ihan päällisin puolin normaaleja keski-ikäisiä miehiä, joiden kanssa on käyty muutamilla treffeillä ennen seksiä. Ei mitään baaripokaamisia tai yhden illan juttuja.
Eli se, että mies haluaa kanssani seksiä, ei kerro ainakaan mulle yhtään mitään omasta vetovoimastani. Se voi olla mitä vaan vittuilun ja oikean kemian väliltä ja herättää myös aitoa pelkoa. Ei todellakaan mikään ”meriitti” mulle.
N44
Olen pahoillani puolestasi. Montako tällaista miestä on ollut? Ihmettelen, koska minulle ei ole koskaan käynyt noin eikä kukaan ystävänikään ole kertonut tuollaisesta. Voi tietysti olla, että on sen verran kipeä asia, ettei kerrota kenellekään.
Minulla on ollut se käsitys, että normaali mies on tyytyväinen, jos saa seksiä eikä käyttäydy noin. Mielestäni nuo miehet ovat pahasti häiriintyneitä ja epämaskuliinisia. En tiedä mitään raukkamaisempaa kuin muiden ulkonäön haukkuminen ja seksin jälkeen se on erityisen raskauttavaa. Sinussa ei siis ole vikaa, vaan tuollainen häiriintynyt mies keksii jotain ilkeää vaikka miss universumista. Se on hänen luontonsa, simply.
Jos löytäisit heistä jotain yhteistä niin osaisit varoa jatkossa. Ilkeys harvoin ilmenee vain kerran tai kaksi, vaan merkit siitä on olemassa jo aiemmin, lähinnä siinä miten ihminen puhuu muista ihmisistä ja miten asennoituu elämään ja muihin. Aiemmin ketjussa oli puhetta aggressiivisuudesta. Se voi olla esimerkiksi tapa ottaa aggressiivisesti tilaa, vitseillä, lähentelyllä (vaikka olisikin sopivuuden rajoissa), minkä itse näen varoitusmerkkinä. Aggressiivisuus voi myös näkyä eleiden ja ilmeiden tasolla. Salakavala tyyppi taas on ylenmäärin liehakoiva ja epäaito.
Jotkut naiset tuntevat vetoa huonosti käyttäytyviin miehiin, "karismaattisiin" tyyppeihin, joilla on paljon narsistisia piirteitä. En tiedä onko kohdallasi siitä kyse, mutta väitän, että ilkeys ihmisessä ei tule yllätyksenä, vaan joku ystäväsi saattaisi tunnistaa hyvinkin merkit, vaikka ihastuksesi olisikin sotkenut omat varoitusantennisi.
Olisiko ideaa viedä ehdokkaat ensin näytille jollekin kaverillesi. Myös se kertoo paljon miten mies suhtautuu tällaiseen ehdotukseen ja kaveriisi, jos he tapaavat. Ainakin itselläni on kokemus miehestä, josta tiesin samalla hetkellä hänet nähdessäni, että ystäväni ei tuosta tyypistä saa kuin rupia p-seen. Mies suorastaan pelkäsi minua, en tiedä miksi, mutta valitettavasti ystäväni oli liian ihastunut ja mies paljastui väkivaltaiseksi puolen vuoden kuluttua. Töni, ilkeili ja koetti eristää ystävistä. T. Nirso
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puhut samalla tavalla kuin kirjotat, niin ei ole ihme että ei ketään jaksa sellaista. Blablablabluppblablupp…
Niin, jos luit aloituksen, niin pointti oli se etten itse kiinnostu. Miehet yleensä haluaisivat tavata uudelleen.
ApMinä sanon 90%:lle tapaamistani naisista haluavani tavata uudelleen. Kuitenkin alle 10% sytyttää ensitapaamisella. Se että mies haluaa tavata uudelleen ei kerro vielä mitään.
Yleensä syy haluuni tavata uudelleen on yksinkertaisesti se, että nainen ei ollut vastenmielinen. Parhaat suhteeni ovat syntyneet juuri näistä ei sytyttävistä kohtaamisista. Ensivaikutelma on harvoin oikea.
Sulla on selvästi korkealla taso. Toivottavasti en ole koskaan vahingossa deittaillut tällaista miestä.
Luet niin kuin haluat lukea. Annan mahdollisuuden kaikille jotka eivät ole vastenmielisiä. Se helmi kun ei välttämättä löydy vain ensivaikutelmaan katsomalla. Alun ihastus on useimmiten vain ulkoiseen olemukseen liittyvää ja silloin ei välitä edes itselle tärkeistä epäkohdista toisessa.
Mutta mieti nyt sen naisen kannalta. Miltä hänestä tuntuisi jos sanoisit hänelle ääneen, että haluan jatkaa kanssasi koska et ole vastenmielinen? Niinpä, et sano, koska tiedät itsekin että se olisi loukkaavaa. Minä kyllä haluaisin kuulla suoraan, mikäli deittikumppanini suhtautuminen minuun olisi tuo, sillä tietäisin heti ettei hän olekaan sitä mitä olen etsinyt. Haluan olla haluttava kumppanini silmissä.
Tämä oli sikäli kiinnostava, että monet naiset ovat olleet sitä mieltä, ettei ulkonäöllä ole suurta merkitystä, vaan ratkaisevaa ovat muut asiat. Ja nyt kun yksi mies sanoo samaa, niin se koetaan loukkaavaksi eli kun mies tuo ilmi, että vasta tutustuminen herättää kiinnostuksen eikä pelkkä ulkonäkö. Vai? Miten ajattelit, kuulutko itse siihen koulukuntaan naisia, jotka eivät hyväksy, että miehen ulkonäöllä on suuri merkitys? T. Nirso
No mulle nimenomaan miehen ulkonäöllä on suuri merkitys ja olen muutenkin ehkä keskivertoa ulkonäkökeskeisempi ihminen. Haluan että mies todella pitää siitä miltä näytän, en tulla valituksi pelkästään kivan persoonan takia, "ulkonäöstä huolimatta".
Ymmärrän, mutta tilanne on silti se, ettet tiedä sitä kenestäkään. Voi olla, että suurin osa miehistä itse asiassa valitsee seuransa kuten ko. kommentin kirjoittanut mies, mutta mies ei voi koskaan sanoa sitä. Romuttaako se jotenkin koko jutun, jos mies rakastuisikin sinuun myöhemmin eikä olisi heti hullaantunut nimenomaan ulkonäköösi?
Itse ajattelen, että minun haluttavuuteni on minun hallussani, ei kenenkään muun. T. Nirso
No ei se romuttaisi, jos mies olisi kuitenkin pitänyt minua kivannäköisenä. Mutta jos ainoa ajatus ulkonäöstäni olisi ollut, että ei tuo vastenmielinen ole, se kyllä romuttaisi. Käytännössä tuollaiselle miehelle kelpaa lähes minkä näköinen nainen tahansa. Tuntuu, että heittäisin itseni osittain hukkaan tuollaisen kanssa, sillä kokemusteni perusteella tiedän että on miehiä jotka pitävät ulkonäöstäni.
