Lue keskustelun säännöt.
Pettymys perinnön pienuudesta ennakko-odotuksiin nähden?
07.11.2021 |
Nyt sohaistaan ampiaispesää ja kysytään tätä: oletko ollut pettynyt perinnön pienuuteen, siis odotitko että olisit saanut enemmän? Itse petyin aikanaan kun odottamani perintö suli täysin kuolinpesän velkoihin. Odotin tätä vesi kielellä koska olin ihan hirveässä kusessa taloudellisesti. Unelmana oli, että olisin vapautunut perinnön ansiosta, mutta vainajan löperyyden vuoksi näin ei käynyt. Myönnän ihan suoraan, että olin hirviö ajatuksiltani, mutta sitä se pienipalkkainen työ yhdistettynä velkahelvettiin teettää ja en ollut oma itseni.
Muita? Olkaapa rehellisiä.
Kommentit (198)
141/198
|
08.11.2021 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
palvelutalot vievät helposti ja nopeasti koko perinnön ja vanhusten tilit tyhjäksi. Etenkin voittoa tavoittelevat palvelutalot mm. Sipoossa on.
Tällaista valitusta minä en ymmärrä. Pitäisikö siis vanhuksen saada palvelut ilmaiseksi, jotta perillisille jää enemmän perintöä? Ihan oikein se mielestäni menee, että vanhus maksaa omista varoistaan palvelut vaikka siihen menisi kaikki rahat.
Meneekö? Viereisessä pedissä makaa varaton asukas, jonka kulut kunta maksaa kokonaisuudessaan. Itse siirrän omaisuuteni lapsille ennen tätä vaihetta. Miksi hassaisin omaisuuteni hoitooni, kun köyhä saa saman ilmaiseksi kuluttamatta euroakaan.
Lisäksi kun omaisuus on tuhlattu hoitoon ja rahat loppuu, yksityisestä lentää kuin leppäkeihäs pihalle, ellei kunta suostu palvelusetelillä rahoittamaan osaa hoidon hinnasta. Olisi siis suoraan kannattanut mennä siihen varattomien laitokseen.
Tuota mietin. Isältä jäi perintöä tilille 80ke. Palvelutalon lasku oli 70ke.
Mitä jos hän ei olisi kuollut silloin kuin kuoli, vaan olisi elänyt vuoden pidempään?
Olisi lentänyt ulos palvelutalosta.
Hintahan riippuu mitä palveluita käyttää ja mitä lähiomaiset haluavat.
Äitini on hoivakodissa ja palvelujen turvaamiseksi asunto on myyty, koska me lapset haluamme hänelle ihmisarvoisen elämän viimeiseksi elinvuosiksi ja käytämme palveluita, jotka tuottavat iloa ja mielihyvää ja esim. fysioterapia, kampaaja, jalkahoito, kulttuuri jne. joka on tietenkin meidän perinnöstä pois, mutta meillä kaikilla muut arvot ovat tärkeämpiä kuin raha.
Liian moni hoivakodissa elää epäinhimillistä elämää, kun lähiomaisille perintö ja ahneus, menevät vanhuksen hyvinvoinnin edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti perin mahdollisimman vähän tai en mitään, sillä haluaisin kovasti, että vanhempani käyttävät kaikki liikenevät rahansa omaan hyvinvointiinsa. En tarvitse mitään, pärjään mainiosti omillani.
Järkevin kommentti tähän mennessä.
Jengillä on joku harhaluulo siitä että"mulle kuuluu" mitä sulle kuuluu muka? Ei yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi sai tasinkona puolet heidän yhteenlasketusta omaisuudesta.
Sä sait vain lakiosan eli puolet siitä mitä tuossa vaiheessa "olisi kuulunut" sulle.
Eli oikeasti äitisi hassasi vain oman omaisuutensa ja sun isäsi perinnöstä laskennallisesti 70000€
-- Ärsyttää siis lähinnä ihmiset joiden mielestä lesken pitäisi säästää kituuttaa. Ne omat rahat hän sai kuin saikin ilman mitään mutinoita vaikkapa antaa mustalaisille.
