Taisteluvinkkinne marraskuun mörönpimeään ?

Täällä yksi kohtalontoveri. Olen kävellyt pitkiä kävelylenkkejä kun ei muuten pää kestä tätä aikaa vuodesta.

Haasteellista aikaa pitää korkki kiinni ja sokeri pois ruokavaliosta. Todennäköisesti sorrun kohta.

Juoksemaan. Usein, edes vähän aikaa. Niin rankasti kuin oma kunto kestää. Minulle ehkä vielä mieluummin kovaa kuin pitkään, että saa keholle kokemuksen joka irtoaa sen tasaisen hämärässä laahaamisen yläpuolelle. Ja mieluiten valoisaan aikaan niinä päivinä kun sellaista on, mutta otsalampun valossakin parempi kuin ei mitään.

Täällä on yhden naapurin omakotitalon alakerrassa valkoinen tekokuusi valoineen. Vaikka et haluaisi juri samanlaista, niin ehkäpä teet itsellesi jotain yhtä piristävää?

Lento etelän aurinkoon auttaa!

Lyhdyt, kynttilät, koristevalot, joku homma, jota voi jatkaa. Esim. kirjaile joulukuusen alusmatto, joululiina tai lahjasäkki. Itsenäisyyspäiväksi tai jouluksi kerätään kortteja vanhuksille, askartele niitä, neulo itselle tai keräyksiin. Leivo, tee erilaisia makujuomia (glögit, kahvit, kaakaot) jne. Otsalamppu päähän ja reippailemaan!

Käy uimahallissa? Keilaamassa? Suosittelisin hevosia, mutta onhan ne vähän nichehommaa. Jotenkin hevoset on ne, jotka on opettaneet mua tykkäämään tästäkin vuodenajasta.

Kirkasvalolamppu aamuisin tuntuu ainakin itsellä vähän auttavan. Syön myös D-vitamiinia virallista suositusta enemmän ja yritän pakottaa itseni salille tai uimaan vähintään 2-3 kertaa viikossa.

Haapasalon hatsapuri video.

Auttaisiko teitä kirkasvalolamppuja mukava ajanvietto lämpimässä sisällä, tuoreita kauden vihanneksia ja hedelmiä rouskuttaen, sekä tarpeeksi pitkät yöunet.

Söpöt kissa/koira/vauvavideot. Ja sitä D-vitamiinia lisää, ellei jo syö jotain 100+ vahvuisia. Tumman suklaan ja teen kulutus nousee itsellä. Ulos yritän jos vähääkään auringon valoa näkyy, edes pariksi minuutiksi.

Kaikenlainen liikunta auttaa! Konsertti, teatteri ym. Pois sohvalta.

Itse nautin syksystä ja talvesta, ja tiedän, että olen asian kanssa aika yksin mutta ei se minua haittaa. Olen aika erakko ja ekstrovertti enkä kaipaa valon tuomaa "pakko olla koko ajan liikkellä" -ajatusta. Pimeällä on ok olla kotona ja sisällä, eikä kukaan kyseenalaista kotoilua.

Liikun luonnossa, käyn uimassa järvessä läpi vuoden (syksyllä ja talvella se on erityisen ihanaa, mahtava kontrasti kuumalle saunalle), käyn myös uimahallissa, luen, teen palapelejä, neulon. Rakastan ruoanlaittoa ja säilömistä. Kesän kuumuudessa ei keittiössä viihdy.

Yrttihöyryhengitys :)

Ulkovalot parvekkeelle ja oon jatkuvasti töissä. Käyn kotona vaan nukkumassa ja taas takaisin töihin. Tosin näin menee niin kesät kuin talvetkin, paitsi että kesällä ei ole ulkovaloja parvekkeella.

Lempiteetä

Möröt ja demonit pelkäävät minua. Olen se joka vie sielut tuolle puolen. Itse pimeys kauhistuu ja vapisee.

Se pimeä pitää myös hyväksyä. Oon nyt kuunnellut Antti Holman Radio Sodoma -kuunnelmaa uudelleen, se jotenkin auttaa tässä.

Minua auttaa aina parhaiten ulkoilu. Pieni tihkusadekaan ei haittaa.

Nimenomaan tämän kaamoksen selättämisen takia ulkoilen eniten juuri syksyllä. Kun keksin tämän keinon, niin olen jaksanut paremmin nämä pimeät ajat.

Vierailija kirjoitti:

Se pimeä pitää myös hyväksyä. Oon nyt kuunnellut Antti Holman Radio Sodoma -kuunnelmaa uudelleen, se jotenkin auttaa tässä.

Joo Radio Sodoma soi kyllä hyvin marraskuussa!

Antti Holma: Helvetin ruusut ja orvokit:

Väärä asenne tuollainen vastaantaistelu ja ahdistuminen ja että vain kesäkuukaudet on oikeaa elämää.

Minä nautin siitä, että pimeässä on hyvä nukkua ja siitä, että voi olla rauhassa kotona ilman ”pakkoa” liehua ulkona.

Tietyt asiat on väistämättömiä (kuten juuri tämä vuoden kierto) ja on viisautta osata ottaa ne coolisti. Eikä niin että paniikinomaisesti yrittää taistella vastaan, sehän vaan korostaa sitä ”hui mörkö” -fiilistä.