Höpsistä.
Iso osa miehistä ajattelee juuri noin: jos nainen on ns. tavallisen näköinen, perus-kivannäköinen, ulkoisesti siis sellainen, että ei herätä vastenmielisyyttä, he haluavat tutustua paremmin. Toki joukossa on poikkeuksia, eli jotkut miehet haluavat deittailla vain naisia, joiden ulkonäkö saa välittömästi aikaan WAU-efektin. En kuitenkaan usko, että suuri osa miehistä toimii näin. Todennäköisesti miehille riittää, että ulkoisesti nainen on "riittävän" hyvännäköinen (mitä se sitten kenellekin tarkoittaa).
Sen jälkeen miehet haluavat tutustua naisen henkiseen puoleen, ja jos siinä ei tule esiin mitään red flageja, moni haluaa edetä seksiin, jos naisen kiinnostus siihen on herännyt. Sen jälkeen useimmilla miehillä sitten luonto vetää tikanpojan puuhun, eli seksi herättää lopullisesti kiinnostuksen ja ihastumisen tunteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puhut samalla tavalla kuin kirjotat, niin ei ole ihme että ei ketään jaksa sellaista. Blablablabluppblablupp…
Niin, jos luit aloituksen, niin pointti oli se etten itse kiinnostu. Miehet yleensä haluaisivat tavata uudelleen.
ApMinä sanon 90%:lle tapaamistani naisista haluavani tavata uudelleen. Kuitenkin alle 10% sytyttää ensitapaamisella. Se että mies haluaa tavata uudelleen ei kerro vielä mitään.
Yleensä syy haluuni tavata uudelleen on yksinkertaisesti se, että nainen ei ollut vastenmielinen. Parhaat suhteeni ovat syntyneet juuri näistä ei sytyttävistä kohtaamisista. Ensivaikutelma on harvoin oikea.
Sulla on selvästi korkealla taso. Toivottavasti en ole koskaan vahingossa deittaillut tällaista miestä.
Luet niin kuin haluat lukea. Annan mahdollisuuden kaikille jotka eivät ole vastenmielisiä. Se helmi kun ei välttämättä löydy vain ensivaikutelmaan katsomalla. Alun ihastus on useimmiten vain ulkoiseen olemukseen liittyvää ja silloin ei välitä edes itselle tärkeistä epäkohdista toisessa.
Mutta mieti nyt sen naisen kannalta. Miltä hänestä tuntuisi jos sanoisit hänelle ääneen, että haluan jatkaa kanssasi koska et ole vastenmielinen? Niinpä, et sano, koska tiedät itsekin että se olisi loukkaavaa. Minä kyllä haluaisin kuulla suoraan, mikäli deittikumppanini suhtautuminen minuun olisi tuo, sillä tietäisin heti ettei hän olekaan sitä mitä olen etsinyt. Haluan olla haluttava kumppanini silmissä.
Tämä oli sikäli kiinnostava, että monet naiset ovat olleet sitä mieltä, ettei ulkonäöllä ole suurta merkitystä, vaan ratkaisevaa ovat muut asiat. Ja nyt kun yksi mies sanoo samaa, niin se koetaan loukkaavaksi eli kun mies tuo ilmi, että vasta tutustuminen herättää kiinnostuksen eikä pelkkä ulkonäkö. Vai? Miten ajattelit, kuulutko itse siihen koulukuntaan naisia, jotka eivät hyväksy, että miehen ulkonäöllä on suuri merkitys? T. Nirso
No mulle nimenomaan miehen ulkonäöllä on suuri merkitys ja olen muutenkin ehkä keskivertoa ulkonäkökeskeisempi ihminen. Haluan että mies todella pitää siitä miltä näytän, en tulla valituksi pelkästään kivan persoonan takia, "ulkonäöstä huolimatta".
Ymmärrän, mutta tilanne on silti se, ettet tiedä sitä kenestäkään. Voi olla, että suurin osa miehistä itse asiassa valitsee seuransa kuten ko. kommentin kirjoittanut mies, mutta mies ei voi koskaan sanoa sitä. Romuttaako se jotenkin koko jutun, jos mies rakastuisikin sinuun myöhemmin eikä olisi heti hullaantunut nimenomaan ulkonäköösi?
Itse ajattelen, että minun haluttavuuteni on minun hallussani, ei kenenkään muun. T. Nirso
No ei se romuttaisi, jos mies olisi kuitenkin pitänyt minua kivannäköisenä. Mutta jos ainoa ajatus ulkonäöstäni olisi ollut, että ei tuo vastenmielinen ole, se kyllä romuttaisi. Käytännössä tuollaiselle miehelle kelpaa lähes minkä näköinen nainen tahansa. Tuntuu, että heittäisin itseni osittain hukkaan tuollaisen kanssa, sillä kokemusteni perusteella tiedän että on miehiä jotka pitävät ulkonäöstäni.
Höpsistä.
Iso osa miehistä ajattelee juuri noin: jos nainen on ns. tavallisen näköinen, perus-kivannäköinen, ulkoisesti siis sellainen, että ei herätä vastenmielisyyttä, he haluavat tutustua paremmin. Toki joukossa on poikkeuksia, eli jotkut miehet haluavat deittailla vain naisia, joiden ulkonäkö saa välittömästi aikaan WAU-efektin. En kuitenkaan usko, että suuri osa miehistä toimii näin. Todennäköisesti miehille riittää, että ulkoisesti nainen on "riittävän" hyvännäköinen (mitä se sitten kenellekin tarkoittaa).
Sen jälkeen miehet haluavat tutustua naisen henkiseen puoleen, ja jos siinä ei tule esiin mitään red flageja, moni haluaa edetä seksiin, jos naisen kiinnostus siihen on herännyt. Sen jälkeen useimmilla miehillä sitten luonto vetää tikanpojan puuhun, eli seksi herättää lopullisesti kiinnostuksen ja ihastumisen tunteet.
Näin minäkin sen olen ajatellut ja kirjoitin siitä juuri toiseen ketjuun eli että ei naisen ja miehen kohdalla niin suurta eroa tässäkään ole. Kiinnostus voi molempien kohdalla myös loppua sen ensimmäisen seksikerran jälkeen, kun on todettu, ettei tunnukaan oikealta. Tunteet voivat mennä eri raiteille missä vaiheessa tutustumista tahansa sekä miehillä että naisilla. T. Nirso
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puhut samalla tavalla kuin kirjotat, niin ei ole ihme että ei ketään jaksa sellaista. Blablablabluppblablupp…
Niin, jos luit aloituksen, niin pointti oli se etten itse kiinnostu. Miehet yleensä haluaisivat tavata uudelleen.
