Annatteko lapsen nirsoilla ruoissa?

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 00:00"]

Mun mielestä tässä ei oo kyse mistään diplomaatinurasta vaan perus käytöstavoista ja kunnioituksesta. Syödään mitä on tarjolla ja ollaan kiitollisia ruoasta - vanhemmille jotka käy töissä ja laittaa ruoan, kiitollisia siitä että saa edes jotain ruokaa kun ei sattunut syntymään minnekään Gambiaan. Yksinkertaista.

[/quote]

Eli olet sitä mieltä, että vegaani syö lihaa, kun sitä on pöytään laitettu, koska muuten ei ole kiitollinen? Hienoa, tämän printtaan ja näytän viikonloppuna pojan tyttöystävälle.

[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 23:09"]

[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 21:40"]Annan. En itsekään suostuisi maistamaan esimerkiksi koiraa, hevosta, etanoita, simpukoita. Ne ovat minusta epämiellyttäviä. Miksi pakottaisin lapsen maistamaan jotain mikä hänestä tuntuu ylitsepääsemättömän vastenmieliseltä? On joku leinen kuvitelma, että ihmisen on "opittava maistamaan kaikkea" lapsena. Höpöhöpö. Jos joku lapsena tuntuu epämiellyttävältä, sitä voi oppia syömään myöhemmin. Se että antaa lapsen "nirsoilla" ei tarkoita välttämättä sitä että lapsi söisi epäterveellisesti, kuten ketjussa on käynyt jo ilmi. Se ei myöskään automaattisesti tarkoita sitä että lapselle tehtäisiin korvaavaa ruokaa.  Yllättävää (?) kyllä että lapset on tässäkin hyvin erilaisia. Meillä on useampi lapsi, ääripäät ovat lapsi joka on ruuan suhteen utelias, ja maistaa aina mielellään kaikkea (kyllä, rohkaisemme maistamaan, emme pakota tai painosta), ja lapsi jolle tulee totaalinen stoppi jos kokee painostusta ruuan suhteen. Ei suostu maistamaan mitään mikä haisee/ maistuu/ näyttää epämielyttävältä. Tämän nirson kanssa on asiasta puhuttu ammattilaistenkin kanssa. Syynä ilmeisesti aistiyliherkkyys, erityispiirteet ja lapsuuden allergiat (ei suostunut alle 1v ikäisenä syömään mitään kiinteää 3 lusikallista enempää). Ja tälle nirsolle ei auta että tarjottaisiin samaa ruokaa tai ei annettaisi mitään korvaavaa syömistä, koska on pienikokoinen, energian saanti muutenkin uhattua, eikä normaalia nälän tunnetta ole. Voi olla vaikka 2 viikkoa syömättä jos niikseen. MUTTA nämä ei näy päällepäin, vieraan silmissä lapsi on vain hemmoteltu, huonosti kasvatettu ja nirso. Itse en ole lapsena suostunut juurikaan syömään vihanneksia, nyt olen vege. Olen sitä ikäluokkaa, jota on pakotettu mm hoidossa syömään ja maistamaan kaikkea. SIllä tuloksella että meillä ei esim voi mannapuuroa tehdä niin että mies on kotona (ruokatrauma tästä), ja muistan itse miten yksi poika koulussa oksensi kesäkeittolautaselle. Mutta kun sitä ruokaa kuuluu maistaa ?!? [/quote] Voit selittää itsellesi asian miten päin vain mutta lapsesi on hemmoteltu ja nirso. :) toivottavasti lapsesi korjaa aikuisena sinun tekemäsi vahingot, mikään ei ole niin noloa kuin "hyi mä en tykkää tosta enkä tosta enkä tosta..." -aikuinen.