Harmillista, ettei hän saanut tuota sinun/teidän perintöosuutta isäsi jälkeen säilytettyä - mutta perspektiivissä, hän humputteli kuitenkin "vain" 70000€.Ap:n kuvauksesta sai sen käsityksen, että äidillä ei juuri omaisuutta ollut. Kenen mielestä on ok, että leski humputtelee alle kymmenessä vuodessa miehensä vaivalla kartuttamat 800000€? Tuo on todella törkeä loukkaus miehen elämäntyötä kohtaan eikä tuota voi mitenkään puolustella, vaikka kuinka olisi tukenut miehen uraa ja hoitanut kodin ja lapset.
800000 euron osinkosalkulla saa verojen jälkeen pari tonnia kuussa ylimääräistä rahaa ja kaipa ap:n äiti sai jotain leskeneläkettäkin. Kyllä tuokin olisi riittänyt jo kohtuumukavaan elämään eikä ap & sisarukset varmaankaan olisivat panneet pahakseen, jos sitten viimeisinä vuosina olisi mennyt vähän enemmän rahaa hoivapalveluihin.
En pysty ymmärtämään, että äidit vihaavat lapsiaan noin paljon, että tuhoavat heille tarkoitetun omaisuuden. Se, että ihmisellä on lapsia, on sellainen eteenpäinvievä voima joka saa ihmisen ponnistelemaan enemmän työelämässä ja rakentamaan elämäänsä muutenkin paremmalle mallille, että lapsilla olisi kaikki hyvin. Se antaa merkityksellisyyttä omalle työnteolle, kun tietää että ei tämä hukkaan mene, lapseni pääsevät tästä nauttimaan kun minusta aika on jättänyt. Tältä pohjalta en mitenkään pysty hyväksymään tuollaista toimintaa. Onko ollut niin kova viha omaa miestä kohtaan, että on pitänyt tuhota kaikki mitä hän on saanut aikaan?
No ei tuollaiseen oikeasti tarvita muuta kuin se, että naisen ei ole ikinä tarvinnut ottaa mitään vastuuta oikeasti mistään taloudellisesta asiasta, vaan mies on aina hoitanut kaiken, ja nainen touhunnut pikkurouvana siinä vieressä. Kun ei koskaan ole (?) tienannut omia rahojaan, ei niihin ole mitään varsinaista suhdettakaan, saati arvostusta. Sitä on aina ollut, ja sitä on aina voinut tuhlata menemään, tai sitten toinen ihminen on laittanut sille toiminnalle rajat.
Toinen vaihtoehto on se, että on jo tullut lievää vanhuudenhöperyyttä tai alkavaa muistisairautta, joka oikein hyvin mahdollistaa sen, että rahat hassataan.
Vierailija kirjoitti:
Pippeliin ja perintöön voi kerran pettyä
SITTEN ON LÄKSY OPITTU.
POHJANAKKA
Pätee myös pinppiin
Vierailija kirjoitti:
Mulla on narsistivanhempi joka on koko elämänsä yrittänyt tuhota minut. Viha, kostonhino ja vahingonilo on sen elämän sisältö. Olen vielä se kiltein ja tunnollisin ja ahkerin lapsi - sellaisesta narsisti tekee usein sen syntipukin johon projisoi oman vihansa ja raivonsa. Kyllä tällaiset luonnevikaiset oikeasti haluaa vain pahaa lapsilleen.
Tuon narsistin viimeinen loukkauskeino on perintö. Tiedän jo että testamentilla hän on jättänyt mut perinnöttömäksi (perintö menee suosikille) ja hän on yrittänyt vedota siinä siihen loukkaamispykälään. Eli kun oikeasti pitäisi olla rikos tms vakava rike, niin hän on laittanut testamenttiin sen että en saisi lakipsaa siksi koske olen kamala lapsi, pettymys ja häpeäksi hänelle. (Olen siis kunnollinen, akateeminen, työssäkäyvä jne oikeasti)
Narsisti myös tietää sen että voin riitauttaa testamentin ja vaatia lakiosaa. Senpä takia se on alkanut siirtää omaisuutta. Esim 70 000e arvoinen mökki annettiin jo lahjana suosikille, rahaa siirretään, joku metsäkauppa alihintaan… koko ajan kaikkea.
