Lue keskustelun säännöt.
Pettymys perinnön pienuudesta ennakko-odotuksiin nähden?
07.11.2021 |
Nyt sohaistaan ampiaispesää ja kysytään tätä: oletko ollut pettynyt perinnön pienuuteen, siis odotitko että olisit saanut enemmän? Itse petyin aikanaan kun odottamani perintö suli täysin kuolinpesän velkoihin. Odotin tätä vesi kielellä koska olin ihan hirveässä kusessa taloudellisesti. Unelmana oli, että olisin vapautunut perinnön ansiosta, mutta vainajan löperyyden vuoksi näin ei käynyt. Myönnän ihan suoraan, että olin hirviö ajatuksiltani, mutta sitä se pienipalkkainen työ yhdistettynä velkahelvettiin teettää ja en ollut oma itseni.
Muita? Olkaapa rehellisiä.
Kommentit (198)
Oli minulla noin 20 vuotta sitten se käsitys, että niin minä kuin puolisokin tultaisiin perimään jonkun verran. Kummankin vanhemmat ovat eronneet ja sitä myöten perillisiä on enemmän jakamassa, kun uusilla puolisoilla on myös lapsia. Ja myöskin ne kiinteistöt ja asunnot ovat muuttuneet vähemmän arvoisiksi ihan maailman muuttumisen takia ja ajan pelkästään. Muuta perittävää ei tietääkseni ole. Joten jos nyt päästään joskus järkevästi sopimaan siitä miten ne vähät jaetaan, niin hyvä. Muistan kun joskus melkein muka paheksuin sitä ajatusta, että vanhempani olisi myynyt venäläisille kiinteistönsä, siihen aikaan ostivat hyvillä hinnoilla. Olisipa tehnytkin niin, nyt se tuskin enää käy kaupaksi kovinkaan helposti.
Ja ennen kuin kukaan ehtii kysyä, niin eipä tässä ole itsekään saanut kummoista omaisuutta kerättyä, velaton talo on ja uudehkot autot, mutta ei muuta, vähän säästöjä. Joten ei meistäkään omat lapset rikastu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden pienen perinnön olen saanut, toista tuskin tulee, kun vanhempani lahjoitti jo vuosia sitten kaksi kiinteistöään kahdelle sisarukselleni.
MOTTO: Kun ei odota mitään, niin ei petykään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisilla on ihmeellinen ajatustapa, että kun en itse saanut (saitpas, satojatuhansia perintönä, et vain halua muistaa) en jätä mitään lapsilleni, pärjätköön itse. Oi miksei, MIKSEI omien lastensa elämää haluta helpottaa? Miksi omat lapset koetaan melkeinpä vihollisiksi, ETTE mitään saa hmmpppffff, tienatkaa omat euronne.[/quote
Olisiko se, kun lapset eivät pidä mitään yhteyttä? Ja eivät halua auttaa kun vanhemmat tulevat sairaiksi ja vanhoiksi?
Sanoin omille vanhemmilleni tuollaisen syyllistävän asenteen takia että saavat pitää perintönsä.
Tottakai olisin auttanut vanhempiani oman kapasiteettini rajoissa, mutta rahalla minua ei osteta.
Ei eilen, nyt, eikä huomenna.
Vierailija kirjoitti:
Yhden pienen perinnön olen saanut, toista tuskin tulee, kun vanhempani lahjoitti jo vuosia sitten kaksi kiinteistöään kahdelle sisarukselleni.
MOTTO: Kun ei odota mitään, niin ei petykään.
Ole jämäkkänä perunkirjoituksen yhteydessä. Kyllä ennakkoperintö siinä otetaan huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni eli viimeiset 10v palevlukodissa ja silti hänelle jäi liki 20t euroa tilille. Eikä ollut mitään omaisuutta tms mitä myydä ja pienehkö eläke. Ihmettelen tätä. Olen aina kuvitellut että palvelukotiasuminen vie kaikki rahat.
Minun sukulainen jolla on pieni eläke, on tehostetussa palveluasumisessa, mutta n. 300 000 euroa hänen omaisuudestaan (peräisin metsäomaisuudesta) on rahastoissa / vakuutuskuorissa eivätkä ne vaikuta hoitomaksuihin. Toki hoitomaksut ovat enemmän kuin eläke mutta säästöjä (mm asunto myytiin) on sen verran myös tilillä että riittänevät lopuuelämäksi.
niitäkö ei voida käyttää? Eli eläkerahastot tms olevat rahat ovat ja pysyvät siellä? Kunnan palveluseteli avuksi?