[/quote]

Mutta ei tuon edellisen lapsi tule koskaan luettelemaan, mistä ei tykkää, koska hänen ei ole ollut pakko maistaa niitä! Mutta ne pakkomaistatetut osaavat luetella, mitä kaikkea ovat maistaneet ja pahaksi havainneet. Erityisen mielellään valitetaan, kun ruuassa on lihaa, munaa, liivatetta tai maitoa. Kun mä en syö mitään eläinperäistä  - haloo, eikö se ole nirsoilua!

[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 23:56"]

[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 20:56"][quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 19:56"] En ymmärrä vanhempia, jotka sanovat lapselleen "Ei sun tarvi niitä keitettyjä porkkanoita syödä jos et halua", vaikka lapsi ei olisi niitä ikinä maistanutkaan. . Sitten sekin, kun siihen lautaselle jätetään yksi lusikallinen ruokaa, mutta vanhempien mielestä sitä ei tarvitse syödä. Miksi ei? . On myös näitä lapsia jotka eivät tykkää mistään. No esimerkiksi sipulista. Joo raakana se voi olla aika pahaa ja liian väkevää lapsille, mutta vanhemmat eivät edes kokeile antaa sitä vaikka jauhelikastikkeen muodossa paistettuna. Jos lapsi tämän jälkeen sanoo vihaavansa sitä makua, niin uskon, enkä pakota syömään. LAITTAKAA NE LAPSET EDES MAISTAMAAN, älkääkä aina syöttäkö jotain makaronimössöä, koska "se ei tykkää muusta. . Lapset on automaattisesti skeptisiä uuden ruuan suhteen, mutta vaikka se näyttäisi ällöttävältä, niin se voi olla hyvää. Ei opeteta niitä vihaamaan kaikkea, mikä näyttää vähänkin oudolta, eihän?? N19 [/quote] Miksi täytyy maistaa? Minua on pakkomaistatettu niin, että olen oppinut vihaamaan aika monia eri ruokia ja ruoka-aineita. En syö kaalia missään muodossa, en sieniä, sipulia, majoneesia, makkaraa, riisiä, raejuustoa, rahkaa... Lista on pitkä. Ja näin vain siksi, että maistattamalla minut opetettiin vihaamaan ruokia. Lautanen jääkaappiin ja lämmitys seuraavalla aterialla => inhoan yli kaiken salaattia, jota minulle syötettiin lämpimänä samoin kuin kuumennettua ananasta. [/quote] Tämä on se ääripää jota en halua lapseni kokevan, toisin kuin minä sain lapsuudessani kokea. Meidän perheessä ei vain maistaminen riittänyt vaan kaikki piti syödä tai sitten itkit ja söit. Suhteeni ruokaan nykyään voitte vain arvata. Lapseni (3,5v) maistaa kerran jokaista ruokalajia mitä lautasella on, riittää että kielellä kokeilee makua. Jos on uusia ruokalajeja, pääruokana on kuitenkin se tuttu setti, maistiaiset tulee lautaseltani. Näin ollaan menty ja ruokalajit lisääntyy koko ajan. Tarjoan myös niitä mistä en itse pidä, saa tehdä oman valintansa pitääkö vai ei.

[/quote]

Minulla muistot myös siitä pakkosyömisestä... muistan miten kammosin niitä päiviä, jolloin äiti oli töissä ja olin isän kanssa kotona ja isä teki jotain "pahaa" ruokaa..usein se oli mereneläviä tms. Silloin piti teeskennellä että ruoka on hyvää, ja se oli tosiaan syötävä koska toinen vaihtoehto oli juuri tämä "tai sitten itket ja syöt"... Isä sitten ylpeänä illalla sanoi äidille, että likkapas söi hyvällä halulla kaiken hänen laittamansa ruoan eikä yhtään vinkunut niinkuin aina äidin ruoista...

Äiti sitten taas piti toisenlaista typerää peliä, eli jos ruoka ei maistunut niin maanitteli, rukoili, tarjoutui syöttämään (tyyliin jotain 5/6 vuotiasta) tai teki lopulta jotain spesiaaliruokaa kuten paistinperunoita, koska hänen pahin pelkonsa oli että lapsella olisi nälkä... Äidille ei myöskään riittänyt se, että olisi syönyt annoksensa vaan piti ottaa hänen mielikseen lisää, saattoi loukkaantua verisesti ja heittäytyä marttyyriksi, jos hänen ruoastaan ei tykätty niin paljon että sitä olisi otettu lisää... Huoh...