Päätin etten riitauta testamenttia kun se aika tulee. En jaksa alkaa kultalapsen kanssa vääntämään, en jaksa alkaa vuosia kestävään riitelyyn. Saakoon narskupaska tahtonsa läpi. Onphan sillä elämäntehtävä onnistunut kun kuolemansa jälkeenkin voi mua alistaa ja talloa ja kiusata.
Tällisia vanhempia on suomessa yllättävän paljon.
Eli suostut ihan loppuun asti siihen rooliin, joka sulle on annettu?
Mun on vaikea ymmärtää että tuollaisissa ihmisissä sitten kuitenkin roikutaan kiinni. Miksi ei vaan laiteta sitten suoraan välejä poikki koko perheeseen, jos kerran sille suosikkilapsellekin kaikki tällainen järjestely on ihan ok?
Tai sitten jos pysyy yhteyksissä, niin miksi ei siinä kohtaa taistele?
Eli miksi aikuinen ihminen jää pysyvästi jalkarätiksi, vielä alistajansa kuolemankin jälkeen?
Jajoo: "se on niin vaikeaa jne jne." tiedän nämä. Mutta siis mikä siinä ihan oikeasti pelottaa niin paljon pitää omista oikeuksista kiinni, tai sitten pistää rajat lopullisesti ja kunnolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perin rivitalo kolmion ja kesämökin äidiltäni, kolme vuotta sitten ja sen ajan olen maksanut myös useamman satasen kuluja kuukaudessa, kun kukaan ei osta, vaikka molemmat myynnissä. Kulut vain juoksevat.
Tämä keskisuuressa yliopistokaupungissa. Molempiin pitäisi tehdä mittavat remontit, jotta saisi myytyä.Olen perintöni vankina.
Perinnöstä voi kieltäytyä.
Joo, mutta se pitää tehdä ajoissa. Ei sitä sitten enää tuossa vaiheessa voi.
Vierailija kirjoitti:
BMW kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Petyin kun isäni ilmoitti, että jättää kaiken pojalleen ja pyysi ettemme sisareni kanssa hae lakiosuutta. On vielä elossa, eikä sillä rahaa ole, mutta satutti silti.
Ei voi kieltä lakiosuuden vaatimista
Ei voi, mutta sillä voi kiristää. "Jos vaadit lakiosan, tuhlaan kaiken muun ja vaadittu lakiosa on perintösi." Lakiosan pitäisi automaattisesti ilman vaatimista tulla rintaperillisille, jotta tällaisia tilanteita ei syntyisi.
jos toinen osapuoli on noin kusipää, niin hänelle voi tottakai luvata että en tietenkään vaadi mitään, ja sitten kun potkaisee tyhjää, niin todellakin vaatii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo on sääli, vaikka tällä palstalla ei asiaa välttämättä niin nähdäkään. Mun yli 70v äiti myi asuntonsa ja muutti halvempaan. Tilille jäi 200.000 € mikä piti riittää about loppuelämäksi, osinkoja ja eläkettä tulee lisäksi. Nyt on käynyt niin, että tuo 200.000 on tuhlattu noin vuodessa. Kaikkeen älyttömään, vaihtanut sohvat, ostanut mattoja, koriste-esineitä, puutarhakalusteita jne jne ja kaikki eivät ole edes mahtuneet asuntoon ja on palauttanut myymälään saamatta tietenkään rahoja takaisin. Mulla taloudellisesti ja muutenkin tiukkaa, olen kahden lapsen yksinhuoltaja. Mua haukkuu miten olen köyhä eikä minkään köyhän pitäisi lapsia tehdä. Äitini on tehnyt sihteerin töitä, kaikki rahat ovat isän tienaamia ja äiti tuhlannut itsensä ja isänkin velkoihin niin että mm molemmat menettäneet luottotietonsa. Nytkin tuhlaa hullun lailla, laskuja ei maksa. Roinalla ei ole mitään arvoa, kyllä mua oikeasti harmittaa koska olisin sitä rahaa tarvinnut.
