Annatteko lapsen nirsoilla ruoissa?

En oikein tiedä miten suhtautuisin jos lapset yhtäkkiä kieltäytyisivät syömästä. Meillä ja suvussa muutenkin lapset ovat innokkaita kokeilemaan kaikkea ja kyselevät aina "saako maistaa?" Jotenkin meillä on itsestäänselvää, että kaikki oikea ruoka on hyvää, en ole sitä mitenkään erityisemmin opettanut. Minä ja mies kyllä ollaan itsekin terveellisen ruuan perään ja syödään monipuolisesti. Lapset ovat muutenkin terveitä ja tasapainoisia joten en oikein ymmärrä miksi nirsoilisivat :) meillä ei tarvitse syödä, jos ei ole nälkä ja ruokaa otetaan itse sen verran kuin maistuu. Lempiruokina on nuoremmalla makaronilaatikko ja pannulla paistettu kesäkurpitsa, vanhemmalla kanttarellikastike.

2

[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 21:40"]Annan.

En itsekään suostuisi maistamaan esimerkiksi koiraa, hevosta, etanoita, simpukoita. Ne ovat minusta epämiellyttäviä. Miksi pakottaisin lapsen maistamaan jotain mikä hänestä tuntuu ylitsepääsemättömän vastenmieliseltä? On joku leinen kuvitelma, että ihmisen on "opittava maistamaan kaikkea" lapsena. Höpöhöpö. Jos joku lapsena tuntuu epämiellyttävältä, sitä voi oppia syömään myöhemmin.

Se että antaa lapsen "nirsoilla" ei tarkoita välttämättä sitä että lapsi söisi epäterveellisesti, kuten ketjussa on käynyt jo ilmi. Se ei myöskään automaattisesti tarkoita sitä että lapselle tehtäisiin korvaavaa ruokaa. 

Yllättävää (?) kyllä että lapset on tässäkin hyvin erilaisia. Meillä on useampi lapsi, ääripäät ovat lapsi joka on ruuan suhteen utelias, ja maistaa aina mielellään kaikkea (kyllä, rohkaisemme maistamaan, emme pakota tai painosta), ja lapsi jolle tulee totaalinen stoppi jos kokee painostusta ruuan suhteen. Ei suostu maistamaan mitään mikä haisee/ maistuu/ näyttää epämielyttävältä. Tämän nirson kanssa on asiasta puhuttu ammattilaistenkin kanssa. Syynä ilmeisesti aistiyliherkkyys, erityispiirteet ja lapsuuden allergiat (ei suostunut alle 1v ikäisenä syömään mitään kiinteää 3 lusikallista enempää). Ja tälle nirsolle ei auta että tarjottaisiin samaa ruokaa tai ei annettaisi mitään korvaavaa syömistä, koska on pienikokoinen, energian saanti muutenkin uhattua, eikä normaalia nälän tunnetta ole. Voi olla vaikka 2 viikkoa syömättä jos niikseen. MUTTA nämä ei näy päällepäin, vieraan silmissä lapsi on vain hemmoteltu, huonosti kasvatettu ja nirso.

Itse en ole lapsena suostunut juurikaan syömään vihanneksia, nyt olen vege. Olen sitä ikäluokkaa, jota on pakotettu mm hoidossa syömään ja maistamaan kaikkea. SIllä tuloksella että meillä ei esim voi mannapuuroa tehdä niin että mies on kotona (ruokatrauma tästä), ja muistan itse miten yksi poika koulussa oksensi kesäkeittolautaselle. Mutta kun sitä ruokaa kuuluu maistaa ?!?
[/quote]

Voit selittää itsellesi asian miten päin vain mutta lapsesi on hemmoteltu ja nirso. :) toivottavasti lapsesi korjaa aikuisena sinun tekemäsi vahingot, mikään ei ole niin noloa kuin "hyi mä en tykkää tosta enkä tosta enkä tosta..." -aikuinen.

Annan. Pitää maistaa, mutta ei ole pakko syödä. Yleensä tietävät, mikä menee alas ja mikä ei. Joskus hyvin, hyvin harvoin on käynyt niin, että ruoka onkin maistunut, vaikka näytti/tuoksui pahalta. Lisäksi vanhemmalle lapselle tulee yökötysreaktio jos on pahaa ruokaa, niin eihän siinä voi pakottaa syömään...