ApMinä sanon 90%:lle tapaamistani naisista haluavani tavata uudelleen. Kuitenkin alle 10% sytyttää ensitapaamisella. Se että mies haluaa tavata uudelleen ei kerro vielä mitään.
Yleensä syy haluuni tavata uudelleen on yksinkertaisesti se, että nainen ei ollut vastenmielinen. Parhaat suhteeni ovat syntyneet juuri näistä ei sytyttävistä kohtaamisista. Ensivaikutelma on harvoin oikea.
Sulla on selvästi korkealla taso. Toivottavasti en ole koskaan vahingossa deittaillut tällaista miestä.
Luet niin kuin haluat lukea. Annan mahdollisuuden kaikille jotka eivät ole vastenmielisiä. Se helmi kun ei välttämättä löydy vain ensivaikutelmaan katsomalla. Alun ihastus on useimmiten vain ulkoiseen olemukseen liittyvää ja silloin ei välitä edes itselle tärkeistä epäkohdista toisessa.
Mutta mieti nyt sen naisen kannalta. Miltä hänestä tuntuisi jos sanoisit hänelle ääneen, että haluan jatkaa kanssasi koska et ole vastenmielinen? Niinpä, et sano, koska tiedät itsekin että se olisi loukkaavaa. Minä kyllä haluaisin kuulla suoraan, mikäli deittikumppanini suhtautuminen minuun olisi tuo, sillä tietäisin heti ettei hän olekaan sitä mitä olen etsinyt. Haluan olla haluttava kumppanini silmissä.
Tämä oli sikäli kiinnostava, että monet naiset ovat olleet sitä mieltä, ettei ulkonäöllä ole suurta merkitystä, vaan ratkaisevaa ovat muut asiat. Ja nyt kun yksi mies sanoo samaa, niin se koetaan loukkaavaksi eli kun mies tuo ilmi, että vasta tutustuminen herättää kiinnostuksen eikä pelkkä ulkonäkö. Vai? Miten ajattelit, kuulutko itse siihen koulukuntaan naisia, jotka eivät hyväksy, että miehen ulkonäöllä on suuri merkitys? T. Nirso
No mulle nimenomaan miehen ulkonäöllä on suuri merkitys ja olen muutenkin ehkä keskivertoa ulkonäkökeskeisempi ihminen. Haluan että mies todella pitää siitä miltä näytän, en tulla valituksi pelkästään kivan persoonan takia, "ulkonäöstä huolimatta".
Ymmärrän, mutta tilanne on silti se, ettet tiedä sitä kenestäkään. Voi olla, että suurin osa miehistä itse asiassa valitsee seuransa kuten ko. kommentin kirjoittanut mies, mutta mies ei voi koskaan sanoa sitä. Romuttaako se jotenkin koko jutun, jos mies rakastuisikin sinuun myöhemmin eikä olisi heti hullaantunut nimenomaan ulkonäköösi?
Itse ajattelen, että minun haluttavuuteni on minun hallussani, ei kenenkään muun. T. Nirso
No ei se romuttaisi, jos mies olisi kuitenkin pitänyt minua kivannäköisenä. Mutta jos ainoa ajatus ulkonäöstäni olisi ollut, että ei tuo vastenmielinen ole, se kyllä romuttaisi. Käytännössä tuollaiselle miehelle kelpaa lähes minkä näköinen nainen tahansa. Tuntuu, että heittäisin itseni osittain hukkaan tuollaisen kanssa, sillä kokemusteni perusteella tiedän että on miehiä jotka pitävät ulkonäöstäni.
Ymmärrän, harva on kanssasi eri mieltä, mutta tosiasiassa sitä ei voi kuitenkaan tietää vasta kuin jonkin ajan kuluttua miten asia alun perin oli. Sitä tarkoitin.
Omasta mielestäni on tärkeää, ettei ripusta omaa arvoaan kenenkään muun arvioon, vaan kokemus omasta haluttavuudesta on omassa hallussa aina silloinkin, kun mies jota on pitänyt haluttavana ei ajattelekaan vastavuoroisesti samoin, vaan pyrkii suhteeseen muista syistä.
Kukaan meistähän ei tiedä kuinka moni oikeasti pitää meistä, pitää haluttavana jne. Se on realiteetti. Ei asia ole niin, että naiset automaattisesti ovat haluttavia tai hyvännäköisiä suurimmalle osalle miehiä (todennäköisesti suurin osa on ihan kivoja, mutta ei erityisesti säväyttäviä kuten ei naisillekaan suurin osa miehistä), vaikka he haluaisivatkin harrastaa seksiä, jos saavat tilaisuuden, koska heille seksin saaminen konkreettinen todiste omasta haluttavuudestaan.
Sukupuolten ero ei siis välttämättä ole tässäkään niin suuri, suhde seksin harrastamiseen vain on erilainen miehillä ja naisilla keskimäärin eli nainen ei ole valmis harrastamaan seksiä ihan kivan miehen kanssa. T. Nirso
Tuo boldattu on itselle ollut hankalinta, etenkin parisuhteessa. Jos ei ole itselle ominaista määrää seksiä, niin se käsitys omasta haluttavuudesta kärsii. En tiedä miksi näin, mutta kai siitä haluttavuudesta on koko ajan jollain tasolla epävarma. Onko se joku syvä biologinen juttu että koska miehelle seksi ei ole niin itsestäänselvyys, niin sitä saatavuutta pitää koko ajan ikään kuin mitata? Verrattuna naiseen, joka tietää saavansa seksiä jos näin haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puhut samalla tavalla kuin kirjotat, niin ei ole ihme että ei ketään jaksa sellaista. Blablablabluppblablupp…
Niin, jos luit aloituksen, niin pointti oli se etten itse kiinnostu. Miehet yleensä haluaisivat tavata uudelleen.
ApMinä sanon 90%:lle tapaamistani naisista haluavani tavata uudelleen. Kuitenkin alle 10% sytyttää ensitapaamisella. Se että mies haluaa tavata uudelleen ei kerro vielä mitään.
Yleensä syy haluuni tavata uudelleen on yksinkertaisesti se, että nainen ei ollut vastenmielinen. Parhaat suhteeni ovat syntyneet juuri näistä ei sytyttävistä kohtaamisista. Ensivaikutelma on harvoin oikea.
Sulla on selvästi korkealla taso. Toivottavasti en ole koskaan vahingossa deittaillut tällaista miestä.
Luet niin kuin haluat lukea. Annan mahdollisuuden kaikille jotka eivät ole vastenmielisiä. Se helmi kun ei välttämättä löydy vain ensivaikutelmaan katsomalla. Alun ihastus on useimmiten vain ulkoiseen olemukseen liittyvää ja silloin ei välitä edes itselle tärkeistä epäkohdista toisessa.