Vanhempani olivat täysin vastakkaisilla kannoilla ruoka-asioissa (ja muissakin) ja lopputuloksena oli täysin epäjohdonmukainen kasvatus ja vanhempien kauheat riidat. Isä oli ankara kuin diktaattori, äiti yritti hyvitellä paapomalla pilalle. Herkuilla lohdutettiin ja palkittiin. Tästä oli tuloksena itselleni ylipaino... teininä yritin tuskissani laihduttaa monen monta kertaa, mutta en saanut siihen mitään tukea, äiti toi palkinnoksi kaapit täyteen vanukkaita ja jäätelöä jos olin 2 päivää pystynyt olemaan ilman. Äitini mielestä laihat (siis hoikat) ihmiset olivat surullinen näky...

Itse vastustan sitä, että pakotetaan lapsi syömään lautasensa tyhjäksi. Se on todella väärin! Se sammuttaa lapsen luontaisen kyvyn tiedostaa milloin on kylläinen, tiedän tämän ihan omasta kokemuksesta!! Syömisen ja ruokailun tarkoitus ei ole nuolla lautasta tyhjäksi, vaan ravita kehonsa. Tarpeeksi kun sitä lasta pakottaa syömään yli tarpeensa ja vatsa tupaten täyteen, niin jossain vaiheessa se ei enää sitä omaa kylläisyyttään tunnista. (ja tämä asia on ihan tutkittu, ei omaa mutua...)

Annan. Ruokailun ei ole tarkoitus olla mikään vallankäytön näyttämö. Saa maistaa, ei ole pakko.

Minua ihmetytti jo lapsena se aikuisten omituinen logiikka ruokailun suhteen. Sanottiin että täytyy maistaa. Mutta sen jälkeen kun on maistanut ja todennut että ei tykkää, täytyy samaa ruokaa "maistaa" uudelleen seuraavalla kerralla ja käytännössä sitä on pakko syödä, vaikka puhe oli maistamisesta. Se tuntui aina huiputtamiselta ja kiusanteolta. Samoin kun joku muu on annostellut ruuan lautaselle, pitäisi mukamas syödä lautanen tyhjäksi.

Mukavan esimerkin muistan ala-asteen kouluruokalasta, jossa keittäjä annosteli lautaselle kauhallisen sienikastiketta, "kun sitä pitää maistaa" (oli jo maistettu edellisellä ja sitä edellisellä kerralla) ja sitten lopulta joku koulunkäyntiavustaja vahti vieressä kun minä itkin ja yritin saada lautasta tyhjäksi jäähtyneestä kastikkeesta, jota en ollut valinnut ottaa. Hitto miten typerää touhua.

Meillä vauva on vasta 6kk mutta sille linjalle lähdetään että pikkaisen pitää maistaa, ei ole pakko syödä.

Minä olen erittäin nirso itse ruoan suhteen, juurikin varmasti sen takia että lapsena oli pakko syödä vaikka oli pahaa. Monesti itkettiin ja syötiin. Tätä en halua lapselleni.

Haluan tarjota lapselleni useita makuja jo pienestä pitäen. Jos silti kasvaa nirsoilijaksi niin sille ei voi mitään, mennään sitten sen mukaan. Olen myös itse valmis maistamaan inhokkejani lapseni kanssa. Ja kokkaamaan asioita joita en itse syö. En esim. syö punaista lihaa mutta lapselleni aion tätä tarjota.

Toivon mukaan molemmat opitaan syömään uusia asioita kunhan lapsi kasvaa.