[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 21:43"]Meillä ei pakottamalla pakoteta syömään, jos ei oikeasti tykkää mutta maistaa täytyy. Jos ei suostu syömään mitään niin silloin sanon suoraan esim näin: Ole hyvä ja poistu sitten pöydästä. Seuraava ruoka on kello 5, sitä ennen ei ruokaa tipu jos tämä ei kelpaa. Kyllä se ruoka maistuu, se vähän inhokkiruokakin kun se nälkä vie voiton.
[/quote]

Sama. Meillä kuitenkin tarjotaan hyvänmakuista ruokaa aina, eikä mitään ylikypsää mautonta mössöä tai eineksiä, joten selitykseksi ei kelpaa se että ruoka on "pahaa." Totta kai useimmat lapset eläisivät pelkällä paahtoleivällä ja suklaamuroilla jos saisivat itse päättää...siksi eivät päätäkään.

[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 21:36"]

Annan nirsoilla ja tarjoon hyvin kelpaavia ruokia. Maistellaan uusia ruokia kun ehditään. Lapsi 1,5v alipainoinen ja heräilee aamuyöstä jos ei oo syöny kunnolla. Ja minä haluan nukkua öisin.

[/quote]

Meillä sama juttu, kaksi nirsoa laiheliinia meidän taloudessa. Lasta vaan ei voi pakottaa, jos se ei syö. Se on aina ilon aihe, kun lapsi innostuu jostain. Nelivuotias on nyt suostunut ekan kerran syömään porkkanaa ja appelsiinia vapaaehtoisesti ja tykkäämään niistä. Varmaan perinnöllistä, sillä sekä mies että minä olimme samanlaisia nirsoja laiheliineja pienenä. No, eiköhän lapset pärjää kun me vanhemmatkin olemme jääneet henkiin. Maisteluun kannustetaan toki, mutta ei pakoteta. Itseäni pakotettiin ja inho juuri niihin ruokiin on jäänyt, joita erityisesti tuputettiin. Innostuin maistelusta vasta aikuisena ja nyt syön kyllä monipuolisesti.

Krhm, minua häiritsee se, että kun meillä on lapsen koulukaveri kylässä tämä kaveri sanoo ensimmäisenä laittamastani välipalasta, että onks jotain muuta/tarviiko syödä sitä ja sitä, mä en tykkää. Ja välipalana on ihan normi syötävää: on kinkkusämpylää, juustoreissumiestä, karjalanpiirakkaa, lisänä hedelmiä jne. Joskus laitan pannukakkua tai jugurttia ja mysliä. Vaikuttaa siltä, että kaikki makea menisi (mainitsi syövänsä kotona suklaamuroja aamupalana...) mutta muista haukataan ja puolet saa heittää bioastiaan. Minua sieppaa heittää ruokaa roskiin. En tietenkään häntä pakota meillä syömään tai ottamaan, mutta silti ärsyttää koska on kuitenkin meillä vieraana. Minut opetettiin lapsena käyttäytymään kylässä siten, että ruuasta ei valiteta.

Mä koen että mun tehtävä on tarjota monipuolista ja terveellistä ruokaa. Mun asia ei ole valvoa kuinka paljon lapsi sitä syö ja syökö kaikkea mitä on lautasella. Tarjoan myös omia inhokkiruokiani joita en missään tapauksessa aio syödä, ja musta on käsittämätöntä että meidän 2-wee piti juhannuksena esim sillistä. En siis itsekään syö kaikkea mitä on tarjolla, mutta en mä siitä mitään numeroa tee. Mä kuvittelen että lapselle on hyötyä ihan jo pelkästään siitä, että näkee niitä asioita tarjottavan ruokana, söi tai ei. Syö sitten jonkun aterian vaikka pelkkää tomaattia. Ei tarvitse maistaa jos ei halua, itseasiassa en edes kehota siihen, mutta tuntuu ne kuitenkin olevan sen verran uteliaita että ennen pitkää maistavat :D

Meillä on se periaate, että tarhassa ja koulussa pitää maistaa, kotona ei. Tarha/koulupäivä on lapsen työpäivä, ja syöminen kuuluu siihen työpäivään. Aivan samoin kun minäkin syön vaikka paistettua sammakkoa jos se kuuluu siihen työhön.