Ei voida. Omaisuus (pääoma) itsessään ei vaikuta tehotetun palvelusasumisen maksuihin, niistä saatava tuotot kyllä, mutta noissa ne realisoituvat vasta kun ne nostetaan, eli eivät vaikuta. Jos on osinko- ja korkotuloja, ne vaikuttavat samoin, samoin jos on metsää, sen tuotto vaikuttaa mutta ei itse metsämaan arvo (tuotto lasketaan kaavalla hehtaareista ellei esitä asiantuntijan todistusta siitä ettei ole tuotto-odotuksia).
Myöskään tilillä makaava raha ei vaikuta maksuihin (vaikka sitä olisi satoja tuhansia), vain siitä saatava korkotuotto, joka nykykoroilla on melkein 0.
Yllä olevat koskee julkisen puolen hoivakotimaksuja. Nykykäytäntö on tietääkseni 85% kaikista tuloista eli eläke ja osingot, korot ja muut pääomatulot. Mutta jos menet yksityiseen hoivakotiin, maksu on tuloistasi riippumaton ja Helsingissä luokkaa 5-7000/kk. Harvallapa eläke riittää ja asunnon myynnistä saaduilla varoilla ei kovin montaa vuotta hoivakodissa asuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kellään kokemusta suosiolahjoista perinnönjaossa? Meillä tilanne että kolme sisarusta ja yksi näistä suosikki. Kahta muuta ei ole autettu koskaan mitenkään, siis ei rahalla, ei avulla, ei edes ruokakassia ostettu.
Suosikkia sitten autettu ”ovelasti” niin että verottaja tai laki ei estä. Eli suosikille hommattu asunto niin, että asunto on vanhempien nimissä ja siinä saa suosikki asua ilmaiseksi. Ja jo monta autoa (peräkkäin, ei tietenkään samaan aikaan) ostettu samalla lailla että ne on vanhempien nimissä mutta suosikin käytössä. Sama mökki, muut ei saa käyttää, vanhemmat omistaa, suosikki käyttää sitä omanaan.
Tiedän että tää on sallittua verottajan silmissä. Mutta lain silmissä tää on silti suosiolahja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni eli viimeiset 10v palevlukodissa ja silti hänelle jäi liki 20t euroa tilille. Eikä ollut mitään omaisuutta tms mitä myydä ja pienehkö eläke. Ihmettelen tätä. Olen aina kuvitellut että palvelukotiasuminen vie kaikki rahat.
Minun sukulainen jolla on pieni eläke, on tehostetussa palveluasumisessa, mutta n. 300 000 euroa hänen omaisuudestaan (peräisin metsäomaisuudesta) on rahastoissa / vakuutuskuorissa eivätkä ne vaikuta hoitomaksuihin. Toki hoitomaksut ovat enemmän kuin eläke mutta säästöjä (mm asunto myytiin) on sen verran myös tilillä että riittänevät lopuuelämäksi.
Tässä on aiemmin ollut kuntakohtaisia eroja. Sama oli omalla vanhemmalla, kun kunnalliseen palvelukotiin ei mahtunut, kunta sijoitti hänet yksityiseen palvelutaloon, hoitomaksuihin meni enemmän mitä hän sai eläkettä ja tukia. Ymmärtääkseni tämän vuoden puolella on tehty muutos, että noin ei enää tehdä missään vaan jokaisessa kunnassa on sama käytäntö eli maksut eivät saa ylittää tuloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään kokemusta suosiolahjoista perinnönjaossa? Meillä tilanne että kolme sisarusta ja yksi näistä suosikki. Kahta muuta ei ole autettu koskaan mitenkään, siis ei rahalla, ei avulla, ei edes ruokakassia ostettu.
Suosikkia sitten autettu ”ovelasti” niin että verottaja tai laki ei estä. Eli suosikille hommattu asunto niin, että asunto on vanhempien nimissä ja siinä saa suosikki asua ilmaiseksi. Ja jo monta autoa (peräkkäin, ei tietenkään samaan aikaan) ostettu samalla lailla että ne on vanhempien nimissä mutta suosikin käytössä. Sama mökki, muut ei saa käyttää, vanhemmat omistaa, suosikki käyttää sitä omanaan.Tiedän että tää on sallittua verottajan silmissä. Mutta lain silmissä tää on silti suosiolahja.
miten se on lahja, kun mitään ei ole lahjoitettu? Kaikki on edelleen vanhempien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään kokemusta suosiolahjoista perinnönjaossa? Meillä tilanne että kolme sisarusta ja yksi näistä suosikki. Kahta muuta ei ole autettu koskaan mitenkään, siis ei rahalla, ei avulla, ei edes ruokakassia ostettu.
