Lue keskustelun säännöt.
Pettymys perinnön pienuudesta ennakko-odotuksiin nähden?
07.11.2021 |
Nyt sohaistaan ampiaispesää ja kysytään tätä: oletko ollut pettynyt perinnön pienuuteen, siis odotitko että olisit saanut enemmän? Itse petyin aikanaan kun odottamani perintö suli täysin kuolinpesän velkoihin. Odotin tätä vesi kielellä koska olin ihan hirveässä kusessa taloudellisesti. Unelmana oli, että olisin vapautunut perinnön ansiosta, mutta vainajan löperyyden vuoksi näin ei käynyt. Myönnän ihan suoraan, että olin hirviö ajatuksiltani, mutta sitä se pienipalkkainen työ yhdistettynä velkahelvettiin teettää ja en ollut oma itseni.
Muita? Olkaapa rehellisiä.
Kommentit (198)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun isä kuoli vuonna 2012, oli omaisuutensa arvo 1 200 000 e. Äiti sai tästä puolet avio-oikeuden perusteella ja testamentilla loput, meille lapsille jäi lakiosan vaatiminen. Lapsia oli 3, joten jokaisen perintöosuus olisi ollut 200 000 e, lakiosa oli tästä puolet. Äidille jäi siten 900 000 e ja hän vakuutteli, että saamme perinnön sitten hänen jälkeensä.
Äiti kuoli keväällä, omaisuutta oli jäljellä alle 90 000 e eli äiti oli onnistunut hassaamaan ei-mihinkään yli 800 000 e. Sama minulle, mihin omaisuus meni, mutta kipeästi isän testamentti kuitenkin kirpaisi, siinä kun aikanaan sanottiin, että testamentti on tehty lasten parhaaksi, äiti osaa meitä paremmin pitää huolta omaisuudesta ja kasvattaa sitä.
Muuten ihan kiva tarina mutta aviopuolisot ei peri toisiaan muutenkuin testamentilla.
Etkö osaa lukea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenkäs *velkahelvettiin" päädyit? Taidan arvata...
En odota mitään kummoista perintöä. Ei tuu sitten pettymyksiä. Ei oo rikkaita vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Olen perinyt vain alkoholisti-isäni, ja olin itse asiassa yllättynyt, kun perin häneltä noin tuhat euroa. Kuvittelin, ettei hänellä ollut pennin pyörylää. Isoja perintöjä ei ole muutenkaan mistään tulossa. Ei odotuksia, ei pettymyksiä.
Spurgu-isälläni oli kolme pankkitiliä vaikka ei rahaa missään. Lähipubissa oli kuulemma käynyt velaksi.
Meidän suvussa perittävä omaisuus on sananmukaisesti seinissä ja metsissä. Äitini peri 100ha metsää ja osuuden kiinteistöstä, jossa on liike- ja asuinhuoneistoja. Eikä hän aio realisoida niitä, kuten eivät ole tehneet aikaisemmatkaan sukupolvet. Tuotoista osa käytetään, osa sijoitetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ollut missään tekemisissä alkoholisti-isääni. Oli kylläkin viimeiset 15-20 vuotta raittiina. Myönnän, että toivoin ukon kuolemaa, että saisin edes perinnön, kun isää en saanut.
Todella ikävä asenne. Teet vain hallaa itsellesi.
Varsinkin kun oli lopuksi raitis.
Mutta omapa on asiasi ja kun ei omakohtaista kokemusta.
Olisitko itse "lainannut" rahaa sen ryyppykuureihin vai?
Mä yllätyin iloisesti. Oletin, että en saa yhtään mitään mutta tilillie jäi lopulta 14000e kulujen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisilla on ihmeellinen ajatustapa, että kun en itse saanut (saitpas, satojatuhansia perintönä, et vain halua muistaa) en jätä mitään lapsilleni, pärjätköön itse. Oi miksei, MIKSEI omien lastensa elämää haluta helpottaa? Miksi omat lapset koetaan melkeinpä vihollisiksi, ETTE mitään saa hmmpppffff, tienatkaa omat euronne.