Mutta kotona eletään sitä omaa elämää, josta ei saa arvosanaa, jota ei ole kukaan kyttäämässä, ja jossa ruoka ei ole vallankäytön ja suorittamisen väline. Jos tarjolla on ruokaa, josta ei pidä, syö sitten leipää ja lisukkeita. Myös minä ja mieheni tehdään niin; itse en voi sietää joitakin miehen lempiruokia, kuten ruokia joissa on käytetty marinoituja lihoja. En vaan kykene syömään niitä. Mies taas ei voi sietää kaaliruokia, joita minä rakastan yli kaiken. Jos pääruokana on ruokaa, jota ei halua syödä, koska se maistuu omassa suussa vastenmieliseltä, niin ei ole mikään pakko. 

Ja suoraan sanottuna, moni ruoka haisee varsinkin kylmänä ihan ulosteelta. Kaikki suojakaasuun pakatut einekset nyt aluksi. Ja kypsennetty kana sekä muut voimakkaasti proteiinipitoiset ruuat. Juustot haisevat tismalleen samalta kuin ässehtinyt hiivainen varvasväli ja keitetty parskakaali tuoksuu myös vastenmieliseltä. Ja mieheni mielestä keitetty kaali on kammottavan hajuista. Me aidosti haistetaan nää näin, joku muu varmaan haistaa eri lailla. Minä aikuisena voin päästä siitä hajusta yli ja pitää ruokaa hyvän makuisena, mutta lapsi ei osaa tätä vielä. Hänen mielestää karsealle haiseva ruoka on karseaa. Ei sitä lasta nyt siitä voi oikein syyttää. :)

up

[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 21:40"]Annan.

En itsekään suostuisi maistamaan esimerkiksi koiraa, hevosta, etanoita, simpukoita. Ne ovat minusta epämiellyttäviä. Miksi pakottaisin lapsen maistamaan jotain mikä hänestä tuntuu ylitsepääsemättömän vastenmieliseltä? On joku leinen kuvitelma, että ihmisen on "opittava maistamaan kaikkea" lapsena. Höpöhöpö. Jos joku lapsena tuntuu epämiellyttävältä, sitä voi oppia syömään myöhemmin.

Se että antaa lapsen "nirsoilla" ei tarkoita välttämättä sitä että lapsi söisi epäterveellisesti, kuten ketjussa on käynyt jo ilmi. Se ei myöskään automaattisesti tarkoita sitä että lapselle tehtäisiin korvaavaa ruokaa. 

Yllättävää (?) kyllä että lapset on tässäkin hyvin erilaisia. Meillä on useampi lapsi, ääripäät ovat lapsi joka on ruuan suhteen utelias, ja maistaa aina mielellään kaikkea (kyllä, rohkaisemme maistamaan, emme pakota tai painosta), ja lapsi jolle tulee totaalinen stoppi jos kokee painostusta ruuan suhteen. Ei suostu maistamaan mitään mikä haisee/ maistuu/ näyttää epämielyttävältä. Tämän nirson kanssa on asiasta puhuttu ammattilaistenkin kanssa. Syynä ilmeisesti aistiyliherkkyys, erityispiirteet ja lapsuuden allergiat (ei suostunut alle 1v ikäisenä syömään mitään kiinteää 3 lusikallista enempää). Ja tälle nirsolle ei auta että tarjottaisiin samaa ruokaa tai ei annettaisi mitään korvaavaa syömistä, koska on pienikokoinen, energian saanti muutenkin uhattua, eikä normaalia nälän tunnetta ole. Voi olla vaikka 2 viikkoa syömättä jos niikseen. MUTTA nämä ei näy päällepäin, vieraan silmissä lapsi on vain hemmoteltu, huonosti kasvatettu ja nirso.

Itse en ole lapsena suostunut juurikaan syömään vihanneksia, nyt olen vege. Olen sitä ikäluokkaa, jota on pakotettu mm hoidossa syömään ja maistamaan kaikkea. SIllä tuloksella että meillä ei esim voi mannapuuroa tehdä niin että mies on kotona (ruokatrauma tästä), ja muistan itse miten yksi poika koulussa oksensi kesäkeittolautaselle. Mutta kun sitä ruokaa kuuluu maistaa ?!?
[/quote]

Mäkin oon oksentanut eskarissa pinaattikeittolautaselle..sillon vasta ope tajusi että mä en oikeasti tykkää siitä.. edelleenkään.