Suosikkia sitten autettu ”ovelasti” niin että verottaja tai laki ei estä. Eli suosikille hommattu asunto niin, että asunto on vanhempien nimissä ja siinä saa suosikki asua ilmaiseksi. Ja jo monta autoa (peräkkäin, ei tietenkään samaan aikaan) ostettu samalla lailla että ne on vanhempien nimissä mutta suosikin käytössä. Sama mökki, muut ei saa käyttää, vanhemmat omistaa, suosikki käyttää sitä omanaan.Tiedän että tää on sallittua verottajan silmissä. Mutta lain silmissä tää on silti suosiolahja.
miten se on lahja, kun mitään ei ole lahjoitettu? Kaikki on edelleen vanhempien.
Jos et tiedä niin vastikkeeton käyttöoikeuskin on lahja. Tämä on ihan laissa yksiselitteisesti sanottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni eli viimeiset 10v palevlukodissa ja silti hänelle jäi liki 20t euroa tilille. Eikä ollut mitään omaisuutta tms mitä myydä ja pienehkö eläke. Ihmettelen tätä. Olen aina kuvitellut että palvelukotiasuminen vie kaikki rahat.
Minun sukulainen jolla on pieni eläke, on tehostetussa palveluasumisessa, mutta n. 300 000 euroa hänen omaisuudestaan (peräisin metsäomaisuudesta) on rahastoissa / vakuutuskuorissa eivätkä ne vaikuta hoitomaksuihin. Toki hoitomaksut ovat enemmän kuin eläke mutta säästöjä (mm asunto myytiin) on sen verran myös tilillä että riittänevät lopuuelämäksi.
niitäkö ei voida käyttää? Eli eläkerahastot tms olevat rahat ovat ja pysyvät siellä? Kunnan palveluseteli avuksi?
Ei voida. Omaisuus (pääoma) itsessään ei vaikuta tehotetun palvelusasumisen maksuihin, niistä saatava tuotot kyllä, mutta noissa ne realisoituvat vasta kun ne nostetaan, eli eivät vaikuta. Jos on osinko- ja korkotuloja, ne vaikuttavat samoin, samoin jos on metsää, sen tuotto vaikuttaa mutta ei itse metsämaan arvo (tuotto lasketaan kaavalla hehtaareista ellei esitä asiantuntijan todistusta siitä ettei ole tuotto-odotuksia).
Myöskään tilillä makaava raha ei vaikuta maksuihin (vaikka sitä olisi satoja tuhansia), vain siitä saatava korkotuotto, joka nykykoroilla on melkein 0.
Yllä olevat koskee julkisen puolen hoivakotimaksuja. Nykykäytäntö on tietääkseni 85% kaikista tuloista eli eläke ja osingot, korot ja muut pääomatulot. Mutta jos menet yksityiseen hoivakotiin, maksu on tuloistasi riippumaton ja Helsingissä luokkaa 5-7000/kk. Harvallapa eläke riittää ja asunnon myynnistä saaduilla varoilla ei kovin montaa vuotta hoivakodissa asuta.
Laki maksuista on sama kaikille tehostetussa palveluasumisessa. Mutta on ihmisen oma valinta meneekö täysin yksityiseen hoivayksikköön hoitoon (jossa maksut voivat määräytyä miten vaan) vai kunnalliseen tai yksityiseen jolta kunta ostaa palvelut. Kahdessa viimeisessä maksut ovat lain mukaiset, kunnittain jotain heittoa voi olla, mutta määritellään yhdenmukaisesti.
https://stm.fi/asiakasmaksulain-uudistus
Pk-seudulla vissiin ongelma ettei kunnallisia/puolikunnallisia hoitopaikkoja ole riittävästi ja siksi jotkut joutuvat pistämään koko omaisuutensa yksityiseen hoitoon. Koko maan tilanne ei kuitenkaan tämä ole.
Suosiolahja taitaa olla vaikea saada huomioon otetuksi perintöä jaettaessa. Pitäisi olla tositteet ja todisteet sillä joka niihin vetoaa. Suosiolahja voi olla siis myös käyttöoikeus tai hallintaoikeus, ei välttämättä siis oikea kosketeltava lahja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni eli viimeiset 10v palevlukodissa ja silti hänelle jäi liki 20t euroa tilille. Eikä ollut mitään omaisuutta tms mitä myydä ja pienehkö eläke. Ihmettelen tätä. Olen aina kuvitellut että palvelukotiasuminen vie kaikki rahat.