Mutta mieti nyt sen naisen kannalta. Miltä hänestä tuntuisi jos sanoisit hänelle ääneen, että haluan jatkaa kanssasi koska et ole vastenmielinen? Niinpä, et sano, koska tiedät itsekin että se olisi loukkaavaa. Minä kyllä haluaisin kuulla suoraan, mikäli deittikumppanini suhtautuminen minuun olisi tuo, sillä tietäisin heti ettei hän olekaan sitä mitä olen etsinyt. Haluan olla haluttava kumppanini silmissä.
Tämä oli sikäli kiinnostava, että monet naiset ovat olleet sitä mieltä, ettei ulkonäöllä ole suurta merkitystä, vaan ratkaisevaa ovat muut asiat. Ja nyt kun yksi mies sanoo samaa, niin se koetaan loukkaavaksi eli kun mies tuo ilmi, että vasta tutustuminen herättää kiinnostuksen eikä pelkkä ulkonäkö. Vai? Miten ajattelit, kuulutko itse siihen koulukuntaan naisia, jotka eivät hyväksy, että miehen ulkonäöllä on suuri merkitys? T. Nirso
No mulle nimenomaan miehen ulkonäöllä on suuri merkitys ja olen muutenkin ehkä keskivertoa ulkonäkökeskeisempi ihminen. Haluan että mies todella pitää siitä miltä näytän, en tulla valituksi pelkästään kivan persoonan takia, "ulkonäöstä huolimatta".
Ymmärrän, mutta tilanne on silti se, ettet tiedä sitä kenestäkään. Voi olla, että suurin osa miehistä itse asiassa valitsee seuransa kuten ko. kommentin kirjoittanut mies, mutta mies ei voi koskaan sanoa sitä. Romuttaako se jotenkin koko jutun, jos mies rakastuisikin sinuun myöhemmin eikä olisi heti hullaantunut nimenomaan ulkonäköösi?
Itse ajattelen, että minun haluttavuuteni on minun hallussani, ei kenenkään muun. T. Nirso
No ei se romuttaisi, jos mies olisi kuitenkin pitänyt minua kivannäköisenä. Mutta jos ainoa ajatus ulkonäöstäni olisi ollut, että ei tuo vastenmielinen ole, se kyllä romuttaisi. Käytännössä tuollaiselle miehelle kelpaa lähes minkä näköinen nainen tahansa. Tuntuu, että heittäisin itseni osittain hukkaan tuollaisen kanssa, sillä kokemusteni perusteella tiedän että on miehiä jotka pitävät ulkonäöstäni.
Ymmärrän, harva on kanssasi eri mieltä, mutta tosiasiassa sitä ei voi kuitenkaan tietää vasta kuin jonkin ajan kuluttua miten asia alun perin oli. Sitä tarkoitin.
Omasta mielestäni on tärkeää, ettei ripusta omaa arvoaan kenenkään muun arvioon, vaan kokemus omasta haluttavuudesta on omassa hallussa aina silloinkin, kun mies jota on pitänyt haluttavana ei ajattelekaan vastavuoroisesti samoin, vaan pyrkii suhteeseen muista syistä.
Kukaan meistähän ei tiedä kuinka moni oikeasti pitää meistä, pitää haluttavana jne. Se on realiteetti. Ei asia ole niin, että naiset automaattisesti ovat haluttavia tai hyvännäköisiä suurimmalle osalle miehiä (todennäköisesti suurin osa on ihan kivoja, mutta ei erityisesti säväyttäviä kuten ei naisillekaan suurin osa miehistä), vaikka he haluaisivatkin harrastaa seksiä, jos saavat tilaisuuden, koska heille seksin saaminen konkreettinen todiste omasta haluttavuudestaan.
Sukupuolten ero ei siis välttämättä ole tässäkään niin suuri, suhde seksin harrastamiseen vain on erilainen miehillä ja naisilla keskimäärin eli nainen ei ole valmis harrastamaan seksiä ihan kivan miehen kanssa. T. Nirso
Tuo boldattu on itselle ollut hankalinta, etenkin parisuhteessa. Jos ei ole itselle ominaista määrää seksiä, niin se käsitys omasta haluttavuudesta kärsii. En tiedä miksi näin, mutta kai siitä haluttavuudesta on koko ajan jollain tasolla epävarma. Onko se joku syvä biologinen juttu että koska miehelle seksi ei ole niin itsestäänselvyys, niin sitä saatavuutta pitää koko ajan ikään kuin mitata? Verrattuna naiseen, joka tietää saavansa seksiä jos näin haluaa.
Uskon, etteivät miehet ja naiset eroa tuossa kovin paljon eli naiselle on yhtä tärkeää tuntea itsensä halutuksi kuin miehellekin. Käsitys omasta haluttavuudesta ei voi olla täysin itsestä riippuvainen, vaan palaute vaikuttaa siihen. Eroa yksilöiden välillä tulee lähinnä siitä miten kokemaansa halutavuusvajetta käsittelee omassa mielessään ja toiminnan tasolla. Näkeekö sen omaa arvoa uhkaavana vai näkeekö sen monipuolisemmin monesta eri tekijästä johtuvana, jolloin reagointi on yleensä rakentavampaa ja hyödyllisempää.
Ajatus siitä että oma haluttavuus on omissa käsissä pohjautuu siihen, että seksuaalisuudessa tärkein asia on suhde itseen. Se muodostuu jo varhaisessa vuorovaikutuksessa vauva-aikana ja käsittää näkemyksen rakastettavuudesta, haluttavuudesta, kyvyn nauttia itsestä, nautinnon antamisesta ja saamisesta. Anteliaisuus ja luovuus kytkeytyvät luottamukseen siitä, ettei hyvä lopu jakamalla eikä sitä voi säästää tai kontrolloida pelkäämällä ja hyökkäämällä. Kyse on siis perusluottamuksesta elämään.
Monet vaikeudet elämässä ja etenkin seksuaalisuudessa lähtevät sitä kautta, että oma arvo ihmisenä ja seksuaalisena olentona punnitaan palautteesta lähtien. Silloin torjunta uhkaa omaa arvoa ja johtaa usein hyökkäävään käytökseen. Kun omaa arvoa ei tarvitse sen kummemmin puolustaa (se on omassa hallussa aina), niin toiminta on rationaalisempaa ja muiden ihmisen toiminnat nähdään paremmin heistä itsestään ja tilanteista käsin. Kaikki ei liity minuun, vaan muilla on omat asiansa, jotka vaikuttavat minuun myös.