Omaan tienaamiseen nuo rikkaatkin kannustavat, Steve Jobs, Bill Gates, Michael Schumacher...
Vierailija kirjoitti:
https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/9b32fe2f-0de0-4c30-9b68-efb5a9…
Nämä julkisuudesta tutut henkilöt eivät anna lapsilleen jättiomaisuuttaan
Juu, eikä tässä mitään "suomalaista" ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ollut missään tekemisissä alkoholisti-isääni. Oli kylläkin viimeiset 15-20 vuotta raittiina. Myönnän, että toivoin ukon kuolemaa, että saisin edes perinnön, kun isää en saanut.
Todella ikävä asenne. Teet vain hallaa itsellesi.
Varsinkin kun oli lopuksi raitis.
Mutta omapa on asiasi ja kun ei omakohtaista kokemusta.
Mitäs itse olisit tehnyt? Maksanut sen viinat vai?
Luulossa on hyvä elää, mutta totuus tuottaa usein pettymyksen! Kannattaa siis ottaa selvää tosiasioista, ettei pety luulemaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun isä kuoli vuonna 2012, oli omaisuutensa arvo 1 200 000 e. Äiti sai tästä puolet avio-oikeuden perusteella ja testamentilla loput, meille lapsille jäi lakiosan vaatiminen. Lapsia oli 3, joten jokaisen perintöosuus olisi ollut 200 000 e, lakiosa oli tästä puolet. Äidille jäi siten 900 000 e ja hän vakuutteli, että saamme perinnön sitten hänen jälkeensä.
Äiti kuoli keväällä, omaisuutta oli jäljellä alle 90 000 e eli äiti oli onnistunut hassaamaan ei-mihinkään yli 800 000 e. Sama minulle, mihin omaisuus meni, mutta kipeästi isän testamentti kuitenkin kirpaisi, siinä kun aikanaan sanottiin, että testamentti on tehty lasten parhaaksi, äiti osaa meitä paremmin pitää huolta omaisuudesta ja kasvattaa sitä.
Aika kiva tarina, mutta kyllä tuolla omaisuudella olisi pitänyt äidinkin jälkeen jäädä käteen jäädä aika arvokas velaton omistusasunto. Ei kai äiti nyt kai kotiaansa kuitenkaan myynyt?
Mulla meni toisinpäin. Sekä äidinäiti että äitini (joka kuitenkin yritti juoda koko omaisuutensa viimeisinä vuosinaan) jättivät muutaman kymppitonnin kumpainenkin. Olin varautunut siihen, että jos hautauskulut saadaan hoidettua pesän varoilla, hyvä on. Mutta nyt saatiin muutama mukava reissu perheen kanssa ja vähän remppaakin kodissa tehtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun isä kuoli vuonna 2012, oli omaisuutensa arvo 1 200 000 e. Äiti sai tästä puolet avio-oikeuden perusteella ja testamentilla loput, meille lapsille jäi lakiosan vaatiminen. Lapsia oli 3, joten jokaisen perintöosuus olisi ollut 200 000 e, lakiosa oli tästä puolet. Äidille jäi siten 900 000 e ja hän vakuutteli, että saamme perinnön sitten hänen jälkeensä.
Äiti kuoli keväällä, omaisuutta oli jäljellä alle 90 000 e eli äiti oli onnistunut hassaamaan ei-mihinkään yli 800 000 e. Sama minulle, mihin omaisuus meni, mutta kipeästi isän testamentti kuitenkin kirpaisi, siinä kun aikanaan sanottiin, että testamentti on tehty lasten parhaaksi, äiti osaa meitä paremmin pitää huolta omaisuudesta ja kasvattaa sitä.
Muuten ihan kiva tarina mutta aviopuolisot ei peri toisiaan muutenkuin testamentilla.
Etkö osaa lukea?