Minun sukulainen jolla on pieni eläke, on tehostetussa palveluasumisessa, mutta n. 300 000 euroa hänen omaisuudestaan (peräisin metsäomaisuudesta) on rahastoissa / vakuutuskuorissa eivätkä ne vaikuta hoitomaksuihin. Toki hoitomaksut ovat enemmän kuin eläke mutta säästöjä (mm asunto myytiin) on sen verran myös tilillä että riittänevät lopuuelämäksi.
Tässä on aiemmin ollut kuntakohtaisia eroja. Sama oli omalla vanhemmalla, kun kunnalliseen palvelukotiin ei mahtunut, kunta sijoitti hänet yksityiseen palvelutaloon, hoitomaksuihin meni enemmän mitä hän sai eläkettä ja tukia. Ymmärtääkseni tämän vuoden puolella on tehty muutos, että noin ei enää tehdä missään vaan jokaisessa kunnassa on sama käytäntö eli maksut eivät saa ylittää tuloja.
Tuolla ko. sukulaisellani hoivan maksut ylittävät kyllä reaaliaikaiset tulot (eläkkeen) ja se on ihan lain mukaista, koska hänen metsäomaisuutensa laskennallinen tuotto lasketaan tulona. Toki hänellä on säästöjä joilla maksuja voi maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa onneksi on lakiosa, se suojelee narsistien ja muiden luonnevikaisten lapsia. Mutta mielestäni näiden vanhemmastaan kärsineiden lasten pitäisi saada enemmänkin, se ihan koko osa. Ja joo tiedän, vaikea todistaa, kaikista narskuista ei ole lasuja/rikosrekisteriä, eli mitenkään ei voi todistaa oliko se vanhempi hullu lapsenhakkaaja. Mutta jotenkin moraalinen oikeus pitäisi olla.
Usein näissä menee niin että se narsistin suosikkilapsi ei anna senttiäkään sen syntipukin hyväksi. Eli kun kaikki menee testamentilla suosikille, se suosikki ei lainkaan tunne huonoa omaatuntoa, van päin vastoin, taistelee ettei syntipukki saisi edes sitä lakiosaa.
Kaunis ajatus, mutta ei mitenkään onnistuisi käytännössä. Kuten sanoitkin, vaikea todistaa. Niin vaikea, että kukaan ulkopuolinen ei voi selvittää, kuinka asiat oikeasti ovat.
Jos olisikin joku pykälä, jonka mukaan huonosti kohdellulle lapselle tulisi jokin etuoikeus, sitä luultavasti käytettäisiin väärin aivan urakalla. Juuri se suosikkilapsi käännettäisiin edunsaajaksi. Tarpeeksi kieroutunut ihminen on todella tehokas ja uskottava tällaisissa asioissa.
Plus sitten on tapauksia, joissa kaikki lapset tuntevat olevansa juuri se huonoiten kohdeltu. On sisaruksia, jotka kumpikin yhtä paljon kokevat, että minä itse haluan vain oikeutta ja kaikkea hyvää ja hyviä välejä, mutta tuo toinen toimii väärin ja on hankala. Ja kumpikin täysin vilpittömästi tuntee näin. On vanhempi-lapsi-pareja, joilla sama juttu. Jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko tosiaan lakimiehen lähettää päämiehen puolesta kaikkiin noihin tilaisuuksiin mitä on pakko kuoleman jälkeen perinnönjakoon tehdä? Eli perukirjoitus, pesänjako?
Siis niin että antaa valtakirjan ja itse ei mene ollenkaan?
Veikkaan nimittäin että monilla kaltoinkohdelluilla (esim narsistin lapset, väkivaltalapset, insestilapset jne) on iso kynnys mennä paikalle ja kohdata lapsuusperhe, varsinkin jo on ollut pitkään erossa niistä. Ja epäilen että tän takia kaikki ei ala edes riitauttamaan tai vaatimaan lakiosaa, kun ei halua itse mennä paikalle taas solvattavaksi ja kiusattavaksi.Kyllä voi!
Voi. Mutta voi olla ettei perintö kata edes asianajajan kuluja.
Se juristi ymmärtää rahanpäälle ja sotkee, pitkittää ja mutkistaa tahallaan perinnönjakoa.
Paljon murhetta ja vaivaa tiedossa.