Em. perusluottamus ja realistiset objektisuhteet tuovat mukanaan myös kyvyn tai intuition erottaa tilanne, missä torjunnan tarkoitus on satuttaa. Jos sellaiseen suhteeseen jää missä tahallisesti loukataan, on jälleen kyse masokistisesta koukusta, missä muut punnitsevat omaa arvoa eikä se ole omassa hallussa eikä sitä kykene varjelemaan pahantahtoisilta ihmisiltä. T. Nirso
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puhut samalla tavalla kuin kirjotat, niin ei ole ihme että ei ketään jaksa sellaista. Blablablabluppblablupp…
Niin, jos luit aloituksen, niin pointti oli se etten itse kiinnostu. Miehet yleensä haluaisivat tavata uudelleen.
ApMinä sanon 90%:lle tapaamistani naisista haluavani tavata uudelleen. Kuitenkin alle 10% sytyttää ensitapaamisella. Se että mies haluaa tavata uudelleen ei kerro vielä mitään.
Yleensä syy haluuni tavata uudelleen on yksinkertaisesti se, että nainen ei ollut vastenmielinen. Parhaat suhteeni ovat syntyneet juuri näistä ei sytyttävistä kohtaamisista. Ensivaikutelma on harvoin oikea.
Sulla on selvästi korkealla taso. Toivottavasti en ole koskaan vahingossa deittaillut tällaista miestä.
Luet niin kuin haluat lukea. Annan mahdollisuuden kaikille jotka eivät ole vastenmielisiä. Se helmi kun ei välttämättä löydy vain ensivaikutelmaan katsomalla. Alun ihastus on useimmiten vain ulkoiseen olemukseen liittyvää ja silloin ei välitä edes itselle tärkeistä epäkohdista toisessa.
Mutta mieti nyt sen naisen kannalta. Miltä hänestä tuntuisi jos sanoisit hänelle ääneen, että haluan jatkaa kanssasi koska et ole vastenmielinen? Niinpä, et sano, koska tiedät itsekin että se olisi loukkaavaa. Minä kyllä haluaisin kuulla suoraan, mikäli deittikumppanini suhtautuminen minuun olisi tuo, sillä tietäisin heti ettei hän olekaan sitä mitä olen etsinyt. Haluan olla haluttava kumppanini silmissä.
Tämä oli sikäli kiinnostava, että monet naiset ovat olleet sitä mieltä, ettei ulkonäöllä ole suurta merkitystä, vaan ratkaisevaa ovat muut asiat. Ja nyt kun yksi mies sanoo samaa, niin se koetaan loukkaavaksi eli kun mies tuo ilmi, että vasta tutustuminen herättää kiinnostuksen eikä pelkkä ulkonäkö. Vai? Miten ajattelit, kuulutko itse siihen koulukuntaan naisia, jotka eivät hyväksy, että miehen ulkonäöllä on suuri merkitys? T. Nirso
No mulle nimenomaan miehen ulkonäöllä on suuri merkitys ja olen muutenkin ehkä keskivertoa ulkonäkökeskeisempi ihminen. Haluan että mies todella pitää siitä miltä näytän, en tulla valituksi pelkästään kivan persoonan takia, "ulkonäöstä huolimatta".
Ymmärrän, mutta tilanne on silti se, ettet tiedä sitä kenestäkään. Voi olla, että suurin osa miehistä itse asiassa valitsee seuransa kuten ko. kommentin kirjoittanut mies, mutta mies ei voi koskaan sanoa sitä. Romuttaako se jotenkin koko jutun, jos mies rakastuisikin sinuun myöhemmin eikä olisi heti hullaantunut nimenomaan ulkonäköösi?
Itse ajattelen, että minun haluttavuuteni on minun hallussani, ei kenenkään muun. T. Nirso
No ei se romuttaisi, jos mies olisi kuitenkin pitänyt minua kivannäköisenä. Mutta jos ainoa ajatus ulkonäöstäni olisi ollut, että ei tuo vastenmielinen ole, se kyllä romuttaisi. Käytännössä tuollaiselle miehelle kelpaa lähes minkä näköinen nainen tahansa. Tuntuu, että heittäisin itseni osittain hukkaan tuollaisen kanssa, sillä kokemusteni perusteella tiedän että on miehiä jotka pitävät ulkonäöstäni.
Ymmärrän, harva on kanssasi eri mieltä, mutta tosiasiassa sitä ei voi kuitenkaan tietää vasta kuin jonkin ajan kuluttua miten asia alun perin oli. Sitä tarkoitin.
Omasta mielestäni on tärkeää, ettei ripusta omaa arvoaan kenenkään muun arvioon, vaan kokemus omasta haluttavuudesta on omassa hallussa aina silloinkin, kun mies jota on pitänyt haluttavana ei ajattelekaan vastavuoroisesti samoin, vaan pyrkii suhteeseen muista syistä.
Kukaan meistähän ei tiedä kuinka moni oikeasti pitää meistä, pitää haluttavana jne. Se on realiteetti. Ei asia ole niin, että naiset automaattisesti ovat haluttavia tai hyvännäköisiä suurimmalle osalle miehiä (todennäköisesti suurin osa on ihan kivoja, mutta ei erityisesti säväyttäviä kuten ei naisillekaan suurin osa miehistä), vaikka he haluaisivatkin harrastaa seksiä, jos saavat tilaisuuden, koska heille seksin saaminen konkreettinen todiste omasta haluttavuudestaan.
Sukupuolten ero ei siis välttämättä ole tässäkään niin suuri, suhde seksin harrastamiseen vain on erilainen miehillä ja naisilla keskimäärin eli nainen ei ole valmis harrastamaan seksiä ihan kivan miehen kanssa. T. Nirso
Tuo boldattu on itselle ollut hankalinta, etenkin parisuhteessa. Jos ei ole itselle ominaista määrää seksiä, niin se käsitys omasta haluttavuudesta kärsii. En tiedä miksi näin, mutta kai siitä haluttavuudesta on koko ajan jollain tasolla epävarma. Onko se joku syvä biologinen juttu että koska miehelle seksi ei ole niin itsestäänselvyys, niin sitä saatavuutta pitää koko ajan ikään kuin mitata? Verrattuna naiseen, joka tietää saavansa seksiä jos näin haluaa.
Uskon, etteivät miehet ja naiset eroa tuossa kovin paljon eli naiselle on yhtä tärkeää tuntea itsensä halutuksi kuin miehellekin. Käsitys omasta haluttavuudesta ei voi olla täysin itsestä riippuvainen, vaan palaute vaikuttaa siihen. Eroa yksilöiden välillä tulee lähinnä siitä miten kokemaansa halutavuusvajetta käsittelee omassa mielessään ja toiminnan tasolla. Näkeekö sen omaa arvoa uhkaavana vai näkeekö sen monipuolisemmin monesta eri tekijästä johtuvana, jolloin reagointi on yleensä rakentavampaa ja hyödyllisempää.