Tuo on jo kyllä sellaista menoa, että tekisin maistraattiin tutkintapyynnön edunvalvonnan tarpeesta. Sen voi tehdä, jos näyttää että henkilö on syystä tai toisesta kyvytön huolehtimaan raha-asioistaan ja aiheuttaa itselleen taloudellista vahinkoa. Edunvalvojaahan tuo tarvitsisi! Ihan omaksi parhaakseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on narsistivanhempi joka on koko elämänsä yrittänyt tuhota minut. Viha, kostonhino ja vahingonilo on sen elämän sisältö. Olen vielä se kiltein ja tunnollisin ja ahkerin lapsi - sellaisesta narsisti tekee usein sen syntipukin johon projisoi oman vihansa ja raivonsa. Kyllä tällaiset luonnevikaiset oikeasti haluaa vain pahaa lapsilleen.
Tuon narsistin viimeinen loukkauskeino on perintö. Tiedän jo että testamentilla hän on jättänyt mut perinnöttömäksi (perintö menee suosikille) ja hän on yrittänyt vedota siinä siihen loukkaamispykälään. Eli kun oikeasti pitäisi olla rikos tms vakava rike, niin hän on laittanut testamenttiin sen että en saisi lakipsaa siksi koske olen kamala lapsi, pettymys ja häpeäksi hänelle. (Olen siis kunnollinen, akateeminen, työssäkäyvä jne oikeasti)
Narsisti myös tietää sen että voin riitauttaa testamentin ja vaatia lakiosaa. Senpä takia se on alkanut siirtää omaisuutta. Esim 70 000e arvoinen mökki annettiin jo lahjana suosikille, rahaa siirretään, joku metsäkauppa alihintaan… koko ajan kaikkea.
Päätin etten riitauta testamenttia kun se aika tulee. En jaksa alkaa kultalapsen kanssa vääntämään, en jaksa alkaa vuosia kestävään riitelyyn. Saakoon narskupaska tahtonsa läpi. Onphan sillä elämäntehtävä onnistunut kun kuolemansa jälkeenkin voi mua alistaa ja talloa ja kiusata.
Tällisia vanhempia on suomessa yllättävän paljon.
Eli suostut ihan loppuun asti siihen rooliin, joka sulle on annettu?
Mun on vaikea ymmärtää että tuollaisissa ihmisissä sitten kuitenkin roikutaan kiinni. Miksi ei vaan laiteta sitten suoraan välejä poikki koko perheeseen, jos kerran sille suosikkilapsellekin kaikki tällainen järjestely on ihan ok?
Tai sitten jos pysyy yhteyksissä, niin miksi ei siinä kohtaa taistele?
Eli miksi aikuinen ihminen jää pysyvästi jalkarätiksi, vielä alistajansa kuolemankin jälkeen?
Jajoo: "se on niin vaikeaa jne jne." tiedän nämä. Mutta siis mikä siinä ihan oikeasti pelottaa niin paljon pitää omista oikeuksista kiinni, tai sitten pistää rajat lopullisesti ja kunnolla?
No, pääsen vähemmällä ja säästän itseäni kun en taistele. Se rooli minkä narsisti antaa on ja pysyy, sitä ei voi muuttaa millään vaikka mitä tekisi (ja olen totisesti yrittänyt, turhaan). Narsistiin on jo etäiset välit, silläkin suojelen itseäni. Sulla ei selvästi ole kokemusta asiasta. Oma mielenterveys on tärkeämpi kuin narsistin ”verirahat”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäsi on kuollut eikä mistään mitään tiedä. Vaadi lakiosasi! Se kuuluu sinulle oikeuden mukaan! Jos et halua pitää rahoja, lahjoita haluamaasi hyväntekeväisyyteen! Kultalapsi on jo saanut kaikkea isän elinaikana ja nytkin leijonanosan. Sinun ei tarvitse enää tyytyä ja tehdä niin kuin isä haluaa!
Tässä myös toinen narsistin lapsi. Täällä nää uhoajat (riitauta! Lakiosa kuuluu sulle! Taistele!) on selvästi hyvän perheen lapsia eikä ymmärrä millaista narsistin kanssa on. Narsistiperheessä ei ole koskaan hyviä vaihtoehtoja, on vaan huonoja ja vielä huonompia. Perinnönjaossa myös, vain huonoja, ja vielä huonompia.