Kokemusta on, juristi meni hetkeksi linnaan miettiin, ja oli ihan pankin lakimies, korjaan lakihenkilö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän suvussa perittävä omaisuus on sananmukaisesti seinissä ja metsissä. Äitini peri 100ha metsää ja osuuden kiinteistöstä, jossa on liike- ja asuinhuoneistoja. Eikä hän aio realisoida niitä, kuten eivät ole tehneet aikaisemmatkaan sukupolvet. Tuotoista osa käytetään, osa sijoitetaan.
No ainakaan tuosta metsästä et saa mitään tuottoja, ellet tee sinne hakkuita.
Saadaksesi metsäsätä jotain tuottoja, tulee sinun osa siitä realisoida.
Tuosta kiinteistöstä saat tietty vuokratuloja.
Ja perintöverot joudut kaikissa tapauksissa perinnöstäsi.
On pelkkää typeryyttä jos antaa puun lahota metsään eikä myy sitä ajoissa, ihan sama kuin vsikoisit seteleitä silppuriin.. En voi uskoa että kukaan 100 ha metsää omistava toimisi noin. Metsää on hoidettava, jatkuvasti. 100 ha:n metsätilassa on hoidettuna kaiken ikäistä metsää ja tuottoa tulee säännöllisin väliajoin.
Realisoida = myydä, eiköhän ne tuotot juuri niistä hakkuista tule
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos itse on perinyt sellaisen omaisuusmassan jonka tuotoilla voi elää niin silloin sen siirtoa seuraaville sukupolville on perusteltua.
.
Jos taas ei ole itsekkään perinyt niin ei mikään velvoita jättään perintöä.
.
Oma pieni perintöni oli aivan sellainen kuin arvelin.
olinhan itse ollut hoitamassa vanhempieni rahoja.Mikset sinä voisi olla se, joka aloittaa sen omaisuusmassan kerryttämisen? Miksi pitää ajatella, että "en minäkään juuri mitään saanut" ja pistää vahinko kiertämään? Miksei voi ajatella, että minä aloitan nyt ja lapseni pääsevät jo helpommalla, ja heidän lapsenlapsensa ehkä voivat jo elää pääomatuloilla?
Jo sillä, että pääsee nuorena nopeasti ensimmäiseen asuntoon kiinni, on todella suuri merkitys siihen, miten omaisuus karttuu oman elämän aikana. Siihen asuntoon ei kuitenkaan mitään valtavia pääomia tarvita, mutta kun tyhjästä lähtee niin ne voi olla vaikea saada kasaan, kun maksaa samalla korkeita vuokria.
Me ollaan eka sukupolvi, jolle omaisuuden kerryttäminen on tekemällä tehty vaikeaksi. Työsuhteet on pätkitty, asuntolainaa ei saa ellei ole omaisuutta kiinnittää, koko elämä on epävarmaa ja häilyvää. Kerrytä siinä sitten omaisuutta.
Meidän sukupolvi voi olla viimeinen jolla ylipäänsä on yksityisomaisuutta.
Nykyhallituksen toimet ovat sellaisia.
Sosialisoivat kohta yksityisomaisuuden?
Eläke katto?
Ainakin ottavat uutta velkaa kaksinkäsin.
Voi olla itsenäisen suomen lopunajat käsillä.
Vierailija kirjoitti:
Edesmennyt appiukko sanoi että olen nainut hänen poikansa perinnön vuoksi.
Tästä on pian 50 v aikaa ja hänen perintönsä on hometalo, jolla ei ole mitään arvoa.
Olen näinä vuosina ihan itse mieheni kanssa omaisuutemme hankkinut ja nyt emme tiedä, mitä tehdä sen rötiskön kanssa( tarkoitan taloa)😅
Tutkailkaa tilannnetta myös siitä kulmasta että ette ottaisi perintöä vastaa.
Talossa on varmaankin tontti alla, onko muuta maata, mikä olisi pelkän tontin arvo, sijainti, yhteydet jne...
Hometalosta ei ole kuin riesaa perinnönsaajille. Perintöverottaja laskee kiinteistölle kuitenkin jonkun arvon ja rapsauttaa tälle perintöveron, jonka jälkeen perintövero on maksettava hyvinkin lyhyen ajan kuluessa. Ja sitten teillä on käsissänne hometalo, niinkuin itse totesit.
Olkaa tarkkana.
Edesmennyt appiukko sanoi että olen nainut hänen poikansa perinnön vuoksi.
Tästä on pian 50 v aikaa ja hänen perintönsä on hometalo, jolla ei ole mitään arvoa.
Olen näinä vuosina ihan itse mieheni kanssa omaisuutemme hankkinut ja nyt emme tiedä, mitä tehdä sen rötiskön kanssa( tarkoitan taloa)😅