Minä olin todella nirso lapsi. Suorastaan inhosin useita ruokia. Olin kiitollinen, että vanhempani eivät pakottaneet minua syömään inhoamiani ruokia. Kerran meillä oli juustokeittoa. Pakotin itseni syömään sitä ja oksensin samantien takaisin lautaselle. En vaan saanut alas vaikka yritin...

Tuon nirsousongelman takia koulun ruokatunnit olivat minulle kauhun paikka, että mitä ruokia on pakko syödä. Mielestäni opettajien maailma ei siihen kaadu, jos lapsi jättää parsakaalit lautaselle. Mutta koska sitä vahdittiin, niin nielin niitä valtavia ruuanpaloja kokonaisina maidon kera tai hamstrasin suuhuni koko  läjän sekavihanneksia ja sylkäisin sitten vaivihkaa paperiin koko sotkun ja kiikutin roskikseen.

Vielä nykyäänkin vihaan edellenkin noita ruokia, joita koulussa pakotettiin syömään! Saan ahdistavia mielikuvia jo pelkästään parsakaalin näkemisestä....

Vaikka lapsi ei joitain ruoka-aineita suostuisi syömään, niin ketä se haittaa? Nirsosta lapsesta ei pakottamalla tehdä toisenlaista. Luonnekysymys, toiset tykkää, toiset ei.

57 jatkaa: Itsekin tiedän noita aikuisia, jotka käyttävät valtaa lapseen ruuan avulla. Että "pakko syödä, pakko syödä". Minkä helvetin takia, jos sitä ruokaa ei saa alas??

Erään sukulaispariskunnan lapsi vihaa ruokatunteja kun aina on pakko. Lapsi pakenee pöydästä heti vieraisilla kun kaikki pakkomaistamiset on suoritettu. Ruokailusta on siinä perheessä tehty jotain ihmeellistä pakkoa ja elämää suurempi kysymys.

[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 21:19"]Meillä syödään sitä mitä tarjotaan, jos ei kelpaa sen takia ettei vaan tykkää, niin sitten ollaan nälässä seuraavalle aterialle asti. Ei lapsi siihen kuole jos " joutuu" näkemään "nälkää" sen takia ettei ruoka kelpaa. Kyllä se sitten maistuu kun on oikeasti nälkä.
[/quote]

Mitä jos on samaa ruokaa tarjolla seuraavallakin aterialla? Teettekö sitten jo jotain muuta ruokaa vai syökö lapsi vasta iltapalalla/seuraavana päivänä?

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 00:00"]

Mun mielestä tässä ei oo kyse mistään diplomaatinurasta vaan perus käytöstavoista ja kunnioituksesta. Syödään mitä on tarjolla ja ollaan kiitollisia ruoasta - vanhemmille jotka käy töissä ja laittaa ruoan, kiitollisia siitä että saa edes jotain ruokaa kun ei sattunut syntymään minnekään Gambiaan. Yksinkertaista.

[/quote]

Niin. Sata vuotta sitten ei kukaan voinut valita, saiko lapsia vai ei. Lapset oli synnin palkka, raskas taakka jo ennestään liian suuriin perheisiin. Lasten piti olla kiitollisia että vanhemmat ylipäänsä pitivät heidät hengissä. Kaikesta piti olla nöyränä hiljaa mykkyrällä koska muuten ei hyvä heilunut.

Nykyään jokainen lapsi on haluttu koska ehkäisy ja abortti on keksitty, ja jos näitä ei ole käyttänyt, on valinnut tulevansa vanhemmaksi. Lasten hankkiminen on aina itsekäs päätös. Lapsi on tuotu maailmaan, että aikuinen olisi onnellisempi. Lapsi ei ole mitään velkaa vanhemmilleen, eikä hänen tosiaan tarvtise olla kiitollinen siitä että aikuinen kantaa vastuun valinnasta, jonka itse on tehnyt, eli huolehtii itsestään ja lapsestaan. Tuollaiset kiitollisuuspuheet sais jäädä jo pois arkipäivän puheesta.