"On kaikin tavoin syytä välttää etenkin pakkoon ja pakottamiseen liittyvää ruokavastenmielisyyden syntymistä. Ruoka-aversiolle on ominaista että sen syntymiseen riittää yksi ruoan nauttimiseen liittyvä kielteinen kokemus. Vastenmielisyyden oppiminen voi tapahtua, vaikka syömisen ja sen aiheuttaman kielteisen vaikutuksen välillä on useita tunteja. Aversiot ovat pitkäikäisiä ja vastenmielisyys säilyy, vaikka henkilö saisi tietää, ettei kielteinen vaikutus johtunutkaan kyseisestä ruoasta."

"Ruoka, ruokailu ja kaikenlainen suostuttelu, maanittelu, tuputtaminen ja pakottaminen sopivat huonosti yhteen. Mikäli lasta pakotetaan syömään tai hän kokee tilanteen pakottavaksi, mieltymys syötävään ruokaan yleensä vähenee."

https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/6102/stadia_1163069408_7.pdf?sequence=

"Koska makunystyjen ympärillä on makuhermojen lisäksi kosketusta ja kipua aistivia hermopäätteitä, supermaistajien suu on kaiken kaikkiaan aistikkaampi kuin muiden. Karvas maistuu kitkerämmältä, suola hiukan suolaisemmalta, hapan terävämmältä ja osa makeista aineista makeammilta. Rasva tuntuu öljyisemmältä, ravintokumit jähmeämmiltä. Alkoholi ja chili polttavat tulisemmin. - Ei-maistajan suussa on hyvin pieni maailma supermaistajan suuhun verrattuna, Bartoshuk kuvailee." http://m.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/kieli_kovilla_makulaboratoriossa

Epäilen, että aika moni "pakottaja" on näitä ei-maistajia, jotka kulkevat makujen maailmassa kuin sokeina. Pahin tilanne tietysti on, kun vanhempana on ei-maistaja ja lapsi on supermaistaja. Epämiellyttävien ruoka-aineiden syömiseen pakottaminen on mun mielestä tietynlaista lasten pahoinpitelyä.

Up

Mä tulen jotenkin niin surulliseksi useimpien teidän lasten puolesta. Miksi pakotatte maistamaan? Mikä siinä maistamisessä on teille niin tärkeää että käytätte valta-asemaanne siinä kohtaa ja teette ruuasta hirviön. Miksi ei vaan voi tehdä hyvää ruokaa ja olla painostamatta siihen helvetin maistamiseen? Ei se lapsi itseään nälkään tapa. Kyllä mä annan syödä sitten jotain muuta mitä kaapista löytyy, jos sillä hetkellä mun kokkaukset ei kelpaa. 

Itse olin nirso lapsena ja elinkin suurinpiirtein hedelmillä ekat 15 vuotta. Olin laiha, mut terve. Aikuisiällä olen vasta tykästynyt esim kukkakaaliin ja juustoon.

Antakaa niiden nirsoilla.

[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 20:56"][quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 19:56"]

En ymmärrä vanhempia, jotka sanovat lapselleen "Ei sun tarvi niitä keitettyjä porkkanoita syödä jos et halua", vaikka lapsi ei olisi niitä ikinä maistanutkaan. . Sitten sekin, kun siihen lautaselle jätetään yksi lusikallinen ruokaa, mutta vanhempien mielestä sitä ei tarvitse syödä. Miksi ei? . On myös näitä lapsia jotka eivät tykkää mistään. No esimerkiksi sipulista. Joo raakana se voi olla aika pahaa ja liian väkevää lapsille, mutta vanhemmat eivät edes kokeile antaa sitä vaikka jauhelikastikkeen muodossa paistettuna. Jos lapsi tämän jälkeen sanoo vihaavansa sitä makua, niin uskon, enkä pakota syömään. LAITTAKAA NE LAPSET EDES MAISTAMAAN, älkääkä aina syöttäkö jotain makaronimössöä, koska "se ei tykkää muusta. . Lapset on automaattisesti skeptisiä uuden ruuan suhteen, mutta vaikka se näyttäisi ällöttävältä, niin se voi olla hyvää. Ei opeteta niitä vihaamaan kaikkea, mikä näyttää vähänkin oudolta, eihän?? N19

[/quote]

Miksi täytyy maistaa?