Osaan, mutta sinä et ilmeisesti osaa. "Äiti sai tästä puolet avio-oikeuden perusteella ja loput testamentilla"
Ei saanut, aviopuolisot eivät peri toisiaan avio-oikeuden perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Jos itse on perinyt sellaisen omaisuusmassan jonka tuotoilla voi elää niin silloin sen siirtoa seuraaville sukupolville on perusteltua.
.
Jos taas ei ole itsekkään perinyt niin ei mikään velvoita jättään perintöä.
.
Oma pieni perintöni oli aivan sellainen kuin arvelin.
olinhan itse ollut hoitamassa vanhempieni rahoja.
Mikset sinä voisi olla se, joka aloittaa sen omaisuusmassan kerryttämisen? Miksi pitää ajatella, että "en minäkään juuri mitään saanut" ja pistää vahinko kiertämään? Miksei voi ajatella, että minä aloitan nyt ja lapseni pääsevät jo helpommalla, ja heidän lapsenlapsensa ehkä voivat jo elää pääomatuloilla?
Jo sillä, että pääsee nuorena nopeasti ensimmäiseen asuntoon kiinni, on todella suuri merkitys siihen, miten omaisuus karttuu oman elämän aikana. Siihen asuntoon ei kuitenkaan mitään valtavia pääomia tarvita, mutta kun tyhjästä lähtee niin ne voi olla vaikea saada kasaan, kun maksaa samalla korkeita vuokria.
Vierailija kirjoitti:
Kun isä kuoli vuonna 2012, oli omaisuutensa arvo 1 200 000 e. Äiti sai tästä puolet avio-oikeuden perusteella ja testamentilla loput, meille lapsille jäi lakiosan vaatiminen. Lapsia oli 3, joten jokaisen perintöosuus olisi ollut 200 000 e, lakiosa oli tästä puolet. Äidille jäi siten 900 000 e ja hän vakuutteli, että saamme perinnön sitten hänen jälkeensä.
Äiti kuoli keväällä, omaisuutta oli jäljellä alle 90 000 e eli äiti oli onnistunut hassaamaan ei-mihinkään yli 800 000 e. Sama minulle, mihin omaisuus meni, mutta kipeästi isän testamentti kuitenkin kirpaisi, siinä kun aikanaan sanottiin, että testamentti on tehty lasten parhaaksi, äiti osaa meitä paremmin pitää huolta omaisuudesta ja kasvattaa sitä.
Kyllä tuo on sääli, vaikka tällä palstalla ei asiaa välttämättä niin nähdäkään. Mun yli 70v äiti myi asuntonsa ja muutti halvempaan. Tilille jäi 200.000 € mikä piti riittää about loppuelämäksi, osinkoja ja eläkettä tulee lisäksi. Nyt on käynyt niin, että tuo 200.000 on tuhlattu noin vuodessa. Kaikkeen älyttömään, vaihtanut sohvat, ostanut mattoja, koriste-esineitä, puutarhakalusteita jne jne ja kaikki eivät ole edes mahtuneet asuntoon ja on palauttanut myymälään saamatta tietenkään rahoja takaisin. Mulla taloudellisesti ja muutenkin tiukkaa, olen kahden lapsen yksinhuoltaja. Mua haukkuu miten olen köyhä eikä minkään köyhän pitäisi lapsia tehdä. Äitini on tehnyt sihteerin töitä, kaikki rahat ovat isän tienaamia ja äiti tuhlannut itsensä ja isänkin velkoihin niin että mm molemmat menettäneet luottotietonsa. Nytkin tuhlaa hullun lailla, laskuja ei maksa. Roinalla ei ole mitään arvoa, kyllä mua oikeasti harmittaa koska olisin sitä rahaa tarvinnut.