Koskaan et voi voittaa, sen sijaan ritaa tulee ja se vaihtelee asteikolla rähinä, nyrkkitappelu, kolmas maailmansota.
Aidosti parasta itselleen on antaa perintöpaskan olla. Nimittän jos narsisti onkin kuollut, se kultalapsi on perinyt sen roolin ja sama kyykytys ja vallankäyttö jatkuu. Aidosti itseään arvosravin teko on olla alkamatta ollenkaan siihen perintöön.
Ja joo, hyvien kotien lapset ei tätä tajua. Kyse ei ole alistumisesta vaan nimenomaan ITSENSÄ ARVOSTAMISESTA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, pääsen vähemmällä ja säästän itseäni kun en taistele. Se rooli minkä narsisti antaa on ja pysyy, sitä ei voi muuttaa millään vaikka mitä tekisi (ja olen totisesti yrittänyt, turhaan). Narsistiin on jo etäiset välit, silläkin suojelen itseäni. Sulla ei selvästi ole kokemusta asiasta. Oma mielenterveys on tärkeämpi kuin narsistin ”verirahat”.
Tarvitseeko siihen itse edes osallistua, eikö lakimies hoida homman? Toki hänelle pitää antaa tarvittavat tiedot, mutta eihän sen veljen kanssa tarvitse olla missään yhteydessä. Jos veli soittelee, niin puhelinnumero estoon.
Olisi kiva joskus kuulla aitoja mietteitä kultalapsilta, tajuaako ne ollenkan miten epäreilusti syntipukkia kohdellaan.
Meillä on samanlainen kuvio eli vanhemmat molemmat tehneet testamentin kultalapsen (isosisko) hyväksi. Isosisko on vähän sellainen työtön taivaanrannanmaalari, mutta vanhempien silmissä siis upea ja mahtava josta mun pitäisi ottaa mallia.
Mä olen akateeminen (DI) ja hyvissä töissä, perheellinen. Ja mua kuulemma vanhempien pitää hävetä, ja olen kaikessa täysin epäonnistunut.
Jännää on se siskon käytös. Sen mielestä on ookoo myöskin solvata ja haukkua minua (ottaa mallia vanhemmilta) ja perintö on menossa just ihan oikein, sillä hänelle se kuuluukin. Hän on soitellut useasti ja kieltänyt vaatia lakiosaa, koska se on ”vanhempien tahto” että kaikki tulee hänelle. Vanhemmat nyt jo antaa kuukausirahaa, on ostaneet hänelle asunnon ja auton, eli hän on ihan yhtä hyvä elintaso sinällään. Ja koko perintö sitten menee hänelle.
Mä teeskentelen että asia on mulle ookoo ja en ala rähisemään. Sitten kyllä aikanaan palkkaan kaupungin ärhäkimmän lakimiehen, mutta mun ei sitä vielä kannata paljastaa.
Vähän hämmentää miten sisarus voi pitää kaikkea oikeutettuna. Että häntä elätetään, vain häntä autetaan, vain hänelle ostetaan asioita, vain hänelle tulee perintö. Jos olisin itse tuossa asemassa, tuntisin suunnatonta häpeää ja syyllisyyttä epäreiluudesta.
Mutta, kai sitten kultalapsikin on jotenkin oudolla tavalla vähän ”sairas”, en siis tarkoita että hullu vaan ajatuksiltaan vääristynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni eli viimeiset 10v palevlukodissa ja silti hänelle jäi liki 20t euroa tilille. Eikä ollut mitään omaisuutta tms mitä myydä ja pienehkö eläke. Ihmettelen tätä. Olen aina kuvitellut että palvelukotiasuminen vie kaikki rahat.
Vaarini oli huutolaispoika joka aloitti renkinä. Meni rikkaan torpparintyttären kanssa naimisiin ja sai pientilan. Äitini (vaarin tytär) oli kuollut kun olin pieni. Isä kertoi että vaarini oli rikas maanomistaja ja jolla oli rahaa sukanvarressa.