Ajatus siitä että oma haluttavuus on omissa käsissä pohjautuu siihen, että seksuaalisuudessa tärkein asia on suhde itseen. Se muodostuu jo varhaisessa vuorovaikutuksessa vauva-aikana ja käsittää näkemyksen rakastettavuudesta, haluttavuudesta, kyvyn nauttia itsestä, nautinnon antamisesta ja saamisesta. Anteliaisuus ja luovuus kytkeytyvät luottamukseen siitä, ettei hyvä lopu jakamalla eikä sitä voi säästää tai kontrolloida pelkäämällä ja hyökkäämällä. Kyse on siis perusluottamuksesta elämään.
Monet vaikeudet elämässä ja etenkin seksuaalisuudessa lähtevät sitä kautta, että oma arvo ihmisenä ja seksuaalisena olentona punnitaan palautteesta lähtien. Silloin torjunta uhkaa omaa arvoa ja johtaa usein hyökkäävään käytökseen. Kun omaa arvoa ei tarvitse sen kummemmin puolustaa (se on omassa hallussa aina), niin toiminta on rationaalisempaa ja muiden ihmisen toiminnat nähdään paremmin heistä itsestään ja tilanteista käsin. Kaikki ei liity minuun, vaan muilla on omat asiansa, jotka vaikuttavat minuun myös.
Em. perusluottamus ja realistiset objektisuhteet tuovat mukanaan myös kyvyn tai intuition erottaa tilanne, missä torjunnan tarkoitus on satuttaa. Jos sellaiseen suhteeseen jää missä tahallisesti loukataan, on jälleen kyse masokistisesta koukusta, missä muut punnitsevat omaa arvoa eikä se ole omassa hallussa eikä sitä kykene varjelemaan pahantahtoisilta ihmisiltä. T. Nirso
Olipa hienosti ilmaistu. Noiden teemojen kanssa olen itse joutunut painiskelemaan juuri edellisessä suhteessani. Minua kohdeltiin kyllä enimmäkseen hyvin, mutta sen halukkaamman osapuolen rooli voi parisuhteessa olla naiselle(kin) raskas, ja omalla kohdallani se nosti pohjamudista vielä uudelleen käsittelyyn joitakin asioita menneisyydestä. Hyvin opettavainen suhde sikäli.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puhut samalla tavalla kuin kirjotat, niin ei ole ihme että ei ketään jaksa sellaista. Blablablabluppblablupp…
Niin, jos luit aloituksen, niin pointti oli se etten itse kiinnostu. Miehet yleensä haluaisivat tavata uudelleen.
ApMinä sanon 90%:lle tapaamistani naisista haluavani tavata uudelleen. Kuitenkin alle 10% sytyttää ensitapaamisella. Se että mies haluaa tavata uudelleen ei kerro vielä mitään.
Yleensä syy haluuni tavata uudelleen on yksinkertaisesti se, että nainen ei ollut vastenmielinen. Parhaat suhteeni ovat syntyneet juuri näistä ei sytyttävistä kohtaamisista. Ensivaikutelma on harvoin oikea.
Sulla on selvästi korkealla taso. Toivottavasti en ole koskaan vahingossa deittaillut tällaista miestä.
Luet niin kuin haluat lukea. Annan mahdollisuuden kaikille jotka eivät ole vastenmielisiä. Se helmi kun ei välttämättä löydy vain ensivaikutelmaan katsomalla. Alun ihastus on useimmiten vain ulkoiseen olemukseen liittyvää ja silloin ei välitä edes itselle tärkeistä epäkohdista toisessa.
Mutta mieti nyt sen naisen kannalta. Miltä hänestä tuntuisi jos sanoisit hänelle ääneen, että haluan jatkaa kanssasi koska et ole vastenmielinen? Niinpä, et sano, koska tiedät itsekin että se olisi loukkaavaa. Minä kyllä haluaisin kuulla suoraan, mikäli deittikumppanini suhtautuminen minuun olisi tuo, sillä tietäisin heti ettei hän olekaan sitä mitä olen etsinyt. Haluan olla haluttava kumppanini silmissä.
Tämä oli sikäli kiinnostava, että monet naiset ovat olleet sitä mieltä, ettei ulkonäöllä ole suurta merkitystä, vaan ratkaisevaa ovat muut asiat. Ja nyt kun yksi mies sanoo samaa, niin se koetaan loukkaavaksi eli kun mies tuo ilmi, että vasta tutustuminen herättää kiinnostuksen eikä pelkkä ulkonäkö. Vai? Miten ajattelit, kuulutko itse siihen koulukuntaan naisia, jotka eivät hyväksy, että miehen ulkonäöllä on suuri merkitys? T. Nirso
No mulle nimenomaan miehen ulkonäöllä on suuri merkitys ja olen muutenkin ehkä keskivertoa ulkonäkökeskeisempi ihminen. Haluan että mies todella pitää siitä miltä näytän, en tulla valituksi pelkästään kivan persoonan takia, "ulkonäöstä huolimatta".
Ymmärrän, mutta tilanne on silti se, ettet tiedä sitä kenestäkään. Voi olla, että suurin osa miehistä itse asiassa valitsee seuransa kuten ko. kommentin kirjoittanut mies, mutta mies ei voi koskaan sanoa sitä. Romuttaako se jotenkin koko jutun, jos mies rakastuisikin sinuun myöhemmin eikä olisi heti hullaantunut nimenomaan ulkonäköösi?
Itse ajattelen, että minun haluttavuuteni on minun hallussani, ei kenenkään muun. T. Nirso
No ei se romuttaisi, jos mies olisi kuitenkin pitänyt minua kivannäköisenä. Mutta jos ainoa ajatus ulkonäöstäni olisi ollut, että ei tuo vastenmielinen ole, se kyllä romuttaisi. Käytännössä tuollaiselle miehelle kelpaa lähes minkä näköinen nainen tahansa. Tuntuu, että heittäisin itseni osittain hukkaan tuollaisen kanssa, sillä kokemusteni perusteella tiedän että on miehiä jotka pitävät ulkonäöstäni.
Ymmärrän, harva on kanssasi eri mieltä, mutta tosiasiassa sitä ei voi kuitenkaan tietää vasta kuin jonkin ajan kuluttua miten asia alun perin oli. Sitä tarkoitin.
Omasta mielestäni on tärkeää, ettei ripusta omaa arvoaan kenenkään muun arvioon, vaan kokemus omasta haluttavuudesta on omassa hallussa aina silloinkin, kun mies jota on pitänyt haluttavana ei ajattelekaan vastavuoroisesti samoin, vaan pyrkii suhteeseen muista syistä.