Mun vanhemmat peri (siis peri, tekemättä mitään, eli ei ole itse tienattuja rahoja) isohkon onaisuuden. Nyt aikovat käyttää joka pennin jotta voivat varmistaa ettei lapset vaan saa mitään. Lapsiin suhtaudutaan tosiaan kun vihollisiin, esim lapsia ei ole kertaakaan aikuisina auettu mitenkään - ei rahallisesti eikä muuten, esim sekuntiakaan ei ole autettu lastenhoidossa tai muutenkaan - ja ylipäätään vaan haukkuvat ja arvostelevat. Olivat kamalat vanhemmat lapsuudessa, väkivaltaiset.
Nyt niillä kiirettä pitää. Uutta autoa ostetaan kerta vuoteen - kalliita nelivetomaastureita - reissataan hulluna, turkkia ja timanttia, kaikenlaista. Toki heillä on tähän oikeus. Mutta tää on just huonon suvun tunnusmerkki että oikein varmistetaan että mitään vaan ei lapsille jää. Hyvissä suvuissa taas yritetään jättää mahdollisimman paljon lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun isä kuoli vuonna 2012, oli omaisuutensa arvo 1 200 000 e. Äiti sai tästä puolet avio-oikeuden perusteella ja testamentilla loput, meille lapsille jäi lakiosan vaatiminen. Lapsia oli 3, joten jokaisen perintöosuus olisi ollut 200 000 e, lakiosa oli tästä puolet. Äidille jäi siten 900 000 e ja hän vakuutteli, että saamme perinnön sitten hänen jälkeensä.
Äiti kuoli keväällä, omaisuutta oli jäljellä alle 90 000 e eli äiti oli onnistunut hassaamaan ei-mihinkään yli 800 000 e. Sama minulle, mihin omaisuus meni, mutta kipeästi isän testamentti kuitenkin kirpaisi, siinä kun aikanaan sanottiin, että testamentti on tehty lasten parhaaksi, äiti osaa meitä paremmin pitää huolta omaisuudesta ja kasvattaa sitä.
Muuten ihan kiva tarina mutta aviopuolisot ei peri toisiaan muutenkuin testamentilla.
Etkö osaa lukea?
Osaan, mutta sinä et ilmeisesti osaa. "Äiti sai tästä puolet avio-oikeuden perusteella ja loput testamentilla"
Ei saanut, aviopuolisot eivät peri toisiaan avio-oikeuden perusteella.
Tasinko on puolet, toinen puoli testamentilla - lapset saivat lakiosuutensa ennen sitä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se kirpaisi. Kaikkein eniten vielä oikein ärsytti, kun suomenruotsalaiselta hyvältä ystävältäni kuoli yhtä läheinen sukulainen samoihin aikoihin. Ystäväni kertoili "monisukupolvisesta" varallisuudesta, jota ennakkojärjestelyin siirtyi hänen ja hänen lastensa nimiin, miten kaikki oli hoidettu ajatuksella ja miten siellä ajateltiin tosi laajasti omaisuuden kartuttamista omalle suvulle.
No, minun vanhempani kuuluvat tähän "oman onnensa seppä ja minä käytän kaikki rahani eikä perinnöksi jää mitään" ryhmään. En nyt odottanutkaan mitään, mutta ihan älytön ero paistoi siinä. Toisen suku ajattelee varallisuuden tuoman turvallisuuden siirtoa ja minun suku vain sitä, ettei kukaan nyt saisi mitään ylimääräistä.
Että sinällään ei yllättänyt se tutkimus, missä suomenruotsalaisilla porskuttaa omaisuuden suhteen paremmin kuin suomalaisilla:D
Juuri tämä. Jokainen miljonääri kertoo, kuinka se ensimmäinen miljoona on ollut työn ja tuskan takana, kun pääomaa alkaa olla rahaa on helppo hankkia lisää sijoituksilla. On käsittämätöntä, että monet suomenkieliset suomalaiset eivät halua yrittää edesauttaa lastensa menestystä. Esim mun yli 70v äiti odottaa miten hänen yli 90v äitinsä on ehkä piakkoin kuolemassa ja HÄN saa perintöä minkä voi tuhlata.
Muuten ihan kiva tarina mutta aviopuolisot ei peri toisiaan muutenkuin testamentilla.