Vaarini kuoltua vaadin tilaa myytäväksi mutta se olikin myyty vuosia aiemmin, vain rakennukset tontteineen oli jäljellä. Vaarilla ei ollut mitään jäljellä, talo ja tonttikin oli myyty enolleni.
Käytiin oikeutta vaikka lakimies sanoi ettei kannata. Enoni ottopoika osti kesämökin samasta kylästä, olen vaatinut että saisin käyttää sitä. Sehän kuuluu mullekin.
Voiko tosiaan lakimiehen lähettää päämiehen puolesta kaikkiin noihin tilaisuuksiin mitä on pakko kuoleman jälkeen perinnönjakoon tehdä? Eli perukirjoitus, pesänjako?
Siis niin että antaa valtakirjan ja itse ei mene ollenkaan?
Veikkaan nimittäin että monilla kaltoinkohdelluilla (esim narsistin lapset, väkivaltalapset, insestilapset jne) on iso kynnys mennä paikalle ja kohdata lapsuusperhe, varsinkin jo on ollut pitkään erossa niistä. Ja epäilen että tän takia kaikki ei ala edes riitauttamaan tai vaatimaan lakiosaa, kun ei halua itse mennä paikalle taas solvattavaksi ja kiusattavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Tässä myös toinen narsistin lapsi. Täällä nää uhoajat (riitauta! Lakiosa kuuluu sulle! Taistele!) on selvästi hyvän perheen lapsia eikä ymmärrä millaista narsistin kanssa on. Narsistiperheessä ei ole koskaan hyviä vaihtoehtoja, on vaan huonoja ja vielä huonompia. Perinnönjaossa myös, vain huonoja, ja vielä huonompia.
Koskaan et voi voittaa, sen sijaan ritaa tulee ja se vaihtelee asteikolla rähinä, nyrkkitappelu, kolmas maailmansota.
Aidosti parasta itselleen on antaa perintöpaskan olla. Nimittän jos narsisti onkin kuollut, se kultalapsi on perinyt sen roolin ja sama kyykytys ja vallankäyttö jatkuu. Aidosti itseään arvosravin teko on olla alkamatta ollenkaan siihen perintöön.Ja joo, hyvien kotien lapset ei tätä tajua. Kyse ei ole alistumisesta vaan nimenomaan ITSENSÄ ARVOSTAMISESTA.
Ja kun on koko elämän ajan alistettu, ohjattu, määräilty ja pakotettu tiettyyn (liian kilttiin) muottiin, on perinnönjaon aikana edelleen samassa roolissa, eikä osaa, ei halua eikä ennenkaikkea uskalla riitauttaa ja taistella.
Joskus voi olla aivan oikea teko että ei riitauta epäreilua testamenttia tai ei vaadi lakiosaa. Itse sen parhaiten tietää.
Vierailija kirjoitti:
Mun isä rakensi vanhemmilleen mökin, toki heidän kustantamista tarvikkeista ja heidän mailleen. Ehti sitä vielä parikymmentä vuotta remontoida, ylläpitää ja rakennella uusia aittoja, varastoja yms. Näitä omalla kustannuksellaan. Aina puhuttiin, ettå mökistä on paperit tehty minulle, isäni ainoalle perilliselle. Isäni menehtyi äkillisesti ja muutama vuosi sen jälkeen isovanhemmat löi mökin maineen lihoiksi minulle kertomatta. Isovanhemmista toinen menehtyi jokin aika sitten ja perukirjasta selvisi että mökistä saadut rahat on hassattu mihin lie, todennäköisesti isäni elämäntapatyöttömien sisarusten elättämiseen, mulle ei ole tulossa pennin jeeraa niistä rahoista. Vituttaa, ja ihan syystä. Mökki ei ollut ihan mikään kymppitonnien tönö.
Kai lakiosasi saat isäsi puolesta kuitenkin, jos jotain on jäljellä. Muuten en tiedä miksi sinulla pitäisi olla sen isompaa osuutta isovanhempiesi mökkiin? Ethän sinä sitä rakentanut, vaan isäsi ja omistaja maksoivat itse. Tottakai heillä oli oikeus myydä. Ei kannata toiselle rakentaa ja remontoida, jos haluaa itse päättää myöhemmästä käytöstä. Silloin pitää tehdä heti paperit.