Minua on pakkomaistatettu niin, että olen oppinut vihaamaan aika monia eri ruokia ja ruoka-aineita. En syö kaalia missään muodossa, en sieniä, sipulia, majoneesia, makkaraa, riisiä, raejuustoa, rahkaa... Lista on pitkä. Ja näin vain siksi, että maistattamalla minut opetettiin vihaamaan ruokia. Lautanen jääkaappiin ja lämmitys seuraavalla aterialla => inhoan yli kaiken salaattia, jota minulle syötettiin lämpimänä samoin kuin kuumennettua ananasta.
[/quote]

Tämä on se ääripää jota en halua lapseni kokevan, toisin kuin minä sain lapsuudessani kokea. Meidän perheessä ei vain maistaminen riittänyt vaan kaikki piti syödä tai sitten itkit ja söit. Suhteeni ruokaan nykyään voitte vain arvata. Lapseni (3,5v) maistaa kerran jokaista ruokalajia mitä lautasella on, riittää että kielellä kokeilee makua. Jos on uusia ruokalajeja, pääruokana on kuitenkin se tuttu setti, maistiaiset tulee lautaseltani. Näin ollaan menty ja ruokalajit lisääntyy koko ajan. Tarjoan myös niitä mistä en itse pidä, saa tehdä oman valintansa pitääkö vai ei.

Mun mielestä tässä ei oo kyse mistään diplomaatinurasta vaan perus käytöstavoista ja kunnioituksesta. Syödään mitä on tarjolla ja ollaan kiitollisia ruoasta - vanhemmille jotka käy töissä ja laittaa ruoan, kiitollisia siitä että saa edes jotain ruokaa kun ei sattunut syntymään minnekään Gambiaan. Yksinkertaista.

[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 23:43"]

Mä tulen jotenkin niin surulliseksi useimpien teidän lasten puolesta. Miksi pakotatte maistamaan? Mikä siinä maistamisessä on teille niin tärkeää että käytätte valta-asemaanne siinä kohtaa ja teette ruuasta hirviön. Miksi ei vaan voi tehdä hyvää ruokaa ja olla painostamatta siihen helvetin maistamiseen? Ei se lapsi itseään nälkään tapa. Kyllä mä annan syödä sitten jotain muuta mitä kaapista löytyy, jos sillä hetkellä mun kokkaukset ei kelpaa. 

Itse olin nirso lapsena ja elinkin suurinpiirtein hedelmillä ekat 15 vuotta. Olin laiha, mut terve. Aikuisiällä olen vasta tykästynyt esim kukkakaaliin ja juustoon.

Antakaa niiden nirsoilla.

[/quote]

Koska lapsella oli nirsoilukausi siinä kolmevuotiaana uhmaikäisenä, jolloin yhtäkkiä kaikki (sellaisetkin mitkä ennen oli maistuneet) oli ei. Maistaa piti, syödä ei. Kun tuo kausi meni ohi on itsekin usein todennut että joku epäilyttävän näköinen onkin ollut hyvää kun sitä rohkaistui maistamaan. Ja meillä se maistaminen on tosiaan maistamista (kokoluokkaa 1 mustikka, ei tartte siis syödä siis edes ruokalusikallista), ei syömään pakottamista.

Itse olin tosi nirso lapsena ja kärsin siitä. Nirsoiluni nolotti minua ja monta kertaa olin nälissäni esim kyläreissuilla ja koulussa kun en löytänyt juuri mitään mieluisaa syötävää.

51 . Vielä jatkaa
Minulla on aina ollut herkkä kurkku ja oksennusrefleksi ja ne yhdistettynä pakkoruokintaan.. Olen huomannut lapsellani saman. Kun muut alkoivat puolivuotiaana sormiruokailemaan, meillä syötiin mössöpilttiä vielä 1,5 vuotiaana. Vieläkin joskus yököttää kököt.

Up