Kukaan meistähän ei tiedä kuinka moni oikeasti pitää meistä, pitää haluttavana jne. Se on realiteetti. Ei asia ole niin, että naiset automaattisesti ovat haluttavia tai hyvännäköisiä suurimmalle osalle miehiä (todennäköisesti suurin osa on ihan kivoja, mutta ei erityisesti säväyttäviä kuten ei naisillekaan suurin osa miehistä), vaikka he haluaisivatkin harrastaa seksiä, jos saavat tilaisuuden, koska heille seksin saaminen konkreettinen todiste omasta haluttavuudestaan.
Sukupuolten ero ei siis välttämättä ole tässäkään niin suuri, suhde seksin harrastamiseen vain on erilainen miehillä ja naisilla keskimäärin eli nainen ei ole valmis harrastamaan seksiä ihan kivan miehen kanssa. T. Nirso
Tuo boldattu on itselle ollut hankalinta, etenkin parisuhteessa. Jos ei ole itselle ominaista määrää seksiä, niin se käsitys omasta haluttavuudesta kärsii. En tiedä miksi näin, mutta kai siitä haluttavuudesta on koko ajan jollain tasolla epävarma. Onko se joku syvä biologinen juttu että koska miehelle seksi ei ole niin itsestäänselvyys, niin sitä saatavuutta pitää koko ajan ikään kuin mitata? Verrattuna naiseen, joka tietää saavansa seksiä jos näin haluaa.
Uskon, etteivät miehet ja naiset eroa tuossa kovin paljon eli naiselle on yhtä tärkeää tuntea itsensä halutuksi kuin miehellekin. Käsitys omasta haluttavuudesta ei voi olla täysin itsestä riippuvainen, vaan palaute vaikuttaa siihen. Eroa yksilöiden välillä tulee lähinnä siitä miten kokemaansa halutavuusvajetta käsittelee omassa mielessään ja toiminnan tasolla. Näkeekö sen omaa arvoa uhkaavana vai näkeekö sen monipuolisemmin monesta eri tekijästä johtuvana, jolloin reagointi on yleensä rakentavampaa ja hyödyllisempää.
Ajatus siitä että oma haluttavuus on omissa käsissä pohjautuu siihen, että seksuaalisuudessa tärkein asia on suhde itseen. Se muodostuu jo varhaisessa vuorovaikutuksessa vauva-aikana ja käsittää näkemyksen rakastettavuudesta, haluttavuudesta, kyvyn nauttia itsestä, nautinnon antamisesta ja saamisesta. Anteliaisuus ja luovuus kytkeytyvät luottamukseen siitä, ettei hyvä lopu jakamalla eikä sitä voi säästää tai kontrolloida pelkäämällä ja hyökkäämällä. Kyse on siis perusluottamuksesta elämään.
Monet vaikeudet elämässä ja etenkin seksuaalisuudessa lähtevät sitä kautta, että oma arvo ihmisenä ja seksuaalisena olentona punnitaan palautteesta lähtien. Silloin torjunta uhkaa omaa arvoa ja johtaa usein hyökkäävään käytökseen. Kun omaa arvoa ei tarvitse sen kummemmin puolustaa (se on omassa hallussa aina), niin toiminta on rationaalisempaa ja muiden ihmisen toiminnat nähdään paremmin heistä itsestään ja tilanteista käsin. Kaikki ei liity minuun, vaan muilla on omat asiansa, jotka vaikuttavat minuun myös.
Em. perusluottamus ja realistiset objektisuhteet tuovat mukanaan myös kyvyn tai intuition erottaa tilanne, missä torjunnan tarkoitus on satuttaa. Jos sellaiseen suhteeseen jää missä tahallisesti loukataan, on jälleen kyse masokistisesta koukusta, missä muut punnitsevat omaa arvoa eikä se ole omassa hallussa eikä sitä kykene varjelemaan pahantahtoisilta ihmisiltä. T. Nirso
Olipa hienosti ilmaistu. Noiden teemojen kanssa olen itse joutunut painiskelemaan juuri edellisessä suhteessani. Minua kohdeltiin kyllä enimmäkseen hyvin, mutta sen halukkaamman osapuolen rooli voi parisuhteessa olla naiselle(kin) raskas, ja omalla kohdallani se nosti pohjamudista vielä uudelleen käsittelyyn joitakin asioita menneisyydestä. Hyvin opettavainen suhde sikäli.
Ap
Kiitos. Haluttomuus taitaa olla yksi yleisimpiä parisuhdeongelmia mitä terapiaan tuodaan käsiteltäviksi. Ja teema on todella iso.
Olen monesti ihmetellyt, että seksuaaliterapeutin koulutus on niin lyhyt, koska aihe kytkeytyy ihmisen persoonallisuuden rakenteisiin ja perustaan. Pikemminkin koulutuksen tulisi olla kaikkein pisin enkä ainakaan itse menisi seksuaaliterapeutille, jolla ei ole vahvaa terapia-alan peruskoulutusta. Vahingot voivat olla pahimmillaan suuria. T. Nirso
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ehkä kehuja, mutta hyvännäköinen nainen huomataan aina. Jos on vielä fiksu, niin huomataan ihan varmasti. Saa keskusteluja aikaiseksi helpolla j n e. Saa sellaista mitä ilman moni mies käytännössä on, siksi ne on sitten niin ripustautuvia kun joku vähän hymyilee kaupan kassalla.
Niin, monen tavismiehen kohtelias hymy tai katse kuitataan monesti naisten toimesta irvistyksellä/muulla inhon osoituksella. Minäkin muistan jo ala-asteelta, kun tytöt tekivät listoja luokan "halutuimmista" pojista. Hännillähän siinäkin oltiin. Rakennapa siinä sitten hyvää itsetuntoa...
Ne ensitapaamiset nettitreffeillä on niin teennäiset. Ensin pitää tunnistaa toinen kuvan perusteella joissain julkisella paikalla. Sehän on likinäköiselle vaikeaa. Ja sitten pitäisi varmaan alkaa heti silmäpeli. Mielummin jo kun toinen on vielä siellä kadun toisella puolella vasta tulossa. Siksi onkin paljon helpompaa sopia treffit johonkin vilkkaalle paikalle sopivaan aikaan, ja sitten alkaa jututtaa kaikkia jotka siellä kiinnostavat. Ompahan kerrankin hyvä aloitusrepliikki. Otat niistä parhaan, tai sitten sulle jää se sopimasi tindermätsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ehkä kehuja, mutta hyvännäköinen nainen huomataan aina. Jos on vielä fiksu, niin huomataan ihan varmasti. Saa keskusteluja aikaiseksi helpolla j n e. Saa sellaista mitä ilman moni mies käytännössä on, siksi ne on sitten niin ripustautuvia kun joku vähän hymyilee kaupan kassalla.
Niin, monen tavismiehen kohtelias hymy tai katse kuitataan monesti naisten toimesta irvistyksellä/muulla inhon osoituksella. Minäkin muistan jo ala-asteelta, kun tytöt tekivät listoja luokan "halutuimmista" pojista. Hännillähän siinäkin oltiin. Rakennapa siinä sitten hyvää itsetuntoa...
Voiko pitää paikkansa. Törkeää. T. Nirso
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ehkä kehuja, mutta hyvännäköinen nainen huomataan aina. Jos on vielä fiksu, niin huomataan ihan varmasti. Saa keskusteluja aikaiseksi helpolla j n e. Saa sellaista mitä ilman moni mies käytännössä on, siksi ne on sitten niin ripustautuvia kun joku vähän hymyilee kaupan kassalla.
Niin, monen tavismiehen kohtelias hymy tai katse kuitataan monesti naisten toimesta irvistyksellä/muulla inhon osoituksella. Minäkin muistan jo ala-asteelta, kun tytöt tekivät listoja luokan "halutuimmista" pojista. Hännillähän siinäkin oltiin. Rakennapa siinä sitten hyvää itsetuntoa...
Voiko pitää paikkansa. Törkeää. T. Nirso
Anteeksi, tietenkin uskon sinua, tarkoitin että uskomattoman törkeää kiusaamista. Lapsi ei voi mitenkään ymmärtää että muut ilmentävät vain omaa ilkeyttään eikä sinussa ole mitään vikaa. Ja kaikilla lapsilla ei ole ketään joka tuon kertoisi, vaikka saadun palautteen mukaan todella rakennetaan omaakuvaa elämän mittaan. Onneksi myös vanhempana jolloin voi saada korjaavia kokemuksia. T. Nirso
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, tietenkin uskon sinua, tarkoitin että uskomattoman törkeää kiusaamista. Lapsi ei voi mitenkään ymmärtää että muut ilmentävät vain omaa ilkeyttään eikä sinussa ole mitään vikaa. Ja kaikilla lapsilla ei ole ketään joka tuon kertoisi, vaikka saadun palautteen mukaan todella rakennetaan omaakuvaa elämän mittaan. Onneksi myös vanhempana jolloin voi saada korjaavia kokemuksia. T. Nirso
Kyllä tuollaisia listoja ainakin meidän luokalla tehtiin. Rippikoulussa kohtasin myös näitä inhonsa avoimesti minua kohtaan osoittavia tyttöjä. No, nyt pitkästi aikuisena, kohta jopa keski-ikäisenä, olen omasta mielestäni ihan komea ja hyväkuntoinen ja kohtalaisen menestynytkin. Ja olen jopa löytänyt parisuhteenkin, mutta ei nuo lapsuuden negatiiviset kokemukset varmasti katoa koskaan täysin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, tietenkin uskon sinua, tarkoitin että uskomattoman törkeää kiusaamista. Lapsi ei voi mitenkään ymmärtää että muut ilmentävät vain omaa ilkeyttään eikä sinussa ole mitään vikaa. Ja kaikilla lapsilla ei ole ketään joka tuon kertoisi, vaikka saadun palautteen mukaan todella rakennetaan omaakuvaa elämän mittaan. Onneksi myös vanhempana jolloin voi saada korjaavia kokemuksia. T. Nirso
Kyllä tuollaisia listoja ainakin meidän luokalla tehtiin. Rippikoulussa kohtasin myös näitä inhonsa avoimesti minua kohtaan osoittavia tyttöjä. No, nyt pitkästi aikuisena, kohta jopa keski-ikäisenä, olen omasta mielestäni ihan komea ja hyväkuntoinen ja kohtalaisen menestynytkin. Ja olen jopa löytänyt parisuhteenkin, mutta ei nuo lapsuuden negatiiviset kokemukset varmasti katoa koskaan täysin.
Eivät kokemukset katoa, hyvät eivätkä huonot. Niihin suhtautuminen voi kuitenkin muuttua, mutta otan esimerkiksi vähän erikoisemman asian. Olen ihmetellyt aina miksi lapsen kokemaa pilkkaa ja väkivaltaa vähätellään, vaikka sen pitkäaikaisvaikutus on suurempi kuin aikuisen kohdalla.
Vasta äskettäin lapsen pahoinpitelyä käsiteltiin ensin sosiaaliviranomaisten eikä poliisien toimesta: siis sitä kun aikuinen pahoinpitelee lasta. Minusta se oli sairasta, painajainen, miten pienemmän kimppuun käyminen muka oli vähäisempi rikos?
Lapsen pahoinpitely ei ole kuritusta, vaan väkivaltaa. Kiusaaminenkin on väkivaltaa, henkistä tai fyysistä. Asioista pitää puhua oikeilla nimillä, sekin osa osa uhrin oivallusta siitä, ettei tämä ole minun vikani, vaan syy on tekijässä.
Miksi juuri heikomman kokemaa väkivaltaa vähätellään johtunee siitä, että omia traumaattisia kokemuksia käsitellään niiden kautta. Painotetaan miten kiusaaminen ja lyöminen kuuluu asiaan koulussa tai lasten lyöminen nähdään hyvänä kasvatusmenetelmänä.
Tällaista outoutta seuraa väkivaltaisesta kulttuurista ja väkivaltakokemuksista. Se on trauman jälkiseurausta, sillä käsittelemätön traumakokemus johtaa hyvin yksioikoisiin, mustavalkoisiin roolituksiin. Samaistutaan joko aggressorin tai uhrin asemaan. Jos väkivaltaisia kokemuksia ei ole, tuo asetelma hämmentää. Näin ymmärrys normaalista rakentuu omista kokemuksista, hyvistä ja pahoista.
Muistelen oliko meillä suosituimmuuslistoja pojista. En ainakaan muista olleen, mutta varmuudella niitä ei olisi pojille itselleen esitelty. Sekin tuossa viittaa kiusaamiseen.
Kyllähän koulumaailma aika viidakko voi olla. Jos aikuisia ei näy mailla halmeilla, niin yksikin ilkimys saa aikaan paljon tuhoa. Itse uskon siihen että jotkut ovat ilkeämpiä ihan alusta asti. Siis ne jotka ovat jossain suhteessa heikompia eivätkä saa siihen tukea. Ilkeys lähtee heikommuuden tunteesta ja kateudesta. Silloin on tarve alistaa ja halventaa muita että kokisi itsensä edes muiden veroiseksi. T. Nirso
Olen nelikymppinen nainen, toista kertaa parisuhteessa, jonka määrittelen pitkäksi. Eka kestikin 15 vuotta. Deittailin vielä kolme vuotta sitten. Toisille treffeille edettiin n. 30 % kanssa. Seksuaalisesti tunsin vetoa heistä noin puoleen eli 15% deiteistä meni sen seulan läpi. Ja näistä vain viidesosan kanssa matchasi henkinen puolikin. Hänen kanssa päädyin parisuhteeseen.